TT 2023:23

Kysymys veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen tulkinnasta tilanteessa, jossa työnantaja oli päättänyt, että osa veturinkuljettajien työvuoroista alkaa varikon miehistötilojen sijaan rautatieasemalta ja päättyy sinne. Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että työnantaja ei ollut menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti. Varikon ja aseman välistä kulkemista tai kodin ja aseman välistä kulkemista ei myöskään tullut kanteessa tarkoitetuissa olosuhteissa lukea työajaksi. Kanne hylättiin.

Asia

Työaikaa ym. koskeva riita

Kantaja

Rautatiealan Unioni RAU ry

Vastaajat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 30.11.2021

Suullinen valmistelu 11.4.2022

Jatkettu suullinen valmistelu 9.11.2022

Pääkäsittely 3.2.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n välillä ajanjaksolla 8.5.2020–28.2.2022 voimassa ollut veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskeva työehtosopimus on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Työsuhteen alkaminen

[- -]

2. Työntekijän kanssa on aina tehtävä kirjallinen työsopimus. Työsopimuksessa on ilmoitettava työntekijän tehtävät, työpaikka, työpaikkakunta, työn aloittamisaika, työntekijälle maksettava palkka ja sovellettava työehtosopimus. Työsopimuksessa on myös ilmoitettava, onko työsopimus tarkoitettu olemaan voimassa määräajan tai muutoin katsottava määräaikaiseksi taikka onko työsopimus toistaiseksi voimassa oleva.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKA

5 § Työaikamääräykset

[- -]

5. Työajaksi luettava aika

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Myös kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika luetaan työajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy:n Oulun työntekijöiden työvuorot ovat aiemmin alkaneet Oulun Nokelan varikolta ja päättyneet sinne. Yhtiö on tehnyt marraskuussa 2020 henkilöstön kanssa käydyn yhteistoimintaneuvottelun jälkeen päätöksen, jonka mukaan työvuorot voivat 1.1.2021 lukien alkaa ja päättyä Oulun Nokelan varikon lisäksi myös Oulun asemalta. Muutos otettiin käyttöön 5.4.2021 alkaneessa jaksossa.

Oulun aseman läheisyyteen järjestettiin miehistötila, jossa työntekijän on mahdollista säilyttää työssään tarvitsemiaan välineitä ja varusteita sekä henkilökohtaisia vaatteitaan ja tavaroitaan työvuoron keston aikana ja vastaajan mukaan myös vuorojen välillä, jos myös päättyneen työvuoron jälkeinen uusi työvuoro alkaa Oulun asemalta.

Jos työvuoro alkaa eri pisteeltä kuin mihin edellinen työvuoro on päättynyt, työntekijä saa halutessaan ottaa työvälineet ja -vaatteet kotiin tai viedä ne työvuoronsa jälkeen seuraavan työvuoron aloituspisteelle.

Riidatonta on, että yhtiön työssä Oulun työpaikkakunnalla työehtosopimuksessa tarkoitettuna pysyväisluonteisena lähtöpaikkana voidaan pitää vain Nokelan varikon tiloja, joissa työntekijän työssään tarvitsemia välineitä ja varusteita on mahdollista säilyttää pysyväisluonteisesti.

Erimielisyys vallitsee ennen kaikkea siitä, onko työnantaja voinut työehtosopimuksen estämättä määrätä Oulun työntekijöiden työvuoron alkamis- ja päättymispaikaksi Oulun Nokelan varikon lisäksi myös Oulun rautatieaseman sekä siitä, onko työntekijöiden kulkeminen Oulun rautatieaseman ja Nokelan varikon välillä luettava kanteessa tarkoitetuissa olosuhteissa työajaksi.

KANNE

Vaatimukset

Rautatiealan Unioni RAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy on menetellyt veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään kahdesta työvuoron aloituspaikasta Oulussa sijaitsevan Nokelan varikon veturinkuljettajille

2) vahvistaa veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että

a. työntekijällä voi olla vain yksi työvuoron aloituspaikka eli lähtöpaikka, jossa työntekijä säilyttää päivittäisiä työvälineitä, työvaatteita ja työvarusteita, ja josta työn tekeminen ja työajan laskenta aloitetaan ja johon se päätetään

b. kulkeminen tai kuljetus pysyväisluonteiselta lähtöpaikalta eli Nokelan varikolta varsinaiselle työn suorituspaikalle eli Oulun asemalle ja paluu takaisin on luettava työajaksi

c. työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää kuljettamaan työvaatteita, -välineitä tai -varusteita eikä muutakaan työnantajan omaisuutta vapaa-ajallaan työn lopetuspaikasta toiseen työn aloituspaikkaan tai kotiin ja sieltä työn aloituspaikalle

3) tuomitsee X Oy:n maksamaan kullekin työntekijälle keskituntipalkan mukaista korvausta yhden tunnin ajalta jokaiselta työvuorolta, jona työnantaja on velvoittanut aloittamaan työt Oulun asemalta liitteenä olevan erillisen listauksen mukaisesti, korkoineen 18.7.2021 lukien

4) tuomitsee X Oy:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta

5) tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä

6) velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut 13.766,09 euroa korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Myös kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika luetaan työajaksi.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijän työsopimuksessa tulee lukea työpaikka ja työpaikkakunta. Työpaikka tässä tapauksessa on Nokelan varikko ja työpaikkakunta on Oulu. Työpaikan sisältä määritellään taas konkreettinen pysyväisluonteinen lähtöpaikka / aloituspaikka eli konkreettinen tila, jossa työvälineitä säilytetään ja josta työmääräykset saadaan. Aloituspaikasta lähdetään laskemaan veturinkuljettajan työaikaa ja sinne se myös päättyy työvuoron lopuksi. Työaikaan lasketaan aina siirtyminen tuosta pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta eli aloituspaikasta veturin/junan sijaintipaikalle eli varsinaiselle työn suorituspaikalle.

Pysyväisluonteinen lähtöpaikka on määritelty yksikkömuodossa ja sillä siis tarkoitetaan varikon miehistötilaa, jossa työntekijä säilyttää työvaatteita ja työvälineitä ja josta hän noutaa työmääräyksensä. Tästä paikasta käytetään myös nimitystä aloituspaikka. Nykyisenä digiaikana työmääräysten noutamisella tarkoitetaan tablettitietokoneen ja älypuhelimen ottamista latauspisteeltä. Tällainen paikka on työnantajan määrättävä, sillä työntekijälle on osoitettava työvälineiden säilytys- ja latauspaikka. Työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti näitä paikkoja voi olla vain yksi. Oulun kuljettajilla tämä paikka sijaitsee Nokelan varikolla.

Kulkeminen Nokelan varikolta Oulun asemalle ja takaisin on työehtosopimuksen mukaista kulkemista tai kuljetusta pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamista. Työaika ei voi alkaa muualta kuin pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta eli aloituspaikasta työehtosopimuksen kyseisen kohdan tarkoituksen ja vakiintuneen tulkinnan mukaisesti. Sopimuksen 5 §:n 5 kohdan mukaan pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työnsuorituspaikkaan kulkeminen tai kuljetus on työaikaa.

Veturinkuljettajien työvuoroluettelot on saatettava työntekijöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen niissä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Työvuoroluettelosta selviää työajan alkamishetki, ja tällöin veturinkuljettajan on oltava työnantajan määräämässä pysyväisluonteisessa lähtöpaikassa valmiina aloittamaan työvuoronsa. Ensimmäisenä työtehtävänä on noutaa työssä käytettävät älypuhelin ja tablettitietokone pysyväisluonteisessa lähtöpaikassa eli aloituspaikassa niiden latauspisteeltä sekä käynnistää ne. Veturinkuljettaja kirjautuu työvuoroonsa ja tarkistaa työvuoro-ohjeesta työvuoron sisällön. Tämän jälkeen hän kulkee varsinaiseen työn suorituspaikkaansa eli kuljetettavan junan veturille, joka voi sijaita joko Nokelan varikolla tai Oulun asemalla.

