TT 2018:88

Irtisanomissuoja
Taloudellinen ja tuotannollinen syy
Työsopimuksen irtisanominen
Uuden työntekijän ottaminen

Diaarinumero: R 62/17
Antopäivä: 27.9.2018

Yhtiössä oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, jotka olivat koskeneet yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä. Neuvottelujen jälkeen yhtiö oli irtisanonut viiden sähköasentajan työsopimukset taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että yhtiön muista tulosyksiköistä Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön siirrettyjä työntekijöitä oli pidettävä uusina työntekijöinä, jotka oli otettu irtisanottujen sähköasentajien työtehtäviä vastaaviin samankaltaisiin tehtäviin ilman että työnantajan toimintaedellytykset olisivat vastaavana aikana muuttuneet. Tällä perusteella yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa sähköasentajien työsopimuksia. Yhtiö velvoitettiin maksamaan sähköasentajille korvausta työsopimusten perusteettomasta päättämisestä. (Ään.)

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

VASTAAJA

Sähkötekniset työnantajat STTA ry

KUULTAVA

X Oy

ASIA

Työsopimusten irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.4.2018

Pääkäsittely 15. ja 16.5.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välisessä sähköistysalan työehtosopimuksessa 1.3.2015 - 31.1.2017 ovat muun muassa seuraavat määräykset:

6 § Työsuhdeturva

Työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7.4 Irtisanomisajan palkka

Irtisanomisajan palkkaa vahingonkorvausluonteisesti maksettaessa ja maksettaessa korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vahingonkorvausten määrän laskemisen perusteena käytetään työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Kuukausipalkkaiselle työntekijälle korvaus määräytyy vuosilomalain (162/2005) 10 §:n mukaisin perustein.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on käynnistänyt yhteistoimintaneuvottelut 29.9.2015 annetulla neuvotteluesityksellä. Perusteeksi neuvotteluille on ilmoitettu taloudelliset, tuotannolliset ja uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt. Yhteistoimintaneuvotteluja on käyty ajalla 8.10. - 23.11.2015 ja ne ovat koskeneet Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä. Yhtiö on neuvottelujen jälkeen 4.12.2015 irtisanonut neljän sähköasentajan, yhden kylmäkoneasentajana työskennelleen sähköasentajan, yhden LVI-asentajan sekä kahden toimihenkilön työsopimukset.

Asia koskee irtisanottuja sähköasentajia A, B, C, D ja E, joista E on työskennellyt kylmäkoneasentajana. A, B ja C ovat olleet F:n työhönottopaikasta, E ja D G:n työhönottopaikasta.

Irtisanottujen työsuhteet ovat kestäneet seuraavasti:

A 25.1.2008 – 4.3.2016

B 18.5.1981 – 4.4.2016

C 1.3.2004 – 4.4.2016

D 6.8.2007 – 4.3.2016

E 7.12.1994 – 4.4.2016.

Erimielisyys koskee sitä, onko A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimusten irtisanomiseen ollut taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuvat perusteet.

Asiassa ei ole käyty erimielisyysneuvotteluja, sillä X Oy:n jäsenyys STTA ry:ssä on päättynyt 1.7.2015. Yhtiö on kuitenkin ollut työsuhteiden irtisanomisajankohtana ja työsuhteiden päättymishetkellä työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sidottu sanottuun työehtosopimukseen. Näin ollen työtuomioistuin on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n nojalla työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

- A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39.028,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- B:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 50.820,48 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- C:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 36.745,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- D:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 36.765,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- E:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39.610,08 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.984,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Irtisanomisperusteen puuttuminen

A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n irtisanomiselle ei ole ollut taloudellista, tuotannollista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuvaa perustetta. Irtisanottujen työtehtävät vakiintuneissa huoltokohteissa eivät ole vähentyneet. Irtisanomisen aiheuttanutta työvoimapulaa on vuonna 2016 paikattu ylitöillä, laina- ja komennusmiehillä, liikkeenluovutuksen kautta tulleilla sekä ulkopuolelta palkattujen H:n ja I:n työpanoksella sekä jättämällä töitä kokonaan tekemättä. Työntarjoamisvelvoitteiden päätyttyä yhtiö on täyttänyt irtisanomisten aiheuttaman työvoimavajauksen palkkaamalla seitsemän uutta työntekijää.

Toiminta ei ole ollut tappiollista sähköpuolella eikä tarjolla oleva työ ollut vähentynyt

Yhtiö on perustellut irtisanomistarvetta yhteistoimintaneuvotteluissa vuoden 2015 tappiollisella tuloksella ja tulostavoitteilla. Palveluliiketoiminta, josta sähköasentajia on irtisanottu, on kuitenkin ollut voitollista toimintaa. LVI-puolen urakat ovat olleet osin tappiollisia. Irtisanomiset on kuitenkin pääosin kohdistettu sähköasentajiin. Ainoastaan yksi LVI-asentaja on irtisanottu ja hänenkin irtisanomisensa on peruutettu.

Sähköpuolella toiminta ei sen sijaan ole ollut tappiollista. Kanteessa mainitut työntekijät on siten irtisanottu toiminnoista, jotka ovat tuottaneet voittoa ja joissa myös katteet ovat olleet hyvät. Yhteistoimintaneuvottelujen aikaan katteet sähköpuolella ovat olleet noin 20 prosenttia voitolla. Työnantajan edustaja on kertonut pääluottamusmiehelle 6.10.2015 pidetyssä tapaamisessa, ettei sähköpuolella ole ollut irtisanomistarvetta, koska sähköasentajien esimiesten liikevaihto on kasvanut, kateprosentti on ollut vahvasti plussan puolella ja työkanta hyvä. Vuosina 2014 ja 2015 ei ole ollut tappiollisia sähköprojekteja. Irtisanottujen työsuhteiden päätyttyä tulosyksikön liikevaihto on todellisuudessa kasvanut 30 prosenttia budjettiin nähden kesäkuuhun 2016 mennessä. Viiden sähköasentajan vähentämisellä ei ole voitu saada sellaista kustannussäästöä, jolla olisi ollut merkitystä ottaen huomioon, että tulosyksikön liikevaihto on jo kesäkuussa kasvanut reilusti budjettiin nähden.

Yhteistoimintaneuvottelujen aikaan työtilanne sähköpuolella on ollut hyvä. Useita urakka- ja aikatyönä tehtäviä kohteita on ollut edelleen käynnissä. Huoltosopimukset ovat myös olleet ennallaan. Kaikki irtisanotut ovat työskennelleet enimmäkseen huoltotöissä eivätkä ne olleet vähentyneet.

Yhteistoimintaneuvotteluissa on jo ollut tiedossa, että töitä on ollut riittävästi ainakin koko vuodeksi 2016. Vuonna 2016 ei ole ollut lomautettuna yhtään sähköasentajaa. Vuonna 2017 ei myöskään ole ollut lomautuksia palveluliiketoiminnassa työskentelevien sähköasentajien osalta.

Irtisanomisten jälkeen on tehty ylitöitä, joiden määrät ovat lisääntyneet sekä kaupungissa F että J:ssä. Heti tammikuussa 2016 erään hotellin työmaalla on aloitettu ylitöiden tekeminen 12 tunnin työpäivillä. Irtisanottujen henkilöiden puuttumaan jäänyt työpanos on siten jouduttu korvaamaan kalliimmaksi tulevilla ylitöillä. Kahdentoista oppisopimuskoulutuksessa olleen työntekijän osalta lähiopetuspäivät koulussa on peruutettu, koska töitä on ollut niin paljon. Työntekijät ovat tehneet irtisanottujen töitä. Lomarahojen vaihtaminen vapaaseen on kielletty työvoimapulan johdosta. Lisäksi kaupunki F:ssä ja G:ssä oli käytetty laina- ja komennusmiehiä sekä palkattu uutta työvoimaa.

Lisätyövoiman tarve

Irtisanomisperustetta ei ole alun perinkään ollut, koska työvoiman tarve on ollut jatkuvaa, eikä tarjolla oleva työn määrä ollut vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantajalla on välittömästi irtisanomisten jälkeen tullut tarve lisätyövoimalle. Joulukuussa 2015 on ollut työvoimapulaa sekä kaupunki F:ssä että G:ssä. Lisätyövoiman tarvetta on ollut sähkö- ja kylmäkoneasennuksissa. Työnantaja on useaan kertaan pyytänyt luottamusmieheltä lupaa ulkopuolisen työvoiman käyttöön jo joulukuussa 2015. Lisäksi kaupunki J:stä on jatkuvasti lähetetty uutta työvoimaa, niin sanottuja lainamiehiä F:ään. Komennusmiehiä on tullut kaupungeista R ja L. Koko vuoden 2016 kevään on ollut koko ajan vähintään neljä laina/komennusmiestä korvaamassa irtisanottujen työpanosta. Tulosyksikön sähköasentajien ja kylmäkoneasentajien yhteismäärä on 1.12.2015 ollut 35. Tammikuun 2016 alussa yhteismäärä on ollut 39.

Kylmäkoneasentajan/sähköasentajan töitä tehnyt E on tehnyt laskutustöitä eri kohteissa. Työt kylmäkoneasennuksissa ovat välittömästi E:n irtisanomisen jälkeen lisääntyneet yhtiön saatua kaupunkien G ja M K-Marketien kylmäkoneasennukset. E:n irtisanomisesta on aiheutunut työvoimavaje kaupunki G:ssä, jota on paikattu F:n kylmäkoneasentajilla sillä seurauksella, että F:ssä on jäänyt kokonaan töitä tekemättä. Lisäksi keväällä 2016 on G:hen palkattu I –niminen työntekijä, joka on alkanut tehdä kylmäkoneasennuksia.

A ja B ovat tehneet pelkästään laskutustöitä. Huoltosopimuksissa tai huolto/laskutustöiden määrässä ei ole tapahtunut lainkaan muutosta. Lisäksi irtisanotut työntekijät ovat olleet yhtiölle erittäin tuottavia. Laskutettava osuus työntekijöiden tekemistä tunneista on ollut yli 90 prosenttia. B:n ja A:n tilalle on siirretty komennusmiehiä Pohjois-Suomesta sekä Z Oy:stä liikkeenluovutuksella tullut työntekijä N.

Yhtiö on hakenut ja palkannut uutta työvoimaa ennen työntekijöiden irtisanomista ja heidän irtisanomisensa jälkeen. Yhtiö on 1.9.2015 palkannut H:n, joka on suorittanut sähköasentajan tutkintoa oppisopimuksella. Yhteistoimintaneuvotteluesitys on annettu hyvin pian tämän jälkeen 29.9.2015. Syyskuussa 2015 ei ole tapahtunut mitään yllättävää, vaan yhtiöllä on täytynyt olla jo H:ta oppisopimuskoulutukseen palkattaessa tieto siitä, että yhtiö tulisi aloittamaan yhteistoimintaneuvottelut henkilöstön irtisanomiseksi. Tulosyksikön tappiollisuus on ollut yhtiön tiedossa jo kesällä 2015. Irtisanotuista C sekä A ovat koulutukseltaan sähkö/automaatioasentajia. Myös muut irtisanotut olisivat voineet sähköasentajan koulutuksella tehdä työtehtäviä, joita H on tehnyt.

Työntekijöiden irtisanomisen jälkeen yhtiö on siirtänyt kaupunki J:stä sähköasentaja O:n töihin kaupunki F:ään lainaan tammikuussa 25.1.2016. O:n kanssa on kuitenkin sovittu jo kesällä 2016, eli pian työntekijöiden irtisanomisajan päättymisen jälkeen, että hän aloittaisi pysyvästi työskentelyn kaupunki F:ssä heti kun irtisanottujen takaisinottoaika on kulunut umpeen. Viimeisen irtisanotun työntekijän takaisinottoaika on päättynyt 4.1.2017 ja O on siirtynyt pysyvästi kaupunki F:ään 8.1.2017. Tosiasiassa työnantajalla on ollut jo O:n aloittaessa "lainamiehenä" pysyvä tarve sähköasentajan työpanokselle. Työnantaja on kuitenkin pyrkinyt järjestelyllä kiertämään irtisanottujen työsuhdeturvaa, koska tosiasiassa irtisanottuja työntekijöitä ei ole haluttu ottaa takaisin töihin. O:lla ei ole ollut erikoisosaamista paloilmoitinjärjestelmistä. Hänet on erikseen koulutettu irtisanotun C:n tilalle näitä tekemään.

Työpaikkailmoitukset

Yhtiö on yhteistoimintaneuvottelujen aikana 16.11.2015 julkaistulla ilmoituksella hakenut sähkö- ja iv-huoltoasentajaa kaupunki J:hin. Hakuaika on päättynyt 30.11.2015. Irtisanotuille ei ole tarjottu mainittua tehtävää irtisanomisen vaihtoehtona eikä irtisanomistilanteessa ole lainkaan käyty läpi uudelleensijoittamisen mahdollisuuksia. Koska yhteistoimintaneuvottelut ovat olleet käynnissä sähköasentajaa kaupunki J:hin haettaessa ja yhtiö on siten tiennyt tulevansa todennäköisesti irtisanomaan työntekijöitä kaupungeista F ja G, olisi yhtiön tullut pidättäytyä uusien työntekijöiden hakemisesta ja siirtää irtisanottaviksi valikoituvat työntekijät näihin tehtäviin irtisanomisen sijasta.

Tammi-helmikuussa 2016 kaupunki F:ssä on ollut kaupungista J töissä kaksi asentajaa. Samaan aikaan kun yhtiö on siirtänyt J:stä työvoimaa F:ään, yhtiö on hakenut J:hin heidän tilalleen työvoimaa määräaikaisiin työsuhteisiin irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisaikana. Hakuaika on päättynyt 7.4.2016. Irtisanotuista työntekijöistä B on hakenut työpaikkoja, mutta hän ei ole tullut valituksi. Luottamusmiehelle aluepäällikkö on kertonut, että määräajaksi haetut työntekijät on ollut tarkoitus vakinaistaa, jos hakijoissa on hyviä hakijoita.

