TT 2020:103

Työnantajayhtiö oli antanut työntekijöille työajan lyhennysvapaita osaksi päivittäisinä lepotaukoina. Työtuomioistuin katsoi asiassa esitetyn selvityksen viittaavan siihen, että työehtosopimuksessa ei ollut rajoitettu tapaa, jolla työajan lyhennysvapaat voitiin antaa. Koska asiassa ei ollut muutenkaan ilmennyt estettä lyhennysvapaiden toteuttamiselle osaksi päivittäisinä lepotaukoina, työtuomioistuin piti yhtiön menettelyä työehtosopimuksen mukaisena. Yhtiö ei siten ollut jättänyt antamatta työntekijöille kanteessa vaadittuja työajan lyhennysvapaita.

Kysymys myös työtuntijärjestelmän laatimisesta.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Kenkä- ja Nahkateollisuus ry

X Oy

ASIA

Työaika

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valmisteluistunto 27.4.2020

Pääkäsittely 13.10.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Kenkä- ja Nahkateollisuus ry:n välisessä kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa (1.12.2016-30.11.2017 ja 1.12.2017-30.11.2020) on muun ohessa seuraavat määräykset:

6 § Työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan työaikalain ja tämän sopimuksen määräyksiä.

2. Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

---

11. Työviikko lasketaan alkavan yksi– ja kaksivuorotyössä maanantaina aamuvuoron alkamisajasta ja kolmivuorotyössä sunnuntaina yövuoron alkamisajasta.

Pöytäkirjamerkintä:

Liittojen välillä allekirjoitettu työajan lyhentämistä kertymäjärjestelmän mukaan koskeva pöytäkirja on tämän sopimuksen liitteenä (liite 3).

Liittojen välillä on allekirjoitettu työajan lyhentämistä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä koskeva pöytäkirja (liite 4).

Samoin on liittojen välillä allekirjoitettu työajan lyhentämistä keskeytyvässä kolmivuorotyössä koskeva pöytäkirja (liite 5).

---

7 § Päivittäiset lepoajat

1. Päivätyössä on työntekijöillä tunnin kestävä lepoaika. Työnantaja ja työntekijä voivat päivätyössä sopia myös vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Lepoaikana työntekijä saa poistua esteettömästi työpaikalta.

2. Vuorotyössä ei työntekijällä ole lepoaikaa, vaan varataan hänelle tilaisuus

ruokailuun työn aikana ja tapahtuu ruokailu suunnilleen työvuoron

keskivaiheilla työn suorittamisen kannalta kulloinkin sopivimpana

ajankohtana. Mikäli työn laatu ja tuotannon järjestely ei sitä estä, voidaan

kaksivuorotyössä sopia puolen tunnin lepoajasta, jonka aikana työntekijä

saa vapaasti poistua työpaikalta.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Lepoaikaan nähden voidaan noudattaa työpaikan vakiintunutta käytäntöä tai

voidaan siitä, milloin erityistä syytä on, erikseen sopia kokonaistyöaikaa

kuitenkaan muuttamatta.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Kulloinkin neljä tuntia kestävän työjakson aikana työntekijällä on 10 minuutin

pituinen virkistystauko, jonka aikana työntekijän sallitaan nauttia työpaikalle

tuomiaan virvokkeita. Järjestely suoritetaan paikallisesti tehdaskohtaiset

olosuhteet ja kohtuulliset siisteysnäkökohdat huomioon ottaen.

3. Vuorokausilepo

Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24

tunnin aikana vähintään 11 tunnin, sekä jaksotyössä vähintään yhdeksän

tunnin keskeytymätön lepoaika, jollei kysymyksessä ole varallaoloaikana

tehty työ. Jos työn tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää, työnantaja ja asianomainen työntekijä voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä. Vuorokausilevon tulee kuitenkin olla vähintään seitsemän tuntia.

Muilta osin noudatetaan työaikalain 29 § säännöksiä.

---

LIITE 5

KESKEYTYVÄN 3–VUOROTYÖN TYÖAIKA

1 § Liitot sopivat, että säännöllistä työaikaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä lyhennetään siten, että se on keskimäärin 36,0 tuntia viikossa.

Pöytäkirjamerkintä:

Henkilö tulee tämän pöytäkirjan piiriin, kun hän on ollut keskeytyvässä 3–vuorotyössä aamu, ilta– ja yövuoron.

2 § Työajan lyhentäminen tapahtuu antamalla vapaata niin, että työaika enintään vuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 36,0 tuntiin viikossa.

Pöytäkirjamerkintä:

Vuosityöaika tässä työaikamuodossa saadaan kertomalla työviikot 36,0:lla.

Työtä varten tulee ennakolta laatia työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Voimassa olevaan työtuntijärjestelmään tehtävästä pysyväisluontoisesta muutoksesta on ilmoitettava työnantajan toimesta viimeistään kahta viikkoa ennen.

3 § Työajan lyhenemisestä aiheutuva ansion vähentyminen korvataan keskeytyvässä 3–vuorotyössä siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tässä työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta senttimääräisen lisän, jonka suuruus on 9,5 % työntekijän edellisen vuosineljänneksen keskituntiansiosta. Lisää ei oteta huomioon keskituntiansiota laskettaessa. Keskituntiansion laskemisajaksi varataan vuosineljännestä seuraava kuukausi. Lisän maksaminen koskee myös työnantajan korvattavaa matkustamis- ja koulutusaikaa säännöllisen työajan osalta ja sitä aikaa, jolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa.

Ansaittujen lisien maksamisajankohdista voidaan paikallisesti sopia käytettävän vuorojärjestelmän tarpeiden mukaan. Mikäli toisin ei ole sovittu, ansaitut lisät maksetaan palkanmaksukausittain.

Pöytäkirjamerkintä:

Liitot toteavat, että prosenttikorvauksesta on voitu, ja voidaan edelleen poiketa niissä yrityksissä, joissa tasaamisvapaat on vakiintuneesti korvattu keskituntiansiolla.

---

Liitteen 5 pykälän 3 kohdan 1 aiempi sanamuoto (1.2.2012-28.2.2014) on ollut seuraava:

3 § Työajan lyhenemisestä aiheutuva ansion vähentyminen korvataan keskeytyvässä 3-vuorotyössä siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tässä työaikamuodossa työskentelemältään säännöllisen työajan tunnilta pennimääräisen lisän, jonka suuruus on 8,7 %, vuonna 2013 9,1 %, vuonna 2015 9,5 % työntekijän edellisen vuosineljänneksen keskituntiansiosta. Lisää ei oteta huomioon keskituntiansiota laskettaessa.

