TT 2024:3

Lausuntoasiassa työtuomioistuin katsoi, että työvoiman vähentämisjärjestys määräytyi käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa sovitun mukaisesti. Työnantajan ja työntekijäliiton hyväksymän, valtakunnansovittelijan laatiman pöytäkirjan katsottiin olevan siltä osin pätemätön kuin se oli ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa. Myös paikallisesti laaditun lisäpöytäkirjan katsottiin tällä perusteella olevan pätemätön.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä tuli osallisten yhteisen kannan mukaisesti soveltaa sen sanamuodon mukaisesti.

Asia

Lausuntoasia

Kuultavat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Ilmailualan Unioni IAU ry
Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry
Finnair Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.3.2023

Jatkettu valmistelu 8.11.2023

Pääkäsittely 30.11.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisessä lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa (17.3.202015.3.2022) on muun ohessa seuraava määräys:

14 § Vähentämisjärjestys

1. Sen lisäksi mitä tämän työehtosopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojasopimuksessa on todettu työvoiman vähentämisjärjestyksestä, työvoiman vähentämistä koskevan yhteistoimintalain mukaisen menettelyn päätyttyä työnantaja perustelee ja rajaa yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät nimeämättä heitä henkilöstön edustajalle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osana sovellettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

17 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevissa riidoissa noudatetaan 10 §:ssä sovittuja kanneaikoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Finnair Oyj ja Ilmailualan Unioni IAU ry ovat 9.6.2009 ilmoittaneet hyväksyvänsä valtakunnansovittelijan samana päivänä laatimasta pöytäkirjasta ilmenevät ehdot. Tässä niin kutsutussa Saloniuksen pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §

Otsikkokappaleessa todetut osapuolet olivat yhtä mieltä jäljempänä todettavien periaatteiden ja menettelytapojen soveltamisesta Finnair-konsernin piirissä, kun työntekijöitä lomautetaan, irtisanotaan tai osa-aikaistetaan.

2 §

Merkittiin, että osapuolten näkemykset irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n tulkintaperiaatteista poikkesivat edelleen toisistaan. Siten jäljempänä todettavilla menettelytavoilla osapuolet eivät sitoudu kannanottoihin koskien edellä mainitun sopimusmääräyksen tulkintaa.

3 §

Työnantaja totesi, että sovellettaessa työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä lomautus-, irtisanomis- ja osa-aikaistamisiin, katsotaan, ellei muuta sovita, yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden tai työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneiden henkilöiden yhteismääräksi 37 % kussakin tytäryhtiössä ja liiketoimintayksikössä saman ammattiryhmän piirissä olevista työntekijöistä.

4 §

Muiden kuin 3 §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomis-, osa-aikaistamis- tai lomautusjärjestys määräytyy ensisijaisesti työsuhteen keston perusteella. Työntekijän huoltovelvollisuuden määrään kiinnitetään huomiota siten, kuin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä todetaan. Työsuhteen pituuden tarkastelu tapahtuu tarkastelupäivän tilanteen mukaisesti.

Edellisessä kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden osalta voidaan painavista syistä arvioida ammatinhallintaa ja työskentelytapaa arvioita tehtäessä. Ennen kuin 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhdytään, työnantajan tulee selvittää luottamusmiehille ne syyt, joita työnantaja on käyttänyt arvioita tehtäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Finnair Oyj ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry ovat 22.12.2017 laatineet paikallisen lisäpöytäkirjan, joka koskee edellä mainittua valtakunnansovittelijan pöytäkirjaa 9.6.2009 (Saloniuksen pöytäkirja). Tässä lisäpöytäkirjassa, jonka ovat allekirjoittaneet Finnair Oyj (A, Head of Aircraft Maintenance sekä B, SVP, Operations), Ilmailutekniikan ammattiyhdistys ITA ry (C, puheenjohtaja) sekä Ilmailualan Unioni IAU (D, puheenjohtaja), on sovittu seuraavaa:

Tällä lisäpöytäkirjalla sovitaan Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n välillä, että Finnair Technical Operations -yksikön osalta muutetaan valtakunnansovittelijan pöytäkirjan 3 §:ssä mainittua prosenttilukua 37 prosenttilukuun 25.

Muutos tulee voimaan tämän lisäpöytäkirjan allekirjoitushetkellä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

X Oy:n toimintoihin liittyen noudatetaan edellä mainittua työehtosopimusta.

KÄSITTELY ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

X Oy on keväällä 2021 irtisanonut käräjäoikeudessa kantajina olevien E:n ja F:n työsopimukset tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla.

Kantajat ovat katsoneet, että irtisanomiset on kohdistettu heihin epäasiallisista ja syrjivistä syistä ja vaatineet työsopimusten perusteettomasta päättämisestä työsopimuslain mukaista korvausta. E:n työsuhde oli kestänyt yli 30 vuotta ja 449 työntekijästä tekniikassa hän oli virkaikäjärjestyksessä sijalla 38. F:n työsuhde oli kestänyt 35 vuotta ja 449 työntekijästä tekniikassa hän oli virkaikäjärjestyksessä sijalla 41. Kantajien mukaan työnantaja on rikkonut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ja sen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä, Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Finnair Oyj:n välisen irtisanomisjärjestystä koskevan pöytäkirjan (niin sanottu Saloniuksen sopimus) 3 §:n määräyksiä sekä 22.12.2017 laadittua paikallista lisäpöytäkirjaa. Kantajat ovat vedonneet siihen, että pöytäkirjojen mukaan työnantajan irtisanoessa henkilökuntaa määräytyy irtisanomisjärjestys ensisijaisesti työsuhteen keston perusteella.

Vastaaja on kiistänyt kanteen vedoten siihen, että se ei ole irtisanonut kantajien työsopimuksia epäasiallisin ja syrjivin syin. Se on todennut, että työsopimuslakiin ei sisälly säännöstä irtisanomisjärjestyksestä ja että työnantajalla on taloudellisista, tuotannollisista ja toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä irtisanoessaan oikeus valita irtisanottavat työntekijät. Työehtosopimuksessa määritellyllä vähentämisjärjestyksellä ei vastaajan mukaan ole merkitystä irtisanomisen perustetta harkittaessa. Vastaaja on katsonut, että se on joka tapauksessa toiminut asiassa työehtosopimuksen 17 §:n mukaisen irtisanomisjärjestyksen mukaisesti eli valikoinut töihin jääviksi työntekijöiksi ne työntekijät, jotka ovat yrityksen toiminnalle tärkeiden ammattiryhmien edustajia ja jotka ovat olleet mahdollisimman monitaitoisia.

Lisäksi vastaajan mukaan niin sanotulla Saloniuksen pöytäkirjalla tai sen
3 §:llä ei ole oikeudellista merkitystä irtisanottavien valintaan liittyen. Kyseinen pöytäkirja ei vastaajan mukaan ole osa työehtosopimusta, vaan se on yksittäisen riidan ratkaisemiseksi vuonna 2009 laadittu erillinen asiakirja Finnair Oyj:n ja IAU ry:n välillä. Lisäpöytäkirja 22.12.2017 on vastaajan mukaan myöhemmin tehty tarkennus Saloniuksen pöytäkirjaan Finnair Technical Operations -yksikön osalta. Lisäpöytäkirjalla on tarkistettu Saloniuksen pöytäkirjassa määriteltyä prosenttimäärää. Pöytäkirjat eivät ole olleet irtisanomisten ajankohtana sitovia irtisanomisjärjestystä määrittäviä asiakirjoja eivätkä muutoinkaan osa työehtosopimusta, koska kyseiseen työehtosopimukseen ei sisälly tästä asiasta paikallisen sopimisen mahdollistavaa ehtoa.