Veturinkuljettajien työ on vuosikymmenet alkanut varikon miehistötiloista. Aiemmin työmääräykset saatiin tallipäivystäjältä tai tulostettiin myöhemmin itse tietokoneelta. Kyse oli siis kirjaimellisesti ”paikka, josta työntekijä saa normaalisti työmääräyksensä”. Nykyään työntekijät saavat työmääräyksensä tietojärjestelmästä mobiililaitteen avulla. Kuljettaja noutaa mobiililaitteen latauksesta, käynnistää sen ja avaa ohjelmat, mistä nämä tiedot voi katsoa. Työnantajan tulee työehtosopimuksen mukaan osoittaa laitteille ja muille varusteille säilytyspaikka, joka toimii työn aloituspaikkana. Tämä tila sijaitsee työsopimuksessa sovitussa työpaikassa ja työpaikkakunnalla. Työnantaja on lisäksi ohjeistanut, ettei Oulun aseman henkilöstötiloihin aloituspaikalle edes voi jättää tavaroita säilytykseen työvuorojen välillä, joten siksikään se ei voi työehtosopimuksen mukaan olla aloituspaikka.

Kahden aloituspaikan mallia on aiemmin käytetty veturinkuljettajien osalta ainoastaan yhdessä sopimalla, yleensä suuremman sopimuskokonaisuuden yhteydessä ja pääosin aloituspaikan siirtämisen tai lakkauttamisen vaihtoehtona. Kahden aloituspaikan malli ei ole työnantajan direktio-oikeuden piirissä oleva asia eikä työehtosopimuksesta suoraan johdettava järjestely. Se on mahdollinen ainoastaan osaston/liiton kanssa sovittaessa paikallisena sopimuksena. Työehtosopimuksesta poikkeavia paikallisia sopimuksia on mahdollista solmia sopimusosapuolten hyväksynnällä ilman nimenomaista työehtosopimusmääräystäkin.

Työnantaja on päätöksessään määrännyt, että työntekijän tulee kuljettaa työvälineensä joko kotiinsa tai toiselle työpisteelle työaikansa päätyttyä tai ennen sitä. Tällaisen päätöksen voidaan katsoa rajoittavan työntekijän vapaa-aikaa merkittävästi. Veturinkuljettajan työvälinereppu ja työvaatteet yhteensä painavat noin 9,72 kiloa talvivaatteilla ja 8,99 kg kesä/välikausivaatteilla eli kyseessä ei ole pieni eikä kevyt kokonaisuus. Nämä tarvittavat asiat eivät edes mahdu työnantajan tarkoitukseen osoittamaan reppuun. Tavaroiden arvo on satoja euroja käytettynäkin. Ne työvälineet ja vaatteet, joita työntekijät Oulun asemalta alkavilla työvuoroilla tarvitsevat, ovat seuraavat: Työvaatteet, joita ovat housut, vyö, t-paita, välitakki, talvitakki, toppahousut, pipo, nahkahanskat, työhanskat ja turvakengät. Lisäksi tarvitaan reppu tavaroiden kantamiseen, avaimet (kalustoon, vaihteiden lukkoihin sekä kolmioavain), kulkulätkä, juomapullo ja henkilökortti. Turvavälineinä mukana tulee kantaa kolhunsuojalakki, suojalasit, turvaliivi, otsalamppu ja kuulosuojaimet. Työn tekemiseen ja ohjeiden lukemiseen lisäksi työpuhelin, tablettitietokone ja muistiinpanovälineet. Lisäksi mukaan on laskettu eväsleipä. Mukana kuljetettavien tavaroiden yhteispaino on 8,5 kg ilman työvaatteita. Työnantaja on ilmoittanut, ettei se edellytä juomapullon, eväiden, turvaliivin ja muistiinpanovälineiden kuljettamista mukana työvuorossa. Ilman täytettyä juomapulloa ja eväitä ei veturissa ole juotavaa tai syötävää saatavilla. Rautateillä viivästymiset voivat olla jopa tuntien mittaisia, jos esimerkiksi sähköt menevät poikki, joten juoma ja eväät ovat välttämättömät kuljettaa mukana. Aiemmin työnantaja toimitti juomapulloja vetureihin.

Työnantaja on direktio-oikeuden perusteella määrännyt, että työntekijän pitää kuljettaa vapaa-ajallaan tätä painavaa ja arvokasta tavaramäärää mukanaan eikä hän siten voi käyttää vapaa-aikaansa omiin tarkoituksiinsa. Tämä määräys on sekä työaikalain että työehtosopimuksen vastainen määräys. Työnantajan direktio-oikeus ei ulotu työntekijän vapaa-ajalle. Työnantajan direktio-oikeus eli työn johto- ja valvontaoikeus koskee vain työaikaa. Työnantajan määräyksen kuljettaa työvälineitä omalla vapaa-ajalla työn aloituspaikasta toiseen on katsottava olevan työehtosopimuksen, työaikalain ja EU-oikeuden vastainen määräys, sillä työvälineiden kuljettamisen aika ei ole katsottavissa täysin työstä vapaaksi lepoajaksi.

X Oy:n veturinkuljettajan sääntökirjassa todetaan, että ”veturinkuljettajan työpuhelin ja tablet-päätelaite ovat henkilökohtaisia työvälineitä, jotka on pidettävä työvuorossa mukana ja oltava ladattuna ja toimintakuntoisina työvuoron alkaessa”. Työnantajan on osoitettava näille laitteille paikkaa, missä ne voi työvuorojen välillä ladata. Työntekijää ei voida velvoittaa lataamaan näitä kotonaan.

Korvausvelvollisuus

Koska kullakin työntekijällä on työehtosopimuksen mukaisesti vain yksi työn aloituspaikka, tulee työnantajan korvata työntekijöille se aika, joka heiltä on kulunut vapaa-ajallaan työnantajan omistamien tavaroiden kuljettamiseen aloituspaikasta työn varsinaiselle suorituspaikalle.

Työvaatteiden, -varusteiden ja -välineiden hakemiseen ennen työvuoron alkua Nokelan varikon henkilöstötiloista ja niiden palauttaminen sinne työvuoron jälkeen kestää noin tunnin. Korvausvaatimus per työntekijä perustuu tähän aikaan. Palkkavaatimuksena on esitetty palkan kiinteä osa ja tuntipalkan täydennysosa. Palkan kiinteä osa on jaettu tuntipalkaksi 163:lla sekä siihen on lisätty tuntipalkan täydennysosa. Tuntipalkan täydennysosa vuonna 2021 X Oy:ssä on 4,48 euroa tunnilta. Työtunteja on työntekijöille edellä mainitulla tavalla laskettuna kertynyt yhteensä 153 tuntia ja niistä on kertynyt yhteensä 2.913,11 euroa palkkasaatavia.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

