TT 2018:82

Lausuntoasia
Työaika
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: L 8/17
Antopäivä: 21.9.2018

Sairaanhoitopiirissä toteutetussa organisaatiouudistuksessa oli yhdistetty mielenterveyskeskus, yleissairaalapsykiatrian poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka. Uudessa psykiatrisen poliklinikan yksikössä oli alettu soveltaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaista yleistyöaikaa, jossa säännöllinen työaika oli enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Tätä työaikamuotoa oli sovellettu yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla ja psykiatrian poliklinikalla jo ennen yhdistymistä. Mielenterveyskeskuksessa työskentelevän hoitohenkilökunnan työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika oli ollut enintään 37 tuntia viikossa.

Työtuomioistuin katsoi lausunnosta tarkemmin ilmenevin perustein, että työnantaja ei olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, jos se olisi organisaatiouudistuksen jälkeen soveltanut aiemmin mielenterveyskeskuksessa työskennelleen hoitohenkilökunnan työsuhteissa heidän työsopimustensa mukaista 37 tunnin viikkotyöaikaa. (Ään.)

KUULTAVAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Julkisen alan unioni JAU ry

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

ASIA

Pohjanmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö A:n, B:n, C:n ja D:n työaikamuotoa ynnä muuta koskevassa asiassa

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.4.2018

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2010 - 2011 ovat olleet muun ohella seuraavat määräykset, jotka ovat olleet samansisältöiset myös tämän jälkeen solmituissa sopimuksissa 1.1.2017 asti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

1 § Työajan tehokkaan käytön periaate

Viranhaltijan/työntekijän työaikojen pituudet määräytyvät jäljempänä mainitulla tavalla työtehtävien laadun ja määrän mukaan sekä huomioon ottaen työajan tehokas käyttö ja se, mitä palkkausta vahvistettaessa on edellytetty.

-------

7 § Yleistyöaika

Säännöllinen työaika

1 mom.

Säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa (täysi työaika).

-------

10 § Säännöllinen työaika 37 tuntia viikossa

Säännöllinen työaika

1 mom.

Seuraavien viranhaltijoiden/työntekijöiden säännöllinen työaika on enintään 37 tuntia viikossa (täysi työaika) tai keskimäärin mainittu viikkotyöaika enintään kuuden viikon ajanjaksossa:

-------

9. mielenterveystoimistossa työskentelevä hoitohenkilökunta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Pohjanmaan käräjäoikeudessa vireillä olevassa, työaikamuodon muutoksesta johtuvassa vahingonkorvausta koskevassa asiassa L 15/10346 kantajina ovat A, B, C ja D, jotka työskentelevät työsopimussuhteisina sairaanhoitajina Vaasan sairaanhoitopiirin palveluksessa psykiatrian poliklinikalla. He työskentelivät aiemmin Vaasan sairaanhoitopiirin mielenterveyskeskuksessa. Sairaanhoitopiirissä 1.1.2011 toteutetussa organisaatiouudistuksessa mielenterveyskeskus, yleissairaalapsykiatrian poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka yhdistettiin.

Yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla ja psykiatrian poliklinikalla noudatettiin jo ennen organisaatiouudistusta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaista yleistyöaikaa (38,15 tuntia viikossa). Mielenterveyskeskuksessa noudatettiin 37 tunnin viikkotyöaikaa, joka kirjattiin myös kantajien työsopimuksiin. Vaasan sairaanhoitopiiri alkoi yksipuolisesti noudattaa myös kantajien osalta 38,15 tunnin viikkotyöaikaa 1.1.2011 lukien. Kantajien palkkaa ei nostettu työajan pitenemistä vastaavasti.

ASIAN KÄSITTELY POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat vaatineet käräjäoikeutta muun ohella vahvistamaan, että Vaasan sairaanhoitopiirillä ei ole ollut yksipuolisesti oikeutta muuttaa kantajien työaikaa ja työaikamuotoa ilman, että työajan pidennystä olisi kompensoitu palkkaa nostamalla. Kantajat ovat lisäksi vaatineet, että käräjäoikeus velvoittaa Vaasan sairaanhoitopiirin palauttamaan heidän työaikamuotonsa työsopimuksia vastaavaksi ja korvaamaan kantajille palkan pienenemisestä aiheutuneen vahingon.

Perusteet

Kantajien viikkotyöaika piteni muutoksen johdosta 1,15 tunnilla ilman, että pidentynyttä työaikaa olisi korvattu heille. Työajan pidentäminen työnantajan yksipuolisella päätöksellä oli olennainen muutos kantajien työsuhteissa ja sillä käytännössä alennettiin kantajien palkkaa.

KVTES III luvun 1 §:n mukaan viranhaltijan/työntekijän työaikojen pituudet määräytyvät työtehtävien laadun ja määrän mukaan sekä huomioon ottaen työajan tehokas käyttö ja se, mitä palkkausta vahvistettaessa on sovittu. Kantajien työsopimusten mukaan työaika oli 37 tuntia viikossa. Työsopimussuhteisten kantajien osalta sovitun viikkotyöajan muuttaminen yksipuolisesti edellytti, että työnantajalla oli irtisanomisperusteeseen rinnastettava erityisen painava syy työaikaa koskevan ehdon muuttamiseen. Vaasan sairaanhoitopiirillä ei ollut tällaista syytä.

Kantajien aiemmin noudattaman ja heidän kanssaan sovitun työajan soveltamisen edellytykset eivät ole poistuneet 31.12.2010 jälkeen eikä se, että kantajien työaika olisi säilytetty aiemman käytännön ja sovitun mukaisena olisi voinut olla KVTES:n vastaista.

Vaasan sairaanhoitopiiri ei ole voinut pelkästään tasapuolisen kohtelun periaatteeseen vedoten huonontaa kantajien työaikaa koskevaa ehtoa. Kantajien kanssa on sovittu 37 tunnin viikkotyöajasta, joten Vaasan sairaanhoitopiiri voi tasapuolista kohtelua loukkaamatta soveltaa heidän kohdallaan 37 tunnin viikkotyöaikaa. Tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta voitiin poiketa erityisestä syystä.

