TT 2018:101

Luottamusmiehen tiedonsaantioikeus
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 144/17
Antopäivä: 4.12.2018

Kysymys viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen tulkinnasta sen osalta, mitä tietoja työnantajan tuli antaa luottamusmiehelle vuokratyövoiman käytöstä. Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla oli velvollisuus antaa luottamusmiehelle uuden työsopimuksen osalta tiedot työntekijän nimestä, työyksiköstä, työntekijän työajasta, määräaikaisen työsopimuksen kestosta ja määräaikaisuuden perusteesta. Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksen määräystä tietojen antamisesta luottamusmiehelle ulkopuolisen työvoiman käytöstä ei tullut tulkita siten, että työnantajan tuli antaa vuokratyöntekijän osalta luottamusmiehelle asiallisesti vastaavat tiedot kuin uuden työsopimuksen osalta. Kanne hylättiin. (Ään.)

KANTAJA

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

ASIA

Luottamusmiehen tiedonsaantioikeus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.6.2018

Jatkettu suullinen valmistelu 17.9.2018

Pääkäsittely 17.9.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa 1.11.2016–31.10.2017 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSUHDE

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työsopimus ja työsuhteeseen ottaminen

Työsopimus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Työnantaja toimittaa uudesta työsopimuksesta tiedon luottamusmiehelle. Luottamusmiehelle on ilmoitettava työntekijän nimi, työyksikkö, työntekijän työaika, määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII TYÖNANTAJAN JA TYÖNTEKIJÄN VELVOLLISUUKSISTA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

46 § Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Soveltamisala

1. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä tapahtuu kahdessa muodossa. Se perustuu toisaalta kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus-, toimeksianto- tai työntekosopimukseen tai muuhun sopimukseen, jolloin tarvittavan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä itsenäisesti. Tällaiseen sopimukseen perustuvaa toimintaa kutsutaan yleensä alihankinnaksi tai aliurakoinniksi. Toisaalta vieraan työvoiman käyttö perustuu työvoiman vuokraukseen, jolloin vuokratyövoimaa tarjoavien vuokrausyritysten toimittamat vuokratyöntekijät tekevät työtä käyttäjäyrityksessä tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Tehdystä sopimuksesta ilmoittaminen ja luottamusmiehen lausunnonanto-oikeus

2. Työnantajan tulee ilmoittaa alihankinnasta ja vuokratyöstä tehdystä sopimuksesta luottamusmiehelle ennen työn käynnistämistä. Asiasta ilmoitettaessa on selvitettävä työvoiman määrä, yrityksen yksilöintitiedot, työkohde, työtehtävät, sopimuksen kesto ja noudatettava työehtosopimus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkopuolisen työvoiman käyttö muussa kuin kuljetus- ja varastotyössä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Suunnitellusta ulkopuolisen työvoiman käytöstä ilmoitetaan asianomaiselle luottamusmiehelle mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Luottamusmiehelle annetaan ennen ulkopuolisella työvoimalla teetettävän työn alkamista selvitys työvoiman määrästä, työtehtävistä ja työskentelyn kestosta sekä työehdoista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valvonta- ja tiedoksisaantioikeudet sekä velvollisuudet ovat laissa säädetyin rajoituksin samat ulkopuolisen työvoiman käytössä kuin omilla työntekijöillä teetettävässä työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkopuolisen työvoiman käyttö kuljetus- ja varastotyössä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10. Ulkopuolisen työvoiman käyttö tulee kokonaisuutena vuosittain selvittää asianomaisen pääluottamusmiehen kanssa. Selvityksen tulee sisältää yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 13 §:ssä ja tilaajavastuulain 6 §:ssä säädetyt asiat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 2: LUOTTAMUSMIESSOPIMUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Luottamusmiehelle annettavat tiedot

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on luottamusmiehelle annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot. Pyydetyt tiedot on toimitettava luottamusmiehelle viimeistään, kun kaksi viikkoa on kulunut pyynnön esittämisestä, ellei luottamusmiehen kanssa toisin sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n jäsen ja sidottu viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimukseen. X Oy:n luottamusmies on pyytänyt vuokratyöntekijöistä työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan mukaisia tietoja. X Oy on kieltäytynyt toimittamasta pyydettyjä tietoja.

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan määräys koskee sen sanamuodon mukaan työehtosopimukseen sidotun työnantajan oman uuden työntekijän työsopimuksesta ja työsuhteesta luottamusmiehelle annettavia tietoja. Määräys on ollut työehtosopimuksessa muuttumattomana jo ennen kuin työehtosopimuksessa on ollut lainkaan määräyksiä ulkopuolisen työvoiman kuten vuokratyöntekijöiden käyttämisestä.

Työehtosopimuksen 46 §, joka koskee alihankintaa ja vuokratyövoiman käyttämistä, on sovittu työehtosopimukseen syksyn 2010 työehtosopimusneuvotteluissa. Tämä määräys on otettu ensimmäistä kertaa nykyisessä muodossaan 8.11.2010 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen, mistä lähtien se on uudistettu aina tämän hetkiseen työehtosopimukseen saakka syksyllä 2010 sovituin kirjauksin.

Työehtosopimuksen 46 §:n 2 kohdan määräys sisältää työehtosopimusmääräyksenä tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, jäljempänä tilaajavastuulaki) 6 §:n säännöstä vastaavan velvoitteen tiedottaa luottamusmiestä työnantajan ja vuokratyövoimaa käyttävän yrityksen välisestä sopimuksesta.

