TT 2018:15

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi
Määräaikainen sopimus
Pysyvä työvoiman tarve
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 7/17
Antopäivä: 16.2.2018

Asiassa oli kysymys siitä, olivatko yliopiston solmimat kolme peräkkäistä määräaikaista työsopimusta tehty vastoin työehtosopimuksen määräaikaista työsopimusta koskevaa määräystä sekä siitä, oliko yliopisto rikkonut henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia koskevia työehtosopimuksen määräyksiä.

Ensimmäisen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteena oli työvapaan sijaisuus. Koska sijaisuus voi olla perusteltu syy työsopimuksen määräaikaisuudelle ja työvapaalla ollut työntekijä olisi halutessaan voinut palata yliopiston palvelukseen, määräaikaista työsopimusta ei ollut tehty vastoin työehtosopimuksen määräystä. Toisen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteena olivat keskeneräiset työjärjestelyt yksikössä, tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset ja tutkinnonuudistus. Tutkinnonuudistukseen oli liittynyt epävarmuutta kyseessä olevan tehtävän jatkumisesta. Tiedossa kuitenkin oli, että muutoksia näissä tehtävissä tulisi tapahtumaan uudistuksen edetessä. Tuomiossa katsottiin, että tutkinnonuudistuksen vireillä olon ja kyseessä olevien tehtävien uudelleen suuntaamista koskevien suunnitelmien perusteella yliopisto oli perustellusti voinut varautua toiminnan muutoksiin solmimalla työsopimuksen määräaikaisena. Koska kysymyksessä olevan tehtävän lakkauttaminen ja resurssien uudelleen suuntaaminen olivat tiedossa kolmatta sopimusta tehtäessä, yliopistolla oli peruste solmia myös kolmas työsopimus määräaikaisena.

Tutkinnonuudistus ja siihen liittyvä tehtävien uudelleen suuntaaminen kohti yliopiston omaa painopistealuetta sekä tutkinnonuudistuksen siirtymäkauteen liittyvä lisätyön tarve kyseisessä oppiaineessa puhuivat työvoiman tarpeen pysyvyyttä vastaan. Tuomiossa katsottiin yliopiston osoittaneen, että toiminnan muutokset olivat tosiasiallisesti vaikuttaneet kysymyksessä olevalle työntekijälle tarjolla olleisiin työtehtäviin. Määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus eivät myöskään osoittaneet työnantajan työvoimatarvetta pysyväksi, eikä mikään viitannut siihen, että yliopisto olisi määräaikaisilla työsopimuksilla pyrkinyt kiertämään toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen liittyvää irtisanomissuojaa tai että tutkimuksen tai opetuksen vapaus olisi vaarantunut yliopiston menettelyn vuoksi. Näin ollen katsottiin, että määräaikaisille työsopimuksille oli ollut lailliset perusteet eikä yliopisto ollut rikkonut työehtosopimuksen määräaikaista työsopimusta koskevaa määräystä.

Yliopisto myönsi rikkoneensa työehtosopimuksen mukaista velvoitettaan arvioida työntekijän suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Yliopisto tuomittiin tältä osin hyvityssakkoon. Tuomiossa katsottiin, että asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi yliopiston rikkoneen henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia koskevia työehtosopimuksen määräyksiä muilta osin.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Lapin yliopisto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta määräaikaisia työsopimuksia ym. koskevassa asiassa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on 22.8.2017 antamassaan päätöksessä nro 103 hylännyt vastaajien työtuomioistuimen toimivallan puuttumista koskevan oikeudenkäyntiväitteen (TT 2017:103).

Työtuomioistuin on toimittanut valmisteluistunnon 20.11.2017.

Työtuomioistuin on 5.1.2018 antamissaan päätöksissä hylännyt kantajan editiovaatimuksen ja kantajan salassapitovaatimuksen koskien vastaajan kirjallisia todisteita 6 ja 7.

Pääkäsittely on toimitettu 11. ja 12.1.2018.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa (1.4.2014–31.1.2017) on muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde ja koeaika

[...]

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja

koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

[…]

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 LUKU

YLIOPISTOJEN PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Henkilökohtaisen palkanosan määräytyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6.3 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Arviointikeskustelut käydään koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein.

Suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi. Työnantaja vahvistaa henkilökohtaisen työsuorituksen tason. Työnantaja voi perustellusta syystä poiketa esimiehen suoritusarvioinnista.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä käytännön arviointimenettelyt

voivat poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös useamman henkilön muodostamaa asiantuntijaryhmää.

6.4 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi

6.4.1 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi työsuhteen alkaessa tai uudessa tehtävässä

Henkilön tullessa uutena yliopiston palvelukseen maksetaan henkilökohtainen

palkanosa aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suoriutumistaan.

Suoritustaso arvioidaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta.

Tämän mukaisesti menetellään myös silloin, kun henkilö siirtyy aikaisempaan

tehtävään verrattuna uuteen tehtävään yliopiston sisällä.

6.4.2 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi tehtävien vaativuustason muuttuessa

Henkilön suoritustaso muuttuneessa tehtävässä arvioidaan alustavasti muutoshetkestä lähtien kuten uudessa tehtävässä niin, että se vastaa sellaista suoritustasoa, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suoriutumistaan suhteessa muuttuneeseen vaativuustasoon ja tehtävään.

[...]

Suoritustaso arvioidaan uudelleen muuttuneessa tehtävässä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteessä 3 on sovittu tarkemmin arviointijärjestelmästä.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A:n ja Lapin yliopiston (työnantaja) välillä solmittiin 30.9.2013 määräaikainen työsopimus ajalle 1.10.2013–31.7.2014 työoikeuden tutkimusjohtajan tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin B:n sijaisuus B:n työvapaan ajaksi kuitenkin enintään niin pitkäksi aikaa, kun B on työstä vapautettuna. Tehtävänimike muutettiin 25.11.2013 allekirjoitetulla sopimuksella työoikeuden apulaisprofessoriksi.

A ja työnantaja solmivat 14.4.2014 toisen määräaikaisen työsopimuksen 1.8.2014–31.7.2015 työ- ja sosiaalioikeuden apulaisprofessorin tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin "keskeneräiset työjärjestelyt yksikössä; tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset ja tutkinnon uudistus". Tehtävänimike muutettiin professoriksi 27.11.2014 allekirjoitetulla ja 1.12.2014 voimaan tulleella sopimuksella.

A ja työnantaja solmivat 28.5.2015 kolmannen määräaikaisen työsopimuksen 1.8.2015–31.7.2016 työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin "määräaikaisesti täytettävä tehtävä; keskeneräiset tehtäväjärjestelyt yksikössä; tehtävä on sovittu päättyväksi nykymuodossaan 31.7.2016."

A:n työsuhde ei jatkunut 31.7.2016 jälkeen. Kantajan mukaan A:n määräaikaiset työsopimukset tehtiin vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä. Riidatonta on, että Lapin yliopisto kysyi Sivistystyönantajat ry:n kantaa työsopimuksen määräaikaisuutta koskevaan asiaan 7.1.2016 sähköpostitse ja Sivistystyönantajat ry vastasi 8.1.2016 hyväksyen määräaikaisen työsopimuksen käytön.

Asiassa on riidatonta, että Lapin yliopisto ei ole käynyt A:n kanssa arviointikeskustelua kuuden ensimmäisen kuukauden kuluessa työsuhteen alkaessa. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, rikkoiko Lapin yliopisto työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.3 kohdan mukaista velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein tai rikkoiko se tähän nähden toissijaisesti työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 tai 6.4.2 mukaista velvoitettaan arvioida suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 27.11.2014 lukien.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräys, jonka mukaan "määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla" on velvoittava määräys, jonka noudattamista Sivistystyönantajat ry on velvollinen valvomaan;

- vahvistaa, että Lapin yliopisto on solminut A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset vastoin työehtosopimuksen määräystä ja että A:n työsopimusta on tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana;

- vahvistaa, että Lapin yliopisto on rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.l kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hänen työsuhteensa alkamisesta eli viimeistään 31.3.2014 mennessä ja mainitun pykälän 6.3 kohdan mukaista velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut arviointimenettelyyn liittyvät toimenpiteet A:n kanssa kahden vuoden välein tai tähän nähden toissijaisesti rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 tai 6.4.2 kohdan mukaista velvoitettaan arvioida suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 27.11.2014 lukien;

- velvoittaa Lapin yliopiston maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 25.989,56 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Määräaikaisia työsuhteita koskeva erimielisyys

Työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräys, jonka mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla, on velvoittava. Se otettiin työehtosopimukseen 1.3.2010 yliopistojen yleistä työehtosopimusta ensimmäistä kertaa solmittaessa. Tällöin sovittiin ja tarkoitettiin, että määräaikaisuuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa. Sivistystyönantajat ry:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n erimielisyysneuvotteluissa on käsitelty määräaikaisia työsopimuksia koskeneita erimielisyyksiä.

A:n määräaikaisille työsopimuksille ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perustetta. Yksikään työsopimuksiin kirjatuista perusteista ei ole määräaikaisen työsopimuksen solmimisen oikeuttava perusteltu syy. Työnantaja tiesi, ettei B tule enää hoitamaan tehtäväänsä, koska tämä oli kutsuttu viideksi vuodeksi professorin tehtävään Turun yliopistoon. Työnantaja ilmoitti tämän A:lle ennen ensimmäisen työsopimuksen solmimista. B:n työvapaa Lapin yliopistosta oli sovittu kestäväksi 31.7.2014 asti. B irtisanoutui 24.3.2014 jäädäkseen vanhuuseläkkeelle 1.8.2014. B:n sijaisuutta ei olisi saanut käyttää näissä olosuhteissa määräaikaisuuden perusteena.

Keskeneräiset tehtävä- tai työjärjestelyt yksikössä, tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset tai tutkinnonuudistus eivät olleet perusteltuja syitä määräaikaiselle työsopimukselle. Mikään mainituista perusteista ei synnyttänyt epävarmuutta työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvien tehtävien jatkuvuudesta, eikä tällaista epävarmuutta tuotu A:n tietoon työsopimuksia tehtäessä. A:lle ei myöskään kerrottu, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin alaan kuuluvat tehtävät, kuten opetus ja tutkimus, olisi tarkoitus lopettaa tiedekunnassa jossain vaiheessa.