VASTAUS

Vaatimukset

Vaasan sairaanhoitopiiri on muun ohella vaatinut, että kanne hylätään.

Perusteet

KVTES:n III luvun 9 §:n 1 momentin mukaan työnantaja valitsee sen työaikajärjestelmän, joka työnantajan toiminnan ja virka/työtehtävien suorittamisen kannalta on tarkoituksenmukaisin. Kantajien työsopimuksessa sovittu 37 tunnin viikkotyöaika oli voimassa ainoastaan heidän työsuhteensa alussa ja Vaasan sairaanhoitopiirillä oli oikeus muuttaa työaikaa myöhemmin työsuhteen aikana.

KVTES III luvun 10 §:n 9 kohdan mukaan 10 §:n mukainen säännöllinen työaika koskee mielenterveystoimistossa työskentelevää hoitohenkilökuntaa. Määräyksessä tarkoitetaan mielenterveystoimistolla vain vanhan mielenterveyslain mukaisia mielenterveystoimistoja. Mainittu laki ei ole enää voimassa, joten kaikki uudet yksiköt eivät voi kuulua määräyksen soveltamisalan piiriin. KVTES III luvun 10 §:n 9 kohdassa asetettu edellytys 37 tunnin viikkotyöajan työaikamuodon soveltamiselle poistui vuoden 2011 alusta alkaen, kun Vaasan sairaanhoitopiirin mielenterveystoimisto lakkautettiin. Näin ollen 37 tunnin viikkotyöajan soveltaminen olisi 1.1.2011 jälkeen ollut KVTES:n vastaista.

Kantajien työsuhteissa on sovellettu 1.1.2011 lukien 38,15 tunnin viikkotyöaikaa, jota sovelletaan kaikkiin Vaasan sairaanhoitopiirin avohoidossa ja polikliinisessä toiminnassa työskenteleviin henkilöihin. Henkilökuntaa tuli kohdella yhdenmukaisesti.

POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Pohjanmaan käräjäoikeus on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä.

1. Olisiko kantajien työsuhteissa tullut 1.1.2011 alkaen soveltaa edelleen KVTES III luvun 10 §:n 9 kohdan mukaista työaikaa (37 tuntia viikossa) vai KVTES:n yleistyöaikaa koskevia määräyksiä (38,15 tuntia viikossa)?

2. Jos kantajien työsuhteissa olisi 1.1.2011 alkaen sovellettu KVTES III luvun 10 §:n 9 kohdan ja heidän työsopimustensa mukaista työaikaa (37 tuntia viikossa), olisiko työnantaja menetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti?

JULKISALAN KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N, JULKISALAN UNIONIO JAU RY:N JA KUNTA-ALAN KOULUTETTU HOITOHENKILÖSTÖ KOHO RY:N LAUSUMA

KVTES III luvun 10 §:n mukaisen työajan soveltamisedellytykset

Mielenterveystoimistossa työskentelevän hoitohenkilökunnan työaika oli ensimmäisen

kerran 37 tuntia viikossa 1.3.1980 voimaan tulleen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaan. Määräys on samansisältöinen myös nykyisin voimassa olevassa KVTES:ssä. Yleiskirjeen A 17/1979 mukaan eräiden viranhaltijaryhmien työaika on järjestetty 37 tunnin työaikamuodon mukaiseksi, koska työn luonteesta ei ole virkaehtosopimuksen osapuolten välillä päästy yksimielisyyteen.

Vuonna 1986 tehtyjen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnalla tarkoitetaan mielenterveystoimistossa työskenteleviä pääasiassa hoitotehtäviä suorittavia viranhaltijoita, kuten eriasteisia sairaanhoitajia (sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja, vastaava sairaanhoitaja, osastonhoitaja), mielisairaanhoitajia ja apulaisylihoitajia. Mikäli mielenterveystoimiston yhteydessä toimii esimerkiksi päiväsairaala tai asuntola, ratkaistaan paikallisesti paikallisten olosuhteiden perusteella, sovelletaanko mainittujen toimintayksiköiden henkilökuntaan mielenterveystoimistoa koskevia vai muita määräyksiä. Yleensä mielenterveystoimistoa ei voida tässä yhteydessä tulkita laajentavasti. Sama teksti on yleiskirjeessä A26/1980, jossa on käsitelty virkaehtosopimukseen 1.3.1980 tulleita muutoksia.

Soveltamisohje poistettiin 1990-luvun lopulla, mutta KT:n yleiskirjeessä ei tuolloin mainittu muutosta aiempaan. Jos työehtosopimuksen määräyksiä muutetaan, siitä tiedotetaan aina kuntia ja kuntayhtymiä yleiskirjein.

Mielenterveystoimiston käsitettä ei ole määritelty sopimusosapuolten yhteisissä soveltamisohjeissa, eikä siitä ole työtuomioistuimen oikeuskäytäntöä tai neuvottelupöytäkirjoja. Käsitteestä ei myöskään ole työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä neuvoteltu.

Vuonna 1977 mielenterveystoimisto määriteltiin mielisairaslaissa toiminnallisesti suhteellisen itsenäisiksi yksiköiksi, jotka yleensä sijaitsevat sivupisteineen sairaaloiden ulkopuolella. Niiden tehtäviksi määriteltiin vastaanoton pitäminen ja asuntola- ja päiväsairaalatoiminnan järjestäminen. Vuonna 1991 voimaan tullut mielenterveyslaki ei enää sisältänyt mielenterveystoimiston käsitettä. Vuonna 1991 tuli voimaan erikoissairaanhoitolaki, jolloin kuntainliittojen mielenterveystoimistot ja muut mielenterveyshoidon yksiköt siirtyivät sairaanhoitopiireille.