---

(Työehtosopimuksen viimeisellä sivulla oleva taulukko:)

TYÖNTEKIJÖIDEN VUOSITYÖAIKA KENKÄ‐ JA NAHKATEOLLISUUDESSA 2017‐2020 (8‐tunnin työpäivä)

......................................................2017........2018........2019........2020........2021

Työviikot/vuosi ...........................47,14........47,14.......47,14.......47,29.......47,14

vuoden päivät yhteensä........... 365...........365..........365.......... 366..........365

lauantait ja sunnuntait..............105...........104..........104...........104...........104

työaikaa lyhentävät

arkipyhät (ma-pe).........................9..............10............10..............9................7

vuosiloma (työpäiviä)..................25.............25............25.............25..............25

työajan lyhennys (päivä

ja 2-vuorotyö)..............................12,5..........12,5.........12,5.........12,5...........12,5

Työpäivät/vuosi

1 ja 2-vuorotyö.............................213,5.......213,5......213,5.......215,5........216,5

keskeytyvä 3-vuorotyö................212,0.......212,0......212,0...... 213,0........212,0

Työtunnit

yhteensä/vuosi

1 ja 2-vuorotyö.............................1708........1708........1708........1724........1732

keskeytyvä 3-vuorotyö................1697........1697........1697........1697........1697

Työtunnit keskimää-

rin/viikko

1 ja 2-vuorotyö..............................36,2...........36,2........36,2.......36,5........36,7

keskeytyvä 3-vuorotyö.................36,0...........36,0........36,0.......36,0.........36,0

Edellä kuvattu laskelma kuvaa tilannetta, jolloin työntekijällä on oikeus ja hän myös kyseisen kalenterivuoden aikana pitää 30 arkipäivän mittaisen vuosiloman.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Kaupparekisteriin vuonna 1951 merkitty X Oy on teettänyt keskeytyvää kolmivuorotyötä Sievin tuotantolaitoksen pohjan ruiskuvaluosastolla yhdenjaksoisesti 1.1.2017 lukien. Yhtiössä on myös jatkuvasti tehty 1- ja 2-vuorotyötä.

Työntekijöillä on ollut keskellä työvuoroa 20 minuutin ruokailutauko, jonka aikana he ovat halutessaan voineet esteettä poistua työpaikalta. Työntekijöille on maksettu palkkaa kahdeksalta tunnilta. Yhtiö on antanut kaikille työntekijöilleen työehtosopimuksessa määritettyä työajan lyhennysvapaata 12,5 vapaapäivää vuodessa.

X Oy ei ole laatinut vuosina 2017-2019 keskeytyvässä kolmivuorotyössä työtuntijärjestelmää, josta ilmenisi viikoittaisen työajan tasoittuminen keskimäärin 36 tuntiin viikossa.

Työehtosopimuksen liitteen 5 keskeytyvää kolmivuorotyötä koskevat määräykset uudistettiin 1.2.2012 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Työehtosopimusratkaisu tehtiin osallisten välillä 22.11.2011, ja se kirjattiin allekirjoituspöytäkirjaan 9.12.2011. Uudet määräykset kirjattiin mainittujen asiakirjojen liitteisiin 2 ja työehtosopimuksen liitteeseen 5. Määräysten mukaan keskeytyvän kolmivuorotyön työaika oli vuonna 2012 keskimäärin 36,4 tuntia viikossa, vuonna 2013 keskimäärin 36,2 tuntia viikossa ja vuodesta 2015 lukien keskimäärin 36 tuntia viikossa. Keskeytyvän kolmivuorotyön keskimääräisen työajan määrä eriytyi 1- ja 2-vuorotyön työajan pituutta lyhyemmäksi vuodesta 2015 lukien.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksen 5 liitteen 1 ja 2 §:n vastaisesti 1.1.2017 lukien antaessaan keskeytyvässä kolmivuorotyössä työskennelleille työntekijöilleen työajan lyhennysvapaata vain 12,5 päivää vuodessa, jolloin heidän työaikansa määrä ei ole tasoittunut keskimäärin 36 tuntiin viikossa,

2. tuomitsee X Oy:n vaatimuksen 1 mukaisen menettelyn johdosta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

3. vahvistaa vaatimukseen 1 perustuen, että X Oy:llä on 31.12.2019 mennessä antamatta työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:ssä tarkoitettua palkallista työajan lyhennysvapaata ajanjaksolta 1.1.2017 – 31.12.2018

A:lle 2,5 vapaapäivää

B:lle 3,0 vapaapäivää

C:lle 2,5 vapaapäivää

D:lle 2,5 vapaapäivää

E:lle 2,5 vapaapäivää

F:lle 1,5 vapaapäivää

G:lle 3,0 vapaapäivää

H:lle 2,5 vapaapäivää

I:lle 1 vapaapäivä ja

J:lle 2,5 vapaapäivää,

4. vahvistaa, että X Oy on menetellyt kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:n vastaisesti ajanjaksolla 1.1.2017 – 31.12.2019 jättämällä laatimatta keskeytyvässä kolmivuorotyössä työtä varten ennakolta työtuntijärjestelmän vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu keskimäärin 36 tuntiin viikossa,

5. tuomitsee X Oy:n vaatimuksen 4 mukaisen menettelyn johdosta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

6. tuomitsee Kenkä- ja Nahkateollisuus ry:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

7. velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 18.108,64 eurolla korkoineen tai joka tapauksessa 1.996,40 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työajan lyhentäminen

Työehtosopimus ei salli työajan lyhennysvapaan antamista muutoin kuin yhdenjaksoisina työajan lyhennysvapaiksi osoitettuina vapaapäivinä, jotka on etukäteen määrätty tai todettu työtuntijärjestelmässä.

Koska työajan lyhentämisen sovituksi vuosityöajaksi ja keskimääräiseksi viikkotyöajaksi tuli tapahtua ansiotasoa alentamatta, 1.2.2012 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa sovittiin samalla työajan lyhentämisen perusteella maksettavan korvauksen suurentamisesta 5 liitteen 3 §:n määräyksellä. Määräyksessä korvauksen prosenttimäärää korotettiin vuosina 2013 ja 2015, koska keskeytyvässä kolmivuorotyössä annettavan työajan lyhennysvapaan määrä kasvoi vuosien 2013 – 2015 aikana aiemmasta 12,5 päivästä vuodessa.

Työehtosopimusratkaisu oli neuvoteltu liittojen välisessä työryhmässä, jossa kaikille neuvottelijoille oli selvää, että vuodesta 2015 lukien keskeytyvässä kolmivuorotyössä tulee työntekijöille antaa työajan lyhennysvapaata enemmän kuin 1- ja 2-vuorotyössä niinä vuosina, joina 1- ja 2-vuorotyön työaika arkipyhien sijoittelusta johtuen ylittää keskimäärin 36 tuntia viikossa. Tämä ilmenee myös työryhmässä sovitusta työehtosopimuksessa julkaistusta taulukosta koskien vuosien 2017 – 2020 vuosityöaikaa.

Työryhmässä myös laskettiin, että keskeytyvässä kolmivuorotyössä työajan lyhennysvapaata tulee antaa vuodesta 2017 lukien ainakin vuoteen 2024 saakka vuosittain enemmän kuin 12,5 päivää, joka on myös noina vuosina työajan lyhennysvapaan määrä 1- ja 2-vuorotyössä.

Keskeytyvän kolmivuorotyön osalta vuosityöaikataulukko muodostetaan seuraavasti. Työehtosopimuksella on sovittu keskimääräiseksi viikkotyöajaksi tässä työaikamuodossa 36 tuntia. Työviikkojen määrä vuodessa on laskennallisesti 47,14 viikkoa (365 päivää vuodessa jaettuna 7 päivällä viikossa = 52,14 viikkoa vähennettynä lomaviikkojen määrä 5 viikkoa = 47,14 työviikkoa). Taulukossa ilmoitettu vuotuinen työaika lasketaan kertomalla työviikkojen lukumäärällä 47,14 keskimääräinen viikkotyöaika 36 tuntia, eli 47,14 x 36 = 1.697 tuntia vuodessa. Työpäivien lukumäärä 212 saadaan jakamalla tuo 1.697 tuntia työpäivien pituudella eli 8 tunnilla. Vuosityöajan ilmoittaminen tunneissa on siten vain työajan laskentatapaan liittyvä matemaattinen arvo vailla vastaajien väittämää merkityssisältöä.

