Etusivu » Ratkaisut » TT:2014-88

TT:2014-88

Irtisanomissuoja
Työnjohto-oikeus
Työsopimuksen irtisanominen
Työvaatetus

Diaarinumero: R 139/13
Antopäivä: 26.5.2014

Alkoholijuomatehtaan uusi työvaateohjeistus edellytti tuotantolaitoksen työntekijöiden käyttävän työssään yhtiön hankkimia päähineitä, paitoja, housuja ja turvakenkiä. Yhtiön työntekijä oli yhtiön uuden työvaateohjeistuksen tultua voimaan ryhtynyt käyttämään osana työasuaan itse hankkimiaan huivia ja työhousuja. Saamistaan huomautuksesta ja varoituksista huolimatta työntekijä oli kieltäytynyt noudattamasta pukeutumista koskevaa työnantajan määräystä. Tästä syystä hänen työsopimuksensa oli irtisanottu.

Tuomiossa katsottiin, että työnantajan antamaa työnjohtomääräystä oli noudatettava erityisesti sen vuoksi, että työvaatetuksen hankkiminen ja kustantaminen olivat työehtosopimuksen mukaan työnantajan velvollisuus. Työnantajalla oli ollut asialliset perusteet edellyttää pukeutumisohjeen noudattamista ja myös irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy päättää työntekijän työsuhde varoituksista huolimatta jatkuneen ohjeiden vastaisen menettelyn johdosta.


KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry


VASTAAJA

Elintarviketeollisuusliitto ry


KUULTAVA

Altia Oyj


ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely


KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 4.3.2014

Pääkäsittely 15.4.2014


TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välillä ajaksi 24.5.2010-31.3.2014 solmitun elintarvikealojen työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =


ASIAN TAUSTA

A on työskennellyt Altia Oyj:n palveluksessa yhtiön Rajamäen alkoholijuomatehtaan logistiikkaosastolla trukinkuljettajana (logistiikkatyöntekijänä) toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 4.10.1999 – 30.4.2013. Yhtiö irtisanoi A:n 31.10.2012 annetulla irtisanomisilmoituksella päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ilman työvelvoitetta irtisanomisaikana. Työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi työnantaja ilmoitti A:n yhtiön pukeutumisohjesäännön vastaisen pukeutumisen.


KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Altia Oyj:n suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 8 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 24.656,41 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja

- velvoittaa Altia Oyj:n korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 7.338 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Irtisanomiseen johtaneista tapahtumista

A:n työsopimus oli irtisanottu sen johdosta, että hän ei ollut aivan "pilkuntarkasti" noudattanut yhtiön pukeutumisesta antamaa pukeutumisohjesääntöä. Yhtiössä työpukeutumisesta 1.4.2012 voimaan tulleen ohjeistuksen mukaan työntekijöiden oli tullut käyttää yhtiön pukeutumisohjesäännön mukaista vaatetusta. Työntekijöiden osalta tämä vaatetus oli käsittänyt päähineen, T-paidan/collegen (tai puseron), housut ja turvakengät. Lisäksi oli ollut lisävarusteena liivi, jonka käyttö ei ollut kuitenkaan pakollista.

A oli käyttänyt omia työhousuja sekä päähinettä (huivia). Muutoin A oli käyttänyt yhtiön hankkimia asusteita. A:n itse hankkima vaatetus oli väreiltään ja muutoinkin ulkoasultaan muistuttanut hyvin läheisesti yhtiön ohjesäännön mukaista pukeutumista.

A:ta oli varoitettu ohjesäännön vastaisesta pukeutumisesta ennen kuin hänen työsopimuksensa oli irtisanottu.

Johtopäätökset irtisanomisperusteesta

Kantaja ei kiistä sitä, etteikö työnantajalla ole lähtökohtaisesti ollut oikeus antaa työnjohtokäskyjä koskien työpukeutumista. Asiassa on kyse ennen muuta siitä, miten yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä työnantajan työpukeutumista koskevat työnjohtokäskyt voivat olla, miten olennaisena A:n rikkomusta on vallitsevissa olosuhteissa pidettävä, ja onko irtisanominen ollut myös kokonaisuutena arvioiden perusteltua.