Avoin työpaikka ja työpaikkailmoitus olivat osoitus työnantajan työvoiman tarpeesta. Myös uudelleensijoittamisvelvoite on laiminlyöty. Jatkuvat rekrytointiprosessit ovat osoitus siitä, ettei työn määrä ole vähentynyt laissa edellytetyllä tavalla olennaisesti ja pysyvästi. Vajaa vuosi työsuhteiden päättymisen jälkeen yhtiö on jälleen hakenut useita kylmäkoneasentajia sekä paloilmoitinasentajaa kaupunki F:ään.

Irtisanotuista B, A ja D ovat hakeneet vastaajayhtiöstä töitä seuraavasti:

- B huhtikuussa 2016 kaupunki J:hin, mutta ei tullut palkatuksi

- A kaupunki J:hin, jonne hän työllistyi kolmeksi viikoksi kesällä 2016

- A kaupunki F:ään sähköasentajan paikkaa sekä iv-asentajan paikkaa

- D kaupunki L:ään 24.3.2016, kaupunki L:ään 12.8.2017, kaupunki F:ään 4.9.2016, kaupunki P:hen 15.10.2016, kaupunki F:ään 6.8.2017 ja kaupunki J:hin sahalle keväällä 2016.

Liikkeenluovutus 1.1.2016

Työntekijöiden irtisanomisen taustalla on todennäköisesti ollut työnantajan halu päästä eroon kyseisistä henkilöistä ja tulossa ollut liikkeenluovutus, jonka myötä yhtiöön on ollut tulossa uusia sähköasentajia. Liikkeenluovutuksen kautta tulleita sähköasentajia (N, Q, R) on siirretty irtisanottujen tilalle. Työnantajan edustaja on kommentoinut irtisanomisia tilaajan edustajalle siten, että "yhtiössä siivottiin roskat pois".

Korvausten määrät

Työehtosopimuksen 6 §:n 7.4 kohdan mukaan korvauksen määrän laskemisessa käytetään perusteena työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Korvauksen määrä yhdeltä kuukaudelta saadaan kertomalla korvauskeskituntiansio työehtosopimuksen mukaisella kertoimella 173.

Vuonna 1964 syntyneen A:n työsuhde kesti noin kahdeksan vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 18,80 x 173 = 3.252,40 euroa. A on ollut työttömänä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Hän työllistyi yhtiössä ainoastaan määräaikaiseksi 21.6. ja 8.7.2016 väliseksi ajaksi. A:n ikä huomioon ottaen hän ei tule enää työllistymään. Kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1960 syntyneen B:n työsuhde kesti noin 35 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 18,36 x 173 = 3.176,28 euroa. B ei ole työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. B on irtisanomisen seurauksena sairastunut vakavasti masennukseen ja hän on ollut työsuhteen päättymisen jälkeen sairauslomalla. B on saanut työttömyyspäivärahaa 5. - 17.4.2016 ja sen jälkeen sairauspäivärahaa. B on työkyvyttömyyseläkkeellä. B ei ole saanut työttömyyspäivärahaa. B:n ikä, työsuhteen pitkä kesto ja uudelleen työllistymisen epätodennäköisyys huomioon ottaen kohtuullisena korvauksen määränä oli pidettävä 16 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1983 syntyneen C:n työsuhde kesti noin 12 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 17.70 x 173= 3.062,10 euroa. C on työsuhteen irtisanomisen jälkeen alkanut yrittäjäksi. C:n ansiot yrittäjänä ovat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin hänen palkkansa yhtiön palveluksessa ollessa. Korvausta korottavana tekijänä tulee ottaa huomioon, että työnantaja on päättänyt C:n oppisopimuksen ilman oppilaitoksen hyväksyntää. C on alkanut toistaiseksi voimassaolevan työsuhteensa aikana opiskella ammattitutkintolisään oikeuttavaa sähköasentajan ammattitutkintoa oppisopimuksella. Kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1961 syntyneen D:n työsuhde kesti noin 9 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 17.71 x 173 = 3.063,83 euroa. D on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt toisen yhtiön palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 28.3. - 30.9.2016. Tämän jälkeen D on ollut työttömänä. Ottaen huomioon D:n ikä ja siitä johtuva epätodennäköisyys työllistyä, kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Vuonna 1970 syntyneen E:n työsuhde kesti noin 22 vuotta. Laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä oli 19,08 x 173 = 3.300,84 euroa. E on työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. Työsuhteen kesto on otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä. Uudelleentyöllistyminen kuitenkin huomioiden kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta.

Irtisanomistilanne on tullut kaikille yllätyksenä. Työntekijöille ei ole kerrottu etukäteen tilaisuuden luonnetta, joten kenelläkään ei ole ollut mahdollisuutta valmistautua tilanteeseen. Työnantaja ei ole myöskään varannut työntekijöille mahdollisuutta pyytää luottamusmies tai muu avustaja paikalle. Työntekijät ovat kokeneet irtisanomisen loukkaavana. Irtisanomismenettely ja sen yllättävyys on osaltaan lisännyt loukkauksen määrää. Tämän vuoksi vähintään puolet korvauksesta tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähkötekniset työnantajat STTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 16.221,63 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanomisille on ollut lain mukaiset perusteet

Toiminta on ollut tappiollista

X Oy:n irtisanomissuunnitelmat eivät ole koskeneet yksinomaan sähköasentajia, vaan heidän ohellaan myös ylempiä toimihenkilöitä, toimihenkilöitä, putki- ja ilmastointiasentajia ja putkiasentajia. Keski-Pohjanmaan tulosyksikön sähköasentajia on päädytty irtisanomaan, koska sähköasentajista on ollut yliresursointia suhteessa tarjolla olleeseen työmäärään ja tulosyksikön tulos on ollut tappiollinen. Yksikön vuoden 2015 tulos oli 402.000 euroa tappiollinen. Tappiollisuus on johtunut sekä sähköasennus- että LVI-puolesta ja irtisanomiset ovat kohdistuneet molempiin toimintoihin. Työnantajalla ei ole velvollisuutta harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Myös voitolliseen liiketoimintaan voidaan kohdistaa irtisanomisia, joilla turvataan toiminnan säilyminen kannattavana. Työnantajalla on oikeus päättää liikkeenjohdostaan ja esimerkiksi siitä, miltä paikkakunnilta käsin töitä tulevaisuudessa tehdään ja missä laajuudessa. Nämä päätökset voivat johtaa työsuhteiden irtisanomiseen.

Tarjolla olevat työt ovat vähentyneet

Yhtiössä tarjolla olleet työt ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanomisista päätettäessä ei yhtiön tiedossa ole ollut tilanteen korjaavia uusia työmaita ja aiempia työmaita on ollut loppumassa. Kaikkien työmaiden työllistävä vaikutus on otettu huomioon irtisanomista päätettäessä. Irtisanomisten jälkeen yhtiö ei ole palkannut alueelle uusia työntekijöitä irtisanottujen tilalle eikä ulkopuolista työvoimaa ole käytetty. Jäljelle jääneistä töistä sen sijaan on selvitty hyödyntämällä yhtiön palveluksessa entuudestaan ollutta työvoimaa. Kanteessa viitattu työnantajan edustajan kysely ulkopuolisen työvoiman käyttömahdollisuudesta on ollut vain yleinen tiedustelu. Lisäksi yhtiö on ennen irtisanomisia ja irtisanomisten jälkeenkin joutunut turvautumaan merkittävässä määrin lomautuksiin sekä kaupunkien F:n ja G:n että J:n alueella. Irtisanomisten jälkeenkään työtä ei ole riittänyt kaikille sähköasentajille. Irtisanomisilla on yksinomaan vähennetty sähköasentajien liikakapasiteettia tulosyksikön tarkoittamalla alueella. Näin ollen myös toiminnan tappiollisuutta on saatu pienennettyä. Nämä seikat osoittivat sen, että yhtiössä kanteessa tarkoitetuille työntekijöille tarjolla olleet työt ovat vähentyneet irtisanomisperusteen edellyttämin tavoin.

Yhtiön irtisanoessa kanteessa tarkoitetut työsuhteet joulukuun 2015 alussa on ollut työntekijöiden liikaresursointia suhteessa tarjolla olevaan työhön. Tätä on esiintynyt jo pidempään, minkä johdosta tulosyksikön työntekijöitä on lomautettu aikaisemmin. Vuonna 2015 sähköasentajien lomautukset kaupungeissa G ja F ovat käsittäneet yhteensä 217 lomautuspäivää. Sähköasentajien irtisanomisten myötä alueen resursointi on saatu paremmin vastaamaan tarjolla ollutta työmäärää. Lomautustarve on vähentynyt siten, että vuonna 2016 lomautuksia on ollut kaupunki G:ssä ja kaupunki F:ssä yhteensä 62 lomautuspäivää. Lisäksi irtisanomisten seurauksena lomautuksilta on vältytty kokonaan tulosyksikön ulkopuolisessa kaupunki J:ssä. Työtilanne on sittemmin kehittynyt jälleen olennaisesti heikompaan suuntaan ja vuonna 2017 sähköasentajia on lomautettu kaupunki F:ssä ja kaupunki G:ssä jo kesäkuun loppuun mennessä yhteensä 350 lomautuspäivää. Paikkakunnilla on siten ollut edelleen irtisanomisten jälkeenkin liikaresursointia suhteessa tarjolla oleviin töihin.

Oppisopimuskoulutukseen osallistuvien työntekijöiden lähiopetuspäiviä on siirretty keväällä 2016. Yhtiö on päätynyt siirtoon, koska päivien pito vasta myöhemmin on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi ajankohdaksi töiden järjestelyiden kannalta. Tällä noin puoli vuotta irtisanomisten jälkeen tehdyllä siirrolla ei kuitenkaan ollut mitään kytköstä irtisanomisiin. Koulutusten järjestäminen työnteon kannalta tarkoituksenmukaisina ajankohtina on yhtiön tavanomaista ja asianmukaista työnjohtoa.

Sähköasentajan työ oli liikkuvaa työtä ja asentajat tekivät töitä eri paikkakunnilla. Työ ei ollut sidottua ainoastaan sille paikkakunnalle, jolla asentajan työhönottopaikka sijaitsi. Työhönottopaikka oli työehtosopimuksen määrittämä toimipaikka, joka toimi kodin ohella matkakulujen korvaamisen lähtöpisteenä, mutta sillä ei ollut suoranaista kytkentää tosiasialliseen työnteon suorittamispaikkaan. Yhtiössä tai toimialalla yleensäkään ei ollut millään tavoin harvinaista, että sähkö- ja muut asentajat tekivät töitä eri paikkakunnilla ja eri tulosyksikköjen välillä. Työmäärät vaihtelivat paikkakunnittain, joten työntekijöiden siirtely eri paikkakuntien välillä oli välttämätöntä töiden ja resurssien tarkoituksenmukaiseksi yhteensovittamiseksi. Esimerkiksi kaupunki F:ssä ja kaupunki G:ssä työskennelleet sähköasentajat ovat välillä tehneet töitä kaupunki J:ssä ja vastavuoroisesti kaupunki J:stä on menty töihin kaupunki F:ään. Yhtiö ei voinut pitää kaikilla paikkakunnilla täyttä miehitystä. Toimialalla ei voitu tietää täsmällisesti, mitä tarjouskilpailuita tultiin voittamaan lähitulevaisuudessa ja kuinka paljon töitä milläkin paikkakunnalla tuli varmuudella olemaan tarjolla. Lisäksi sähköasentajien henkilökohtainen osaaminen vaihteli. Töitä teetettiin siten pakostakin yli paikkakuntarajojen. Tietyn toimipaikan työntekijöillä ei ollut minkäänlaista etusijaa kyseisen paikkakunnan töihin, vaan yhtiö voi työnjohto-oikeutensa nojalla päättää työntekijöiden käytöstä. Yhtiön oman työvoiman joustava käyttäminen yli paikkakuntarajojen oli kaiken kaikkiaan asianmukaista työnjohto-oikeuden käyttöä, eikä se muodostanut ongelmaa irtisanomisperusteen kannalta.

Irtisanomisten jälkeen erään hotellin työmaalle on yllättäen tilattu yhtiöstä riippumattomista syistä lisää työvoimaa. Työmaalle on tilaajan kanssa aiemmin sovittu työntekijämääräksi kaksi sähköasentajaa ja kaksi putkiasentajaa. Tilaaja on nostanut vaatimusta olennaisesti enimmillään 10 sähköasentajaan, mikä luonnollisesti on edellyttänyt yhtiöltä sähköasentajien siirtelyä eri työmaiden kesken toimeksiannon asianmukaiseksi toteuttamiseksi.

Irtisanomisten jälkeen kaupunki F:ssä ilmenneiden yllättävien lisätöiden johdosta muiden paikkakuntien ja tulosyksiköiden sähkö- ja putkiasentajia on hyödynnetty alueen työmailla. Vuonna 2016 kaupunki F:ssä on ollut töissä neljä sähköasentajaa kaupunki J:stä: S (viikot 9-14), T (viikot 9-13 ja viikko 15), U (viikot 4-8, 10-16, 20 ja 22-24) ja O (viikot 4-8, 10-16 ja 20-26). Lisäksi kaupunki F:ssä on ollut neljä putkiasentajaa kaupunki J:stä: V (viikko 21), W (viikko 21), Y (viikot 4-14) ja Å (viikot 6-8 ja 11). Myös kaupungissa J tarjolla olevat työt ovat olleet vähissä. Paikkakunnalla on vuonna 2015 lomautettu sähköasentajia 245 lomautuspäivää. Vuoden 2016 lomautukset on sen sijaan vältetty kokonaan teettämällä tarpeen vaatiessa tilapäisiä töitä kaupungissa F edellä kerrotuin tavoin. Vuonna 2017 on kuitenkin taas jälleen jouduttu turvautumaan lomautuksiin. Ellei kaupunki F:ssä tarjolla olleita tilapäistöitä olisi vuonna 2016 teetetty kaupunki J:n sähköasentajilla ja putkiasentajilla, olisi nämä työntekijät jouduttu lomauttamaan.