Mielisairaslain kumoamisen jälkeen mielenterveystoimiston nimi on osassa kuntia ja sairaanhoitopiirejä muutettu esimerkiksi psykiatrian poliklinikaksi. Joissain kunnissa on edelleen mielenterveystoimisto -niminen yksikkö. Mielenterveystoimisto -termiä käytetään nykyisin yleissanana kuvaamaan päiväsaikaan toimivaa terveydenhuollon yksikköä, jossa otetaan vastaan mielenterveyshäiriöistä kärsiviä potilaita ilman lähetettä. Esimerkiksi terve.fi -sivuston lääketieteen sanaston mukaan mielenterveystoimisto on mielenterveyshäiriöiden ehkäisystä, tutkimuksesta ja avohoidosta alueellaan huolehtiva julkisen terveydenhuollon yksikkö.

Ainakin Siun sotessa, Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä, Satakunnan sairaanhoitopiirissä, Kainuun sotessa, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä ja Lapin sairaanhoitopiirissä noudatetaan psykiatrian poliklinikoilla 37 tunnin työaikaa (1.2.2017 alkaen 37 tuntia 30 minuuttia) siitä huolimatta, että yksikön nimi ei ole mielenterveystoimisto.

Viranhaltijan/työntekijän kuuluminen KVTES III luvun 10 §:n mukaisen työaikamuodon piiriin on tarkoitettu ratkaistavaksi työn luonteen perusteella. Silloin, kun kysymys on päiväluontoisessa avomielenterveydenhoidossa työskentelevästä hoitohenkilökunnasta, KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikamuotoa tulee soveltaa riippumatta siitä, onko yksikkö edelleen nimetty mielenterveystoimistoksi.

Myös Vaasan sairaanhoitopiiri sovelsi KVTES III luvun 10 §:n työaikamuotoa vuoteen 2011 asti, vaikka yksikkö oli nimeltään mielenterveyskeskus.

Työehtosopimuksen sanamuodosta voidaan sinänsä löytää tukea KT:n näkemykselle, jonka mukaan KVTES III luvun 10 §:ssä tarkoitetusta mielenterveystoimistotyöstä on kysymys ainoastaan silloin, kun yksikkö, jossa työtä tehdään, on nimetty mielenterveystoimistoksi. Sanamuodon mukainen tulkinta kuitenkin väistyy osapuolten yhteisen tarkoituksen tieltä, mikäli tällainen tarkoitus on osoitettavissa.

KT on lausumassaan katsonut, että vuoden 1990 jälkeen perustetut yksiköt eivät ole voineet olla KVTES III luvun 10 §:n soveltamisen piirissä. KVTES:stä on kuitenkin tuon jälkeen esimerkiksi poistettu vanhentuneita ja käytöstä poistuneita ammattinimikkeitä hinnoitteluliitteistä, mutta mielenterveystoimiston hoitohenkilökuntaa koskevaa määräystä ei ole poistettu. Mikäli osapuolet olisivat tarkoittaneet, ettei määräystä enää sovelleta niiden työntekijöiden/viranhaltijoiden kohdalla joiden työ on luonteeltaan mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnan työtä, määräys olisi poistettu tai sen alle olisi lisätty soveltamisohje tai pöytäkirjamerkintä, jossa olisi todettu, ettei määräystä sovelleta vuoden 1990 jälkeen perustetuissa yksiköissä.

Kuten palkansaajapuoli on yhteisessä lausumassaan todennut, KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa on kevääseen 2018 saakka sovellettu useissa sellaisissa sairaanhoitopiireissä tai sote-kuntayhtymissä, joissa ei ole ollut mielenterveystoimisto -nimistä yksikköä. KT ei ole tätä kiistänyt, vaikka sillä on käytettävissään tilastot, joista pystyisi helposti tarkastamaan minkä nimisissä yksiköissä sanottua työaikamuotoa sovelletaan. Tämä osaltaan osoittaa, että vakiintunut soveltamiskäytäntö on sellainen, että KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa sovelletaan silloin, kun kysymys on päiväluontoisessa avomielenterveydenhoidossa

työskentelevästä hoitohenkilökunnasta.

Käräjäoikeudessa kantajina olevien työntekijöiden työsuhteissa noudatettava työaikamuoto

Kantajat ovat katsoneet, että heidän kanssaan on sovittu työsopimuksella KVTES III luvun 10 §:n mukaisen työaikamuodon noudattamisesta. Työaikamuoto on lyhyemmän säännöllisen työajan vuoksi työntekijälle edullisempi kuin yleistyöaika. Näin ollen edullisemmuussäännön mukaan työntekijöiden työsuhteissa tulee noudattaa edelleen KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa, mikäli siitä katsotaan heidän kanssaan työsopimuksella sovitun. Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus sisältää työnteon vähimmäisehdot, ei enimmäisehtoja.

Työsopimuksella voidaan aina sopia työehtosopimuksen tason ylittävistä ehdoista. Tällainen työehtosopimuksen tason ylittävä ehto on esimerkiksi työehtosopimuksen mukaista lyhyempi säännöllinen työaika. Jos lyhyemmästä säännöllisestä työajasta ei pätevästi voisi sopia, tulkinta tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että työnantaja rikkoisi aina työehtosopimuksen määräyksiä sopiessaan työntekijän kanssa osittaisesta hoitovapaasta.

KVTES ei ylipäätään sisällä määräystä, jossa olisi rajoitettu mahdollisuutta sopia työehtosopimuksen tason ylittäviä työsopimusehtoja. KT on lausumassaan viitannut KVTES I luvun 4 §:ään, jonka mukaan pääsopimuksen mukaisella paikallisella sopimuksella ei voi sopia toisin muun muassa vuosiloman pituudesta tai säännöllisen työajan keskimääräisestä pituudesta. Tältä osin on huomattava, että määräys koskee pääsopimuksen mukaista paikallista sopimista, ei työsopimustasoista sopimista. Pohjanmaan käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa ei ole edes väitetty, että lyhyemmästä säännöllisestä työajasta olisi tehty pääsopimuksen mukainen paikallinen sopimus. Vaikka tässä lausuntoasiassa ei siis ole kyse pääsopimuksen

mukaisen paikallisen sopimisen rajoista, lausumanantajat toteavat selvyyden vuoksi, että KVTES I luvun 4 §:llä ei ole tarkoitettu estää paikallisia sopijaosapuolia tekemästä työehtosopimuksen tason ylittäviä paikallisia sopimuksia. Paikallista sopimista on rajoitettu työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän suojaksi.

