TT 2022:56

Kysymys ulkoministeriön palveluksessa työskentelevän johtavan asiantuntijan tehtävän vaativuusluokasta.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaaja

Valtiovarainministeriö

Kuultava

Ulkoministeriö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu16.2.2022

Pääkäsittely 3.6.2022

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Hallinnonalakohtainen tarkentava virkaehtosopimus ulkoasiainhallinnon virkamiesten uudesta palkkausjärjestelmästä, joka tehtiin 13.12.2004 ulkoasiainministeriön ja Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys UHVY ry:n välillä valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta (jäljempänä palkkausjärjestelmäsopimus) ja johon Juko ry tuli osapuoleksi vuonna 2006, sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuustason (2 x 10 tasoa) perusteella. Tehtäväkohtaisen palkanosan suuruus kullakin vaativuustasolla ilmenee liitteenä 1 olevasta palkkataulukosta.

5 § Tehtävän vaativuustason määräytyminen

Työnantaja päättää tehtävistä ja niiden muutoksista. Kannustavassa henkilöstöpolitiikassa on keskeistä hyödyntää henkilöstön osaaminen ja sen kehittyminen parhaalla tavalla. Tätä toteutetaan tarjoamalla tilanteiden mukaan ja viraston tuloksellisen toiminnan tukena mahdollisuuksia vaativampiin tehtäviin tai ainakin vaativuutensa säilyttäviä tehtäviä. Tehtävien vaativuuden arviointi perustuu tehtäväkuvaukseen ja noudatettavaan arviointijärjestelmään.

Kunkin tehtävän sijoittuminen vaativuustasolle määräytyy seuraavien vaativuuden arvioinnissa käytetyn kolmen osatekijän perusteella:

1. Osaaminen

- tehtävän edellyttämän tiedon, taidon ja kokemuksen määrä
- tehtävän luonne ja laajuus
- tehtävän edellyttämä vuorovaikutus

2. Päätöksenteko

- tehtävän ohjaus
- ratkaisujen problematiikka

3. Tehtävän sisältö

- tehtävän keskeinen sisältö ja suhde työyksikön tulokseen.

Tehtävänkuvausta ja tehtävän vaativuutta tarkastellaan pääsääntöisesti virkamiehen ja esimiehen välisissä vuotuisissa tavoite- ja kehityskeskusteluissa. Esimies tekee suorittamansa arvion perusteella ehdotuksen tehtävän vaativuudesta.

Jos virkamiehen tehtävä vaihtuu tai sen sisältö muuttuu olennaisesti, käydään tavoite- ja kehityskeskustelut, laaditaan uusi tehtävänkuvaus ja arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen viipymättä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa tehtävän muuttumisesta.

Aloitteen tehtävän vaativuuden uudelleen arvioimiseksi voi tehdä myös asianomainen virkamies tai häntä edustava luottamusmies.

Työnantaja vahvistaa tehtävän vaativuustason esimiehen ja jäljempänä sanotuissa tapauksissa tarvittavat arviointi- ja kehittämisryhmän ehdotukset saatuaan. Vuotuisten tavoite- ja kehityskeskustelujen perusteella vahvistettujen tehtävien vaativuustason muutosten edellyttämät palkkauksen tarkistukset toteutetaan kulloisenkin vuoden maaliskuun alusta. Muissa tapauksissa tehtävän vaativuuden muutoksesta johtuva palkanmuutos toteutetaan siitä lukien kun virkamies on ryhtynyt hoitamaan muuttunutta tehtävää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjassa, joka tehtiin 13. päivänä joulukuuta 2004 ulkoasiainministeriön ja Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys Uhvy ry:n välillä ulkoasiainhallinnon virkamiesten palkkausjärjestelmän uudistamisesta, ja johon Juko ry tuli osapuoleksi vuonna 2006, on sovittu muun ohella seuraavaa.

Neuvotteluosapuolet ovat yksimielisiä seuraavista ulkoasiainhallinnon uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottoon ja soveltamiseen liittyvistä periaatteista.

1 § Yleistä

Ulkoasiainhallinnon uusi palkkausjärjestelmä muodostuu Palkkavaaka - nimisestä vaativuusarviointijärjestelmästä, jonka avulla määritellään tehtäväkohtainen palkanosa sekä suoritusarviointijärjestelmästä, jonka avulla määritellään henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa. (ulkoasiainhallinnon tehtävien vaativuustasot liitteenä 1)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Tehtävien vaativuuden arviointi

Tehtävien vaativuuden arviointi perustuu tehtävänkuvaukseen, joka laaditaan liitteenä olevaa tehtävänkuvauslomaketta käyttäen (liite 2) ja jota tarkastellaan pääsääntöisesti vuosittain virkamiehen ja lähimmän esimiehen välillä käytävien tavoite- ja kehityskeskustelujen yhteydessä ja tarvittaessa muulloinkin.

Harkittaessa virkaehtosopimuksen 5 §:n 4 momentin mukaista tehtävämuutoksen olennaisuutta, päähuomio kiinnitetään siihen, kuinka paljon tehtävien vaativuus muuttuu. Muutos on olennainen myös jos tehtävät muuttuvat toisentyyppisiksi, vaikkei tehtävien vaativuus muutu. Olennaisuuteen vaikuttaa myös muutoksen kestoaika.

Tavanomaiset sijaisuudet sisältyvät tehtäväkuvaukseen ja tehtyyn vaativuusarviointiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Arviointi- ja kehittämisryhmä

Osapuolten apuna palkkausjärjestelmän kehittämistarpeita tarkasteltaessa on arviointi- ja kehittämisryhmä, jossa on kolme Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistyksen UHVY ry:n, kaksi Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry:n ja kolme ministeriön nimeämää jäsentä, joista yksi toimii puheenjohtajana. Ryhmään voidaan nimetä varajäseniä ja sillä on lisäksi ministeriön asettama sihteeri, joka ei osallistu kannanottoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Pöytäkirjan voimassaolo

Tämä pöytäkirja ei ole voimassa virkaehtosopimuksena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 1. Ulkoasiainhallinnon tehtävien vaativuustasot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaativuustaso 13

Tason kuvaus

Tehtävä on luonteeltaan korkean tason strateginen johto- ja/tai asiantuntijatehtävä. Tehtävä edellyttää erittäin vaativaa, laajaa ja monipuolista teoreettista osaamista sekä erittäin vankkaa ja laajaa käytännön perehtyneisyyttä koko ulkoasiainhallinnon tehtäviin. Osaaminen hankitaan tehtävän edellyttämällä lähtökoulutuksella (esim. ylempi korkeakoulututkinto) ja laajalla monipuolisella työkokemuksella merkittävissä tehtävissä. Tehtävän sisältö on koordinointia ja johtamista tehtävän ohjaus tapahtuu väljän toiminnon strategian puitteissa. Tehtävään sisältyy erittäin merkittäviä omaa organisaatiota laajempia kehitysprojekteja, vaikuttamista toimintapolitiikkaan sekä osallistumista organisaation strategian valmisteluun ja luontiin. tehtävään voi sisältyä vaativaa edustustyötä, etenkin ulkomaanedustuksessa. Ratkaisuiden vaikutukset kohdistuvat omasta työyhteisöstä koko hallinnonalalle. Kielitaitovaatimuksena on toisen kotimaisen ja vähintään kahden vieraan kielen suullinen ja kirjallinen taito.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Suurlähettiläs, johtava asiantuntija A on nimitetty ulkoasiainneuvoksen virkaan 1.3.2009. Kyseinen virka on ulkoasiainhallintolain 14 §:n mukainen yleisvirka, johon sisältyy ulkoasianhallintolain 17 §:ssä määritelty siirtymisvelvollisuus tehtävästä ja virkapaikasta toiseen. A on ulkoasiainhallintolain säännösten mukaisesti määrätty johtavaksi asiantuntijaksi asevalvonnan yksikköön 10.10.2016 lukien.

Kunkin johtavan asiantuntijan tehtävän konkreettisesta sisällöstä päättää osasto tai yksikkö. Johtavien asiantuntijoiden tehtävien sisältöalueet voivat siten poiketa toisistaan, ja tehtävien vaativuuksissa voi olla eroja. Tämän vuoksi johtavan asiantuntijan tehtäviä arvioidaan myös tehtäväkohtaisesti. A:n tehtävän vaativuusluokka on arvioitu tasolle 13A.

Asevalvontakysymyksistä vastuussa olevan johtavan asiantuntijan tehtävä on erityistehtävä asevalvonnan yksikössä. Tehtävään kuuluu ydinsulkusopimus, strategiseen vakauteen liittyvät kysymykset sekä Euroopan konventionaalinen asevalvonta. Tehtävän haltija johtaa Suomen politiikan muotoilua näiden asiakokonaisuuksien osalta ja edustaa Suomea asianomaisissa kansainvälisissä neuvotteluissa.