X Oy:n asian taustassa todetusta menettelystä on seurannut, että sen keskeytyvää kolmivuorotyötä tekevien työntekijöiden vuosityöaika ei ole lyhentynyt työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla 1.697 työtuntiin vuodessa tai keskimäärin 36 työtuntiin viikossa, vaan työntekijöiden vuosityöaika ja keskimääräinen viikkotyöaika ovat ylittäneet nuo määrät. Ylitykset ovat vaihdelleet työntekijöittäin, ja ne on todettu kokonaisten kahdeksan tunnin mittaisten päivien määrinä vuosilta 2017 ja 2018 tehdyssä laskelmassa.

Työehtosopimuksen 5 liitteen 3 §:n mukaan työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys tulee korvata prosenttiperusteisesti. Kyseisessä kohdassa on pöytäkirjamerkinnällä annettu mahdollisuus poiketa prosenttiperusteisesta työajan lyhennyksen korvaamisesta keskituntiansion mukaan laskettavalla korvauksella, joka maksetaan työajan lyhennystä annettaessa. X Oy on käyttänyt tätä mahdollisuutta ja korvannut antamansa työajanlyhennysvapaan yhä 1.1.2017 lukienkin maksaen tuolta vapaalta keskituntiansion suuruista palkkaa. Siten myös antamatta yhä olevat työajan lyhennysvapaat (kannevaatimus 3) ovat työntekijöille keskituntiansion mukaan korvattavaa palkallista vapaata.

Päivittäinen lepoaika ei liity käsiteltävään asiaan

X Oy ei ole antanut työntekijöilleen työajan lyhennysvapaata 20 minuuttia päivässä. Se on maksanut noilta 20 minuutilta päivittäin normaalin vuorotyön palkan. Antamiltaan työajan lyhennysvapailta X Oy on puolestaan vakiintuneesti ja työehtosopimuksen 5 liitteen 3 §:n sallimalla tavalla maksanut keskituntiansion mukaista korvausta, joka sen olisi tullut maksaa myös 20 minuutilta päivittäin, jos nuo minuutit olisivat olleet työajan lyhennysvapaata.

Työehtosopimus ei salli menettelyä, jossa työajan lyhennysvapaata annetaan vain 20 minuuttia päivässä päivittäisen lepoajan tarkoituksin ja työntekijöiden tuolloin tietämättä, että he ovat työajan lyhennysvapaalla. Työajan lyhennysvapaata ei voida muutoinkaan antaa vailla työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa työajan lyhennysvapaan ajankohtaan tai pituuteen.

Työajan tulee keskeytyvässä kolmivuorotyössä tasoittua keskimäärin 36 tuntiin siitä huolimatta, millaisia järjestelyitä vuorotyössä on tehty taukojen osalta. Näin jo siksi, että työehtosopimus ei tunne päivittäistä lepoaikaa vuorotyössä.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan alla oleva pöytäkirjamerkintä työpaikan vakiintuneista käytänteistä ei liity vuorotyöhön eli 2 kohtaan, koska vuorotyössä ei työehtosopimuksen mukaan ole lainkaan työajan katkaisevaa lepoaikaa. Kyseinen pöytäkirjamerkintä liittyy 7 §:n 1 kohtaan eli työaikamuotoon, jossa työehtosopimus ylipäätään tuntee päivittäisen lepoajan.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan alla nyt olevassa pöytäkirjamerkinnässä on tarkoitettu sellaisia päivätyötä koskevia työpaikkakohtaisia käytänteitä, joita on ollut olemassa, kun tuo pöytäkirjamerkintä on otettu työehtosopimukseen. Se on tapahtunut viimeistään vuonna 1948, jolloin X Oy:tä ei ollut vielä olemassa. On siis selvää, että vaikka pöytäkirjamerkinnän katsottaisiin liittyvän vuorotyöhön, X Oy ei voi tuon pöytäkirjamerkinnän perusteella saada oikeuksia työpaikalla aiemmin vakiintuneiden käytänteiden perusteella.

Työtuntijärjestelmän laatiminen

Työehtosopimus on edellyttänyt X Oy:tä laatimaan vuosina 2017-2019 teettämässään keskeytyvässä kolmivuorotyössä työtuntijärjestelmän siten, että siitä ilmenisi aika, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu 36 tuntiin viikossa. Yhtiö on laiminlyönyt velvoitteensa jättämällä työtuntijärjestelmän laatimatta. Työehtosopimuksen määräys on yksiselitteinen, ja sen suojatarkoitus on sama kuin työaikalain vastaavalla säännöksellä velvoitteesta laatia keskimääräisessä työtuntijärjestelmässä etukäteen työtuntijärjestelmä koko tasoittumisjaksolle. Yhtiö on ilmoittanut noudattavansa 52 viikon tasoittumisjaksoa. Työntekijöiden työaika ei ole tasoittunut 36 tuntiin viikossa kuuden viikon jaksoissa, joilla työajoista on ilmoitettu. Työaikapankkisopimus ei ole vaikuttanut yhtiön mahdollisuuksiin tai työehtosopimuksen asettamaan velvoitteeseen tehdä etukäteen työtuntijärjestelmä koko tasoittumisjaksolle.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy:n on tullut selkeiden työehtosopimusmääräysten perusteella ymmärtää, että se ei ole edellä mainitusti antanut työajan lyhennysvapaita työehtosopimuksen mukaisesti. Velvoite on ollut selkeä myös sen vuoksi, että kaikilla työehtosopimusaloilla, joilla työaikaa lyhennetään, on työajan lyhentäminen toteutettu kokonaisina vapaapäivinä.

Myös yhtiön velvoitteet työtuntijärjestelmän laatimisesta ja antamisesta ovat olleet työehtosopimuksen kirjausten perusteella selviä.

Yhtiön hyvityssakkovastuuseen ei vaikuta se, ettei Kenkä- ja Nahkateollisuus ry ole oikaissut sen menettelyä.

Kenkä- ja Nahkateollisuus ry on työehtosopimukseen osallisena tiennyt tai ainakin sen on tullut tietää työehtosopimuksen oikea tulkinta. Yhdistys on saanut tiedon erimielisyydestä viimeistään erimielisyysneuvotteluissa 11.12.2018. Koska yhdistys ei ole ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin muuttaakseen X Oy:n menettelyä, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kenkä- ja Nahkateollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään. Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.824,01 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työajan lyhentäminen

Kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa ei ole määritelty keskeytyvän kolmivuorotyön työajan lyhennyksen toteuttamistapaa. Työehtosopimuksen liite 5 ei velvoita antamaan lyhennysvapaata kokonaisina päivinä. Vaikka muilla aloilla lyhennysvapaat annetaan kolmivuorotyössä yleensä kokonaisina päivinä, niillä on tästä myös selkeä työehtosopimuskirjaus. Kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa ei ole vastaavaa mainintaa.

X Oy on lyhentänyt työaikaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä siten, että työaika on ollut keskimäärin enintään 36 tuntia viikossa. Yhtiössä on lyhennetty työpäivää 20 minuutilla, minkä lisäksi työntekijöille on kertynyt vuosittain 12,5 päivää työajanlyhennysvapaata vuosina 2017 ja 2018. Työajan lyhennyksen jälkeen työntekijöiden vuosityöaika on ollut keskimäärin 34,7 tuntia viikossa, mikä alittaa työehtosopimuksen mukaisen enimmäismäärän. Työntekijöille on maksettu palkkaa kahdeksalta tunnilta, josta työaikaa on ollut 7 tuntia 40 minuuttia. Työntekijöillä on ollut keskellä työvuoroa 20 minuutin ruokailutauko, jonka aikana on voinut esteettä poistua työpaikalta. Monet ovat tätä mahdollisuutta myös käyttäneet. Lisäksi työpaikalla on Amican ruokala sekä vuorotyöntekijöille erikseen varattu oma taukotila (vrt. TT 2002:76 ja TN 1375-01). Käytäntö on muotoutunut työntekijöiden toiveiden perusteella. Taukoa ei ole laskettu työaikaan. Ilman vuorokautista työajan lyhennystä työntekijän työpäivä olisi ollut 20 minuuttia pidempi. Koska työaika on tämän perusteella lyhentynyt jo enemmän kuin mitä työehtosopimuksen keskeytyvän kolmivuorotyön vuosityöaika työehtosopimusmuutoksen myötä edellyttäisi, ei yhtiössä ole ollut tarvetta lyhentää työaikaa enempää.