Saloheimo (Jorma Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus 2. painos, 2012, s. 92) on katsonut, että työsopimuksella voidaan edullisemmuussäännön nojalla sopia työehtosopimusta paremmista ehdoista, ellei työehtosopimuksessa poikkeuksellisesti ole toisin määrätty. KVTES ei sisällä tällaista määräystä. Tiitinen ja Kröger (Kari-Pekka Tiitinen - Tarja Kröger: Työsopimusoikeus 6. painos 2012 s. 493) näyttävät omaksuneen tiukemman kannan, todetessaan työehtosopimuslain 6 §:stä johtuvan, ettei työehtosopimuksen mukaisista irtisanomisajoista voi poiketa työsopimuksin muutoin kuin työntekijän eduksi. Tiitinen ja Kröger eivät ole tuoneet esille sellaista mahdollisuutta, että työehtosopimuksella rajoitettaisiin työsopimustasoista sopimista työntekijän eduksi.

Oikeuskäytännössä edullisemmuussääntöä on esimerkiksi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 1984 II 23 sovellettu niin, että työnantaja oli sidottu työsopimuksella sovittuun, työehtosopimuksen ehdosta työntekijän eduksi poikkeavaan ehtoon. KVTES:n työaikamääräysten suhdetta työsopimustasoiseen sopimiseen on arvioinut Helsingin hovioikeus 30.4.2015 antamassaan tuomiossaan numero 625 diaarilla S14/406. Sanotussa tuomiossa hovioikeus katsoi, että työntekijöiden työsuhteiden ehdoksi oli vakiintunut työajalla tapahtuva ruokailu KVTES III luvun 10 §:n mukaisessa työaikamuodossa, vaikka KVTES:n mukaan tuossa työaikamuodossa työntekijöille annetaan työaikaan kuulumaton lepotauko. Hovioikeus siis katsoi, että työntekijöiden kanssa sovittu edullisempi ehto syrjäytti KVTES:n nimenomaisen ehdon.

Koska KVTES III luvun 10 §:n mukainen työaikamuoto on työntekijälle edullisempi kuin yleistyöaika, Vaasan sairaanhoitopiiri on voinut noudattaa työsopimusehtoa 37 tunnin viikkotyöajasta rikkomatta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä.

Kantajina olevien työntekijöiden työsuhteessa tulee työsopimuksella sovitun lisäksi myös työehtosopimuksen perusteella noudattaa KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa, mikäli he työskentelevät päiväluontoisessa avomielenterveydenhoidossa hoitotehtävissä.

Yhteenveto

1) Siinäkin tapauksessa, että katsottaisiin, ettei 37 tunnin työajasta ole sovittu sitovasti

työsopimuksin, olisi KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa pitänyt työehtosopimuksen perusteella noudattaa, mikäli työn luonne ei ole muuttunut sellaiseksi, että kyse ei enää ole ollut päiväluontoisesta avomielenterveyshoidosta.

2) Työnantaja ei olisi menetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti noudattamalla työsopimuksella sovittua, työntekijöiden näkökulmasta edullisempaa ehtoa eli KVTES III luvun 10 §:n mukaista työaikaa.

KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN LAUSUNTO

Vaasan sairaanhoitopiirissä tehtiin organisaatiomuutos vuoden 2011 alusta lukien, jolloin itsenäisesti toiminut mielenterveystoimiston yksikkö lakkautettiin ja kantajat siirrettiin uuteen psykiatrisen poliklinikan kanssa perustettuun yksikköön. Organisaatiouudistuksen myötä KVTES III luvun 10 §:n soveltamisen edellytykset poistuivat. Vaasan sairaanhoitopiirissä mielenterveystoimistot/-keskukset ovat olleet hallinnollisesti oma yksikkönsä ennen organisaatiouudistusta.

KVTES:n 10 §:n luettelo viranhaltijoista/työntekijöistä on tyhjentävä. Mielenterveystoimistossa työskentelevän hoitohenkilökunnan työaika oli ensimmäisen kerran 37 tuntia viikossa 1.3.1980 voimaantulleiden kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen ja kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen mukaan. Pääsopijapuolet alkoivat vuonna 1973 pohtia laajemmin mielenterveystoimistojen ja muiden työyksiköiden henkilökunnan työaikaa (KHO 1970-II-76). Yleiskirjeen

A 17/1979 mukaan eräiden viranhaltijaryhmien työaika oli järjestetty 37 tunnin työaikamuodon mukaan, koska osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, oliko kyse virasto- ja toimistotyöstä, jonka kohdalla nykyisenkin määräyksen (8 §) mukaan työn luonne ja laatu on ratkaisevaa. Yleiskirje ei koskenut mielenterveystoimiston hoitohenkilökuntaa. KVTES:n termi "mielenterveystoimisto" tarkoittaa mielenterveystoimistoja, jotka määriteltiin kumotussa mielisairaslaissa (521/1977). Mielisairaslain 10 §:n mukaisella mielenterveystoimistolla tarkoitettiin hallinnollisesti ja organisatorisesti itsenäistä yksikköä. Se oli mielisairaalasta erillinen yksikkö, jolle oli säädetty omat tehtävät ja joka oli eriytetty valtionosuuksia koskevissa määräyksissä ja jonka toiminnasta vastasi sen johdossa ollut lääkäri. Yleiskirjeestä A 74/1977 ilmenee, että pääsopijajärjestöt ovat tarkoittaneet sopia mielenterveystoimisto -termin sisällöllisesti voimassa ollutta lainsäädäntöä vastaavaksi.