Kantajan mukaan A oli ryhtynyt hoitamaan asevalvontasuurlähettilään tehtäviä, kun tehtävää aiemmin hoitanut B oli tammikuussa 2018 siirtynyt toiseen tehtävään. Asevalvontasuurlähettilään tehtävän vaativuus oli 1.9.2013 alkaen määritelty tasolle 13B. Kantajan mukaan A:n hoitaman johtavan asiantuntijan tehtävä on vastannut sisällöltään asevalvontasuurlähettilään tehtävää, jolloin tehtävän vaativuus olisi tullut edelleen määritellä tasolle 13B. Vastaajan mukaan A on hoitanut ja hoitaa edelleen ulkoasiainneuvos, johtava asiantuntija -tehtävää, jonka vaativuusluokka on 13A. Edelleen vastaajan mukaan A ei ole hoitanut asevalvontasuurlähettilään tehtävää, ja hänen hoitamansa johtavan asiantuntijan tehtävänkuvan laajuus ja työn sisältö eroavat asevalvontasuurlähettilään tehtävästä. A:n tehtävät eivät vastaajan mukaan ole myöskään vaihtuneet eikä niiden sisältö ole muuttunut olennaisesti siten, että A:n tehtävän vaativuusluokkaa olisi tullut muuttaa tälläkään perusteella.

A esitti vaatimuksen hoitamansa tehtävän vaativuusluokan nostamista luokkaan 13B tavoite- ja kehityskeskusteluissa vuonna 2018, 2019 sekä 2020. Tehtävän vaativuusarviointia on käsitelty ulkoministeriön arviointi- ja kehittämisryhmässä 9.10.2020. Arviointi- ja kehittämisryhmä päätyi yksimielisessä arviossaan siihen, että A:n hoitaman tehtävän vaativuusluokka on 13A.

Tehtävän vaativuudesta käytiin erimielisyysneuvottelut talven 2020–21 aikana. Paikallisneuvottelut erimielisyysasiassa ovat päättyneet 17.3.2021.

Välituomiolla on otettu ratkaistavaksi kanteessa esitetty vahvistusvaatimus ja hyvityssakkovaatimukset.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A:lla on oikeus ulkoasiainhallinnon virkamiesten uudesta palkkausjärjestelmästä tehdyn hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteen 1 luokan 13B mukaiseen palkkaukseen 1.3.2018 lukien;

2. velvoittaa ulkoministeriön suorittamaan A:lle luokan 13B mukaista palkkaa 1.3.2018 lukien yhteensä 18.691,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.7.2021 lukien sekä 529,09 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukaudessa kunkin kuukauden 15. päivä alkaen 15.7.2021 tuomion antamiseen saakka,

3. tuomitsee vastaajan virkaehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon sekä

4. velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomiosta lukien.

Perusteet

Tehtävän oikea vaativuustaso

A:n tehtävän oikea vaativuustaso on 13B.

Aiemman asevalvontasuurlähettilään B:n siirryttyä toiseen tehtävään tammikuussa 2018 A ryhtyi hoitamaan asevalvontasuurlähettilään tehtävää. Ulkoministeriö määritteli A:n uuden tehtävänkuvan tavoite- ja kehityskeskusteluissa helmikuussa 2018 ja asetti tehtävän vaativuusluokaksi palkkausjärjestelmäsopimuksen luokan 13A, arvioimatta tehtävän vaativuutta. Aiemmin asevalvontasuurlähettilään tehtävän vaativuus oli määritelty luokkaan 13B.

Asevalvontasuurlähettilään tehtävä ei ollut projektiluontoinen tai määräaikainen, vaan se jatkuu edelleen. Valtiosihteeri C totesi sähköpostissaan tammikuussa 2018, että kyseessä on ”pitkäaikainen tehtävä”. B:n siirryttyä toisiin tehtäviin ulkoministeriön henkilöstösuunnitteluyksikkö avasi tehtävän tarkoituksena täyttää tehtävä 1.4.2018 lukien. A:lle myös vahvistettiin sähköpostitse toukokuussa ja lokakuussa 2018 tehtävän täytön olevan kesken ottamatta mitenkään esille tehtävän määräaikaisuutta tai projektiluontoisuutta. Ulkoministeriö on esittänyt A:lle ensimmäisen kerran väitteen asevalvontasuurlähettilään tehtävän projektiluontoisuudesta vasta alkuvuonna 2019, jolloin A oli ollut tehtävässä jo lähes vuoden. Väite tehtävän projektiluontoisuudesta tai määräaikaisuudesta on siten virheellinen ja epäuskottava.

Asevalvontakysymyksistä vastuussa olevan johtavan asiantuntijan tehtävä vastaa sisällöltään aiempaa asevalvontasuurlähettilään tehtävää ja on asiallisesti jatkoa sille. Käytännössä johtava asiantuntija siis vastaa vastaavista kokonaisuuksista, joista asevalvontasuurlähettiläs vastasi aiemmin, ja valmistelee ja esittää Suomen kannan niistä asioista, joista asevalvontasuurlähettiläs valmisteli ja esitti Suomen kannan aiemmin. Mitään vastuuta ei tehtävästä ole poistunut. Ottaen huomioon suurvaltakilpailun kiristyminen, asevalvontasopimusten toimeenpanoon liittyvät lisääntyneet ongelmat sekä suurvaltojen asevalvontapolitiikan muuttumisen arvaamattomammaksi, johtavan asiantuntijan tehtävä on todellisuudessa laajempi ja vaativampi kuin sitä edeltävä asevalvontasuurlähettilään tehtävä. Ulkoministeriöllä ei siten ole ollut perustetta pitää ennallaan A:n tehtävän vaativuusluokkaa A:n siirryttyä aiemman asevalvontasuurlähettilään tehtävään. Käytännössä tämä on tarkoittanut vaativuusluokan alentamista asevalvontasuurlähettilään tehtävissä.

Siinäkin tapauksessa, että työtuomioistuin ei katsoisi A:n toimivan asevalvontasuurlähettilään asiallisena jatkajana, A:n oikea tehtävän vaativuustaso on 13B, koska asevalvontasuurlähettilään tehtävän vaativuus oli määritelty luokkaan 13B. Koska edellä kuvatulla tavalla johtavan asiantuntijan tehtävä on vastannut sisällöltään asevalvontasuurlähettilään tehtävää, olisi johtavan asiantuntijan tehtävä tullut määritellä samalle tasolle. Ulkoministeriö ei kuitenkaan ole esittänyt perusteita, miten johtavan asiantuntijan tehtävä on poikennut asevalvontasuurlähettilään tehtävästä tai miten se on sisällöltään vähemmän vaativa.

Paikallisneuvotteluissa ulkoministeriö on esittänyt erityiseksi vaativuuteen vaikuttavaksi eroksi asevalvontasuurlähettilään Kansainvälisen asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty, ATT) puheenjohtajuustehtävän. Kyseinen ajanjaksolle 1.9.2016–31.8.2017 sijoittunut määräaikainen puheenjohtajuus ei kuitenkaan ole ollut millään tavalla tiedossa siinä vaiheessa, kun ulkoministeriö on kesällä 2013 määritellyt asevalvontasuurlähettilään tehtävän vaativuuden luokkaan 13B. Kyseessä on joka tapauksessa ollut ajallisesti selkeän rajoitettu yksittäinen tehtävä, joka ei kokonaisuutena arvioiden tee asevalvontasuurlähettilään tehtäväkokonaisuutta millään tavalla johtavan asiantuntijan hoitamaa vastaavaa tehtäväkokonaisuutta vaativammaksi. Toisaalta A toimi keväällä 2019 järjestetyn IPNDV (International Partership for Nuclear Disarmament Verification) kokouksen isäntänä ja täysistunnon puheenjohtajana, ja tämä tehtävä on vaativuudeltaan vastannut vastauksessa esitettyä GICNT:n yleiskokouksen isäntänä toimimista ja puheenjohtajuutta. Lisäksi ulkoministeriö on keväällä 2019 asettanut suurlähettiläs A:n Suomen ehdokkaaksi ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin valmistelukomitean puheenjohtajaksi. Siten GICNT:n yleiskokouksen isännyys tai puheenjohtajuus ei osoita asevalvontasuurlähettilään tehtävää A:n tehtävää vaativammaksi.

Asevalvontasuurlähettilään esimiesvastuu oli ohjaavaa, eikä sisältänyt hallinnollista esimiesvastuuta. B:n esimiesvastuu on vastannut A:n ohjaavaa esimiesroolia.

Hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen 5 §:n mukaan työnantaja vahvistaa tehtävän vaativuustason. Arviointi- ja kehittämisryhmälle ei ole annettu riittäviä tietoja oikean arvioinnin tekemiseksi, eikä A tullut kuulluksi ennen ehdotuksen tekemistä. Antaessaan päätöksen A:n tehtävän vaativuudesta syksyllä 2020 ulkoministeriö on todennut päätöksen perustuneen ministeriössä noudatettuun linjaukseen. Ministeriö ei kuitenkaan A:n pyynnöstä huolimatta osoittanut, kuka olisi tällaisen linjauksen tehnyt, milloin se olisi tehty tai millä perusteilla se olisi tehty, joten kantaja katsoo, ettei linjausta ole olemassa. Mikäli päätös on perustunut myöhemmin ilmoitetulla tavalla vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan johtavien asiantuntijoiden tehtävät ovat ulkoasianneuvostasolla lähtökohtaisesti luokassa 13A, on A:n kohdalla ollut samat perusteet poiketa tästä käytännöstä kuin asevalvontasuurlähettilään ja hybridisuurlähettilään kohdalla.

Edellä esitetyn johdosta ulkoministeriö ei ole noudattanut palkkausjärjestelmäsopimuksen 5 §:ssä määriteltyä tehtävän vaativuustason määräytymistä. Johtavan asiantuntijan vaativuustason määrittely luokkaan 13A on myös ollut valtion virkamieslain 11§:n 1 momentissa säädetyn valtion virkamiesten välisen tasapuolisen kohtelun vastaista.

Työnantaja on rikkonut työehtosopimusta tietensä

Ulkoministeriö on määritellyt asevalvontakysymyksiä hoitavan johtavan asiantuntijan tehtävän vaativuuden virheellisesti eikä ole maksanut A:lle tarkentavan virkaehtosopimuksen vaatimusluokan 13B mukaista palkkaa, vaikka A:lla on ollut siihen oikeus. Ulkoministeriö on tiennyt tai sen olisi vähintään perustellusti tullut tietää, että A:n johtavan asiantuntijan tehtävä on vaatimustasoltaan ollut vaatimusluokan 13B mukainen, sillä tehtävä ei ole eronnut aiemmasta asevalvontasuurlähettilään tehtävästä, jonka vaativuusluokaksi oli vahvistettu 13B. A on huomauttanut asiasta heti aloitettuaan tehtävässä. Ulkoministeriö on tietoisesti jättänyt antamatta arviointi- ja kehittämisryhmälle riittävät tiedot tehtävän vaativuuden arvioimiseksi.Vastaaja on siten tuomittava valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön yhteiset oikeudenkäyntikulut 24.552 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tehtävän oikea vaativuustaso

A:n hoitaman johtavan asiantuntijan tehtävän vaativuusluokka 13A on oikea sekä hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen, allekirjoituspöytäkirjan, arviointiperusteiden ja ulkoministeriössä noudatettavien linjausten ja tavanomaisen käytännön mukainen sekä ministeriön suppean johtoryhmän ja arviointi- ja kehittämisryhmän yksimielisesti hyväksymä.

Ulkoministeriön menettely tehtävän vaativuusluokan määrittelyssä on ollut hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen, sen allekirjoituspöytäkirjan sekä ulkoministeriössä noudatettavien linjausten ja vakiintuneen käytännön mukaista. Ulkoministeriön menettely on täyttänyt valtion virkamieslain mukaisen virkamiesten välisen tasapuolisen kohtelun vaatimukset.

A on 10.10.2016 lukien hoitanut ja hoitaa edelleen ulkoasiainneuvos, johtava asiantuntija -tehtävää, jonka vaativuusluokka on ollut ja on edelleen 13A. A:n tehtävät eivät ole vaihtuneet, eikä tehtävien sisältö tai vaativuus ole muuttunut olennaisesti tämän jälkeen. A ei hoida eikä ole hoitanut asevalvontasuurlähettilään tehtävää, koska kyseistä tehtävää ei sen projektiluontoisuuden vuoksi ole ulkoministeriössä enää täytetty keväällä 2018.

A:n hoitaman johtavan asiantuntijan tehtävänkuvan laajuus ja työn sisältö eroavat asevalvontasuurlähettilään tehtävästä, joka on ollut vaativampi ja laajempi kuin johtavan asiantuntijan tehtävä. Asevalvontasuurlähettilään tehtävään on sisältynyt muun ohella merkittävän GICNT:n (Global Initiative to Combat Nuclear Terrorism, eli Kansainvälisen ydinterrorismin vastainen aloite) yleiskokouksen isännyys ja puheenjohtajuus 16.–17.6.2015. Kyseinen GICNT:n yleiskokouksen isännyys ja puheenjohtajuus on riidattomasti ollut tiedossa jo ennen B:n määräämistä asevalvontasuurlähettilään tehtävään. Asevalvontasuurlähettilään tehtävään on sisältynyt myös Kansainvälisen asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty ATT) puheenjohtajuustehtävä. Lisäksi kyseiseen tehtävään on sisältynyt esimiesvastuu. A:n hoitaman johtavan asiantuntijan tehtävään ei sisälly edellä mainittuja yleiskokousten isännyyksiä, puheenjohtajuuksia eikä esimiesvastuuta.

Toisin kuin kantaja väittää, IPNVD-kokoukseen liittyvät käytännön järjestelyt eivät ole verrattavissa edellä selvitettyihin ATT ja GICNT:n yleiskokouksiin. A ei ole hoitanut IPNVD-kokouksen isännyyttä eikä toiminut täysistunnon puheenjohtajana keväällä 2018. Suomi on isännöinyt IPNDV-aloitteen Joint working group meeting - kokouksen Helsingissä keväällä 2019 eli 5.-7.3.2019. Kyseessä ei ole ollut aloitteen täysistunto (”plenary meeting”), vaan alemman tasoinen työryhmäkokous. Suomi on toiminut työryhmäkokouksen teknisenä isäntänä, ei puheenjohtajana. Kokouksen sisällöstä on vastannut IPNDV-aloitteen sihteeristö. Suomen vastuisiin ovat kuuluneet ainoastaan asevalvonnan yksikön yhdessä hoitamat käytännön järjestelyt sekä kokouksen avauspuheenvuoron pitäminen.

Edellä selvitetyn perusteella asevalvonnan yksikön yhteisesti hoitamat IPNVD-aloitteen työryhmäkokouksen käytännön järjestelyt eivät ole miltään osin verrattavissa GICNT:n yleiskokouksen (16.-17.6.2015) isännöintiin tai puheenjohtajuuteen.

A:n hoitama johtavan asiantuntijan tehtävä on määritelty ja arvioitu A:n esihenkilön, yksikön, arviointi- ja kehittämisryhmän sekä henkilöstöjohtajan suorittamissa arvioinneissa yksimielisesti vaativuusluokkaan 13A. JUKO ry:n edustaja on ollut mukana arviointi- ja kehittämisryhmän käsittelyssä ja hyväksynyt A:n hoitaman tehtävän vaativuusluokaksi 13A. Tästä huolimatta se vaatii nyt A:n hoitaman tehtävän vaativuusluokan nostamista tasolle 13B.

Asioiden käsittely arviointi- ja kehittämistyöryhmässä on edustuksellista, objektiivista ja perustuu kulloinkin asiassa esitettyyn ja päätöksen perustaksi tarpeelliseen ja riittävään aineistoon. Yksittäinen virkamies ei osallistu asian käsittelyyn. Selvyyden vuoksi todetaan, että A:n pyyntö osallistua kokoukseen on käsitelty, mutta yksikään arviointi- ja kehittämisryhmän jäsenistä (ml. Juko ry:n paikallisedustajat) eivät ole pitäneet A:n osallistumista kyseiseen kokoukseen tarpeellisena asian asianmukaisen käsittelyn kannalta.

Mitään perustetta poiketa johtavan asiantuntijan tehtävän vaativuusluokan 13A arvioinnista käsillä olevassa tapauksessa ei ole. Kanne on hylättävä perusteettomana.

Hyvityssakkovaatimuksesta

Tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinta on ollut johdonmukaista ja yhdenvertaista. Soveltamiskäytäntö on ollut kantajan tiedossa. Kantaja on hyväksynyt tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinnan käsillä olevassa tapauksessa arviointi- ja kehittämisryhmässä. Vastaajan käsityksen mukaan tulkinta on ollut selkeä ja riidaton.

Perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole. Myös hyvityssakkovaatimus on perusteeton ja se tulee hylätä.

ULKOMINISTERIÖN LAUSUMA

Ulkoministeriö on lausumassaan yhtynyt kaikkeen valtiovarainministeriön vastauksessa esitettyyn.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Johtavan asiantuntijan tehtävänkuva
Asevalvontasuurlähettilään tehtävänkuva
Hakuilmoitus ”Suurlähettiläs, asevalvonta-asiat”
D:n päätös 1.2.2019
Sähköpostikirjeenvaihto A:n ja alivaltiosihteeri E:n välillä 13.2.–3.10.2018

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

Arviointi- ja kehittämisryhmän soveltamisohje, muistio 12.5.2014
Ote pöytäkirjasta: Arviointi- ja kehittämisryhmän kokous 4/2020, 9.10.2020
Arviointi- ja kehittämisryhmän suositus ja työnantajan päätös tehtävän vaativuudesta 9.10.2020
Johtavan asiantuntijan tehtävänkuva
Asevalvontasuurlähettilään tehtävänkuva
Päätös tehtävän vaativuudesta (asevalvontasuurlähettiläs, B)

Kantajan henkilötodistelu

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

F, henkilöstöjohtaja
G, suurlähettiläs
H, ulkoasianneuvos
J, ulkoasiainneuvos

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko A:n tehtävä tullut arvioida vaativuusluokkaan 13A vai 13B.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa. Todistajina on kuultu suurlähettiläs B:tä, henkilöstöjohtaja F:ää, suurlähettiläs G:tä, ulkoasiainneuvos H:ta sekä ulkoasiainneuvos J:tä.

