TT 2025:21
Riitakysymys koski sitä, oliko työnantajan kuulunut maksaa sairausajan palkka työntekijälle, joka oli jäänyt pois koulutuspäivästä sairastumisen takia. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että koulutus oli ollut työaikalain mukaista työaikaa ja vastannut luonteeltaan työhön käytettyä aikaa. Työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan, ja työnantaja oli toiminut työehtosopimuksen vastaisesti, kun se ei ollut sitä maksanut.
Asiassa oli kysymys myös sairausajan palkan määrästä ja työtuomioistuimen toimivallasta tutkia paikalliseen sopimukseen perustuva suoritusvaatimus.
Asia
Palkkaus
Kantaja
Teollisuusliitto ry
Vastaajat
Kemianteollisuus KT ry
X Oy
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Vireille 19.9.2024
Suullinen valmistelu 11.3.2025
Pääkäsittely 9.6.2025
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Teollisuusliitto ry:n ja Kemianteollisuus ry:n välillä 3.2.2023–31.12.2024 voimassa olleessa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on ollut muun ohessa seuraavat määräykset. Vastaavat määräykset ovat olleet olennaisilta osin samansisältöiset 5.2.2020–31.12.2021 voimassa olleessa työehtosopimuksessa.
V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET
26 § Sairausajan palkka
Karenssipäivä
1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.
[- -]
VII NEUVOTTELUJÄRJESTYS
[- -]
39 § Paikallinen sopiminen
Työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan paikallisesti sopia toisin tämän työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja työntekijän tai työnantajan ja luottamusmiehen kesken. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi.
Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei irtisanomisajasta ole muuta sovittu.
Luottamusmiehen ja työnantajan välillä tehty sopimus sitoo työnantajaa sekä kaikkia luottamusmiehen edustamia työntekijöitä. Sopimus on solmittava kirjallisena jommankumman sopijapuolen sitä pyytäessä. Milloin sopimus on tehty kirjallisena, se on työehtosopimuksen osa ja sitä sovelletaan senkin jälkeen, kun työehtosopimuksen voimassaolo muutoin on lakannut.
[- -]
VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET
[- -]
42 § Koulutukset ja kehittämistilaisuudet
Työnantaja voi osoittaa työntekijälle säännöllisen vuosittaisen työajan lisäksi työn suorittamisen kannalta tarpeellista lisä-, täydennys-, laitteisto tai turvallisuuskoulutusta tai tuottavuuden, tehokkuuden ja laadun parantamiseksi työpaikalla tai työnantajan osoittamassa paikassa järjestettäviä kehittämistilaisuuksia enintään 8 tuntia kalenterivuodessa.
Tämä aika on säännöllistä työaikaa, joka voidaan teettää työehtosopimuksessa sovitun säännöllisen vuosittaisen työajan lisäksi. Koulutuksen tai kehittämistilaisuuden ajalta maksetaan säännöllisen työajan palkkaa vastaava palkka mahdollisine työaika- ja olosuhdelisineen.
Koulutus tai kehittämistilaisuudet voidaan toteuttaa siten, että työvuoro pitenee koulutuksen tai kehittämistilaisuuden keston verran, kuitenkin enintään kahdella tunnilla päivässä. Koulutus tai kehittämistilaisuus voidaan toteuttaa myös kokonaisena päivänä. Koulutusta tai kehittämistilaisuutta ei voida sijoittaa arkipyhäpäiville.
Muutoin koulutustoiminnan osalta noudatetaan liittojen välisen yleissopimuksen määräyksiä.
[- -]
YLEISSOPIMUS
7 LUKU KOULUTUS
7.1 Ammatillinen koulutus
Työnantajan antaessa työntekijälle ammatillista koulutusta tai lähettäessä työntekijän hänen ammattiinsa liittyviin koulutustilaisuuksiin työaikana, korvataan koulutuksen aiheuttamat suoranaiset kustannukset ja säännöllisen työajan ansionmenetys keskituntiansion mukaan laskettuna. Säännöllisen työajan ansionmenetys korvataan sekä säännöllisen työajan päälle sijoittuvalta kurssiajalta että sen päälle sijoittuvalta matka- ajalta.
Viikko- ja kuukausipalkkaisen henkilön palkkaa ei kurssin eikä sen vaatimien matkojen ajalta vähennetä.
Jos koulutus tapahtuu työajan ulkopuolella, siihen osallistumisesta on sovittava kyseisen työntekijän kanssa. Näissä tilanteissa korvataan koulutuksesta johtuvat suoranaiset kustannukset. Koulutukseen osallistumisen korvausperusteista sovitaan tarvittaessa paikallisesti.
Se, että kysymyksessä on tämän pykälän mukainen koulutus, todetaan ennen koulutustilaisuuteen ilmoittautumista. Suoranaisilla kustannuksilla tarkoitetaan matka- ja majoituskustannuksia, kurssimaksuja, kustannuksia kurssiohjelman mukaisesta opetusmateriaalista ja internaattikurssien täysihoitomaksua.
[- -]
9 LUKU SOPIMUKSEN SITOVUUS
Tämä sopimus on voimassa työehtosopimuksen osana.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa eräällä tehtaalla prosessityöntekijänä. Työsuhteessa on sovellettu kemian perusteollisuuden työehtosopimusta.
X Oy oli järjestänyt eräälle tehtaalle kolme samansisältöistä strategiapäivää matkailukeskuksessa 7.2.2023, 9.2.2023 ja 13.2.2023. Tehtaan henkilöstö oli jaettu kolmeen ryhmään, jolloin myös kaikki vuorotyöntekijät olivat päässeet osallistumaan strategiapäivään.
A:n olisi ryhmäjaon perusteella kuulunut osallistua 13.2.2023 järjestettyyn strategiapäivään. A ei ollut osallistunut koulutukseen, koska hän oli sairastunut. A oli toimittanut työnantajalle 13.2.2023 päivää koskevan sairauspoissaolotodistuksen.
Asiassa vallitsee erimielisyys työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesta sairausajan palkan maksamisesta 13.2.2023 järjestetystä koulutustilauudesta, johon A ei ollut osallistunut.
Kantajan mukaan työnantajan olisi tullut maksaa A:lle poissaolopäivältä työehtosopimuksen 26 §:n mukaisena sairausajan palkkana ensisijaisesti yhtiössä käytössä olleen koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskevan paikallisen sopimuksen mukaisesti säännöllisen työajan palkka 50 prosentilla korotettuna tai toissijaisesti työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti säännöllisen työajan palkka. Vastaajien mukaan työnantaja oli maksanut A:lle helmikuulta 2023 täyden kuukausipalkan eli palkan säännölliseltä työajalta kokonaisuudessaan.
Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallisesti ja liittojen välillä.
KANNE
Vaatimukset
Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:
1. vahvistaa X Oy:n toimineen kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta A:lle työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sairausajan palkkaa 13.2.2023 työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti järjestetyn koulutuspäivän ajalta;
2. a) ensisijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 209,65 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.3.2023 lukien;
2. b) toissijaisesti velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 139,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.3.2023 lukien;
3. tuomitsee X Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen 26 §:n tieten rikkomisesta;
4. tuomitsee Kemianteollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
5. velvoittaa Kemianteollisuus ry:n ja X Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.800,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Tapahtumien kulku
X Oy oli 13.2.2023 järjestänyt henkilöstölle työehtosopimuksen 42 §:ssä tarkoitetun kahdeksan tunnin mittaisen koulutuskokonaisuuden. Koulutuspäivä oli ollut työntekijöille pakollinen. Kyseessä ei ollut vapaapäivä, vaan koulutus oli ollut työnantajan määräämää säännöllistä työaikaa . Työnantaja ei ollut maksanut A:lle kyseessä olevalta päivältä sairausajan palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti. X Oy:n ja pääluottamusmiehen välisen erimielisyysmuistion sekä liittojen välisen erimielisyyspöytäkirjan mukaan kyseessä oli ollut nimenomaisesti työehtosopimuksen 42 §:n mukainen lisäkoulutus.
Paikallinen sopimus
X Oy:ssä on käytössä paikallinen sopimus, jolla on sovittu koulutustilaisuuksista maksettavista korvauksista. Paikallisen sopimuksen mukaan koulutuspäiviltä maksetaan ylityölisän suuruinen korvaus. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta ylityökorvauksesta, vaan kyseiseltä päivältä peruspalkka on sovittu tietyn suuruiseksi. Paikallisessa sopimuksessa ei ole sovittu koulutusajan perusteesta, vaan ainoastaan koulutuksesta maksettavasta korvauksesta. Paikallinen sopimus ei ole työehtosopimuksen osa, vaan kyseinen sopimus ainoastaan määrittää koulutuspäiviltä maksettavan palkan suuruuden.
Strategiapäivät eivät ole olleet työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 7.1 kohdan mukaista ammatillista koulutusta. Strategiapäivien osalta ei ole noudatettu yleissopimuksen 7.1 kohdan mukaisia vaatimuksia, kuten maksettu matkakuluja tai ilmoitettu työntekijöille koulutuksen olevan kyseisen kohdan mukaista koulutusta. Koulutustilaisuuksista maksettavia korvauksia koskeva paikallinen sopimus on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ainoastaan saatavan määrän perusteena, joten asiassa ei ole merkitystä sillä, mihin tarkoitukseen kyseinen sopimus on alun perin laadittu.
X Oy on vakiintuneesti joka vuosi maksanut työntekijöille palkan strategiapäivältä paikallisen sopimuksen mukaisesti. Korvaus on maksettu paikallisen sopimuksen mukaisesti työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta, vaikka työehtosopimuksen mukaan kyse on säännöllisestä työajasta. Asiasta ei ole laadittu erillistä sopimusta, vaan siitä on sovittu työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä.
Pääluottamusmies B oli ennen vuoden 2023 strategiapäiviä käynyt tehtaanjohtajan kanssa keskustelun siitä, voitiinko tilaisuudet järjestää, vaikka Teollisuusliitto oli julistanut ylityökiellon. Pääluottamusmies ja tehtaanjohtaja olivat olleet yhtä mieltä siitä, että tilaisuudet voitiin järjestää, sillä ne eivät olleet ylityötä, vaan säännöllistä työaikaa, josta ainoastaan maksettiin palkka kuten ylityöstä. Keskustelun pohjalta pääluottamusmies oli laittanut henkilöstölle asiasta tiedotteen. Tiedotteessa B oli kertonut, että strategiapäivät olivat työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusaikaa ja että hän oli sopinut tehtaanjohtajan kanssa, että strategiapäivältä maksettiin palkka paikallisen sopimuksen mukaan 50 prosentilla korotettuna.
Tämän lisäksi B oli käynyt strategiapäivistä keskustelua tehtaanjohtaja C:n kanssa alkuvuodesta 2024. C oli halunnut varmistaa, että työnantajan kutsu tapahtumaan oli mahdollisimman selkeä. Työnantajan vuonna 2024 laatimassa kutsussa oli lukenut, että strategiapäivät olivat työehtosopimuksen mukaista työnantajan osoittamaa lisäkoulutusta säännöllisen työajan lisäksi. Myös vuoden 2024 strategiapäiviltä palkka oli maksettu paikallisen sopimuksen mukaisesti, vaikka työnantajan kutsun mukaan koulutuspäivän järjestäminen perustui työehtosopimuksen 42 §:ään. Samoin oli toimittu myös vuonna 2025, eli yhtiössä on vakiintuneesti toimittu kantajan esittämällä tavalla.