A oli ryhtynyt käyttämään itse hankkimaansa päähinettä (huivia) siitä syystä, että hän oli hankkinut rastat hiuksiinsa. A oli työvaatteita valittaessa valinnut kolme lippalakkia, eikä hänellä ollut yhtiön huivia. Rastojen kanssa lippalakkia oli ollut käytännössä mahdotonta pitää, ja toisaalta ohjesääntö oli kuitenkin edellyttänyt päähineen käyttöä. A:n itse hankkima huivi oli ollut väriltään oranssi, joka oli vastannut yhtiön tunnusvärejä.

A:n itse hankkimat työhousut olivat olleet mustat paksukankaiset työhousut. Housut olivat eronneet ulkonäöltään yhtiön hankkimista työhousuista ainoastaan siten, että A:n housuissa oli ollut oranssi tikkaus, joka sinällään on Altian tunnusväri ja jota ei kuitenkaan ollut voinut havaita kuin aivan lähietäisyydeltä tarkasteltuna. A oli katsonut, että hänen itse hankkimansa housut olivat olleet työturvallisuuden kannalta jopa yhtiön housuja paremmat, koska ne oli valmistettu paksummasta kankaasta ja ne suojasivat siksi paremmin muun muassa viiltohaavoilta.

A ei ollut pukeutunut omiin vaatteisiinsa tarkoituksenaan niskoitella ja vastustaa työnantajan antamia työnjohtokäskyjä, vaan omien asusteiden hankinnalle oli ollut aivan asiallinen ja hyväksyttävä peruste. A:lle ei ollut varoituksen antamisen yhteydessä kerrottu, että hänellä olisi oikeus vaihtaa päähineensä huiveihin. A ei työskennellyt asiakaspalvelutehtävissä, vaan yhtiön asiakkailta suljetulla varastolla trukinkuljettajana. Sikäli kuin varastolla olisi käynyt ulkopuolisia henkilöitä, olisi ulkopuolisen henkilön ollut aivan lähietäisyydeltä tapahtuvaa tarkastelua lukuun ottamatta mahdotonta havaita sitä, oliko A:n työasu täsmälleen ohjesäännön mukainen vai ei.

A:n ohjeiden vastaisesta pukeutumisesta ei voida katsoa aiheutuneen työnantajalle mitään vahinkoa, vaan päinvastoin yhtiö oli korkeintaan hyötynyt siitä, että A oli itse hankkinut työasunsa osaksi omalla kustannuksellaan.

Kokonaisuutena tarkastellen pukeutumisohjeen vastaista menettelyä voidaan yhtiön kannalta pitää merkityksettömänä, eikä sille voida antaa merkitystä irtisanomisperusteena. Asiassa on lisäksi otettava huomioon se, että yhtiön suhtautuminen pukeutumisohjesäännön vastaiseen pukeutumiseen ei ole ollut johdonmukaista ja yhtäläistä. Pukeutumiseen ei ollut kaikkien osalta kiinnitetty yhtä tarkasti ja ankarasti huomiota, joten työnantajan menettely on loukannut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Ottaen huomioon ennen muuta A:n pitkän työsuhteen ja ohjeidenvastaisen menettelyn vähäisen merkityksen, ei työnantajalla ole kokonaisuutena harkiten ollut asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta. Näin ollen A:n työsopimus oli päätetty ilman irtisanomissuojasopimuksessa säädettyjä ja työsopimuslain mukaisia perusteita.

Korvauksen määrästä

Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde oli työsuhteen päättymishetkellä kestänyt lähes 13 vuotta. A on työllistynyt välittömästi työsuhteen päätyttyä autonkuljettajan työhön. Hän ei ole kuitenkaan päässyt samalle ansiotasolle kuin Altian palveluksessa, vaan kuukausiansio on yli 1.000 euroa alempi.


VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry on vastauksessaan, johon Altia Oyj on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Altia Oyj ovat lisäksi vaatineet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n velvoittamista korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Altia Oyj:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 13.038,91 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö ei ole toiminut irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen. Yhtiöllä on ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n ja 7 luvun 2 §:n mukainen asiallinen peruste työntekijän työsuhteen irtisanomiselle sen jälkeen, kun työntekijä ei kirjallisesta varoituksesta huolimatta noudattanut yhtiön direktio-oikeuden puitteissa antamaa ohjeistusta työvaatetuksen käyttämiseksi.

A on toistuvasti rikkonut yhtiön Rajamäen tuotantolaitoksen työntekijöitä koskevaa pukeutumisohjesääntöä ja kieltäytynyt pukeutumasta yhtiön hänelle osoittamaan työvaatekertaan. Pukeutumissäännöt ja edellytetty työvaatekokonaisuus on läpikäyty koko henkilöstölle keväällä 2011 pidetyissä kuukausi-infoissa, joissa myös A oli läsnä. Samaan aikaan on myös Rajamäen tuotantolaitoksen sisäänkäyntien läheisyyteen lisätty pukeutumisesta kertovat ohjeet. Keväällä 2012 päivitettiin Rajamäen tuotantolaitoksen pelisäännöt, jossa pukeutumisesta oli myös maininta. Pelisäännöt käytiin läpi koko henkilöstön kanssa ja ne olivat myös esillä Rajamäen tehtaan info-tv:ssä useamman viikon ajan. Pukeutumissäännöt ovat osa työntekijöitä velvoittavaa "Pelisäännöt" -kokonaisuutta ja ovat voimassa kaikissa yhtiön tuotanto- ja logistiikkakeskuksissa ja niillä on merkitystä yhtiön yrityskuvan luomisen ja ylläpitämisen kannalta yhtiön omaksuman strategian mukaisesti.

A on myös toiminut vastoin työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaista työntekijän yleisvelvoitetta jättämällä käyttämättä yhtiön järjestämää, suunnittelemaa ja kustantamaa työvaatetusta, jonka käyttö on omiaan ylläpitämään työturvallisuutta. Työntekijän toiminta on omiaan heikentämään työturvallisuutta varastoalueella. Työntekijän laiminlyönti ei ole merkitykseltään vähäinen.

Yhtiön toimintatapa laiminlyöntitapauksissa on tuotu kirjallisesti kaikkien työntekijöiden tietoon. Laiminlyöntitilanteessa ensimmäinen toimenpide on huomautus, jota seuraa varoitus ja vasta tämän jälkeen irtisanominen. Ilmeisen työturvallisuusulottuvuuden olemassaolosta johtuen yhtiö suhtautuu ohjesäännön laiminlyöntiin vakavasti.

A:lle on 14.9.2012 annettu yksityiskohtainen ja kirjallinen huomautus Rajamäen työyhteisön pelisääntöjen laiminlyönnistä (pukeutuminen vastoin työnantajan määräämiä ohjeita). Tämän jälkeen A:lle on annettu kaksi kirjallista varoitusta ohjeiden vastaisesta pukeutumisesta, koska A ei muuttanut toimintaansa huomautuksen jälkeen. Varoitukset ovat olleet sanamuotonsa mukaan selkeitä ja päättämisuhkaisia. Ensimmäinen kirjallinen varoitus on annettu 20.9.2012. A:n jatkettua ohjeiden ja määräysten rikkomista, on yhtiö antanut vielä toisen kirjallisen varoituksen 9.10.2012.

Kanteessa viitattuja laiminlyöntejä pukeutumisen suhteen ei ole ollut ja Rajamäen tuotantolaitoksen logistiikkakeskuksessa on yksi henkilö vapautettu päähineen käytöstä terveydellisiin syihin perustuen. A:n kohdalla asiassa ei ole edes väitetty, että poikkeus yhdenmukaisesta vaatetuksesta olisi perustunut lääketieteellisin syihin.