A on kertonut, että aloittaessaan ulkoministeriön asevalvontayksikössä lokakuussa 2016 hänen tehtäväkseen osoitettiin aluksi Saksan johtaman Euroopan konventionaalisen asevalvonnan ystävyysryhmään liittyvät asiat. Yksikön päällikkö J oli tavoite- ja kehityskeskusteluissa helmikuussa 2017 kysynyt A:lta, ottaisiko tämä hoitaakseen ydinasevalvontaa ja -riisuntaa sekä ydinsulkusopimusta koskevat asiat, ja A oli suostunut tähän. J:n perusteena oli ollut se, että asevalvontasuurlähettiläs B, joka oli hoitanut näitä asioita, oli keskittynyt tuolloin hoitamaan vain asekauppasopimus ATT:n puheenjohtajuutta. A:lle oli siten siirtynyt helmikuussa 2017 osa B:n tehtävistä. A oli johtanut Suomen delegaatiota ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin valmistelukomitean kokouksessa toukokuussa 2017. A oli johtanut myös kyseiseen kokoukseen liittyvää valmistelua ja kannanmuodostusta.

Talvella 2017–2018 A:n tehtäväkenttää oli laajennettu edelleen siten, että hän oli alkanut hoitaa koko Euroopan konventionaalista asevalvontaa, mikä tarkoitti Etyjissä tehtyjä asevalvontasopimuksia, Wienin luottamusta ja turvallisuutta lisäävää asiakirjaa, tavanomaisia aseita Euroopassa koskevaa sopimusta sekä Avoin taivas -sopimusta, joka koski ylilentoja Euroopassa ja Yhdysvalloissa. A osallistui politiikan- ja kannanmuotoiluun näissä kysymyksissä sekä edusti Suomea useissa näitä sopimuksia koskevissa kokouksissa Etyjissä ja Natossa.

Yksikönpäällikkö H oli tammikuussa 2018, kun B oli siirtymässä muihin tehtäviin, kysynyt A:lta, olisiko tämä valmis ryhtymään asevalvontasuurlähettilään tehtävään. A:lle tämä oli sopinut erittäin hyvin. Kyseessä oli ollut H:n ja poliittisen osaston eli A:n operatiivisten esimiesten toiveesta. Tavoite- ja kehityskeskustelussa helmikuussa 2018 oli käyty H:n johdolla läpi A:n tehtävänkuva, johon oli määritelty A:n tehtäviksi ydinaseriisunta ja -valvonta, ydinsulkusopimus, konventionaalinen asevalvonta Euroopassa kautta linjan sekä strateginen vakaus eli suurvaltasuhteiden kehitys ennen kaikkea ydinasepelotteen kannalta. Tässä yhteydessä H oli tehnyt selväksi, että tehtävässä olisi kyse asevalvontasuurlähettilään tehtävästä, johon A oli oletettu nimitettävän keväällä 2018. Konventionaalinen asevalvonta kuului organisaatiossa toiseen turvallisuuspolitiikan yksikölle, mutta asevalvontayksikköön sijoitettu A oli hoitanut molempien yksiköiden asioita (K1). Tämä oli poikkeus monien muiden johtavien asiantuntijoiden tehtäviin ulkoministeriössä.

Asevalvontasuurlähettilään tehtävä oli A:n käsityksen mukaan otettu puheeksi hänen kanssaan, koska H ja poliittisen osaston johto olivat kokeneet, että aseriisunta oli keskeinen osa Suomen ulkopolitiikkaa ja tehtävälle oli ollut edelleen tarve. A:ta oli kysytty tehtävään, koska hänellä oli ollut sopiva virka-asema ja syvä osaaminen asevalvontaan liittyvistä kysymyksistä, ja hän oli yksikössä toimiessaan jo osoittanut selviytyvänsä hänelle annetuista tehtävistä. Tehtävä oli huomattavasti erilainen kuin vuonna 2016, jolloin A:lle olivat kuuluneet vain yhteen ryhmään kuuluvat asiat. Tämän jälkeen tehtävänkuva oli huomattavasti laajentunut ja vaativoitunut.

Kun A oli aloittanut työskentelyn asevalvontayksikössä vuonna 2016, tehtävän vaativuustasoa ei ollut arvioitu eikä siitä ollut käyty keskustelua. Tehtävän vaativuustaso oli määritetty tasolle 13A. Kun tehtävään oli helmikuussa 2017 lisätty ydinasevalvontaan ja -riisuntaan sekä ydinsulkusopimukseen liittyvät asiat, tai kun tehtävään olivat lisäksi tulleet konventionaaliseen asevalvontaan, Avoin taivas -sopimukseen, Wienin asiakirjaan ja tavanomaisia aseita koskevaan sopimukseen liittyvät asiat, tehtävän vaativuutta ei ollut tuolloinkaan arvioitu. A oli pyytänyt vaativuusluokan nostoa tasolle 13B tavoite- ja kehityskeskusteluissa helmikuussa 2018, koska oli katsonut tehtävän olevan vähintään yhtä vaativa kuin asevalvontasuurlähettilään tehtävä. Yksikön johtaja H:lle oli kuitenkin ilmoitettu henkilöstöhallinnosta, että johtavien asiantuntijoiden tehtävien vaativuusluokka oli 13A, eikä H sen vuoksi ollut tehnyt esitystä vaativuusluokan nostamisesta. Keskustelua vaativuusluokasta oli käyty tavoite- ja kehityskeskusteluissa edelleen vuosina 2019, 2020 ja 2021, ja joka vuosi vastaus oli ollut sama.

A on kertonut, että ulkoministeriössä monet tehtävät elivät sen mukaan, miten maailma muuttui ja mitkä Suomen prioriteetit kulloinkin korostuivat. Tämä näkyi myös tehtävänkuvauksissa (K1, K2). B:n tehtävänkuvassa (K2) korostettiin prosesseja, jotka olivat olleet tuolloin vireillä. Esimerkiksi Nuclear Security Summit (NSS) oli presidentti Obaman vuonna 2014 aloittama prosessi, joka oli päättynyt vuonna 2015 tai 2016. Vuonna 2015 esillä olleen Global Intiative to Combat Nuclear Terrorism (GICNT) -aloitteen merkitys oli pienentynyt ja sitä hoiti pääasiallisesti säteilyturvakeskuksen erityisasiantuntija ja ulkoministeriön ydinasevastuuvirkamies, joka toimi A:n ohjeistuksessa. Aloitteen yleiskokous oli järjestetty Suomessa 2015, ja oli luonnollista, että johtava asiantuntija, joka hoiti asevalvonta-asioita, toimi tällaisen kokouksen puheenjohtajana. Kyse oli ollut muutaman päivän pituisesta tapahtumasta.

International Partnership for Nuclear Disarmament Verification (IPNDV) oli kansanvälinen aloite, jossa oli tarkoitus kehittää keinoja ydinaseriisunnan verifioimiseksi. Aloitteeseen liittyen järjestettiin useita kokouksia eri puolilla maailmaa. A oli johtanut Suomen valtuuskuntaa Buenos Airesissa vuonna 2017. Aloitteeseen liittyvä työryhmäkokous oli järjestetty Suomessa. Kokous oli kestänyt kolme päivää ja viimeisenä kokouspäivänä oli pidetty täysistunto, jossa A oli johtanut puhetta. Vastuu tapahtuman vetämisestä oli A:lla samalla tavoin kuin B:llä oli ollut vuonna 2015 Global Initiative to Combat Nuclear Terrorim (GICNT) -aloitteeseen liittyvässä kokouksessa. A oli lisäksi toiminut Suomen delegaation johtajana esimerkiksi Proliferation Security Initiative (PSI) -aloitteeseen liittyvissä kokouksissa. Kyseisen aloitteen tarkoitus oli estää ydin- tai joukkotuhoaseiden leviäminen.

Kansainvälisen asekauppasopimus (Arms Treat Treaty, ATT) oli astunut voimaan vuonna 2014. Kyseiseen sopimukseen kuului noin sata jäsenvaltiota, ja Suomella oli ollut sopimuksen puheenjohtajuus 2016–2017. ATT:n puheenjohtajuus ei ollut voinut olla tiedossa, kun B oli vuonna 2013 aloittanut asevalvontasuurlähettilään tehtävässä, koska poliittinen päätös asiasta oli tehty kolme vuotta tämän jälkeen.