Työehtosopimuksen tulkinta
Työehtosopimuksen 42 §:n sanamuodon mukaan työnantajan järjestämään koulutukseen tai kehittämistilaisuuteen käytettävä aika on säännöllistä työaikaa, joka voidaan teettää työehtosopimuksessa sovitun säännöllisen vuosittaisen työajan lisäksi. Koulutuksen tai kehittämistilaisuuden ajalta maksetaan säännöllisen työajan palkkaa vastaava palkka mahdollisine työaika- ja olosuhdelisineen. Sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan on selvää, että työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta tai kehittämistilaisuudesta tulee maksaa sairausajan palkkaa vastaavalla tavalla kuin muultakin säännölliseltä työajalta.
Sairausajan palkanmaksua koskevassa työehtosopimuksen 26 §:ssä ei ole rajattu koulutusta tai kehittämistilaisuutta sairausajan palkanmaksun ulkopuolelle. Kun otetaan huomioon työehtosopimuksen 42 §:n sanamuoto sekä työehtosopimuksen rakenne ja systematiikka, lähtökohtana on pidettävä sitä, että koulutusten ja kehittämistilaisuuksien osalta ei ole ollut tarkoitus poiketa työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesta sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta sitä heikentävästi.
Työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Työaikalain 2 luvun 3 §:n mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työntekopaikka voi olla mikä tahansa paikka, jossa työntekijä suorittaa työnantajan määräämiä tehtäviä. Mikäli työntekijä osallistuu koulutukseen työnantajan direktio-oikeutensa perusteella antaman määräyksen takia, on koulutus työaikalain mukaisesti työaikaa riippumatta sitä, missä koulutus järjestetään. Työntekijä on tällöin työnantajan käytettävissä työnantajan määrittämällä työntekopaikalla.
Työaikalain 1 §:n soveltamisalamääräyksen mukaan työaikalakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitetun työsopimuksen tai virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Siten työaikalain mukaan työajaksi laskettava aika on aina myös työsopimuslaissa tarkoitettua työtä. Työnantajan johdon ja valvonnan alaisena tehtävä vastikkeellinen toiminta työnantajan lukuun on työsopimuslain lähtökohtien mukaisesti työtä.
Koska työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti järjestetty kehittämistilaisuus oli työnantajan direktio-oikeuden nojalla määrätty työntekijöille pakolliseksi ja tilaisuuteen osallistuttiin vastiketta vastaan, kyseessä oli sekä työsopimuslain mukaisesti työstä että työaikalain mukaisesti työajasta. Työajan määritelmä on säädetty työaikalaissa pakottavasti, eikä siitä voida poiketa työntekijän vahingoksi työehtosopimuksella.
Työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sairausajan palkkaa tulee maksaa, mikäli työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä. Koska koulutus ja kehittämistilaisuus ovat sekä voimassa olevan työlainsäädännön että työehtosopimuksen mukaan työaikaa ja siten työtä, kyseiseltä ajalta tulee maksaa sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti.
Työehtosopimusmääräyksen tausta
Työehtosopimuksen 42 § on tullut osaksi työehtosopimusta vuonna 2020. Koko määräyksen voimassaolon ajan on ollut selvää, että kyseisen pykälän mukaisesti järjestetty koulutus tai kehittämistilaisuus on säännöllistä työaikaa, joka käyttäytyy työehtosopimuksen muihin määräyksiin nähden vastaavalla tavalla kuin muukin työehtosopimuksessa tarkoitettu säännöllinen työaika. Työehtosopimusosapuolten välillä ei ole ennen nyt käsiteltävänä olevaa erimielisyyttä käyty mitään keskustelua työehtosopimuksen 42 §:stä ja sairausajan palkanmaksusta.
Työehtosopimuksen 42 § on tullut osaksi työehtosopimusta samalla neuvottelukierroksella, jolla työehtosopimuksesta oli poistettu kilpailukykysopimuksen mukainen vuosityöajan pidennys (ns. kiky-tunnit). Työehtosopimuksen 42 §:llä ei kuitenkaan ole minkäänlaista riippuvuussuhdetta poistettuihin kiky-tunteihin. Kemianteollisuus ry oli antanut valtakunnansovittelijalle esityksen kiky-tuntien viemisestä rakenteisiin. Lisäkoulutus ei ollut sisältynyt kyseiseen esitykseen, eikä neuvottelukierroksella ollut missään vaiheessa käyty keskustelua siitä, että lisäkoulutus olisi tullut millään tavoin juuri kiky-tuntien tilalle. Päinvastoin työehtosopimusosapuolet olivat kirjoittaneet allekirjoituspöytäkirjaan, että kiky-tunnit ja kaikki niihin liittyvät työehtosopimusmääräykset poistettiin. Teollisuusliitto ry ei olisi solminut työehtosopimusta, mikäli sopimukseen olisi jätetty mitään osia tai tulkintoja kiky-tunneista.
Työehtosopimusratkaisut ovat aina kokonaisratkaisuja, joissa otetaan huomioon molempien työehtosopimusosapuolten tarpeita. Vaikka samalla työehtosopimuskierroksella joitakin määräyksiä poistuisi ja uusia tulisi tilalle, olisi täysin poikkeuksellista, että poistettuihin työehtosopimusmääräyksiin liittyvät tulkinnat siirtyisivät jollakin tavoin uusiin, täysin eri asiaa säänteleviin määräyksiin. Mikäli tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen olisi työehtosopimusosapuolten yhteisestä näkemyksestä päädytty, olisi se kirjattu työehtosopimukseen selkeästi.
Suoritusvaatimus
X Oy tulee tuomita maksamaan A:lle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti 209,65 euroa. Sairausajan palkka on laskettu jakamalla työntekijän kuukausipalkka 2.708 euroa/kk työehtosopimuksen mukaisella keskeytymättömän kolmivuorotyön jakajalla 155, jonka mukaisesti työntekijän tuntipalkka on 17,47 euroa. Koulutuspäivältä on maksettu säännöllisen työajan palkka 50 prosentilla korotettuna eli (2.708 € /155) x 8 x 1,5 = 209,65 euroa.
Sairausajan palkan määrän perusteena tulee käyttää koulutustilaisuuksiin osallistumisesta koskevan paikallisen sopimuksen mukaista korvausta, koska yhtiössä on maksettu työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta palkka paikallisen sopimuksen mukaisesti. Vastaajien esittämää sairausajan palkan laskentatapaa ei voida soveltaa käsillä olevassa tilanteessa, vaan korvaus sairauspoissaolosta tulee maksaa paikallisen sopimuksen mukaisesti.
Kuukausipalkkaisten työntekijöiden säännöllisen työajan palkka (eli palkkakauden palkka) siltä kuukaudelta, johon strategiapäivä oli määrätty, oli ollut korkeampi kuin muilta kuukausilta maksettu kuukausipalkka. Strategiapäivään osallistuneet työntekijät olivat saaneet normaalin kuukausipalkkansa lisäksi ylimääräisen kahdeksan tunnin palkan 50 prosentilla korotettuna. Merkitystä ei ole sillä, että osa palkasta oli maksettu palkkakuitin mukaan eri nimikkeellä, kun kyseessä oli tosiasiallisesti ollut palkka säännöllisen työajan tunneilta. A:lle ei ollut maksettu helmikuulta 2023 palkkaa oikean suuruisena, vaan hänelle oli maksettu säännöllisen työajan palkkaa vähemmän kuin muille kuukausipalkalla työskenteleville. A:n kuukausipalkka kyseiseltä kuukaudelta ei voinut olla pienempi siitä syystä, että hän oli ollut sairaana, vaan sen tuli määräytyä vastaavalla tavalla kuin muidenkin työntekijöiden. A ei voinut joutua muita työntekijöitä huonompaan asemaan sairauden takia.
Maksettua palkkaa ei voida verrata niihin kuukausiin, joihin ei sisälly työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusaikaa. Työehtosopimuksen mukaan 42 §:n mukaisen koulutuspäivän palkka tulee normaalin kuukausipalkan päälle, jolloin kyseisen kuukauden palkka on suurempi. A:lle ei siten ole maksettu helmikuulta 2023 täyttä kuukausipalkkaa koko säännölliseltä työajalta.
Kemianteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisen työntekijöiden palkanlaskentaoppaan mukaan kuukausipalkkaisten työntekijöiden sairausajan palkka määräytyy osa-ajan palkan laskennan mukaan. Jaettava kuukausipalkka on tällöin kyseisen palkkakauden säännöllisen työajan palkka kokonaisuudessaan. Koska työehtosopimuksella on nimenomaisesti sovittu, että työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta maksetaan säännöllisen työajan palkka vastaavalla tavalla kuin muulta säännölliseltä työajalta, tulee tämä palkka ottaa huomioon kyseisen palkkakauden kuukausipalkan määrityksessä. Täysi palkka on siten niin sanottu normaali kuukausipalkka lisättynä koulutusajan palkalla, joka vastaa määrältään kahdeksan tunnin säännöllisen työajan palkkaa.
Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä terveydentilan perusteella. Työnantaja oli asettanut A:n muita kuukausipalkkaisia työntekijöitä epäedullisempaan asemaan sairauslomansa vuoksi. Työnantaja oli siten syrjinyt A:ta yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä tavalla. Työehtosopimuksen määräys ei voi johtaa yhdenvertaisuuslain vastaiseen tilanteeseen.
Työtuomioistuimen toimivallalla ei ole merkitystä paikallisen sopimuksen osalta. Paikallisen sopimuksen sisältöä ei ole tarvetta tulkita, sillä on riidatonta, miten X Oy on maksanut palkan koulutukseen osallistuneille. Käsillä oleva riita ei perustu paikalliseen sopimukseen, vaan sopimus ainoastaan määrittää saatavan suuruuden tässä yksittäistapauksessa. Paikallisen sopimuksen olemassaololla ei ole merkitystä kannevaatimusten 1, 3, 4 ja 5 tai toissijaisen kannevaatimuksen 2 b ratkaisuun. Saatavan suuruus voi perustua työehtosopimuksen määrittämän minimitason lisäksi esimerkiksi työpaikalla noudatettuun käytäntöön, työsopimukseen tai kuten tässä tapauksessa, työpaikalla tehtyyn sopimukseen.
Mikäli työtuomioistuin katsoo, että sillä ei ole toimivaltaa tuomita sairausajan palkkaa maksettavaksi työehtosopimuksen minimitason ylittävältä osin, tulee X Oy toissijaisesti tuomita maksamaan A:lle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti 139,77 euroa (2.708 € /155 x 8). Vaikka yhtiössä ei olisi sovittu koulutuspäivän palkasta työehtosopimuksen tasoa paremmin, olisi A:lle joka tapauksessa jäänyt maksamatta 26 §:n mukainen sairausajan palkka koulutuspäivän osalta, sillä hänelle ei ole maksettu täyttä palkkaa kyseisen palkkakauden säännöllisen työajan tunneilta.
Hyvityssakkovaatimukset
X Oy on tietensä rikkonut työehtosopimusta jättämällä maksamatta A:lle työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sairausajan palkkaa 13.2.2023 järjestetyltä työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta. Sekä sairausajan palkanmaksua koskevan 26 §:n että koulutusaikaa koskevan 42 §:n määräysten sanamuodot ovat selviä, eikä määräysten tulkinnoista ole osapuolten välillä yhteisesti hyväksyttyä sanamuodon syrjäyttävää tulkintaa. Työnantajan on siten perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sopimusmääräystä.