Palkassa ei ole eritelty päivittäistä 20 minuutin vapaa-ajan osuutta, vaan se on sisältynyt aina kunkin päivän ansioon. Koska palkka 20 minuutin vapaa-ajalta maksetaan aina kyseisen työpäivän vuoron mukaisena palkkana, se käytännössä vastaa keskituntiansiota. Joka tapauksessa, jotta keskeytyvän kolmivuorotyön keskimääräinen viikkotyöaika (36 tuntia) saavutetaan, työaikaa tulisi annetun 12,5 päivän lisäksi lyhentää enintään 11 tuntia vuodessa, jos työntekijä on tehnyt koko vuoden vain keskeytyvää kolmivuorotyötä. Tämä 11 tuntia jaettuna tehtyjen työpäivien lukumäärällä 213 tekee vain noin kolme minuuttia päivässä. X Oy on lyhentänyt työaikaa päivittäin antamalla vapaata 20 minuuttia mutta maksamalla täyden palkan koko ajalta. Näin ollen työntekijät ovat saaneet reilusti enemmän palkkaa käytössä olleella menetelmällä kuin mitä kolmen minuutin maksaminen keskituntiansiolla olisi heille tuottanut.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukaan vuorotyössä ruokaillaan "työn aikana" työn keskeytymättä. Ruiskuvaluosastolla tehtävä työ väistämättä keskeytyy ja tuotanto pysähtyy ruokailun ajaksi. Edellä mainitun työehtosopimuskohdan pöytäkirjamerkintä 1 mahdollistaa sen, että myös vuorotyössä voi olla lepo- tai ruokatauko, jota ei työaikalain 4 §:n 2 momentin mukaisesti lasketa työaikaan, kun työntekijä saa sen aikana esteettömästi poistua työpaikalta.

Pöytäkirjamerkintä 1 koskee myös vuorotyötä. Vuorotyön ruokailulomaa koskeva 2 kohta on tullut myöhemmin, mutta se on aikanaan sijoitettu nimenomaisesti päivätyön ruokailuloman ja kyseisen paikallisesti sovittavia ruokailulomakäytäntöjä koskevan pöytäkirjamerkinnän väliin. Pöytäkirjamerkintä on selkeästi sijoitettu työehtosopimukseen siten, että se koskee päivittäistä lepoaikaa myös vuorotyössä. Merkitystä ei ole sillä, onko X Oy ollut olemassa ennen pöytäkirjamerkintää. Päivittäisestä vapaa-ajasta vuorotyössä on X Oy:ssä käytännössä sovittu, koska käytäntö on muotoutunut työntekijöiden pyynnöstä ja aloitteesta, johon työnantaja on suostunut. Sovittu käytäntö on jäänyt elämään, ja sitä on noudatettu vuosikymmenten ajan.

Työehtosopimukseen on vuonna 2014 otettu vuosityöaikataulukko, joka kuvastaa tilannetta, jossa työntekijällä on 8 tunnin työpäivä sekä tämän lisäksi oikeus 30 päivän vuosilomaan, joka pidetään kyseisen kalenterivuoden aikana kokonaisuudessaan. Taulukon mukaan 8 tunnin työpäiviä voisi laskennallisesti olla 212 kappaletta vuodessa vuosina 2017 ja 2018. Taulukko ei tällä rivillä kuitenkaan huomioi sitä, että työpäivän pituus olisi jokin muu kuin 8 tuntia. Sen vuoksi taulukossa on erikseen seuraavalla rivillä ilmoitettu myös työtuntien lukumäärä vuodessa. Vuosina 2017 ja 2018 keskeytyvässä kolmivuorotyössä on tullut tehdä 1.697 työtuntia. Koska myös työtuntien lukumäärä on erikseen ilmoitettu, taulukosta ei voida päätellä, että työaikaa tulisi lyhentää vain kokonaisina päivinä. Taulukon perusteella työajan lyhennys voidaan tehdä myös päivittäistä työaikaa lyhentämällä. Jos työtuntien lukumäärällä ei olisi sisällöllistä merkitystä, sitä ei olisi kirjattu työehtosopimukseen.

Kantajan esittämä kertomus työryhmästä, jossa työehtosopimuksen viimeiselle sivulle vuonna 2014 liitetty vuosityöaikataulukko on luotu, liittyy elokuussa 2013 liittojen välillä käytyihin keskusteluihin eikä vuonna 2011 käytyihin neuvotteluihin, jolloin sovittiin työajan portaittaisesta lyhentämisestä.

Työnantaja voi direktio-oikeutensa nojalla päättää, kuinka ja milloin vapaa annetaan, koska tätä ei ole työehtosopimuksella rajoitettu.

Vaatimusten määrät

Työntekijöille ei ole jäänyt antamatta työaikaa lyhentäviä vapaita. Työntekijöiden vuotuinen säännöllinen työaika on pysynyt sovituissa rajoissa ja ollut vuositasolla oikea.

Kanteessa vaaditut lyhennysvapaiden määrät ovat sinänsä riidattomat.

Työtuntijärjestelmän laatiminen

X Oy:ssä on tehty liittojen avustuksella paikallinen sopimus työaikapankista, johon vuosien 2016 ja 2017 työajanlyhennysvapaat on siirretty. Näitä vapaita on sopimuksen mukaisesti saanut ruveta pitämään vasta huhtikuusta 2018 lähtien. Vapaita on pidetty sekä työnantajan ilmoituksella että työntekijän pyynnöstä hänen toivomanaan ajankohtana. Lisäksi työntekijät ovat saaneet lyhennysvapaita rahana. Myös keskeytyvää kolmivuorotyötä tekevät työntekijät ovat olleet sopimuksen piirissä, koska he ovat voineet siirtää vapaitaan työaikapankkiin. Sopimuksesta johtuen työnantaja ei ole voinut, eikä sen ole tarvinnut laatia työtuntijärjestelmää ajaksi, jossa viikoittainen työaika tasoittuisi keskimäärin 36 tuntiin.

Työntekijöille on kuuden viikon jaksoissa ilmoitettu vuoroviikkojen työvuorot (aamu-, ilta- vai yövuoroviikko). Tämän lisäksi työnantaja on ilmoittanut kokonaisina päivinä annetuista vapaista kahden viikon ilmoitusajalla, mikä vastaa työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:n mukaista ilmoitusaikaa työtuntijärjestelmän muuttamisesta. Ennakkoon laaditulla työtuntijärjestelmällä ja siihen sijoitetuilla vapaapäivillä ei siten ole käytännön merkitystä.

Vaatimus työtuntijärjestelmän laatimisesta etukäteen siten, että siitä ilmenisivät koko vuoden tasoittumisvapaat kerralla, ei ole työntekijöiden toivomus eikä heidän etujensa mukainen. Yhtiössä noudatettu käytäntö on itse asiassa syntynyt työntekijöiden toiveesta. Työntekijät eivät ole missään vaiheessa riitauttaneet tätä käytäntöä. Erimielisyys työpaikalla on syntynyt vain ja ainoastaan vapaan määrästä.

