TT 2017:152

Koeaika
Lakiviittaus
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 48/17
Antopäivä: 24.10.2017

Työehtosopimuksen koeaikamääräyksessä oli viitattu työsopimuslakiin. Tuomiossa katsottiin, että työehtosopimuksen viittauksella oli tarkoitettu viitata työsopimuslain säännökseen sen sisältöisenä kuin säännös oli ollut työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa. Näin ollen määräyksen sisältö ei muuttunut, kun työsopimuslain koeaikaa koskevaa säännöstä myöhemmin muutettiin. Koeaikaa ei siten myöskään voinut pidentää työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla poissaolotilanteissa, koska tästä ei ollut määräystä työehtosopimuksessa.

Ks. myös TT 2017:145.

KANTAJA

Kaupan liitto ry

VASTAAJA

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, koeaika

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.9.2017

Pääkäsittely 16.10.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan liitto ry:n ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n 1.2.2017 voimaan tullessa Optikoiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset.

4 § Työsopimus ja koeaika

1. Osapuolet suosittelevat kirjallisen työsopimuksen tekemistä. Kirjallisessa työsopimuksessa tulee olla oheisen mallilomakkeen ja sen täyttämisohjeiden mukaiset vähimmäistiedot.

2. Työsopimus on joko toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen.

3. Koeajasta on sovittava työsopimuksessa.

4. Koeajan pituus on enintään 4 kuukautta, ellei työsopimuslain 1:4 §:n perusteella ole muuta sovittu.

5. Koeaikana sopimus voidaan molemmin puolin purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta.

6. Työntekijän palatessa kohtuullisessa ajassa aikaisemman työnantajansa palvelukseen ja entisen kaltaiseen työhön koeaikaa ei sovelleta, ellei siihen ole erityisiä syitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Kaupan liitto ry:n ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n väliseen Optikoiden työehtosopimusta koskevat neuvottelut käytiin keväällä 2016, työehtosopimus hyväksyttiin 6.6.2016 ja se tuli voimaan 1.2.2017.

Hallituksen esitys työsopimuslain muuttamiseksi (HE 105/2016) annettiin kesäkuussa 2016. Työsopimuslain muutokset tulivat voimaan 1.1.2017 ja ne koskevat muun muassa koeajan pituutta ja sen pidentämistä työntekijän poissaolotilanteessa (1 luvun 4 §:n 1 momentti).

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, määräytyykö koeaika kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain vai työehtosopimuksen mukaan.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Kaupan liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa ensisijaisesti, että koeajan pituus ja siten myös sen pidentäminen Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla määräytyvät kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan;

- vahvistaa toissijaisesti, että Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla koeaikaa voidaan pidentää poissaolotilanteissa, kuten 1.1.2017 voimaan tulleessa työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä säädetään; ja

- velvoittaa Toimihenkilöliitto ERTO ry:n korvaamaan Kaupan liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5.420 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ensisijaiset vaatimukset

Työehtosopimuksen tulkinta ja tausta

Optikoiden työehtosopimuksessa on koeaikaa koskevien määräysten osalta viitattu työsopimuslakiin. Lakiviittausten sanamuodon mukainen tulkinta on, että viitattujen asiakokonaisuuksien osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa lakia. Tämä on ollut myös osapuolten yhteinen tarkoitus, minkä määräysten sanamuoto ja historia osoittavat. Lakimuutokset kuuluvat aina työehtosopimusosapuolten riskipiiriin. Lait voivat muuttua kumman tahansa työehtosopimusosapuolen kannalta heikompaan suuntaan.

Optikoiden työehtosopimukseen on selkeyttävässä tarkoituksessa kirjattu koeajan pääsääntöinen enimmäispituus. Työehtosopimuksen on oltava helposti luettavissa ja ymmärrettävissä, joten lain sisältö on työehtosopimuksen allekirjoitushetkellä kirjattu työehtosopimukseen.

Koeajan pidentämisestä työntekijän poissaolotilanteessa ei ole aiemmin säädetty lain tasolla. Tällaisen uuden säännöksen osalta työehtosopimusosapuolten ei voida katsoa ennalta poissulkeneen sen soveltamista Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla. Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla määräytyy kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan.

Ensimmäinen Optikoiden työehtosopimuskausi oli 1.7.1990–30.4.1992. Koeaikaa koskevan määräykset sisältö oli 1.7.1990–30.4.1992, 9.12.1993–31.10.1995 ja 1.11.1995–28.2.1998 seuraava.