Työehtosopimuksen tieten rikkomista koskeva hyvityssakkovaatimus perustuu työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksua koskevan määräyksen rikkomiseen, ei paikallisen sopimuksen rikkomiseen. Paikallinen sopimus ainoastaan määrittelee saatavan suuruuden. Työnantaja ei ole maksanut sairausajan palkkaa edes työehtosopimuksen määrittämän vähimmäistason verran.
Kemianteollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin korjatakseen jäsenyrityksensä työehtosopimuksen määräysten vastaista toimintaa. Työnantajaliitto on sitä vastoin tukenut yhtiön näkemystä siitä, että työehtosopimusta ei ole rikottu.
VASTAUS
Vaatimukset
Kemianteollisuus KT ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.609,90 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Tapahtumien kulku
X Oy oli järjestänyt eräälle tehtaalle kolme samansisältöistä strategiapäivää 7.2.2023, 9.2.2023 ja 13.2.2023. Tehtaan henkilöstö oli jaettu kolmeen ryhmään, jolloin myös kaikki vuorotyöntekijät olivat päässeet osallistumaan strategiapäivään. Vuorotyöntekijät olivat osallistuneet strategiapäivään vapaapäivänään.
Ryhmät oli jaoteltu niin, että kunkin vuoron työntekijät olivat osallistuneet samalle päivälle mutta myös toisen vuoron strategiapäivään oli voinut osallistua, jos oman vuoron päivä ei ollut sopinut. Päivät oli ilmoitettu ilmoitustaululla, johon vuorotyöntekijät olivat kuitanneet omalta osaltaan, sopiko ennalta määritetty päivä hänelle. Osalla työntekijöistä oli ollut työnantajan hyväksymä syy olla osallistumatta tilaisuuksiin, esimerkiksi vuosiloma tai sairausloma. Strategiapäivä ei ollut ollut pakollinen, vaan siihen osallistuminen oli ollut vapaaehtoista vapaapäivänä. Kaikkien oli kuitenkin toivottu osallistuvan tilaisuuteen, ja sen vuoksi palkka oli maksettu korotettuna kuten ylityö, jotta tilaisuuteen osallistuminen olisi ollut houkuttelevampaa. Sisällöllisesti tilaisuus oli ollut siinä mielessä pakollista, että työnantaja oli halunnut kaikille työntekijöille tietyiltä osin saman tiedon, ja siksi tehtaanjohtaja oli pitänyt poissaolijoille myöhemmin normaalina säännöllisenä työaikana lyhyemmän koulutuksen, jossa oli käyty läpi strategiapäivässä käsiteltyjä asioita. Koulutus ei ole ollut edellytys sille, että työntekijä voisi tehdä työtehtäviään.
Koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskeva paikallinen sopimus
Riidan kohteena oleva koulutus ei ollut työehtosopimuksen 42 §:n perusteella toteutettua koulutusta, joten kyseistä sopimusmääräystä ei tule soveltaa asiassa. Yhtiössä on ollut 1.1.2012 alkaen voimassa paikallinen sopimus säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvasta koulutuksesta, jota on sovellettu kaikkiin työntekijöihin myös riidan kohteena olevana strategiapäivänä. Vapaapäivänä strategiapäivään osallistuneille vuorotyöntekijöille oli maksettu paikallisen sopimuksen mukaisesti säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvasta koulutuksesta ylityölisän suuruinen korvaus.
Paikallinen sopimus on osa kemian perusteollisuuden työehtosopimusta. Työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 7.1. kohta mahdollistaa paikallisen sopimisen asiasta.
Työnantaja ei ollut halunnut hyödyntää strategiapäivään työehtosopimuksen 42 §:ää, vaan oli halunnut käyttää paikallista koulutussopimusta, jota oli vakiintuneesti sovellettu työnantajan järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Koulutussopimuksen avulla työntekijöitä oli houkuteltu osallistumaan koulutukseen vapaapäivänään, koska siitä oli maksettu osallistujille niin hyvin. Asiasta ei ollut keskusteltu luottamusmiehen kanssa vuoden 2023 tilaisuutta järjestettäessä, koska toimintatavassa ei mikään ollut muuttunut. Jos toimintatapaa olisi muutettu siten, että olisi ryhdytty soveltamaan työehtosopimuksen 42 §:n mahdollistamaa käytäntöä, tästä olisi pitänyt keskustella luottamusmiehen kanssa.
Työnantaja määrittää, onko kyseessä työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus laittamalla koulutuksen työvuoroluetteloon ja maksamalla siitä palkan työehtosopimuksen 42 §:n mukaisella tavalla. Nyt kyseessä oleva koulutus ei ollut ollut työvuoroluettelossa, eikä siitä ollut maksettu työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti yksinkertaista palkkaa, vaan koulutus oli toteutettu vapaapäivänä ja siihen osallistuneille oli maksettu ylityökorvaus. Kyseinen strategiapäivä olisi sisällöllisesti voinut olla työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus, mutta koska yhtiössä oli sovellettu paikallista sopimusta, ei se voinut olla molempia yhtä aikaa.
Teollisuusliitto oli 24.1.2023 ilmoittanut alalle ylityökiellon, ja suunnitelluista kolmesta strategiapäivästä ylityökiellon ajalle olisi osunut kaksi ensimmäistä tilaisuutta. Tehtaanjohtaja D oli käynyt pääluottamusmies B:n kanssa keskustelua siitä, kannattiko strategiapäiviä pitää, eli aikovatko työntekijät osallistua tilaisuuteen vapaapäivänään, vaikka ylityökielto oli voimassa. Tehtaanjohtaja ja pääluottamusmies olivat sopineet, että tilaisuudet voitiin pitää ja ne maksettaisiin paikallisen sopimuksen mukaan kuten aina ennenkin. Vaikka pääluottamusmies oli perustellut edustettavilleen tilaisuuteen osallistumista työehtosopimuksen 42 §:llä, ei tämä osoittanut tai muuttanut työnantajan tarkoitusta asiassa.
Vuoden 2024 tai 2025 strategiapäiviin liittyvillä keskusteluilla tai maksukäytännöillä ei ole merkitystä arvioitaessa vuoden 2023 tapahtumia. Vuoden 2023 strategiapäiviä oli ollut järjestämässä silloinen tehtaanjohtaja D, kun taas vuoden 2024 ja 2025 strategiapäivät oli järjestänyt uusi tehtaanjohtaja C. C oli myös käynyt paikalliset erimielisyysneuvottelut, eivätkä paikallisen erimielisyysmuistion kirjaukset näin ollen osoita työnantajan näkemyksiä helmikuussa 2023. Paikalliset erimielisyysneuvottelut oli käyty pelkästään siitä, maksettiinko palkkaa vai ei, jos ei ollut osallistunut tilaisuuteen.
Yhtiössä ei voida katsoa vakiintuneen tapaa, jonka mukaan paikallisen koulutussopimuksen mukainen korvaus maksettaisiin myös työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta. Näin ei ole ollut vuonna 2023 eikä aiemmin. Vuoden 2024 strategiatilaisuuden korvauspäätös C:n johdolla oli perustunut vaillinaiseen tietoon. Koko asiakokonaisuuden tultua tämän riidan myötä esille, yhtiössä on jääty odottamaan työtuomioistuimen ratkaisua ennen kuin on ryhdytty tekemään mahdollisia korjaavia toimenpiteitä. Yhtiön maksukäytännöt vuonna 2024 tai sen jälkeen eivät ole merkityksellisiä tässä asiassa.
Paikallisen sopimuksen mukainen korvaus maksetaan sopimuksen sanamuodon mukaan vain koulutustilaisuuksiin osallistumisesta, ei sen sijaan siitä, että koulutukseen ei syystä tai toisesta osallistuta. Lisäksi paikallinen sopimus koskee vain koulutuksia, jotka tapahtuvat säännöllisen työajan ulkopuolella. Työnantajalla ei ole ollut paikallisen sopimuksen sanamuotoa laajentavaa käytäntöä tai sopimusta vuonna 2023 tai aiemmin. Sopimusta on myös sovellettu niin, että ainoastaan koulutuksiin tosiasiallisesti osallistuneet ovat saaneet paikallisen sopimuksen mukaisen palkan. Sopimuksen voimassaoloaikana on ollut joitakin tapauksia, joissa poissaolija on pyytänyt saada korvauksen siitäkin huolimatta, että hän ei ole osallistunut koulutukseen. Poissaolijalle on kerrottu, että sopimuksen mukaisesti vain osallistuneille maksetaan korvaus, ja näin ollen korvausta ei ole maksettu eikä asiaa ole riitautettu luottamusmiehen taholta.
Työehtosopimusmääräyksen tausta
Työehtosopimuksen 42 §:n määräys oli muotoutunut nykyiseen muotoonsa 5.2.2020 solmitussa työehtosopimuksessa. Kyseessä ollut neuvottelukierros oli päätynyt valtakunnansovittelijan soviteltavaksi Teollisuusliitto ry:n annettua lakkoilmoituksen ensin kolmen päivän lakosta joulukuussa 2019 ja sen jälkeen kahden viikon lakosta. Neuvottelutulos uudesta työehtosopimuksesta oli syntynyt viime hetkillä ennen kuin alasajot prosessiteollisuudessa olisi pitänyt aloittaa. Pääriita sovittelussa oli koskenut Teollisuusliitto ry:n vaatimusta poistaa kemianteollisuuden työehtosopimuksiin kilpailukykysopimuksen perusteella vuonna 2016 sovittu 24 tunnin vuotuinen työajan pidennys.
Kilpailukykysopimuksen mukainen 24 tunnin vuosityöajan pidennys oli kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa toteutettu siten, että ensisijaisesti toteutustavasta oli sovittu paikallisesti (1.12.2016–4.2.2020 voimassa olleen työehtosopimuksen II luvun 6 §). Jos paikallisesti ei ollut päästy sopimukseen, työehtosopimuksen perälautana oli ollut, että ensimmäiset 24 ylityötuntia tehtiin ilman, että niistä maksettiin perusosaa. Ylityön korotusosa oli kuitenkin maksettu. Kyse ei kuitenkaan ollut puhtaasti ylityöstä, koska työnantaja pystyi määräämään nämä tunnit tehtäväksi ilmoittamalla työvuoroluettelon muutoksesta työehtosopimuksen mukaisesti. Työntekijä oli voinut kieltäytyä tämän ”ylityön” tekemisestä painavasta henkilökohtaisesta syystä. Jos ylityötä ei ollut tarve teettää tai työntekijä ei ollut tehnyt ylityötä (painavasta henkilökohtaisesta syystä), häneltä oli voitu vuoden lopussa periä palkasta pois se osa 24 tunnista, mikä hänen osaltaan oli syystä tai toisesta jäänyt tekemättä. Toisin sanoen työnantajalle oli tullut työehtosopimuksen mukaan aina 24 tunnin palkkaa vastaava kustannushyöty.
Sovittelussa oli päädytty siihen, että työajan pidennys aikaisemmassa muodossa oli poistettu, mutta työnantajille oli rakennettu vastaava kustannussäästö useista erilaisista elementeistä. Yksi näistä elementeistä oli ollut koulutukseen liittyvä työehtosopimuksen 42 §. Työnantajat olivat aikaisemmin joko kouluttaneet säännöllisellä työajalla, jolloin oli menetetty tuottavaa työaikaa, tai maksaneet säännöllisen työajan ulkopuolella toteutetusta pakollisesta koulutuksesta ylityökorvauksen. Uudella työehtosopimuskirjauksella oli saatu koulutukseen käytettyä säännöllistä työaikaa vapautettua työntekoon tai vastaavasti säännöllisen työajan ulkopuolella toteutetusta koulutuksesta ylityön korotusosa pois, eli kustannussäästö tätä kautta.