X Oy:lle on paikallisneuvotteluissa annettu kaikki merkityksellinen tieto, jonka perusteella työehtosopimuksen oikea tulkinta ei ole voinut jäädä epäselväksi. X Oy on asiassa itse muodostanut tulkintaetuoikeutensa perusteella kantansa tietäen, että RAU ry on erimielinen työehtosopimuksen tulkinnasta ja että tulkinta on pitkäaikaisen alan käytännön vastainen. Sen olisi tullut saattaa asia työehtosopimuksen mukaisen neuvottelujärjestelmän mukaisesti tutkittavaksi työtuomioistuimeen tai odottaa edes liittojen yhteistä kantaa ennen muutoksen käyttöönottamista. Erimielisyysmuistio aiheesta on päivätty 27.1.2021, joten työnantaja ei lopettanut Oulun asemaa aloituspaikkana saadessaan tietää erimielisyydestä, vaan vasta noin kuusi kuukautta myöhemmin. Sen sijaan se on ottanut tietoisesti tulkintaerimielisyydestä riippumatta uuden, merkittävästi erilaisen tulkinnan käyttöön välittämättä siitä, että työehtosopimusosapuolet ovat asiassa erimielisiä. Koska kyseessä ei ole vähäinen asia tai pieni tulkintaerimielisyys, vaan erittäin olennainen työnantajan tulkintaetuoikeuden väärinkäyttö, tulee X Oy tuomita merkittäviin hyvityssakkoihin tieten rikkomisesta. Työnantajan tulkintaetuoikeus ei perustu lakiin tai työehtosopimukseen, joten sen perusteella ei tulisi tehdä merkittäviä muutoksia työehtoihin. Tulkintaetuoikeus on tarkoitettu vain tavanomaisiin käytännön tulkintariitoihin, joita työpaikalla esiintyy. Työehtosopimuksen neuvottelujärjestelmä koskee yhtä lailla työnantajapuolta.

X Oy:n olisi pitänyt Palta ry:n ohjeista huolimatta osata tulkita työehtosopimusta oikein, kun työehtosopimuksen oikea tulkinta ei ole ollut erityisen epäselvä. Kun X Oy ei ole näin toiminut, se on rikkonut työehtosopimusta tietensä ja se tulee tuomita asiassa hyvityssakkoon.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Rautatiealan Unioni RAU ry on lähettänyt Palta ry:lle valvontakirjeen vaatien siltä toimenpiteitä työehtosopimuksen noudattamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi. Tähän Palta ry vastasi ainoastaan, että ”asiaa käsitellään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti seuraavan kerran 20.4.”. Tämä vastaus on tulkittavissa siten, ettei Palta ry edes tutkinut asiaa tai pyrkinyt puuttumaan X Oy:n toimintaan. Jos Palta olisi puuttunut työnantajan toimintaan heti, olisi työvuorojen alkaminen Oulun asemalta voitu lopettaa jo seuraavan jakson alusta neuvottelujen ajaksi.

Palta ry on saanut kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot jo valvontakirjeessä ja viimeistään liittotason neuvotteluissa. Sen olisi pitänyt havaita, että työnantaja tulkitsee työehtosopimusta väärin ja puuttua työnantajan virheelliseen menettelyyn. Kun se ei ole näin toiminut, vaan on asettunut tukemaan työnantajan virheellistä menettelyä, Palta ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Se tulee tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Rautatiealan Unioni RAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 15.093,92 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen oikea tulkinta

Pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta

Työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettuna työnantajan määräämänä pysyväisluonteisena lähtöpaikkana on työehtosopimuksen soveltamiskäytännössä pidetty paikkaa, josta työntekijä saa normaalisti työmääräyksensä tai jossa hän, työnantajan määräyksestä, pysyväisluonteisesti säilyttää työhönsä tarvittavia välineitä ja varusteita.

Pysyväisluonteinen lähtöpaikka ei ole sama kuin työehtosopimuksen 2 §:n 2 kohdassa määrätty työsopimuksessa sovittava työpaikka tai työpaikkakunta. Pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta ei sovita, vaan työnantaja päättää siitä työsopimuksessa sovitun työpaikan rajoissa. Kysymys ei työehtosopimuksessa ole työntekopaikasta, vaan paikasta, missä työntekijä säilyttää työhönsä tarvittavia välineitä ja varusteita.

Työntekijän työmääräysten saaminen ei tietotekniikan kehityksen myötä ole enää paikkasidonnaista, joten pysyväisluonteinen kulkemisen tai kuljetuksen lähtöpaikka voi työnantajan määräyksestä syntyä sinne, missä työntekijä pysyväisluonteisesti säilyttää työhönsä tarvittavia välineitä ja varusteita.

Työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdan varsinaisena tarkoituksena ei kuitenkaan ole määrätä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta vaan siitä, milloin kulkemiseen tai kuljetukseen kulunut aika luetaan työajaksi.

Määräys työehtosopimuksessa on vanhaa perua jo ajalta, jolloin veturinkuljettajan tehtävä oli virkamiestyötä. Tuolloin voimassa olleen työaikalain (406/1946) 9 §:ssä säädettiin muun ohella, että ”(s)amoin luetaan työaikaan muussa työssä kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen”.

Työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdan sanamuodosta ei pysyväisluonteisen lähtöpaikan määritelmän puuttuessa ole mahdollista päätellä, että tällaisia lähtöpaikkoja voisi olla vain yksi. Sanamuoto kuvaa sitä paikkaa, josta kulkeminen tai kuljetus alkaa tullakseen luetuksi työajaksi ja johon kulkeminen tai kuljetus päättyy. Työehtosopimuksessa ei myöskään ole edellytetty, että kulkemisen tai kuljetuksen lähtöpaikka olisi aina määrättävä.

Työehtosopimuksen määräystä tulisi arvioida työaikasääntelyn näkökulmasta siten, että tarvittaessa työajan määräytymiseen vaikuttavia työnantajan määräämiä pysyväisluonteisia lähtöpaikkoja voi olla yhtä useampi.

Käytännössä sille, että pysyväisluonteisen lähtöpaikan määritelmän täyttäviä paikkoja olisi yhtä useampi, ei pääsääntöisesti ole X Oy:n työssä ollut tarvetta. Joissain tapauksissa vastaavan kaltaisissa tilanteissa lähtöpaikasta on sovittu yhtiössä paikallisesti, mistä voi päätellä, että työehtosopimus ei aseta estettä yhtä useamman lähtöpaikan käyttämiselle. Työehtosopimus ei kuitenkaan sinänsä edellytä paikallisen sopimuksen tekemistä asiasta.

Edellä olevan johdosta vastaajat katsovat, että työehtosopimus ei sen sanamuodon mukaan estä yhtä useamman pysyväisluonteisen lähtöpaikan määräämistä eikä työehtosopimuksesta noudatettu käytäntö myöskään osoita, että tämä ei olisi mahdollista.

Oulun rautatieasema pysyväisluonteisena lähtöpaikkana

X Oy:n työssä Oulun työpaikkakunnalla pysyväisluonteisena lähtöpaikkana voidaan pitää vain Nokelan varikon tiloja, joissa työntekijän työsään tarvitsemia välineitä ja varusteita on mahdollista säilyttää pysyväisluonteisesti.

Koska X Oy ei ole määrännyt Oulun asemaa sellaiseksi paikaksi, jossa työntekijän edellytetään pysyväisluonteisesti säilyttävän työhönsä tarvittavia välineitä ja varusteita, ja koska työntekijä voi säilyttää asemalta alkavissa työvuoroissa tarvittavia välineitä ja varusteita hyvin myös kotonaan, Oulun asemaa ei ole pidettävä työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettuna kulkemisen tai kuljetuksen pysyväisluonteisena lähtöpaikkana. Yhtiö ei myöskään näin ollen ole Oulun työpaikkakunnalla määrännyt kahdesta pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta.

Työehtosopimus ei aseta estettä sille, että työnantaja osoittaa sellaisille työntekijöille, joiden työsopimuksen mukainen työpaikka on Oulu, työvuoron ja työnteon alkamis- ja päättymispaikaksi Nokelan varikon ohella myös Oulun aseman. Työehtosopimuksen noudattaminen ei edellytä, että ennen työnteon alkamista Oulun asemalla työntekijän olisi kuljettava Nokelan varikon kautta, jos sille ei ole työstä johtuvaa tarvetta.