Kanteessa mainittu O on työskennellyt edellä kerrotuin tavoin tarpeen vaatiessa kaupunki F:ssä vuonna 2016. Tästä erillisenä asiana hänen loppuvuodesta 2016 tekemästään aloitteestaan on sovittu siitä, että O siirtyi pysyvämmin kaupunki F:ään vuoden 2017 alusta. O asui perheineen kaupunki F:ssä. Muutoksen taustalla on ollut hänen tahtonsa lyhentää työmatkaa tuoreen perheenlisäyksen myötä. Muutoksella ei ole siten ollut mitään kytkentää vuotta aiempiin irtisanomisiin eikä kyseessä ole ollut uuden työntekijän palkkaaminen. Vuoden 2017 alussa tapahtuneen tulosyksiköiden muutoksen myötä kaupunki J kuului samaan tulosyksikköön kaupunki F:n kanssa, joten kyseessä ei ole edes ollut työntekijän siirto eri tulosyksikköön. Huomioon oli myös otettava se, että O on erikoistunut elektronisten paloilmoitinjärjestelmien asentamiseen ja niiden ohjelmointiin, mikä oli erilaista työtä kuin irtisanottujen sähköasentajien työ. Työn vaatimaa ohjelmointiosaamista ei olisi ollut koulutettavissa irtisanotuille työsopimuslain tarkoittaman kohtuullisen koulutuksen puitteissa.

Kyseessä oli suuri yhtiö, jonka eri tulosyksiköt toimivat verraten itsenäisesti. Ne esimerkiksi

harkitsivat itsenäisesti omat rekrytointitarpeensa. Tähän liittyen avoimia tehtäviä saatettiin ilmoittaa myös tilanteissa, joissa yhtiön toinen osa oli suunnittelemassa tai toteuttanut irtisanomisia. Lisäksi avoimia tehtäviä jouduttiin ilmoittamaan etupainotteisesti muun muassa siltä varalta, että yhtiö voittaisi uusia lisätyövoimaa vaativia työkohteita. Ellei yhtiö sittemmin voittanut työkohdetta, ei tehtävän tarkoittamia töitä ollut lainkaan tarjolla eikä tehtävää luonnollisestikaan täytetty. Henkilöstöhallinto hallinnoi ja koordinoi tätä kokonaisuutta siten, ettei suoranaisia rekrytointeja tehty ilman että työsopimuslain edellyttämä työntekijöiden uudelleensijoittaminen ja takaisinottovelvoitteen noudattaminen otettiin asiamukaisesti huomioon. Avoimista tehtävistä ilmoittaminen ja henkilöiden palkkaus olivat erillisiä asioita.

Yhtiö palkkasi irtisanomisten jälkeen sähköasentajan koulutusta edellyttäviä huoltoasentajia

lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran vasta syyskuussa 2016. Tämä oli lähes vuosi irtisanomisten toteuttamisesta, eikä yhtiö voinut ennakoida näitä palkkaustarpeita työntekijät irtisanoessaan joulukuun 2015 alussa. Näiden työntekijöiden palkkaaminen ei siten osoittanut sitä, etteivät työt olisi vähentyneet kaupunki F:stä ja G:stä ja G:stä irtisanomisperusteen edellyttämin tavoin. Lisäksi näitä huoltoasentajan tehtäviä on tarjottu irtisanotuille työntekijöille heidän takaisinottovelvoitteensa aikana, mutta he eivät ole olleet tehtävistä kiinnostuneita.

Työntarjoamisvelvollisuutta ei ole rikottu

Yhtiö selvitti irtisanomisperusteeseen liittyen ennen irtisanomisia ja irtisanomisaikana, voitiinko työntekijät sijoittaa joihinkin muihin heille soveltuviin tehtäviin. Yhtiö on velvoitteeseensa liittyen tarjonnut kullekin irtisanotulle työntekijälle kirjeitse säännönmukaisesti sähköasentajan tehtäviä eri paikkakunnilta aina heidän irtisanomisaikansa päättymiseen saakka ja sen jälkeenkin. Tarjouksista huolimatta ei kuitenkaan ole löytynyt sellaisia tehtäviä, joita työntekijät olisivat olleet suostuvaisia ottamaan vastaan. Yhtiö on näin huolehtinut työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudestaan.

Irtisanottu B on hakenut kaupunki J:stä haettavaksi ilmoitettua asentajan tehtävää huhtikuussa 2016. Yhtiö ilmoitti tehtävästä, koska se oli mahdollisesti saamassa lisätilauksia. Lisätilauksia ei kuitenkaan tullut, joten tehtävää ei avattu eikä siihen palkattu ketään. Tehtävän avoinna olo ei juridisesti rinnastu työntekijän palkkaamiseen. Yhtiössä on ilmoitettu varmuuden vuoksi avoimista tehtävistä, mikäli uusia tilauksia on ollut mahdollisesti tulossa. Tällä on varmistettu se, että mahdollisiin uusiin työkohteisiin saataisiin tarvittaessa nopeasti järjestettyä työntekijöitä. Yhtiö ei ole voinut rikkoa työsopimuslakia pelkästään näitä avoimia tehtäviä julkaisemalla, vaan juridisesti merkityksellistä oli tarkastella sitä, onko yhtiö tosiasiallisesti palkannut uusia työntekijöitä irtisanotut työntekijät perusteetta sivuuttaen. Kanteessa mainitut tilanteet, joissa yhtiö on ilmoittanut avoimesta tehtävästä tai jossa irtisanottu työntekijä on hakenut avointa tehtävää eikä ole tullut siihen valituksi, ovat koskeneet juuri tällaisia tehtäviä, jotka eivät ole koskaan konkretisoituneet ja joihin ei siten ole palkattu ketään. Nämä tilanteet eivät osoittaneet sitä, että yhtiö olisi laiminlyönyt työsopimuslain mukaiset velvoitteensa.

Päätös mekaanisen puolen automaatioasentaja H:n oppisopimussuhteesta on tehty yhtiössä jo kesällä 2015 ja oppisopimus on allekirjoitettu elokuun 2015 alussa. Kesällä yhtiössä ei ole ollut vielä suunnitelmissa, että joulukuun alussa mahdollisesti irtisanottaisiin sähköasentajia. H oli koulutukseltaan mekaanisen puolen automaatioasentaja. Hänen palkkaamisellaan on varauduttu automaatioasentajien ennakoituihin eläköitymisiin. H on palkattu ennen eläköitymisiä, jotta hän on ehtinyt oppia eläkkeelle jääviltä työntekijöiltä työstä. H:n sähköpuolen oppisopimusopinnot ovat liittyneet siihen, että myös mekaanisessa automaatioasennuksessa oltiin tekemisissä sähkön kanssa ja perustason ymmärrys sähköasennuksista oli tarpeen. Automaatioasentajan tutkinnon kesto oli noin kolme vuotta. Yhtiön työntarjoamisvelvollisuuteen liittyvä koulutusvelvoite ei käsittänyt useampia kuukausia kestävää koulutusta uusiin tehtäviin eikä myöskään ammatillista peruskoulutusta (KKO 1994:17). Irtisanottuja sähköasentajia ei olisi voitu työsopimuslain edellyttämän kohtuullisen koulutusajan puitteissa kouluttaa tähän automaatioasentajan tehtävään. I on palkattu LVI-huoltomiehen tehtävään, joka on eri tehtävä kuin kylmäasentajan tehtävä.

Liikkeenluovutus 1.1.2016

Vuoden 2016 alussa tapahtuneella liikkeenluovutuksella, jossa yhtiöön on siirtynyt neljä sähköasentajaa Z Oy:stä, ei ole ollut mitään vaikutusta irtisanomisiin. Nämä asentajat työskentelivät ennen liikkeenluovutusta erään yhtiön kaupunki Ä tehtaalla ja he ovat jatkaneet liikkeenluovutuksen jälkeenkin samalla asiakkaalla ja samoissa töissä. Asiakas on niin sanotusti korvamerkinnyt heidät näihin töihin, eikä asialla ole ollut mitään vaikutusta muille yhtiön sähköasentajille tarjolla oleviin töihin.

Korvausten määristä

Korvauksia alentavana seikkana tulee joka tapauksessa ottaa huomioon, että yhtiö on tarjonnut irtisanotuille työntekijöille lukuisia heille soveltuvia tehtäviä työsuhteen irtisanomisesta takaisinottovelvoitteen päättymiseen saakka. Työntekijät eivät ole olleet halukkaita ottamaan mitään näistä tehtävistä vastaan ilman pätevää syytä. Jonkun tarjotun tehtävän vastaanottamalla työntekijän vakituinen työsuhde yhtiöön olisi jatkunut. Työntekijät ovat siten omilla valinnoillaan aiheuttaneet itselleen työttömyyttä ja ansion menetystä.

Työntekijöiden irtisanomistilanteessa ei myöskään ole ollut minkäänlaisia loukkaavia piirteitä. Työntekijän erityinen kuuleminen ennen irtisanomista ei koske tilanteita, joissa yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen työsuhde irtisanotaan taloudellisin tai tuotannollisin perustein.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. YT-neuvotteluesitys ja YT-pöytäkirjat

2. Kolme työpaikkailmoitusta

3. Kolmetoista työpaikkailmoitusta

4. Sähköpostiviestit 11.2.2016 ja 23.3.2016

5. Ylitöiden määrät kaupunki F:ssä ja kaupunki J:ssä 2015-2017

6. Listaus uusista työntekijöistä 2015-2018

7. Luottamusmiehen v. 2015 laatima taulukko H:n tekemistä töistä

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Yhtiön lomautukset kaupunki G:ssä, F:ssä ja J:ssä ajalla 1.1.2015-30.6.2017

2. Irtisanotuille heidän irtisanomisaikanaan tarjottuja tehtäviä

3. Irtisanotuille yhtiön takaisinottovelvoitteen aikana tarjottuja tehtäviä

4. Sähköpostit 9.-11.1.2017 koskien O:n siirtoa kaupunki F:n työhönottopaikkaan

5. Yhteistoimintaneuvotteluita koskevat materiaalit (=K1)

6. LVI-huoltomiehen tehtävä kaupunki G:ssä, haku päättyi 29.4.2016

7. H:n näyttötodistus 28.5.2011

8. Irtisanotuille 14.4.2016 postitetut työntarjoamiset

Kantajan henkilötodistelu

1. C

2. Ö

3. A1

4. B1

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. C1

2. D1

3. E1

4. F1

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

X Oy on yhtiössä 8.10. - 23.11.2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 4.12.2015 irtisanonut taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla perusteilla yhtiön kaupunki F:n työhönottopaikasta sähköasentajien A:n, B:n ja C:n työsopimukset ja kaupunki G:n työhönottopaikasta sähköasentajan D:n sekä kylmäkoneasentajana työskennelleen sähköasentaja E:n työsopimukset. A:n ja D:n työsuhteet ovat päättyneet 4.3.2016 ja muiden irtisanottujen työntekijöiden 4.4.2016. Erimielisyys koskee sitä, onko työsopimusten irtisanomisille ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaiset perusteet.

Kantajan mukaan palveluliiketoiminnan puolella työskennelleitä sähköasentajien työsopimuksia ei ole voitu irtisanoa, koska palveluliiketoiminta on ollut voitollista toimintaa, jossa työtilanne on säilynyt ennallaan. Lisäksi kantaja on vedonnut muun ohella laina- ja komennusmiesten käyttöön sekä uusien työntekijöiden palkkaamisiin kaupunki F:ssä ja G:ssä.

Vastaaja on vedonnut muun ohella siihen, että tulosyksikön tulos on ollut tappiollinen ja sähköasentajia on ollut liikaa suhteessa tarjolla olevan työn määrään. Laina- ja komennusmiesten osalta vastaaja on katsonut, että yhtiössä ei ole ollut mitenkään harvinaista, että sähköasentajat ovat tehneet töitä eri paikkakunnilla ja eri tulosyksiköiden välillä. Yhtiön oman työvoiman joustava käyttäminen yli paikkakuntarajojen on ollut asianmukaista työnjohto-oikeuden käyttöä. Edelleen vastaajan mukaan uusia työntekijöitä ei ole otettu samoihin tehtäviin, joissa irtisanotut ovat työskennelleet.

Oikeudelliset lähtökohdat

Työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan. Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä. Luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen tarkoittaman vähentämisperusteen oikea soveltaminen edellyttää työn vähyyden arviointialueen määrittelemistä. Työnantaja ei voi irtisanoa työntekijöitä sellaisista toimintayksiköistä, joita irtisanomisperuste ei tosiasiassa koske (TT 1989:68). Kuten korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2015:7 todennut (kohta 14), työsopimuslaissa ei ole määritelty, millä perusteilla on arvioitava sitä toiminnallista kokonaisuutta, jonka piirissä arvio työn pysyvästä vähentymisestä on tehtävä. Lain esitöissäkään ei ole esitetty nimenomaisia kannanottoja tästä kysymyksestä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, ettei edellä tarkoitettu toiminnallinen kokonaisuus välttämättä noudata työnantajayrityksen yhtiöoikeudellisia rajoja (KKO 2010:43, kohta 5). Mainitussa ratkaisussa KKO 2015:7 korkein oikeus totesi, että työnantajan erilaiset velvollisuudet työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä ovat laadultaan sellaisia, ettei niiden täyttämistä suuressa yrityksessä edes ole mielekästä tarkastella yrityksen omistuksellisten rajojen perusteella. Korkein oikeus katsoikin, että arvion pohjaksi on perusteltua ottaa toiminnallisesti ja taloudellisesti itsenäiset kokonaisuudet. Tällainen itsenäisyys voi korkeimman oikeuden mukaan ilmetä esimerkiksi erillisenä hallinnollisena organisaationa, omana henkilöstöpolitiikkana tai muusta yrityksestä erillisenä taloushallintona.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että irtisanomisperusteen vaikutusalueen laajuus määräytyy sen mukaan, miten erityisesti ja itsenäisesti määräytyvät toiminnalliset ja taloudelliset kokonaisuudet rajautuvat ja kuinka laajoja vaikutuksia irtisanomisperusteeksi esitetyillä työn vähentymisen syillä on työnantajan organisaatioon. Vähentyminen voi kohdistua esimerkiksi tiettyyn tuotantoyksikköön, toimipisteeseen tai tiettyihin yksittäisiin tehtäviin. Ellei yritys ole organisoitunut itsenäisiin yksikköihin, työn vähentymisen arviointialue on yritys sellaisenaan. Saman irtisanomisperusteen vaikutus voi ulottua jopa yhtiörajojen yli (ks. edellä mainittu ratkaisu KKO 2010:43). Irtisanomisperusteen vaikutusten kohdistuminen työnantajan organisaatioon määrittää sen, missä toimintojensa osassa työnantaja saa vedota irtisanomisperusteeseen. Työvoiman vähentämisiä ei saa ulottaa laajemmalle kuin siihen organisaation osaan, johon työn vähentyminen tosiasiassa kohdentuu. (Seppo Koskinen ym., Työsuhteen päättäminen, 2012, s. 271 – 281 ja Markus Äimälä – Mika Kärkkäinen, Työsopimuslaki, 2017, s. 545 – 548.)

Irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä myös tilanteessa, jossa irtisanottavan työntekijän tilalle on siirretty yrityksen sisäisin siirroin toinen työntekijä. Työnantaja voi asiallisin perustein valita saman irtisanomisperusteen vaikutusalueella ja samanlaisessa asemassa olevien työntekijöiden joukosta irtisanottavat henkilöt, ellei työvoiman irtisanomisjärjestystä koskevista määräyksistä muuta johdu (ks. esim. TT 2015:29, TT 2017:128 ja KKO 2010:43, jossa työntekijän siirto konsernin sisällä ei loukannut irtisanotun työntekijän irtisanomissuojaa, koska irtisanomisperusteen vaikutusalueena oli koko konserni ja työntekijät olivat jäljellä oleviin tehtäviin nähden samassa asemassa).

Jos työntekijät ovat olleet saman irtisanomisperusteen vaikutusalueella ja työtehtäviin nähden samanlaisessa asemassa, työntekijän siirtämisellä irtisanotun työhön ei ole rikottu irtisanotun työntekijän irtisanomissuojaa. Sisäiset siirrot ovat toisin sanoen sallittuja vain saman irtisanomisuhan alla olevien kesken. Oikeuskäytännössä onkin katsottu, että kyse ei ole laissa kielletystä uuden työntekijän ottamisesta, jos irtisanotun työntekijän tilalle siirretään aiemmin samassa tehtävässä toiminut henkilö (KKO 1995:20) tai muutoin samanlaista työtä tehnyt työntekijä (KKO 2010:43). Työnantajalla on tällöin vapaus valita irtisanottavat työntekijät saman irtisanomisperusteen vaikutusalueen piiristä. Lainvastaista sen sijaan on se, että irtisanottavan työntekijän tilalle siirretään yrityksen sisällä toinen työntekijä, joka ei ole aikaisemmin tehnyt kysymyksessä olevaa työtä ja jolle on jouduttu antamaan tehtävään koulutus (KKO 2000:64).

Työnantaja voi kuitenkin muuttaa työntekijöiden toimenkuvia tai jakaa töitä uudella tavalla sellaisin seurauksin, että työntekijöiden työsopimuksen mukainen työ vähenee irtisanomisperusteen edellyttävällä tavalla olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanomisperusteen on katsottu täyttyneen sellaisissa tapauksissa, joissa irtisanotun henkilön työ erillisenä tehtäväkokonaisuutena on lakannut ja hänen tehtävänsä on jaettu muiden työntekijöiden hoidettavaksi (KKO 1994:17, KKO 1996:89, TT 2013:106). Myös aiemmin erillisten toimenkuvien yhdistäminen on sallittua. Jos muualta siirretty henkilö kykenee monipuolisuutensa takia suoriutumaan uudelleenjärjestetyistä työtehtävistä yrityksen perustellut tarpeet ja odotukset huomioon ottaen muita paremmin, kyse ei ole vain työntekijän vaihtamisesta toiseen tai lainvastaisesta siirrosta, vaan perustellusta töiden uudelleenjärjestelystä (KKO 1995:20, TT 2011:148). Ratkaisussa TT 2015:29 katsottiin, että irtisanotun työntekijän toimenkuvaa ei ollut muutettu sillä tavalla, että kysymys olisi ollut uudesta tai uudelleenjärjestetystä tehtävästä eikä myöskään tehtävien yhdistämisestä. Irtisanotun työntekijän tehtäväkokonaisuus oli siis säilynyt ennallaan, ja toisen, aiemmin muissa tehtävissä työskennelleen työntekijän siirtämisellä tekemään samoja tehtäviä loukattiin irtisanomissuojaa (ks. myös TT 2017:128 ja 2018:29, jossa uusien työntekijöiden selvitettiin tehneen irtisanotun työtehtäviä vaativampia tehtäviä samasta tehtävänimikkeestä huolimatta eikä irtisanotun työntekijän kouluttaminen näihin tehtäviin olisi ollut tarkoituksenmukaista ja kohtuullista).

Toisaalta vähäinen ja tilapäinen lisätyövoiman tarve ei vielä osoita irtisanomisen laittomuutta (KKO 1993:145) eikä uuden työntekijän ottaminen tai työntekijöiden siirtäminen yrityksen sisällä tällaisessa tilanteessa ole kiellettyä. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2017:38 ja 2017:39 katsonut, että lisätyövoiman käyttö tilapäisesti esimerkiksi sesonkiluonteisten ruuhkahuippujen tasoittamiseksi ei vielä sellaisenaan osoita sitä, että tarjolla oleva vakituinen työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos sen sijaan lisätyövoimaa käytetään muutoinkin kuin tilapäisesti ja etenkin jos sitä on runsaasti, tämä voi viitata siihen, että tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Lisäksi on huomattava, että työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:n nojalla irtisanottavalle on tarjottava myös osa-aikaista ja määräaikaista työtä, ellei se ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista (ks. esim. TT 2006:70, TT 2011:87 ja KKO 2017:39).

Henkilötodistelu

X Oy:n toimitilapäällikkö C1 on kertonut toimineensa yhtiössä Keski-Pohjanmaan aluepäällikkönä vuonna 2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen aikaan. Hän on kertonut, että yhtiössä taloudellista tilannetta arvioitiin aina yksikkökohtaisesti, jolloin arvioinnin kohteena oli se, kannattiko jokin yksikkö vai ei. Jokainen yksikkö oli oma liiketoiminta-alueensa. Keski-Pohjanmaan liiketoimintayksikön taloudelliset näkymät olivat alkuvuodesta 2015 lähtien olleet heikot. Noin 400.000 euroa oli budjetoitu vuoden liiketulokseksi ja syksyllä 2015 yhteistoimintaneuvottelujen aikaan oltiin jo 200.000 euroa miinuksella. Yksi isompi hanke oli kehitteillä eli eräs koulu, mutta muuten työtilanne oli heikko seuraavalle vuodelle. Sopimuskannattavuus oli laskenut ja työntekijöiden lomautukset olivat jatkuvia. Irtisanotut työntekijät työskentelivät teollisuuden ja palveluliiketoiminnan alueilla. Rajanveto liiketoiminta-alueiden välillä ei ollut tarkka, koska liiketoimintayksikössä kaikilla sähköasentajilla voitiin teettää kaikenlaisia alansa töitä. Kyse oli sekayksiköstä eli samat asentajat tekivät töitä urakoissa ja palvelupuolella. Yhtiön sisältä pyrittiin löytämään työvoimaa työtehtäviin paikkakunnalta toiselle, jos jonkun projektin valmistuminen sitä edellytti. Aika usein näin saattoi käydä, jos tarvittiin esimerkiksi erikoisosaamista. Kaupunkien F:n ja J:n välillä oli ennenkin siirrelty työntekijöitä puolin ja toisin. Mihinkään ei ollut kirjattu korvamerkittyjä töitä tietyille työntekijöille, vaikka ajan myötä oli saattanut muotoutua tällaisia käytäntöjä etenkin jos asiakas vaati tiettyä työntekijää tehtävää suorittamaan. Työntekijöitä saatettiin myös palkata vain jotain tiettyä projektia varten ja alalla oli tavanomaista, että uusien työntekijöiden saatavuutta kartoitettiin etukäteen.

Vaikka yhtiöllä oli joitain urakoita kanteessa kysymyksessä olevana aikana, irtisanomiset olivat perusteltuja. Erään kaupungin vesilaitoksen urakka ei koskaan alkanut. Erään koulun työmaa työllisti kymmenkunta asentajaa vuoden 2016 loppuun asti. Osa työntekijöistä tuli muualta, koska projektin edellyttämää paikallista osaamista ei löytynyt riittävästi. Erään hotellin työmaa oli vaiheittaista huoneistoremontointia, joka kesti kolme-neljä kuukautta ja jonka edellyttämä työvoiman tarve ei ollut ennakoitavissa. Työ oli alun perin sovittu suoritettavaksi kahden sähkömiehen ja kahden putkimiehen tuntityönä, mutta tilaaja vaati tammikuussa 2016 paikalle lisää työvoimaa remontin laajuuden käytyä ilmi. Työ olisi periaatteessa voitu teettää irtisanotuilla työntekijöillä, mutta heillä ei ollut työvelvollisuutta irtisanomisaikana. Siksi jouduttiin hankkimaan työntekijät muualta. Teollisuuden huoltosopimuksista jatkuivat esimerkiksi yritysten G1:n, H1:n ja I1:n kohteet. Oppisopimuskoulutuspäivien siirtäminen alkukesästä 2016 johtui siitä, että koulutuspäivät ajoittuivat työnteon kannalta kiireiselle ajankohdalle.

C1 on kertonut, että helmikuussa 2015 yhtiössä haettiin työntekijää automaatioasentajan tehtävään. Kahden eläköityvän työntekijän tilalle haettiin silloin nuorempaa työntekijää. C1 oli tavannut silloin H:n, mutta koska H:lla ei ollut sähköpuolelta minkäänlaista kokemusta, häntä ei silloin palkattu. H:n asenteesta kuitenkin pidettiin, ja hän oli suorittanut automaatioasentajan kolmevuotisen koulutuksen. H oli ehdottanut, että hän tekisi sähköasentajan tutkintoa työn ohella. Toukokuussa 2015 näin sovittiinkin. Hänet palkattiin kuitenkin automaatioasentajaksi.

X Oy:n huoltopäällikkönä kylmäsektorilla kaupunki F:ssä työskennellyt E1 on kertonut, että kylmäsektorilla oli jo vuonna 2014 havaittavissa taantumaa ja uusien työntekijöiden rekrytointi oli lopetettu. Kaupunki G:n talousalueella oli neljä toimihenkilöä ja toistakymmentä työntekijää, joista vuoden 2015 yhteistoimintaneuvottelujen johdosta irtisanottiin kylmäasentaja E sekä työnjohtoa. Kaupunki G:n kylmäasentajaa ei ollut kustannussyistä järkevää käyttää kaupungissa F eikä hänen työpanostaan siellä myöskään tarvittu. Kaupunki G:n alueella X Oy:n suuri asiakas oli erään kaupunki Ä:n tehdas, jonka tilanne huononi vuoden 2014 loppupuolella Venäjän talouspakotteiden vuoksi. Huoltotyön tarve väheni eikä kyseisellä alueella ollut mitään korvaavaa asiakkuutta. Yhtiö sai huhti-toukokuussa 2016 K-Marketin kylmäkoneasennusprojektin, mutta tämä ei lisännyt työvoimatarvetta. Projekti toteutettiin kaupunki G:ssä ja M:ssä. Työ teetettiin kaupunki F:n asentajilla ja se kesti M:ssä vain pari viikkoa ja G:ssä noin kuukauden. Joitain huoltoja jouduttiin projektin takia siirtämään muissa yhtiön kohteissa kesän alkuun.

E1 on kertonut, että I palkattiin yhtiöön vuoden 2016 keväällä putkiasentajaksi. Putkiasentajan koulutus ei pätevöittänyt tekemään kylmäasentajan töitä itsenäisesti, mutta I:llä oli rajoitettu pätevyys myös joihinkin kylmäasennustöihin, joita hän teki pienimuotoisesti vuoden 2016 lopussa ja 2017 alussa. Nämä työt olivat E:n töitä vastaavia.

X Oy:n sähkö-, turva- ja automaatiopuolen huoltopäällikkö F1 on kertonut, että yhtiö oli tehnyt vuonna 2015 tappiota, ja muutama suuri asiakkuus, kuten yhtiö J1:n ja yhtiö K1:n huoltosopimukset, oli hävitty kilpailijoille eikä vastaavia sopimuksia ollut tiedossa. Vuonna 2015 tai 2016 palvelusopimus H1:n kanssa purettiin ja myös G1:llä työt olivat vähentyneet. Aiemmin kohde oli työllistänyt jatkuvasti 3-4 työntekijää, mutta vuoden 2015 loppupuolella työntekijöitä tarvittiin enää yksi. Eräs osuuskauppa oli suurin yksittäinen asiakas. Tappiot koskivat yhtä lailla sähkö- kuin LVI -puolenkin töitä. Irtisanotut sähköasentajat työskentelivät edellä mainituissa kohteissa ja olivat olleet välillä työtilanteen takia lomautettuina, C jopa vuoden ajan. Hän oli tullut takaisin töihin kesällä 2015. Irtisanomisiin päädyttiin, koska jatkuvasta lomauttamisesta aiheutui kustannuksia eikä se ollut pidemmän päälle kannattavaa. Työntekijöitä oli liikaa. Yhtiön projekteista eräs koulu oli työllistänyt vuoden ajan kaksi työntekijää sekä lyhytaikaisesti 6-8 työntekijää. Erään hotellin työmaan oli ollut tarkoitus kestää kolme kuukautta ja työllistää kaksi sähköasentajaa. Projekti kuitenkin yllättäen piteni ja laajeni, koska hotellissa oli suunniteltua enemmän remontin tarvetta. Projektiin otettiin kaupungista J lainamiehiä, jotka välttyivät siirron takia lomauttamisilta. Yhtiössä oli muutenkin tavanomaista siirtää työntekijöitä paikkakunnalta toiselle tarpeen mukaan, vaikka tästä aiheutuikin matkakuluja. Projekti kesti neljä ja puoli kuukautta.