Kysymys sairausajan palkan maksamisesta ei ollut tullut esille neuvotteluiden aikana. Mikäli kysymys olisi noussut esiin, olisi Kemianteollisuus ry torjunut sen, koska tällöin tekstin arvo ei olisi ollut sama, vaan se olisi päinvastoin lisännyt työnantajan kustannuksia.
Työehtosopimuksen 42 §:ssä ei ole kyse täysin eri asiasta kuin mistä kilpailukykysopimuksen mukaisessa 24 tunnissa oli. Molemmissa lisättiin vuosityöaikaa. Nyt 24 tunnin vuosityöajan lisäyksestä jäljelle jäi kahdeksan tuntia käytettäväksi kouluttamiseen ja kehittämiseen. Työehtosopimuksen 42 §:n mukaisia kouluttamiseen ja kehittämiseen osoitettavia tunteja ei nimenomaisesti saanut käyttää työhön.
Sairausajan palkasta
Sairausajan palkkaa maksetaan työehtosopimuksen 26 §:n sanamuodon mukaan silloin, kun työntekijä on estynyt tekemästä työtä. Sairausajan palkkaa maksetaan määräyksen sanamuodon mukaan työpäiviltä. Koulutusajalta ei määräyksen sanamuodon mukaisesti makseta sairausajan palkkaa .
Työehtosopimuksen 26 §:n mukaan sairausajan palkkaa ei makseta säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvasta koulutuksesta eikä työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesta koulutuksesta, joka järjestetään säännöllisen vuosityöajan lisäksi. Kuukausipalkkaisen työntekijän kohdalla asialla ei ole kuitenkaan rahallista merkitystä, vaan ainoa ero on, onko palkka palkkakuitilla jaettu tehdyn työajan palkkaan ja sairausajan palkkaan.
Kemianteollisuus ry ja Teollisuusliitto ry ovat laatineet yhteisen palkanlaskentaoppaan, jonka mukaan sairausajan palkka maksetaan tuntipalkkaisille keskituntiansion mukaan (KTA) ja kuukausipalkkaisille (tai palkkakauden palkalla työskenteleville) osa-ajan laskentasääntöjen mukaan, minkä lisäksi huomioidaan muuttuvien palkanosien keskituntiansio. Edellä mainitulla tavalla laskettu palkka on työehtosopimuksen tarkoittama ”täysi palkka”. A:lle maksettu palkka vastaa määrällisesti sitä palkkaa, mitä kuukausipalkkaiselle maksettaisiin, vaikka palkka olisikin jaettu tehdyn työajan palkkaan ja poissaoloajan (=sairausajan) palkkaan.
Työehtosopimuksen 42 §:ssä on annettu työnantajalle mahdollisuus käyttää ja osoittaa koulutustunteja työn suorittamisen kannalta tarpeelliseen lisä-, täydennys-, laitteisto tai turvallisuuskoulutukseen sekä kehittämistilaisuuksiin, mutta niitä ei ole pakko osoittaa. Työntekijälle ei ole taattu palkkaa työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta, jos nämä tunnit eivät toteudu.
Työehtosopimuksen 42 §:n sanamuodon mukaan koulutuksen tai kehittämistilaisuuden ajalta maksetaan säännöllisen työajan palkkaa vastaava palkka mahdollisine työaika- ja olosuhdelisineen. Palkka ei siten ole säännöllisen työajan palkkaa, vaan sitä määrällisesti vastaavaa palkkaa koulutusajalta. Palkka ei määräyksen mukaan rinnastu säännöllisen työajan palkkaan.
A on kokoaikatyötä (40 h/vko) tekevä kuukausipalkkainen työntekijä. Kuukausipalkka sisältää palkan koko säännölliseltä työajalta. Vaikka työntekijä olisi sairaana työehtosopimuksen 42 §:n mukaisena koulutusajankohtana, saisi hän silti täyden kuukausipalkkansa eli palkan säännölliseltä työajalta kokonaisuudessaan. Kuukausipalkkaisen työntekijän sairastuessa säännöllisenä työaikana kuukausipalkka ositetaan työssäoloajalta maksettavaan palkkaan ja poissaoloajan (=sairausajan) palkkaan. Tämä tehdään siten, että kuukausipalkka jaetaan kyseisen kuukauden säännöllisellä työajalla, jolloin saadaan tuntihinta tai vaihtoehtoisesti käytetään vakiojakajaa. Tuntihinta maksetaan sekä säännölliselle tehdylle työajalle (=tehdyn työajan palkka) että sairauden vuoksi poissaolon aikaisille tunneille (=poissaoloajan palkka eli sairausajan palkka). Nämä yhdessä vastaavat täyttä kuukausipalkkaa, jonka A oli myös saanut.
Jos sairausaikaa on esimerkiksi kahdeksan tuntia, palkka lasketaan seuraavasti: Työssäoloajan palkka saadaan siten, että kuukausipalkka jaetaan vuorotyön mukaisella jakajalla (tässä tapauksessa 155) ja kerrotaan sairauspoissaolotunneilla, eli 2.708 e / 155 x 8 tuntia = 139,76 e, ja tämä vähennetään kuukausipalkasta, eli palkka työssäoloajalta on 2.568,24 euroa. Sairausajan palkka sen sijaan on vähennetty osuus, eli 139,76 euroa. Yhteensä palkka on siten täysi kuukausipalkka, eli 2.708 euroa. Tämän lisäksi kaksiosaisella palkalla työskenteleville maksetaan muuttuvien palkkojen osuus, eli lisistä koostuva ns. ”pikku-KTA” sairausajalle. A:lle oli maksettu täysi kuukausipalkka. A:n lisistä koostuva ”pikku-KTA” helmikuulla 2023 oli ollut 0 euroa, eli hänen tapauksessaan lisistä ei tullut maksettavaa sairausajalle .
Työehtosopimuksen mukaisesti määräytyvä sairausajan palkka ei ole sama kuin mitä A olisi saanut strategiapäivään osallistuessaan, koska strategiapäivään osallistumisesta olisi paikallisen sopimuksen mukaan maksettu ylityölisän suuruinen korvaus. Kantajan vaatimus ylityöperusteisesta sairausajan palkan määrästä ei siten perustu työehtosopimukseen.
Työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka poikkeaa siitä, mitä työntekijä ansaitsisi työssä ollessaan. Joissakin tapauksissa työntekijän sairausajan palkka voi olla suurempi kuin hänen työssä ollessaan saama palkka, kun taas toisissa tapauksissa se voi olla pienempi. Tämä johtuu siitä, että työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka on tuntipalkkaisilla työntekijöillä keskituntiansioon perustuva ja kuukausipalkkaisilla kuukausipalkkaan sekä keskimääräisiin lisiin perustuva.
Muiden kuukausipalkkaisten työntekijöiden kuukausipalkka ei ole ollut helmikuussa 2023 suurempi kuin sellaisina kuukausina, jolloin strategiapäivää ei ole ollut. Strategiapäivään osallistuneille korvaus koulutukseen osallistumisesta oli maksettu erillisenä korvauksena, ja se oli näkynyt palkkakuitissa erikseen (koodeilla ”ylityön perusosa” ja ”ylityö vko 50%”). Henkilöillä oli myös ollut mahdollisuus siirtää perusosa työaikapankkiin pidettäväksi myöhemmin vapaana, jolloin perusosaa ei maksettu erikseen.
Sairauslomatodistus poissaolopäivältä oli pyydetty poissaoloperusteen selvittämiseksi. Poissaolotodistuksen pyytäminen ei osoita, että työnantaja olisi velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa.
Työaikalain soveltamisalakirjauksesta ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kaikki työaika olisi työtä. Työaikalain mukainen työajan määritelmä erottaa toisistaan työn ja muun ajan, joka kuitenkin lasketaan työajaksi työaikalain mukaan.
Missään Kemianteollisuus ry:n jäsenyrityksessä, jossa on järjestetty työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, ei ole maksettu sairausajan palkkaa, jos koulutukseen ei ole voinut osallistua. Usein työntekijä on näissä tilanteissa osallistunut koulutukseen toisena ajankohtana, jolloin hänelle on maksettu koulutukselta palkka tuolloin.
Syrjintäväitteistä
A:ta ei ole syrjitty hänen terveydentilansa perusteella. Koulutukseen osallistuneille työntekijöille maksettiin paikallisen sopimuksen mukainen erillinen korvaus siitä, että he osallistuivat tilaisuuteen. A ei osallistunut tilaisuuteen, eikä hänelle siksi maksettu paikallisen sopimuksen mukaista erillistä korvausta. Muillekaan koulutuksesta poissa olleille työntekijöille, riippumatta poissaolon syystä (mm. loma tai muu este), ei maksettu kyseistä korvausta. Poissaolosta johtuva korvauksen maksamatta jättäminen ei ole syrjintää, kun sääntöä on sovellettu yhdenvertaisesti kaikkiin työntekijöihin riippumatta poissaolon syystä. Yleisesti ottaen palkka on vastiketta tehdystä työstä. Tässä tapauksessa erillinen korvaus on ollut vastiketta koulutukseen osallistumisesta.
A:n tilanteeseen nähden vertailukelpoisena ei voida pitää sellaisen työntekijän tilannetta, joka on osallistunut strategiatilaisuuteen ja saanut osallistumiseen perustuvaa korvausta. Vertailukelpoisessa asemassa voisi olla vain sellainen työntekijä, joka ei ollut osallistunut koulutukseen mutta oli siitä huolimatta saanut paikallisen sopimuksen mukaisen korvauksen. Tällaista henkilöä ei kuitenkaan ole, eikä voisikaan olla, koska työnantaja on systemaattisesti noudattanut toimintatapaa, jonka mukaan vain tosiasiallisesti tilaisuuteen osallistuneille maksetaan korvaus osallistumisesta. A:ta on kohdeltu kuten ketä tahansa muuta työntekijää, joka ei ole osallistunut koulutukseen, eikä terveydentila ole ollut päätöksenteon perusteena. Palkanmaksu ei ole ollut sidoksissa työntekijän terveydentilaan, vaan objektiiviseen ja yhdenvertaisesti sovellettuun ehtoon: osallistumiseen koulutukseen.
Koulutukseen osallistumisesta maksettavan korvauksen maksamatta jättäminen A:lle ei ole myöskään ollut yhdenvertaisuuslain 13 §:ssä tarkoitettua välillistä syrjintää. Paikallisen sopimuksen tavoitteena on palkita työntekijöitä osallistumisesta ja houkutella työntekijöitä koulutuksiin säännöllisen työajan ulkopuolella maksamalla osallistujille ylityölisän suuruinen korvaus. Säännöllisen työajan ulkopuolella kouluttaminen on tarpeellista, koska yhtiössä tehdään keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, jolloin kaikkien työntekijöiden kouluttaminen säännöllisenä työaikana on haastavaa, koska jonkun on aina oltava vuorossa tekemässä töitä. Työnantajan kannalta ei ole mielekästä järjestää koulutustilaisuuksia, ellei niihin osallistuta. Tämän vuoksi yhtiössä on päädytty sopimaan paikallisesti säännöllisen työajan ulkopuolella työnantajan aloitteesta tapahtuvista koulutuksista maksettavista korvauksista työntekijöitä osallistumaan kannustavalla tavalla. Jos korvaus koulutuksesta maksettaisiin myös henkilöille, jotka eivät osallistu koulutukseen, tämä rapauttaisi täysin koko kannustimen osallistua. Näin ollen käytännöllä on ollut hyväksyttävä tavoite, ja keinot ovat olleen asianmukaisia ja tarpeellisia.