Lapin yliopisto ei ole tehnyt päätöstä työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvien tehtävien lakkauttamisesta ennen työsopimusten tekemistä tai sen jälkeenkään. Päätöksestä ei näin ole eikä edes voitu kertoa A:lle. A:ta ei myöskään informoitu asian mahdollisesta valmistelusta. Vaikka tällainen päätös olisikin tehty, se ei olisi oikeuttanut solmimaan määräaikaisia työsopimuksia riippumatta siitä, kerrottiinko asiasta A:lle.

Lapin yliopisto tarjosi ja tarjoaa edelleen työ- ja sosiaalioikeuden opetusta sekä vanhan että uuden tutkinnon mukaan. Työnantaja pyysi A:lta opetuksen suunnittelua lukuvuodelle 2016–2017. A teki opetuksen suunnittelun, joka hyväksyttiin ja merkittiin opinto-oppaaseen. Tätä opetusta on myös toteutettu lukuvuonna 2016–2017. Toisaalta vaikka tehtävän lakkaaminen olisi ollut työnantajan tiedossa sopimusta tehtäessä, ei se olisi ollut peruste A:n työsopimuksen määräaikaisuudelle. Joka tapauksessa Lapin yliopistolla oli ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta lukien pysyvä työvoiman tarve A:n hoitamiin tehtäviin. A:n kanssa solmittuja määräaikaisia sopimuksia ja niiden kestoja ei ollut kytketty todellisiin ja objektiivisiin perusteisiin.

A ei hyväksynyt määräaikaisuuden perustetta, vaan hän reklamoi perustellun syyn puuttumisesta kaksi kertaa työsuhteensa aikana dekaanille. Työsopimuksessa oleva työntekijän allekirjoitus ei muodosta perusteltua syytä määräaikaiselle sopimukselle.

Lapin yliopiston on tullut ottaa huomioon yliopistolain 32 §:n 3 momentin velvoitteet A:n professorin tehtävien kestosta päättäessään, mutta näin ei ole tapahtunut ja yliopisto on toiminut säännöksen vastaisesti.

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Työehtosopimuksen 6.4 kohdan mukaan henkilökohtainen palkanosa maksetaan aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan henkilön pätevyyttä, työkokemusta ja aikaisempaa suoriutumistaan. Työnantaja ei tehnyt henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia 6 kuukauden kuluttua A:n työsuhteen alkamisesta tai myöhemminkään työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, vaikka A pyysi arvioinnin tekemistä keväällä 2014. A:n kanssa ei käyty 21.10.2014 tai maaliskuussa 2015 keskustelua, jossa hänen suoritustaan olisi arvioitu. A:n suoriutumista ei arvioitu työehtosopimuksessa määrätyllä tavalla vastaajan väittämissä keskusteluissa tai muutoinkaan.

Hyvityssakkovaatimukset

Lapin yliopisto tiesi tai ainakin sen on täytynyt tietää, ettei työehtosopimuksen mukaisia perusteita määräaikaisuuksille ole ollut. Menettely on ollut jatkuvaa. Henkilökohtaisen suorituksen arvioinnin osalta menettely oli tahallista ja täten erityisen moitittavaa, eikä tilannetta korjattu A:n pyynnöistä huolimatta.

Sivistystyönantajat ry tuki jäsenensä menettelyä, eikä pyrkinyt millään keinoin puuttumaan tähän. Erimielisyydet tulivat Sivistystyönantajat ry:n tietoon viimeistään 24.11.2015.

LAPIN YLIOPISTON VASTAUS

Vaatimukset

Lapin yliopisto on vaatinut, että kantajan työsopimuksen määräaikaisuutta koskevat vaatimukset 2 ja 4 hylätään. Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettelyn (vaatimus 3) osalta Lapin yliopisto on myöntänyt, että A:n henkilökohtaisen suoriutumisen ensimmäistä arviointia ei ole tehty kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Tämän osalta Lapin yliopisto on vaatinut, että työtuomioistuin jättää Lapin yliopiston tuomitsematta hyvityssakkoon. Lapin yliopisto on vielä vaatinut, että henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettelyyn liittyvät muut vaatimukset hylätään.

Lisäksi Lapin yliopisto on vaatinut, että kantajan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan Lapin yliopiston oikeudenkäyntikulut 64.485 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työsopimusten määräaikaisuudesta

A:n kaikille kolmelle määräaikaiselle työsopimukselle oli työsopimuslain mukainen peruste. Työsopimuksen määräaikaisuuden perustetta arvioidaan sopimuksen tekohetken perusteella. Lapin yliopisto teki 5.1.2013 kulttuuriministeriön kanssa yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskevan tulossopimuksen vuosille 2013–2016. Tulossopimuksen mukaan sopimuskaudella vapautuvaa työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävää muutetaan ja suunnataan uudestaan ja siihen kuuluva sosiaalioikeus sisällytetään hyvinvointioikeuden professuuriin. Sopimuksen mukaan sitä tarkistetaan vuosittain muun muassa strategisen henkilöstösuunnitelman osalta.

A:n ensimmäinen määräaikainen työsopimus tehtiin 30.9.2013 ajalle 1.10.2013–31.7.2014, kuitenkin enintään niin pitkäksi aikaa kun B on työstä vapautettuna. Kyse oli siis B:n sijaisuudesta B:n työvapaan ajaksi. Sijaisuus on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle. B:n työsuhde Lapin yliopistoon jatkui kunnes hän irtisanoi työsuhteensa 24.3.2014 päättymään 1.8.2014 lukien.

A:n toinen määräaikainen työsopimus tehtiin 14.4.2014, eli vähän yli puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä, ajalle 1.8.2014–31.7.2015. Lapin yliopistossa oli tuolloin vireillä oikeustieteellisen tutkinnonuudistus ja siihen liittyvä oikeustieteiden tiedekunnan rakenteellinen uudistus. Siksi määräaikaisuuden perusteiksi kirjattiin keskeneräiset työjärjestelyt yksikössä ja sitä perusteltiin tiedekunnan strategisilla tehtävämuutoksilla ja tutkinnonuudistuksella. Tiedekunnalla oli tuolloin perusteltu käsitys siitä, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuria ei tulla jatkamaan ainakaan sellaisenaan ennen vuoden 2016 loppuun mennessä päättyvän tulossopimuskauden päättymistä. Työjärjestelyjen keskeneräisyys ja perusteltu käsitys tehtävän päättymisestä ennen vuoden 2016 loppua ja epävarmuus sen päättymisen tarkemmasta ajankohdasta on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Loppuvuonna 2014 oikeustieteiden tiedekunnan työ- ja virkamiesoikeuden professuuri täytettiin työ- ja sosiaalioikeuden professorin nimikkeellä 31.7.2015 asti. Tätä tehtävää hoiti A. Tällöin tiedekunta totesi, että jatkosta päätetään tulossopimuksen kevään 2015 välitarkastelussa eli niin sanotuissa kurkistuksissa. Kurkistuksissa esitettiin, että osana rakenteellista kehittämistä työ- ja sosiaalioikeus siirretään osaksi hyvinvointioikeutta, mutta asiaa ei kuitenkaan vielä tuolloin päätetty ja keskustelua jatkettiin maaliskuussa 2015 sekä tiedekunnan sisällä että yliopiston johdon kanssa. Keskusteluissa todettiin, että A:n hoitama työ- ja sosiaalioikeuden professuuri tultaisiin lakkauttamaan. Tiedekunnan dekaani keskusteli asiasta A:n kanssa ja asia kirjattiin myös A:n määräaikaiseen työsopimukseen.

A:n kolmas ja viimeinen määräaikainen työsopimus tehtiin 28.5.2015 ajalle 1.8.2015 –31.7.2016. Oikeustieteiden tiedekunnan tutkinnonuudistus oli tuossa vaiheessa valmistunut ja sen siirtymäaika oli alkanut. Tiedekunnassa oli tiedossa toukokuussa 2015, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuri tultaisiin lakkauttamaan 31.7.2016. Siksi A:n työsopimukseen kirjattiin, että tehtävä on sovittu päättyväksi nykymuodossa 31.7.2016, mikä myös toteutui. Se, että tehtävän tiedettiin päättyvän, oli lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

A ei allekirjoittanut uutta työsopimusta vielä toukokuussa 2015, vaan hän pyysi kesäkuussa 2015 lisävahvistuksen sille, että tehtävän lakkaamisesta on sovittu yliopistolla. Saatuaan yliopiston hallinnolta vahvistuksen A allekirjoitti sopimuksen. Pian viimeisen määräaikaisen työsopimuksensa tekemisen jälkeen A alkoi kyseenalaistaa sen määräaikaisuuden perustetta, mikä johti välillä kiihkeään sananvaihtoon työnantajan kanssa ja A:n esittämiin lukuisiin syytöksiin yliopistoa kohtaan.

Työnantajan työvoiman tarve ei ole ollut pysyvä, koska A:n määräaikaisten työsopimusten tarkoittamaa tehtävää ei ole ollut olemassa hänen viimeisen määräaikaisen työsopimuksensa päätyttyä 31.7.2016. Tämän jälkeen työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluneet asiat liitettiin uuteen hyvinvointioikeuden professuuriin. A:n kanssa on sovittu siitä, että hänen määräaikaisuutensa päättyvät lukuvuoden alkuun. Tämä on luonnollista, koska yliopisto toimii ja suunnittelee toimintaansa lukuvuosittain.

Suoriutumisen arvioinnista

Lapin yliopisto ei käynyt A:n kanssa suoriutumistason arviointikeskustelua ensimmäisten kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Yliopistoa ei kuitenkaan tule tuomita hyvityssakkoon rikkeen vähäisyyden vuoksi.

A täytti arviointikeskustelua koskevat tiedot yliopiston tietojärjestelmään kuuden kuukauden ajan loppupuolella. Tietojärjestelmässä olleen virheen takia tiedot eivät kuitenkaan välittyneet A:n esimiehelle, jolle arviointikeskustelun käyminen olisi kuulunut.

A ja hänen esimiehensä keskustelivat A:n työsuhteesta määräajan kuluessa 18.3.2014. Keskustelu koski pääasiassa A:n määräaikaisen työsopimuksen mahdollista jatkamista eikä suoriutumisen arviointia. Keskustelun perusteella yliopisto kuitenkin teki A:n kanssa 14.4.2014 uuden työsopimuksen, jossa hänen palkkaansa korotettiin.