Työntekijän kulkemisen työajaksi lukeminen

Edellä sanotun johdosta kysymys asiassa on siitä, millä edellytyksillä työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohta ja työaikalain sääntely huomioon ottaen ennen työnteon alkamista tai työnteon päättymisen jälkeen tapahtuva työntekijän kulkeminen on luettava työajaksi.

Tämän asian tosiseikasto liittyy työntekijän työnteon alkamiseen tai päättymiseen Oulun asemalle ja työntekijän kulkemiseen työn aloituspaikalle ja sieltä pois. Tämän johdosta arvio on tehtävä myös ottaen huomioon tähän kulkemiseen todellisuudessa liittyvä tarve työvälineiden ja -varusteiden kuljettamiseen.

Työntekijän on kuljetettava Oulun asemalta alkavilla työvuoroilla vaatteita joko yllään tai selkärepussa. Näitä ovat vähintään turvajalkineet, housut, paita, välikausitakki tai talvitakki sekä tarvittaessa vyö, nahkahanskat ja pipo. Muut mukana kuljetettavat varusteet ovat henkilökortti, tablet-laite Panasonic, työpuhelin Samsung, avaimet kalustoon, kolhusuojalakki, kuulosuojaimet, työhanskat, suojalasit, otsalamppu ja reppu. Juomapullon, eväsleipien, turvaliivien ja muistiinpanovälineiden kuljettamista ei edellytetä. Edellä sanotut työntekijän mukanaan tavanomaisesti kuljettamat työvaatteet ja varusteet mahtuvat ja ovat helposti sijoitettavissa tavanomaiseen selkäreppuun ilman, että repusta tulee painava. Vaatteita ja varusteita ei ole välttämätöntä säilyttää pysyväisluonteisella lähtöpaikalla eivätkä työntekijät työhön tullessaan tai sieltä lähtiessään käytännössä useinkaan käy pysyväisluonteisella lähtöpaikalla.

Välttämättömien varusteiden ja vaatteiden yhteispaino on 2,975 kg kun käytössä on välikausitakki ja kesähousut. Tarvittaessa kuljetettavien varusteiden yhteispaino on 3,528 kg. Kaikkien varusteiden yhteispaino on kesävaatteilla 6,887 kg ja talvivaatteilla 7,62 kg.

Esimerkiksi RFID-lukijoita tai muita liikennöintitarkastuksissa tarvittavaa välineistöä ei tarvita Oulun asemalta alkavilla työvuoroilla. Niitä ei ole tarkoitettu mukana kuljetettavaksi samoin kuin ei esimerkiksi RO–ohjainlaitetta tai junan jarrujen testilaitteita. Työnantaja huolehtii tarvittaessa niiden toimittamisen työn aloituspaikalle.

Jos sen sijaan työnteko edellyttää työntekijältä painavien tai muutoin hankalasti kuljetettavien työvälineiden tai -varusteiden noutamista ja kuljettamista Oulun Nokelan varikolta työn suorittamispaikalle, työajan alkaminen määräytyy tämän tehtävän aloittamisesta alkaen ja päättyy välineiden ja varusteiden toimittamiseen työnteon päätyttyä takaisin varikolle.

Matkapuhelimen tai tablettitietokoneen tulee olla käyttökunnossa työvuoron alkaessa. X Oy:n veturinkuljettajan sääntökirjassa todetaan, että ”veturinkuljettajan työpuhelin ja tablet-päätelaite ovat henkilökohtaisia työvälineitä, jotka on pidettävä työvuorossa mukana ja oltava ladattuna ja toimintakuntoisina työvuoron alkaessa”. Tämän mukaisesti ei ole edellytettävä, että työnantaja varaa työaikaa mobiililaitteiden lataamista varten. Työnantaja on kuitenkin järjestänyt työntekijöille mahdollisuuden ladata mobiililaitteita junien ohjaamoissa ja vetureissa. Lisäksi siellä missä se on tarkoituksenmukaista, laitteita voi ladata myös työvuoron taukojen ja lepojen aikana työpisteillä.

Jos työntekijä kuljettaa mukanaan edellä selostettuja tavanomaisesti kuljetettavia vaatteita ja varusteita, siitä ei aiheudu erityistä rajoitusta työntekijän vapaa-ajan käyttämiselle. Kuljettamista ei ole pidettävä työaikalaissa säädetyin perustein työsuorituksena eikä siihen kuluvaa aikaa luettava työajaksi. Asiassa ei vaikuta, kuljettaako työntekijä sanottuja välineitä ja varusteita kotiinsa tai sieltä työpaikalle tai työnantajan kahden toimipaikan välillä esimerkiksi siis Oulun aseman ja Nokelan varikon välillä.

Jos työntekijä tekee useamman peräkkäisen työvuoron Oulun asemalta lähtien, edellä sanotut työntekijän mukanaan kuljettamat työvaatteet ja varusteet on mahdollista jättää säilytettäviksi Oulun asemalle odottamaan päättynyttä työvuoroa lähinnä seuraavan työvuoron alkamista. Koska X Oy:n marraskuussa 2020 tekemästä päätöksestä työvuorojen alkamisesta ja päättymisestä Oulun asemalla oli ollut erimielisyyttä ja sen toteuttaminen oli keskeytetty, asiasta ei ollut laajemmin viestitty työntekijöille.

Työntekijän matka kotoa työpaikalle voi olla työaikaa vain aivan poikkeuksellisesti. Moderniin yhteiskuntaan ja työntekemisen tapaan kuuluu, että työntekijällä on joskus mukanaan työnantajan tarjoamia digilaitteita ilman, että se muuttaa kulkemiseen käytettyä aikaa työajaksi.

Yhteenveto

X Oy ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö ei ole päättänyt kahdesta aloituspaikasta Oulussa, jos aloituspaikalla tarkoitetaan työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa sovittua kulkemisen ja kuljetuksen lähtöpaikkaa. Työehtosopimus ei estä sitä, että työnteko ja työaika alkavat tai päättyvät Oulussa Nokelan varikon sijasta myös Oulun rautatieasemalla. Oulun rautatieaseman on katsottava olevan työn suorittamisen alkamis- ja päättymispaikka, johon saapuminen tai josta poistuminen ei tavanomaisesti edellytä työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettua kulkemista työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta työn suorittamispaikalle tai sieltä pysyväisluonteiselle lähtöpaikalle palaamista.

Työehtosopimus ei estä työnantajaa määräämään työn aloittamista paikasta, joka kuuluu työsopimuksessa sovitun työpaikan piiriin. Jos Oulun aseman tästä huolimatta katsotaan olevan työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdassa tarkoitettu lähtöpaikka, X Oy on voinut työehtosopimuksen estämättä määrätä kahdesta lähtöpaikasta työntekijän työsopimuksessa sovitun työpaikan alueella. Työehtosopimus ei sisällä määräystä, jonka mukaan työntekijällä voi olla vain yksi työn aloituspaikka, jossa työntekijä säilyttää päivittäisiä työvälineitä, -vaatteita ja -varusteita, ja josta työn tekeminen ja työajan laskenta aloitetaan ja johon se päätetään.

Kulkemista tai kuljetusta Nokelan varikolta Oulun asemalle ja paluuta takaisin ei ole luettava työajaksi, jos työntekijä kuljettaa mukanaan tavanomaisia mukana kuljetettavia työvaatteita ja varusteita. Jos hän sen sijaan työnantajan osoittamana kuljettaa muita painavia tai muutoin hankalasti kuljetettavien työvälineitä tai -varusteita, matkat on luettava työajaksi.