Vastaus toissijaiseen vaatimukseen
Vastaajat kiistävät toissijaisen vaatimuksen samoilla perusteilla kuin ensisijaisenkin vaatimuksen. Päivä ei ole ollut työehtosopimuksen 42 §:n perusteella järjestettyä koulutusta, eikä kyseistä pykälää tule asiassa soveltaa. Jos työtuomioistuin kuitenkin tulkitsee päivän olleen työehtosopimuksen 42 §:n perusteella järjestettyä koulutusta, ei kuukausipalkan ylittävää ylimääräistä korvausta tule maksaa A:lle sairausajan palkkana. Kemianteollisuus ry ja Teollisuusliitto ry eivät ole sopineet työehtosopimuksen 26 §:n tai siihen liittyvän soveltamisohjeen (palkanlaskentaopas) muuttamisesta. Liitot eivät ole sopineet, että sairausajan palkka kuukausipalkkaiselle laskettaisiin niin, että kuukausipalkan päälle lisättäisiin ylimääräinen korvaus koulutusajalta.
Liitot eivät ole sopineet työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden kasvattamisesta. Liitot ovat sopineet, että työnantajalla on mahdollisuus osoittaa koulutusta kahdeksan tuntia vuodessa säännöllisen vuosityöajan lisäksi yksinkertaisella tuntipalkalla. Jos olisi ollut tarkoitus kasvattaa työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvoitetta koskemaan sellaista aikaa, jolloin työnantaja ei edes saa teettää työtä, tästä olisi pitänyt sopia erikseen.
Toissijainen vaatimus vastaa kahdeksan tunnin säännöllisen työajan palkkaa ja on määrällisesti oikea.
Työehtosopimuksen vastainen menettely
X Oy ei ollut tieten rikkonut eikä sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta. Työnantaja oli noudattanut Kemianteollisuus ry:n ohjeistusta asiassa. Annettu ohje oli alun perin koskenut työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusaikaa, mutta liittojen välisessä erimielisyysasian käsittelyssä oli tullut ilmi, että yrityksessä oli koulutuksia koskeva paikallinen sopimus ja että kyseistä sopimusta oli noudatettu kaikkien muiden strategiapäivään osallistuneiden kohdalla.
Kemianteollisuus ry ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kyseessä olevat työehtosopimusmääräykset eivät olleet selviä ja riidattomia, eikä osapuolilla ollut yksimielistä kantaa asiasta. Kemianteollisuus ry:n näkemys sopimusmääräyksen tulkinnasta oli ollut perusteltu ottaen huomioon työehtosopimuksen 42 §:n määräyksen tausta sekä se, mitä määräys oli tullut korvaamaan. Lisäksi asiassa ei tule soveltaa työehtosopimuksen 42 §:ää vaan paikallista sopimusta, jonka mukaan korvaus maksetaan vain koulutustilaisuuksiin osallistumisesta.
Kantajan mukaan työnantajan kanssa olisi ollut sopimus siitä, että työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta maksetaan palkka koulutustilaisuuksiin osallistumisesta koskevan paikallisen sopimuksen mukaisesti. Tällaista sopimusta työnantajan kanssa ei ole tehty. Joka tapauksessa tällainen sopimus ei olisi työehtosopimuksen osa, koska kyseessä olisi sopimus, joka ei perustu työehtosopimuksen paikallisen sopimisen kelpuutukseen ja jota ei ole tehty kirjallisesti. Kemianteollisuus ry:llä ei ole valvontavelvollisuutta tällaisesta sopimuksesta, eikä yhtiö ole voinut tieten rikkoa työehtosopimusta, koska tällainen sopimus ei ole osa työehtosopimusta. Työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan tällaiseen sopimukseen edes määrällisesti perustuvia vaatimuksia, koska tällöin se joutuisi tulkitsemaan tällaisen sopimuksen oikeaa sisältöä. Työtuomioistuin ei voi velvoittaa maksamaan sellaista, joka ei perustu työehtosopimukseen tai sen nojalla tehtyyn sopimukseen etenkään, kun sopimuksen olemassaolosta ja sen oikeasta sisällöstä on riitaa.
Työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan myöskään vaatimusta, joka perustuu väitteeseen työnantajan noudattamasta käytännöstä. Käytäntö ei ole työehtosopimuksen valtuuttamana tehty kirjallinen paikallinen sopimus eikä siten työehtosopimuksen osa. Työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan väitettyyn käytäntöön edes määrällisesti perustuvia vaatimuksia, koska tällöin se joutuisi tulkitsemaan myös tällaisen käytännön oikeaa sisältöä sekä olemassaoloa.
A on saanut palkkansa samansuuruisena kuin työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka kuukausipalkkaiselle työehtosopimuksen 26 §:n mukaan laskettaisiin. Kantaja on myöntänyt, että vastaajien esittämä sairausajan palkan laskentatapa on työehtosopimuksen mukainen. Kantaja on vaatinut sairausajan palkkana sellaista palkkaa, joka ei perustu työehtosopimukseen. Myöskään kantajan toissijaisesti vaatima palkka ei ole työehtosopimuksen 26 §:stä laaditun liittojen yhteisen palkanlaskentaohjeen mukainen. Liitot eivät ole sopineet sairausajan palkan laskemisesta kantajan esittämällä tavalla. Liitot eivät ole sopineet työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden kasvattamisesta siten, että se ulottuisi ajalle, jolloin työnantaja ei edes saa teettää työtä . Yhtiö ei siten ole rikkonut työehtosopimusta 26 §:n osalta, eikä Kemianteollisuus ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Paikallinen erimielisyysmuistio 12.10.2023
2. Liittojen välinen erimielisyyspöytäkirja 28.3.2024
3. Pääluottamusmies B:n sähköpostiviesti sopimusasiantuntija E:lle, sisältäen liitteenä B:n sähköpostiviestin työntekijöille vuoden 2023 strategiapäivästä
4. Sähköposti 30.11.2019 liitteineen
5. Allekirjoituspöytäkirja kemian perusteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen uudistamiseksi ajalle 5.2.2020–31.12.2021
6. Pääluottamusmies B:n sähköpostiviesti sopimusasiantuntija E:lle
7. Vuorokaavio vuosilta 2024 ja 2025
Vastaajien kirjalliset todisteet
1. Paikallinen sopimus ”Korvaukset koulutustilaisuuksiin osallistumisesta”, 1.1.2012
2. IFF vuorokaavio 2023 K:lta
3. WhatsApp-viesti D:ltä pääluottamusmies B:lle 26.1.2023
4. Liittojen yhteinen tiedote työehtosopimusratkaisusta 5.2.2020
5. Liittojen yhteinen palkanlaskentaopas (s. 15, 37, 39)
6. Liittojen yhteinen koulutusmateriaali TES-infoista maaliskuussa 2020 (s. 14 ja 17)
Vastaajien muu oikeudenkäyntiaineisto
1. Kemian perusteollisuuden työehtosopimus 1.12.2016–31.11.2017
Kantajan henkilötodistelu
1. F, sektorijohtaja
2. G, oikeudellisen yksikön päällikkö
3. B, pääluottamusmies
Vastaajien henkilötodistelu
1. H, työmarkkinajohtaja
2. J, johtava asiantuntija
3. D, entinen tehtaanjohtaja
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu
A on edellä selostetuin tavoin ollut sairastumisen takia poissa X Oy:n 13.2.2023 järjestämästä koulutuspäivästä. Erimielisyys koskee sitä, onko työnantajan kuulunut maksaa A:lle poissaolopäivältä työehtosopimuksen 26 §:n mukainen sairausajan palkka.
Asiassa vallitsee erimielisyys myös siitä, onko kyseinen koulutuspäivä ollut työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, ja tuleeko sairausajan palkan määrän perusteena käyttää säännöllisen työajan palkkaa vai yhtiössä noudatettavan koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskevan paikallisen sopimuksen mukaista korvausta.
Työehtosopimuksen 42 §:stä esitetty henkilötodistelu
Teollisuusliitto ry:n sektorijohtaja F on kertonut toimineensa liiton pääneuvottelijana vuoden 2019 syksyllä alkaneissa työehtosopimusneuvotteluissa. Teollisuusliitto ry:n päätavoite oli ollut poistaa kiky-sopimuksen vaikutukset työehtosopimuksesta pysyvästi. Kemianteollisuus ry oli puolestaan halunnut saada kiky-tunnit työehtosopimuksen rakenteisiin. Lopputuloksena tunnit oli poistettu. Neuvotteluissa ei ollut keskusteltu kiky-tunteihin liittyvien tulkintojen siirtymisestä uuteen työehtosopimukseen. Kun määräys poistui, myös sen tulkinnat poistuivat.
F on lisäksi kertonut, että kuukausipalkka sisältää säännöllisen vuosityöajan mukaisen palkan. Työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus- ja kehittämistilaisuus on ylimääräistä sen päälle, ja erikseen on sovittu, että siitä maksetaan palkka. Kuukausipalkkainen työntekijä ei ole saanut täyttä palkkaa, mikäli hänelle ei ole maksettu kuukausipalkan lisäksi korvausta koulutustilaisuuteen osallistumisesta. Työehtosopimuksen 42 §:n määräyksen kirjauksella säännöllisen työajan palkkaa vastaavasta palkasta on tarkoitettu sitä, että koulutusajalta maksetaan täyttä palkkaa ylimääräisenä. Nimenomaisesti on sovittu, että koulutusajalta maksetaan palkka samalla tavalla kuin säännölliseltä työajalta lisineen. Työehtosopimuksen 42 § on koulutukseen tarkoitettu pykälä, eikä sen perusteella saa suoraan teettää työtä siinä mielessä, että yövuoron ylityötarpeen voisi täyttää tällaisella kouluttautujalla. Säännöllisenä työaikana järjestetty koulutus on kuitenkin työtä siinä missä muukin työ.
F on vielä kertonut, että neuvotteluissa ei ollut keskusteltu sairausajan palkan maksamisesta 42 §:n mukaiselta koulutusajalta. Teollisuusliitto ry:ssä oli pidetty itsestään selvänä, että sairausajan palkka maksetaan, kun kyse on säännöllisestä työajasta. Teollisuusliitto ry on neuvottelujen jälkeenkin tulkinnut määräystä siten, että jos henkilö sairastuu etukäteen määrätyn koulutuksen aikana, hän saa tältä ajalta sairausajan palkan työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti .
Teollisuusliitto ry:n oikeudellisen yksikön päällikkö G on kertonut olleensa yksi Teollisuusliitto ry:n neuvottelijoista riidanalaisella työehtosopimuskierroksella. Työehtosopimuksen 42 §:n määräys oli tullut neuvotteluihin Kemianteollisuus ry:n esityksestä, jossa ei ollut alun perin määritelty, oliko koulutus säännöllistä työaikaa vai esimerkiksi lisätyötä. Kemianteollisuus ry:lle oli ollut tärkeää, että koulutusaika oli työnantajan direktio-oikeuden alaista. Kemianteollisuus ry oli esittänyt, että kyseessä olisi lisätyö, mutta G oli muistuttanut, että lisätyö edellytti suostumusta eikä siten voinut olla työnantajan määräysvallassa. Asiassa oli päädytty siihen, että koulutusaika oli säännöllistä työaikaa, jota voitiin teettää vuosityöajan lisäksi ja josta maksettiin palkka erikseen. Kuukausipalkkainen työntekijä ei ole saanut täyttä palkkaa, jos työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesta koulutustilaisuudesta ei ole sen lisäksi maksettu mitään. Kuukausipalkka kattaa vuosityöaikaa, johon kyseinen kahdeksan tuntia ei sisälly.