Korvausvaatimus on perusteeton ja määrällisesti ylimitoitettu. A on työllistynyt välittömästi sen jälkeen, kun hänen työsuhteensa on päättynyt eikä A ollut päivääkään työttömänä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Vaatekäytäntöön liittyviä asioita ja ohjeita -kalvot 28.1.2011

2. Valokuva työpaikalta

3. Valokuva housuista ja huivista

4. Valokuva 16.1.2014 työnjohtaja B:stä

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työyhteisön pelisäännöt Rajamäellä 2011

2. Rajamäen työvaatteet -esitys 22.11.2010

3. Työvaatekäytäntö Altia Rajamäen tuotantotiloissa ja logistiikassa 1.4.2011 alkaen

4. Työvaatteiden aikataulu

5. Altian työvaatteilla yhtenäinen tyylikäs ilme, 28.1.2011 ja 7.2.2011

6. Kirjallinen huomautus 14.9.2012

7. Ensimmäinen kirjallinen varoitus, 20.9.2012

8. Toinen kirjallinen varoitus, 9.10.2012

9. Muistio kuulemistilaisuudesta 31.10. 2012 ja irtisanomisilmoitus

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. Pääluottamusmies C

3. Varastotyöntekijä D

Vastaajan henkilötodistelu

1. Altia Oyj:n Rajamäen logistiikkakeskuksen päällikkö E


TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Irtisanomisperusteesta esitetty näyttö

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että yhtiö ilmoitti Rajamäen tuotantolaitoksen henkilökunnalle keväällä 2011 uudesta työvaatetuksesta. Työntekijät saivat itse valita omat vaatekerrat yhtiön hankkimista työhousuista, päähineistä, paidoista ja turvajalkineista. Päähineitä oli neljä eri mallia: lippalakki, veturimiehen lakki, pipo ja huivi. Niistä sai valita kolme päähinettä. A valitsi paidat, työhousut, kengät ja kolme lippalakkia. A käytti aluksi yhtiön lippalakkeja. Otettuaan loppukeväästä 2012 hiuksiinsa rastat hän joutui vaihtamaan yhtiön lippalakin omaan musta-oranssiseen huiviin, koska lippalakki ei mahtunut enää päähän. Hän ryhtyi lisäksi alusta lähtien käyttämään pääasiallisesti omia työhousujaan. Hänen omat työhousunsa olivat paksummat ja lämpimämmät sekä suojasivat paremmin viiltohaavoilta kuin yhtiön housut. A työskenteli trukinkuljettajana tuotantolaitoksen varastoalueella, jossa ei käynyt ulkopuolisia lukuun ottamatta satunnaisia vierailijaryhmiä.

Keskusteluissa yhtiön työnjohtajan ja logistiikkakeskuksen päällikön kanssa oli kysymys pelkästään siitä, laittaako A yhtiön lippalakin päähänsä vai joutuuko hän lähtemään pois yhtiön palveluksesta. Yhtiön huivin käyttö ei ollut esillä keskusteluissa työnantajan edustajien kanssa. Saamansa toisenkaan varoituksen jälkeen hän ei halunnut vaihtaa asuaan yhtiön huiviin ja työhousuihin. Useat muutkaan yhtiön työntekijät eivät noudattaneet tarkasti yhtiön pukeutumisohjesäännön mukaista pukeutumista, eikä siihen ollut yhtiön taholta puututtu. A oli tutustunut työyhteisön pelisäännöt Rajamäellä 2011 -ohjeisiin. Kysyttäessä syytä omien housujen ja huivin käyttämiseen varoitusten antamisen jälkeenkin A on kertonut, ettei hän uskonut työnantajan etenevän asiassa irtisanomiseen asti.