Työnantaja voi edellyttää, että työntekijä työvelvoitteensa täyttääkseen kuljettaa mukanaan tavanomaisesti kuljetettavia työvaatteita ja varusteita työhön saapumista ja työstä poistumista varten työajan ulkopuolella. Kuljettaminen työaikana määräytyy työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella.

Korvausvaatimukset

Korvausvaatimus on hylättävä. Vaatimukset kiistetään perusteeltaan. Perustetta korvauksen maksamiselle ei ole.

Liitteessä esitettyjen kanteen työntekijäkohtaisten korvausvaatimusten määrät ovat riidattomia. Niin ikään riidatonta on se, että korkoa voidaan vaatia 18.7.2021 lukien.

Hyvityssakot

Vaatimus hyvityssakosta X Oy:n maksettavaksi tulisi hylätä. Yhtiön ei voida katsoa tietensä rikkoneen tai perustellusti pitäneen tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Yhtiön tulkintaa työehtosopimusmääräyksistä voi pitää vähintään mahdollisena. Yhtiö myös keskeytti järjestelyn toimeenpanon sen tultua työntekijäyhdistyksen riitauttamaksi. Ratkaisu järjestelyn toteuttamisesta jatkossa odottaa tämän oikeudenkäynnin lopputulosta.

Vaatimus hyvityssakosta Palta ry:n maksettavaksi tulisi hylätä. Palta ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslaissa säädettyä valvontavelvollisuuttansa. RAU ry:n kantaa työehtosopimuksen määräysten sisällöstä ei ole pidettävä riidattomana. Yhtiön tulkintaa työehtosopimusmääräyksistä tapauksen olosuhteissa voi pitää vähintään mahdollisena. RAU ry:n väitteet eivät osoita työehtosopimuksen osapuolten yksimielistä kantaa määräyksen soveltamisesta. Palta ry:lle ei siten ole syntynyt velvollisuutta huolehtia siitä, että X Oy menettelee kanteessa vaaditun mukaisesti erityisesti, kun yhtiö oli myös keskeyttänyt järjestelyn toimeenpanon riitakysymysten selvittämisen ajaksi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeinen työnantajan päätös X Oy:n junaliikennöintidivisioonan ja matkustajaliikennedivisioonan Oulun aloitus-/lähtöpaikkaa koskevassa asiassa 20.11.2020
Sähköposti 18.3.2021 pukukaapeista
Valvontakirje 15.4.2021 RAU-PALTA
Vastaus valvontakirjeeseen 15.4.2021 PALTA-RAU
Sähköposti A-B 18.3.2014
Sähköpostit C-D 21.–22.3.2017
Ote Veturinkuljettajan sääntökirjasta (14.9.2022)
Ote Veturinkuljettajan käsikirjasta 15.4.2002
Videoesitys, talvivarusteiden laittaminen veturinkuljettajan reppuun

Vastaajien kirjalliset todisteet

Kaksi valokuvaa työvaatteista ja -tarvikkeista
Videoesitys työvaatteista ja varusteista
Videoesitys työvaatteista ja varusteista

Kantajan henkilötodistelu

C, entinen RAU ry:n puheenjohtaja
E, luottamusmies, veturinkuljettaja
F, RAU ry:n entinen hallituksen jäsen

Vastaajien henkilötodistelu

G, Palta ry:n entinen asiantuntija
H, vetopalveluesimies, X Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on edellä todetuin tavoin kysymys ennen kaikkea siitä, onko työnantaja voinut työehtosopimuksen estämättä määrätä Oulun työntekijöiden työvuoron alkamis- ja päättymispaikaksi Oulun Nokelan varikon lisäksi myös Oulun rautatieaseman sekä siitä, onko työntekijöiden kulkeminen Oulun rautatieaseman ja Nokelan varikon välillä luettava kanteessa tarkoitetuissa olosuhteissa työajaksi.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan nimeäminä todistajina Veturimiesten liiton (nykyään RAU ry) puheenjohtajana vuosina 20012017 toiminutta veturinkuljettaja C:tä ja liiton hallituksen jäsenenä vuosina 1997–2009 toiminutta F:ää sekä todistelutarkoituksessa luottamusmies, veturinkuljettaja E:tä. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu Palta ry:n ja sen edeltäjässä asiantuntijana vuosina 1992–2007 toiminutta G:tä ja X Oy:n vetopalveluesimiestä H:ta.

C on kertonut, että pysyväisluonteisella lähtöpaikalla oli alun perin viitattu työhön ilmoittautumispaikkaan. Sillä tarkoitettiin paikkaa, jossa oli esimiestoimintaa ja jossa veturinkuljettajalla oli mahdollisuus säilyttää työvuorollaan tarvitsemiaan työvaatteita ja työhön tarvittavia tavaroita sekä paikkaa, josta työ alkoi ja johon se päättyi. Varsinaisella työn suorituspaikalla taas tarkoitettiin työehtosopimuksessa paikkaa, jonne pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta lähdettiin työtä suorittamaan eli esimerkiksi ratapihaa. Työajan seuranta alkoi pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta, jossa työvälineitä ja -vaatteita säilytettiin. C:n mukaan aloituspaikkoja oli saattanut olla käytössä useampikin, jos esimerkiksi vanha varikko ei ollut enää sijainnut tarkoituksenmukaisella paikalla. Kahden aloituspaikan mallista oli kuitenkin aina sovittu paikallisesti henkilöstön kanssa. Ylipäätään rautatiealalla oli perinteisesti sovittu paikallisesti monista asioista. C:n käsityksen mukaan veturinkuljettajilla oli sen verran paljon mukana kannettavaa tavaraa ja vaatetusta etenkin talvisaikaan, että niiden kuljettaminen työvuorolle oli hankalaa, ja sen vuoksi niitä oli asianmukaista säilyttää työn aloittamispaikalla eli pysyväisluonteisella lähtöpaikalla, jossa olivat sosiaalitilat ja pukukaapit. C:n tiedossa ei ole ollut nyt käsiteltävän asian lisäksi, että työnantaja olisi aiemmin määrännyt uutta toimintamallia käyttöön ennen kuin erimielisyysasia oli ehditty käsitellä loppuun asti työntekijäpuolen kanssa.

F on kertonut olleensa mukana työehtosopimuksen yksinkertaistamista varten perustetussa työaikatyöryhmässä vuosina 2002–2003, jossa oli uudistettu nyt riidan kohteena oleva 5 §. Vanhat kahden veturimiehen malliin perustuvat määräykset oli tässä yhteydessä poistettu. Jäljelle jääviä määräyksiä ei ollut sisällöllisesti muutettu, eikä 5 §:n merkitystä ollut tarkoitettu muuttaa aiemmasta.

Työehtosopimuksen 5 §:ssä työnantajan määräämällä pysyväisluontoisella lähtöpaikalla oli tarkoitettu varikolla sijaitsevaa tallipäivystyspistettä, missä oli ilmoittauduttu töihin ja mistä oli lähdetty työn suorituspaikalle. Jokainen työvuoro oli alkanut tällä työhön ilmoittautumispisteellä, josta oli myös noudettu työvuoron alkaessa työn tekemisessä tarvittavat välineet kuten kannettava radiopuhelin, aikataulutiedot ja työvuoro-ohjeet. Työntekijän työaika oli myös päättynyt työhön ilmoittautumispisteelle.