F1 on kertonut, että liikkeenluovutuksen myötä 1.1.2016 yhtiöön siirtyivät sähkökoulutuksen käynyt mekaanisen puolen asentaja N ja sähköasentajat R ja Q. N teki pääasiassa teollisuudessa mekaanisia töitä, muun muassa yritys I1:llä, eikä hänellä ole teetetty sähkötöitä itsenäisesti. R oli työskennellyt Z Oy:n putkitehtaalla kaupunki G:ssä ja hän työskenteli liikkeenluovutuksen jälkeen F1:n alaisuudessa vain pari kuukautta. Q oli työskennellyt kymmenisen vuotta kaupunki Ä:n eräässä yrityksessä ja hän jatkoi edelleen samoissa töissä.

F1:n mukaan H palkattiin yhtiöön noin vuoden päästä eläköityvän kahden automaatioasentajan tilalle mekaanisen automaatioasennuksen tehtäviin. Sähköalan ammattilaisen töitä H:lla ei voinut teettää, eikä hän osannut tehdä itsenäisesti sähkötöitä. Turvallisuussyistä automaatioasentajiltakin edellytettiin kuitenkin sähköalan osaamista, minkä vuoksi H:ta lähdettiin kouluttamaan sähköpuoleen oppisopimuksella. H:n koulutus ei kuitenkaan ollut C:n ja A:n automaatioasentajan tutkintoihin verrattavissa. H oli tehnyt yhtiössä enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä eikä niinkään sähköpuolen töitä (K7).

Vielä F1 on kertonut, että erään hotellin työmaalle otettiin lainamieheksi O, joka oli kaupunki J:hin palkattu, mutta kaupungissa F asuva sähköasentaja. O:ta oli kustannustehokasta käyttää kaupunki F:n työmailla asuinpaikkansa takia. Hän olisi alun perinkin halunnut tulla kaupunki F:n toimipisteeseen töihin, mutta siellä ei ollut ollut hänelle tarjota töitä aiemmin. Sen sijaan kaupunki J:ssä oli ollut töitä tarjolla, ja hänet oli palkattu sinne. O siirtyi kaupunki F:n toimipisteeseen, kun kaupunkien J ja F toimipisteet yhdistyivät yhdeksi tulosyksiköksi vuodenvaihteessa 2016 – 2017. Yhdistymisen jälkeen oli mahdollista siirtää työntekijöitä yksikön sisällä eri työhönottopisteeseen. Siirto ei edellyttänyt työsopimuksen muutosta eikä O:ta otettu tekemään kenenkään tietyn henkilön töitä, sillä yhtiössä kaikki sähköasentajat tekevät kaikkien sähköasentajien töitä. O teki sähköasentajan töitä ja kouluttautui turvalaiteasentajaksi vuoden 2016 kesästä tai syksystä lukien. Kaikki sähköasentajat osasivat paloilmoitinlaitteisiin liittyvät perusasiat eikä esimerkiksi C:llä ollut työhön erityisosaamista.

F1:n käsityksen mukaan I palkattiin yhtiöön LVI-huoltomieheksi. Sähköosaamista hänellä ei ollut. Työ ei ollut rinnastettavissa kylmälaiteasentajan töihin, jotka edellyttivät sähköpuolen koulutusta, eikä I olisi voinut tehdä esimerkiksi E:n töitä.

Pääluottamusmiehenä 2000-luvun alusta lukien toiminut Ö on kertonut, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä oli aika- ja urakkatöitä. Aikatöihin kuuluivat myös vuosisopimukset lähinnä suurteollisuuden kohteissa. Aikatöissä työtilanne oli vakiintuneesti hyvä ja pysyi samanlaisena, kun taas urakkatöissä tilanne vaihteli sen mukaan, miten yhtiö sai urakoita. Irtisanotut olivat olleet palveluliiketoiminnassa aikatöissä ja tehneet tuottavaa työtä. Yhtiön toiminnan tuottavuutta seurattiin jatkuvasti, ja vuoden 2015 yhteistoimintaneuvotteluiden aikaan oli tiedossa, että vain LVI-puolen projektit olivat olleet tappiollisia lähinnä kaupunki G:n seudulla. Vaikka aikatyöt olivat tuottoisia, yksi epäonnistunut urakkapuolen projekti saattoi tehdä koko yksikön tuloksen tappiolliseksi, jolloin tilanteesta kärsivät myös aikatöiden tekijät. Sähköpuolella tilanne oli kuitenkin hyvä, ja työnantaja oli todennut Ö:lle, ettei sähkömiesten työsuhteiden jatkumisesta tarvinnut olla huolissaan. Jos sähköpuolella oli ollut lomautustarvetta, se kohdistui lähinnä urakkapuoleen. Koska aikatöissä työn määrä pysyi samana, ja siltä puolelta harvoin lomautettiin työntekijöitä. Joskus elämäntilanne oli sellainen, että työntekijä ilmoittautui itse vapaaehtoiseksi lomautettavaksi, vaikka omat työt eivät olisi vähentyneet.

Ö:n mukaan teollisuus oli aina työllistänyt 20 – 25 asentajaa. Siellä tehtiin aikatöitä ja pieniä investointikohteiden urakoita. Akuuttien aikatöiden lisäksi teollisuudessa työllistivät vuosisopimukset tai toistaiseksi voimassa olevat sopimukset esimerkiksi I1:n, H1:n ja G1:n kanssa. Sopimus erään osuuskaupan kanssa oli syksyllä 2015 katkolla, mutta työt jatkuivat vuoden loppuun ja uusi sopimus solmittiin jo joulukuussa 2015. Sähköpuolella ei ollut myöskään tappiollisia urakoita. Yhtiöllä oli useita urakkakohteita, kuten eräs koulukeskus, erään tehtaan automatisointi, erään kaupungin jätevedenpuhdistamo sekä eräs hotelli. Työnantaja oli ennakolta arvioinut hotellin työllistävän vain kaksi työntekijää. Välittömästi urakan alettua joulukuun puolivälissä kohteessa oli kuitenkin jo viisi työntekijää ja työmaalle jouduttiin jatkuvasti siirtämään lisää työntekijöitä muilta työmailta. Työmaalla oli parhaimmillaan vuoden 2016 tammikuussa 11 työntekijää. Hotellin työmaa kesti huhtikuulle 2016. Siirrot aiheuttivat ketjureaktiona sen, että esimerkiksi eräälle koululle olisi tarvittu kolme työntekijää lisää. Kaupunki J:stä jouduttiin ottamaan neljä lainamiestä ja lisäksi teollisuuspuolelle 4,5 komennusmiestä kaupungista K ja L1:stä. Työkiireiden takia oppisopimuskoulutettavilta kiellettiin etäopiskelupäivät huhti- ja toukokuulta 2016 ja huhtikuussa kiellettiin myös lomarahojen vaihtaminen vapaiksi. Myös ylitöitä tehtiin. Yhtiössä ei ollut työvoiman yliresursointia.

Ö:n mukaan aikaisemmin tai sen jälkeen ei ole ollut tarvetta laina- tai komennusmiesten käyttöön näin laajasti. Se ei ole yhtiölle kannattavaa, sillä laina- tai komennusmiehiä ottavan yksikön kulut kasvavat, koska se joutuu maksamaan kulukorvauksia. Lähettävä yksikkö taas on budjetoinut itselleen tietyn liikevaihdon, ja jos lainamiehet ovat kauan poissa, yksikkö rupeaa tuottamaan tappiota.

Ö on kertonut, että irtisanotut sähköasentaja B ja automaatioasentaja A olivat työskennelleet kaupunki F:ssä teollisuuden työkohteissa aikatöissä, huoltotöissä ja pienurakoissa. Heillä oli ollut työkohteena erityisesti I1, jonka kanssa tehdyssä sopimuksessa ei ollut tapahtunut muutoksia irtisanomisten aikana. Työtilanne oli ollut muutenkin hyvä. B:n ja A:n irtisanomisten jälkeen I1:n kohteeseen tuli töihin vuoden 2016 alussa kaupunki K:sta 2,5 komennusmiestä ja helmikuussa 2016 kaupunki L1:stä kaksi komennusmiestä. Kaupunki K:sta tulleet komennusmiehet olivat I1:llä koko vuoden 2016. Liikkeenluovutuksen kautta tullut N oli elokuun alusta 2015 töissä kaupunki G:n toimipisteessä, mutta kesästä 2016 lähtien myös hän työskenteli kaupunki F:ssä teollisuudessa.

Irtisanotun sähköasentaja D:n työhönottopaikka oli kaupunki G, ja hän teki siellä vuosihuoltosopimuksia, akuuttikeikkoja ja esimerkiksi erään osuuskaupan sopimukseen liittyviä huoltotöitä. Hän kulki myös tarvittaessa kaupunki F:ssä teollisuuden tehtävissä. Irtisanomisen jälkeen kaupunki G:n seudun töitä siirtyivät tekemään liikkeenluovutuksen kautta tulleet R ja Q. Myös kylmäkoneasennuksia tekevän irtisanotun E:n työhönottopaikka oli kaupunki G, ja hän teki muun muassa erään osuuskunnan sopimukseen kuuluvia huoltotöitä. Yhtiö oli lisäksi saanut vuonna 2015 kaksi isoa K-Marketin kylmäkoneurakkaa kaupunki M:ssä ja kaupunki G:ssä.

Konepuolen automaatioasentaja H oli palkattu yhtiöön 1.9.2015. Hän opiskeli oppisopimuskoulutuksella sähköasentajaksi ja teki sähköalan töitä yhtiössä. H oli ottanut yhteyttä Ö:hön ja sanonut haluavansa liittyä Sähköliiton jäseneksi. Työnantaja oli kuitenkin sitä mieltä, että H:n ei kannattanut liittyä Sähköliittoon, koska hänen työsuhteeseensa sovellettiin LVI-alan työehtosopimusta. Sovellettavasta työehtosopimuksesta ei päästy paikallisesti sopimukseen, joten H:n töitä seurattiin kolmen kuukauden ajalta, jotta saataisiin selvitettyä hänen pääasialliset työtehtävänsä. Selvityksen (K7) johdosta H:n työssä alettiin noudattaa sähköalan työehtosopimusta, koska hän oli tehnyt pääasiassa eli yli puolet työajasta sähköalan töitä. Nämä olivat sellaisia töitä, joita kaikki irtisanotut olisivat voineet tehdä. H siirtyi erään hotellin työmaalle joulukuussa 2015 ja hän teki siellä maalis-huhtikuuhun 2016 saakka sähköasentajan töitä. H ei ollut siirtynyt eläköityvien automaatioasentajien tehtäviin.

Sähköasentaja O tuli tammikuussa 2016 kaupunki F:ään lainamiehenä kaupunki J:n työhönottopaikasta. Hän työskenteli koko vuoden kaupunki F:ssä, ja tammikuussa 2017 hänen työhönottopaikakseen muutettiin F. Hän oli jo kesällä 2016 ottanut työnantajan kanssa puheeksi, että haluaisi siirtyä F:ään. Ö:n mukaan O oli voitu siirtää kaupunki F:n työhönottopaikkaan vasta tammikuussa 2017, kun irtisanottujen takaisinottovelvollisuus oli päättynyt. O työskenteli muun ohella erään hotellin työmaalla ja osuuskaupan tehtävissä. O:lla ei ollut mitään erityisosaamista. Hän kävi paloilmoitinlaitteisiin liittyvän koulutuksen vasta maaliskuussa 2017.

Pääluottamusmiesten yhteyshenkilönä päätoimisesti vuodesta 2004 lukien toiminut A1 on kertonut, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä sähköasentajien työt olivat hyvin vakiintuneesti jakaantuneet palveluliiketoimintaan ja urakointiin. Työn laatu näissä eri liiketoiminnoissa oli hyvin erilaista eikä työntekijöitä ollut tapana siirrellä liiketoiminnasta toiseen. Jako näkyi myös esimiestasolla, sillä projektitoiminnassa eli urakkapuolella oli projektipäälliköitä ja palveluliiketoiminnassa huoltopäälliköitä. Heidänkin työnkuvansa oli erilainen. Irtisanotut olivat työskennelleet palveluliiketoiminnassa, jossa työ jakaantui sopimusluonteisiin töihin useamman vuoden vuosihuoltosopimusten perusteella sekä akuutteihin erillisveloitettaviin keikkoihin. Lisäksi saatettiin tehdä pienimuotoisia tarjouksia. Työtilanne oli tasainen, ja lomautukset edellisen 13 vuoden aikana olivat vain hyvin harvoin kohdistuneet palveluliiketoiminnan puolelle.

A1 oli ollut mukana vuoden 2015 yhteistoimintaneuvotteluissa. Työnantaja oli antanut niin sanotun resurssiennusteen, jossa oli lueteltu palvelu- ja projektiliiketoiminnan tiedossa olleet työt. Työntekijäpuoli piti ennustetta alimitoitettuna, koska esimerkiksi projektiliiketoiminnan puolella erään koulun projekti oli ollut vasta alkamassa. Palveluliiketoiminnan puolella taas käytiin keskustelua siitä, että sopimus erään osuuskunnan kanssa oli katkolla, mutta tilanne oli muuten tasainen. Työnantaja ei antanut neuvotteluissa sähköpuolen tuloksista mitään selvitystä, mutta myöhemmin selvisi, että luvut olivat olleet positiiviset. Ylitöiden määrä oli myös koko ajan lisääntynyt, ja vuosina 2016 ja 2017 niiden määrä oli aiempaan verrattuna kaksinkertainen. Sähköasentajien osalta ei vuonna 2016 ollut lainkaan lomautuksia, vuonna 2017 taas joitakin. Vuoden 2016 toukokuun lopulla A1 sai tietää, että erään koulun projektissa oli ollut kolme kuukautta 1-2 työntekijän vaje. Aliresursointi aiheutti sen, että työntekijöitä oli otettu työmaalle muista projekteista, koulutuksia siirretty ja lomarahan vaihtaminen vapaaksi kielletty. Kaupunki F:n toimipaikkaan haettiin usealla ilmoituksella lisää sähköasentajia vuonna 2016. A1 oli yllättynyt, etteivät ilmoitukset johtaneet kenenkään palkkaamiseen, koska työvoiman tarve oli ollut todellinen ja hakuja tehtiin ylipäänsä vain todelliseen tarpeeseen ja harkiten muodollisen prosessin kautta. Työnantajan edustaja oli kysynyt A1:ltä joulukuussa 2015 ja alkuvuodesta 2016 mahdollisuutta ottaa kaupunki F:n toimipaikkaan ulkopuolista työvoimaa tai ammattikoulusta työssä oppijoita.