Mielisairaslaki kumottiin vuonna 1990 voimaan tulleella mielenterveyslailla. Mielenterveyskeskukset nimettiin ja perustettiin vuonna 1991 erikoissairaanhoitolain tultua voimaan ja sairaanhoitopiirien muodostamisen myötä. Uudet yksiköt eivät siten voi kuulua KVTES III luvun 10 §:n 9 kohdan soveltamisen piiriin, johon on tarkoitettu kuuluvan mielisairaslain mukaiset mielenterveystoimistot. On mahdollista, että jokin toiminto on perua mielisairaslaista (sama yksikkö uudella nimellä), mutta näin ei ole Vaasan sairaanhoitopiirissä, koska vuonna 2011 perustettu psykiatrisen poliklinikan yksikkö ei ole itsenäinen mielenterveystoimisto. Niille poliklinikoille, joilla noudatetaan 37 tunnin työaikaa, tarvitaan lähete ainakin Satakunnan ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä. Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä ei ole nykyään käytössä 37 tunnin viikkotyöaikaa psykiatrian avohoidossa. Lähetetarpeella ei kuitenkaan ole merkitystä 10 §:n soveltamisalan tulkinnassa. Suomessa on 20 sairaanhoitopiiriä, joiden soveltamiskäytäntö 10 §:n tulkinnassa vaihtelee, eikä soveltamiskäytännöllä voi näin ollen olla ratkaisevaa merkitystä 10 §:n tulkinnassa.

Virka- ja työehtosopimus yhdistettiin kunnalliseksi yleiseksi virka- ja työehtosopimukseksi 1992 – 1993. Tuolloin 37 tunnin työaikamuoto oli sopimuksen 50 §:ssä, jonka soveltamisohjeen mukaan pykälän luettelo oli tyhjentävä. Soveltamisohjeen mukaan mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnalla tarkoitetaan mielenterveystoimistossa työskenteleviä pääasiassa hoitotehtäviä suorittavia viranhaltijoita/työntekijöitä, kuten eriasteisia sairaanhoitajia, mielisairaanhoitajia/mielenterveyshoitajia ja apulaisylihoitajia. Mikäli mielenterveystoimiston yhteydessä toimii esimerkiksi päiväsairaala tai asuntola, ratkaistaan paikallisesti paikallisten olosuhteiden perusteella, sovelletaanko mainittujen toimintayksiköiden henkilökuntaan mielenterveystoimistoa koskevia vai muita määräyksiä. Yleensä mielenterveystoimistoa ei voida tässä yhteydessä tulkita laajentavasti. Tämä maininta oli jo virkaehtosopimusta koskeneessa yleiskirjeessä A 26/1980. Työehtosopimusta koskeneessa yleiskirjeessä A 29/1980 10 §:n soveltamisalaa on vielä tarkennettu siten, että mielenterveystoimiston henkilökunnalla tarkoitetaan yksinomaan tai lähes yksinomaan mielenterveystoimistossa työskenteleviä. Tämä tarkoittaa, että mielenterveystoimistolla tarkoitetaan itsenäistä yksikköä.

Edellä mainittu KVTES:n soveltamisohje poistettiin tarpeettomana KVTES:stä

1998 – 1999, koska uusia työntekijöitä/viranhaltijoita ei enää tullut KVTES 10 §:n 9 kohdan soveltamisen piiriin lakimuutoksen myötä.

KVTES:n III luvun 10 §:ää tulee tulkita sanamuodon mukaan, eikä työn luonne ole ratkaiseva seikka sen tulkinnassa. Mikäli näin olisi sovittu, olisi siitä maininta 10 §:ssä tai sen soveltamisohjeessa, kuten esimerkiksi toimistotyön kohdalla on tehty (KVTES III luvun 8 §). Vuoden 1977 mielisairaslaissa on mainittu myös muita avohoitomuotoja kuin mielenterveystoimistot. Mielenterveyden avohoitoa on tarjottu mielenterveystoimistojen lisäksi myös neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja sairaaloiden poliklinikoilla sekä sosiaalihuollon piirissä. Sopijapuolet ovat kuitenkin sopineet vain mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnan työajan olevan 37 tuntia viikossa (ks. myös TT 2013:62). KVTES:n III luvun 1 §:llä ei ole pykälän sanamuotokin huomioiden merkitystä 10 §:n arvioimisessa.

KVTES:n III luvun 7 §:n yleistyöaika on nimensä mukaisesti pääasiallinen työaikamuoto KVTES:n soveltamisalalla. Jos muiden työaikamuotojen edellytykset eivät täyty, noudatetaan yleistyöaikaa koskevia määräyksiä. Koska organisaatiomuutoksen yhteydessä 37 tuntia viikossa työaikamuodon soveltamisen edellytykset poistuivat, oikea työaikamuoto kantajille on yleistyöaika, joten kantajien työsuhteissa on tullut noudattaa KVTES III luvun 7 §:n mukaista yleistyöaikaa 1.1.2011 lukien.

KVTES III luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan kunta/kuntayhtymä valitsee sen työaikajärjestelmän, joka kunnan/kuntayhtymän toiminnan ja virkatehtävien/työtehtävien suorittamisen kannalta on tarkoituksenmukaisin. Lisäksi KVTES:ssä määriteltyjen työaikamuotojen edellytysten tulee täyttyä, jotta jotain tiettyä työaikamuotoa voidaan soveltaa.