Altia Oyj:n Rajamäen logistiikkakeskuksen päällikkönä toimivan E:n mukaan tuotantolaitoksen uudet työvaatteet julkistettiin kevään 2011 aikana. Tuolloin yhtiössä on pidetty informaatiotilaisuudet yhtiön hankkimista uusista työvaatteista koko henkilökunnalle. Työvaateohjeistus on mainittu myös tuotantolaitoksen perehdytysmateriaalissa. Tuotantolaitoksella julkistettiin lisäksi koko henkilökunnalle työyhteisön pelisäännöt Rajamäellä 2011, joissa oli myös maininta yhtiön pukeutumisohjeista ja jotka uudistettiin ja informoitiin henkilökunnalle keväällä 2012. Työvaatteita oli ohjeiden mukaan aina käytettävä tuotantolaitoksen tuotanto- ja logistiikkatiloissa. A toimi trukinkuljettajana tuotantolaitoksen vientilähettämössä hoitaen autojen lastauksia. Hänen vaatetuksenaan olisi yhtiön pukeutumisohjesäännön mukaan tullut olla yhtiön tarjoamat housut, yläosa, päähine ja turvakengät. Työvaatteet on suunniteltu vastaamaan työn toiminnallisuutta ja työturvallisuutta. Niillä on myös suuri merkitys luotettavan ja yhtenäisen yrityskuvan luomisessa asiakkaille. Jos tuotantolaitoksella joku työntekijä toimii vastoin yhtiön pelisääntöjä tai työohjeita, työntekijää yhtiön toimintamallin mukaisesti ensin huomautetaan ja sitten annetaan varoitus sekä viimeisenä keinona hänen työsuhteensa päätetään. Näin toimittiin myös A:n kohdalla hänen laiminlyötyään yhtiön pukeutumisohjetta varoitustenkin jälkeen. E:n huomautettua joitakin henkilöitä pukeutumisohjeen laiminlyönnistä he ovat korjanneet pukeutumisensa ohjesäännön mukaiseksi. A ei esittänyt työnantajalle mitään selvää syytä pukeutumisohjesäännön vastaiselle pukeutumiselleen. A ei tuonut esille, että hänelle ei löytyisi oikeanlaista päähinettä yhtiön valikoimasta. Tuotantolaitoksella käytetään kaikkia yhtiön tarjoamia päähineitä, myös verkkohuivia. A olisi voinut valita käyttöönsä minkä tahansa tarjolla olevista päähineistä. Yhtiössä noudatetaan pukeutumisohjesääntöä tiukasti ja yhtenäisesti. Sitä myös valvotaan poikkeuksetta esimiesten toimesta.

Pääluottamusmies C on kertonut olleensa läsnä A:lle varoituksia annettaessa 20.9. ja 9.10.2012. Yhtiön työnjohtaja on tuolloin kertonut A:lle varoituksen aiheen ja sen noudattamisen laiminlyönnin seurauksen. Uusi pukeutumisohjesäännön mukainen pukeutuminen otettiin tuotantolaitoksella käyttöön kevään ja kesän 2011 aikana. Työntekijät tunsivat yhtiön pukeutumisohjesäännön sisällön. A:n työskentelyalue on suljettu alkoholivarasto, jossa voi käydä vain ulkopuolisia autonkuljettajia, tullivirkamiehiä ja vierailijaryhmiä. A käytti yhtiön lippalakkia ennen siirtymistään oman huivin käyttöön. A:n huivi poikkesi yhtiön huivista pääasiassa vain oranssilta väriltään. Hän käytti omaa huiviaan, koska yhtiön lippalakki ei mahtunut hänen päähänsä rastojen takia. A:n mukaan hänen housunsa olivat paremmat kuin yhtiön työhousut. Varoitustilaisuuksissa läsnä ollut yhtiön työnjohtaja ei tuonut esiin, että A voisi käyttää yhtiön huiveja. A:kaan ei ottanut esiin tätä vaihtoehtoa. Yhtiön eräät työntekijät eivät tarkasti noudattaneet pukeutumisohjesääntöä. Puheeksioton jälkeen he yleensä alkoivat noudattaa pukeutumisohjesääntöä. Jos tuotantolaitoksen työntekijä ei toimi ohjeiden mukaisesti, häntä ensin häntä huomautetaan. Jos hän ei muuta käyttäytymistään, hänelle annetaan työsuhteen päättämisuhkainen varoitus. Ellei varoituskaan auta, hänen työsuhteensa voidaan päättää. Yhtiö on laiminlyöntitapauksissa toiminut mainitun työyhteisön pelisäännöt Rajamäellä -ohjeen toimintamallin mukaisesti. C:n käsityksen mukaan yhtiön ohjeistuksen mukaiset housut olivat työssä turvalliset eikä niiden käyttöön liittyviä tapaturmia ollut sattunut.