Olennaista oli A:n mukaan se, että jos Suomelle oli tullut asevalvontaan liittyviä luottamustehtäviä, kuten puheenjohtajuuksia, joita oli hoidettu osana normaalia virkatoimintaa, tehtävät olivat aiemmin tulleet B:lle ja nyt A:lle. Ulkoministeri oli asettanut A:n Suomen ehdokkaaksi seuraavan ydinsulkusopimuksen tarkastelusyklin valmistelukomitean puheenjohtajaksi. Tämä oli luottamustehtävä, joka olisi aiemmin tullut B:lle, mikä kertoi A:n tehtävän luonteesta B:n seuraajana. Tehtävissä oli kuitenkin myös pysyvyyttä, kuten ydinasevalvontaan ja -riisuntaan sekä ydinsulkusopimukseen liittyvät asiat, jotka olivat ensin olleet B:n ja sittemmin A:n hoidettavina.

A:n käsityksen mukaan hän oli tosiasiassa toiminut asevalvontasuurlähettilään tehtävän jatkajana. Asevalvonta ja -riisunta oli ollut iso osa Suomen ulkopolitiikkaa vuosikymmeniä, ja oli luonnollista, että yksi johtava asiantuntija, asevalvontasuurlähettiläs, johti näitä toimintalohkoja. Lisäksi operatiivinen johto eli yksikön päällikkö ja osastopäällikkö oli pyytänyt A:ta tehtävään, ja heidän ajatuksenaan oli ollut, että tehtävään tarvittiin seuraaja. Kyseessä oli ollut pysyväisluonteinen tehtävä, ja A oli hoitanut samankaltaisia ja osin samoja tehtäviä kuin B. Asevalvontasuurlähettilään alkuvuodesta 2018 avoimeksi laitettua tehtävää ei lopulta ollut täytetty, koska A:ta ei ollut haluttu tehtävään. A:n tehtävä oli kuitenkin jo helmikuussa 2018 laaditun tehtävänkuvauksenkin perusteella vastannut sisällöllisesti tuota tehtävää.

Työnantaja oli perustellut vaativuusluokkaa 13A ministeriön linjauksella, jota ei ollut kirjallisesti edes olemassa ja josta oli poikettu monta kertaa. Poikkeuksia oli tehty asevalvontasuurlähettilään tehtävässä sekä keväällä 2018 hybridiuhkiin keskittyvän johtavan asiantuntijan tehtävässä. A:n käsityksen mukaan ulkoministeriön oikeuspalvelussa oli muitakin johtavia asiantuntijoita vaativuusluokalla 13B.

Johtavan asiantuntijan tehtävään ei liittynyt sellaista esimiesvastuuta, joka tarkoittaisi esimerkiksi tavoite- ja kehityskeskustelujen käymistä tai vuosilomien, sairauslomien tai virkamatkamääräysten hyväksymisiä. Johtavat asiantuntijat ohjasivat tietyn asiakokonaisuuden käsittelyä ja kannanmuodostusta. Ydinaseriisuntaan, -valvontaan ja ydinsulkusopimuksiin liittyvissä asioissa A valmisteli ja muodosti Suomen kannan, ja työtoverit toimivat näissä asioissa A:n ohjeistuksessa. Vastuuvirkamiehet esimerkiksi hyväksyttivät laatimansa ohjeet A:lla, vaikka A ei ollut heidän esimiehensä. A:n käsityksen mukaan B:llä oli ollut samanlainen asema, kuten myös muilla johtavilla asiantuntijoilla.

B on kertonut työskennelleensä asevalvontasuurlähettiläänä vuosina 2013–2018. Tehtävä oli hallinnollisesti sijoitettu ulkoministeriön asevalvontayksikköön. B:n käsitys oli ollut, että kyseessä oli ollut uusi tehtävä ulkoministeriössä, vaikka siihen oli tullut tehtäväkokonaisuuksia, joita muut olivat aiemmin hoitaneet. B ei ollut mieltänyt, että tehtävä olisi ollut määräaikainen eikä siitä ollut ollut puhetta tulisiko tehtävään seuraaja. Työnantajan tarpeet ratkaisivat tällaiset asiat.

B:lle oli laadittu tehtävänkuvaus tehtävän alkuvaiheessa vuonna 2013 (K2). Tehtävän ensisijainen tarve perustui globaalin ydinterrorismin vastaisen aloitteen yleiskokouksen valmisteluun, isännöintiin ja puheenjohtajuuteen. Tehtävä oli muuttunut ajan myötä, kuten tällaisissa tehtävissä oli hyvin tyypillistä. Työnantajan ja hallituksen tarpeet määrittivät, miten tehtävä kehittyi. Kuvauksen laatimisen jälkeen uusiksi tehtäviksi olivat tulleet muun muassa kansainvälisen ydinsulkusopimuksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajuus ja valmistelu. NSS eli Nuclear Security Summit -prosessissa B oli osallistunut kahteen ydinturvahuippukokoukseen ja niiden valmisteluun vuosina 2014 ja 2016. Myöhemmin tehtävään oli tullut myös kansainvälisen asekauppasopimuksen puheenjohtajuus. Tehtävänkuvausta laadittaessa oli todettu, että tarkoitus oli pitää se yleispiirteisenä, koska toimenkuva saattoi elää. Tehtävässä painottuivat alussa ydinaseisiin ja ydinmateriaalien turvallisuuteen ja riskeihin liittyvät asiat.

B on kertonut, että ATT-puheenjohtajuus ei ollut ollut tiedossa B:n tehtävän alkuvaiheessa. ATT oli ollut uusi kansainvälinen sopimusjärjestelmä, ja Suomi oli ollut hyvin aktiivinen sopimuksen valmistelussa ja neuvottelussa. ATT-sopimus ei kuitenkaan ollut ollut korostuneessa asemassa B:n aloittaessa tehtävässä. Kuitenkin vuonna 2016 B:n tehtäväkuva oli muuttunut merkittävästi, kun hän oli alkanut johtaa sopimusjärjestelmän toimintaa reilun vuoden ajaksi päätyen vuoden 2017 elo-syyskuun vaihteessa järjestettävän kokouksen puheenjohtajuuteen. Asevalvontasuurlähettilään tehtävä oli muuttunut puheenjohtajuusehdokkuuden myötä, ja ydinaseisiin liittyvät asiat olivat alkaneet siirtyä A:lle.

B:n tehtävään oli kuulunut esimiestyötä ohjaavassa merkityksessä. Kun B oli ryhtynyt hoitamaan ison kansainvälisen kokouksen valmisteluja, oli ollut selvää, että asiaa ei ollut voinut hoitaa yksin. Aluksi B:llä oli ollut määräaikainen avustaja ja myöhemmin muitakin kollegoita osa-aikaisesti avustamassa. B:llä ei ollut kuitenkaan ollut hallinnollisia esimiestehtäviä, vaan hänen esimiesrooliinsa olivat kuuluneet asiajohtajuus ja henkilöiden ohjaaminen.

B:n saaman käsityksen mukaan A hoiti pitkälti samaa tehtävää kuin B itse oli aikanaan hoitanut. A:n tehtävänkuvauksessa (K1)

keskeinen aihekokonaisuus oli ydinsulkusopimus ja ydinasiat laajemminkin. Kuvauksessa kuvattiin eri sanoilla samoja asioita kuin B:n tehtävänkuvauksessa, mutta strategiseen vakauteen liittyvät kysymykset Euroopan konventionaaliseen asevalvontaan liittyen eivät olleet kuuluneet B:n tehtävään. Muutoin kuvauksessa oli samoja tehtävänkuvauksia kuin B:llä aikanaan. B oli ymmärtänyt, että A oli asevalvontasuurlähettilään tehtävän jatkaja, koska tehtävässä oli laajoja samantyyppisiä tehtäväkokonaisuuksia ja A oli edustanut Suomea samantyyppisissä tilaisuuksissa.

J on kertonut toimineensa A:n esihenkilönä vuosina 2016–2017 toimiessaan asevalvontapäällikkönä. A oli tullut asevalvonnan yksikköön vuoden 2016 syksyllä. Tehtävä oli perustettu uutena tehtävänä. A:n tehtävän vaativuusluokka oli tullut annettuna ulkoministeriön hallinnosta. Tehtävä oli tuolloin määritelty tasolle 13A. Kun A oli aloittanut, oli käyty keskustelua vaativuusluokasta, ja keskustelua oli jatkettu vuoden 2017 tavoite- ja kehityskeskusteluissa. Tuolloin ei kuitenkaan ollut ollut tarvetta tehdä konkreettisia muutoksia, koska voimassa oli ollut takuupalkka. J ei ollut tehnyt esitystä vaativuusluokan nostamisesta tuossa vaiheessa.