A:n kanssa käytiin suoriutumisen arviointikeskusteluja maaliskuun 2014 jälkeen työehtosopimuksen mukaisesti. Ensimmäinen varsinainen arviointikeskustelu käytiin 21.10.2014 Lapin yliopiston niin sanottujen Suuntaa-keskusteluiden yhteydessä. Keskustelun seurauksena A:n palkkaa korotettiin 27.11.2014 päivätyssä työsopimuksessa. A:n seuraava suoritusarviointi tehtiin maaliskuussa 2015 yliopiston yleisen arviointikierroksen yhteydessä. A on vahvistanut allekirjoituksellaan keskustelun käydyksi. Tällöin hänen suoritustasonsa säilyi ennallaan.

A esitti 27.1.2016, että hänen kanssaan ei ole käyty suoriutumisen arviointikeskustelua. A:n esimies pyysi A:ta luokseen 16.2.2016 selvittämään ja hoitamaan asiaa, mistä A kieltäytyi. Syyksi kieltäytymiselleen A ilmoitti että asia on vireillä työehtosopimuksen rikkomisasiana. A:n kieltäytyminen asian selvittämisestä ja hoitamisesta työsuhteen aikana on otettava huomioon suoriutumisarviointiasiassa mahdollisesti määrättävän hyvityssakon määrässä.

Lapin yliopisto on lisäksi vedonnut kaikkeen siihen, mitä Sivistystyönantajat ry on asiassa esittänyt.

SIVISTYSTYÖNANTAJAT RY:N VASTAUS

Vaatimukset

Sivistystyönantajat ry on myöntänyt kantajan ensimmäisen vahvistusvaatimuksen oikeaksi.

Sivistystyönantajat ry on vaatinut, että kantajan vaatimukset työsuhteen määräaikaisuuden perusteita koskien hylätään. Sivistystyönantajat ry on lisäksi vaatinut, että kantajan vaatimukset henkilökohtaisen työsuorituksen arviointien laiminlyönneistä hylätään niiltä osin kuin Lapin yliopisto ei ole myöntänyt kannevaatimuksia oikeiksi.

Sivistystyönantajat ry on edelleen vaatinut, että siihen kohdistetut hyvityssakkovaatimukset hylätään. Vielä Sivistystyönantajat ry on vaatinut, että kantajan vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikulut 3.964,60 eurolla siltä osin, kun kantajan vaatimukset on hylätty. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n mukaisesti viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Työsuhteiden määräaikaisuudesta

A:n työsuhteiden määräaikaisuuden perusteet olivat täysin tavanomaisia sekä työsopimuslain ja oikeuskäytännön hyväksymiä perusteita määräaikaiselle työsuhteelle. Lisäksi työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyjä tarkasteltaessa määräaikaisen työsuhteen perusteena oli otettava huomioon, että yliopistoyhteisöissä muutosten toteuttaminen vaati yleensä vähintään lukuvuoden mittaisen tarkastelun. Tämä muun muassa siksi, että lukuvuodelle vahvistettu opetus oli toteutettava aiemmin ilmoitetun mukaisesti, minkä vuoksi järjestelyt tiedekunnissa yleisesti jouduttiin kytkemään lukuvuosirytmiin.

Suoritusarvioinneista

Työehtosopimuksen 6 luvun 6.3 kohdan toisessa kappaleessa oleva määräys arviointikeskustelujen käymisestä koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein tarkoittaa niin sanottua massamenettelyllistä arviointia. Arvioinnit suoritettiin koko henkilöstöä koskien kahden vuoden rytmissä samaan aikaan kaikissa yliopistoissa, ei siis työntekijäkohtaisesti kahden vuoden rytmissä. Nämä koko yliopistokenttää koskevat yhtäaikaiset arviointikierrokset toteutettiin vuosina 2013 ja 2015. Arviointikeskustelut käytiin vuonna 2017. Sopimuskohdan tarkoittama arviointikeskustelu A:n kanssa on tullut siis käydä vain vuonna 2015 ja näin on toimittukin.

Työehtosopimuksen mukaan henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Työehtosopimuksen mukaan työntekijän ja esimiehen välillä käydään arviointikeskustelu, mutta työehtosopimuksessa ei määrätä keskustelun toteuttamistavasta vaan se oli toteutettavissa esimiehen ja työntekijän välillä vapaamuotoisesti. A vahvisti allekirjoituksellaan työehtosopimuksessa tarkoitetun arviointikeskustelun käydyksi alkuvuonna 2015. Tämä hyväksyntä kattoi sekä keskustelun käymisen että sen laadullisen sisällön.

Vastaavasti arviointikeskustelussa käsiteltävä työssä suoriutuminen ja suoritusarviointi voidaan toteuttaa vapaamuotoisesti. Työehtosopimuksen perusteella ei ole estettä sille, että työntekijä ja esimies totesivat – niin halutessaan – yksinkertaisesti, ettei työssä suoriutumisessa ja sitä kautta suoritustasossa ole tapahtunut muutoksia aiempaan verrattuna eikä suoritustasoa näin ollen ole tarvetta muuttaa. Suoriutuminen voitiin aina arvioida myös työehtosopimuksen liitteessä 3 tarkoitetuin tavoin.

A:n kanssa 27.11.2014 allekirjoitettu työsopimus korvasi hänen aiemman työsopimuksensa. Tässä työsopimuksessa A:n tehtävän on todettu muuttuneen siten, että aiempi apulaisprofessorin tehtävä on muuttunut professorin tehtäväksi ja vaativuustaso on noussut tasolta 7 tasolle 8. Muutoksella oli merkitystä myös henkilökohtaisen työssä suoriutumisen arviointiin sekä suoritustasoon. Työnantaja on vaativuustasomuutoksen tapahtuessa samalla arvioinut A:n työssä suoriutumisen siten, että se on pysynyt tasolla 5, mikä on myös kirjattu työsopimusasiakirjoihin. Työehtosopimuksen mukainen arviointi toteutettiin työnantajan toimesta yksipuolisesti eikä se edellytä arviointikeskustelua. Menettelytapa oli sama kuin täysin uuden työntekijän tullessa yliopiston palvelukseen, mistä on sovittu työehtosopimuksessa. Arviointikeskustelu toteutettiin muuttuneessa tehtävässä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua vaativuustason muutoksesta lukien. Tämä keskustelu käytiin alkuvuonna 2015. Vuoden 2015 arviointikeskusteluihin A:n kohdalla soveltui itse asiassa kaksi työehtosopimuskohtaa, jotka Lapin yliopisto on toteuttanut täysin työehtosopimuksen mukaisesti.

Hyvityssakkovaatimuksesta

Sivistystyönantajat ry:n käytettävissä olleiden tietojen perusteella neuvottelumenettelyssä ovat kaikki esitetyt seikat tukeneet käsitystä siitä, että määräaikaisuuden perusteet ovat olleet työsopimuslain mukaiset. Työsuhteiden määrä ja niiden yhteenlaskettu kesto eivät myöskään ole muodostaneet kokonaisuutena arvioiden tilannetta sellaiseksi, että Sivistystyönantajat ry olisi voinut todeta Lapin yliopiston toiminnan olleen moitittavaa.

A:n työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet eivät olleet Sivistystyönantajat ry:n tiedossa alkuvuonna 2015. Määräaikaisen työsuhteen perusteita koskevasta asiakokonaisuudesta keskusteltiin lyhyesti Lapin yliopiston edustajan kanssa ensimmäisen kerran erään liiton järjestämän kokouksen yhteydessä 24.11.2015. Sivistystyönantajat ry:llä ei olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia valvoa Lapin yliopiston menettelyä vuonna 2014 tai 2015 A:n työsuorituksen arviointia koskien, sillä tieto arvioinnin väitetystä laiminlyönnistä tuli Sivistystyönantajat ry:n tietoon vasta 23.3.2016. Yliopiston palveluksessa uutena henkilönä aloittaneen työntekijän työsuorituksen arvioinnin toteuttamatta jäämisestä on tuolloin ehtinyt kulua jo kaksi vuotta ja vuoden 2015 arvioinnistakin vuosi.

Hyvityssakkovaatimus tulisi näillä perusteilla hylätä.

Sivistystyönantajat ry on edellä esitetyn lisäksi vedonnut kaikkeen Lapin yliopiston asiassa esittämään.

TODISTELU

JUKO ry:n kirjalliset todisteet

1. A:n työsopimukset

2. Oikeustieteiden tiedekunnan hallintopäällikkö C:n sähköpostiviesti 13.8.2013 A:lle

3. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 24.9.2013

4. Dekaanin katsaus 22.1.2014

5. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan suunnittelutoimikunnan esitys 12.2.2014 "Tutkinnon uudistus 2014, tutkinnon järjestämisen ja toteuttamisen pääperiaatteet ja

poolirakenne"

6. Oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 9.4.2014

7. Dekaani D:n sähköpostiviesti A:lle 15.6.2015, liitteenä ollut muistio koskien kurkistusneuvotteluita 23.3.2015

8. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirjat 18.3., 15.4. ja 11.5.2015

9. Ohje yliopiston sisäisiin tulosneuvotteluihin valmistautumisesta 7.9.2015

10. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 8.6.2016 (kohta 6)

11. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 8.6.2016 (kohta 21. Päätös työ- ja sosiaalioikeuden uuden ja vanhan tutkinnon mukaisen opetuksen vahvistamisesta)

12. E:n ja A:n välinen sähköpostiviestikirjeenvaihto 18.3.2014

13. A:n sähköpostiviesti E:lle 17.1.2016 ja E:n vastaus 18.1.2016

14. A:n ja F:n välinen sähköpostiviestikirjeenvaihto 27.1.–2.2.2016 (sähköpostiviestit 27.1., 28.1., 28.1., 2.2.2016)

15. A:n ja D:n välinen sähköpostiviestikirjeenvaihto 16.–17.2.2016

Lapin yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n kirjalliset todisteet

1. A:n työsopimukset (K1)

2. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskeva tulossopimus vuosille 2013–2016