Työtuntijärjestelmän laatimisvelvoitetta on käsitelty 1.6.2020 neuvottelussa, jossa läsnä ovat olleet Teollisuusliitto ry, Kenkä- ja Nahkateollisuus ry sekä paikalliset osapuolet eli X Oy ja yrityksen pääluottamusmies. Neuvottelu järjestettiin X Oy:n aloitteesta, koska tätä erimielisyyttä ei ollut yritystasolla aikaisemmin käsitelty. Teollisuusliitto ry on neuvottelussa todennut olevan riittävää, että yhtiö laatii työtuntijärjestelmän koko vuodeksi siten, että siitä ilmenee, mikä vuoroviikko kulloinkin on, ja tämän lisäksi ilmoittaa jaksoihin kuuluvat vapaapäivien määrät ja vuosilomat. Vapaapäiviä ei tarvitse päivätasolla merkitä ja ilmoittaa vielä työtuntijärjestelmässä. Jos työtuntijärjestelmään tulee muutostarpeita, ne voidaan toteuttaa työehtosopimuksen mukaisella kahden viikon ilmoitusajalla.

Edellä mainitun neuvottelun johdosta työnantaja alkaa selvittää, kuinka tällaiseen toimintatapaan voitaisiin järkevästi siirtyä ja toimintatavan muutos ilmoittaa työntekijöille, koska nyt käytäntönä on ollut, että kun työtuntijärjestelmä on ilmoitettu, siihen ei vuoroviikkojen osalta ole enää tehty muutoksia muutoin kuin sopimalla. Toimintatavan muutos johtaisi siihen, että ilmoitetun työtuntijärjestelmän toteutumisvarmuus ja siten ennakoitavuus työntekijän kannalta heikkenisi.

Hyvityssakkovaatimukset

X Oy ei ole tieten rikkonut eikä sen ole tullut perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimusta. Asia on tullut yhtiölle ilmi vasta haastehakemuksessa ja valmisteluistunnossa, jonka jälkeen yhtiö on ryhtynyt itse aktiivisesti selvittämään erimielisyyttä ja valmistelemaan korjaavia toimenpiteitä käytyjen neuvotteluiden perusteella. Neuvottelujärjestyksen tarkoitus on nimenomaan se, että molemmat osapuolet saavat oikean käsityksen riita-asiasta ja pystyvät vaikuttamaan asian ratkaisemiseen sovinnollisesti. Työtuntijärjestelmän laatimisessa mahdollisesti ollut puute ei ole koskaan vuosikymmenten samanlaisena jatkuneen soveltamiskäytännön aikana tullut paikallistasolla esille ennen haastehakemusta, ja erimielisyysneuvotteluja on ryhdytty käymään vasta oikeusprosessin jo alettua.

Kenkä- ja Nahkateollisuus ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä, että keskeytyvässä kolmivuorotyössä työaikaa pitäisi lyhentää ainoastaan kokonaisina päivinä. Kirjaukset eivät ole selkeitä ja yksiselitteisiä. Liitoilla on ollut eri näkemys niiden oikeasta tulkinnasta. Työehtosopimuksessa ei oteta kantaa siihen, millä tavoin työaikaa lyhennetään, joten työaikaa voidaan kirjausten sanamuodon perusteella lyhentää muullakin tavalla kuin kokonaisina päivinä.

Työtuntijärjestelmän laatiminen koko vuodeksi kerrallaan olisi ollut työaikapankkisopimuksen vuoksi mahdotonta ja muiden työehtosopimuskirjausten perusteella merkityksetöntä. Kysymys työtuntijärjestelmän laatimisesta ei ole ollut riitainen paikallisten osapuolten välillä. Mahdollinen asiassa oleva ongelma tai menettelyssä oleva puute ei ole koskaan noussut yrityksessä esille, vaikka samaa käytäntöä on noudatettu vuosikausia. Käytäntö, joka on syntynyt työntekijöiden aloitteesta, ei ole aiheuttanut työntekijöille vahinkoa. Käytäntö on päinvastoin ollut työntekijöiden kannalta suotuisampi, koska he ovat saaneet vaikuttaa vapaidensa ajankohtaan pitkin vuotta ja näin ollen saaneet vapaata joustavasti tarpeidensa mukaan myös tunti kerrallaan. Edellä mainitut seikat tulee huomioida myös mahdollisen hyvityssakon määrää alentavina tekijöinä.

Kenkä- ja Nahkateollisuus ry ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan, koska asia on ensimmäistä kertaa tullut liiton tietoon vasta haastehakemuksesta joulukuun 2019 lopussa, jolloin liitto ei ole enää voinut vaikuttaa asiaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ote työehtosopimuksesta vuodelta 1948

2. D:n palkkalaskelmat joulukuulta 2017 ja tammikuulta 2018 (yhteensä 3 kpl)

3. Työehtosopimusosallisten välillä syksyllä 2011 työryhmäneuvotteluissa ja elokuussa 2013 neuvotteluissa esillä ollut taulukko

4. Liittojen välinen erimielisyysmuistio 11.12.2018

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Sopimus joustavista työajoista 25.10.2016

2. Paikallisen tason erimielisyysneuvottelumuistio 19.9.2018 liitteineen

Kantajan henkilötodistelu

1. K, todistelutarkoituksessa

2. L

Vastaajien henkilötodistelu

1. M, todistelutarkoituksessa

2. N, todistelutarkoituksessa

3. O

4. P

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidanalaista, onko keskeytyvässä kolmivuorotyössä työskennelleiden X Oy:n työntekijöiden työaika tasoittunut työehtosopimuksen mukaisesti keskimäärin 36 tuntiin viikossa vai onko yhtiöltä jäänyt antamatta työntekijöilleen työaikaa lyhentäviä vapaita. Keskeinen riitakysymys koskee sitä, voidaanko työajan lyhentäminen mainitussa työaikamuodossa toteuttaa vain kokonaisina päivinä vai myös muulla tavoin. Lisäksi asiassa on ratkaistava, olisiko työnantajan tullut laatia työtuntijärjestelmä keskeytyvää kolmivuorotyötä varten. Mikäli X Oy:n katsotaan toimineen työehtosopimusmääräysten vastaisesti, kysymys on myös vastaajien maksettavaksi tuomittavista hyvityssakoista.

Työajan lyhentäminen

Kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksen 5 liitteen 1 §:n mukaan säännöllistä työaikaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä lyhennetään siten, että se on keskimäärin 36,0 tuntia viikossa. Tämä tapahtuu saman liitteen 2 §:n mukaan antamalla vapaata niin, että työaika enintään vuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 36,0 tuntiin viikossa.

Asiassa on riidatonta, että liitteen 5 määräykset perustuvat työehtosopimusosapuolten välillä vuonna 2011 tehtyyn ratkaisuun, jonka mukaan keskeytyvän kolmivuorotyön viikkotyöaikaa vähennettiin portaittain siten, että se oli vuodesta 2015 lukien 36 tuntia. Keskeytyvä kolmivuorotyö on otettu X Oy:ssä käyttöön vakituisena työaikamuotona vuoden 2017 alusta lukien.

Kantajan mukaan työehtosopimus ei salli edellä tarkoitetun lyhennysvapaan antamista muutoin kuin yhdenjaksoisina työajan lyhennysvapaiksi osoitettuina vapaapäivinä, jotka on etukäteen määrätty tai todettu työtuntijärjestelmässä.

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksessa ei ole selvitetty olevan määräystä, jonka sanamuoto nimenomaisesti osoittaa, miten lyhennysvapaat tulee antaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä.