J on kertonut, että yksikössä oli ollut asevalvontasuurlähettilään tehtävä jo ennen kuin J oli aloittanut yksikössä, ja tehtävässä oli toiminut B. B:n tehtävään oli kuulunut tietty perustehtävä ja lisäksi erityistehtäviä. J:n aikana tehtävässä olivat korostuneet yhtäältä ydinturvallisuuteen, ydinasevalvontaan ja -rajoituksiin sekä toisaalta ydinterrorismiin ja kolmanneksi asekauppasopimukseen liittyvät tehtävät. Tehtävään oli kuulunut myös ydinturvahuippukokousprosessi Nuclear Security Summit (NSS), jossa asevalvontalähettiläs oli ollut Suomen edustaja ja tasavallan presidentin niin sanottu sherpa. Kyse oli ollut ydinturvahuippukokousten sarjasta, ja asevalvontasuurlähettiläs oli valmistellut prosessia Suomen osalta. NSS-huippukokoukset olivat olleet merkittävä osa B:n tehtävää. Tuolloin oli B:n erityisvastuuna ollut myös ydinterrorismin torjuntaan liittyvä yhteistyöaloite, Global Initiative to Combat Nuclear Terrorism (GICNT). Kokouksen järjestäminen oli edellyttänyt pitkää valmistelua. Kolmas kokonaisuus, joka oli tullut tehtävään myöhemmin, oli asekauppasopimus ATT, jossa Suomea oli pyydetty varapuheenjohtajaksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi. B oli asetettu tehtävään, ja hänet oli valittu kokouksen puheenjohtajaksi. B oli siirtynyt näihin tehtäviin, kun A oli tullut asevalvontayksikköön. A puolestaan oli ottanut tehtäväkseen ydinaseisiin ja ydinturvallisuuteen liittyviä tehtäviä B:ltä. A:n tehtävässä ei kuitenkaan ollut tuolloin mitään erityistehtävää kuten puheenjohtamista.

A:n tehtäviä hänen aloittaessaan työskentelyn vuonna 2016 olivat olleet ydinasepolitiikkaan ja ydinsulkusopimukseen liittyvien Suomen kantojen valmistelu, muotoilu ja koordinointi. Tehtävään olivat kuuluneet myös strategiseen vakauteen liittyvät kysymykset. A oli osallistunut myös tavanomaisten asevalvontakysymysten valmisteluun ja ollut laajasti yksikön käytössä virkamiesten ja yksikön päällikön tukena. Ennen kaikkea A:n tehtävät liittyivät kuitenkin ydinsulkusopimukseen. Helmikuussa 2017 oli käyty tavoite- ja kehityskeskustelut, jossa oli tarkistettu työnkuva ja tavoitteet, joten viimeistään silloin oli katsottu tarkemmin, mitä tehtäviä A:n tehtävät olivat sisältäneet.

J:n käsityksen mukaan A:lla olisi varmasti ollut hyvät valmiudet ottaa vastaan erityistehtäviä, kuten puheenjohtajuustehtäviä, jos sellaisia olisi ollut tarjolla hänen aikanaan. Noihin aikoihin yksikössä oli aloittanut myös K, jolle oli tullut erityistehtäviä ja jonka vaativuusluokka oli niin ikään ollut 13A. J:n mukaan oli perusteltua, että B:n tehtävässä, johon oli kuulunut ATT:n puheenjohtajuus sekä sitä ennen NSS-huippukokousten valmistelu, oli katsottu olevan vaativoittava tekijä.

H on kertonut toimineensa asevalvontayksikön päällikkönä lokakuusta 2017 elokuuhun 2021. H on kertonut, että A:n tehtävän vaativuusluokka 13A oli perustunut ministeriön yleiseen linjaukseen, jonka mukaan ulkoasiainneuvostasoiset johtavat asiantuntijat asetettiin tuohon vaativuusluokkaan. Aiemmin oli ollut myös käytössä vaativuusluokka 13B. H ei ollut A:n esihenkilönä toimiessaan ehdottanut osastolle tai arviointiryhmälle A:n tehtävän vaativuusluokan korottamista. Asiasta oli käyty keskusteltua jokaisessa tavoite- ja kehityskeskusteluissa, mutta H oli ymmärtänyt, että kyseessä oli ministeriön yleinen linjaus, josta ei poikettu, eikä hän ollut nähnyt tarpeelliseksi tai mahdolliseksikaan esittää korotusta.

H on kertonut, että IPNDV eli International Partnership for Nuclear Disarmament Verification oli kansainvälinen kumppanuus, jolla pyrittiin edistämään ydinaseriisunnan verifikaatiota eli todentamista. Käytännössä työ oli teknistä asiantuntijatoimintaa. Ryhmä kokoontui muutaman kerran vuodessa työryhmäkokouksiin ja kerran vuodessa täysistuntoon. Vuonna 2019 Suomi oli vuoden alussa isännöinyt yhden työryhmäkokouksen, johon oli osallistunut 85 henkilöä 80 maasta. Kyseessä oli ollut tekninen isännöintitehtävä, johon ei ollut kuulunut sisältövastuuta. Ulkoministeriö oli vastannut isännöinnistä yhdessä Säteilyturvakeskuksen kanssa. H oli hoitanut käytännön asioita yhdessä A:n kanssa. A oli ollut kokouksessa korkein ja välillä ainoa ulkoministeriön edustaja.

B:n siirtyessä toisiin tehtäviin H oli kokenut, että A olisi voinut alkaa käyttää aiemmin B:lle varattua asevalvontasuurlähettilään titteliä. A oli tehnyt osittain samantyyppisiä tehtäviä ja oli ollut B:n poistuttua yksikön kokenein johtava asiantuntija. Kyse ei ollut tehtävän vaihtumisesta vaan ainoastaan käytännön tehtävissä kätevämmän ja tyylikkäämmän nimiketittelin käytöstä.

A:n vuonna 2018 laadittu tehtävänkuva (K1) vastasi A:n tehtäviä H:n aikana. Tehtäväkuvauksessa oli samoja elementtejä kuin B:n asevalvontasuurlähettilään tehtävässä, mutta suurin ero oli, että B:llä oli ollut tiettyjä selvästi määriteltyjä luottamus- ja koordinaatiotehtäviä, kuten NSS-huippukokousten sherpana eli valmistelusta vastaavana henkilönä toimiminen. Tämä oli merkittävä ja painokas tehtävä niin kauan kun huippukokoussarja oli käynnissä. Tämän lisäksi B:llä oli ollut asekauppasopimuksen (ATT) puheenjohtajuus, joka oli ollut merkittävä, näkyvä ja hyvin työllistävä kansainvälinen luottamustehtävä. Kyse oli ollut noin vuoden kestäneestä prosessista, johon oli kuulunut myös paljon jälkitöitä. Tehtävään oli sisältynyt paljon matkoja ja myös käytännön sisältövastuuta.

A:nkin tehtävän painoarvo oli kasvanut vuosi vuodelta johtuen kansainvälisestä kehityksestä asevalvontasektorilla, ja ennen kaikkea ydinasekysymyksissä ja strategisen vakauden kysymyksissä, jotka työllistivät A:ta pääasiallisesti. Kolmas kokonaisuus A:lla oli Etyjin asevalvonta, eli tavanomainen asevalvonta Euroopassa. Myös tällä sektorilla erityisesti suurvaltakilpailun kiristyminen ja ydinasekysymysten nousu ja vaikeutuminen kansainvälisellä agendalla olivat kasvattaneet tehtävän merkitystä. H:n kaudella yksikössä oli päätetty esittää A:ta Suomen edustajaksi ydinsulkusopimuksen tarkastelukonferenssin seuraavan syklin puheenjohtajistoon. Tämän tehtävän henkilövalinta oli covid-pandemian myötä siirtynyt aina vain eteenpäin, mutta tämä tuli olemaan luottamustehtävä, joka vertautui toteutuessaan esimerkiksi ATT:n puheenjohtajuuteen. B:n tehtävässä oli siten ollut selkeästi isompia luottamustehtäviä, joita aivan vastaavia ei A:n tehtävään ollut tähän mennessä sisältynyt, mutta sellaisiin hänet oli asetettu ehdolle.

G on kertonut toimineensa ulkoministeriön henkilöstöhallinnossa ja henkilöstösuunnitteluyksikön päällikkönä vuoden 2015 elokuusta lähtien ja vt. henkilöstöjohtajana vuonna 2020. Hän oli näissä tehtävissä toiminut myös arviointiryhmän puheenjohtajana.