Vastaaja on lisäksi tuonut esiin, että Finnair Oyj tytäryhtiöineen on asiantilan lopulliseksi selkeyttämiseksi ja asiassa mahdollisesti myöhemmin syntyvien tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi irtisanonut edellä mainitut pöytäkirjat vuoden 2021 keväällä. Kyseisessä irtisanomisilmoituksessa on todettu, ettei Finnair-konserni ole kyseisenä ajankohtana pitänyt Saloniuksen pöytäkirjaa (lisäpöytäkirjoineen ja liitteineen) sitovana.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

Ovatko edellä mainitut työehtosopimuksen, sen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen sekä ns. Saloniuksen pöytäkirjan ja/tai paikallisen lisäpöytäkirjan määräykset kaikki osia työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestyksen määrittymistä ja siten oikeudellisesti sitovia, ja ovatko ne velvoittaneet työnantajaa toimimaan niiden mukaisesti?
Onko työnantaja rikkonut irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä, jos se on irtisanonut työntekijöitä irtisanomisjärjestyksen vastaisesti?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuin on varannut Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle, Ilmailualan Unioni IAU ry:lle, Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:lle ja Finnair Oyj:lle tilaisuuden tulla kuulluksi.

FINNAIR OYJ:N JA PALVELUALOJEN TYÖNANTAJAT PALTA RY:N YHTEINEN LAUSUNTO

Asiakirjojen sitovuudesta

Työtuomioistuin on käsitellyt asiassa 20045/2021 antamassaan ratkaisussa
TT 2022:61 Finnair Oyj:n ja Ilmailualan Unioni ry:n välistä valtakunnansovittelijan laatimaa niin sanottua Saloniuksen pöytäkirjaa, jossa on työehtosopimuksesta poikkeavia työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä. Työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut, että pöytäkirja on työehtosopimuskelpoisten osapuolten tekemä kirjallinen sopimus, mutta tuomiossa ei ole otettu kantaa sen voimassaoloon kanteessa tarkoitettuna ajankohtana.

Edellä mainittu pöytäkirja on tarkoitettu ratkaisemaan yksittäinen riita-asia, eikä pöytäkirjan määräyksiä ole sovellettu vuoden 2009 jälkeen. Mikäli pöytäkirja katsottaisiin yrityskohtaiseksi työehtosopimukseksi, se olisi työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskiellon vastaisena mitätön.

Lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa 1.3.31.8.2010 oli 1 luvun 1 §:n 4 kohdassa rinnakkaissopimuskieltoa koskeva seuraava määräys: ”Sopimuksen soveltamispiirissä ei saa tehdä rinnakkaissopimusta ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa. (Voimassa 3.9.2008 alkaen)”. Rinnakkaissopimuskielto on ollut voimassa määräyksen mukaan 3.9.2008 alkaen ja ennen kuin valtakunnansovittelija on laatinut Finnair Oyj:n ja Ilmailualan Unioni ry:n välisen, 9.6.2009 hyväksytyn pöytäkirjan. Rinnakkaissopimuskieltoa on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ja sen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisesta työvoiman vähentämisjärjestyksestä koskevista määräyksistä ei ole mahdollista poiketa paikallisella sopimuksella. Vähentämisjärjestyksestä ei ole paikallisen sopimisen mahdollisuutta ja lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksen 1 luvun
1 §:n 4 kohta rinnakkaissopimuskieltoa koskeva määräys estää sopimuksen soveltamispiirissä rinnakkaissopimusten, myös ei-tes vaikutteisen, tekemisen ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa. Rinnakkaissopimuskielto koskee niin Paltan jäsenyrityksiä kuin IAU:n ammattiosastoja.

Palvelualojen työnantajat ry ei ole pöytäkirjassa osapuolena, eikä se ole antanut kirjallista lupaa tehdä rinnakkaisopimusta. Edellä mainitun perusteella on siis selvää, että valtakunnansovittelijan laatima pöytäkirja 9.6.2009 on tarkoitettu ratkaisemaan vain yksittäinen riita-asia, koska kilpaileva työehtosopimus olisi lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskiellon vastainen.

Työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä oli aina noudatettava Saloniuksen pöytäkirjan ja lisäpöytäkirjan sijaan, ottaen huomioon lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskiellon sekä sen, ettei työehtosopimuksen vähentämisjärjestyksestä ole lupaa sopia paikallisesti toisin.

Irtisanomisjärjestyksestä

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräystä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Määräys on sanamuodoltaankin joustava: sitä on noudatettava ”mahdollisuuden mukaan”. Säännös velvoittaa, mutta se ei ole ehdoton. Vähentämisjärjestystä koskevat määräykset antavat työnantajalle mahdollisuuden perustella ja rajata irtisanomisen ulkopuolelle yrityksen toiminnalle tärkeät työntekijät. Yhtiössä on muutosneuvotteluiden yhteydessä vakiintuneesti käsitelty aina ne kriteerit, miten työnantajalle tärkeät työntekijät määräytyvät. Yhtiössä tai työehtosopimusosapuolilla ei ole ollut erimielisyyttä siitä, miten vähentämisjärjestystä on yhtiössä noudatettu, eikä riitaa ole ollut myöskään tämän muutosneuvottelun yhteydessä.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen mukaan viimeksi irtisanotaan ja lomautetaan yrityksen toiminalle tärkeitä ammattityöntekijöistä tai saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Ellei tällaista ensisijaista perustetta ole tai asiaa ei voida sen perusteella ratkaista kiinnitetään huomiota toissijaisesti myös työsuhteen kestoon ja huoltovelvollisuuteen.

ILMAILUALAN UNIONI IAU RY:N LAUSUNTO

Asiakirjojen sitovuudesta

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestykseen liittyvät määräykset ovat sopimuksen 14 §:ssä ja työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä. Lisäksi Finnair Oyj ja Ilmailualan Unioni IAU ry ovat hyväksyneet valtakunnansovittelijan 9.6.2009 laatiman pöytäkirjan, jossa edellä mainituissa määräyksissä todettu ammattityöntekijöiden joukko määritellään numeerisesti. Samoin pöytäkirjassa on sovittu työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien kriteereiden keskinäisestä suhteesta. Finnair Oyj:n tekniikkaa koskevalla paikallisella lisäpöytäkirjalla on tarkennettu ammattityöntekijöiksi luettavien henkilöiden prosentuaalista osuutta.

Työtuomioistuin on asiassa 20045/2021 antamassaan ratkaisussa TT 2022:61 käsitellyt nyt lausuntopyynnön kohteena olevan valtakunnansovittelijan 9.6.2009 laatiman pöytäkirjan oikeudellista asemaa. Työtuomioistuimen mukaan ns. Saloniuksen pöytäkirja on työehtosopimuskelpoisten osapuolten tekemä työehtoja koskeva kirjallinen sopimus. Työtuomioistuin katsoi, että pöytäkirjan voitiin lähtökohtaisesti olettaa olevan yrityskohtainen työehtosopimus. Työtuomioistuin jätti kuitenkin tuomiosta ilmenevin perustein ottamatta kantaa siihen, onko Saloniuksen pöytäkirja ollut voimassa kanteessa tarkoitettuna ajankohtana.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ja sen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisesta työvoiman vähentämisjärjestyksestä koskevista määräyksistä ei ole mahdollista poiketa paikallisella sopimuksella. Vähentämisjärjestyksestä ei ole paikallisen sopimisen mahdollisuutta ja lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksen 1 luvun
1 §:n 4 kohta rinnakkaissopimuskieltoa koskeva määräys estää sopimuksen soveltamispiirissä rinnakkaissopimusten, myös ei-tes vaikutteisen, tekemisen ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa. Rinnakkaissopimuskieltoa on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Rinnakkaissopimuskielto koskee niin Paltan jäsenyrityksiä kuin IAU:n ammattiosastoja. Palta ei ole ollut Saloniuksen pöytäkirjan osapuoli, eikä se ole antanut työehtosopimuksen edellyttämää kirjallista lupaa pöytäkirjan tekemiselle.