Työehtosopimuksen viimeiselle sivulle on liitetty työntekijöiden vuosityöaikaa vuosina 2017-2021 koskeva taulukko, jossa on määritelty kyseisten vuosien työviikkojen, työpäivien ja työtuntien lukumäärät työaikamuodoittain eriteltyinä. Taulukko koskee sen oheen tehtyjen kirjausten perusteella tilannetta, jossa työntekijällä on kahdeksan tunnin työpäivä ja oikeus 30 päivän vuosilomaan, joka pidetään kyseisen kalenterivuoden aikana kokonaisuudessaan.

Kantaja on väittänyt, että vuosityöajan ilmoittaminen taulukossa tunteina oli vain työajan laskentatapaan liittyvä matemaattinen arvo. Työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija L on kertonut, että työnantajapuolen pyynnöstä kolmivuorotyössä lyhennysvapaana annettavien vapaapäivien määriä ei kirjattu työehtosopimukseen, vaikka vapaapäivien lisäämisestä sovittiin. Vastaajat ovat puolestaan väittäneet, että taulukko oli vain esimerkinomainen laskelma, joka ei velvoittanut antamaan lyhennysvapaita minään tiettynä vapaapäivien lukumääränä. Työnantajapuolen edustajana ainoastaan taulukon laatimiseen osallistunut Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija P on kertonut, että taulukkoa koskeneissa neuvotteluissa ei ollut puhetta vapaapäivien lukumäärän kirjaamisesta kolmivuorotyön osalta. Taulukko laadittiin kolmivuorotyön osalta siten, että työaika jäi lyhyemmäksi kuin yksi- ja kaksivuorotyössä. Työtuomioistuin toteaa asiassa olevan riidatonta, että keskeytyvän kolmivuorotyön keskimääräisen työajan määrä eriytyi yksi- ja kaksivuorotyön työajan pituutta lyhyemmäksi vuodesta 2015 lukien.

P on kertonut, että edellä mainitun taulukon laskennassa käytetyt ja siihen kirjatut reunaehdot työvuoron pituudesta, vuosilomaoikeudesta ja lomapäivien käyttämisestä eivät täyty kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien keskeytyvää kolmivuorotyötä tekevien työntekijöiden osalta. Ottaen P:n kertomuksen lisäksi huomioon, että taulukossa on ilmoitettu vuosityöaika viikkoina, päivinä ja tunteina, taulukosta ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voida tehdä asian ratkaisuun vaikuttavia johtopäätöksiä siitä, miten kaikki työajan lyhennysvapaa on työehtosopimuksen mukaan annettava.

Kantaja on vedonnut asiassa muun ohella myös siihen, ettei vuorotyössä työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukaan ole päivittäistä lepoaikaa, ja pitänyt lyhennysvapaan antamista 20 minuuttia päivässä lepoajan tarkoituksin työehtosopimuksen vastaisena. X Oy:n henkilöstöpäällikön N:n ja yhtiössä vuodesta 1997 lukien lähes yhtäjaksoisesti pääluottamusmiehenä toimineen K:n kertomuksista on ilmennyt, että yhtiössä on noudatettu 8 tunnin työvuoroja. Asiassa on riidatonta, että työntekijöillä on ollut keskellä työvuoroa 20 minuutin ruokailutauko, jonka aikana he ovat halutessaan voineet esteettä poistua työpaikalta.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdassa on todettu, että vuorotyössä työntekijällä ei ole lepoaikaa, vaan hänelle varataan tilaisuus ruokailuun työn aikana. Määräyksen alla on pöytäkirjamerkintä 1, jossa todetaan: ”Lepoaikaan nähden voidaan noudattaa työpaikan vakiintunutta käytäntöä tai voidaan siitä, milloin erityistä syytä on, erikseen sopia kokonaistyöaikaa kuitenkaan muuttamatta.” Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä, koskeeko pöytäkirjamerkintä 1 myös vuorotyötä vai kantajan esittämin tavoin pelkästään 7 §:n 1 kohdassa mainittua päivätyötä. L:n kertomuksella on selvitetty, että pöytäkirjamerkintä 1 on ollut työehtosopimuksessa jo silloin, kun vuorotyötä koskeva 7 §:n 2 kohta on lisätty sopimukseen. Työtuomioistuin katsoo vuorotyötä koskevan kohdan sijoittamisen välittömästi pöytäkirjamerkinnän edelle viittaavan siihen, että pöytäkirjamerkinnän on tarkoitettu koskevan myös vuorotyötä. Tätä tulkintaa tukee työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneen Z Oy:n entisen toimitusjohtajan O:n kertomus, jonka mukaan tällä työehtosopimuksen kirjauksella haluttiin antaa X Oy:lle mahdollisuus jatkaa muista alan yhtiöistä poikennutta paikallista käytäntöä, jonka mukaan myös vuorotyötä tekevät työntekijät saivat ruokailutauon työvuoronsa aikana. Käytäntö oli X Oy:n henkilöstöpäällikkönä aikaisemmin toimineen M:n ja N:n kertomusten mukaan alkanut yhtiössä jo yli 20 vuotta sitten työntekijöiden aloitteesta. Monet työntekijöistä asuivat työpaikan läheisyydessä ja halusivat käydä tauon aikana kotonaan. Tämän vuoksi käytäntöä oli myös haluttu jatkaa, vaikka työehtosopimukseen oli tehty muutoksia. N on lisäksi kertonut, että työpaikalla oli ruokala ja taukotila, jotka lisäsivät työntekijöiden lepoajanviettomahdollisuuksia.

Päivittäisen lepoajan poislukeminen työajasta edellyttää työaikalain 4 §:n 2 momentin mukaan sitä, että työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta. Työaikalain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettujen ja muiden päivittäisten lepoaikojen tarkoituksena on, että työntekijät saavat säännölliset ruokailu- ja virkistystauot, joiden aikana heidän tulee olla vapaana työntekovelvoitteestaan. Työntekijällä tulee lisäksi olla mahdollisuus viettää lepoaika omiin tarkoituksiinsa. Sen arviointiin, onko lepoaikaa pidettävä työaikana vai ei, vaikuttavat esimerkiksi työpaikan sijainti sekä työpaikalla tarjolla olevat ruokailu- ja virkistäytymismahdollisuudet (ks. työneuvoston lausunnot TN 1032-77 ja TN 1375-01).

Työtuomioistuin katsoo edellä mainituilla kertomuksilla näytetyksi, että X Oy:ssä on ollut päivittäisiä lepotaukoja koskeva työehtosopimuksessa tarkoitettu vakiintunut käytäntö, jonka jatkamisen työehtosopimuksen osapuolet ovat hyväksyneet silloin, kun työehtosopimukseen on lisätty vuorotyötä koskeva 7 §:n 2 kohta. Työntekijät ovat olleet lepotaukojen ajan vapaina työntekovelvoitteestaan saaden viettää tauot haluamillaan tavoin. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työvuoron aikainen 20 minuutin ruokailutauko ei ole ollut työaikaa.

Työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn selvityksen viittaavan siihen, että lyhennysvapaiden antamisen tapaa keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ei ole työehtosopimuksessa rajoitettu. Asiassa ei ole muutenkaan ilmennyt estettä lyhennysvapaiden toteuttamiselle osaksi päivittäisinä lepotaukoina. X Oy on siten voinut antaa lyhennysvapaita edellä kuvattuina 20 minuutin ruokailutaukoina, vaikka ruokailutaukokäytännön on selvitetty alkaneen yhtiössä vuosia aikaisemmin kuin työajan lyhennysvapaista sovittiin työehtosopimuksessa.