Altia Oyj:ssä varastotyöntekijänä toimivan D:n mukaan A työskenteli tuotantolaitoksen alkoholivarastolla. Varastolla kävi vierailijaryhmiä silloin tällöin. A:n otettua rastat hiuksiinsa hän alkoi käyttää yhtiön lippalakin sijasta omaa huivia. Kaikki yhtiön työntekijät eivät käyttäneet tarkasti pukeutumisohjesäännön mukaisia vaatteita. Huomautuksen jälkeen työntekijät ovat yleensä alkaneet käyttää yhtiön vaatteita. Yhtiön huivia on muutama henkilö käyttänyt myös varastolla.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaista työntekijästä itsestään riippuvaa syytä, kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei tällä perusteella kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Elintarvikealan työehtosopimuksen 26 §:n mukaan työnantaja hankkii, kustantaa ja huoltaa työssä tarvittavat työpuvut. Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja toimivaltansa mukaisesti antaa työn suorittamisesta.

Altia Oyj on vahvistanut työyhteisön pelisäännöt Rajamäellä 2011 -ohjeistuksen, joka on uudistettu vuonna 2012. Ohjeistus edellyttää tuotantolaitoksen työntekijöiden käyttävän työssään yhtiön tuotanto- ja logistiikkatiloissa yhtiön hankkimia päähineitä, paitoja, housuja ja turvakenkiä. Yhtiön työvaateohjeistus on ollut yleisesti työntekijöiden tiedossa. Asiassa on riidatonta, että työntekijöiden velvoittaminen käyttämään työnantajan hankkimaa työvaatetusta kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

A on yhtiön uuden työvaateohjeistuksen tultua voimaan ryhtynyt käyttämään osana työasuaan itse hankkimiaan huivia ja työhousuja. Hänelle on 13.9.2012 annettu kirjallinen huomautus Rajamäen työyhteisön pelisääntöjen laiminlyönnistä eli pukeutumisesta vastoin työnantajan määräämiä ohjeita. Laiminlyönnin jatkuttua A:lle on 20.9. ja 9.10.2012 annettu varoitukset samasta syystä. Varoituksissa on ilmoitettu, että mikäli A ei jatkossa pukeudu työnantajan määräämien ohjeiden mukaisesti, työnantaja tulee harkitsemaan A:n työsuhteen päättämistä. Saamistaan huomautuksesta ja varoituksista huolimatta A on kieltäytynyt noudattamasta pukeutumista koskevaa työnantajan määräystä. Tästä syystä hänen työsopimuksensa on irtisanottu 31.10.2012.

Asiassa on selvää, että A on toistuvasti menetellyt vastoin työnantajan toimivaltansa mukaisesti antamaa työnjohtomääräystä. Irtisanomisperusteen oikeellisuutta harkittaessa on kuitenkin arvioitava rikkomuksen laatua ja vakavuutta yhtäältä työnantajan näkökulmasta ja toisaalta siltä kannalta, minkälaisia perusteita A:lla on ollut menettelylleen.