KVTES III luvun 3 §:n mukaan työntekijän / viranhaltijan kanssa tehtävässä työaikaluvun yleisistä työajoista poikkeavassa työaikajärjestelyssä säännöllisen työajan tulee tasoittua keskimäärin työaikaluvun mukaiseksi enintään vuoden aikana. KVTES I luvun 4 §:n mukaan paikallisellakaan sopimuksella ei saa poiketa KVTES:n säännöllisen työajan keskimääräisestä pituudesta. Tämä tarkoittaa, että jos KVTES:n mukaan jotain tiettyä työaikamuotoa ja säännöllistä työaikaa ei tule sovellettavaksi, työnantaja ei voi soveltaa sitä edes paikallisesti sopien. KVTES:n sopijapuolet ovat tarkoituksellisesti sopineet siitä, missä rajoissa työajoista työnantaja voi sopia työntekijän/viranhaltijan kanssa. Tämä ilmenee myös yleiskirjeen 2/2018 liitteestä 1, jossa sopijapuolet ovat rajoittaneet työnantajan ja yksittäisen työntekijän/viranhaltijan mahdollisuuksia sopia työajan järjestelyistä, jopa silloin kun sopiminen voisi työntekijän/viranhaltijan näkökulmasta olla edullisempaa tai toivottua (yleiskirjeen liite 1, s. 10). Sopijapuolet ovat edellyttäneet tällaisessa tilanteessa joko paikallista sopimusta tai KVTES III luvun 3 §:n mukaista sopimista. Tällaisessakaan sopimistilanteessa osapuolet eivät voi poiketa säännöllisen työajan keskimääräisestä pituudesta.

Eräiden asiantuntijoiden työaikamuodossa (10 §) työskentelevien työaikaa on pidennetty

30 minuutilla (37,5h) kilpailukykysopimuksen myötä 1.1.2017. Eräiden asiantuntijoiden

työaikamuoto (10 §) on poistettu 7.5.2018 voimaan tulleilla KVTES:n sopimusmääräyksillä ja työaikamuodon piirissä olleiden työaikaa on pidennetty 45 minuutilla 38,25 tuntiin viikossa. Viimeisimmän sopimusmuutoksen kohdalla sovittiin myös vuorokautinen ylityö, mitä kyseisessä työaikamuodossa ei aiemmin ollut. KVTES:ssa ei ole enää 1.1.2017 jälkeen ollut työaikamuotoa, jossa säännöllinen täysi työaika on 37 tuntia viikossa. Työajan pidennykset on pääsopijajärjestöjen yhteisesti sopimalla tavalla tehty riippumatta siitä millä tavoin työaika on työsopimukseen tai viranhoitomääräykseen kirjattu.

Työsopimuksen muutoksesta on sovittava tai muutoksen perustuttava sopimuksen sisällä

olevaan ehtoon. Vaasan sairaanhoitopiiri on sidottu noudattamaan KVTES:iä, jolla on sovittu KVTES:n piirissä olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden säännöllisen työajan enimmäispituuksista. Työntekijä/viranhaltija työskentelee joko kokoaikaisena (täysi työaika) tai osa-aikaisena. Kokoaikaisella työllä tarkoitetaan työtä, jossa työaika on joko työaikalain tai työehtosopimuksen mukainen enimmäistyöaika. Työtä, jota tehdään vähemmän kuin työ- ja virkaehtosopimuksissa tai työaikalaissa on sovittu täydeksi työajaksi, on osa-aikatyötä. Vaasan sairaanhoitopiiri on muuttanut työntekijöiden ja viranhaltijoiden työaikamuotoa, koska KVTES:n mukaisia edellytyksiä noudattaa KVTES:n III luvun 10 §:n eräiden asiantuntijoiden työaikaa ei enää ollut. Tämä työaikamuoto on erityissäännös, jota noudatetaan KVTES:n mukaan vain niihin työntekijöihin ja viranhaltijoihin, jotka on tyhjentävästi lueteltu pykälässä. Mikäli katsottaisiin, että työnantaja olisi nimenomaisesti tarkoittanut kantajien kohdalla sopia lyhyemmästä työajasta kuin mitä täysi säännöllinen työaika on, on tällöin tosiasiallisesti kyse osa-aikatyöstä.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen käsityksen mukaan Vaasan sairaanhoitopiiri on tarkoittanut sopia KVTES:n mukaisesta työaikamuodosta. Tällöin KVTES:n määräysten noudattaminen on työsopimukseen sisään kirjoitettu ehto, ja työnantaja voi muuttaa työaikamuotoa, jos muuttaminen KVTES:n mukaan tulee tehdä. Kysymys siitä, onko työnantaja menettelyllään rikkonut työntekijöiden työsopimuksen ehtoja, on työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton työsopimuslain tulkintakysymys, joka jää käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Koska 37 tuntia viikossa -työaikamuodon edellytykset eivät kantajien kohdalla täyttyneet ja heidän oikea työaikamuotonsa oli yleistyöaika ja säännöllinen työaika keskimäärin 38 tuntia 15 minuuttia viikossa, työnantajan täytyi noudattaa heihin yleistyöaikaa koskevia määräyksiä. Näin ollen työnantaja olisi menetellyt KVTES:n vastaisesti, jos se olisi jatkanut KVTES III luvun 10 §:n soveltamista kantajien työsuhteissa.

TODISTELU

KoHo ry:n, JUKO ry:n ja JAU ry:n kirjalliset todisteet

1. KT:n yleiskirje 31/1997

2. KT:n yleiskirje 5/1998

3. KT:n yleiskirje A 17/1979 (=KT:n todiste 2)

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kirjalliset todisteet

1. Yleiskirje 12.11.1973

2. Yleiskirje A 17/1979

3. Yleiskirje A 26/1980, s. 1 – 4 (VES)

4. KTES 1.3.1980 – 28.2.1981, s. 6-11

5. Yleiskirje A 29/1980, s. 1 – 4 (TES)

6. KVTES 1992 – 1993, s. 56 – 57

7. Mielenterveystyön komiteanmietintö 1984:17, osa I, s. 50 – 58 ja 230 – 232

8. Mielenterveystyön komiteanmietintö 1984:17, osa II, s. 10 – 12

9. Yleiskirje A 74/1977

10. Yleiskirje 2/2018, liite 1

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Vaasan sairaanhoitopiirissä 1.1.2011 toteutetussa organisaatiouudistuksessa on yhdistetty mielenterveyskeskus, yleissairaalapsykiatrian poliklinikka ja psykiatrian poliklinikka. Uu- dessa psykiatrisen poliklinikan yksikössä on alettu soveltaa KVTES:n III luvun mukaista yleistyöaikaa, jossa säännöllinen työaika on enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Tätä työaikamuotoa on sovellettu yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla ja psykiatrian poliklini- kalla jo ennen yhdistymistä. Mielenterveyskeskuksessa työskentelevän hoitohenkilökunnan KVTES:n mukainen säännöllinen työaika on ollut enintään 37 tuntia viikossa.