"Koeajasta on sovittava työsopimuksessa. Koeaika määräytyy työsopimuslain 3 §:n

mukaisesti. Koeajan pituus on enintään neljä kuukautta. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan kummaltakin puolen purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin lakkaa työsuhde sen työpäivän päättyessä, jonka aikana ilmoitus purkamisesta tehtiin. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli neljä kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta."

Määräyksen sanamuotoa muutettiin 1.3.1998, josta alkaen sen sanamuoto oli seuraava.

"Koeajan pituus on enintään 4 kuukautta, ellei työsopimuslain 3 §:n perusteella ole muuta sovittu."

Työehtosopimuksen käytettävyyden ja selkeyden vuoksi lakiviittauksessa on kirjattu auki

koeajan yleisin enimmäispituus työehtosopimuksen allekirjoitushetkellä sekä kuvattu informatiivisesti muut työsopimuslaista johtuvat keskeiset seikat koeaikaan liittyen. Sanamuodon muutoksella ei kuitenkaan muutettu määräyksen sisältöä tai tulkintaa eli sitä, että koeaika määräytyy työsopimuslain mukaan.

Työehtosopimusosapuolet ovat selkeytystyötä koskevassa allekirjoituspöytäkirjassa 15.12.1997 sopineet, että 25.9.1995 uudistettujen työehtosopimusten määräyksiä noudatetaan edelleen, ellei nimenomaisesti muuta ole todettu. Koeaikamääräyksen osalta ei ole allekirjoituspöytäkirjassa mainittu mitään, eli sen sisältö ei muuttunut.

Työsopimuslaki muuttui vuonna 2001. Tuolloin koeaikaa koskevan pykälän numerointi muuttui ja pykälään tuli lisäys koskien määräaikaisia työsopimuksia. Pykälään tehdyt muutokset soveltuivat luonnollisesti myös Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla.

Koeaikamääräyksen lakiviittausta muutettiin vastaamaan työsopimuslain pykälänumerointia vuonna 2003 uuden työehtosopimuksen tullessa voimaan. Koska koeaikaa koskevan työsopimuslain pykälän numeroa muutettiin lain muuttumisen myötä, on ilmiselvää, ettei työehtosopimusosapuolten tarkoituksena ollut sitoa koeaikaa tiettynä hetkenä voimassa olleeseen työsopimuslain säännökseen, vaan voimassa olevaan lakiin.

Lakiviittaukset ovat työehtosopimuksissa tavallisia, eikä niillä itsessään ole tarkoitus jäädyttää tulkintaa vain sopimushetkellä voimassa olevaan lakiin. Tällainen vaikutus edellyttäisi

nimenomaista mainintaa tai vahvaa selvitystä työehtosopimusosapuolten tällaisesta tarkoituksesta. Koeaika on tarkoituksella sidottu kulloinkin voimassa olevaan työsopimuslakiin.

Allekirjoituspöytäkirjan nojalla tulkinnan lähtökohtana oleva sanamuoto "koeaika määräytyy työsopimuslain 3 §:n mukaisesti" johtaa koeajan määräytymiseen kulloinkin voimassa olevan lain mukaisesti. Mikäli työehtosopimuksen ei katsota mahdollistavan kuuden kuukauden mittaisen koeajan sopimista, lopputulos on erittäin epäjohdonmukainen. Tällöin työehtosopimus viittaa työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä olevaan mahdollisuuteen muunlaisen sopimiseen, jota ei kuitenkaan ole enää olemassa, koska mahdollisuus kuuden kuukauden koeajan käyttöön erityisen koulutuksen tilanteessa on poistettu 1.1.2017. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä määräyksen johdonmukaisuudelle ja käytännön vaikutuksille on annettu merkitystä valitsemalla näitä päämääriä edistävä tulkinta (TT 2003:12).

Optikoiden työehtosopimuksessa on ollut työsopimuksen täyttöohjeet 29.2.2000 saakka. Täyttöohjeissa todetaan, että koeaika määräytyy työsopimuslain mukaan, mikä tarkoittaa kulloinkin voimassa olevaa lakia.