A:n käyttämä työvaatetus on sinänsä vain joiltakin yksityiskohdiltaan poikennut yhtiön pukeutumisohjeista. A on työssään joutunut vain satunnaisesti tekemisiin asiakkaiden tai muiden ulkopuolisten kanssa. Yhdenmukainen pukeutuminen on toisaalta ollut osa laajempaa ohjeistusta, jossa on käsitelty myös muun muassa työturvallisuuteen ja työajan järjestämiseen liittyviä sekä muita työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvia seikkoja. Asiassa onkin työtuomioistuimen käsityksen mukaan kysymys siitä, voiko työnantaja yleisesti edellyttää antamiensa ohjeiden noudattamista, vai voidaanko niistä tapauskohtaisesti poiketa asian laadun ja työntekijän harkinnan mukaan.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajan antamia asiallisia työnjohtomääräyksiä lähtökohtaisesti on noudatettava. Näin on nyt esillä olevassa tapauksessa erityisesti sen vuoksi, että työvaatetuksen hankkiminen ja kustantaminen ovat työehtosopimuksen mukaan työnantajan velvollisuus. Voidaan arvioida, että resurssit, jotka yhtiö on käyttänyt yhdenmukaisen työvaatetuksen suunnitteluun, hankkimiseen ja ohjeistamiseen henkilöstölle, eivät ole olleet aivan vähäiset. Asiassa on myös selvitetty, että yhtiössä on puututtu ohjeiden vastaiseen pukeutumiseen ja että asianomaiset työntekijät ovat A:ta lukuun ottamatta puhuttelun jälkeen korjanneet menettelyään.

A on siirtynyt käyttämään itse hankkimaansa huivia sen jälkeen, kun hän on teettänyt sellaisen kampauksen, ettei yhtiön lippalakkia voinut käyttää. Työntekijöiden käytettävissä on kuitenkin ollut myös yhtiön huivi. Vaikka A:n ja pääluottamusmiehen mukaan varoitusten antamisen yhteydessä on ollut puhetta vain lippalakin käyttämisestä, A:n on täytynyt ymmärtää, että hän olisi voinut käyttää myös saatavilla olevaa yhtiön huivia ja siten täyttää yhtiön pukeutumisvaatimuksen. Tämä voidaan päätellä varoitusten sanamuodostakin, jossa viitataan yleisesti yhtiön päähineen käyttämiseen. Työtuomioistuimelle on myös jätetty valokuva (kantajan todiste 2), jossa A on kuvattuna vieretysten yhtiön huivia käyttävän työtoverin kanssa. Työnantajan määräyksellä ei siis ole puututtu A:n itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviin seikkoihin esimerkiksi siten, että hänen olisi tosiasiallisesti edellytetty muuttavan kampaustaan.

Samalla voidaan todeta, että työnantajan määräyksen vastainen A:n menettely on ollut paitsi jatkuvaa, myös tahallista. Asiallista syytä A:n menettelylle ei ole esitetty, vaan sen on katsottava johtuneen lähinnä periaatteellisesta halusta uhmata työnantajan määräyksiä. Työyhteisössä tällaista toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä, vaikka rikkomuksen välittömät seuraukset eivät sinänsä olisi vakavia.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on ollut asialliset perusteet edellyttää pukeutumisohjeen noudattamista ja myös irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy päättää A:n työsuhde varoituksista huolimatta jatkuneen ohjeiden vastaisen menettelyn johdosta. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Altia Oyj:n oikeudenkäyntiku­lut, joiden määräksi on ilmoitettu 13.038,91 euroa. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on paljoksunut vastaajapuolen laskutuksen perusteena käytettyä tuntiveloitusta. Vastaajapuolen kuluvaatimus perustuu työtuomioistuimelle esitettyyn erittelyyn asian ajamiseksi suori­tetuista toimenpiteistä ja niistä aiheutuneista kustannuksista. Suoritettuja toimenpiteitä on pidettävä aiheellisina eikä käytetty laskutusperuste poikkea tavanomaisesta. Näin ollen oikeudenkäynti­kulut on suoritettava vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Altia Oyj:n yhteiset oikeuden­käyntikulut 13.038,91 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momen­tissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistui­men tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Pärssinen, Ahokas ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 26.5.2014