3. Yliopiston tulossopimuksen liite 17.12.2014

4. Arviointikeskustelujen vahvistukset 2015

5. G:n ja A:n sähköpostiviestikirjeenvaihto 14.–15.6.2015

6. A:n kantelu (sivut 1–7) Lapin yliopiston hallitukselle 25.8.2016 ja liite 4

7. A:n kantelun saatekirje (sivut 1–3) eduskunnan oikeusasiamiehelle 21.6.2017, eduskunnan oikeusasiamiehelle toimitettu liitteenä myös V6 kaikkine liitteineen

JUKO ry:n henkilötodistelu

1. A

2. JUKO ry:n pääluottamusmies, Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan oikeusinformatiikan lehtori H

Lapin yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n henkilötodistelu

1. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan entinen dekaani I

2. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan entinen dekaani D

3. Lapin yliopiston hallintojohtaja J

4. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan hallintopäällikkö C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisut

Työehtosopimuksen liite 3

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on työtuomioistuimen pääkäsittelyssä vedonnut yliopistojen yleisen työehtosopimuksen liitteeseen 3 (Opetus- ja tutkimushenkilöstön henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointijärjestelmä). Mainittu työehtosopimuksen liite sisältää tarkempia määräyksiä menettelytavoista, joilla henkilön työstä suoriutumista arvioidaan, arvioinnissa käytettävät arviointitekijät ja arviointiasteikon. Sivistystyönantajat ry ja Lapin yliopisto ovat vastustaneet työehtosopimuksen liitteen 3 huomioimista asiassa, koska liitteen määräyksiä ei ole kirjattu työtuomioistuimen yhteenvetoon kohdassa "Työehtosopimuksen määräykset" eikä liitteeseen ole aiemmin tässä oikeudenkäynnissä vedottu. Näin ollen vastaajat eivät ole voineet ottaa kantaa mainittuun liitteeseen tai esittää todistelua sen tulkinta- tai soveltamiskäytännöstä.

Työtuomioistuin toteaa, että se ottaa viran puolesta huomioon asiassa tulkinnan kohteena olevan työehtosopimuksen asiaan vaikuttavat määräykset, jotka eivät siten ole kirjallisia todisteita. Työehtosopimuksen määräykset eivät näin ollen voi olla prekluusiovaikutuksen kohteena.

Tässä asiassa on kysymys muun ohella henkilökohtaisen suorituksen arvioinnista ja siihen liittyvien työehtosopimusmääräysten tulkinnasta. Arviointimenettelyä koskevat määräykset sisältyvät työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:ään. Mainittuja määräyksiä täydentävät työehtosopimuksen liitteessä 3 sovitut menettelytavat. Liite 3 on riidattomasti osa tulkinnan kohteena olevaa työehtosopimusta. Kyse ei ole siitä, että vastaajat eivät olisi saaneet tilaisuutta lausua liitteen sisällöstä tai sen tulkinnasta. Kantaja on suoritusarviointia koskevan vaatimuksensa perusteina esittänyt, että suoritusarviointia ei ole tehty työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla. Tältä osin kantaja on viitannut sopimuksen 6 luvun 6 §:n määräyksiin ja lisäksi tuonut jo haastehakemuksessaan esiin, että työehtosopimuksen liitteessä 3 on sovittu arviointijärjestelmästä tarkemmin. Liitteeseen 3 on viitattu työtuomioistuimen yhteenvedossa sen sisältöä enemmälti esiin kirjoittamatta. Kantajan esittämät kanneperusteet ovat myös olleet vastaajien tiedossa ja vastaajilla on ollut tosiasiallinen mahdollisuus ottaa seikkoihin kantaa ja esittää halutessaan niitä koskevaa todistelua. Asianosaisilla on myös työtuomioistuimen pääkäsittelyssä ollut tilaisuus esittää todistajille kysymyksiä työehtosopimuksen liitteestä 3.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin ottaa asia ratkaistessaan huomioon myös työehtosopimuksen liitteessä 3 mainitut henkilökohtaisen suorituksen arviointia koskevat seikat ja sen, mitä henkilötodistajat ovat siihen liittyen kertoneet.

Vastaajien kirjallinen todiste 2. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskeva tulossopimus vuosille 2013–2016

Vastaajat ovat vedonneet kirjallisena todisteena 2 Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskevaan tulossopimukseen vuosille 2013–2016. Kantaja on työtuomioistuimen pääkäsittelyssä todennut, että Lapin yliopisto on vastauksessaan (valmisteluistunnon pöytäkirja s. 5, viimeinen kappale) vedonnut Lapin yliopiston kulttuuriministeriön kanssa 5.1.2013 tekemään tulossopimukseen vuosille 2013–2016, joka on eri asiakirja kuin vastaajien kirjalliseksi todisteeksi 2 nimeämä tulossopimus. Näin ollen vastaajien kirjallista todistetta 2 ei tulisi kantajan mukaan hyväksyä todisteeksi, koska vastaajat eivät ole vedonneet kyseiseen asiakirjaan vastauksensa perusteissa.

Työtuomioistuin toteaa, että Lapin yliopiston työtuomioistuimelle 8.9.2017 toimittamassa lausumassa on vedottu vastauksen perusteena sekä Lapin yliopiston kulttuuriministeriön kanssa tekemään tulossopimukseen vuosille 2013–2016 että lausuman alaviitteessä Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskevaan tulossopimukseen vuosille 2013–2016. Viimeksi mainittu tulossopimus on ollut myös lausuman liitteenä ja nimetty samalla vastaajien kirjalliseksi todisteeksi 2. Näin ollen on selvää, että Lapin yliopisto on tarkoittanut vedota vastauksensa perusteina myös Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskevasta tulossopimuksesta 2013–2016 ilmeneviin seikkoihin. Lapin yliopiston lausuma liitteineen on toimitettu myös kantajan asiamiehelle tiedoksi. Kantajalla on siten ollut myös tältä osin mahdollisuus perehtyä vastauksen perusteisiin ja vastaajien kirjalliseen todisteeseen 2 sekä esittää tarvittaessa niitä koskevaa todistelua.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että estettä ottaa huomioon vastaajien kirjalliseksi todisteeksi 2 nimeämää Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaa koskevaa tulossopimusta vuosille 2013-2016 ei ole.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Sivistystyönantajat ry on pääkäsittelyssä 11.1.2018 myöntänyt oikeaksi kantajan ensimmäisen vahvistusvaatimuksen.

Sivistystyönantajat ry ja Lapin yliopisto ovat myöntäneet oikeaksi kantajan kolmannen vahvistusvaatimuksen siltä osin kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi, että Lapin yliopisto on rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.l kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hänen työsuhteensa alkamisesta eli viimeistään 31.3.2014 mennessä.

Kanne on hyväksyttävä edellä mainittujen vahvistusvaatimusten osalta myöntämisen perusteella.

Asiassa jää siten ratkaistavaksi, onko A:n määräaikaiset työsopimukset tehty vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä. Lisäksi asiassa on ratkaistava, onko Lapin yliopisto rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.3 kohdan velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein tai onko Lapin yliopisto rikkonut toissijaisesti työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 tai 6.4.2 kohdan mukaista velvoitettaan arvioida suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 27.11.2014 lukien.

Määräaikaiset työsopimukset

Oikeudelliset lähtökohdat

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n kolmannen kohdan mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla. Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 kohdan mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Edelleen säännöksen 3 kohdan mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Yliopistolain 32 §:n 3 momentin mukaan työnantaja ei saa menetellä työsuhteessa tavalla, joka voi vaarantaa 6 §:n mukaista tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta.

Sitä, milloin määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen on perusteltu syy, ei ole työsopimuslaissa tarkemmin määritelty. Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 60 ja 61 sekä HE 239/2010 vp s. 1 ja 4) on viitattu vuoden 1970 työsopimuslain 2 §:n 2 momenttiin ja todettu, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste sitä edellyttää. Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua. Vaatimus koskee jo ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla.

Kuten työsopimuslain esitöissä todetaan (HE 239/2010 vp s. 3), työsopimuksen kestoaikaa koskevat työsopimuslain säännökset on laadittu siten, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat ensisijaisia määräaikaisiin sopimuksiin nähden. Työsopimuslain lähtökohtana on, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena, jos sopimuksentekohetkellä arvioidaan, että sopimuksessa määriteltyä työtä ei ole määräaikaisen sopimuksen päätyttyä enää tarjolla. Kysymys on siis tietystä työkokonaisuudesta tai ajallisesti rajatusta tehtävästä, jonka jälkeen työtä ei todennäköisesti enää ole tarjolla eli työvoiman tarve ei ole pysyvä. Epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinomaisena perusteena ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia sopimuksia.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena työnantajan varautuessa sellaisiin toimintansa muutoksiin, joista aiheutuu työn tarjoamisedellytyksiin vaikuttavia työn järjestelyjä. Työnantajan suunnitelmien vaikutusten tulee olla ennakoitavis-sa suhteellisen tarkasti. Jos organisaatiota koskevat suunnitelmat toteutuvat vasta pitkähkön ajan kuluttua, ne eivät muuta työn luonnetta tilapäiseksi. Ratkaisussa TT 2003:13 työnantaja oli suunnitellut eräiden töiden uudelleen organisointia, mutta pannut muutokset toimeen vasta noin 2,5 vuoden kuluttua siitä, kun työntekijän kanssa oli tehty ensimmäinen määräaikainen työsopimus. Työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla ei vielä tuossa vaiheessa ollut sellaisia uudistussuunnitelmia, joiden perusteella voitaisiin perustellusti katsoa työn pysyvän luonteen siinä määrin muuttuneen, että työnantaja olisi ollut oikeutettu tällä perusteella solmimaan työntekijän kanssa määräaikaisen työsopimuksen. Ratkaisussa KKO 2015:64 korkein oikeus totesi (kohta 15), että varautuminen toiminnan muutoksiin voi sinänsä olla sellainen lain esitöissä tarkoitettu muu työnantajan toimintaan liittyvä perusteltu syy, joka voi oikeuttaa työsopimuksen solmimiseen määräaikaisena. Jutussa oli määräaikaisuuden perusteena vedottu muun ohella organisaatiomuutokseen. Työnantaja ei ollut kuitenkaan esittänyt tarkkaa ajankohtaa tai edes arviota siitä, koska mahdolliset muutokset työntekijän tekemissä töissä tulisivat voimaan. Perusteen ei katsottu olevan hyväksyttävä. Työvoiman tarpeen pysyvyyden arvioinnissa on oikeuskäytännössä annettu merkitystä myös sille, kohdistuuko työvoiman tarpeen pysyvyyteen sellaisia uhkia, jotka poikkeavat niistä uhista, jotka tyypillisesti liittyvät työn jatkuvuuteen toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa (ks. esim. KKO 2011:73, kohta 7 ja KKO 2012:2, kohta 19).