Sen sijaan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 14 §:n ja työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n määräykset ovat osia työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestyksen määrittymistä ja siten myös oikeudellisesti sitovia sekä työnantajaa velvoittavia.

Irtisanomisjärjestyksestä

Lähtökohtaisesti työnantaja rikkoo irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä, mikäli se irtisanoo työntekijöitä irtisanomisjärjestyksen vastaisesti. Työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesta irtisanomisesta on mahdollista esittää hyvityssakkovaatimus työtuomioistuimessa.

Helsingin käräjäoikeuden 22.12.2021 antaman tuomion L20/41084 mukaan kantajien luottamusasemat ovat päättyneet 17.6.2020.

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset antavat työnantajalle mahdollisuuden perustella ja rajata irtisanomisten ulkopuolelle yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Saloniuksen pöytäkirjassa ja tekniikan lisäpöytäkirjassa on määritelty prosentuaalisesti se, kuinka suuren joukon työnantaja voi lukea tähän suojattuun ryhmään. Tekniikan lisäpöytäkirja ei sisällä muita määräyksiä.

Työehtosopimuksen tai Saloniuksen pöytäkirjan irtisanomisjärjestystä koskevat määräykset eivät myöskään sisällä ehdotonta määräystä siitä, että suojatun ryhmän ulkopuolelle jääneiden työntekijöiden irtisanomisjärjestys määräytyy työsuhteen keston perusteella. Saloniuksen pöytäkirjan mukaan työnantaja voi käyttää painavista syistä suojatun ryhmän ulkopuolelle jäävien työntekijöiden ammatinhallintaa ja työskentelytapaa heidän irtisanomisjärjestystänsä määrittävänä kriteerinä. Vähentämisjärjestystä on tulkittava sanamuodon mukaisesti ja se on sanamuodoltaankin joustava: "mahdollisuuksien mukaan”. Säännös velvoittaa, mutta se ei ole luonteeltaan ehdoton.

Lausuntopyynnön liitteenä olevasta käräjäoikeuden tapahtumaselosteesta ei käy selville se, onko työnantaja perustellut ja rajannut yhteistoimintaneuvotteluiden päätyttyä yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Kuultavalla ei ole myöskään tietoa siitä, mitä sopimuksissa mainittuja hyväksyttyjä kriteereitä työnantaja on mahdollisesti käyttänyt määritellessään irtisanomisjärjestystä. Työnantajan ei voida kuitenkaan katsoa menettelevän työvoiman vähentämisjärjestyksen vastaisesti, vaikka huomattavasti pidempään yhtiön palveluksessa oleva työntekijä tulee irtisanotuksi, jos häntä ei voida pitää osaamisensa ja käytettävyytensä perusteella verrokkityöntekijään nähden yhtiölle tärkeämpänä työntekijänä ammattitaitonsa puolesta.

Yllä mainittujen seikkojen ja käytettävissä olevien tietojen perusteella kuultavalla liitolla ei ole mahdollisuuksia arvioida ensinnäkään sitä, onko työnantaja rikkonut irtisanomisjärjestystä koskevia määräyksiä ja tästä syystä toisaalta sitä, onko työntekijöitä irtisanottu näiden määräysten vastaisesti.

PALTA RY:N, FINNAIR OYJ:N JA IAU RY:N YHTEINEN LAUSUNTO

Palta, Finnair ja IAU katsovat vielä yhteisenä näkemyksenään, että nyt käsiteltävänä olevan lausuntoasian kohteena olevista sopimuksista työehtosopimustasoisina asiakirjoina voidaan pitää lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta sekä irtisanottua Finnair Oyj:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä hyväksyttyä valtakunnansovittelijan pöytäkirjaa (Saloniuksen pöytäkirja). Sen sijaan Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan ammattiyhdistys ry:n välillä laadittu paikallinen lisäpöytäkirja ei allekirjoittaneiden näkemyksen mukaan täytä työehtosopimuslaissa työehtosopimukselle asetettuja vaatimuksia.

Lisäpöytäkirjan sisältönä on ollut muuttaa Saloniuksen pöytäkirjan 3 §:ssä mainittua prosenttilukua 37 prosenttilukuun 25. Kyse ei allekirjoittaneiden käsityksen mukaan ole sellaisesta työsuhteissa noudatettavasta ehdosta, jotta sopimusta voitaisiin sisältönsä perusteella pitää työehtosopimuksena.

Lisäksi ITA ry:ltä puuttuu sääntöjensä mukaan kelpoisuus laatia työehtosopimuksia. ITA ry:n sääntöjen 2 §:n mukaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia lentoliikenteessä ja ilmailualalla toimivien palkansaajien työ- ja palkkaehtojen parantamiseksi sekä ammatillisten etujen valvomiseksi yhdistyslain ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n sääntöjen sekä edustajiston ja hallituksen päätösten mukaisesti. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys ainoastaan neuvottelee ja tekee liiton hallituksen ohjeiden mukaisesti jäsentensä työ- ja palkkaehtoja koskevia paikallisia sopimuksia. IAU:n hallitus ei ole antanut ITA ry:lle toimeksiantoa solmia edellä mainittua lisäpöytäkirjaa. Lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ei ole tehty IAU:n hallituksessa päätöstä eikä lisäpöytäkirjaa ole allekirjoitettu IAU:n sääntöjen edellyttämällä tavalla kaksi liiton nimen kirjoittamiseen oikeutettua yhdessä. Lisäpöytäkirjaa ei ole allekirjoittaneiden tietojen mukaan myöskään hyväksytty ITA ry:n päättävässä toimielimessä yhdistyksen sääntöjen mukaisessa järjestyksessä.

Lisäpöytäkirja on otsikkonsa mukaan nimetty paikalliseksi lisäpöytäkirjaksi valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan 9.6.2009, eli niin sanottuun Saloniuksen pöytäkirjaan, jonka osapuolia riidattomasti ovat Finnair Oyj ja IAU ry. Saloniuksen pöytäkirja ei sisällä valtuutusta sopia sen sisällöstä toisin. ITA ry ei ole lausumassaan esittänyt sellaista perustetta, jonka nojalla sillä olisi ollut oikeus sopia Saloniuksen pöytäkirjassa olevan kirjauksen muutoksesta työehtosopimustasoisesti.

IAU ei ole lisäpöytäkirjan osapuoli. Mikäli lisäpöytäkirja katsottaisiin yrityskohtaiseksi työehtosopimukseksi, IAU ei ole kuitenkaan pelkästään puheenjohtajansa allekirjoituksella voinut tulla sidotuksi itsenäiseen paikalliseen työehtosopimukseen, jonka tekemistä koskevat samat sopimuksen osapuolia, määrämuotoa ja hyväksymistä koskevat vaatimukset kuin työehtosopimuksia muutenkin. IAU:n hallituksen kokouksen pöytäkirjanotteista on todettavissa, että IAU:n hallitus ei ole käsitellyt lisäpöytäkirjaa koskevaa asiaa eikä siten myöskään hyväksynyt lisäpöytäkirjaa työehtosopimukseksi.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2012:60 katsonut, että työehtosopimusratkaisun hyväksyminen on asia, josta päättäminen kuuluu yleisen käytännön mukaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäliittojen hallituksille. Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2017:20 ottanut kantaa siihen, miten IAU voi omien sääntöjensä mukaisesti tulla sidotuksi työehtosopimusratkaisuun. Tässä asiassa ei ole perusteita poiketa mainitun tuomion johtopäätöksistä.