A1:n mukaan yhtiössä ei ollut lainkaan tavanomaista, että muista tulosyksiköistä otettiin laina- tai komennusmiehiä esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. Tilapäisiä resurssihuippuja oli toki voitu tasata lainamiehillä, mutta pidemmän päälle niiden käyttö ei ollut liiketaloudellisesti kannattavaa. Lainamiehistä aiheutui kustannuksia vastaanottavalle yksikölle kulukorvausten kuten kilometrikorvausten, ateriakorvausten ja päivärahojen muodossa. Lisäksi saatettiin joutua hankkimaan esimerkiksi asunto. Nämä ylimääräiset kulut olivat aina projektin tai työn katteesta pois. Lainamiesten käyttö oli myös lainaavan yksikön tuloksesta pois. Lisäksi lainamiehistä aiheutui kustannuksia myös lainaavalle yksikölle työasujen, työkalujen, vuosilomien ja pekkaskertymien vuoksi.

A1 oli osallistunut H:n työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen selvitystyöhön ja asiaan liittyviin neuvotteluihin. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaisen selvityksen perusteella H oli tehnyt sähköasennustyötä yli 50 prosenttia säännöllisestä työajastaan. Näin ollen päädyttiin yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa siihen, että H:n työsuhteessa noudatettavaksi työehtosopimukseksi muutetaan sähköalan työehtosopimus.

C on kertonut olevansa koulutukseltaan sähköautomaatioasentaja. C oli aloittanut työskentelyn X Oy:ssä vuonna 2004. C oli 12 vuoden ajan hoitanut pääasiassa erään osuuskaupan kanssa tehtyyn huoltosopimukseen liittyviä asennus- ja huoltotöitä. C:n tekemät työt eivät olleet missään vaiheessa vähentyneet. C oli irtisanottu yhtiöstä yllättäen joulukuussa 2016. Hänen töitään oli siirtynyt tekemään sähköasentaja O, jolla ei ollut C:tä vastaavaa työkokemusta turvalaitteiden asennuksista. Myös yhtiön palkkaama metallipuolen työntekijä H oli siirtynyt tekemään samoja töitä, joita C oli tehnyt tai joita hän olisi voinut tehdä. C:lle oli irtisanomisen jälkeen lähetetty ilmoituksia yhtiössä avoinna olevista työpaikoista, mutta hän ei ollut elämäntilanteensa vuoksi hakenut paikkoja. C oli työllistänyt itsensä tekemällä sähköasentajan töitä toiminimellä.

X Oy:n entinen kylmäkoneasentaja B1 on kertonut tulleensa yhtiön kaupunki F:n toimipaikkaan vuonna 2010 kylmäasentajaksi. Vuonna 2013 hän oli saanut kylmäasentajan pätevyyden. Kaupunki F:ssä oli yhteensä kolme kylmäkoneasentajaa, jotka tekivät muun ohessa G1:n ja I1:n töitä. Vuoden 2015 yhteistoimintaneuvottelujen aikaan kylmäasentajille kerrottiin, että irtisanomiset kohdistuisivat vain urakointipuoleen. Tästä huolimatta kylmäasentajana kaupunki G:ssä toiminut E irtisanottiin joulukuussa. Irtisanomisen jälkeen maaliskuun puolivälissä 2016 B1 ja eräs toinen kaupunki F:n kylmäasentaja lähetettiin töihin ensin kaupunki M:ään K-Marketin rakennustöihin, missä he olivat huhtikuun viimeiselle viikolle. Sen jälkeen heidät lähetettiin kaupunki G:hen rakentamaan K-marketia kesäkuun toiselle viikolle asti. Tämän jälkeen B1 siirtyi kaupunki Ä:lle eräälle tehtaalle tekemään huoltoja. Koska B1 oli siirtynyt kaupunki G:hen töihin ja kaupunki F:ään oli jäänyt vain yksi kylmäasentaja, F:ssä oli jäänyt sopimushuoltoja ja vikakorjauksia tekemättä.

Kaupunki G:hen palkattiin myös uusi työntekijä I, joka teki kylmäkoneasennuksia ainakin Prismassa ja terveyskeskuksessa. B1:n työparina I työskenteli myös eräällä tehtaalla. I:llä oli niin sanotut alle kolmen kilon kylmäluvat eli hän pystyi asentamaan lämpöpumput, jäähdytyslaitteet ja muut vastaavat kevyet laitteet. Kylmäasentajan ammattitutkintoa hän ei ollut suorittanut eikä voinut itsenäisesti tehdä kaikkia niitä töitä, joita kylmäasentaja teki.B1:n ja I:n tekemät työt olivat kuitenkin sellaisia, joita irtisanottu E:kin teki tai olisi voinut tehdä.

X Oy:n työsuhdepäällikkö D1 on kertonut muun ohella, että jos jossakin liiketoimintayksikössä tuli työpaikka avoimeksi, tehtävä meni yhtiön HR-järjestelmään, jonka kautta HR-osasto Helsingissä osasi ryhtyä toimenpiteisiin työn tarjoamiseen liittyen. Työvoimapankin avulla HR-osasto huolehti työn tarjoamisvelvoitteen täyttämisestä siten, että irtisanotuille henkilöille toimitettiin tieto avoimista työpaikoista kirjeitse kotiosoitteeseen. Kirjeitä lähetettiin viikoittain satoja.

D1 on kertonut, että vuonna 2015 Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö oli vielä oma tulosyksikkönsä ja kaupunki J kuului eri tulosyksikköön. Tulosyksikössä oli sekä huolto- että urakkatoimintaa. Sähköasentajia ei ollut korvamerkitty tiettyyn liiketoiminta-alueeseen, vaan asentajien ristiinkäyttäminen sekä urakoissa että huoltopuolella oli mahdollista. Liiketoimintayksikön toiminnasta vastaava henkilö, tässä tapauksessa C1, päätti irtisanottavat henkilöt. Keskitetty HR-yksikkö vain tarkisti irtisanomisten laillisuuden.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomisperusteen vaikutusalue

Asiassa on ensin arvioitava, mikä on se toiminnallinen kokonaisuus, jonka piirissä arvio työn pysyvästä vähentymisestä on tehtävä. Irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä yhtäältä arvioitaessa sitä, onko irtisanomisuhka voinut ylipäätään kohdistua palveluliiketoiminnassa työskennelleisiin sähköasentajiin. Tältä osin kantaja on vedonnut siihen, että yhtiöllä ei ole ollut taloudellista perustetta irtisanoa sähköasentajia, koska palveluliiketoiminta on ollut voitollista toimintaa ja vain LVI-puolen urakat ovat olleet osin tappiollisia. Toisaalta irtisanomisperusteen vaikutusalueen määrittämisellä on merkitystä arvioitaessa yhtiössä tehtyjä työntekijöiden sisäisiä siirtoja.

Asiassa on riidatonta, että yhtiössä 8.10. - 23.11.2015 käydyt yhteistoimintaneuvottelut ovat koskeneet Keski-Pohjanmaan tulosyksikköä, johon kuuluvat kaupunkien F ja G työhönottopaikat. Neuvottelun piiriin on kuulunut Keski-Pohjanmaan tulosyksikön koko henkilöstö: työntekijät, toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt (K1, V1). C1 on kertonut, että yhtiössä jokainen yksikkö on ollut oma liiketoiminta-alueensa ja että yhtiössä taloudellista tilannetta on arvioitu aina yksikkökohtaisesti. Vastaaja on myös kanteeseen vastatessaan todennut, että kyseessä on suuri yhtiö, jonka eri tulosyksiköt toimivat verraten itsenäisesti. Ne esimerkiksi harkitsivat itsenäisesti omat rekrytointitarpeensa, jolloin avoimia tehtäviä saatettiin ilmoittaa myös tilanteissa, joissa yhtiön toinen osa oli suunnittelemassa tai toteuttanut irtisanomisia.

Edelleen riidatonta on, että irtisanotut työntekijät ovat työskennelleet teollisuuden ja palveluliiketoiminnan alueilla. A1 on kertonut, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä sähköasentajien työt ovat hyvin vakiintuneesti jakaantuneet palveluliiketoimintaan ja urakointiin. Työn laatu näissä eri liiketoiminnoissa on hyvin erilaista eikä työntekijöitä ole ollut tapana siirrellä liiketoiminnasta toiseen. Tämä jako on näkynyt myös esimiestasolla. C1:n mukaan rajanveto liiketoiminta-alueiden välillä ei kuitenkaan ole ollut tarkka, koska liiketoimintayksikössä kaikilla sähköasentajilla on voitu teettää kaikenlaisia alansa töitä. C1:n mukaan kyse on sekayksiköstä eli samat asentajat ovat tehneet töitä sekä urakoissa että palvelupuolella.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että se toiminnallinen kokonaisuus, jonka piirissä arvio työn pysyvästä vähentymisestä on tehtävä, on Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö kokonaisuudessaan. Esitetty selvitys ei puolla sitä, että palveluliiketoiminta ja urakkatoiminta olisi eroteltu tulosyksikön sisällä sellaisiksi itsenäisiksi toimintakokonaisuuksiksi, että irtisanomisperusteen vaikutusalueen laajuus määräytyisi yksikön sisäisten liiketoiminta-alueiden perusteella.

Tulosyksikön taloudellinen tilanne

Keski-Pohjanmaan tulosyksikön taloudellisesta tilanteesta esitetystä näytöstä työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Kirjallisina todisteina esitetyistä yhteistoimintaneuvotteluja koskevista asiakirjoista (K1 ja V5) ilmenee, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö oli vuoden 2015 tulosraportin mukaan ollut lokakuussa 2015 tappiolla noin 300.000 euroa ja eroa budjettiin oli ollut 600.000 euroa. Tappio oli muodostunut erityisesti projektiliiketoiminnan alaskirjauksista. Aiemmin tulosyksikössä oli ollut vain huoltoliiketoimintaa, ja vuonna 2015 mukaan oli tullut myös urakointiliiketoimintaa, joka osaltaan oli painanut tuloksen alas. Uusia alkavia LVI-urakoita ei ollut ollut tiedossa, ja meneillään olevatkin olivat loppumassa marraskuussa 2015. Myös huoltosopimusten tuotto oli ollut alhainen ja sähköistystöissä hintakilpailu kiristynyt.

Keski-Pohjanmaan tulosyksikön tappiollisesta tuloksesta ja heikoista taloudellisista näkymistä ovat kertoneet myös C1, E1 ja F1. Henkilötodistelu on ollut ristiriitaista siltä osin, mikä on ollut sähköasentajien työtilanne erityisesti palveluliiketoiminnassa. Kantajapuolen todistajien (Ö ja A1) mukaan yksikön tappiollisuus oli johtunut LVI-puolen tappiollisista projekteista lähinnä kaupunki G:n seudulla mutta palveluliiketoiminnassa työtilanne oli vakiintuneesti hyvä ja tasainen. Vastaajapuolen todistajat (C1, E1, F1) taas ovat olleet sitä mieltä, että sähköasentajia on ollut tarjolla olleeseen työhön nähden yksikössä liikaa. Tältä osin työtuomioistuin toteaa sen lähtökohdan, että irtisanomisperusteen vaikutusalueella työnantaja voi irtisanoa työntekijän taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä, vaikka tämän omat työtehtävät eivät ole vähentyneet, kun nuo tehtävät tappiollisen kokonaistuloksen parantamiseksi on uudelleenjärjestelynä liitetty muiden työntekijöiden tehtäviin eikä työnantaja ole sen jälkeen voinut tarjota työtä sanotulle työntekijälle (KKO 1994:17).

Yhtiön taloudellisesta tilanteesta esitetty selvitys puoltaa sitä, että tarjolla oleva työ yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikössä olisi taloudellisista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, mikä on niin sanottujen laina- ja komennusmiesten sekä uusien työntekijöiden palkkaamisen merkitys työsopimuslain 7 luvun 1, 3 ja 4 §:n mukaisen kollektiivisen irtisanomisperusteen täyttymisen kannalta.

Lainamiehet kaupunki J:stä ja komennusmiehet kaupungeista K ja L1

Asiassa on riidatonta, että Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön on siirretty kaupungista J neljä sähköasentajaa, jotka ovat alkuvuodesta 2016 työskennelleet ainakin erään hotellin työmaalla kaupunki F:ssä. Näistä niin sanotuista lainamiehistä S ja T ovat työskennelleet kaupunki F:ssä kuuden viikon ajan noin huhtikuun 2016 puoliväliin asti, U yhteensä 14 viikon ajan noin kesäkuun puoleen väliin asti ja O ensin yhteensä 19 viikon ajan heinäkuun alkuun asti ja elokuun lopusta 2016 aina vuoden loppuun asti, kunnes hänet on tammikuussa 2017 siirretty kaupunki F:ään.