Kuten työsopimuslain esitöissä todetaan (HE 157/2000 vp s. 60), määräaikaisten sopimusten käyttöä ei rajoiteta silloin, kun siihen on lain mukainen peruste. Säännös on kirjoitettu siten työmarkkinoiden ja käytännön työelämän tarpeet huomioon ottavalla tavalla. Tämän vuoksi kunkin työn tai työalan erityisluonne on otettava säännöksen tulkinnassa huomioon, kuitenkin siten, että pelkästään alan käytäntöä ei voida pitää sellaisena työn luonteeseen tai teetettävään työhön liittyvänä seikkana, joka oikeuttaisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen. Sopimuskäytännöllä ei voida syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä (ks. KKO 2012:10, 13 kohta ja TT 2008:15). Kuten oikeuskirjallisuudessa on huomautettu, yliopistoissa laajasti ja vakiintuneesti sovellettu palvelussuhteiden määräaikaisuus ei siten sellaisenaan oikeuta määräaikaisen työsuhteen käyttöä (Olli Mäenpää, Yliopistolaki, 2009, s. 170). Yliopistolain esitöissä on todettu (SivM 5/2009 vp, s. 9), että määräaikaisuuksien käytön laillisuus on ratkaistava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen lainsäädännön mahdollistavalla tavalla huomioon yliopistoissa tehtävän työn erityispiirteet. Oikeuskirjalli suudessa todetuin tavoin näihin erityispiirteisiin kuuluu muun ohella tutkimuksen ja ope-tuksen vapaus, jotka on otettava huomioon työsopimuslain säännöksiä tulkittaessa (Mäenpää s. 172). Pysyvät opetustehtävät tulee hoitaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Yli- opiston opettajille kuuluva opetuksen ja tutkimuksen vapaus ja opetettavan tiedon jatkuva uusintaminen puoltavat toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten työsuhteiden sijaan (Tarmo Miettinen ym., Uusi yliopistolainsäädäntö, 2009, s. 179).

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY, jolla on pantu unionin tasolla täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltujen syiden käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan tuossa nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset työsopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 14.9.2016, López, C-16/15, EU:C:2016:679, 38 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

Unionin tuomioistuin on myös korostanut vaatimusta arvioida sitä, onko määräaikaisten työsopimusten uudistaminen tosiasiassa vastannut todellista tarvetta ja ollut sopiva ja tarpeellinen keino tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Uudistaminen sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka eivät tosiasiassa ole luonteeltaan väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia, ei ole perusteltua puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Unionin tuomioistuin on edelleen todennut, että jäsenvaltioilla on puitesopimusta sovellettaessa mahdollisuus ottaa huomioon myös eri alojen erityistarpeet, kunhan se on objektiivisesti perusteltua ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiin nähden puitesopimuksen vaatimusten mukaista. (Ks. tuomio 26.11.2014, Mascolo ym., C-22/13, C-61/13 - 63/13 ja C-418/13, EU:C:2014:2401, 70 ja 94 - 95 kohdat ja niissä mainittu oikeuskäytäntö ja tuomio 14.9.2016, López, C-16/15, EU:C:2016:679, 39-40, 46 - 49 ja 54 kohdat ja niissä mainittu oikeuskäytäntö.)

Esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut sopineensa syksyllä 2013 Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan hallintopäällikkö C:n kanssa professori B:n työvapaan sijaisuudesta 1.10.2013 ja 31.7.2014 väliselle ajalle. C oli ilmoittanut ennen ensimmäisen työsopimuksen tekemistä sähköpostiviestillä A:lle (K2), että B oli nimitetty professoriksi Turun yliopistoon, eikä hän aikonut palata työvapaan jälkeen Lapin yliopiston palvelukseen.

Toinen määräaikainen työsopimus tehtiin keväällä 2014 ajalle 1.8.2014–31.7.2015. A:n työtehtävien sisältö säilyi pääosin ennallaan. Työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävät lisääntyivät lukuvuonna 2014–2015 kuitenkin merkittävästi, koska A tarjosi vanhan tutkintorakenteen mukaan opiskelleille lisäopetusta, jotta valmistuminen ei viivästyisi. A:lle ei kerrottu ensimmäistä tai toista määräaikaista työsopimusta tehtäessä, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuri tulisi lakkaamaan. Hänelle ei myöskään tuolloin kerrottu keväällä 2015 järjestettyjen kurkistusneuvottelujen (K7) tai tulossopimuksen 2013–2016 ja sen liitteen (V2, V3) sisällöstä. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tuolloinen dekaani D ilmoitti A:lle keväällä 2015, ettei tiedekunnalla ollut jatkossa varaa työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin.

A on lisäksi kertonut tiedustelleensa sähköpostitse 14.6.2015 ennen kolmannen määräaikaisen työsopimuksen 1.8.2015–31.7.2016 allekirjoittamista Lapin yliopiston hallintopäälliköltä (V5), mitä työsopimukseen kirjatulla määräaikaisuuden perusteella tarkoitettiin ja ketkä olivat sopineet työsopimuksessa mainitusta työ- ja sosiaalioikeuden professuurin lakkaamisesta. A päätteli D:n sähköpostiviestistä (K7), ettei lakkauttamisesta ollut tehty virallista päätöstä. A:n mukaan myöskään JUKO ry:n luottamusmies H ei tuolloin tiennyt työ- ja sosiaalioikeuden professuurin lakkauttamisesta. A:n työtehtävät säilyivät lukuvuonna 2015–2016 pääosin edellisiä lukuvuosia vastaavina. A suunnitteli keväällä 2016 seuraavan lukuvuoden 2016–2017 työ- ja sosiaalioikeuden opetuksen (K11) ja oletti tuolloin jatkavansa samoissa opetustehtävissä myös tulevan lukuvuoden. A sai vasta kesäkuussa 2016 tietää, että tiedekuntaneuvosto oli 8.6.2016 päättänyt suunnata työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävän hyvinvointioikeuteen (K10).

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan dekaanina lokakuun 2013 loppuun saakka toimineen I:n mukaan tulossopimusta 2013–2016 (V2, V3) laadittaessa tiedekunnassa suunniteltiin työ- ja sosiaalioikeuden professuurin siirtämistä työ- ja virkaehtosopimus -nimiseen oppiainekokonaisuuteen. Suunnitelmissa sosiaalioikeus oli tarkoitus siirtää uuden hyvinvointioikeuden yhteyteen. I:n mukaan eläköitymiset mahdollistivat vapautuvien tehtävien uudelleen suuntaamisen yliopiston omat painopistealueet huomioon ottaen. Työ- ja sosiaalioikeuden professuurin tulevaisuudesta ei tulossopimusta 2013–2016 (V2, V3) laadittaessa vielä päätetty lopullisesti, mutta tiedossa oli, että professuuri tuli muuttumaan ja että B olisi lähivuosina jäämässä eläkkeelle.

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan dekaanina vuosina 2013–2017 toiminut D on kertonut työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin liittyvistä muutossuunnitelmista asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten I. D on lisäksi kertonut, että A:n ensimmäinen työsopimus tehtiin määräajaksi, koska B oli työstä vapautettuna lukuvuonna 2013–2014, mutta hänen työsuhteensa oli kuitenkin voimassa. Toinen työsopimus tehtiin määräajaksi, koska keväällä 2014 oli jo tiedossa, etteivät työ- ja sosiaalioikeuden oikeudenala ja siihen kuulunut professuuri olisi uudessa tutkintorakenteessa itsenäisiä, vaan osa laajempaa hyvinvointioikeuden poolia (K5, V3). Suunnitelma työ- ja sosiaalioikeuden itsenäisen oppiaineen ja professuurin lakkauttamisesta varmistui keväällä 2015 oikeustieteiden tiedekunnan ja Lapin yliopiston johdon niin sanotuissa kurkistusneuvotteluissa. Tarkoituksena ja A:n toisen ja kolmannen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteena oli, että A antaisi lukuvuosina 2014–2015 ja 2015–2016 työ- ja sosiaalioikeuden vanhan tutkintorakenteen mukaista opetusta, koska kaikki opiskelijat eivät siirtyneet uuteen tutkintorakenteeseen. A oli jo lukuvuonna 2013–2014 osallistunut uuden tutkintorakenteen mukaisen opetuksen suunnitteluun ja tulevasta uudistuksesta oli myös keskusteltu hänen kanssaan, joten työ- ja sosiaalioikeuden siirtyminen hyvinvointioikeuden pooliin oli myös A:n tiedossa jo keväällä 2014. Tiedekunnassa ei ole 31.7.2016 jälkeen ollut työ- ja sosiaalioikeuden professuuria. Hyvinvointioikeuden apulaisprofessori vastaa myös työ- ja sosiaalioikeuden opetuksen järjestämisestä. D on arvioinut, että hyvinvointioikeuden apulaisprofessorin työajasta noin neljäsosa kohdistuu työoikeuden oppiaineeseen.

Lapin yliopiston hallintojohtajana vuodesta 2009 lähtien toiminut J on kertonut työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin liittyvistä muutossuunnitelmista asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten I. J on lisäksi kertonut kuten D, että työ- ja sosiaalioikeuden itsenäisen professuurin uudelleen suuntaaminen oli ollut tiedossa jo vuosia, mutta vasta kevään 2015 kurkistusneuvotteluissa päätettiin, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvat tehtävät suunnattaisiin hyvinvointioikeuteen. Tehtävän lakkaamisesta päättäminen kuului yliopiston rehtorin toimivaltaan, eikä lakkaamisesta tehty kirjallista sopimusta tai päätöstä. D ilmoitti J:lle keskustelleensa tehtävän lakkaamisesta A:n kanssa ennen A:n viimeisen määräaikaisen työsopimuksen (K1, V1) tekemistä. J lisäsi A:n viimeiseen määräaikaiseen työsopimukseen (K1, V1) ennen sopimuksen allekirjoitusta maininnan siitä, että työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävän lakkaamisesta oli sovittu. Sopimisella viitattiin yliopiston rehtorin ja oikeustieteiden tiedekunnan kurkistusneuvotteluissa 2015 tekemään sopimukseen. Hyvinvointioikeuden apulaisprofessuurin täyttämisestä päätettiin kesäkuussa 2016 tiedekuntaneuvostossa (K11). J on kertonut selvittäneensä, että noin 20-25 prosenttia hyvinvointioikeuden apulaisprofessorin työajasta kohdistui työoikeuden oppiaineeseen.