G on lisäksi kertonut, että kiky-tuntien poistamista koskeva kirjaus oli otettu allekirjoituspöytäkirjaan G:n aloitteesta, ja sillä oli haluttu varmistaa, ettei tuntien poistamisesta jäänyt epäselvyyttä. Neuvotteluissa ei ollut keskusteltu siitä, maksetaanko koulutuksen ajalta sairausajan palkkaa.
Kemianteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja H on kertonut olleensa pääneuvottelijana vuoden 2019 työehtosopimusneuvotteluissa. Teollisuusliitto ry:n tavoitteena oli ollut saada kiky-tunnit pois ilman kompensaatiota. Kemianteollisuus ry ei ollut lähtökohtaisesti suostumassa kiky-tuntien poistamiseen. Kolmen päivän lakon jälkeen neuvottelut olivat jatkuneet, ja Teollisuusliitto ry oli myöntynyt siihen, että kiky-tunneista tulisi maksaa jotain. Kiky-tuntien kustannusvaikutus oli ollut 1,4 prosenttia, ja Kemianteollisuus ry oli neuvotteluissa todennut, että niistä piti tulla vastaava kustannushyöty. Lopputulos oli ollut se, että kiky-tunnit olivat poistuneet sellaisena kuin ne olivat olleet, mutta työehtosopimukseen oli tullut tilalle erilaisia työaikaelementtejä. Yksi näistä oli ollut kirjaus siitä, että työnantaja voi direktiolla teettää kalenterivuodessa enintään kahdeksan tuntia koulutusta. Kemianteollisuus ry oli laskenut kaikkien vaihtokappaleena tulleiden työaikaelementtien kustannusvaikutukset ja saanut tulokseksi 1,4 prosenttia. Kemianteollisuus ry:n edellytyksenä oli ollut, että kikyn korvaavissa työaikaelementeissä säilyi työnantajan direktio. Koulutusaikaa ei saanut sekoittaa työn tekemiseen. Teollisuusliitto ry ei ollut halunnut, että työehtosopimukseen näyttäisi jääneen kahdeksan kiky-tuntia, joten sen takia tunnit oli kytketty koulutukseen. Määräyksellä ei taattu oikeutta koulutukseen, vaan kyseessä oli työnantajan mahdollisuus ottaa koulutustunnit käyttöön.
H on vielä kertonut, että neuvotteluissa ei ollut puhuttu sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta. Jos sairausajan palkka olisi ollut mukana, olisi kustannusvaikutus ollut erilainen, mikä olisi vaikuttanut Kemianteollisuus ry:n kustannuslaskelmaan.
Kysyttäessä, mitä työehtosopimuksen 42 §:ssä tarkoitetaan säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla palkalla, H on vastannut seuraavaa: Ideana oli se, että kiky-tunnit olivat olleet palkattomia, ja Kemianteollisuus ry oli halunnut säilyttää jotain tunteja tavalla tai toisella. Kyse ei ollut työstä, joten silloin ei voitu teettää työtä. Teollisuusliitto ry ei ollut suostunut siihen, että tunnit olisivat palkattomia. Tämän takia oli otettu kirjaus siitä, että maksetaan vastaava korvaus kuin säännölliseltä työajalta eli yksikertaiset tunnit.
Kemianteollisuus ry:n johtava asiantuntija J on kertonut olleensa neuvottelemassa riidanalaisia pykäliä. Teollisuusliitto ry oli esittänyt, että kiky-tunnit poistettaisiin, kun taas Kemianteollisuus ry oli esittänyt, että tunnit vietäisiin rakenteisiin. Tämä ei ollut sopinut Teollisuusliitto ry:lle, koska se olisi tarkoittanut sitä, että pekkasia ja vuorovapaita olisi muutettu työpäiviksi. Koulutus- ja kehittämistilaisuudet olivat olleet vaihtoehtoinen ratkaisu, joka oli löydetty kyselemällä työpaikoilta, mihin kiky-tunteja oli käytetty. Teollisuusliitto ry:lle oli ollut tärkeää, ettei missään näkynyt, että säännöllistä työaikaa lisätään, vaan kyseessä piti olla koulutukseen linkittyvä aika. Teollisuusliitto ry oli esittänyt, että koulutus- ja kehittämistilaisuudet olisi sijoitettu työehtosopimuksen 7.1 kohtaan, mutta ne olivat päätyneet 42 §:ään, jotta koulutus olisi direktiolla määrättävää.
J on lisäksi kertonut, että 42 §:n soveltamiskäytäntöä oli selvitetty Kemianteollisuus ry:n työmarkkinavaliokunnalta, johon kuuluu noin 20 yritystä. Selkeä ja yksiselitteinen käytäntö on se, että jos työntekijä sairastuu ennen koulutus- ja kehittämistilaisuutta, koulutus siirretään eteenpäin eikä sairausajan palkkaa makseta.
Strategiapäivistä esitetty henkilötodistelu
X Oy:n pääluottamusmies B on kertonut työskennelleensä yhtiössä yli 14 vuotta, josta yli 10 vuotta pääluottamusmiehenä. Tehtaanjohtaja D oli Teollisuusliitto ry:n julistaman ylityökiellon vuoksi kysynyt B:ltä, voitiinko vuoden 2023 strategiapäivät järjestää. Tälle ei ollut ollut estettä, koska kyseessä ei ollut ylityö. Strategiapäivät järjestettiin paikallisen sopimuksen mukaisesti, siten että korvaus osallistumisesta maksettiin 50 prosentilla korotettuna. Näin oli toimittu ainakin 14 vuoden ajan. B oli lähettänyt työntekijöille viestin siitä, että strategiapäiviin voitiin osallistua ja että ne maksettaisiin samalla tavoin kuin aiempina vuosina. Kysyttäessä, olivatko strategiapäivät työntekijöille vapaaehtoisia, B on vastannut, että häntä ja hänen vuorossaan olevia henkilöitä oli eräänä vuonna käyty ”kovistelemassa” siitä, etteivätkö he aikoneet osallistua strategiapäivään, kun heidän nimiään ei ollut listalla. Työnantajan kanssa ei ollut ollut mitään erityistä puhetta työehtosopimuksen 42 §:stä liittyen strategiapäivään. Työnantaja ei ollut paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa kiistänyt sitä, että kyse oli työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesta koulutuksesta.
X Oy:n tehtaan entinen tehtaanjohtaja D on kertonut toimineensa tehtaanjohtajana marraskuusta 2017 maaliskuun loppuun 2023. D oli järjestänyt riidanalaiset koulutuspäivät yhdessä johtoryhmän kanssa. D oli lähettänyt kutsun sähköpostilla, ja esihenkilöt olivat varmistaneet sen perillemenon. Strategiapäivät oli järjestetty joka vuosi, joinain vuosina koko päivän tilaisuutena ja toisina vuosina kahden tunnin palaverina. Tilaisuudet eivät olleet työvuoroluettelossa, vaan tehtaan assistentti oli jakanut vuorot useampaan tilaisuuteen, joita oli joinain vuosina ollut viisi tai kuten vuonna 2023 kolme samanlaista tilaisuutta. Assistentti oli laittanut ilmoitustauluille vuorot, johon jokainen henkilö oli merkitty valmiiksi, ja esteen sattuessa vuoroa oli pystynyt vaihtamaan. Vuorot oli jaettu siten, että tilaisuus oli ollut kunkin vuorohenkilön vapaapäivänä. Vuorotyöntekijöitä olisi muuten ollut mahdoton saada samaan tilaisuuteen, ja tämä oli ollut käytössä ollut yhteisesti hyväksytty käytäntö. D tiedon mukaan strategiapäivät oli aina järjestetty koulutussopimuksen puitteissa siten, että vuorotyöntekijät osallistuivat tilaisuuksiin vapaapäivänään ja saivat siitä ylityön mukaisen korvauksen.
D on lisäksi kertonut, että strategiapäivään osallistuminen ei ollut pakollista, mutta tiedon saaminen oli. Jos ei ollut päässyt mihinkään kolmesta samansisältöisestä tilaisuudesta, kuten 7–8 henkilön kohdalla oli ollut, heille oli järjestetty erikseen lyhyempi tilaisuus maaliskuussa. Tilaisuudesta poisjäämisestä ei olisi annettu varoitusta. Lääkärintodistuksen pyytämistä poissaolosta ei ollut ohjeistettu, vaan esihenkilö oli toiminut A:n asiassa itsenäisesti. Kun työehtosopimus oli vuonna 2020 muuttunut, tehtaan käytäntö ei ollut muuttunut. D ei ollut ”hoksannut”, että 42 §:n määräystä olisi voinut käyttää, eikä sen käyttöönotosta ollut käyty mitään keskustelua.
D on vielä kertonut, että vuoden 2023 strategiapäiviä alettiin järjestää joulukuussa 2022, kun tehtaan viisivuotisstrategia oli saatu uudistettua. Tilaisuus oli päätetty pitää koko päivän kestoisena, koska strategian läpikäyntiä koko henkilöstön kanssa oli pidetty todella tärkeänä. Tilaisuudessa oli katsottu edellisen vuoden tavoitteiden toteutuminen, uusi strategia ja sen mukaiset tavoitteet sekä lisäksi tehty ryhmätöitä. Päivät oli aikataulutettu helmikuun alkupuolelle siten, että vuorohenkilöt oli jaettu kolmeen samansisältöiseen tilaisuuteen. Tiedossa oli ollut, että työntekijöille oli tulossa 3.2.2023 alkaen ylityökielto, ja tämän vuoksi D oli ottanut yhteyttä luottamusmieheen ja kysynyt tältä, voitiinko strategiapäivät järjestää, koska tilaisuudet eivät olleet tuotannollista ylityötä ja ne olisi ollut vielä mahdollista perua. Pääluottamusmiehen kanssa oli käyty läpi eri vaihtoehtoja. Molemmilla osapuolilla oli ollut tahtotila tilaisuuksien järjestämiselle, ja tuolloin oli noussut esiin työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus yhtenä vaihtoehtona, mutta silloin korvauksena olisi ollut yksinkertainen palkka. Mitään sopimusta ei ollut kuitenkaan tehty. Asiassa oli päädytty siihen, että strategiapäivät järjestettiin, ja työnantaja päätti käyttää koulutussopimusta kuten aina ennenkin vuodesta 2012 lukien.
Paikallisen sopimuksen asema
Asiassa on ensin ratkaistava, perustuuko koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskeva paikallinen sopimus (V1) työehtosopimuksessa olevaan valtuutukseen ja onko sitä noudatettava työehtosopimuksen osana.
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohessa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevia riita-asioita. Jos paikallista sopimusta noudatetaan työehtosopimuksen osana, se saa työehtosopimuksen oikeusvaikutukset, jolloin työtuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään sitä koskevia erimielisyyksiä.