ITA ry:n viittaamassa työtuomioistuimen tuomiossa TT 2019:71 on ollut kyse työehtosopimuksessa sovitun velvoitemääräyksen laajentamisesta paikallisia osapuolia sitovasti. Tuomiosta ei analogisesti seuraa se, että paikalliset osapuolet voisivat sopia myös työehtosopimuksen sisältämän normimääräyksen laajentamisesta paikallisia osapuolia sitovasti. Edellä todetusti Saloniuksen pöytäkirja ei ole sisältänyt valtuutusta sopia sen sisällön muuttamisesta sopimuksen osapuolten toimesta. Siten ei ole mahdollista, että ITA ry, joka ei edes ole Saloniuksen pöytäkirjan osapuoli, olisi voinut sopia tämän sopimuksen sisältämän normimääräyksen muutoksesta pätevästi Finnairia sitovasti.

Lisäpöytäkirjaa on lähtökohtaisesti voitu pitää Finnairin ja ITA ry:n välisenä paikallisena sopimuksena. Rinnakkaissopimuskiellon vastaisena lisäpöytäkirjalle ei ole kuitenkaan annettu IAU:n ja Paltan kirjallista lupaa.

Mitä tulee ITA ry:n kelpoisuuteen ylipäätään solmia sopimuksia lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla, asiassa on annettava merkitystä sille, että IAU muodostaa liittomuotoisen yhdistyksen, jossa IAU toimii keskusjärjestönä. ITA ry on liittynyt liiton jäseneksi ja sitoutunut noudattamaan omien sääntöjensä mukaan liiton sääntöjä. Tämä osoittaa sen, että ITA ry:n asema liittorakenteessa on ollut alisteinen suhteessa yläyhdistykseen. ITA ry:n toimivalta solmia sopimuksia lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla on rajoittunut sen omien ja IAU:n sääntöjen mukaan paikallisten sopimusten tekemiseen liiton hallituksen ohjeiden mukaisesti.

Suurin osa ITA ry:n solmimista paikallisista sopimuksista on perustunut lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa olevaan valtuutukseen sopia asiasta paikallisesti. Nämä sopimukset ovat tulleet osaksi kyseistä työehtosopimusta, mutta eivät ole kuitenkaan olleet ITA ry:n solmimia työehtosopimuksia. ITA ry:n lausumassa viittaamat sen solmimat säästösopimukset ovat nekin perustuneet lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen ns. selviytymislausekkeeseen. Tämän määräyksen valtuutuksella solmittujen sopimusten voimaansaattaminen on edellyttänyt Paltan ja IAU:n hyväksyntää, jonka jälkeen ne ovat tulleet osaksi IAU:n solmimaa työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen valtuutuksen lisäksi ITA ry on voinut solmia myös muita paikallisia sopimuksia, mutta nämä sopimukset eivät ole tulleet osaksi IAU:n solmimaa työehtosopimusta tai olleet itsenäisiä yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Lisäpöytäkirjan osalta kyse on juuri tällaisesta muusta paikallisesta sopimuksesta.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella allekirjoittaneet katsovat, että Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan ammattiyhdistys ry:n välillä laadittua paikallista lisäpöytäkirjaa ei ole voitu pitää työehtosopimuksena. Näin ollen asiassa ei ole ollut työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisia perusteita varata ITA ry:lle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi eikä ITA:n lausuntoja tule ottaa huomioon, koska se ei ole osallisena lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa eikä Saloniuksen pöytäkirjassa.

ILMAILUTEKNIIKAN AMMATTIYHDISTYS RY:N LAUSUNTO

Asiakirjojen sitovuudesta

Valtakunnansovittelijan laatima niin sanottu Saloniuksen pöytäkirja ja vuoden 2017 paikallinen lisäpöytäkirja ovat molemmat työehtosopimustasoisina päteviä sopimuksia ja ne sitovat Finnair Oyj:tä. Kumpaankaan sopimukseen ei ole kirjattu määräaikaa taikka sopimuksen voimassaolon päättymispäivää. Sopimukset ovatkin toistaiseksi voimassa olevia. Kumpaakaan sopimusta ei ole irtisanottu yhdenkään sopimusosapuolen toimesta. Sopimusten voimassaolo ei ole lakannut missään vaiheessa.

Finnair Oyj tai työnantajaliitto eivät ole kiistäneet sopimusten voimassaoloa ennen vuoden 2020 yhteistoimintaneuvotteluita. Tätä ennen sopimuksista ja niiden voimassaolosta ja pätevyydestä on keskusteltu useita kertoja paikallisesti ja liittojen välillä. Sopimusten sidonnaisuudesta tai voimassaolosta ei ole tätä ennen ollut epäselvyyttä.

Saloniuksen pöytäkirjan tarkoituksena ei ollut ratkaista yksittäisessä yhteistoimintaneuvottelussa esiintynyttä ongelmaa, vaan taustalla oli selkeä tavoite parantaa työntekijöiden irtisanomisjärjestystä. Kuten asiassa 20045/2021 todistaja D työtuomioistuimessa kuultuna kertoi, sopimus oli laadittu paikalliseksi työehtosopimukseksi tarkoituksena, ettei samasta asiasta tarvitsisi enää vastaisuudessa riidellä. Sopimus oli hyväksytty IAU ry:n hallituksessa, ja siitä oli tullut toistaiseksi voimassa oleva irtisanomisaikoineen.

Paikallinen sopimus laadittiin vuoden 2017 tes-neuvottelukierroksen yhteydessä Finnair Technical Operations Oy:ssä työskentelevien työntekijöiden suojaksi (yhtiön nimi nykyään on X Oy). Vuoden 2017 sopimusneuvotteluiden aikana ei missään vaiheessa tuotu esille työnantajan puolelta, että vuoden 2009 valtakunnansovittelijan pöytäkirja olisi vain kertaluonteinen. Päinvastoin neuvottelijoiden keskuudessa oli tuolloin yksimielisyys siitä, että vuoden 2009 sopimus oli edelleen voimassa ja että kyse oli sitovasta paikallisesta työehtosopimustasoisesta sopimuksesta.

Palta ry on ollut tullut tietoiseksi Saloniuksen sopimuksesta 2017 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Palta ry:n ja sen neuvottelijoiden tietoisuus sopimuksista osoittaa myös, että Palta ry on ollut tietoinen siitä, ettei Saloniuksen sopimuksella taikka sitä koskevalla lisäpöytäkirjalla ole ollut tarkoituksena ratkaista yksittäistä riita-asiaa, vaan kyseessä on ollut voimassa oleva sopimuskokonaisuus.

Palta ry ei vedonnut työtuomioistuimen riita-asiassa TT 2022:61 missään vaiheessa tietämättömyyteen sopimuksen voimassaolosta, mikä osoittaa, että Palta ry on ollut tietoinen sopimuksesta jo ennen vuotta 2020.

Palta ry on myös ilmoittanut, ettei se ole antanut kirjallista lupaa rinnakkaissopimuksen tekemiselle, ja tämän takia sopimus olisi mitätön. Palta ry ollut tietoinen sopimuksesta, ja vaikkei kirjallista hyväksymistä olekaan tehty, on Palta ry konkludenttisesti hyväksynyt sopimuksen jo 2009, sekä sen jälkeen toiminnallaan. Vuoden 2017 työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä, kun irtisanomisjärjestystä koskeva asia ratkaistiin Finnairin, IAU ry:n ja ITA ry:n välillä, Palta ry oli täysin tietoinen sopimuksista ja niiden laatimisesta, eikä tuolloin missään vaiheessa vedonnut rinnakkaissopimuskieltoon. Palta ry on ollut mukana laatimassa sopimusta Finnairin, IAU ry:n ja ITA ry:n välillä, koska tällä ratkaistiin työehtosopimusneuvottelut. Kyseessä ei ole ollut hiljainen hyväksyntä, vaan tietoinen.