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan hallintopäällikkö C on kertonut B:n työvapaasta ja A:n ensimmäisen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteesta asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten D ja J sekä työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin liittyvistä suunnitelmista kuten I ja J. C on lisäksi kertonut, että tutkintorakenneuudistuksesta keskusteltiin ensimmäisen kerran henkilöstökokouksessa keväällä 2013, kun tiedekuntaneuvosto oli asettanut suunnittelutoimikunnan valmistelemaan uudistusta. Uusi oikeusnotaarin tutkinnon rakenne ja poolijako hyväksyttiin 19.2.2014. Uudistus tuli voimaan 1.8.2014 ja oikeustieteen maisterin tutkinnon lopullinen opetussuunnitelma hyväksyttiin 2015. Uusi tutkintorakenne tuli myös maisterivaiheen opintojen osalta voimaan 1.8.2016, jonka jälkeen vanhan tutkintorakenteen mukaista opetusta ei ole annettu. A:n toinen, 14.4.2014 allekirjoitettu työsopimus (K1, V1) tehtiin määräaikaisena, koska tuolloin oli jo tiedossa, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuri suunnattaisiin hyvinvointioikeus-nimisen kokonaisuuden alaisuuteen tulossopimuksessa 2013–2016 (V2, V3) suunnitellun mukaisesti. Kolmas, 28.5.2015 allekirjoitettu työsopimus taas tehtiin määräaikaisena, koska kevään 2015 kurkistusneuvotteluissa A:n hoitama professuuri oli päätetty lakkauttaa. Kun henkilöstöä eläköityi, vapautuvia resursseja suunnattiin tiedekunnan painopistealueiksi sovittuihin strategisiin kärkihankkeisiin. Tiedekunnassa on 1.8.2016 alkaen ollut hyvinvointioikeuden 10 opintopisteen oppiaine, josta työoikeuden osuus on 4 opintopistettä. C:n käsityksen mukaan hyvinvointioikeuden apulaisprofessorin työajasta noin 10 prosenttia kuluu työoikeuteen liittyviin tehtäviin.

JUKO ry:n pääluottamusmies H on kertonut, että hän ei osallistunut poolijakoa tai työ- ja sosiaalioikeuden professuurin muutoksia koskeneisiin neuvotteluihin. H: mukaan tiedekunnan opetushenkilökunta tiesi, että niin sanottu poolijako oli tulossa, mutta siitä ei tiedotettu etukäteen tarkemmin. Opetushenkilökunta oletti, että työsopimukset säilyvät myös poolijaon jälkeen ennallaan, koska tutkintorakenneuudistuksella tai poolijaolla ei ollut vaikutusta annettavan opetuksen tai tarvittavan henkilökunnan määrään.

Arviointi ja johtopäätökset

Ensimmäinen määräaikainen työsopimus

Asiassa on riidatonta, että A:n ensimmäisen työsopimuksen 1.10.2013–31.7.2014 määräaikaisuuden peruste on ollut tuolloisen työ- ja sosiaalioikeuden professori B:n sijaisuus tämän työvapaan ajan (K1, V1). Riidatonta on myös, että B:lle oli elokuussa 2013 myönnetty työvapaata 31.7.2014 saakka ja että A:n määräaikaisen työsopimuksen päättyminen oli sidottu B:n työvapaan päättymiseen siten, että määräaikaisuus kesti työvapaan päättymiseen 31.7.2014 saakka, kuitenkin enintään niin kauan kuin B oli työstä vapautettuna.

Vakiintuneesti on katsottu, että sijaisuus voi olla perusteltu syy solmia työsopimus määräaikaisena. JUKO ry on vedonnut siihen, että työnantaja tiesi, ettei B palaisi takaisin hoitamaan tehtäväänsä Lapin yliopistossa. Asiassa esitetystä kirjallisesta todistelusta (K2) sekä erityisesti A:n ja C:n kertomuksista on pääteltävissä, ettei B:n paluu Lapin yliopiston palvelukseen ole ollut todennäköistä. Koska B kuitenkin irtisanoutui vasta työvapaansa päätyttyä ja hänen työsuhteensa oli eläköitymiseen 1.8.2014 saakka edelleen voimassa, B olisi halutessaan voinut keskeyttää työvapaan ja palata Lapin yliopiston palvelukseen. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että B:n työvapaan sijaisuus oli todellinen ja hyväksyttävä peruste A:n työsopimuksen määräaikaisuudelle, eikä A:n ensimmäistä määräaikaista työsopimusta näin ollen ole tehty vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä.

Toinen määräaikainen työsopimus

A:n 14.4.2014 allekirjoitetun toisen työsopimuksen 1.8.2014–31.7.2015 määräaikaisuuden perusteena ovat olleet keskeneräiset työjärjestelyt yksikössä, tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset ja tutkinnon uudistus (K1, V1). JUKO ry:n mukaan mikään mainituista perusteista ei ole synnyttänyt epävarmuutta työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvien tehtävien jatkuvuudesta. Yliopisto taas on katsonut, että työjärjestelyjen keskeneräisyys ja perusteltu käsitys tehtävän päättymisestä ennen vuoden 2016 loppua ja epävarmuus sen päättymisen tarkemmasta ajankohdasta on ollut lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Riidatonta on, että oikeustieteiden tiedekunnan 1.8.2014 alkaen toteutettavasta tutkintorakenneuudistuksesta oli jo päätetty toista määräaikaista työsopimusta 14.4.2014 allekirjoitettaessa. Tiedossa oli, että aiemmin itsenäinen työ- ja sosiaalioikeuden oppiaine tulisi siirtymään osaksi uutta hyvinvointioikeuden poolia (K5). I, D, J ja C ovat kertoneet, että työ- ja sosiaalioikeuden professuurin uudelleen suuntaamista yliopiston painopistealueet huomioon ottaen oli suunniteltu jo pidemmän aikaa. Professori B:n eläköityminen vaikutti osaltaan siihen, että tehtävän uudelleen suuntaaminen koettiin lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi. Näitä kertomuksia tukevat kirjallisena todisteena esitetty tulossopimus 2013–2016 (V2), jonka mukaan sopimuskaudella vapautuva työ- ja sosiaalioikeuden professuuri suunnataan uudelleen, sekä tulossopimuksen, tosin vasta 17.12.2014 päivätty liite (V3), jonka mukaan työ- ja sosiaalioikeuden professuurin jatkosta päätettäisiin kevään 2015 kurkistuksissa eli tulossopimuksen välitarkastelussa. Esitetystä todistelusta on pääteltävissä, että työ- ja sosiaalioikeuden professuurin tulevaisuus on keväällä 2014 ollut vielä ratkaisematta, mutta tehtävän uudelleen suuntaaminen on ollut jo tuolloin tiedossa. D:n, J:n ja C:n kertomuksista ja A:n kolmannesta työsopimuksesta 28.5.2015 (K1) ilmenevästi päätös professuuri lakkauttamisesta 31.7.2016 lukien on tehty keväällä 2015.

Kuten edellä on selostettu, aiemman oikeuskäytännön perusteella työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena työnantajan varautuessa sellaisiin toimintansa muutoksiin, joista aiheutuu työn tarjoamisedellytyksiin vaikuttavia työn järjestelyjä. Työnantajan suunnitelmien vaikutusten tulee kuitenkin olla ennakoitavissa suhteellisen tarkasti eikä työn luonnetta muuta tilapäiseksi se, että organisaatiota koskevat suunnitelmat toteutuvat vasta pitkähkön ajan kuluttua (ks. em. tuomiot TT 2003:13 ja KKO 2015:64).

Tutkinnonuudistukseen on siis liittynyt epävarmuutta työ- ja sosiaalioikeuden professuurin jatkumisesta. Tiedossa kuitenkin on ollut, että muutoksia näissä tehtävissä tulisi uuden poolijaon perusteella tapahtumaan tutkinnonuudistuksen edetessä. Työtuomioistuin katsoo, että tutkinnonuudistuksen vireilläolon ja työ- ja sosiaalioikeuden professuuria koskevien suunnitelmien perusteella yliopisto on perustellusti voinut varautua toiminnan muutoksiin solmimalla työsopimuksen määräaikaisena. Tältä osin on otettava huomioon se yliopistojen toimintaan liittyvä erityispiirre, että tutkinnonuudistukseen liittyvien muutosten toteuttaminen saattaa kestää useammankin lukuvuoden.

Edellä selostetun perusteella A:n toinen työsopimus on lähtökohtaisesti ollut perustellusta syystä määräaikainen, kun kyse on ollut varautumisesta työ- ja sosiaalioikeuden professuurin uudelleen suuntaamista koskeviin toiminnan muutoksiin. Jäljempänä käsitellään erikseen tarkemmin JUKO ry:n väitettä siitä, että työn tarve A:n hoitamissa työ- ja sosiaalioikeuden alaan kuuluvissa tehtävissä olisi ollut joka tapauksessa pysyvä.

Kolmas määräaikainen työsopimus

D:n, J:n ja C:n yhdenmukaisilla kertomuksilla on selvitetty, että Lapin yliopiston rehtori on kevään 2015 niin sanotuissa kurkistusneuvotteluissa eli tulossopimuksen välitarkastelussa päättänyt itsenäisen työ- ja sosiaalioikeuden professuurin lakkauttamisesta 31.7.2016 lukien ja vapautuvien resurssien suuntaamisesta hyvinvointioikeuteen. Näin ollen työ- ja sosiaalioikeuden professuurin lakkaaminen on ollut työnantajan tiedossa A:n kolmatta työsopimusta allekirjoitettaessa 28.5.2015. Tehtävän lakkaaminen on myös kirjattu A:n viimeiseen työsopimukseen. Riidatonta on, että A:n viimeinen määräaikainen työsuhde on päättynyt 31.7.2016, eikä Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa ole sen jälkeen ollut työ- ja sosiaalioikeuden professuuria, koska oppiaine on nykyisin osa hyvinvointioikeutta, jonka apulaisprofessori on aloittanut tehtävässään 1.8.2016.