Työehtosopimuksessa varsinaisella työn suorituspaikalla oli tarkoitettu paikkaa, missä veturi tai juna oli ollut. Siirtymisaika työhön ilmoittautumispisteeltä kalustolle ja takaisin oli tarkkaan laskettu, ja siirtymisaika oli ollut työaikaa. Työehtosopimusta laadittaessa ei ollut otettu huomioon, että veturinkuljettajan työ voisi alkaa muualta kuin työhön ilmoittautumispisteestä, joka oli ollut ainoa pysyväisluonteinen lähtöpaikka. Tähän asiaan ei myöskään työaikatyöryhmä ollut ottanut kantaa. Toisesta lähtöpaikasta oli voitu sopia paikallisesti. Esimerkiksi Tampereella oli otettu 2000-luvun puolessa välissä käyttöön kahden aloituspaikan malli. Työehtosopimuksen 2 §:ssä työpaikalla tarkoitettiin F:n käsityksen mukaan konkreettista paikkaa, jossa työ alkoi ja jonne se päättyi.

G on kertonut osallistuneensa rautatiealan työehtosopimusten neuvotteluihin 1990-luvun alkupuolelta lähes eläköitymiseensä vuoteen 2017 asti. G:n mukaan työehtosopimuksen II luvun 5 §:n 5 kohdan määräyksen tarkoitus oli otsikkonsa mukaisesti määritellä se, milloin toiminta oli sellaista, että se luettiin työajaksi. Työnantajan tuli määrittää paikka, johon työntekijän oli tultava työvuoron alkaessa. Työnantajalla oli oikeus tarvittaessa osoittaa uusi tällainen paikka, johon työntekijän tuli saapua, sillä työn luonteesta johtui, että tämä lähtöpaikka voi vaihtua. Lähtöpaikkoja voi samalla paikkakunnalla olla poikkeuksellisesti useampiakin, jolloin työntekijän kulloinenkin lähtöpaikka riippui siitä, mihin vuoroon ja tehtävään työntekijä tuli. Työajan laskenta ei edellyttänyt sitä, että työntekijä saapui ensin pysyväisluontoiseen lähtöpaikkaan. Pysyväisluontoisuus ei myöskään tarkoittanut sitä, että lähtöpaikkaa ei saisi muuttaa. Työehtosopimuksen 5 §:n kaltaisia vastaavia määräyksiä oli ollut myös muissa työehtosopimuksissa, ja tulkinta oli niissä ollut samanlainen. Kyse oli siitä, miten työaika laskettiin.

E on kertonut, että työnantaja oli yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen tehnyt päätöksen uudesta työnaloituspisteestä neuvottelematta siitä työntekijöiden kanssa. Työnantajan päätöksestä aiheutui työntekijöille vapaa-ajan menetystä Nokelan varikon ja uudeksi työnaloituspisteeksi määrätyn Oulun aseman välillä kulkemisesta. Aikaa Nokelan varikon ja Oulun aseman välillä kulkemiseen kului 29 minuuttia. Työnantaja oli ilmoittanut, että työvaatteita ja työssä tarvittavia tavaroita voitiin kuljettaa kotiin työnantajan tarjoamassa repussa. Tämä oli kuitenkin käytännössä hankalaa ja esti työntekijää viettämästä vapaa-aikaansa.

H on kertonut toimineensa veturinkuljettajien lähiesimiehenä Oulussa noin kymmenen vuoden ajan. Aikaisemmin veturinkuljettajan oli tullut aloittaa työvuoronsa aina Nokelan varikolta ilmoittautuakseen töihin ja hakeakseen työssä tarvittavat työohjeet. Työvuoro oli alkanut noin puoli tuntia ennen junan lähtöä Oulusta ja vastaavasti päättynyt puoli tuntia junan Ouluun saapumisen jälkeen. Nyttemmin työvuoroon ilmoittauduttiin ja ohjeistukset saatiin tabletilla tai puhelimella, eikä veturinkuljettajan työ enää edellyttänyt varikolla käymistä, vaan kuljettaja saattoi mennä työvuoron alkaessa halutessaan suoraan kalustolle. Työ ei edellyttänyt veturinkuljettajalta käyntiä miehistötiloissa työvuoron aloittamiseen tai lopettamiseen liittyvien työtehtävien tai työssä tarvittavien tavaroiden määrän vuoksi. Siksi työnantaja oli päättänyt, että osassa työvuoroja työvuoro alkaisi Oulun asemalta ja päättyisi sinne. Puolen tunnin aloitusaika tällöin lyheni, koska työ alkoi lähempänä veturia. Työvuoro alkoi tällöin 15 minuuttia ennen junan lähtöä. Työajasta jäi siten pois varikolla tapahtuva kävely autoon ja autolla ajo asemalle.

Työnantaja oli ohjeistanut, että työpuhelin tuli olla työvuoron alkaessa käyttövalmiina. Akkujen lataaminen oli mahdollista myös ohjaamossa. Työntekijät saattoivat halutessaan viedä kaikki työssään tarvitsemansa työvälineet kotiin, mutta työvälineitä oli mahdollista säilyttää myös varikolla. Työnantaja ei ollut kuitenkaan edellyttänyt, että työvälineitä säilytettäisiin varikolla. H:n mukaan Oulun aseman sosiaalitiloissa oli sieltä lähtevälle henkilöstömäärälle riittävästi kaappitilaa siten, että he saattoivat säilyttää vuorojen välillä tavaroitaan myös siellä. H:n mukaan työnantajan tarjoamaan reppuun mahtuivat kaikki työvuorossa tarvittavat tavarat. Esimerkiksi kolhunsuojalakkeja ja turvaliivejä sekä suojavaatetusta säilytettiin myös vetureissa eikä niitä sen vuoksi ollut tarpeen kuljettaa mukana. Normaalivarusteet, jotka oli kuvattu todisteissa V2 ja V3, painoivat noin seitsemän kiloa. Jos työvuorossa tarvittiin jotakin erityisvarustusta, työnantajan oli tarkoitus toimittaa se Oulun asemalle niillä työvuoroilla, jotka alkoivat asemalta eivätkä Nokelan varikolta.

H on kertonut vastanneensa myös työntekijöiden rekrytoinneista. Hänen mukaansa Oulussa työsopimuksiin merkittiin työpaikaksi Oulu. Henkilötietojärjestelmään Oulun varikko kirjattiin paikaksi, johon posti ja työvaatteet tilattiin.

Arvio ja johtopäätökset

Asiassa on tullut selvitetyksi, että veturinkuljettajat ovat Oulussa aloittaneet työvuoronsa pitkään Nokelan varikolta, josta he ovat hakeneet työssä tarvitsemansa välineet ja varusteet sekä työtä koskevat ohjeistukset. Tämän jälkeen he ovat siirtyneet autolla kolmen kilometrin matkan Oulun rautatieasemalle, jos he ovat lähteneet kuljettamaan sieltä lähtevää junaa. Työvuoro on alkanut noin puoli tuntia ennen junan lähtöä, ja tähän aikaan on laskettu myös siirtymiset varikolta Oulun asemalle. Vastaavasti työvuoro on loppunut varikolle noin puoli tuntia sen jälkeen, kun juna on saapunut Oulun asemalle.

Työnantaja on H:n kertomuksesta ilmenevin tavoin katsonut, että veturinkuljettajien työ ei enää edellytä käyntiä varikolla, koska työvuoroon ilmoittaudutaan ja ohjeistukset saadaan sähköisesti tabletilla tai puhelimella. Työnantaja on marraskuussa 2020 päättänyt, että osa työvuoroista voi 1.1.2021 lukien alkaa Oulun asemalta ja päättyä sinne. Tällaiset työvuorot alkavat 15 minuuttia ennen junan lähtöä Oulun asemalta ja päättyvät 15 minuuttia sen jälkeen, kun juna on saapunut Oulun asemalle. Siirtymisiä varikolta asemalle ja takaisin ei enää lasketa työajaksi niillä työvuoroilla, jotka on määrätty alkamaan Oulun asemalta.