Työehtosopimuksen edellyttämän keskimääräisen 36 tunnin viikkotyöajan saavuttaminen on vastaajien esittämän laskelman mukaan edellyttänyt sitä, että työaikaa lyhennettiin riidattomasti annettujen 12,5 lyhennysvapaapäivän lisäksi enintään 11 tuntia vuodessa silloin, kun työntekijä teki koko vuoden vain keskeytyvää kolmivuorotyötä. Tämä on tarkoittanut työajan lyhentämistä yksittäisen työpäivän osalta keskimäärin noin kolmella minuutilla. Työtuomioistuin katsoo, että kun myös päivittäiset 20 minuutin ruokailutauot otetaan huomioon lyhennysvapaana, työntekijöiden vuosityöaika on tasoittunut keskimäärin vähemmäksi kuin 36 tunniksi viikossa. Määrä alittaa työehtosopimuksen mukaisen viikoittaisen 36 työtunnin enimmäismäärän. Yhtiö ei siten ole jättänyt antamatta työntekijöille kanteessa vaadittuja lyhennysvapaita.

Kantaja on vedonnut asiassa siihen, että kanteessa antamatta jääneiksi väitetyiltä lyhennysvapailta tuli maksaa keskituntiansion mukainen palkka.

Asiassa on riidatonta, että yhtiössä on sovittu maksettavaksi korvaus lyhennysvapaista keskituntiansion mukaan ja että tämä menettely on työehtosopimuksen mukainen. Kantajan kirjallisina todisteina esittämistä palkkalaskelmista ilmenee, että työntekijöille on maksettu palkka ilman, että laskelmissa olisi mainittu ruokailutaukojen olevan lyhennysvapaata. Asiassa on riidatonta, että työntekijöille on maksettu normaalista työvuorosta palkka kahdeksalta tunnilta eli myös ruokailutauon ajalta. N:n mukaan lepotauon ajalta maksettu palkka tasoittui käytännössä kolmen kuukauden ajalla vähintään keskituntiansion mukaiseksi.

X Oy:n on edellä katsottu lyhentäneen työntekijöiden työaikaa päivittäin 20 minuutilla. Työtuomioistuin katsoo, että saman palkan maksaminen 20 minuutin ruokailutauolta kuin muultakin työvuorolta ei anna aihetta arvioida toisin sitä, voidaanko kyseistä taukoa pitää työehtosopimuksen tarkoittamana työajan lyhennysvapaana.

Näillä perusteilla kanne on vaatimusten 1 ja 3 osalta hylättävä.

Työtuntijärjestelmän laatiminen

Työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:n 2 momentin mukaan työtä varten tulee ennakolta laatia työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu 36 tunnin keskimäärään.

Asiassa on riidatonta, että yhtiö ei ole laatinut vuosina 2017-2019 keskeytyvässä kolmivuorotyössä työtuntijärjestelmää, josta ilmenisi viikoittaisen työajan tasoittuminen sanottuun määrään.

Vastaajat ovat vedonneet kirjallisena todisteena 25.10.2016 tehtyyn paikalliseen sopimukseen joustavista työajoista eli niin kutsutusta työaikapankista, johon vuosien 2016 ja 2017 työajanlyhennysvapaat oli siirretty. Vastaajien mukaan työnantaja ei sopimuksesta johtuen voinut eikä sillä ollut velvollisuutta laatia työtuntijärjestelmää ajaksi, jossa viikoittainen työaika olisi tasoittunut keskimäärin 36 tuntiin. N on kertonut, että yhtiö oli voinut laatia työvuorosuunnitelman vain 6-8 viikon ajanjaksoksi kerrallaan. Yhtiön tilauskanta ei mahdollistanut suunnitelman tekemistä tätä pidemmäksi ajaksi, koska työn tarpeesta tulevaisuudessa ei ollut varmuutta. L on kertonut, että työvuoroluettelon laadintakaudeksi voitiin työehtosopimuksen mukaan valita jopa vuosi, jos työaika ei tasoittunut 36 tuntiin sitä lyhyempänä kautena. Lomat ja muut vuoden aikana tietoon tulevat työaikaan vaikuttavat seikat voitiin ilmoittaa työvuoroluettelon muutoksina. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan N ei ole työvuorosuunnitelman laatimisesta kertoessaan tarkoittanut edellä mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaista työajan tasoittumista koskevaa työtuntijärjestelmää, johon L puolestaan on omassa kertomuksessaan viitannut sanalla työvuoroluettelo.

Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen määräyksen, joka velvoittaa laatimaan ennakolta edellä tarkoitetun työtuntijärjestelmän, olevan sisällöltään sinänsä yksiselitteinen. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että paikallisella sopimuksella työaikapankista olisi ollut tarkoitus poiketa työehtosopimuksen työtuntijärjestelmän laatimiseen velvoittavasta määräyksestä tai että sopimus olisi estänyt työnantajaa laatimasta työtuntijärjestelmää sopimuksen voimassaoloajalla. Työtuomioistuin on asiaa harkitessaan ottanut huomioon, että työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:n 3 momentin mukaan työvuorojärjestelmään voidaan tarvittaessa tehdä muutoksia työehtosopimuksen mukaista ilmoitusaikaa noudattaen.

Työtuomioistuimelle ei ole myöskään esitetty selvitystä, jonka perusteella työehtosopimusta tulisi tulkita siten, että X Oy olisi vastaajien esittämistä yhtiön tilauskantaan perustuvista syistä saanut jättää työtuntijärjestelmän laatimatta. Asian ratkaisemisen kannalta merkitystä ei ole sillä vastaajien väittämällä seikalla, että työtuntijärjestelmän laatiminen ei ollut työntekijöiden etujen mukaista.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että X Oy:n olisi tullut ajanjaksolla 1.1.2017 - 31.12.2019 laatia keskeytyvää kolmivuorotyötä varten edellä tarkoitettu työtuntijärjestelmä. Kanteessa esitetty vaatimus 4 on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakot

Koska lyhennysvapaiden antamista koskeva kannevaatimus 1 on edellä mainituin tavoin hylätty, on myös siihen liittyvä hyvityssakkoa koskeva kannevaatimus 2 hylättävä.

X Oy:n on edellä katsottu rikkoneen työehtosopimusta siltä osin kuin se ei ole laatinut työtuntijärjestelmää keskeytyvää kolmivuorotyötä varten. Työtuntijärjestelmää koskeva määräys on edellä mainituin tavoin ollut yksiselitteinen. Kantajan vaatimuksesta yhtiön on siten katsottava tietensä rikkoneen työehtosopimusmääräystä, ja se on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa.

Kantaja on lisäksi vaatinut työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Kannevaatimusten 1 ja 3 tultua hylätyksi työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönti voi kohdistua ainoastaan kannevaatimuksessa 4 tarkoitettuun menettelyyn eli työtuntijärjestelmän laatimatta jättämiseen.

Kantajan kirjallisena todisteena esittämästä liittojen välisestä erimielisyysmuistiosta 11.12.2018 ilmenee, että Kenkä- ja Nahkateollisuus ry on saanut tiedon väitetystä työtuntijärjestelmän laatimista koskevasta laiminlyönnistä viimeistään mainittuna ajankohtana. Työtuomioistuin katsoo, että Kenkä- ja Nahkateollisuus ry:llä on siten ollut mahdollisuus vaikuttaa työtuntijärjestelmän laatimiseen osalle kanteessa tarkoitetusta ajanjaksosta. Koska liitto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin muuttaakseen X Oy:n menettelyä, liiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Vastaajat ovat vedonneet hyvityssakon määrää alentavina seikkoina muun muassa siihen, että työtuntijärjestelmän laatimisessa mahdollisesti ollut puute ei ollut koskaan vuosikymmenten samanlaisena jatkuneen soveltamiskäytännön aikana tullut paikallistasolla esille ennen haastehakemusta ja että noudatettu käytäntö, joka yrityksessä oli syntynyt työntekijöiden aloitteesta, oli ollut työntekijöiden kannalta työtuntijärjestelmän laatimista suotuisampi ja joustavampi.