Ö:n kertomuksella on selvitetty, että kaupunki F:n I1:n kohteeseen on vuoden 2016 alusta tullut töihin kaupunki K:sta kaksi komennusmiestä ja yksi osa-aikainen sekä kaupunki L1:stä kaksi komennusmiestä. Kaupunki K:sta tulleet komennusmiehet ovat työskennelleet kaupunki F:ssä koko vuoden 2016. Kyse on ollut sähköasentajista.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että tässä asiassa irtisanomisperusteen vaikutusalueena on ollut Keski-Pohjanmaan tulosyksikkö. Riidatonta on, että kaupunki J ei ennen vuodenvaihdetta 2016 – 2017 ole kuulunut mainittuun tulosyksikköön. Myöskään kaupungit K tai L1 eivät ole kuuluneet tuohon tulosyksikköön. Koska laina- ja komennusmiehet on otettu irtisanomisperusteen vaikutusalueen ulkopuolelta eivätkä he ole olleet saman irtisanomisuhan alla Keski-Pohjanmaan tulosyksiköstä irtisanottujen sähköasentajien kanssa, he rinnastuvat tässä tapauksessa uusiin työntekijöihin, vaikka työskentelevätkin saman työnantajan palveluksessa. Vastaaja on tosin väittänyt, että työntekijöiden siirtäminen tulosyksiköstä toiseen on ollut yhtiössä tavanomaista. Tämän väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Henkilötodistelun perusteella yhtiön sisältä on pyritty löytämään työvoimaa työtehtäviin paikkakunnalta toiselle, jos jonkun projektin valmistuminen sitä edellytti. C1:n mukaan aika usein näin on saattanut käydä, jos on tarvittu esimerkiksi erikoisosaamista. Hänen mukaansa kaupunkien F:n ja J:n välillä on ennenkin siirrelty työntekijöitä puolin ja toisin. Myös F1 on kertonut, että yhtiössä on ollut tavanomaista siirtää työntekijöitä paikkakunnalta toiselle tarpeen mukaan, vaikka tästä aiheutuikin matkakuluja. Ö taas on kertonut, että yhtiössä ei ole koskaan ollut tarvetta laina- tai komennusmiesten käyttöön niin laajasti kuin vuonna 2016. Se ei ole yhtiölle taloudellisesti kannattavaa. Samansuuntaisesti on kertonut myös A1, jonka mukaan yhtiössä ei ole ollut lainkaan tavanomaista, että muista tulosyksiköistä otettiin laina- tai komennusmiehiä esimerkiksi vuodeksi kerrallaan. Tilapäisiä resurssihuippuja on hänen mukaansa voitu tasata lainamiehillä, mutta pidemmän päälle niiden käyttö ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Työtuomioistuin katsoo Ö:n ja A1:n kertomusten olevan tältä osin varsin uskottavat.

Henkilötodistelusta on pääteltävissä, että laina- ja komennusmiesten käyttäminen ei ole ollut yhtiössä poikkeuksellista muutoin kuin pitempiaikaisten siirtojen osalta. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä osoitus siitä, että irtisanomisperusteen vaikutusaluetta tulisi arvioida muutoin kuin työtuomioistuin on edellä katsonut. Laina- ja komennusmiehiä on tästä syystä arvioitava uusina työntekijöinä.

Irtisanottujen työntekijöiden työsopimukset ovat päättyneet 4.3. tai 4.4.2016. Kaupunki J:stä tulleet lainamiehet ovat työskennelleet kaupunki F:ssä edellä todetuin tavoin S ja T huhtikuun 2016 puoliväliin asti ja U noin kesäkuun puoleen väliin asti. Työtuomioistuin katsoo, että kyse on ollut niin vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, että työntekijöiden siirtämisellä ei ole rikottu irtisanomissuojaa. Sen sijaan O on edellä todetuin tavoin työskennellyt lähes koko vuoden 2016 kaupunki F:ssä, minkä jälkeen hänen työntekopaikakseen on tammikuussa 2017 muutettu F. Vastaaja on vedonnut siihen, että O olisi erikoistunut elektronisten paloilmoitinjärjestelmien asentamiseen ja niiden ohjelmointiin, mikä olisi erilaista kuin irtisanottujen sähköasentajien työ. Sähköpostista 11.1.2017 ilmeneekin, että O on alkanut tehdä pääsääntöisesti turvapuolen töitä (V4). F1 on kuitenkin kertonut, että O on tehnyt sähköasentajan töitä ja kouluttautunut turvalaiteasentajaksi vasta vuonna 2016. Lisäksi hän on kertonut, että O siirtyi kaupunki F:n toimipisteeseen, kun kaupunkien J:n ja F:n toimipisteet yhdistyivät yhdeksi tulosyksiköksi vuodenvaihteessa 2016 – 2017, minkä jälkeen oli mahdollista siirtää työntekijöitä yksikön sisällä eri työhönottopisteeseen. Siirto ei edellyttänyt työsopimuksen muutosta eikä O:ta otettu tekemään kenenkään tietyn henkilön töitä, sillä yhtiössä kaikki sähköasentajat tekevät kaikkien sähköasentajien töitä. Todistajien kertomuksilla (F1, Ö, C) on selvitetty, että O on tehnyt sellaisia sähköasentajan tehtäviä, joita irtisanotut sähköasentajat ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Työtuomioistuin katsoo, että O:n osalta kyse ei ole ollut sellaisesta vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, jolla hänen siirtämistään tulosyksiköiden välillä olisi voitu perustella.

Kaupungista K ja L1 tulleiden komennusmiesten osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Ö:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että ainakin kaupungista K tulleet 2,5 komennusmiestä ovat olleet kaupungissa F koko vuoden 2016 ja että he ovat tehneet samoja tehtäviä kuin mitä irtisanotut ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Epäselväksi on jäänyt, kuinka pitkään kaupungista L1 tulleet komennusmiehet ovat työskennelleet kaupungissa F. Työtuomioistuin katsoo, että ainakaan kaupungista K tulleiden komennusmiesten osalta kyse ei ole ollut sellaisesta vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, jolla heidän siirtämistään tulosyksiköiden välillä olisi voitu perustella.

Yhtiöön palkatut uudet työntekijät

Asiassa on riidatonta, että yhtiön Keski-Pohjanmaan tulosyksikköön on 1.9.2015 palkattu H -niminen uusi työntekijä ja keväällä 2016 I -niminen uusi työntekijä.

H

H:n osalta vastaaja on vedonnut siihen, että H ei ole ollut koulutukseltaan sähköasentaja vaan mekaanisen puolen automaatioasentaja, ja hänen palkkaamisellaan on varauduttu automaatioasentajien eläköitymisiin. H on oppisopimuksella suorittanut myös sähköasentajan tutkintoa, sillä perustason ymmärrys sähköasennuksista on ollut tarpeen myös mekaanisen automaatioasentajan tehtävissä. Kantajan mukaan H on tehnyt sellaisia sähköasennustehtäviä, joita irtisanotut sähköasentajat olisivat voineet tehdä.

Toimitilapäällikkö C1:n mukaan jo helmikuussa 2015 yhtiöön on haettu työntekijää automaatioasentajan tehtävään kahden eläköityvän työntekijän tilalle. H:ta ei ole tuolloin palkattu, koska hänellä ei ole ollut sähköpuolelta minkäänlaista kokemusta. H on kuitenkin ehdottanut, että hän tekisi sähköasentajan tutkintoa työn ohella, ja C1:n mukaan näin on sovittu toukokuussa 2015. H on C1:n mukaan kuitenkin palkattu automaatioasentajaksi. Vastaavasti on kertonut myös huoltopäällikkö F1, jonka mukaan H on tehnyt yhtiössä enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä eikä niinkään sähköpuolen töitä. Kantajapuolen todistaja, pääluottamusmies Ö taas on kertonut, että H on tehnyt yhtiössä sähköalan töitä eikä ole missään vaiheessa siirtynyt eläköityvien automaatioasentajien tehtäviin. H:n töitä on lisäksi seurattu syksyllä 2015 kolmen kuukauden ajalta, koska sovellettavasta työehtosopimuksesta ei ole päästy paikallisesti sopimukseen. Selvityksen johdosta (K7) H:n työsuhteessa on alettu soveltaa sähköalan työsopimusta LVI-alan työehtosopimuksen sijaan. Näin on tehty, koska selvityksen perusteella on käynyt ilmi, että H on tehnyt pääasiassa eli yli puolet työajastaan sähköalan töitä. Samalla tavalla on kertonut myös A1, joka on pääluottamusmiesten yhteysmiehenä osallistunut edellä selostettuun selvitystyöhön ja siihen liittyviin neuvotteluihin. Irtisanottu sähköasentaja C on kertonut, että H on tehnyt yhtiössä samoja töitä, joita C on tehnyt tai joita hän olisi voinut tehdä.

Asiassa on selvitetty, että H on suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon ja siihen liittyvän automaatioasentajaksi pätevöittävän koulutusohjelman, joka ei sinänsä pätevöitä häntä sähköalan töihin (V7). Hän on kuitenkin ryhtynyt oppisopimuksella suorittamaan myös sähköalan opintoja, koska työnantajan mukaan automaatioasentajalla on oltava perustiedot myös sähköalalta. Henkilötodistelun ja kirjallisena todisteena esitetyn H:n työtehtäviä koskevan selvityksen (K7) perusteella on jäänyt jossain määrin epäselväksi, onko H tehnyt yhtiössä enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä vai sellaisia sähköasentajan töitä, joita irtisanotut sähköasentajat ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Kyse on voinut olla myös sellaisesta uudelleenjärjestetystä tai yhdistetystä tehtävästä, joihin irtisanotut sähköasentajat eivät olisi olleet sijoitettavissa tai kohtuullisesti koulutettavissa.

Kantajapuolen näkemystä puoltaa erityisesti se, että kolmen kuukauden työtehtävien seurannan ja siitä laaditun selvityksen (K7) perusteella H:n työsuhteessa sovellettavaksi työehtosopimukseksi on muutettu sähköalan työehtosopimus aiemman LVI-puolen työehtosopimuksen sijaan. Tämä on osoitus siitä, että H on työnantajankin mukaan tehnyt pääasiassa eli yli 50 prosenttia säännöllisestä työajastaan sähköasennustyötä. Tämä on ollut sellaista työtä, jota irtisanotut ovat tehneet tai joita he olisivat voineet tehdä. Vastaajan näkemystä taas puoltaa se, että H on ollut koulutukseltaan mekaanisen puolen automaatioasentaja, ja ainakin häntä palkattaessa on ollut tarkoituksena ottaa hänet eläköityvien automaatioasentajien tilalle tehtäviin, joihin irtisanotut sähköasentajat eivät ole olleet sijoitettavissa tai kohtuullisesti koulutettavissa. Ö on kuitenkin kertonut, ettei H ole missään vaiheessa siirtynyt tekemään näitä töitä. Sen sijaan F1:n mukaan H on tehnyt enimmäkseen automaatioasentajan LVI-puolen töitä.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Todistustaakka on ensinnäkin ollut työnantajalla. H:ta itseään ei ole kuultu hänen työtehtävistään. Työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on esittänyt riittävästi ja uskottavaa selvitystä siitä, että H:n osalta kyse on ollut sellaisesta sähköasentajan tehtävään verrattuna erilaisesta tehtävästä, johon on kuulunut myös mekaanisen puolen automaatioasennuksen tehtäviä ja johon irtisanotut sähköasentajat eivät olisi olleet sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa. Näin ollen työnantaja ei ole rikkonut sähköasentajien irtisanomissuojaa palkkaamalla H:n ennen sähköasentajien työsopimusten irtisanomista.

I

I:n osalta kantaja on väittänyt, että I on keväällä 2016 palkattu kaupunki G:hen irtisanotun kylmäkoneasennuksia tehneen sähköasentaja E:n tehtäviin. Vastaajan mukaan I palkattiin LVI-huoltomiehen tehtävään, joka on eri tehtävä kuin kylmäasentajan tehtävä.

E1:n ja F1:n kertomuksilla on selvitetty, että I on palkattu yhtiöön LVI-huoltomieheksi (V6) eikä hänen koulutuksensa ole pätevöittänyt tekemään kylmäasentajan töitä itsenäisesti. E1:n mukaan I:llä on kuitenkin ollut rajoitettu pätevyys myös joihinkin kylmäasennustöihin, joita hän on tehnyt pienimuotoisesti vuoden 2016 lopussa ja 2017 alussa ja jotka ovat olleet E:n töitä vastaavia. Myös yhtiön entinen kylmäkoneasentaja B1 on kertonut, että I on tehnyt kylmäkoneasennuksia tietyissä kohteissa ja että I:llä on ollut pätevyys asentaa kevyitä laitteita kuten lämpöpumppuja.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on esittänyt riittävästi ja uskottavaa selvitystä siitä, että myös I:n osalta kyse on ollut sellaisesta E:n kylmäkoneasentajan tehtävään verrattuna muuttuneesta tehtävästä, joka on sisältänyt pienimuotoisten kylmäkoneasennusten lisäksi LVI-huoltomiehen tehtäviä ja johon E ei olisi ollut sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa. Vastaajan kirjallisista todisteista V6 ja V8 lisäksi ilmenee, että E:lle ja muille irtisanotuille on tarjottu muun ohella tehtävää, johon I on palkattu. Työnantaja ei näillä perusteilla ole rikkonut E:n irtisanomissuojaa palkkaamalla I:n keväällä 2016.

Liikkeenluovutuksen kautta tulleet sähköasentajat

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Liikkeenluovutuksen kautta tulleiden sähköasentajien osalta työtuomioistuin toteaa, että luovutuksessa siirtyvät työntekijät eivät ole työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja uusia työntekijöitä eikä näin ollen uuden työntekijän ottamista ole irtisanomisen edellytysten täyttyessä työntekijän työpanoksen korvaaminen toisella, samaa työtä tekevällä, palveluksessa jo olevalla työntekijällä liikkeen luovutuksen yhteydessä. Kyseiset työntekijät ovat tarjolla olevan, työsopimuksensa mukaisen työn suhteen samassa asemassa.