Työnantaja on tarjonnut työntekijöiden käyttöön repun työssä tarvittavien välineiden ja varusteiden kuljettamista varten (K9, V13). Työntekijät voivat ohjeistuksen mukaisesti viedä välineet ja varusteet kotiin tai säilyttää niitä halutessaan varikolla. H:n kertoman mukaan Oulun rautatieaseman sosiaalitiloissa on sieltä lähtevälle henkilöstömäärälle riittävästi kaappitilaa siten, että työntekijöiden on mahdollista säilyttää vuorojen välillä tavaroitaan myös siellä. Työnantaja on ilmoittanut, että aseman sosiaalitiloissa olevat pukuhuoneet ovat käytössä ”uimahalliperiaatteella” (K2), joten tiloissa ei ole jokaiselle työntekijälle omaa henkilökohtaista pukukaappia eikä tiloissa voi säilyttää työssä tarvittavia välineitä ja varusteita pysyväisluonteisesti kuten varikolla.

E:n kertomuksesta ilmenevin tavoin työntekijät ovat katsoneet, että työnantajan päätöksestä on aiheutunut heille vapaa-ajan menetystä varikon ja uudeksi työnaloituspisteeksi määrätyn Oulun rautatieaseman välillä kulkemisesta. Välineiden ja varusteiden kuljettaminen taas on koettu hankalaksi ja estävän työntekijöitä viettämästä vapaa-aikaansa.

Työehtosopimuksen tulkinnan yleisistä periaatteista työtuomioistuin toteaa, että tulkinnassa merkitystä on annettava ennen muuta sopimukseen osallisten yhteiselle tarkoitukselle, ellei se ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Siksi sopimuksen sisällöksi pyritään vahvistamaan ensisijaisesti se, joka parhaiten vastaa sopimukseen osallisten tarkoitusta. Tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto, jonka merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos osapuolten yhteisen tarkoituksen näytetään olleen jotakin muuta kuin sanamuodosta voisi päätellä. Sopimuksen tarkoitus selviää tyypillisesti sopimuksen solmimista edeltävistä neuvotteluista tai muista olosuhteista. Toisinaan sopijapuolten tarkoitus ilmenee sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista kuten osapuolten nimenomaisista kannanotoista tai vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä soveltamiskäytännöstä. Määräyksen tulkintaan voi vaikuttaa myös sopimuksen rakenne ja systematiikka.

Vaatimuskohdat 1 ja 2a

Kanteessa on vaadittu vahvistamaan, että X Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään Oulussa kahdesta työvuoron aloituspaikasta ja että työntekijällä voi olla vain yksi työvuoron aloituspaikka eli lähtöpaikka, jossa työntekijä säilyttää päivittäisiä työvälineitä, työvaatteita ja työvarusteita, ja josta työn tekeminen ja työajan laskenta aloitetaan ja johon se päätetään.

Työehtosopimuksessa lähtöpaikka mainitaan ainoastaan työajaksi luettavaa aikaa koskevassa II luvun 5 §:n 5 kohdassa, jonka määräyksen toisen virkkeen mukaan kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika luetaan työajaksi.

Kanteessa on vedottu siihen, että edellä mainitun määräyksen perusteella työnantajan on osoitettava määräyksessä tarkoitettu pysyväisluonteinen lähtöpaikka, jossa työntekijät voivat säilyttää työvälineensä ja -varusteensa ja josta työvuoro alkaa ja jonne se päättyy. Edelleen kanteessa on katsottu, että pysyväisluonteisia lähtöpaikkoja voi lähtökohtaisesti olla vain yksi, ellei paikallisesti ole sovittu useammasta lähtöpaikasta.

Asiassa on riidatonta, että pysyväisluonteisella lähtöpaikalla tarkoitetaan sellaista paikkaa, jossa työntekijä voi työnantajan määräyksestä säilyttää työvälineensä ja varusteensa. Riidatonta niin ikään on, että Oulussa vain Nokelan varikon tiloja voidaan pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna pysyväisluonteisena lähtöpaikkana, koska vain siellä välineitä ja varusteita on mahdollista säilyttää pysyväisluonteisesti.

Kanteessa on vedottu myös työehtosopimuksen I luvun 2 §:n 2 kohtaan, jonka mukaan työsopimuksessa on ilmoitettava muun ohella työntekijän työpaikka ja työpaikkakunta. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, että mainitussa sopimuskohdassa työpaikalla tarkoitettaisiin pysyväisluonteista lähtöpaikkaa. H:n kertomuksen perusteella Oulussa veturinkuljettajien työpaikaksi on työsopimuksissa kirjattu Oulu.

Työtuomioistuin toteaa, että riidanalainen työehtosopimuksen II luvun 5 §:n 5 kohdan määräys on työehtosopimuksen systematiikassa osa työaikaa koskevia sopimusmääräyksiä. Kyse on määräyksestä, jossa on sovittu työajaksi luettavasta ajasta. Työajaksi luetaan edellä todetuin tavoin kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja takaisin. Määräyksen perusteella ei voida tehdä sellaista päätelmää, että työvuoro on aina määrättävä alkamaan määräyksessä tarkoitetulta pysyväisluonteiselta lähtöpaikalta tai että työnantaja ei voisi määrätä samalle paikkakunnalle useampaa työvuoron alkamis- ja päättymispaikkaa. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella määräystä tulisi tulkita toisin kuin sen sanamuoto osoittaa. Henkilötodistelun perusteella niin sanotusta kahden aloituspaikan mallista on aiemmin sovittu paikallisesti. Työehtosopimuksen ei ole kuitenkaan selvitetty sisältävän määräystä, jonka nojalla useamman aloituspaikan käyttöönotto edellyttäisi paikallista sopimista. Työehtosopimuksen ei siten ole selvitetty olevan esteenä sille, että työnantaja on määrännyt Oulussa kahdesta työvuoron aloituspaikasta.

Edellä lausutuilla perusteilla kannevaatimukset 1 ja 2a on hylättävä.

Vaatimuskohdat 2b, 2c ja 3

Kanteessa on vaadittu vahvistamaan, että kulkeminen tai kuljetus pysyväisluonteiselta lähtöpaikalta eli Nokelan varikolta varsinaiselle työn suorituspaikalle eli Oulun asemalle ja paluu takaisin on luettava työajaksi. Edelleen on vaadittu vahvistettavaksi, että työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää kuljettamaan työvaatteita, -välineitä tai -varusteita eikä muutakaan työnantajan omaisuutta vapaa-ajallaan työn lopetuspaikasta toiseen työn aloituspaikkaan tai kotiin ja sieltä työn aloituspaikalle. Lisäksi kanteessa on vaadittu työnantajan velvoittamista suorittamaan nimetyille työntekijöille korvausta yhden tunnin ajalta jokaiselta työvuorolta, jona työnantaja on velvoittanut työntekijän aloittamaan työvuoron Oulun asemalta.

Kannevaatimukset on perustettu työehtosopimuksen II luvun 5 §:n 5 kohtaan, jonka mukaan kulkemiseen tai kuljetukseen työnantajan määräämästä pysyväisluonteisesta lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaamiseen kulunut aika luetaan työajaksi.

Työtuomioistuin toteaa, että mainitun määräyksen nojalla edellä tarkoitettu kulkeminen tai kuljetus Nokelan varikon ja Oulun aseman välillä luetaan määräyksen sanamuodon mukaisesti työajaksi vain silloin, kun työnantaja on määrännyt työvuoron alkamaan Nokelan varikolta ja päättymään sinne. Jos työvuoro on määrätty alkamaan Oulun asemalta ja päättymään sinne, ei kulkemista tai kuljetusta varikon ja aseman välillä lähtökohtaisesti voida määräyksen sanamuodon mukaisesti lukea työajaksi.