Kanteen mukaan aiemmin mielenterveyskeskuksessa työskennelleiden kantajien työsopimusten mukainen työaika on ollut 37 tuntia viikossa eikä työnantaja ei ole voinut yksipuoli sesti muuttaa kantajien työsopimusten mukaista työaikaa ilman, että työajan pidennystä on kompensoitu palkkaa nostamalla.

Vastaaja on vedonnut muun ohella siihen, että 37 tunnin viikkotyöajan soveltaminen olisi ollut KVTES:n vastaista 1.1.2011 jälkeen, kun mielenterveystoimisto on lakkautettu ja edellytykset soveltaa KVTES:n III luvun 10 §:n mukaista 37 tuntia viikossa –työaikamuotoa ovat muutoksen myötä poistuneet. Tämä on myös Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanta. Se on lausunnossaan katsonut, että mielisairaslain kumoamisen eli vuoden 1990 jälkeen perustetut yksiköt eivät ole enää voineet olla määräyksessä tarkoitettuja mielenterveystoimistoja.

Palkansaajajärjestöjen mukaan viranhaltijan tai työntekijän kuuluminen KVTES III luvun 10 §:n mukaisen työaikamuodon piiriin on tarkoitettu ratkaistavaksi työn luonteen perusteella. Ne ovat lausunnossaan katsoneet, että silloin, kun kysymys on päiväluontoisessa avomielenterveydenhoidossa työskentelevästä hoitohenkilökunnasta, KVTES III luvun 10 §:n mu- kaista työaikamuotoa tulee soveltaa riippumatta siitä, onko yksikkö edelleen nimetty mielenterveystoimistoksi.

Tältä osin työtuomioistuin lausuu seuraavaa.

KVTES:n III luvun 10 §:n mukaan määräyksen mukaista työaikamuotoa sovelletaan mielenterveystoimistossa työskentelevään hoitohenkilökuntaan. Tulkinnan kannalta ongelmallista on se, että mielenterveystoimiston käsite ei ole enää mielisairaslain kumoamisen eli vuoden 1990 jälkeen sisältynyt lainsäädäntöön. Mielenterveystoimistojen on selvittely muuttuneen osassa kuntia esimerkiksi psykiatrian poliklinikaksi. Vaasan sairaanhoitopiirissä yksikköä nimitettiin 1.1.2011 asti mielenterveyskeskukseksi.

Mielenterveystoimistossa työskentelevän hoitohenkilökunnan työaika on ollut 37 tuntia viikossa 1.3.1980 voimaan tulleista virka- ja työehtosopimuksista lähtien. Yleiskirjeessä A 26/1980 on käsitelty tuolloin virkaehtosopimukseen tulleita muutoksia (KT:n kirjallinen todiste 3). Siinä on todettu, että mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnalla tarkoitetaan mielenterveystoimistossa työskenteleviä pääasiassa hoitotehtäviä suorittavia viranhaltijoita, kuten eriasteisia sairaanhoitajia (sairaanhoitaja, erikoissairaanhoitaja, vastaava sairaanhoitaja, osastonhoitaja), mielisairaanhoitajia ja apulaisylihoitajia. Mikäli mielenterveystoimiston yhteydessä toimii esimerkiksi päiväsairaala tai asuntola, ratkaistaan paikallisesti paikallisten olosuhteiden perusteella, sovelletaanko mainittujen toimintayksiköiden henkilökuntaan mielenterveystoimistoa koskevia vai muita määräyksiä. Yleensä mielenterveystoimistoa ei voi-da tässä yhteydessä tulkita laajentavasti. Yleiskirjeessä A 29/1980 10 §:n soveltamisalaa on vielä tarkennettu siten, että mielenterveystoimiston henkilökunnalla tarkoitetaan työehtosopimuksessa yksinomaan tai lähes yksinomaan mielenterveystoimistossa työskenteleviä (KT:n kirjallinen todiste 5).

Yllä selostettu, yleiskirjeeseen A 26/1980 kirjattu teksti on ollut virkaehtosopimuksen soveltamisohjeena vuosina 1986 – 1997. Soveltamisohje on poistettu KVTES:stä 1998 – 1999, mutta yleiskirjeistä 31/1997 ja 5/1998 ilmenevästi KVTES:n III luvun 10 §:n 9 kohtaan ei ole tehty muutoksia (palkansaajajärjestöjen kirjalliset todisteet 1 ja 2).

Vuonna 1990 kumotun mielisairaslain 10 §:ssä (521/1977) mielenterveystoimiston tehtäviksi säädettiin muun ohella mielisairauksien ja muiden mielenterveyshäiriöiden ehkäisy, vastaanoton pitäminen tutkimusta ja psykiatrisen avohoidon antamista varten sekä eräiden muiden laitosten toiminnan valvominen. Mielenterveystoimisto voi järjestää myös yö-, päivä- ja asuntolatoimintaa sekä kuntoutustoimintaa. Mielenterveystyön komiteanmietinnössä 1984:17 on todettu (osa I s. 57 ja osa II s. 11), että avohoidon organisaatio on poikennut yleissairaaloiden poliklinikkatoiminnasta siinä, että mielenterveystoimistot ovat olleet itsenäisiä yksiköitä, jotka yleensä sijaitsevat sairaalan ulkopuolella. Monet niistä ovat monipuolisia toimintakeskuksia, jotka tarjoavat vastaanottopalveluja, kotisairaanhoitoa, asuntola-, yö- ja päiväsairaanhoitopalveluja sekä suojatyötä ja kuntoutusta. Lisäksi toimistot harjoittavat monia ehkäisevän mielenterveystyön piiriin kuuluvia toimintoja. (KT:n kirjalliset todisteet 7 ja 8.)