Muut lakiviittaukset Optikoiden työehtosopimuksessa

Optikoiden työehtosopimuksessa on käytetty informatiivista lakiviittaustekniikkaa myös

muissa määräyksissä. Työehtosopimuksessa on muun muassa sovittu, että erityisäitiys-, äitiys-, isyys-, adoptio- ja vanhempainvapaa sekä hoitovapaa määräytyvät työsopimus- ja sairausvakuutuslain mukaan. Työehtosopimukseen on kuitenkin kirjattu informatiivisessa tarkoituksessa lain mukaiset ilmoitusajat.

Myös muut lakiviittaukset tukevat sitä, että Optikoiden työehtosopimuksessa käytetyt lakiviittaukset johtavat kulloinkin voimassa olevan lain soveltumiseen. Työehtosopimuksessa on vain yksi poikkeus voimassa olevan sääntelyn noudattamiseen ja se koskee vaikeasti sairaan lapsen hoitoa, joka on sidottu vuoden 1985 päätökseen myöhemmistä muutoksista huolimatta. Vastaajalla on näyttötaakka siitä, että sopijaosapuolten tarkoituksena on ollut noudattaa nimenomaan työehtosopimuksen solmimishetkellä voimassa ollutta lakia (TT 1968:22).

Työehtosopimusten ja lakimuutosten suhteesta

Työoikeudellisessa lainsäädännössä on perinteisesti katsottu, että sellaiset lakimuutokset,

jotka voisivat vaikuttaa voimassa oleviin työehtosopimuksiin, on saatettava voimaan niin, että lainsäädännöllä ei puututa voimassa olevien työehtosopimusten sisältöön. Näin on toimittu muun muassa työsopimuslain, työaikalain ja vuosilomalain kohdalla. Koeaikaa ja määräaikaisia työsopimuksia säädettäessä tällaisia siirtymäsäännöksiä ei ollut,

joten muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan heti 1.1.2017.

Työehtosopimuksissa on melko usein suoria lainauksia työlainsäädännöstä tai viittauksia työlainsäädäntöön. Mikäli lakiviittauksia tulkittaisiin jollakin muulla tavalla kuin siten, että ne ovat viittauksia kulloinkin voimassa olevaan lakiin, tällaisella tulkinnalla olisi hankalasti ennustettavia seurauksia määräysten sisällöstä.

Lakiviittaus on ymmärrettävä lakiviittaukseksi riippumatta siitä, onko määräyksessä viitattu lakiin yleisesti vai tiettyyn lainkohtaan. Työehtosopimuskirjauksilla on informatiivinen luonne, jotta "kolmannet osapuolet" voisivat lukea sitä mahdollisimman helposti. Myös työtuomioistuimen käytännön (TT 2014:173 ja TT 2013:57) mukaan työehtosopimuksen lakiviittaus johtaa kulloinkin voimassa olevan lain soveltamiseen. Mikäli lainsäädäntö muuttuu, työehtosopimus muuttuu vastaavasti (TT 2015:127).

Mikäli lain säännös on kopioitu työehtosopimukseen ilman viittausta, työehtosopimusmääräys ei kytkeydy kulloinkin voimassa olevaan lakiin, vaikka määräyksen alkuperä on lainsäädännössä. Tällainen tekniikka johtaa tilanteeseen, jossa tietyn asian sääntely työehtosopimuksen soveltamisalalla on lähtökohtaisesti riippumaton lakimuutoksista.

Toissijainen vaatimus

Työsopimuslain 1.1.2017 voimaan tullut muutos mahdollistaa koeajan pidentämisen tilanteissa, joissa työntekijä on työstä poissa työkyvyttömyyden tai perhevapaan takia vähintään 30 päivän ajan. Tällaista säännöstä ei työsopimuslaissa ole aiemmin ollut.

Työehtosopimusosapuolet eivät ole sopineet poissulkevansa säännöksen soveltamista tai sääntelyn soveltamisen rajoittamista. Uuden lainsäädännön poissulkeminen etukäteen on työehtosopimuslain 1 §:n säännöstämiskompetenssin näkökulmasta kyseenalaista. Joka tapauksessa tällaiseen tulkintavaihtoehdon käyttöala on suppea ja edellyttäisi selkeää kirjausta. Työehtosopimusmääräyksellä ei ole vaikutusta myöhemmin säädetyn lainsäännöksen soveltamiseen. Lain lähtökohdista eroava tulkinta olisi ylipäätään hyvin poikkeuksellinen, ja vaatisi tuekseen painavia perusteita (TT 2008:25 ja TT 2008:3). Työehtosopimuksen tulkinnan kautta ei voida täydentää työehtosopimukseen jäänyttä aukkoa.