Työtuomioistuin kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että työehtosopimuksessa on riidattomasti ollut vastaava määräys jo ensimmäisessä, vuonna 1995 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa. Tätä ennen veturinkuljettajiin sovellettavassa valtion virkaehtosopimuksessa on niin ikään ollut vastaava määräys. Määräys vastasi tuolloin voimassa olleen työaikalain (406/1946) 9 §:ää, jonka mukaisesti työaikaan luettiin kulkeminen ja kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työn suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen. Vuoden 1996 työaikalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin (HE 34/1996 vp s. 67), että säännöstä on vakiintuneesti tulkittu suppeasti eli kyseessä on oltava työnantajan pakolliseksi määräämä lähtöpaikka (TN 158-49, TN 357-54, TN 930-73 ja TN 1230-88). Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä työehtosopimusosapuolten tarkoituksesta tältä osin, mutta määräyksen sanamuoto vastaa hallituksen esityksessä lausuttua. Vuosina 2002–2003 työehtosopimusmääräystä yksinkertaistettiin, eikä F:n kertomuksen perusteella määräystä ollut tuolloin tarkoitus muuttaa merkitykseltään.

Toinen asia on, että tilanteessa, jossa työnteko edellyttää työntekijältä painavien tai muutoin hankalasti kuljetettavien työvälineiden tai -varusteiden noutamista ja kuljettamista Nokelan varikolta työn suorittamispaikalle, työajan alkaminen määräytyy riidattomasti tämän tehtävän aloittamisesta alkaen ja päättyy välineiden ja varusteiden toimittamiseen työnteon päätyttyä takaisin varikolle. Kantaja on katsonut, että jo työvälinerepun ja työvaatteiden kuljettaminen on luettava työaikaan. Asiassa on puolin ja toisin vedottu työaikalain tulkintaa koskevaan oikeuskäytäntöön, jossa on arvioitu sitä, milloin matkaan käytetty aika muuttuu työsuoritukseksi ja siten työajaksi.

Työaikalain 3 §:n 2 momentin mukaan matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Sovellettava työehtosopimus sisältää samasanaisen määräyksen (5 §:n 5 kohdan kolmas kappale). Työtuomioistuin toteaa, että uuden työaikalain voimaantulon myötä työaikaa koskeva työaikalain 3 § on pakottavaa oikeutta eikä siitä siten voi työehtosopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Lisäksi Euroopan unionin tuomioistuin on antanut työaikadirektiivissä 2003/88 tarkoitetusta työajan käsitteestä runsaasti oikeuskäytäntöä, joka on unionin oikeuden tulkintavaikutuksen mukaisesti huomioitava myös kansallisessa työajan määritelmässä.

Kuten työaikalain 3 §:n perusteluissa on todettu (HE 158/2018 vp s. 75), pääsäännön mukaan matkustamiseen työpaikalle tai työnsuorituspaikalle käytetty aika ei ole työajaksi luettavaa aikaa. Matkustaminen voi kuitenkin joissakin ammateissa ja tehtävissä olla erottamaton osa työsuoritusta. Matkustaminen saa työsuorituksen piirteitä myös silloin, kun työntekijä joutuu kuljettamaan moottoriajoneuvoa ja sen mukana työnantajan kuljetettavaksi määräämiä työn tekemistä varten tarkoitettuja tarvikkeita tai muita työntekijöitä (HE 34/1996 vp s. 40). Tällöin merkitystä on tapauskohtaisesti annettu muun ohella tarvikkeiden määrälle ja painolle tai ylipäätään sille, kuinka helposti tavaroita voi kuljettaa mukana. Pienten ammattityökalujen tai muiden vastaavien, helposti mukana kuljetettavien välineiden tai materiaalin kuljettamisen ei ole katsottu tekevän matka-ajasta työaikaa. Mitä painavammista ja tilaa vievemmistä työkaluista, välineistä tai varustuksesta on ollut kysymys, sitä todennäköisemmin niiden kuljettamisen on katsottu olevan työsuoritusta. (Ks. esim. työneuvoston lausunnot TN 1396-04, TN 1437-10 ja TN 1491-22 sekä siellä mainittu oikeuskäytäntö. Ks. myös HE 34/1996 vp s. 67 ja 4041.)

Työtuomioistuin toteaa, että arvioinnissa on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella olennaista se, onko työntekijällä lepoajaksi tarkoitetulla ajalla mahdollisuus järjestää ajankäyttönsä ilman suurempia velvoitteita ja keskittyä omiin asioihinsa. Jos näin ei ole, kyse on työajasta eikä lepoajasta. (Ks. esim. tuomio 9.3.2021, Stadt Offenbach am Main, C-580/19, EU:C:2021:183 ja siellä viitattu oikeuskäytäntö. Ks. myös HE 158/2018 vp s. 74–75.)

Tässä asiassa työntekijät ovat edellä selostetuin tavoin kuljettaneet mukanaan työvaatteita, matkapuhelinta, tablettitietokonetta sekä joitakin muita työssä tarvittavia, kanteessa ja vastauksessa lueteltuja välineitä ja varusteita. Osapuolten kesken on ollut jossain määrin erimielisyyttä siitä, ovatko kaikki kanteessa luetteloidut välineet ja varusteet sellaisia, joita on työnantajan määräyksestä tai muutoin tosiasiassa välttämätöntä kuljettaa mukana. Yhtä kaikki mukana kuljetettavia tavaroita on ollut tarkoitus kuljettaa ja niitä on kuljetettu työnantajan tähän tarkoitukseen osoittamassa selkärepussa. Reppu sisältöineen on painanut joka tapauksessa alle kymmenen kiloa. Työvaatteet ja -varusteet on työvuoron jälkeen viety joko kotiin tai niitä on voinut säilyttää entiseen tapaan myös Nokelan varikon sosiaalitiloissa tai Oulun asemalla, jos työntekijän seuraava työvuoro on alkanut sieltä.

Työtuomioistuimessa on esitetty kirjallisena todisteena kaksi valokuvaa työvaatteista ja repussa kuljetettavista tavaroista (V1) ja lisäksi pääkäsittelyssä on katsottu kolme eri videoesitystä varusteiden pakkaamisesta reppuun (K9, V2, V3). Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että nyt kysymyksessä olevan kaltaisen, tavanomaisen kokoisen selkärepun ja repussa kuljetettavien työvälineiden ja -varusteiden mukana kuljettamisen ei voida katsoa siinä määrin rajoittavan työntekijöiden mahdollisuutta käyttää vapaa-aikaansa, että Oulun aseman ja Nokelan varikon välinen kulkeminen tai aseman ja kodin välinen kulkeminen olisi luettava työaikaan. Se seikka, että kulkeminen tapahtuu työvaatteissa, ei myöskään tee siitä työaikaa (TT 2022:41, TN 1491-22).

Edellä lausutuilla perusteilla kannevaatimukset 2b, 2c ja 3 on hylättävä.

Hyvityssakkovaatimukset

Koska kannevaatimukset 1–3 ovat tulleet hylätyiksi, myös hyvityssakkovaatimukset on hylättävä. Asiassa ei ole esitetty muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella hyvityssakkovaatimukset tulisi hyväksyä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Rautatiealan Unioni RAU ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rautatiealan Unioni RAU ry velvoitetaan maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle ja X Oy:lle niiden yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvauksena 15.093,92 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Merru Tuliara, Kim Kaskiaro, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.