Työehtosopimus ei ole esteenä myöskään vähentämisjärjestystä koskevan paikallisen sopimuksen solmimiselle. Vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä on tulkittava niiden sanamuodosta ilmenevällä tavalla, eivätkä osapuolet ole sopineet niiden tarkoituksesta muuta kuin mitä kyseessä olevista sanamuodoista ilmenee. Sopimuksilla on sovittu irtisanomisjärjestyksestä niin, että irtisanottaessa henkilöstöä määräytyy irtisanomisjärjestys työsuhteen keston perusteella ja että pisimpään yhtiössä työskennelleet irtisanotaan viimeisinä.

Rinnakkaissopimuskielto

IAU, Palta ja Finnair ovat tässä asiassa myöntäneet riidattomaksi, että valtakunnansovittelijan pöytäkirja (Saloniuksen pöytäkirja) on työehtosopimustasoinen asiakirja, mutta esittäneet, että lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskieltoa koskeva 1 luvun
1 §:n 4 kohdan määräys estäisi sopimuksen soveltamispiirissä rinnakkaissopimusten, myös ei-työehtosopimusvaikutteisten sopimusten tekemisen ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa.

IAU:n, Paltan ja Finnairin näkemyksen mukaan kyseinen kirjaus tekisi mitättömäksi muut työehtosopimuksen soveltamisalalla tehdyt työehtosopimukset, myös takautuvasti, sen jälkeen, kun osapuolet saavuttivat tulkintayhteisymmärryksen rinnakkaissopimuskieltoa koskevan työehtosopimuskohdan tulkinnasta 11.9.2023 antamallaan lausunnolla. Työehtosopimusparteilla ei ole tällaista säännöstämiskompetenssia.

Työehtosopimus koostuu velvoitemääräyksistä sekä normimääräyksistä. Työehtosopimuslain 1 §:ssä olevan määritelmän mukaan työehtosopimuksella sovitaan ehdoista, joita ”työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava”. Nämä ovat ensisijaisesti normimääräyksiä. Työehtosopimuslain 1 § myös määrittää työehtosopimuksen ja sen sopijaosapuolien säännöstämiskompetenssin.

Työehtosopimuksen sopijaosapuolilla on normimääräysten osalta oikeus sopia työehtosopimukseen sidottujen työnantajien ja työntekijöiden välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammattiyhdistyksen ja sen edustajien asemasta, oikeuksista ja neuvottelusuhteista työnantajaan.

Normimääräyksillä työehtosopimuksen sopijaosapuolet voivat vaikuttaa suoraan sopimuksen ulkopuolisiin, työehtosopimukseen muilla tavoilla sidottuihin tahoihin. Työehtosopimuksen allekirjoittaneilla onkin työehtosopimuslain nojalla mahdollisuus vaikuttaa ulkopuolisten, eli kolmansien oikeusasemaan.

Säännöstämiskompetenssilla tarkoitetaan niitä normeja, joilla osapuolet voivat määrätä kolmansien suhteista. Esimerkiksi työehtosopimuksen irtisanomisaikoja koskevat määräykset tulevat ilman eri toimenpiteitä, ja automaattisesti, työehtosopimuksen soveltamisalalla olevien työnantajien ja työntekijöiden välisten työsopimusten osaksi. Milloin työsopimuksella sovittu ehto on ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, työsopimusehto joutuu väistymään (työehtosopimuslain 6 §). Tämä koskee sekä aiemmin tehtyjä että työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen solmittavia työsopimuksia.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kuitenkin tärkeää huomata se, että rinnakkaissopimuskieltoa koskeva työehtosopimuksen kirjaus on velvoitemääräys, ei normimääräys. Velvoitemääräykset velvoittavat ainoastaan sopimuksen sopijaosapuolia, eikä sopijaosapuolilla ole säännöstämiskompetenssia velvoittaa kolmansia osapuolia noudattamaan sopijaosapuolten välisiä velvoitemääräyksiä.

Velvoitemääräykset ovat vastaavanlaisia sopimuslausekkeita kuin muissakin sopimuksissa olevat, sopijapuolten keskinäisiä suhteita koskevat ehdot. Pitkäaikaisen tulkintatradition mukaan sitoutuminen velvoitemääräyksiin perustuu yleiseen sopimusvapauteen, eikä työehtosopimuslaissa siten ole velvoitemääräysten solmimiseen erikseen valtuuttavaa säännöstä. Velvoitemääräysten pätevyyden ei ole katsottu edellyttävän työehtosopimuslain valtuutusta, sillä osapuolet voivat keskinäisissä suhteissaan sitoutua erilaisiin velvoitteisiin ilman tällaista tukeakin.

Velvoitemääräykset erottaa siten, että ne vaikuttavat ainoastaan sopijaosapuoliin, eivätkä välittömästi työsuhteisiin. Työsopimuslaissa säädetty yleissitovuus rajoittuu normimääräysten noudattamiseen ja työehtosopimuslain 6 § voi koskea ainoastaan työehtosopimuksen normimääräyksiä. Normimääräyksiä koskeva säännöstämiskompetenssi merkitsee lainsäätäjän osallisille antamaa kompetenssia säännöstää työsuhteen ehtoja. Rinnakkaissopimuskielto ei ole säännöstämiskompetenssin piirissä, ja näin ollen kyseessä on velvoitemääräys.

Rinnakkaissopimuskielto vaikuttaakin ainoastaan Paltan ja IAU:n välisessä sopimussuhteessa. Näin ollen rinnakkaissopimuskielto ei voi velvoittaa esimerkiksi Finnaria, kun se on tehnyt yrityskohtaisen työehtosopimuksen IAU:n kanssa. Tehdessään yrityskohtaisen työehtosopimuksen Finnairin kanssa IAU on rikkonut velvoitettaan olla tekemättä rinnakkaissopimusta sopimuksen soveltamispiirissä, mutta rike on ollut IAU:n ja Paltan välisessä velvoitesuhteessa (ks. myös TT 2019:122).

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan työehtosopimuksen velvoitemääräyksen noudattamista tehostaa vahingonkorvausvelvollisuus. Korvausta on vaadittava yleisessä alioikeudessa, ja se määrätään soveltaen sopimusperusteisen vahingonkorvausvelvollisuuden yleisiä sääntöjä. Työehtosopimuksen velvoitemääräysten tärkeimmäksi tehosteeksi jää se, että työtuomioistuin voi vastapuolen vaatimuksesta tuomiollaan vahvistaa rikkomuksen tai laiminlyönnin tapahtuneen. Virheen oikaiseminen jää sitten asiaan osallisten toimenpiteiden varaan.

Kuten yllä todettua, voidaan normimääräyksillä asettaa kolmansia osapuolia velvoittavia normeja, mutta velvoitemääräyksillä ei tällaista vaikutusta ole, eikä voi olla. Työehtosopimuksen velvoitemääräyksillä ei ole samanlaista oikeusvoimaa kuin normimääräyksillä. Mikäli esimerkiksi Paltaan kuulumaton työnantaja ja IAU:hun kuulumaton ammattiliitto tekisivät lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla työehtosopimuksen, olisi selvää, etteivät IAU ja Palta voisi määrätä sopimusta mitättömäksi pelkästään työehtosopimuksen kirjauksen perusteella. Osapuolilla ei yhtä lailla ole oikeutta määrätä yrityskohtaista työehtosopimusta mitättömäksi.

Vaikka IAU ja Palta yhdessä toteaisivat rinnakkaissopimuskiellon olevan pätevä kirjaus, ja että Finnairin ja IAU:n välinen yrityskohtainen työehtosopimus olisi tämän kirjauksen vastainen, ei työehtosopimuksen osapuolilla ole mahdollisuutta julistaa yrityskohtaista työehtosopimusta mitättömäksi edes yhteisellä ilmoituksella, sillä velvoitemääräyksillä ei tällaista vaikutusta voi olla. Osapuolet voivat vain yhdessä todeta, että IAU on rikkonut rinnakkaissopimuskieltoa, mutta niillä ei ole kompentessia, etenkään takautuvasti, asettaa velvoitemääräykselle samanlaista oikeusvoimaa kuin normimääräykselle, ja mitätöidä sopimusta. Myöskään sillä, ettei IAU ole pyytänyt lupaa sopimuksen laatimiselle, ole asiassa merkitystä, sillä tällä tavoin IAU on ainoastaan rikkonut velvoitettaan rinnakkaissopimusten laatimisessa.