Paikallinen sopimus on solmittu 20.12.2011, ja sen ovat allekirjoittaneet tehtaanjohtaja, henkilöstöpäällikkö, toimihenkilöiden pääluottamushenkilö ja työntekijöiden pääluottamushenkilö. Paikalliseen sopimuksen on kirjattu, että se koskee työnantajan aloitteesta tapahtuvaa ja olennaisesti tehtaan ja/tai henkilökunnan henkilökohtaisiin tavoitteisiin liittyvää, säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta. Paikallisen sopimuksen mukaan: ”Sen lisäksi, mitä TES määrää, haluamme K:lla tukea henkilöstön koulutuksiin osallistumista maksamalla säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvista koulutuksista ylityölisän suuruinen korvaus. ”
Vastaajien mukaan työehtosopimuksen osana noudatettava yleissopimuksen 7.1. kohta mahdollistaa paikallisen sopimisen asiasta, joten paikallinen sopimus on osa työehtosopimusta. Kantajan mukaan paikallinen sopimus ei ole yleissopimuksen 7.1 kohdan mukainen sopimus eikä siten työehtosopimuksen osa.
Yleissopimuksen 7.1 kohta koskee otsikkonsa mukaan ammatillista koulutusta. Määräyksessä todetaan, että koulutukseen osallistumisesta on sovittava kyseisen työntekijän kanssa, jos koulutus tapahtuu työajan ulkopuolella, Näissä tilanteissa korvataan koulutuksesta johtuvat suoranaiset kustannukset. Koulutukseen osallistumisen korvausperusteista sovitaan tarvittaessa paikallisesti.
Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä yleissopimuksen 7.1 kohdan määräyksen tai paikallisen sopimuksen taustalla olleista neuvotteluista tai niiden soveltamiskäytännöstä. Määräykselle ja sopimukselle on siten annettava niiden sanamuotoa parhaiten vastaava tulkinta.
Työtuomioistuin toteaa, että yleissopimuksen 7.1 kohta mahdollistaa ammatilliseen koulutukseen osallistumisen korvausperusteista sopimisen tarvittaessa paikallisesti, kun kyseessä on työajan ulkopuolella tapahtuva koulutus. Paikallinen sopimus koskee sanamuotonsa mukaan työnantajan aloitteesta tapahtuvaa ja olennaisesti tehtaan ja/tai henkilökohtaisiin tavoitteisiin liittyvää, säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta.
Työtuomioistuin katsoo, että koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskevaa paikallista sopimusta voidaan pitää yleissopimuksen 7.1 kohdassa tarkoitettuna sopimuksena. Paikallisessa sopimuksessa nimenomaisesti viitataan siihen, että se täydentää työehtosopimusta säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvien koulutusten korvaamisen osalta. Näin ollen työtuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan paikallista sopimusta.
Ovatko vuoden 2023 strategiapäivät olleet työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta
Sopimusmääräyksen tausta
Asiassa on esitetty näyttöä työehtosopimuksen koulutus- ja kehittämistilaisuuksia koskevan 42 §:n taustasta ja tarkoituksesta. Riidatonta on, että sopimusmääräys on muotoutunut nykyiseen muotoonsa 5.2.2020 solmitussa työehtosopimuksessa. Kyseessä ollut neuvottelukierros oli päätynyt valtakunnansovittelijan soviteltavaksi. Neuvotteluihin osallistuneet F, G, H ja J ovat kertoneet pääosin yhdenmukaisesti siitä, että Teollisuusliitto ry:n päätavoite oli ollut poistaa kiky-sopimuksen vaikutukset työehtosopimuksesta pysyvästi, kun taas Kemianteollisuus ry oli halunnut saada ne työehtosopimuksen rakenteisiin.
F:n ja G:n mukaan niin sanotut kiky-tunnit oli poistettu ja allekirjoituspöytäkirjaan oli G:n aloitteesta otettu tätä koskeva kirjaus (K5), kun taas H:n ja J:n mukaan kiky-tunnit oli korvattu erilaisilla työaikaelementeillä, muun ohessa työehtosopimuksen 42 §:n määräyksellä. Liittojen yhteistä neuvottelutulosta koskevaan tiedotteeseen 5.2.2020 (V4) on kirjattu: ”Neuvottelutulos poistaa 24 palkatonta kiky-tuntia sellaisina kuin ne sovittiin kilpailukykysopimuksessa. Tilalle luotiin kokonaan uusia alalle sopivia työaikamalleja.” Näiden työaikaelementtien kustannusvaikutukset olivat H:n mukaan vastanneet poistettuja kiky-tunteja.
Neuvottelijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että työnantajalle oli ollut tärkeää saada koulutustunnit direktio-oikeuden piiriin, minkä vuoksi ne oli J:n mukaan sijoitettu työehtosopimuksen 42 §:ään yleissopimuksen 7.1 kohdan sijaan. Koska työntekijäpuoli ei ollut suostunut koulutustuntien palkattomuuteen, ne oli H:n mukaan päädytty korvaamaan säännöllistä työaikaa vastaavalla palkalla. Neuvottelijat ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että neuvotteluissa ei ollut keskusteltu sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta koulutusajalta.
Työtuomioistuimen arviointi
Työehtosopimuksen 42 §:n mukaan työnantaja voi osoittaa työntekijälle säännöllisen vuosittaisen työajan lisäksi työn suorittamisen kannalta tarpeellista lisä-, täydennys-, laitteisto tai turvallisuuskoulutusta tai tuottavuuden, tehokkuuden ja laadun parantamiseksi työpaikalla tai työnantajan osoittamassa paikassa järjestettäviä kehittämistilaisuuksia enintään kahdeksan tuntia kalenterivuodessa.
Kantajan mukaan strategiapäivät ovat olleet työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, josta on yhtiön noudattaman käytännön mukaisesti maksettu korvaus koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskevan paikallisen sopimuksen mukaisesti. Vastaajien mukaan vuoden 2023 strategiapäivät olisivat sinänsä voineet sisällöllisesti olla työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, mutta yhtiössä oli sovellettu niihin paikallista sopimusta, eikä kyseessä voinut olla samanaikaisesti sekä 42 §:n että paikallisen sopimuksen mukainen koulutus.
Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus on sopimusmääräyksen mukaisesti säännöllistä työaikaa, kun taas paikallinen sopimus koskee työajan ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta. Näin ollen asian ratkaisun kannalta on merkityksellistä, kumman sopimuksen mukaista koulutus on ollut.
Vuoden 2023 strategiapäivät on tehtaanjohtaja D:n kertomuksen perusteella järjestetty kolmena samanlaisena tilaisuutena, joihin kukin vuorotyöntekijä oli osoitettu omana vapaapäivänään. Koska Teollisuusliitto ry oli ennen tilaisuuksia julistanut ylityökiellon, D ja pääluottamusmies B olivat keskustelleet keskenään siitä, voitiinko tilaisuudet järjestää. Tälle ei katsottu olevan estettä, koska kyse ei ollut tuotannollisesta ylityöstä, vaikka koulutustunneilta maksettiin paikallisen sopimuksen mukainen ylityökorvauksen suuruinen korvaus.
D:llä ja B:llä on ollut eri käsitys siitä, ovatko strategiapäivät olleet työehtosopimuksen 42 §:n vai paikallisen sopimuksen mukaista koulutusta. D:n mukaan strategiapäivät oli hänen ollessaan tehtaanjohtajana, eli vuosina 2017–2023, aina järjestetty koulutussopimuksen mukaisesti, eikä työehtosopimuksen 42 §:n voimaantulo ollut muuttanut tätä käytäntöä. D ei kertomuksensa mukaan ollut edes tiennyt työehtosopimuksen 42 §:n määräyksestä vaan oli soveltanut paikallista sopimusta kuten aiempina vuosina. B oli puolestaan ilmoittanut työntekijöille, että kyseessä oli työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus, josta vuorotyöntekijöille maksettiin tunnit paikallisen sopimuksen mukaan (K3). Työtuomioistuin katsoo, ettei D:n ja B:n ristiriitaisista käsityksistä strategiapäivien luonteesta voida asiassa vetää johtopäätöksiä.
Työtuomioistuin toteaa, että tehtaalla on järjestetty strategiapäiviä jo ennen kuin työehtosopimuksen 42 § on tullut voimaan vuonna 2020. Asiassa on riidatonta, että strategiapäivistä on maksettu joka vuosi korvaus paikallisen sopimuksen mukaisesti. D:n kertomuksen perusteella sopimusmääräyksen soveltumista strategiapäiviin ei ollut erikseen mietitty määräyksen voimaantulon jälkeen.
Strategiapäivät ovat vuosina 2024 ja 2025 olleet riidattomasti työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta. Tehtaan tehtaanjohtaja on kuitenkin vaihtunut vuoden 2023 jälkeen, eikä uuden tehtaanjohtajan aikana tehdyistä päätöksistä voida tehdä suoria johtopäätöksiä vuoden 2023 strategiapäivien osalta. Vastaajienkin mukaan vuoden 2023 strategiapäivät olisivat kuitenkin sisältönsä perusteella voineet olla työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, mutta työnantaja oli päättänyt soveltaa niihin paikallista sopimusta.
Työehtosopimuksen 42 §:n sanamuodon ja sopimusmääräyksen taustasta esitetyn henkilötodistelun perusteella työehtosopimuksen 42 §:n mukainen koulutus kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin. Asianosaiset ovat erimielisisä siitä, ovatko strategiapäivät olleet työnantajan määrääminä työntekijöille pakollisia. B:n kertomuksen perusteella työntekijöitä, jotka eivät olleet ilmoittautuneet strategiapäivään, oli aikaisempina vuosina käyty ”kovistelemassa”. B:n on työntekijäliiton sopimusasiatuntijalle lähettämässään sähköpostiviestissä todennut, että tilaisuuteen osallistuminen oli ollut pakollista (K6). D:n kertomuksen mukaan strategiapäivään osallistuminen ei ollut pakollista, mutta sieltä saatavan tiedon saaminen oli. Niille, jotka eivät olleet päässeet osallistumaan mihinkään strategiapäivään, oli myöhemmin järjestetty erillinen lyhempi tilaisuus. Tämä viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että kyseessä ei ole ollut vapaaehtoinen koulutus, vaan koulutus, josta työntekijät eivät ole tosiasiassa voineet kieltäytyä. Esitetyn selvityksen perusteella A:lta ja eräältä toiselta henkilöltä (K6) oli pyydetty strategiapäivistä poissaolosta sairauslomatodistus, mikä tukee sitä johtopäätöstä, että koulutuksesta ei ole voinut jäädä pois ilman pätevää syytä.
Kannetta tukee osaltaan myös se, että sekä paikallisissa että liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa erimielisyys on molempien osapuolten mukaan koskenut työnantajan velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 42 §:n mukaisen koulutuksen ajalta (K1 ja K2).
Vastaajat ovat vedonneet siihen, että koulutuspäiviä ei ole merkitty vuoden 2023 vuorokaavioon (V2). Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, mikä merkitys tällä seikalla on asian arvioinnissa. Esitetyn selvityksen perusteella strategiapäiviä ei ole merkitty vuorokaavioon myöskään vuosina 2024 ja 2025, vaikka kyseisinä vuosina ne ovat riidattomasti olleet työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta (K7).
Työtuomioistuin katsoo, että edellä kerrotut seikat puoltavat enemmän sitä johtopäätöstä, että vuoden 2023 strategiapäivät ovat olleet työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta.
Velvollisuus maksaa työehtosopimuksen 26 §:n mukaista sairausajan palkkaa
Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko työnantajalla velvollisuus maksaa työehtosopimuksen 26 §:n mukaista sairausajan palkkaa strategiapäivän ajalta. Kyseisen sopimusmääräyksen mukaan työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.