Työpaikkailmoitusten merkitys ja työntarjoamisvelvoite

Kantaja on vedonnut 13 työpaikkailmoitukseen, joilla yhtiö on hakenut työntekijöitä sähköalan tehtäviin syksyn 2015 ja vuoden 2017 välisenä aikana (K2 ja K3). Kantaja on väittänyt, että avoinna olevien tehtävien määrä yhtiössä osoittaa, että tarjolla oleva työ ei ole vähentynyt ja uudelleensijoittamisvelvoite on laiminlyöty. Asiassa on riidatonta, että yhtiö on palkannut työntekijöitä sähköasentajan koulutusta edellyttäviin tehtäviin lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran syyskuussa 2016.

Tämän kantajan väitteen osalta työtuomioistuin toteaa, että työpaikkailmoituksista ja niiden määrästä voi joissain tapauksissa tehdä päätelmiä siitä, onko tarjolla oleva työ vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos tehtäviin ei kuitenkaan ole palkattu ketään, ei työnantajan voida katsoa rikkoneen työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettua työntarjoamisvelvoitettaan vain jättämällä tehtävän täyttämättä. Edelleen tässä tapauksessa työsuhdepäällikkö D1:n kertomuksella on selvitetty, että yhtiön keskitetty HR-osasto on lähettänyt kaikille yhtiöstä irtisanotuille henkilöille tiedon avoimista työpaikoista kirjeitse kotiosoitteeseen. Myös C on kertonut saaneensa ilmoituksia yhtiössä avoinna olleista työpaikoista. Työtuomioistuimella ei ole aihetta epäillä, että ilmoituksia avoimista työpaikoista (V2) ei olisi toimitettu myös tässä asiassa kyseessä oleville irtisanotuille sähköasentajille. Ratkaisussaan TT 2013:106 työtuomioistuin on katsonut, että työn tarjoamisvelvollisuus on täyttynyt tällaisella valtakunnallisen yhtiön maanlaajuisella rekrytointimenettelyllä, jossa sähköasentajat ovat saaneet yhtiöltä henkilökohtaiset rekrytointikirjeet kaikista heidän irtisanomisaikanaan vapautuneista sähköasentajan tehtävistä (TT 2013:106).

Johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että kaupungista J kaupunkiin F siirretyn O:n ja kaupungista K tulleiden 2,5 komennusmiehen osalta kyse ei ole ollut sellaisesta vähäisestä ja tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta, jolla työntekijöiden siirtämistä tulosyksiköiden välillä olisi voitu perustella. Sen sijaan kyse on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista uusista työntekijöistä, jotka on otettu irtisanottujen sähköasentajien työtehtäviä vastaaviin samankaltaisiin tehtäviin ilman että työnantajan toimintaedellytykset olisivat vastaavana aikana muuttuneet. Myös kylmäkoneasentajan tehtäviä hoitanut E on ollut koulutukseltaan sähköasentaja eikä vastaaja ole väittänytkään, ettei hän olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sijoitettavissa niihin sähköasentajan tehtäviin, joissa laina- ja komennusmiehet ovat työskennelleet.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei X Oy:llä ole ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n työsopimuksia taloudellisilla, tuotannollisilla ja työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä.

Korvaukset

Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle korvausta työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. Sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n mukaan työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon muun ohella työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Työehtosopimuksen 6 §:n 7.4 kohdan mukaan korvauksen määrän laskemisessa käytetään

perusteena työehtosopimuksen korvauskeskituntiansiota. Korvauksen määrä yhdeltä kuukaudelta saadaan kertomalla korvauskeskituntiansio työehtosopimuksen mukaisella kertoimella 173. Laskuperusteena käytettävät kuukausipalkkojen määrät ovat asiassa riidattomat.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Säännöksen 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Kantaja on vaatinut, että vähintään puolet korvauksista tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että työsopimukset on irtisanottu tuotannollis-taloudellisista syistä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että irtisanomiseen olisi liittynyt loukkaavia piirteitä.

Vastaaja on korvauksia alentavana seikkana vedonnut siihen, että yhtiö on tarjonnut irtisanotuille työntekijöille heille soveltuvia tehtäviä työsuhteen irtisanomisesta takaisinottovelvoitteen päättymiseen saakka (V2). Riidatonta kuitenkin on, että yhtiö on palkannut irtisanomisten jälkeen työntekijöitä sähköasentajan koulutusta edellyttäviin tehtäviin lähialueille eli kaupunki J:hin ensimmäisen kerran syyskuussa 2016. Vastaajan mukaan avoimia tehtäviä on jouduttu ilmoittamaan etupainotteisesti muun muassa siltä varalta, että yhtiö voittaisi uusia lisätyövoimaa vaativia työkohteita. Ellei yhtiö sittemmin voittanut työkohdetta, ei tehtävän tarkoittamia töitä ollut lainkaan tarjolla eikä tehtävää sen vuoksi täytetty. Työtuomioistuin katsoo, että tästä syystä vastaajan vetoamalle seikalle ei voida korvausten määrä harkittaessa antaa kovin suurta merkitystä. Irtisanotut työntekijät ovat lisäksi riidattomasti hakeneet avoinna olevia tehtäviä jäljempänä selostetuin tavoin.

A

Vuonna 1964 syntyneen A:n työsuhde on kestänyt noin kahdeksan vuotta. Irtisanomisen jälkeen A on työllistynyt yhtiöön lyhyeen määräaikaiseen työsuhteeseen 21.6. ja 8.7.2016 väliseksi ajaksi, mutta muutoin hän on ollut työttömänä ja osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Riidatonta on, että hän on lisäksi hakenut yhtiössä avoinna ollutta sähköasentajan tehtävää syksyllä 2016. Tehtävään ei ole kuitenkaan palkattu ketään. A:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.252,40 euroa.

Vaikka A:n työsuhde on kestänyt useita vuosia, se ei kuitenkaan ole ollut siten merkittävän pitkä, että työsuhteen kesto tulisi huomioida korvausta korottavana seikkana. Korvausta korottavana seikkana on kuitenkin otettu huomioon hänen työttömyytensä pituus. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi A:n kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän 26.019,20 euroa.

A:lle on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeisellä kahdeksan kuukauden tarkastelujaksolla 5.3. - 4.11.2016 ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 10.694,80 euroa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta 26.019,20 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 8.021,10 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 17.998,10 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 8.021,10 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

B

Vuonna 1960 syntyneen B:n työsuhde on kestänyt noin 35 vuotta. B ei ole työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. Tällä hetkellä hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Riidatonta on, että hän on hakenut yhtiössä avoinna ollutta tehtävää huhtikuussa 2016. Tehtävään ei ole kuitenkaan palkattu ketään. B:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.176,28 euroa.

Korvauksen määrää korottavina seikkoina on otettu huomioon B:n pitkäaikainen työskentely yhtiön palveluksessa ja uudelleen työllistymisen epätodennäköisyys. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi B:n 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 38.115,36 euroa.

B:lle on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 5. - 17.4.2016 yhteensä 867,60 euroa ja sen jälkeen KELAn rahoittamaa sairauspäivärahaa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen B:lle tuomittavasta korvauksesta 38.115,36 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 650,70 euroa. B:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 37.464,66 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 650,70 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

C

Vuonna 1983 syntyneen C:n työsuhde on kestänyt noin 12 vuotta. C on työsuhteen irtisanomisen jälkeen ryhtynyt yrittäjäksi. C:n ansiot yrittäjänä ovat kantajan mukaan olleet huomattavasti alhaisemmat kuin hänen palkkansa yhtiön palveluksessa ollessa. C:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.062,10 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi C:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 18.372,60 euroa.

Kantaja on korvausta korottavana tekijänä vedonnut siihen, että C on alkanut toistaiseksi voimassaolevan työsuhteensa aikana opiskella ammattitutkintolisään oikeuttavaa sähköasentajan ammattitutkintoa oppisopimuksella, ja työnantaja on päättänyt C:n oppisopimuksen ilman oppilaitoksen hyväksyntää. Työtuomioistuin toteaa, että C:n oppisopimuksen päättämistä koskeva asia on vireillä toisessa tuomioistuimessa. Samaa kysymystä ei ole voitu käsitellä työtuomioistuimessa eikä sitä voida ottaa huomioon myöskään harkittaessa C:n toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämisestä tuomittavaa korvausta.

D

Vuonna 1961 syntyneen D:n työsuhde on kestänyt noin yhdeksän vuotta. D on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt toisen yhtiön palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 28.3. - 30.9.2016. Tämän jälkeen D on ollut työttömänä. Riidatonta on, että D on 24.3.2016 hakenut yhtiössä kaupunki L:n toimipisteessä avoinna ollutta tehtävää, mutta sittemmin ilmoittanut, ettei ollut kiinnostunut tehtävästä. Hän on hakenut myös kaupunki J:ssä avoinna ollut tehtävää keväällä 2016, mutta tehtävään ei ole palkattu ketään. D:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.063,83 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi D:n kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän 24.510,64 euroa.

D on edellä todetuin tavoin työllistynyt 4.3.2016 päättyneen työsuhteen jälkeen uuteen työsuhteeseen 28.3. ja 30.9.2016 väliseksi ajaksi. Korvaus palkkaetujen menetyksestä ei voi kohdistua tällaiseen aikaan, jolta D:lle ei ole aiheutunut palkkaetujen menetystä työsuhteen päättymisen vuoksi. Määräaikainen työ siirtää tarkastelujaksoa, jolta työttömyyspäivärahat otetaan huomioon rahaston osuutta laskettaessa (ks. TT 2018:67, KKO 2016:70). Työttömyyskuukausien mukainen kahdeksan kuukauden tarkastelujakso kuluu ajalla 5.3.2016 - 27.3.2016 (0,7 kk) ja 1.10.2016 - 8.5.2017 (7,3 kk). Työttömyysvakuutusrahaston selvityksen perusteella etuuksien maksatus on päättynyt 28.2.2017 (5,7 työttömyyskuukautta).

D:lle on maksettu työttömyysetuuksia työsuhteen päättymisen jälkeiseltä 5,7 työttömyyskuukauden tarkastelujaksolta yhteensä 9.105,28 euroa. Asiassa ei ole edellä todetuin tavoin esitetty riittävää selvitystä siitä, että irtisanomiseen liittyisi loukkaavia piirteitä tai että vähennys muista syistä tulisi jättää tekemättä tai tehdä säädettyä pienempänä. Näin ollen D:lle tuomittavasta korvauksesta 24.510,64 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 6.828,96 euroa. D:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 17.681,68 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 6.828,96 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

E

Vuonna 1970 syntyneen E:n työsuhde on kestänyt noin 22 vuotta. E on työllistynyt uudelleen irtisanomisen jälkeen. E:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 3.300,84 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi E:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 19.805,04 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

X Oy on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan sähköistysalan työehtosopimuksen 6 §:n nojalla työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

- A:lle 17.998,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- B:lle 37.464,66 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- C:lle 18.372,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien,

- D:lle 17.681,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien, ja

- E:lle 19.805,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2017 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 8.021,10 euroa, B:n korvauksesta vähennetyn määrän 650,70 euroa ja D:n korvauksesta vähennetyn määrän 6.828,96 euroa, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien, työttömyysvakuutusrahaston tilille FI60 2001 1800 1235 91.

X Oy velvoitetaan korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.984,70 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Wirén, Ruohoniemi, Teerimäki, Lehto ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Ruohoniemi, jonka lausuntoon jäsen Teerimäki yhtyi, lausui:

Olen yhtiöön palkattujen uusien työntekijöiden osalta sekä liikkeenluovutuksen kautta tulleiden sähköasentajien osalta samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö. Muilta osin lausun seuraavaa.

Yhtiössä on ollut tavanomaista siirtää työntekijöitä komennukselle paikkakunnalta toiselle, vaikka siitä aiheutuu matkakuluja. Komennusmiesten käyttäminen eri työkohteissa on todistajien C1 ja F1 kertoman mukaan ollut yhtiön normaali käytäntö. Yhtiöllä on työnjohto-oikeuden nojalla oikeus käyttää työsuhteessa olevaa työvoimaa eri työkohteissa ja komennusmiehillä on tässä tapauksessa paikattu tilapäistä työvoimatarvetta saman yhtiön sisällä.

Todistaja D1:n mukaan yhtiön keskitetty henkilöstöhallinto koordinoi henkilöstöresurssin käyttöä ja työn tarjoamista, vaikka irtisanomisten kohdentamisesta päätetään toimintayksikön tasolla.

Yhtiön sisältä on lähetetty kaupunki F:n tulosyksikön alueelle komennukselle työntekijöitä, jotka ovat tehneet samoja sähköasentajan töitä muilla yhtiön alueilla. Heitä ei ole tarvinnut kouluttaa työtehtäviin, vaan he ovat tulleet suorittamaan samoja tehtäviä, joita he ovat tehneet muissa työkohteissa ennen komennusta. Komennukselle lähetettyjen työntekijöiden tilalle ei ole väitettykään palkatun uusia työntekijöitä. Tulosyksiköiden yhdistämisen jälkeen kaupunki F:n alueella komennuksella olleen O:n työntekemispaikaksi muutettiin kaupunki F. O:n tilalle ei ole palkattu uusia työntekijöitä.

Katson, että tällainen komennusmiesten tilapäinen käyttö ei merkitse sitä, että toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa työskennelleiden työntekijöiden tekemä kokoaikainen työ ei olisi yhtiön osoittamalla tavalla vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. On perusteltua katsoa, että yhtiöllä on ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten irtisanomiselle, vaikka yhtiö on irtisanomisten jälkeenkin jatkanut palveluksessaan olleiden muista tulosyksiköistä komennettujen käyttämistä niissä tehtävissä, joita irtisanotut olivat suorittaneet. O:n työntekemispaikan siirtämisessä yhtiön sisällä tai komennusmiesten käyttämisessä kyse ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista uusista työntekijöistä.

Edellä olevan perusteella hylkään kanteen kokonaisuudessaan.

Kanteen tullessa hylätyksi, velvoitan Sähköalojen ammattiliitto ry:n korvaamaan Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut 16.221,63 eurolla korkoineen.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan korvausten määrästä olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.

 
Julkaistu 27.9.2018