Ratkaisussa TT 2022:39 on todettu, että ”nyt käsillä olevassa tapauksessa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sopijapuolet PALTA ry ja IAU ry ovat ilmoittaneet tulkitsevansa työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 4 kohdan määräystä yksimielisesti siten, että PALTA ry ei voi kyseistä työehtosopimusta rikkomatta solmia työehtosopimuksen soveltamisalalla työehtosopimusta muun osapuolen kuin IAU ry:n kanssa ilman IAU ry:n kirjallista lupaa”.

Kuten edellä selkeästi on todettu, osapuolet ovat myös asiassa TT 2022:39 todenneet saman: solmimalla rinnakkaissopimuksen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla osapuoli rikkoo kyseistä työehtosopimusta. Rinnakkaissopimus ei kuitenkaan ole tällöin mitätön.

Palta on ensimmäisen kerran reagoinut kyseisen velvoitemääräyksen rikkomiseen nyt kyseessä käsillä olevan lausuntoasian osalta. Finnair on ilmoittanut irtisanoneensa Saloniuksen sopimuksen 29.4.2021. Näin ollen kyseinen sopimus on päättynyt irtisanomiseen. Työtuomioistuimen asiassa 20045/2021 antamassaan ratkaisussa TT 2022:61, jossa osapuolina olivat IAU ja Palta, on todettu seuraavaa asian riidattomassa taustassa seuraavaa: ”Finnair Oyj ja Ilmailualan Unioni IAU ry ovat 9.6.2009 hyväksyneet valtakunnansovittelijan pöytäkirjan (jäljempänä myös Saloniuksen sopimus), joka koskee erityisesti irtisanomisjärjestystä. Pöytäkirja ei ole lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimus. Finnair Oyj on 29.4.2021 irtisanonut pöytäkirjan kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen myös tytäryhtiöidensä puolesta.”

Tuomiossa TT 2022:61 osapuolet totesivat, ettei pöytäkirja ole rinnakkaissopimus. Ratkaisun perusteluissa todetaan seuraavasti: ”Asiassa ei ole väitetty, että Saloniuksen sopimus ei täyttäisi työehtosopimuslain 1 ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia työehtosopimuksen sisällöstä, osapuolista ja määrämuodosta. Asian taustaan kirjatuin tavoin on riidatonta, ettei Saloniuksen sopimus ole lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimus. Riitaa on sen sijaan siitä, onko osapuolten tarkoituksena ollut Saloniuksen sopimuksen hyväksyessään solmia työehtosopimuksen oikeusvaikutukset saava sopimus, ja sopimuksen voimassaolosta.”

Velvoitemääräykset velvoittavat ainoastaan työehtosopimuksen osapuolia. Milloin sopimusosapuoli rikkoo velvoitemääräystä, on toisella osapuolella mahdollisuus vaatia toiselta vahingonkorvausta, tai hyvityssakkoa ja vaatia toista osapuolta oikaisemaan virheensä. Käsillä olevassa tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että Palta vaatisi IAU:ta irtisanomaan sen tekemän yrityskohtaisen työehtosopimuksen, tai vaihtoehtoisesti sitä, että IAU saisi Paltalta jälkikäteen luvan sopimuksen tekemiselle.

Työtuomioistuimen asiassa 20045/2021 (TT 2022:61) IAU on todennut: ”Saloniuksen pöytäkirja on ollut voimassa toistaiseksi. Pöytäkirjaa ei ole siten tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan kertaluonteisesti yksittäisen erimielisyyden ratkaisemiseksi. Pöytäkirjan sisältämää irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä on vaadittu työntekijäpuolen edustajien taholta noudatettavaksi alkuvuodesta 2013 Finnairin asiakaspalveluyksikköä koskeneissa yhteistoimintaneuvotteluissa. Työnantaja on tuolloin ilmoittanut soveltavansa Saloniuksen pöytäkirjaa.”

Näin ollen kaikki osapuolet ovat riidattomasti samaa mieltä siitä, että Saloniuksen pöytäkirja on yrityskohtainen työehtosopimus. IAU:n näkemyksen mukaan sopimus on ollut voimassa toistaiseksi. Sopimus on irtisanottu 29.4.2021, ja koska velvoitemääräyksellä ei voida mitätöidä toista työehtosopimusta, ovat Saloniuksen pöytäkirjan määräykset irtisanomisjärjestyksen määrittymisestä oikeudellisesti sitovia, ja ne ovat velvoittaneet työnantajaa toimimaan niiden mukaisesti.

Vuoden 2017 lisäpöytäkirjan työehtosopimusstatus

Työtuomioistuin on arvioinut ratkaisuissa TT 2019:71 ja TT 2016:127 yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Tuomiossa TT 2016:127 työtuomioistuin totesi, että paikalliset osapuolet voivat tietyin edellytyksin solmia pätevän itsenäisen työehtosopimuksen, jos se ei ole ristiriidassa valtakunnallisen sopimuksen kanssa. Asiassa TT 2022:61 tuomion perusteluissa on todettu seuraavasti: ”Asiassa ei ole väitetty, että Saloniuksen sopimuksen sisältö olisi ristiriidassa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen määräysten kanssa.” Vuonna 2017 laadittu lisäpöytäkirja ei myöskään ole ristiriidassa Saloniuksen sopimuksen eikä lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen kanssa, koska sopimuksella on ainoastaan laajennettu/tarkennettu pöytäkirjan sisältöä. Kuten yllä on todettu, ei lisäpöytäkirja myöskään ole ristiriidassa rinnakkaissopimuskiellon kanssa.

Tuomiossa TT 2019:71 arvioitiin laajalti paikallisen työehtosopimuksen työehtosopimusluonnetta sekä sitä, minkälaista asiakirjaa voidaan pitää työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuna pätevänä työehtosopimuksena. Työtuomioistuin katsoi tuomiossa, että työehtosopimus, jossa oli sovittu pelkästään työrauhavelvollisuuden laajentamisesta, oli pätevä, ja että työehtosopimuksen sopijaosapuolet voivat keskinäisessä suhteessaan vaikuttavin velvoitemääräyksin laajentaa työrauhavelvollisuuttaan. Kyseistä tuomiota vasten peilaten voidaan todeta, että irtisanomisjärjestystä koskeva kirjaus on normimääräys, ja näin ollen sitä on arvioitava työehtosopimuslain 1 §:ssä olevan määritelmän mukaan: työehtosopimuksella sovitaan ehdoista, joita ”työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava”.

Lisäpöytäkirjalla on sovittu yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa olevan kirjauksen muutoksesta. Muutos kohdistui irtisanomisjärjestystä koskevaan kohtaan, mikä on suoraan sellainen ehto, jota yrityskohtaisen työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteissa on noudatettava. Lisäpöytäkirjalla onkin sovittu työsuhteessa noudatettavasta ehdosta. Näin ollen myös lisäpöytäkirjan määräykset irtisanomisjärjestyksen määrittymisestä ovat oikeudellisesti sitovia, ja ne ovat velvoittaneet työnantajaa toimimaan niiden mukaisesti.