G:n mukaan johtavan asiantuntijan tehtävän vaativuustaso oli ulkoministeriössä määritelty pääsääntöisesti tasolle 13A ja joissain tapauksissa tasolle 12B tai 13B. Vaativuustasolla 13B oli G:n muistin mukaan apulaisosastopäällikön tehtävä. Vuonna 2018 oli saattanut olla joitakin johtavan asiantuntijan tehtäviä, jotka olivat olleet vaativuustasolla 13B, mutta pääosin nämä tehtävät olivat olleet vaativuustasolla 13A. Ministeriö oli vuonna 2003 siirtynyt A-palkkausjärjestelmästä uuteen ulkoasiainhallinnon palkkausjärjestelmään, jolloin eri vaativuustasot oli eroteltu useampaan kategoriaan. Alin taso oli tuolloin 4 ja ylin 13. Näihin jokaiseen luokkaan oli sisältynyt A- ja B-taso. Tällä oli pyritty halkomaan sisäisesti vaativuustasoja. Jos esimerkiksi tason 10 tehtävässä oli nuorempi ulkoasiainsihteeri, tehtävän vaativuustaso sijoittui A-tasolle, ja jos tehtävässä oli kokeneempi lähetystöneuvos, vaativuustaso sijoittui B-tasolle. Myös tasolle 13 oli näin muodostunut A- ja B-tason tehtäviä. Johtavan asiantuntijan tehtävän perustaso oli 13A, mutta jos siihen sisältyi erityisvaatimuksia tai lisäelementtejä, kuten kansainvälisten prosessien vetovastuita, tehtävä saatettiin katsoa niin vaativaksi, että vaativuusluokka määriteltiin tasolle 13B. Toisaalta jos katsottiin, että jokin johtavan asiantuntijan tehtävä ei ollut yhtä vaativa kuin keskimäärin 13A-tasolla olevat tehtävät, sen vaativuustaso voitiin määritellä 12B-tasolle. Työnantaja oli joskus tehnyt arviointiryhmän kannasta poikkeavia päätöksiä.

Vuonna 2012 oli tehty niin sanottu viitetehtäväjärjestelmä, jonka perusteella arviointiryhmässä oli ollut helpompi arvioida eri tehtävien vaativuuksia. Kyseinen käytäntö oli ollut virkamiesjärjestöjen tiedossa ja kaikki olivat olleet siihen sitoutuneita.

Esitys vaativuustason muuttamisesta tuli arviointiryhmään yleensä esimieheltä mutta se saattoi tulla myös luottamushenkilöltä, virkamieheltä itseltään tai henkilöstöhallinnosta. Arviointiryhmä tutustui muutosesitykseen sekä tehtävänkuvaukseen ja vertasi niitä viitetehtäväkuvauksiin ja muihin ulkoministeriön tehtävänkuviin. Virkamiehet eivät itse osallistuneet arviointiryhmäkäsittelyyn, vaan kyse oli edustuksellisesta yhteistoimintaryhmästä. Arviointiryhmä ei päättänyt vaativuusluokista vaan esitti niistä vain näkemyksensä. Henkilöstöjohtaja teki lopulliset päätökset.

F on kertonut aloittaneensa henkilöstöjohtajan tehtävissä elokuussa 2020. Saman vuoden syksyllä arviointiryhmässä oli käsiteltävänä A:n esitys vaativuusluokan nostamisesta, johon F oli tehnyt päätöksen arviointiryhmän käsittelyn jälkeen. F oli osallistunut erimielisyysneuvotteluihin ja muihin asiaan liittyviin prosesseihin.

F on kertonut, että ulkoministeriön palkkausjärjestelmä perustui henkilöstöjärjestöjen kanssa tehtyihin sopimuksiin, joissa palkkaustaso määritellään suurimmalta osin viitetehtävien avulla. Johtavan asiantuntijan tehtävä oli ollut useamman vuoden käytössä ja se oli luotu myöhemmin kuin viitetehtäväjärjestelmä. Vakiintuneen arviointikäytännön mukaisesti tehtävä oli joko vaativuusluokassa 12A (lähetystöneuvos) tai vaativuusluokassa 13A (ulkoasiainneuvos). Jos oli esitetty jotakin muuta, esitys oli lähetetty arviointiryhmään. Näin oli toimittu ainakin vuodesta 2017. Linjaus oli pyritty vakiinnuttamaan yhdenvertaisuussyistä, ja tämä oli ollut myös virkamiesyhdistysten kanta. Poikkeukset vakiintuneesta linjauksesta oli tehty lähinnä tilanteissa, joissa arviointiryhmä oli arvioinut, että tehtävä oli perustehtävää vaativampi. Tällaisissa tilanteissa oli usein taustalla se, että oltiin perustamassa uudentyyppistä kokonaisuutta tai että kyseessä oli poikkeuksellinen tehtävä tai esimerkiksi tietyntyyppinen puheenjohtajuus, joka oli vaativoittanut tehtävää.

Tällä hetkellä tehtäviä ulkoministeriössä oli noin 1200, joista 21 kuului korkeimmalle vaativuustasolle 13B. Nämä olivat lähtökohtaisesti apulaisosastopäällikön tehtäviä. Johtavien asiantuntijoiden osalta oli tehty yksi poikkeus, kun hallinnollisen alivaltiosihteerin alaisuudessa oli johtavan asiantuntijan tehtävä, johon kuului ulkoministeriön kehittämishankkeita. Tämän lisäksi oli kolme yksikönpäällikön tehtävää, jotka olivat poikkeuksellisesti tasolla 13B, koska niihin liittyi jokin erikoisrooli.

F on kertonut, että arviointiryhmän päätöksenteon pohjana oli osaston laatima esitys, jossa perusteltiin muutostarve sekä esitettiin tehtävänkuva ja henkilöstöhallinnon työstämä arviointi. Arvioinnissa tuli tarkastella vaativuusluokkien kokonaisuutta, jotta yhteismitallisuus ja skaalaus säilyivät. Virkamies, jonka tehtävästä oli kyse, ei osallistunut arviointiryhmän käsittelyyn.

A ei ollut hoitanut asevalvontasuurlähettilään tehtävää, vaan hän oli ollut johtavan asiantuntijan tehtävässä, johon oli kuulunut osittain asevalvonta-asiat. Tehtävää ei ollut hoidettu asevalvontasuurlähettilään nimikkeellä, vaan tehtävänimike oli ollut koko ajan johtava asiantuntija. Tämä oli peruslähtökohta, jolloin suurlähettilään nimikettä voitiin käyttää epävirallisissa yhteyksissä. Tämän lisäksi oli joitakin teemasuurlähettilään tehtäviä kuten ihmisoikeussuurlähettiläs. Nimikkeillä ei sinänsä ollut merkitystä vaativuusluokan määrittelyssä. Esimerkiksi hybridisuurlähettilään tehtävän vaativuustaso oli eräässä vaiheessa ollut 13B, mutta hänen seuraajansa tehtävän vaativuustaso 13A. Nimike ei ollut muuttunut, mutta tehtävä ei ollut ollut enää uutta perustava ja erityisen vaativa vaan johtavan asiantuntijan perustasolla. Koska aiempi tehtävä oli esitetty poikkeukselliselle vaativuustasolle, asiaa oli vuonna 2017 käsitelty arviointiryhmässä, joka ei ollut puoltanut tasoa 13B. Työnantaja oli kuitenkin päättänyt asettaa tehtävän tasolle 13B, koska kyse oli ollut uudesta hybridikeskukseen liittyvästä kokonaisuudesta.

Tehtävänkuvien muuttuminen maailmanpolitiikan mukaan oli ulkoministeriössä normaalia. Tehtävänkuva oli esimiehen muokattavissa ja tyypillistä oli, että painotuspisteet muuttuivat vaativuusluokan sisällä. Jos tehtävää haluttiin muuttaa siten, että vaativuusluokka muuttuisi, asia oli tuotava arviointiryhmän arvioitavaksi. Suurin osa arviointiryhmässä käsiteltävistä asioista koski olemassa olevien tehtävien muutoksia.

F oli vuonna 2020 verrannut A:n tehtävänkuvaa muiden johtavien asiantuntijoiden tehtävänkuvaan. Hän ei tuolloin ollut tehnyt erityistä vertailua B:n tehtävään. Puheenjohtajuudet olivat F:n käsityksen mukaan olleet B:n ja A:n tehtäviä erottava tekijä, joka oli nostanut B:n tehtävän tasolle 13B. Asevalvontasuurlähettilään tehtävä oli lisäksi B:n aikaan ollut uutta kokonaisuutta perustava tehtävä.

Arvio ja johtopäätökset

A on edellä todetuin tavoin nimitetty 1.3.2009 ulkoasiainneuvoksen virkaan. Ulkoasiainhallintolain säännösten mukaisesti hänet on 10.10.2016 määrätty johtavan asiantuntijan tehtävään asevalvonnan yksikköön. Tehtävän vaativuusluokka on arvioitu tasolle 13A.