Kantajan mukaan työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti järjestetty koulutustilaisuus on ollut työsopimuslain mukaista työtä ja työaikalain mukaista työaikaa, joten siltä tulee maksaa sairausajan palkka työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti. Vastaajien mukaan sairausajan palkkaa maksetaan työehtosopimuksen 26 §:n sanamuodon mukaan työpäiviltä, mutta ei koulutusajalta.
Työajan määritelmä työaikalaissa ja työaikadirektiivissä
Työaikalain 3 §:n 1 momentin mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Työajan määritelmä ei ole kuitenkaan paikkasidonnainen. Työaikaa on siten myös muualla kuin työnantajan toimipisteessä työhön käytetty aika (HE 158/2018 vp s. 74). Työaikalain 3 §:n 1 momentin säännös on pakottava, eikä siitä voida poiketa työntekijän vahingoksi työehtosopimuksella.
Säännöksen esitöissä (s. 76) todetaan, että työaikalain systematiikassa aika jaetaan joko työaikaan tai lepoaikaan. Tämän vuoksi rajanvetoa työajan ja lepoajan välillä joudutaan tekemään myös erilaisten muiden työhönsidonnaisuusaikojen, kuten koulutusten, virkistystilaisuuksien ja muun työnantajan järjestämän toiminnan osalta. Käytännössä näissä tilanteissa on arvioitava sitä, onko toiminnan katsottava olevan työntekijälle vapaaehtoista vai työnantajan edellyttämää. Jos työnantaja edellyttää työntekijän olevan työntekopaikalla muutoin kuin varsinaisia työtehtäviään varten, kysymys olisi työajaksi luettavasta ajasta.
Esitöiden mukaan koulutukset ovat usein työnantajan osoittamia tilaisuuksia, jotka sivuavat välittömästi työntekijän työtehtäviä ja lisäksi työntekijöiden edellytetään niihin osallistuvan. Koulutukseen osallistumisen voidaan arvioida tällöin olevan osa 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua työhön käytettyä aikaa ja sen myötä määritelmän mukaista työaikaa. Työpaikalla työntekijän perehdyttämiseen käytettävä aika olisi työaikaa. Kysymys voisi olla esimerkiksi uuden työssä käytettävän tietojärjestelmän tai koneen käyttämiseen liittyvästä koulutuksesta. Sen sijaan vapaaehtoista koulutusta, jonka tavoitteena on esimerkiksi yleisellä tasolla parantaa tai ylläpitää työntekijän osaamista ja ammattitaitoa ja jota ei voida nähdä osana työntekijän tekemää työtä, ei luettaisi työaikaan.
Lisäksi esitöissä todetaan, että useilla työpaikoilla järjestetään erilaisia vapaaehtoisia virkistyspäiviä ja -retkiä sekä muita varsinaiseen työhön liittymättömiä tapahtumia, joissa työntekijän ei odoteta tekevän työtä. Tällaisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei lähtökohtaisesti olisi työaikaa, koska työntekijä ei tee työtä, eikä työntekijä ole muutoinkaan pykälässä tarkoitetulla tavalla velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä työntekopaikalla. Jos työntekijä tekee tällaisessa tilaisuudessa työtehtäviään, kysymys olisi luonnollisesti työajasta.
Työaikalain työajan määritelmä vastaa työaikadirektiivin (2003/88/EY) 2 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.
Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että työaikadirektiivin 2 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että ajanjakso, jonka ajan työntekijä osallistuu työnantajansa vaatimaan ammatilliseen koulutukseen, joka järjestetään hänen tavanomaisen työpaikkansa ulkopuolella koulutuspalvelujen tarjoajan tiloissa ja jonka aikana hän ei suorita tavanomaisia työtehtäviään, on mainitussa säännöksessä tarkoitettua työaikaa (tuomio 28.10.2021, C-909/19, EU:C:2021:893).
Työtuomioistuimen arviointi
Työehtosopimuksen 26 § koskee sanamuotonsa mukaisesti tilannetta, jossa työntekijä on sairauden tai tapaturman takia estynyt tekemästä työtä. Määräyksen sanamuodosta ei ilmene, koskeeko se myös koulutusta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä sopimusmääräyksen taustalla olleista sopimusneuvotteluista. Soveltamiskäytännön osalta todistaja J on kertonut, että Kemianteollisuus ry:n kyselyn perusteella jäsenyritysten käytäntönä on se, että työehtosopimuksen 42 §:n mukaiselta koulutusajalta ei makseta sairausajan palkkaa. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että tämä on ollut osapuolten yhteisesti hyväksymä ja vakiintunut soveltamiskäytäntö.
Työtuomioistuin on edellä katsonut, että strategiapäivät ovat olleet työnantajan työnjohtovaltansa perusteella määräämää työehtosopimuksen 42 §:n mukaista koulutusta, johon työntekijöiden on edellytetty osallistuvan. Työehtosopimuksen 42 §:ssä on nimenomaisesti sovittu, että koulutusaika on säännöllistä työaikaa. Vaikka koulutustunteja ei ole mahdollista käyttää varsinaisen työn tekemiseen, työnantaja on edellyttänyt työntekijöiden olevan läsnä työnantajan osoittamassa koulutuspaikassa . Koulutuksen on siten katsottava olevan työaikalain 3 §:n 1 momentin mukaista työaikaa ja vastaavan luonteeltaan työhön käytettyä aikaa.
Työntekijällä, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi, on työehtosopimuksen 26 §:n mukaan oikeus sairausajan palkkaan. A on ollut sairauden vuoksi poissa koulutuspäivästä 13.2.2023, eikä X Oy ole maksanut tältä ajalta sairausajan palkkaa. Yhtiö on laiminlyönnillään toiminut työehtosopimuksen 26 §:n vastaisesti. Näin ollen kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.
Suoritusvelvollisuus
Työtuomioistuimen toimivalta tutkia paikalliseen sopimukseen perustuva suoritusvaatimus
Kanteessa on ensisijaisesti vaadittu, että X Oy tulee velvoittaa maksamaan A:lle sairausajan palkkana koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavia korvauksia koskevan paikallisen sopimuksen mukainen ylityölisän suuruinen korvaus (kannevaatimus 2 a).
Työtuomioistuin toteaa, että paikallinen sopimus koskee säännöllisen työajan ulkopuolella tapahtuvaa koulutusta, ja sen perusteella maksetaan ylityölisän suuruinen korvaus. Paikallinen sopimus ei siten sanamuotonsa perusteella tule sovellettavaksi, kun on kyse työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesta, säännöllistä työaikaa olevasta koulutuksesta, josta on sovittu maksettavaksi säännöllisen työajan palkkaa vastaava palkka. Kanteen mukaan työehtosopimusta paremman korvauksen maksaminen on perustunut työnantajan ja pääluottamusmiehen väliseen suulliseen sopimukseen ja työnantajan noudattamaan käytäntöön. Vastaajat ovat katsoneet, ettei työtuomioistuin ole toimivaltainen tutkimaan vaatimusta, koska se ei perustu työehtosopimukseen.
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun ohessa työntekijöiden työehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen. Pykälän 2 momentin mukaan, jos velvollisuus suoritukseen riippuu edellä tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista myös sitä koskevan kanteen.
Kannevaatimuksessa 1 on vaadittu vahvistettavaksi, että X Oy on toiminut työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta A:lle työehtosopimuksen mukaista sairausajan palkkaa. Kannevaatimuksessa 2 a on puolestaan esitetty sairausajan palkkaa koskeva suoritusvaatimus. Velvollisuus suoritukseen riippuu siitä, miten työtuomioistuin ratkaisee kanteen 1 kohdassa esitetyn työehtosopimuksen vastaista menettelyä koskevan vahvistusvaatimuksen. Näin ollen työtuomioistuin katsoo voivansa käsitellä ja ratkaista myös suoritusta koskevan kannevaatimuksen 2 a.
Sairausajan palkan määrä
Työtuomioistuin on edellä katsonut, että strategiapäivät ovat olleet pakollista koulutusta ja siten säännöllistä työaikaa, jolloin sairauspoissaolosta on tullut maksaa sairausajan palkka. Työehtosopimuksen 26 §:n mukaan sairausajan palkkana maksetaan täysi palkka. Työnantaja on maksanut A:lle helmikuulta 2023 säännöllisen työajan mukaan määräytyneen kuukausipalkan, mutta ei palkkaa koulutuspäivältä 13.2.2023. Strategiapäivään osallistuneille työntekijöille on riidattomasti maksettu kuukausipalkan lisäksi paikallisen sopimuksen mukainen ylityölisän suuruinen korvaus.
Kantaja on katsonut, että työnantaja on syrjinyt A:ta terveydentilan perustella asettamalla A:n muita kuukausipalkkaisia työntekijöitä epäedullisempaan asemaan sairausloman takia. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan perusteella. Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.
Edellä todetuin tavoin asiassa on riidatonta, että strategiapäivään osallistuneille on maksettu paikallisen sopimuksen mukainen ylityölisän suuruinen korvaus. A on ollut poissa koulutuksesta sairauden takia, mistä on toimitettu työnantajalle sairauspoissaolotodistus. Jos A ei olisi sairastunut vaan osallistunut koulutukseen, hän olisi ollut oikeutettu paikallisen sopimuksen mukaiseen korvaukseen. Työtuomioistuin toteaa, ettei työnantaja saa asettaa A:ta huonompaan asemaan terveydentilan takia. Työnantajan menettely on synnyttänyt olettaman välittömästä syrjinnästä A:n terveydentilan perusteella.
Kumotakseen syrjintäolettaman työnantajan on yhdenvertaisuuslain 12 §:n mukaisesti osoitettava, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu, vaan erilainen kohtelu on perustunut työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on ollut oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Työnantaja on vedonnut siihen, että paikallisella sopimuksella on haluttu houkutella työntekijöitä koulutuksiin säännöllisen työajan ulkopuolella maksamalla osallistujille ylityölisän suuruinen korvaus. Työtuomioistuin toteaa, ettei tämä perustelu päde työehtosopimuksen 42 §:n mukaiseen koulutukseen, joka on edellä todetuin tavoin säännöllistä työaikaa ja työntekijöille pakollinen. Asiassa ei siten ole esitetty yhdenvertaisuuslain 12 §:n mukaista oikeuttamisperustetta, joka kumoaisi syrjintäolettaman.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkana paikallisen sopimuksen mukaiseen korvaukseen. Muunlainen tulkinta johtaisi yhdenvertaisuuslain pakottavien säännösten vastaiseen lopputulokseen. Kanteen 2 a kohdan suoritusvaatimus on siten hyväksyttävä, ja työnantaja on velvoitettava suorittamaan A:lle maksamatta jääneenä kahdeksan tunnin koulutusajan palkkana 209,65 euroa, mikä määrä on todettu riidattomaksi.
Hyvityssakot
Asia on ollut riidanalaisten määräysten ja paikallisen sopimuksen soveltamisen osalta tulkinnanvarainen, eikä työnantajan voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myöskään Kemianteollisuus KT ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan. Työnantajaan ja työnantajaliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset on siten hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Asia on ratkaistu pääosin Teollisuusliitto ry:n hyväksi. Kemianteollisuus KT ry ja X Oy ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut, jotka ovat määrältään riidattomat.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa X Oy:n toimineen kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta A:lle työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti sairausajan palkkaa 13.2.2023 työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti järjestetyn koulutuspäivän ajalta.
Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 209,65 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.3.2023 lukien.
Työtuomioistuin velvoittaa Kemianteollisuus ry:n ja X Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 13.800,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Muilta osin kanne hylätään.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Tuomas Aarto, Anna Lavikkala, Satu Tähkäpää ja Hannele Fremer jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.
Tuomio on yksimielinen.