KVTES:n sopimusosapuolten on selvitetty tarkoittaneen mielenterveystoimistolla mielisairaslain mukaista mielenterveystoimistoa (V9). Työnantajapuolen mukaan uudet, mielisairaslain kumoamisen jälkeen perustetut yksiköt eivät voi kuulua KVTES:n III luvun 10 §:n soveltamisen piiriin, koska siihen on tarkoitettu kuuluvan vain mielisairaslain mukaiset itsenäiset mielenterveystoimistot. Edellä mielisairaslain mukaisesta mielenterveystoimistosta lausuttu sinänsä puoltaa sitä työnantajapuolen tulkintaa, että KVTES:n III luvun 10 §:n mukaisella mielenterveystoimistolla on tarkoitettu hallinnollisesti ja organisatorisesti itsenäistä, esimerkiksi mielisairaalasta erillistä yksikköä, jolle on laissa säädetty omat tehtävänsä. Työtuomioistuin toteaa kuitenkin, että siitä, mitä mielenterveystoimistolla on tarkoitettu mielisairaslaissa, ei voida tehdä kovin yksiselitteisiä päätelmiä sen suhteen, mitä mielenterveystoimistolla on tarkoitettu KVTES:ssä sen jälkeen, kun mainittu laki on kumottu vuonna 1990. Mielenterveystoimiston käsitettä ei ole KVTES:ssä määritelty eikä sen sisällöstä ole järjestöjen mukaan myöskään työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä neuvoteltu. Määräystä ei ole kuitenkaan poistettu sopimuksesta eikä sopimukseen ole nimenomaisesti kirjattu, että määräystä ei sovellettaisi enää vuoden 1990 jälkeen perustetuissa yksiköissä. Palkansaajajärjestöt ovat lisäksi tuoneet esiin, että monessa sairaanhoitopiirissä tai sosiaa­li- ja ter­vey­den­huol­lon kun­tayhtymässä noudatetaan psykiatrian poliklinikoilla 37 tunnin työaikaa siitä huolimatta, että yksikön nimi ei ole mielenterveystoimisto. Kunnallinen työmarkkinalaitoskin on todennut, että soveltamiskäytäntö tältä osin vaihtelee. Määräyksen tulkinnasta ei kuitenkaan tätä ennen ole syntynyt erimielisyyksiä.

Edellä lausuttuja, KVTES:n III luvun 10 §:n tulkintaan vaikuttavia näkökohtia arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että KVTES:n III luvun 10 §:n soveltamisen edellytykset kantajien työsuhteissa eivät ole lakanneet yksinomaan sen vuoksi, että mielenterveyskeskus on 1.1.2011 lakkautettu ja yhdistetty yleissairaalapsykiatrian poliklinikan ja psykiatrian poliklinikan kanssa, ellei kantajien työn luonne ole muuttunut sellaiseksi, että kyse ei enää ole ollut luonteeltaan samansisältöisestä työstä kuin mielenterveystoimiston hoitohenkilökunnan työ on ollut eli päiväluontoisesta avomielenterveyshoidosta. KVTES:ssä ei ole myöskään asetettu estettä sille, että työsopimuksella sovitaan KVTES:n III luvun perusteella määräytyvää säännöllistä täyttä työaikaa lyhyemmästä työajasta. Näillä perusteilla työtuomioistuin esittää lausuntonaan, että työnantaja ei olisi menetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti, jos se olisi 1.1.2011 alkaen soveltanut kantajien työsuhteissa heidän työsopimustensa mukaista 37 tunnin viikkotyöaikaa.

Työtuomioistuin ei voi toimivaltansa puitteissa ottaa kantaa työnantajan menettelyn työsopimuksen tai lain mukaisuuteen. Näiltä osin riitakysymykset jäävät käräjäoikeuden ratkaistaviksi.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Wilska, Lehto ja Komulainen jäseninä. Asia on ratkaistu puheenjohtajan esittelystä.

Lausunnosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Wilska, jonka lausuntoon jäsen Nyyssölä yhtyi, lausui:

KVTES:n osapuolten on selvitetty tarkoittaneen mielenterveystoimistolla mielisairaslain mukaista mielenterveystoimistoa. Vaasan mielenterveyskeskus on 1.1.2011 yhdistetty yleissairaalapsykiatrian poliklinikan ja psykiatrian poliklinikan kanssa. Uusi yhdistetty organisaatio on perustettu mielisairaslain kumoamisen jälkeen eikä se siis ole kyseisessä laissa tarkoitettu mielenterveystoimisto. Vaasan mielenterveyskeskus on myös lakannut olemasta hallinnollisesti ja organisatorisesti itsenäinen erillinen yksikkö, jolle on laissa säädetty omat tehtävänsä. Näillä perusteilla yhdistettyä organisaatiota ei voida pitää KVTES:n III luvun 10 §:n 9 kohdassa tarkoitettuna mielenterveystoimistona. Sopimusmääräyksen luonne poikkeussäännöksenä sekä sen historia ja aiemmin voimassa olleet soveltamisohjeet osoittavat, että mielenterveystoimistoa ei voida tulkita laajentavasti. Edellytykset soveltaa KVTES:n III luvun 10 §:n mukaista työaikaa kantajien työsuhteissa ovat lakanneet 1.1.2011, kun mielenterveyskeskus on lakkautettu. Työnantaja on siis menetellyt KVTES:n määräysten mukaisesti, kun se on 1.1.2011 alkaen soveltanut kantajien työsuhteissa KVTES:n mukaista yleistyöaikaa.

 
Julkaistu 21.9.2018