Asiassa on riidatonta, että X Oy on teettänyt keskeytyvää kolmivuorotyötä yhdenjaksoisesti vasta 1.1.2017 lukien. Koska työehtosopimusmääräykset eivät siten ole edellyttäneet yhtiön laativan mainittua työaikamuotoa koskevaa työtuntijärjestelmää ennen tätä ajankohtaa, työtuomioistuin ei katso yhtiön aikaisemmin noudattaman käytännön kestolla olevan vaikutusta hyvityssakon määrään. Työtuomioistuin on ottanut huomioon hyvityssakon määrää alentavana seikkana sen, että työntekijöiden ei ole edes väitetty kärsineen haittaa siitä, että yhtiö ei ollut laatinut työtuntijärjestelmää. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on lisäksi otettu huomioon muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat ja työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että vastaajat asian lopputuloksesta riippumatta velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.996,40 eurolla. Mainitut kulut johtuivat vastaajien esittämästä kanteen tutkimatta jättämistä koskeneesta vaatimuksesta, joka oli perustunut siihen, että osasta kanteessa tarkoitetuista asioista ei ollut neuvoteltu paikallisesti. Vastaajat olivat luopuneet vaatimuksestaan valmisteluistunnon jälkeen.

Valmisteluistunnon pöytäkirjasta 27.4.2020 ilmenee vastaajien perustelleen esittämäänsä tutkimattajättämisvaatimusta muun ohella sillä, ettei erimielisyysneuvotteluja ollut käyty siitä, oliko työtuntijärjestelmä laadittu asianmukaisesti tai kuinka paljon tasaamisvapaata kullakin kanteessa mainitulla työntekijällä oli yksilötasolla saamatta.

Kirjallisena todisteena esitetystä paikallisen tason erimielisyysmuistiosta 19.9.2018 ilmenee neuvotteluissa olleen esillä, miten lyhennysvapaan määrä tuli laskea, ja se, että työntekijät vaativat antamatta jääneiden työajan lyhennysvapaiden korvaamista takautuvasti.

Todisteena esitetystä liittotason neuvotteluita koskevasta pöytäkirjasta 11.12.2018 puolestaan ilmenee, että paikallisen erimielisyyden kohteena olevaa asiaa on käsitelty liittojen välillä ensimmäisen kerran 5.11.2018. Neuvottelussa 11.12.2018, josta pöytäkirja on laadittu, Teollisuusliitto ry on tuonut kantanaan esiin muun ohessa sen, että työtuntijärjestelmän tulee olla laadittu etukäteen.

Työtuomioistuin toteaa, että paikallisen tason neuvottelupöytäkirjasta ei ilmene, että neuvotteluissa olisi käsitelty työtuntijärjestelmää ja sen laatimista. Kummastakaan edellä mainitusta pöytäkirjasta ei ilmene neuvotteluissa käsitellyn sitä, kuinka paljon tasaamisvapaata kullakin kanteessa mainitulla työntekijällä väitetysti oli saamatta. Asianosaiset ovat ilmoittaneet käyneensä työtuomioistuimen valmisteluistunnon jälkeen neuvotteluja, joiden jälkeen vastaajat luopuivat tutkimattajättämisvaatimuksestaan ja kantaja alensi kannevaatimuksessa 3 yhdelle työntekijälle vaaditun lyhennysvapaan määrää puolella päivällä.

Työtuomioistuin katsoo, että todisteina esitetyistä neuvottelupöytäkirjoista ei ilmene kaikista kanteessa tarkoitetuista asioista neuvotellun sekä paikallisesti että liittotasolla ennen kanteen nostamista. Kantaja muutti kannevaatimuksiaan, vaikkakin hyvin pieneltä osin, työtuomioistuimen valmisteluistunnon jälkeen käytyjen neuvottelujen seurauksena. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vastaajien esittämä tutkimattajättämisvaatimus ei ole ollut siten aiheeton, että vastaajien tulisi korvata kantajan kulut siltä osin.

Käsillä olevassa asiassa keskeinen riitakysymys on koskenut työajan lyhentämisen tapaa keskeytyvässä kolmivuorotyössä. Pääosa esitetystä todistelusta on koskenut tätä kysymystä. Vastaajat ovat voittaneet asian tältä osin. Työtuntijärjestelmän osalta on ollut riidatonta, että yhtiö ei ollut laatinut sellaista. Ratkaistavaksi on siten jäänyt, onko yhtiöllä ollut jokin hyväksyttävä peruste jättää työtuntijärjestelmä laatimatta. Tältä osin asiassa on esitetty vähän todistelua. Vastaajat ovat hävinneet asian työtuntijärjestelmää koskevan kysymyksen osalta, ja ne on tuomittu maksamaan hyvityssakkoa. Koska osapuolten oikeudenkäyntikulut ovat pääasiassa muodostuneet työajan lyhentämistä koskevan kysymyksen käsittelystä, työtuomioistuin katsoo, että asiassa on syytä velvoittaa kantaja korvaamaan osa vastaajien oikeudenkäyntikuluista.

Vastaajat ovat ilmoittaneet oikeudenkäyntikulujensa määräksi 9.824,01 euroa arvonlisäveroineen. Kantaja on vastustanut kulujen korvaamista koskevaa vaatimusta arvonlisäveron osalta sillä perusteella, ettei asiassa ollut esitetty näyttöä siitä, ettei X Oy saisi vähentää arvonlisäveroa verotuksessaan. Vastaajien yhteinen asiamies on ilmoittanut, että yhtiö on toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja että yhtiö vastaa lopullisesti asian oikeudenkäyntikuluista.

Työtuomioistuin toteaa, että arvonlisäverovelvollinen asianosainen saa omassa verotuksessaan vähentää arvonlisäveron, jonka hän maksaa avustajalleen tai asiamiehelleen. Tällaisen asianosaisen todelliset oikeudenkäyntikulut ovat siten oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevä määrä vähennettynä arvonlisäveron määrällä (esim. ratkaisu TT 2019:89). Näillä perusteilla vastaajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on arvonlisäveron osalta hylättävä. Vastapuolen korvausvelvollisuuden kannalta vastaajien oikeudenkäyntikuluina on pidettävä esitetystä kululaskusta ilmenevää arvonlisäverotonta määrää 7.987 euroa.

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa kantaja korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikuluista yhteensä 4.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että X Oy on menetellyt kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksen 5 liitteen 2 §:n vastaisesti ajanjaksolla 1.1.2017 – 31.12.2019 jättämällä laatimatta keskeytyvässä kolmivuorotyössä työtä varten ennakolta työtuntijärjestelmän vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen työaika tasoittuu keskimäärin 36 tuntiin viikossa.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2.500 euroa.

Työtuomioistuin velvoittaa Kenkä- ja Nahkateollisuus ry:n suorittamaan Teollisuusliitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 3.500 euroa.

Muilta osin kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan suorittamaan Kenkä- ja Nahkateollisuus ry:lle ja

X Oy:lle korvauksena niiden yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 4.000 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Murto, Äimälä, Aarto, Fremer ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

‍