Sopimustoimivalta

IAU, Palta ja Finnair ovat väittäneet, ettei paikallista lisäpöytäkirjaa voida pitää työehtosopimuksena, koska ITA ry:n säännöissä ei ole mainintaa työehtosopimuksen laatimisesta, eikä IAU:n hallitus ole hyväksynyt kyseistä sopimusta erikseen hallituksessaan. Yhdistyksen säännöt eivät määritä sitä, kenellä on oikeus solmia työehtosopimuksia. ITA viittaa asiassa tuomioon
TT 2019:102 ja sen perusteluihin. Tuomiossa on nostettu selkeästi esiin ammatillinen järjestäytymisvapaus ja sen rajat.

”Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuslain 1 §:n, työsopimuslain 2 luvun 7 §:n ja sen esitöiden sekä ILO:n yleissopimusten 87 ja 98 ja niitä koskevien järjestäytymisvapauskomitean kannanottojen ilmentävän sitä, että ammattiyhdistyksen aitous on edellytyksenä sille, että yhdistys voi tehdä päteviä työehtosopimuksia. Aidon ammattiyhdistyksen tarkoituksena on työntekijöiden etujen valvominen työnantajatahosta riippumattomasti. Vaikka yhdistyksen tarkoitusta ei voidakaan päätellä esimerkiksi yhdistyksen edunvalvonnan laajuudesta, henkilökunnasta tai toimitiloista, voidaan kyseiset seikat kuitenkin ottaa asian kokonaisharkinnassa huomioon.”

Yhdistyksen sääntöjen kirjaus tai sen puute eivät vaikuta siihen, onko yhdistyksellä oikeus edustaa jäseniään. Siksi IAU, Paltan ja Finnairin väite on merkityksetön. Edustusoikeus määrittyy, kuten edellä mainitussa tuomiossa on tuotu esille, jäsenistön etujen valvomisella ja pitkäjänteisellä toiminnalla.

Tuomiossa TT 2019:71 käsiteltiin myös ammattiosaston toimivaltaa laatia ja allekirjoittaa työehtosopimus. Tapauksessa ammattiliitto AKT väitti, ettei ammattiosaston puheenjohtajalla ja luottamusmiehellä ollut valtuutusta tai kelpoisuutta tehdä yhdistystä sitovaa yrityskohtaista työehtosopimusta. Asiassa näytettiin osapuolten olleen tietoisia sopimuksen voimassaolosta, ja että sopimusta oli noudatettu työpaikalla. Työtuomioistuin katsoikin, että ammattiosastolla oli ollut oikeus allekirjoittaa yrityskohtainen työehtosopimus, eikä sopimuksen muodolla myöskään ollut merkitystä työehtosopimusstatuksen suhteen.

Ilmailutekniikan ammattiyhdistys ITA ry on edustanut ja toiminut alallaan vuosikymmeniä, edustaen jäseniään kaikissa ammatillisissa asioissa. Yhdistyksen tarkoitus käy ilmi yhdistyksen sääntöjen 2 §:n 1. kohdasta: ”Yhdistys toimii lentoliikenteessä ja ilmailualalla toimivien työnantajien palveluksessa olevien palkansaajien työ- ja palkkaehtojen parantamiseksi sekä ammatillisten etujen valvomiseksi [- -]”. ITA ry:n tarkoituksena on koko sen olemassaolon ajan ollut työntekijöidensä eduista huolehtiminen. ITA on solminut useita paikallisia sopimuksia niissä yhtiöissä, joissa se edustaa jäseniään, sekä myös työehtosopimustasoisia sopimuksia. IAU on myös valtuuttanut ITA:n useita kertoja sopimaan jäsentensä eduista työehtosopimuksista poiketen, ilman erillisiä IAU:n hallituksen päätöksiä. Tästä ovat esimerkkeinä useat säästösopimukset, joita on laadittu lentokentällä, ja joiden allekirjoittajana on toiminut ITA.

Väite siitä, että lisäpöytäkirjan pätevyys riippuisi IAU:n hallituksen antamasta toimeksiannosta, tai lopullisesta hyväksymisestä, ei myöskään pidä paikkaansa. Kuten edellä mainitut tuomiot osoittavat, ei erillinen hyväksyntä tai valtuutus ole yrityskohtaisen työehtosopimuksen syntymisen ehto. Sopimuksen on allekirjoittanut IAU:n puheenjohtaja ja IAU:n hallitus on ollut tietoinen sopimuksen neuvottelemisesta, laatimisesta ja syntymisestä. ITA ry on toiminut pääsääntöisesti ilman erillistä toimeksiantoa IAU:lta kun se on edustanut jäseniään ja laatinut sopimuksia. Näitä sopimuksia ei myöskään ole erikseen hyväksytetty IAU:n hallituksella. IAU ei ole puuttunut asiaan joulukuussa 2017 taikka sen jälkeen eikä puheenjohtajan toiminnasta vuonna 2017 ole esitetty eriäviä mielipiteitä.

Kun ottaa huomioon, että Saloniuksen pöytäkirja on riidattomasti katsottu työehtosopimustasoiseksi asiakirjaksi, ja että lisäpöytäkirjan ovat allekirjoittaneet sekä IAU:n, että ITA ry:n puheenjohtajat, on valtuutus sopimuksen voimassaololle selkeä.

Irtisanomisjärjestyskirjausten tulkinta

Saloniuksen pöytäkirjan tulkinta on yksinkertainen. Puheenjohtaja D todisti tapauksessa TT 2022:61, että ”Saloniuksen sopimus on koitettu laatia mahdollisimman yksinkertaiseksi, ettei siitä (irtisanomisjärjestyksestä) enää tule riitaa.” Sopimusta tulkitaan sen sanamuodon mukaan: ”Muiden kuin
3 §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomis-, osa-aikaistamis- tai lomautusjärjestys määräytyy ensisijaisesti työsuhteen keston perusteella.” Kirjaus on erittäin selkeä, ja siinä vielä korostetaan, että irtisanomisjärjestys määräytyy ensisijaisesti työsuhteen keston perusteella. Kuten 4 §:n 2. kappaleessa todetaan, voidaan painavista syistä arvioida ammatinhallintaa ja työskentelytapaa arvioita tehtäessä. Finnair on ilmoittanut ainoastaan, ettei se noudata irtisanomisjärjestystä koskevia sopimuksia. Yhtiö ei ole ilmoittanut arvioineensa asiassa painavia syitä. Finnair on rikkonut irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä, kun se on irtisanonut työntekijöitään irtisanomisjärjestyksen vastaisesti.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Palta ry, Finnair Oyj ja IAU ry

ITA ry:n säännöt
Otteet IAU:n hallituksen kokousten 13/2017 ja 1/2018 pöytäkirjoista

Henkilötodistelu

Ilmailualan Unioni IAU ry

1. D, IAU ry:n puheenjohtaja

Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry

1. C, Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n puheenjohtaja

2. G, Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n hallituksen jäsen, IAU:n hallituksen entinen jäsen

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa ensinnäkin siitä, ovatko lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen, sen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen, Finnair Oyj:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n 9.6.2009 hyväksymän niin sanotun Saloniuksen pöytäkirjan sekä Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n välillä 22.12.2017 laaditun paikallisen lisäpöytäkirjan määräykset kaikki osia työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestyksen määräytymistä ja ovatko ne oikeudellisesti sitovia siten, että ne ovat velvoittaneet työnantajaa toimimaan niiden mukaisesti.

Työtuomioistuin toteaa aluksi, että lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ei sisällä valtuutusmääräystä, joka mahdollistaisi vähentämisjärjestystä koskevan paikallisen sopimisen. Niin sanotussa Saloniuksen pöytäkirjassa ja vuonna 2017 solmitussa lisäpöytäkirjassa kyse ei siten voi olla sopimuksista, joita noudatettaisiin lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osana. Kyse voi sen sijaan olla paikallisista itsenäisistä työehtosopimuksista. Palta ja IAU ovat kuitenkin tältä osin vedonneet työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskieltoa koskevaan määräykseen.

Lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa on ollut 1 luvun
1 §:n 4 kohdassa rinnakkaissopimuskieltoa koskeva määräys, jonka mukaan sopimuksen soveltamispiirissä ei saa tehdä rinnakkaissopimusta ilman allekirjoittaneiden liittojen kirjallista lupaa. Määräys on riidattomasti ollut voimassa 3.9.2008 alkaen eli myös Saloniuksen pöytäkirjan laatimisen aikaan vuonna 2009. Riidatonta niin ikään on, että Palta (silloinen Palvelualojen Toimialaliitto) ei ole antanut kirjallista lupaa rinnakkaissopimukselle. Työtuomioistuimessa kuullun IAU:n puheenjohtaja D:n mukaan IAU:lta oli sovittelussa vuonna 2009 ja vielä asiaa 20045/2021 työtuomioistuimessa käsiteltäessä (ks. TT 2022:61) jäänyt huomioimatta, että rinnakkaissopimuskielto oli ollut voimassa jo vuodesta 2008.

Lentoliikenteen palveluja koskevaan työehtosopimukseen osalliset Palta ja IAU ovat tässä oikeudenkäynnissä olleet yhtä mieltä siitä, että lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen rinnakkaissopimuskiellon johdosta työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä oli aina noudatettava Saloniuksen pöytäkirjan ja lisäpöytäkirjan sijaan.

Tämän väitteen osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan työehtosopimuksella sovitaan ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin on noudatettava. Työehtosopimuksen normimääräyksillä säännellään ennen muuta palvelussuhteiden ehtoja. Työehtosopimukseen osallisten yleisen säännöstämiskompetenssin nojalla voidaan sopia työehtosopimukseen sidottujen työnantajien ja työntekijöiden välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammattiyhdistyksen ja sen edustajien asemasta, oikeuksista ja neuvottelusuhteista työnantajaan. Työehtosopimuksessa voi olla myös velvoitemääräyksiä. Ne koskevat vain sopimukseen osallisten välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, ja niihin sitoutuminen perustuu yleiseen sopimusvapauteen (ks. esim. TT 2019:71). Työtuomioistuin katsoo, että rinnakkaissopimuksen kieltoa koskeva määräys on luonteeltaan velvoitemääräys eikä kuulu osallisten säännöstämiskompetenssin piiriin. Se sitoo näin ollen vain sopimukseen osallisia eli IAU:ta ja Paltaa, ei sen sijaan IAU:n jäsenyhdistyksiä tai Paltan jäsenyrityksiä. Työtuomioistuin toteaa, että Saloniuksen pöytäkirjan hyväksymällä IAU on mahdollisesti rikkonut mainittua rinnakkaissopimuksen kieltoa, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että työehtosopimus olisi tällä perusteella pätemätön.

Vaikka Finnair Oyj on ollut järjestäytynyt ja valtakunnalliseen työehtosopimukseen sidottu, se on voinut tehdä itsenäisen paikallisen työehtosopimuksen työntekijäyhdistyksen kanssa. Jotta tällaista sopimusta voitaisiin soveltaa valtakunnallisen sopimuksen rinnalla, nämä sopimukset eivät saa olla keskenään ristiriidassa (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 28; ks. esim. TT 2016:127).

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan 14 §:n mukaan sen lisäksi mitä tämän työehtosopimuksen liitteenä olevassa irtisanomissuojasopimuksessa on todettu työvoiman vähentämisjärjestyksestä, työvoiman vähentämistä koskevan yhteistoimintalain mukaisen menettelyn päätyttyä työnantaja perustelee ja rajaa yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät nimeämättä heitä henkilöstön edustajalle.

Sopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Finnair Oyj:n ja IAU:n vuonna 2009 hyväksymän Saloniuksen pöytäkirjan
3 §:n mukaan ”työnantaja totesi, että sovellettaessa työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä lomautus-, irtisanomis- ja osa-aikaistamisiin, katsotaan, ellei muuta sovita, yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden tai työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneiden henkilöiden yhteismääräksi 37 % kussakin tytäryhtiössä ja liiketoimintayksikössä saman ammattiryhmän piirissä olevista työntekijöistä.” Pöytäkirjan 4 §:n mukaan ”muiden kuin 3 §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomis-, osa-aikaistamis- tai lomautusjärjestys määräytyy ensisijaisesti työsuhteen keston perusteella. Työntekijän huoltovelvollisuuden määrään kiinnitetään huomiota siten, kuin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä todetaan. Työsuhteen pituuden tarkastelu tapahtuu tarkastelupäivän tilanteen mukaisesti. Edellisessä kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden osalta voidaan painavista syistä arvioida ammatinhallintaa ja työskentelytapaa arvioita tehtäessä. Ennen kuin 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhdytään, työnantajan tulee selvittää luottamusmiehille ne syyt, joita työnantaja on käyttänyt arvioita tehtäessä.”

Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n vuonna 2017 laatiman paikallisen lisäpöytäkirjan mukaan ”tällä lisäpöytäkirjalla sovitaan Finnair Oyj:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistys ry:n välillä, että Finnair Technical Operations -yksikön osalta muutetaan valtakunnansovittelijan pöytäkirjan 3 §:ssä mainittua prosenttilukua 37 prosenttilukuun 25”.

Työtuomioistuimessa kuultujen IAU:n puheenjohtajan D:n ja Ilmailutekniikan Ammattiyhdistyksen puheenjohtajan C:n kertomuksista on ilmennyt, että Saloniuksen pöytäkirjan edellä mainitulla kirjauksella työntekijäpuoli on halunnut varmistaa sen, että työvoiman vähentämistilanteissa irtisanottaviksi ei valita vain kaikkein pisimpään työskennelleitä vaan järjestys määräytyy ensisijaisesti työsuhteen keston mukaan sen jälkeen kun työnantaja on ensin määritellyt suojan piiriin kuuluvat työntekijät pöytäkirjassa mainitun prosenttiluvun mukaisesti. Vuoden 2017 lisäpöytäkirjalla on tarkoitettu muuttaa vain edellä tarkoitettua prosenttilukua.

Työtuomioistuin katsoo, että objektiivisesti arvioituna Saloniuksen pöytäkirjan 3 ja 4 §:t ovat ristiriidassa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n kanssa. Yksiselitteisesti ei voida todeta, että pöytäkirjalla olisi sovittu työntekijöiden kannalta paremmista ehdoista kuin mainitussa 17 §:ssä. Pöytäkirjan soveltaminen on nimittäin voinut vaikuttaa heikentävästi yhtiön palveluksessa lyhyemmän aikaa työskennelleiden sellaisten työntekijöiden asemaan, jotka irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n nojalla olisivat tulleet luetuiksi yrityksen toiminnalle tärkeiksi ammattityöntekijöiksi tai saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneiksi. Siltä osin kuin Saloniuksen pöytäkirja on tällä tavoin ristiriidassa lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen kanssa, sitä ei voida pitää pätevänä työehtosopimuksena. Vastaavalla perusteella myös vuonna 2017 solmittu lisäpöytäkirja on joka tapauksessa pätemätön. Työtuomioistuin ei siten katso tarpeelliseksi lausua muista asiassa esitetyistä lisäpöytäkirjan työehtosopimusluonnetta koskevista väitteistä.

Edellä todetun perusteella työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että työvoiman vähentämisjärjestys on kanteessa tarkoitettuna aikana määräytynyt lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa ja sen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa sovitun mukaisesti.

Käräjäoikeuden toisen kysymyksen osalta työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä, jos se on irtisanonut työntekijöitä määräyksen vastaisesti. Määräyksen tulkinnan osalta sopimukseen osalliset Palta ja IAU ovat olleet yhtä mieltä siitä, että määräystä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Työnantajan on siten mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Mika Lallo, Tuomas Mänttäri, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Lausunto on yksimielinen.