B on hoitanut 31.1.2018 asti asevalvontasuurlähettilään tehtävää asevalvonnan yksikössä. Tehtävän vaativuus on 1.9.2013 arvioitu tasolle 13B. Kantajan mukaan A:n tehtävä on vastannut sisällöltään asevalvontasuurlähettilään tehtävää ja tulisi sen vuoksi arvioida 1.3.2018 lukien niin ikään vaativuusluokkaan 13B. A:n tehtävän vaativuutta on 9.10.2020 käsitelty ulkoministeriön arviointi- ja kehittämisryhmässä, joka on päätynyt yksimielisessä arviossaan siihen, että A:n hoitaman tehtävän vaativuusluokka on edelleen 13A.

Kantaja on ensinnäkin väittänyt, että A on ryhtynyt hoitamaan asevalvontasuurlähettilään tehtävää B:n siirryttyä 1.2.2018 toisiin tehtäviin. Asiassa on selvitetty, että asevalvontasuurlähettilään tehtävä on B:n lähdön jälkeen avattu tarkoituksena täyttää tehtävä 1.4.2018 lukien (K3, K4). Myöhemmin keväällä työnantaja on ilmoittanut A:lle, että tehtävää ei toistaiseksi täytetä, vaan sitä tarkastellaan osana isompaa kokonaisuutta, jossa käsitellään muutkin johtavien asiantuntijoiden tehtävät (K4, K5). Poliittisen johdon linjauksesta ja osana muiden johtavien asiantuntijoiden tehtävien käsittelyä on päätetty, että tehtävää ei täytetä (K4).

Työtuomioistuin toteaa, että A on edellä todetusti määrätty 10.10.2016 johtavan asiantuntijan (asevalvonta-asiat) tehtävään. Hänelle ei ole sen jälkeen tehty uusia tehtävään määräyksiä. Näin ollen hän on 1.2.2018 jälkeenkin edelleen hoitanut mainittua johtavan asiantuntijan tehtävää.

Kantaja on katsonut, että A:n hoitamat johtavan asiantuntijan tehtävät ovat joka tapauksessa olleet samoja tai jopa laajempia ja vaativampia kuin asevalvontasuurlähettilään tasolle 13B arvioidut tehtävät. F:n kertomuksessaan toteamin tavoin nimikkeillä ei olekaan tehtävän vaativuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä vaan tehtävän tosiasiallisella sisällöllä.

Asiassa on A:n, B:n ja J:n kertomuksilla tullut selvitetyksi, että A:lle on vuonna 2017 siirtynyt osa B:n tehtävistä eli ydinasevalvontaa, ydinaseriisuntaa sekä ydinsulkusopimusta koskevat asiat B:n keskittyessä kansainvälisen asekauppasopimuksen puheenjohtajuuteen liittyviin tehtäviin. A:lle on lisäksi osoitettu tehtäviä, joita B ei ollut hoitanut, kuten Euroopan konventionaaliseen asevalvontaan liittyvät tehtävät kokonaisuudessaan. A:n tehtävänkuva on helmikuussa 2018 päivitetty vastaamaan näitä uusia tehtäviä (K1, V4). Kuten A:n ja hänen tuolloisen esihenkilönsä H:n kertomuksista on ilmennyt ja todisteina esitetyistä tehtävänkuvauksista (K1, V4, K2, V5, V6) voi päätellä, A:n tehtävät ovat edellä mainittujen muutosten jälkeen olleet osin samoja tai ainakin samankaltaisia kuin B:n tehtävät aiemmin. A:n ja B:n kertomusten perusteella kumpaankaan tehtävään ei ole sisältynyt hallinnollista esimiesvastuuta. Henkilötodistelun perusteella (B, J, H) on kuitenkin luotettavalla tavalla tullut selvitetyksi, että B:n tehtävässä on ollut sellaisia tehtävää vaativoittavia luottamus- ja koordinaatiotehtäviä, joita vastaavia A:n tehtävässä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut. Osa näistä B:n tehtävää vaativoittavista erityistehtävistä on ollut tiedossa jo vuonna 2013, jolloin tehtävä on määritelty tasolle 13B (V5, V6). Selvää on, että tehtävän sisältö voi muuttua olennaisestikin ajan myötä, jolloin tehtävän vaativuus on arvioitava palkkausjärjestelmäsopimuksen mukaisesti uudelleen.

Palkkausjärjestelmäsopimuksen liitteessä 1 on määritelty ulkoasiainhallinnon tehtävien vaativuustasot. Vaativuustasoa 13 on kuvattu muun ohella siten, että tehtävä on luonteeltaan korkean tason strateginen johto- ja/tai asiantuntijatehtävä, joka edellyttää erittäin vaativaa, laajaa ja monipuolista teoreettista osaamista sekä erittäin vankkaa ja laajaa käytännön perehtyneisyyttä koko ulkoasiainhallinnon tehtäviin. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty kovin tarkkaa selvitystä siitä, miten tasot 13A ja 13B eroavat toisistaan. Henkilötodistelusta (H, G, F) on kuitenkin ilmennyt, että vakiintuneessa arviointikäytännössä johtavien asiantuntijoiden ulkoasiainneuvostasoiset tehtävät on muun ohella yhdenvertaisuussyistä arvioitu lähtökohtaisesti tasolle 13A. F:n mukaan tehtävä on saatettu arvioida tasolle 13B esimerkiksi tilanteissa, joissa kyse on ollut uuden tehtäväkokonaisuuden perustamisesta tai jos tehtävä on ollut muutoin poikkeuksellinen esimerkiksi siihen sisältyvän puheenjohtajuusvastuun vuoksi. F:n kertomuksesta on ilmennyt, että esimerkiksi kanteessa vedotun hybridisuurlähettilään 13B-tasoisessa tehtävässä on ollut kyse uuden tehtäväkokonaisuuden luomisesta, ja että tehtävän vaativuusluokka on sittemmin laskenut johtavan asiantuntijan perustasolle 13A. Edellä on todettu, että B:n tehtävään on sisältynyt sellaisia vaativia erityistehtäviä, kuten puheenjohtajuusvastuita, joita A:n tehtävässä ei ole ollut.

Arviointi- ja kehittämisryhmä on edellä todetusti ollut 9.10.2020 yksimielisesti sillä kannalla, että A:n hoitaman tehtävän vaativuusluokka on 13A. Arviointi- ja kehittämisryhmän kokouspöytäkirjasta (V2) ilmenee se työnantajan kanta, että ministeriössä noudatetun linjauksen mukaisesti johtavien asiantuntijoiden tehtävien vaativuus on ulkoasiainneuvostasolla 13A ja lähetystöneuvostasolla 12A. Pöytäkirjaan kirjatun mukaan linjauksen tarkoituksena on ollut varmistaa johtavien asiantuntijoiden tehtävissä toimivien olevan palkkauksen suhteen samassa asemassa ja että poikkeuksia linjauksesta on tehty vain erityisissä tilanteissa. Työnantajapuoli on katsonut, että A:n hoitama tehtävä on ollut edellä mainitun linjauksen mukainen eikä ole nähnyt perusteita linjauksesta poikkeamiseen. Pöytäkirjasta ilmenee edelleen, että asiasta on käyty keskustelua ja että virkamiespuoli on korostanut tasa-arvoisuutta, tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta johtavien asiantuntijoiden tehtävien perustamisesta lähtien. Tehtävän vaativuuteen ei ole ehdotettu muutosta.

Kanteessa on vedottu siihen, että arviointiryhmälle ei ole annettu tehtävän arvioimiseksi riittäviä tietoja eikä A ole tullut kuulluksi ennen ehdotuksen tekemistä. Riidatonta kuitenkin on, että palkkausjärjestelmäsopimuksessa ei edellytetä tehtävää hoitavan virkamiehen kuulemista arviointiryhmässä. Riittävää selvitystä siitä, että arviointiryhmän esitys olisi perustunut puutteellisiin tietoihin, ei ole esitetty.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Vaikka B:n hoitaman asevalvontasuurlähettilään tehtävät ja A:n hoitaman johtavan asiantuntijan tehtävät ovat olleet osin samoja tai samankaltaisia, niissä on tosiasiassa selvitetty olleen myös tehtävien vaativuuteen vaikuttavia eroja. Tätä tukee myös arviointi- ja kehittämisryhmän asiassa omaksuma yksimielinen kanta. Kantaja ei ole esittänyt riittävää näyttöä siitä, että tehtävät olisivat olleet yhtä vaativia tai että A:n tehtävä olisi ollut vaativampi kuin B:n hoitama tehtävä. Riittävää kannetta tukevaa selvitystä muistakaan 13A- tai 13B-tasoisista tehtävistä ei ole esitetty. A:n tehtävien on sinänsä selvitetty muuttuneen erityisesti vuoden 2017 aikana ja vuoden 2018 alussa. Edellä mainituista syistä näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että A:n hoitama tehtävä olisi tullut arvioida tasolle 13B tason 13A sijaan.

Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrällisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön yhteiset oikeudenkäyntikulut 24.552 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Anne Kiiski, Anu-Tuija Lehto ja Mika Hämäläinen jäseninä. Valmistelija on ollut Lotta Sassi.

Tuomio on yksimielinen.