Mikäli määräystä tulkittaisiin siten, että koeajan pidentäminen ei ole mahdollista, jouduttaisiin kysymään, sulkeeko määräys pois muutkin laissa säädetyt koeaikaan liittyvät asiat.

Työehtosopimuksessa ei esimerkiksi ole määräystä siitä, että määräaikaisessa työsopimuksessa koeaika voi olla korkeintaan puolet työsopimuksen kestosta. Kuitenkin Optikoiden työehtosopimusalalla on käytetty koeaikaa määräaikaisissa työsopimuksissa työsopimuslain edellytysten mukaisesti.

Työsopimuslain 1 luvun 4 § on koeajan pidentämistä koskevalta osalta automaattisesti sovellettavissa myös Optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla.

Vaikka kanne hylättäisiin, kantajaa ei tule velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja, sillä kantajalla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin.

VASTAUS

Vastaus

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että kanne hylätään ja että Kaupan liitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 4.972,28 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ensisijaiset vaatimukset

Kyseinen työehtosopimuksen kohta on ollut asiallisesti samansisältöisenä voimassa vuodesta 1998 lukien. Määräyksellä tarkoitetaan, että mikäli työsopimuksessa on ylipäätään sovittu koeajasta, sen pituus on 4 kuukautta. Osapuolet voivat myös sopia lyhyemmästä koeajasta, mutta eivät pidemmästä. Kantaja ei esittänyt kevään 2016 työehtosopimusneuvotteluissa vaatimusta, että työehtosopimuksen koeaikasäännös pitäisi muuttaa, vaikka tuleva työsopimuslain koeaikasäännöksen muutos oli tuolloin tiedossa.

Koeaikaa koskeva määräys on ollut työehtosopimuksessa 1970-luvulta lähtien eikä siinä ollut alun perin viittausta lakiin. Työsopimuslaissa säädettyä koeajan enimmäiskestoa pidennettiin 1.7.1987 kolmesta neljään kuukauteen. Optikoiden työehtosopimuksen koeaikaa koskevaan määräykseen tehtiin muutos vasta sopimuskaudella 1989–90, jolloin siihen lisättiin määräys koeajan enimmäiskestosta.

"Koeajasta on sovittava työsopimuksessa. Koeaika määräytyy työsopimuslain 3 §:n mukaisesti. Koeajan pituus on enintään neljä kuukautta."

Sopimuskaudella 1990–1992 säännökseen lisättiin määräys enintään 6 kuukauden koeajasta työnantajan järjestäessä työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen. Vastaava muutos oli tullut lakiin jo 1.9.1984 eli 6 vuotta aikaisemmin.

Seuraava muutos työehtosopimuksen koeaikaa koskevaan määräykseen tehtiin sopimuskaudella 1998–2000. Se liittyi laajempaan työehtosopimuksen selkiytystyöhön, jossa tarkoituksena oli tehdä sopimuksesta helpommin ymmärrettävä. Tuolloin sovittiin, että määräysten sisältöä ei kuitenkaan muuteta nimenomaisesti sovittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Koeaikamääräyksen sisältö on pysynyt samana, vaikka kirjaus muutettiin seuraavaan muotoon.

"Koeajan pituus on enintään 4 kuukautta, ellei työsopimuslain 3 §:n perusteella ole muuta sovittu."

Tässä yhteydessä työehtosopimuksesta poistettiin maininta erityistä koulutusta koskevasta 6 kuukauden koeaikamahdollisuudesta, koska "ellei työsopimuslain 3 §:n perusteella ole muuta sovittu" viittaa juuri tähän erityistä koulutusta koskevaan poikkeussäännökseen. Tämä poikkeus todettiin neuvotteluissa.

Työehtosopimuksen koeaikamääräyksessä oleva lakiviittaus ei ole milloinkaan noudattanut työsopimuslain muutoksia koeajan enimmäiskeston osalta, vaan jokaisesta muutoksesta on neuvoteltu erikseen. Mikäli kantajan tulkinta lakiviittauksesta olisi oikea, koeaikaa koskevan työehtosopimusmääräyksen tulisi olla muodossa "Koeajan suhteen noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa työsopimuslakia".