Edellä selostetun perusteella A:n kolmas työsopimus on lähtökohtaisesti ollut perustellusta syystä määräaikainen, kun päätös professuurin lakkauttamisesta oli sopimusta solmittaessa tiedossa. Seuraavaksi arvioidaan vielä JUKO ry:n väitettä siitä, että työn tarve A:n hoitamissa työ- ja sosiaalioikeuden alaan kuuluvissa tehtävissä olisi ollut joka tapauksessa pysyvä.

Oliko työvoiman tarve pysyvä

JUKO ry:n mukaan A:n hoitaman, työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvat tehtävät eivät ole tutkinnonuudistuksessa lakanneet vaan työnantajalla on tältä osin ollut pysyvä työvoiman tarve.

Edellä työsopimuslain 1 luvun 3 §:stä todetuin tavoin määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua, jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve. Vaatimus koskee jo ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Verrattaessa vanhaa työ- ja sosiaalioikeuden opetussuunnitelmaa uuden tutkinnon mukaiseen hyvinvointioikeuden poolin opetussuunnitelmaan (K11) voidaan todeta, että sisällöllisesti tutkintovaatimukset opetettavan lainsäädännön osalta eivät ole tutkinnonuudistuksessa juurikaan muuttuneet. Vanhassa tutkintorakenteessa työ- ja sosiaalioikeus on kattanut 8 opintopisteen laajuiset opinnot (5 opintoviikkoa), kun taas uudessa tutkintorakenteessa hyvinvointioikeuden opinnot kattavat 10 opintopisteen laajuiset opinnot, joihin sisältyy 4 opintopistettä työoikeutta, 4 opintopistettä sosiaali- ja terveysoikeutta ja 2 opintopistettä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntöä. Kaksi viimeksi mainittua kokonaisuutta ovat kuitenkin sisältyneet jo vanhan tutkintorakenteen mukaisen työ- ja sosiaalioikeuden opetussuunnitelmaan. Lähtökohtaisesti tehtävän lakkaamista ei osoita vain se, että oppiaine on siirretty toisen nimisen oppiainekokonaisuuden alle ja tehtävän nimike on vaihdettu. Olennaista on sen sijaan tarkastella työn sisältöä ja sitä, onko työn tarve ollut näissä tehtävissä pysyvä.

Työtuomioistuin toteaa, että yliopisto voi kohdistaa opetukseen ja tutkimukseen saamansa resurssit parhaaksi katsomallaan tavalla lainsäädännön ja työehtosopimuksen sallimissa puitteissa. Lapin yliopisto on valinnut strategiseksi painopistealueekseen muun ohella hyvinvointioikeuden, jonka puitteissa annetaan opetusta muun ohella työ- ja sosiaalioikeuden alalla. Tässä yhteydessä yliopisto on päättänyt lakkauttaa työ- ja sosiaalioikeuden professuurin ja suunnata vapautuvat resurssit tältä osin uuteen hyvinvointioikeuteen yliopiston strategian terävöittämiseksi (K10). Vaikka hyvinvointioikeuden opetussuunnitelma ei edellä todetuin tavoin näytä sisällöllisesti suuresti muuttuneen verrattuna vanhan työ- ja sosiaalioikeuden opetussuunnitelmaan, opetuksen painopisteen voidaan kuitenkin havaita siirtyneen yliopiston strategian mukaisesti kohti muita hyvinvointioikeudeksi nimetyn oikeudenalan teemoja kuin varsinaista työ- ja sosiaalioikeutta. Sosiaali- ja terveysoikeus on eriytetty omaksi kokonaisuudekseen, samoin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö, joka kattaa huomattavan määrän muutakin kuin työoikeuteen kuuluvaa sääntelyä. A on lisäksi kertonut itse suunnitelleensa lukuvuoden 2016-2017 opetuksen. Opetussuunnitelman säilymiselle samansisältöisenä ei tästäkään syystä voi antaa kovin ratkaisevaa merkitystä. Huomioon on otettava myös se, että professorin työhön kuuluu yliopistolain 33 §:n 1 momentin mukaisesti paitsi opetusta, myös tieteellisen tutkimustyön harjoittamista ja ohjaamista, tieteen kehityksen seuraamista sekä yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista omalla alallaan. Hyvinvointialan apulaisprofessorin työajasta on arvioitu kohdistuvan työoikeuteen noin neljäsosa. Työsopimusten määräaikaisuuden lain ja työehtosopimuksen mukaisuutta arvioitaessa merkitystä ei voida antaa sille, että A olisi sinänsä voinut olla kykenevä hoitamaan professorin tehtäviä myös terveysoikeudessa tai yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-oikeuden alalla.

Tutkinnonuudistuksen yhteydessä joustavuuden tarvetta voi lisäksi edellyttää se, että osa opiskelijoista suorittaa tutkintoa vanhan ja osa uuden tutkintorakenteen mukaisesti. Tämä voi osaltaan luoda lisätyön tarvetta. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa tutkintorakenneuudistuksen on selvitetty edenneen vaiheittain siten, että oikeusnotaarin tutkinto-rakenne on hyväksytty helmikuussa 2014 ja tullut voimaan 1.8.2014, jolloin sisään on otettu ensimmäiset uuden tutkintorakenteen mukaiset opiskelijat. Uusi tutkintorakenne on tullut myös maisterivaiheen opintojen osalta voimaan 1.8.2016. Siirtymäajalla opiskelijat ovat suorittaneet joko vanhan tai uuden tutkintorakenteen mukaisia opintoja. D:n kertomuksella on selvitetty, että A:n työpanosta tarvittiin ennen muuta vanhan tutkintorakenteen mukaisesti opiskelleiden opiskelijoiden opetukseen ja siitä huolehtimiseen, että nämä opiskelijat saivat opinnot suoritettua ennen kuin siirryttiin lopullisesti uuden tutkintorakenteen mukaiseen opiskeluun. Myös A on kertonut, että tämä siirtymäaika tuotti lisätöitä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että oikeustieteiden tiedekunnassa vireillä ollut tutkinnonuudistus ja siihen liittyvä resurssien uudelleen suuntaaminen kohti yliopiston omaa painopistealuetta sekä tutkinnonuudistuksen siirtymäkauteen liittyvä lisätyön tarve puhuvat työvoiman tarpeen pysyvyyttä vastaan. Tutkinnonuudistuksesta seuraavat toiminnan muutokset saattavat myös muodostaa sellaisen tavanomaisesta toiminnasta poikkeavan uhan, joka poikkeaa niistä uhista, jotka tyypillisesti liittyvät työn jatkuvuuteen toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa. Työtuomioistuin katsoo yliopiston osoittaneen, että toiminnan muutokset ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet juuri A:lle tarjolla olleisiin työtehtäviin.

A:n kanssa solmittujen määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus eivät myöskään osoita työnantajan työvoimatarvetta pysyväksi, eikä mikään viittaa siihen, että yliopisto olisi määräaikaisilla työsopimuksilla pyrkinyt kiertämään toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen liittyvää irtisanomissuojaa tai että tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapaus olisi yliopistolain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarantunut työnantajan menettelyn vuoksi.

Edellä selostetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työn tarve työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävissä ei ole ollut JUKO ry:n väittämin tavoin pysyvä eikä A:n työsopimuksia näin ollen ole solmittu määräaikaisina vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä.

Johtopäätös

Edellä selostetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:n määräaikaisille työsopimuksille on ollut lailliset perusteet eikä yliopisto ole tältä osin rikkonut työehtosopimuksen määräaikaista työtä koskevaa 1 luvun 4 §:n määräystä. A:n työsuhdetta ei näin ollen ole kanteessa väitetyllä tavalla tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana.

Suoritusarviointi

Sovellettavat työehtosopimusmääräykset

Työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.3 kohdan mukaan henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Ar viointikeskustelut käydään koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein. Suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi. Työnantaja vahvistaa henkilökohtaisen työsuorituksen tason. Työnantaja voi perustellusta syystä poiketa esimiehen suoritusarvioinnista. Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestel mässä käytännön arviointimenettelyt voivat poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös useamman henkilön muodostamaa asian tuntijaryhmää.

Työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 kohdan mukaan henkilön tullessa uutena yliopiston palvelukseen maksetaan henkilökohtainen palkanosa aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suo- riutumistaan. Suoritustaso arvioidaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Tämän mukaisesti menetellään myös silloin, kun henkilö siirtyy aikaisempaan tehtävään verrattuna uuteen tehtävään yliopiston sisällä.

Työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.2 kohdan mukaan henkilön suoritustaso muuttuneessa tehtävässä arvioidaan alustavasti muutoshetkestä lähtien kuten uudessa tehtävässä niin, että se vastaa sellaista suoritustasoa, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suoriutumistaan suhteessa muuttuneeseen vaativuustasoon ja tehtävään. Suoritustaso arvioidaan uudelleen muuttuneessa tehtävässä viimeistään kuuden kuu-kauden kuluttua.

Esitetty selvitys

A on kertonut selvittäneensä työsuhteidensa aikana muun muassa tiedekunnan hallintopäällikkö C:ltä palkkakehitykseen liittyviä asioita. C oli ohjeistanut A:ta tekemään merkintöjä Personec-palkkatietojärjestelmään, mutta A ei ollut saanut merkintöjen tekemiseen tarkempaa ohjeistusta. A oli 18.3.2014 kirjannut mainittuun järjestelmään omat merkintänsä, joihin D ei ollut palannut ennen kuin vuonna 2016 (K15). D:n kanssa 21.10.2014 käydyssä keskustelussa ei A:n mukaan sivuttu palkkaukseen tai henkilökohtaiseen suoritukseen liittyviä asioita. Keväällä 2015 A oli kutsusta käynyt D:n luona arviointikeskustelussa, mutta kyse ei A:n mukaan ollut varsinaisesti ollut keskustelusta eikä palkka-asioita sivuttu lainkaan. D ei myöskään tehnyt mitään ehdotusta A:n henkilökohtaisesta suoriutumisesta. A kuitenkin allekirjoitti tapaamisen jälkeen arviointikeskustelun käymistä koskeneen vahvistuksen (V4).