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on halunnut määritellä työehtosopimukseen koeajan enimmäiskeston riippumatta sen pituudesta kulloisessakin työsopimuslaissa. Työehtosopimusten on oltava helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Kun riidanalaisessa työehtosopimuksen määräyksessä todetaan koeajan enimmäispituudeksi 4 kuukautta, työehtosopimuksen lukijan on vaikea ymmärtää, miksi se olisi 6 kuukautta.

Osapuolten tarkoituksena ei missään vaiheessa ole ollut viitata koeajan enimmäispituuden osalta työsopimuslakiin, vaan enimmäispituus on neuvoteltu ja sovittu itsenäisesti työsopimuslain sisällöstä riippumatta.

Toissijainen vaatimus

Optikkojen työehtosopimuksessa on säädetty expressis verbis koeajan enimmäiskestosta ilman muuta poikkeusta kuin erikseen todettu koulutuksesta johtuva pidennys. Näin ollen työsopimuslain mukainen poissaolopidennys ei voi pidentää koeaikaa siten, että se olisi yli 4 kuukautta. Kyse olisi tällöin Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n kannalta työehtojen heikennyksestä, josta olisi pitänyt erikseen sopia ja jota ei voida kantajan tulkinnalla saattaa voimaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

l. Optikoiden työehtosopimusten 1.7.1990–30.4.1992 ja 9.12.1993–31.10.1995 koeaikamääräykset

2. Optikoiden työehtosopimuksen 1.3.1998–29.2.2000 koeaikamääräykset

3. Kaupan työnantajaliiton ja Suomen Optikoiden Ammattiliiton pöytäkirja 15.12.1997

4. Optikoiden työehtosopimuksen 1.3.2003–28.2.2006 koeaikamääräykset

5. Optikoiden työehtosopimuksen työsopimuslomakkeen täyttöohje 1.3.1998–29.2.2000

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Ote optikoita ja optikko-oppilaita koskevasta työehtosopimuksesta 1989–1990

2. Ote optikoiden työehtosopimuksesta 1990–1992

3. Ote optikoita ja optikko-oppilaita koskevasta työehtosopimuksesta 1998–2000

Vastaajan henkilötodistelu

1. Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n asiantuntija A

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, määräytyykö koeajan pituus toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa optikoiden työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohdan nojalla voimassa olevan työsopimuslain vai työehtosopimuksen mukaan. Tähän kysymykseen liittyy erimielisyys siitä, mitä sopimusmääräyksen viittauksella työsopimuslakiin tarkoitetaan. Lisäksi asianosaiset ovat erimielisiä siitä, voidaanko työehtosopimuksen soveltamisalalla koeaikaa pidentää työntekijän poissaolotilanteissa siten kuin työsopimuslaissa säädetään.

Optikoiden työehtosopimuksen 4 §:n 3. kohdan mukaan koeajasta on sovittava työsopimuksessa. Koeajan pituus on 4. kohdan mukaan enintään 4 kuukautta, ellei työsopimuslain 1 luvun 4 §:n perusteella ole muuta sovittu. Työehtosopimuksessa ei ole määräystä mahdollisuudesta pidentää koeaikaa poissaolotilanteissa.

Sopimusmääräyksen ja työsopimuslain säännöksen kehityksestä esitetty selvitys

Työsopimuslain koeaikaa koskevaa säännöstä muutettiin 1.1.2017 voimaan tulleella säännöksellä (1448/2016), jolla koeajan käyttöä väljennettiin. Hallituksen esitys (HE 105/2016 vp) työsopimuslain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle 16.6.2016. Yleisperustelujen mukaan esitys oli valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisessa työryhmässä, jossa keskeiset työmarkkinaosapuolet olivat edustettuina. Esitysluonnoksesta järjestettiin myös lausuntokierros.

Työmarkkinaosapuolet, myös nyt kysymyksessä olevan optikoiden työehtosopimuksen osapuolet, kävivät keväällä 2016 neuvotteluja niin sanotun kilpailukykysopimuksen mukaisten työehtosopimusten aikaansaamiseksi. Hallituksessa valmistellut työlainsäädännön muutokset olivat osa tätä työmarkkinaratkaisua.

Työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n asiantuntija A on työtuomioistuimessa kertonut, että työehtosopimuksen mukainen koeajan enimmäispituus on vuodesta 1989 lähtien ollut neljä kuukautta (V1). Koska optikoiden koulutuksessa tapahtui muutoksia 1980-luvun lopussa, työehtosopimuksen koeaikamääräykseen lisättiin vuonna 1990 ehto, jonka mukaan koeaika voi olla enintään kuusi kuukautta, mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli neljä kuukautta (K1, V2). Vuonna 1998 työehtosopimusta tiivistettiin ja koeaikaa koskeva määräys kirjoitettiin nykyiseen muotoonsa (K2, V3). Tämän jälkeen koeajan enimmäispituutta koskevaa määräystä ei ole muutettu (K4). Koeajan enimmäispituutta koskevassa määräyksessä oleva viittaus työsopimuslakiin tarkoittaa A:n mukaan, että koeaika voi olla neljää kuukautta pidempi edellä mainituissa koulutustilanteissa. Sopijaosapuolet eivät keskustelleet niin sanotuissa kilpailukykyneuvotteluissa koeaikamääräyksestä tai sen muuttamisesta. Työnantajapuoli esitti työntekijäpuolelle koeajan kestoa koskevia neuvotteluja vasta työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Asiassa esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, etteivät sopijaosapuolet keskustelleet kevään 2016 työehtosopimusneuvotteluissa koeaikamääräyksen sisällöstä, eikä neuvotteluissa väljennetty työehtosopimuksen koeaikamääräyksen sisältöä. Työehtosopimusosapuolet pääsivät neuvottelutulokseen 1.6.2016 ja työehtosopimus hyväksyttiin puolin ja toisin 6.6.2016.

Eduskunta hyväksyi muun muassa työsopimuslain koeaikasäännöksen muuttamista koskevan hallituksen esityksen sisällön täysistunnossa 25.11.2016. Muutetun työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta. Jos työntekijä on koeaikana ollut työkyvyttömyyden tai perhevapaan vuoksi poissa työstä, työnantajalla on oikeus pidentää koeaikaa kuukaudella kutakin työkyvyttömyys- tai perhevapaajaksoihin sisältyvää 30:tä kalenteripäivää kohden.

Edellä mainittu työsopimuslain säännös tuli voimaan 1.1.2017. Optikoiden työehtosopimus tuli voimaan 1.2.2017.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työehtosopimuksissa on usein viitattu työlainsäädäntöön sillä tavoin yleisesti, että sopijapuolten on katsottava tarkoittaneen säännellä asian sisältö sen mukaan kuin siitä kulloinkin on laissa säädetty. Näin on esimerkiksi silloin, kun tyypillisen sopimusmääräyksen mukaan työntekijä saa vuosiloman tai sitä vastaavan vapaa-ajan vuosilomalain mukaan. Tällaisessa tapauksessa viitatun lainsäädännön muutos vaikuttaa työehtosopimuksen sisältöön myös kesken sopimuskauden.

Asia ei ole näin selvä esimerkiksi silloin, kun työehtosopimuksessa viitataan yksilöityyn lainkohtaan tai muutoin rajattuun asiakokonaisuuteen, kuten on tehty nyt esillä olevassa tapauksessa. Tällöin sopimusmääräyksen sisältöä on selvitettävä määräyksen sanamuodon ja muun osapuolten tarkoitusta valaisevan tulkinta-aineiston perusteella.

Yksilöidyn laki- tai vastaavan viittauksen on työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä katsottu kohdistuvan asianomaiseen lähteeseen sellaisena kuin se oli työehtosopimusta allekirjoitettaessa (TT 2015:127 ja TT 2010:21). Aiemmassa ratkaisukäytännössä on tarkasteltu myös tilanteita, joissa viitattua säännöstä oli muutettu vähän ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista. Työehtosopimuksen tulkintaa sen mukaan, minkä sisältöinen viitattu lainsäännös oli sopimuksen allekirjoitushetkellä, tuki näissä tapauksissa erityisesti se, että lakimuutos oli ollut osapuolten tiedossa työehtosopimusta allekirjoitettaessa (TT 2017:145 ja TT 2014:73).

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa työehtosopimus- ja lainsäädäntöhistoriasta esitetty selvitys osoittaa, että työsopimuslain koeaikasäännöksen hyvin todennäköinen tuleva sisältö oli sopijaosapuolten tiedossa työehtosopimusta neuvoteltaessa ja allekirjoitettaessa. Tämä viittaa siihen, että koeaikamääräyksen pysyttäminen entisen sisältöisenä oli osapuolten tietoinen valinta siitäkin huolimatta, etteivät osapuolet keskustelleet koeaikamääräyksen muuttamisesta työehtosopimusneuvotteluissa. Työehtosopimuksen koeaikamääräystä on aikaisemmin päivitetty vastaamaan työsopimuslain muutoksia, mutta nyt näin ei tehty.

Työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohdassa koeajan pituudeksi on määrätty lähtökohtaisesti neljä kuukautta, kuten oli ollut edeltävissä sopimuksissakin (K1–2, K4, V1–3). Kantajan mukaan koeajan enimmäispituus on muuttunut kuudeksi kuukaudeksi, koska sanamuodon mukaan määräystä noudatetaan, ellei työsopimuslain nojalla ole muuta sovittu, ja työsopimuslakia on tältä osin muutettu. Kantajan tulkinta merkitsisi, että koeaika voitaisiin sopia kuuden kuukauden mittaiseksi ilman mitään erityisedellytyksiä, kuten työsopimuslaissa mainittuja työkyvyttömyys- ja perhevapaatilanteita. Työtuomioistuin katsoo, että sopimuksessa nimenomaisesti asetetusta koeajan enimmäisajasta on määräyksen sanamuodon rajoissa vaikea kantajan esittämillä perusteilla poiketa.

Työehtosopimuksen sanamuodon kanssa paremmin sopusoinnussa on vastaajan tulkinta, jonka mukaan viittaus työsopimuslakiin tarkoittaa koeajan pidentämistä työntekijälle annetun erityisen koulutuksen perusteella. Tällainen mahdollisuus oli säädettynä myös työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä vielä ennen 1.1.2017 voimaan tullutta muutosta, eli ajankohtana, jolloin uusi optikoiden työehtosopimus neuvoteltiin ja allekirjoitettiin. Tämä on myös asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut viittauksen sisältö edeltävissä työehtosopimuksissa.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei optikoiden työehtosopimuksen 4 §:n 4. kohdan sisällön voida katsoa määräytyvän työsopimuslain 1 luvun 4 §:n mukaan sellaisena kuin se on 29.12.2016 annetussa laissa 1446/2016. Kantajan ensisijainen vahvistusvaatimus on näin ollen hylättävä. Työtuomioistuimen arvio on sama kuin hyvin samankaltaisessa tapauksessa TT 2017:145.

Kantaja on toissijaisesti vaatinut vahvistettavaksi, että työehtosopimuksen soveltamisalalla koeaikaa voidaan pidentää poissaolotilanteissa, kuten 1.1.2017 voimaan tulleessa työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä säädetään.

Riidanalaisessa työehtosopimuksessa on useita koeajan käyttöä koskevia määräyksiä. Osa näistä määräyksistä on lisäksi sellaisia, joista ei ole säädetty työsopimuslaissa. Kuten edellä on todettu, työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole määräystä koeajan pidentämisestä poissaolotilanteissa. Näissä tilanteissa koeajan pidentäminen ei myöskään ole sopimuksen varainen asia siten kuin sopimusmääräyksen saatettaisiin katsoa tarkoittavan, vaan pidentäminen on lain mukaan työnantajan harkinnassa.

Työtuomioistuin katsoo, että koeajan käytöstä on sovittu työehtosopimuksen 4 §:ssä tyhjentävästi. Mikäli työehtosopimuksen katsottaisiin mahdollistavan koeajan pidentämisen poissaolotilanteissa, vaikka tällaista mahdollisuutta ei ole mainittu työehtosopimuksessa, tämä johtaisi työntekijän työehtojen heikentämiseen. Sellainen muutos ei ole ollut sopimusneuvotteluissa esillä, eikä sen voida katsoa vastaavan osapuolten tarkoitusta.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei optikoiden työehtosopimuksen soveltamisalalla koeaikaa voida pidentää poissaolotilanteissa, kuten 1.1.2017 voimaan tulleessa työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä säädetään. Myös kanteen toissijainen vahvistusvaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kaupan liitto ry:n kanne hylätään edellä kerrotuilla perusteilla. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että asian tulkinnanvaraisuuden ja periaatteellisen merkityksen vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen asianosaiset saavat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lallo, Suokas ja Helenius jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 24.10.2017  Päivitetty 26.10.2017