Tiedekunnan entinen dekaani D on kertonut käyneensä A:n kanssa noin tunnin mittaisen osaamisen kartoittamista koskevan keskustelun 21.10.2014 ja lisäksi useita epävirallisia keskusteluja. A:n suoritusarviointi oli 24.3.2015 tehty D:n mukaan työehtosopimuksen liitteen 3 mukaisesti. Ainoastaan ne kaksi henkilöä, jotka saivat palkankorotuksen keskustelujen jälkeen, tekivät merkintöjä palkkatietojärjestelmään. Muiden työntekijöiden osalta ei tarvinnut tehdä merkintöjä, vaan ainoastaan allekirjoittaa vahvistus (V4) arviointikeskustelujen käymisestä.

Yliopiston hallintojohtaja J on kertonut, että alkuvuonna 2015 käytiin koko yliopistossa työehtosopimuksen mukaiset arviointikeskustelut. J:n laatima ohjeistus lähetettiin tiedekuntien dekaaneille, ja ohjeen mukaan vain niiden työntekijöiden osalta, joilla tehtiin arviointikeskustelun perusteella palkkatasoon muutoksia, kirjattiin tiedot järjestelmään. Muiden osalta oli riittävää, että keskustelu vahvistettiin käydyksi allekirjoituksin (V4). Tämä oli muutos verrattuna aikaisempiin arviointikeskusteluihin, ja muutos perustui Sivistystyönantajat ry:n antamaan ohjeeseen, jonka mukaan menettely oli työehtosopimuksen mukainen.

Tiedekunnan hallintopäällikkö C:n mukaan tiedekunnassa käytiin arviointikeskustelut kahden vuoden välein ja näin toimittiin myös keväällä 2015. Yliopiston johto toimitti keskusteluja koskevat ohjeet dekaanille, jolle työntekijät varasivat keskusteluajan.

JUKO ry:n pääluottamusmies H:n mukaan kahden vuoden välein käytävä henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia koskeva keskustelu oli muodollisuus, joka toteutettiin siten, että työntekijä allekirjoitti dekaanin luona keskustelun käymistä koskeneen vahvistuksen. D kutsui dekaanina ollessaan työntekijät keskusteluun, johon työntekijät varasivat ajan. Keskustelut tulisi toteuttaa työehtosopimuksen mukaisina, mutta yleensä niissä todettiin vain, ettei kenenkään palkkaa nostettaisi.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen mukaan arviointikeskustelut tulee käydä koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein. Selvitetyksi on tullut, että arviointikeskustelut tuli käydä Lapin yliopistossa vuonna 2015 ja että näin myös toimittiin. Myös A on kertonut käyneensä tuon keskustelun maaliskuussa 2015. Työehtosopimuksen mukaan suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Edelleen työehtosopimuksen mukaan esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi. Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä käytännön arviointimenettelyt voivat poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa. J:n kertomuksella on selvitetty, että menettely on Lapin yliopistossa muuttunut vuonna 2015 edeltäviin vuosiin verrattuna siten, että vain niiden työntekijöiden osalta, joiden kohdalla tapahtui muutoksia, kirjaukset syötettiin yliopiston käytössä olevaan palkkatietojärjestelmään. Muiden osalta oli riittävää, että keskustelu vahvistettiin käydyksi allekirjoituksin. Myös A on allekirjoittanut kyseisen vahvistuksen (V4). A:n ja H:n mukaan keskustelut eivät kuitenkaan ole olleet sisältönsä puolesta työehtosopimuksen mukaisia. D taas on kertonut, että keskustelut ovat olleet työehtosopimuksen mukaiset. Työtuomioistuin toteaa keskustelujen tarkemman sisällön jääneen epäselväksi. Käytännön arviointimenettelyt voivat työehtosopimuksenkin mukaan kuitenkin poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, josta voitaisiin päätellä Lapin yliopiston rikkoneen työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.3 kohdan mukaista velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein. Asiaa ei ole arvioitava toisin työehtosopimuksen liitteen 3 perusteella. Kanne on tältä osin hylättävä.

JUKO ry on vielä toissijaisesti vaatinut vahvistettavaksi, että yliopisto on rikkonut työehto-sopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 tai 6.4.2 kohdan mukaista velvoitettaan arvioida suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 27.11.2014 lukien. Työtuomioistuin toteaa, että A oli tuolloin täyttänyt professorin kelpoisuusehdot ja tuolla päivämäärällä allekirjoitettiin aiemman työsopimuksen korvaava työsopimus työ- ja sosiaalioikeuden professorin nimikkeellä. Samalla tehtävien vaativuustaso nousi. JUKO ry on vedonnut siihen, että tuossa tilanteessa A:n suoritustaso olisi tullut arvioida viimeistään kuuden kuukauden kuluttua. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että mainitun pykälän 6.3 kohdan mukainen arviointikeskustelu on edellä todetuin tavoin joka tapauksessa käyty maaliskuussa 2015 eli viimeistään kuuden kuukauden kuluessa 27.11.2014 lukien. Yliopiston ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta tältä osin. Toissijainenkin kannevaatimus on tällä perusteella hylättävä.

Hyvityssakko

Lapin yliopisto on tietensä rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.l kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Asiassa ei ole työehtosopimuslain 10 §:n tarkoitettuja erityisiä syitä jättää hyvityssakkoa kokonaan tuomitsematta. Kyse on ollut selvästä ja täsmällisestä työehtosopimusmääräyksestä eikä sille yliopiston vetoamalle seikalle, että sen käyttämästä tietojärjestelmästä ei ollut välittynyt tietoa A:n esimiehelle, voida antaa merkitystä.

Sivistystyönantajat ry:n valvontavelvollisuus

Lapin yliopiston on todettu edellä rikkoneen työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Lapin yliopiston ei ole todettu rikkoneen muita työehtosopimuksen määräyksiä.

Asiassa on riidatonta, että A:n työsuhde alkoi 1.10.2013 ja työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 kohdan mukainen suorituksen arviointi olisi tullut tehdä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta, eli viimeistään 31.3.2014. Sivistystyönantajat ry on ilmoituksensa mukaan saanut tietää suoritusarviointia koskevasta A:n ja Lapin yliopiston välisestä erimielisyydestä 23.3.2016 eikä se ole voinut aiemmin vaikuttaa Lapin yliopiston päätöksiin asiassa. Näissä olosuhteissa Sivistystyönantajat ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan ja siihen kohdistuva hyvityssakkovaatimus on hylättävä (ks. esim. TT 2011:41 ja TT 2017:171).

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Työtuomioistuimessa noudatetaan lisäksi soveltuvin osin myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta oikeudenkäymiskaarta, jonka 21 luvun 3 §:n mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Lapin yliopistoa vastaan JUKO ry häviää asian muutoin paitsi siltä osin kuin Lapin yliopiston on katsottu rikkoneen työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.1 kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään 31.3.2014 mennessä (osa kannevaatimuksesta 3) ja velvoitettu maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta (kannevaatimus 4). Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden jakautumista arvioitaessa on otettava huomioon, että Lapin yliopiston työehtosopimuksen vastainen menettely on ollut asiassa esitettyihin muihin vaatimuksiin verrattuna suhteellisen vähäinen ja suurin osa Lapin yliopistoon kohdistuneista kannevaatimuksista on hylätty. Toisaalta sillä, minkä Lapin yliopisto on asiassa hävinnyt, ei voida katsoa olevan vain niin vähäinen merkitys asiassa, että sen tulisi saada täysi korvaus kuluistaan. Näin ollen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n korvattava osa Lapin yliopiston oikeudenkäyntikuluista.

Lapin yliopisto on ilmoittanut asiamiehen tuntiveloitukseksi 550–560 euroa ja asiamiehen ajankäytöksi 114,50 tuntia. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on paljoksunut Lapin yliopiston oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin kuin asiamiehen tuntiveloitus ylittää 220 euroa ja toimenpiteiden määrä ylittää 70 tuntia.

Yliopiston asiamiehen käyttämä tuntiveloitus on työtuomioistuimen käytännössä poikkeuksellisen korkea. Veloituksen taso sinänsä voi viitata erikoistumiseen ja alan perehtyneisyyteen (ks. TT 2011:28), minkä tulisi näkyä asian tehokkaana hoitamisena. Tässä asiassa yliopiston asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen yhteensä 114,50 tuntia, kantajan asiamies taas vastaavasti 89 tuntia hänen tuntiveloituksensa ollessa 210 euroa. Asiassa ei ole ollut sellaisia oikeudellisesti tai näytöllisesti vaikeita kysymyksiä, jotka olisivat tehneet asiasta vastaavanlaisista työoikeudellisista riita-asioista poikkeavan. Asia ei ole laajuutensakaan puolesta poikennut tämän laatuisista riita-asioista. Lisäksi on otettava huomioon se, että ensimmäinen kannevaatimus on kohdistunut vain Sivistystyönantajat ry:hyn. Sovellettuun tuntiveloitusperusteeseen nähden asian hoitamiseen käytettyä työmäärää voidaan siis pitää melko suurena. Työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi veloitukseksi asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä kantajan myöntämän 70 tunnin työmäärää vastaavan määrän ja kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 250 euroa.

Asian lopputulos, oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:stä ilmenevä oikeusohje ja edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee Lapin yliopiston oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi korvaukseksi 16.000 euroa.

Sivistystyönantajat ry on työtuomioistuimen pääkäsittelyssä myöntänyt kantajan ensimmäisen vahvistusvaatimuksen oikeaksi ja kanne hyväksytään tältä osin. Sivistystyönantajat ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus on hylätty. Sivistystyönantajat ry ja JUKO ry saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräys, jonka mukaan "määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla" on velvoittava määräys, jonka noudattamista Sivistystyönantajat ry on velvollinen valvomaan;

- vahvistaa, että Lapin yliopisto on rikkonut työehtosopimuksen 6 luvun 6 §:n 6.4.l kohdan mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hänen työsuhteensa alkamisesta eli viimeistään 31.3.2014 mennessä; ja

- velvoittaa Lapin yliopiston suorittamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa 2.000 euroa.

Muilta osin kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Lapin yliopiston oikeudenkäyntikulut 16.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ja Sivistystyönantajat ry saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Aaltonen, Nyyssölä, Ruohoniemi, Lehto ja Jokinen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 16.2.2018