Asianosaiset ovat erimielisiä työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan ja 3 §:n 7 kohdan tulkinnasta. Palvelualojen työnantajat PALTA ry katsoo, että X Oy:llä ei ole velvoitetta toimittaa mitään tietoa yksittäisistä vuokratyöntekijöistä yhtiön luottamusmiehelle. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry katsoo, että tiedot tulee toimittaa.

KANNE

Vaatimukset

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen (1.11.2016–31.10.2017)

46 §:n 8 kohdan ja 3 §:n 7 kohdan määräysten oikeaksi tulkinnaksi sen, että työehtosopimukseen sidotun työnantajan on toimitettava työehtosopimuksen tarkoittamalle luottamusmiehelle muussa kuin kuljetus- ja varastotyössä työnantajan käyttäjäyrityksenä käyttämän vuokratyöntekijän nimi, työyksikkö, työaika käyttäjäyrityksen palveluksessa sekä työjakson arvioitu kesto käyttäjäyrityksen palveluksessa; ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen 11.799,10 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta.

Perusteet

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välillä käydyissä syksyn 2010 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimuksen 46 §:n määräyksiin alihankinnan ja vuokratyövoiman käyttämisestä sovittiin 2 kohdan lisäksi ja ohella toinen tiedonantovelvollisuutta koskeva määräys työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohtaan. Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan määräys laajensi tiedonantovelvoitetta siitä, mitä se olisi yksin työehtosopimuksen 46 §:n 2 kohdan ja tilaajavastuulain 6 §:n perusteella.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan mukaan työnantajan oli käyttäjäyrityksenä annettava luottamusmiehelle tiedot muussa kuin kuljetus ja varastotyössä käyttämästään vuokratyövoimasta pakottavan lain asettamin rajoituksin vastaavasti kuin omista työntekijöistään. Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan mukaan työnantajan oli annettava luottamusmiehelle omien työntekijöidensä osalta tieto nimestä, työyksiköstä, työajasta ja työjakson kestosta. Samat tiedot olivat työnantajan hallussa myös sen käyttämien vuokratyöntekijöiden osalta. Koska lainsäädäntö ei rajoittanut tietojen luovuttamista, käyttäjäyrityksen oli työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan nojalla annettava luottamusmiehelle työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa mainitut tiedot myös käyttämiensä vuokratyöntekijöiden osalta.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan perusteella työehtosopimukseen sidotun työnantajan oli annettava luottamusmiehelle käyttäjäyrityksenä käyttämistään vuokratyöntekijöistä, näiden työsopimuksista sekä käyttämisestä eri työssä ja yksiköissä kaikki ne tiedot, jotka työnantajalla oli velvollisuus antaa luottamusmiehelle omista työntekijöistään. Tätä tiedonantovelvoitetta rajasivat vain pakottavan lainsäädännön asettamat rajoitukset.

Tietojensaantioikeus ja tietojen antamisvelvollisuus tarkoittivat tosiasiallisesti samaa asiaa ja kumpi tahansa ilmauksista muodosti työnantajalle tietojen antamisvelvollisuuden ja luottamusmiehelle oikeuden tietojen saamiseen. Tämä vuoksi työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuodolle ei tältä osin tullut antaa merkitystä asian arvioinnissa.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta jäisi käytännössä vaille merkitystä, mikäli sille annettiin vastaajan väittämä sisältö.

Pakottava lainsäädäntö ei ollut esteenä sille, että työnantaja antoi yrityksen oman työntekijän nimen, työyksikön, työajan tai käyttäjäyrityksen palveluksessa tehtävän työjakson keston luottamusmiehelle ilman työntekijän valtuutusta. Lainsäädännössä ei eroteltu vuokratyöntekijän asemaa yrityksen omista työntekijöistä. Lainsäädännössä ei siten rajoitettu vastaavien tietojen luovuttamista luottamusmiehelle työnantajan käyttämistä vuokratyöntekijöistä.

Tämä ilmeni myös siitä, että tiedot uusista työsuhteista, sisältäen muun ohella työntekijän yksilöinnin hänen nimellään sekä tiedon keskeisistä työsuhteen ehdoista, on suomalaisessa työehtosopimustoiminnassa yleisesti määrätty työehtosopimusmääräyksen nojalla luovutettaviksi luottamusmiehelle, ja tällaisia määräyksiä on pidetty pätevinä. Työnantajan omien työntekijöiden osalta käytäntö oli riidattomasti vakiintunut, eikä vuokratyöntekijöitä ollut perustetta saattaa eri asemaan omien työntekijöiden kanssa.

Henkilön nimi oli yksilöintitieto, eikä se sisältänyt sellaista arkaluontoista tai muuten työhön kuulumatonta tietoa, jonka vuoksi tiedon luovuttaminen siitä olisi lainsäädännöllä kielletty. Muut vahvistusvaatimuksessa yksilöidyt tiedot vuokratyöntekijästä eivät olleet henkilötietolaissa (523/1999) tarkoitettuja henkilötietoja, ja nämä seikat olivat myös kenen tahansa havaittavissa työpaikalla.

Joka tapauksessa vuokratyöntekijän keskeiset työehdot eivät olleet henkilötietojen luovuttamista koskevien säännösten alaisia. Tämä kävi ilmi tilaajavastuulain 6 §:n 1 momentin sanamuodosta, jonka mukaan käyttäjäyritys sai antaa käyttäjäyrityksen luottamusmiehelle tiedon vuokratyöntekijän työkohteesta ja työtehtävistä taikka edellä mainittujen tietojen sijasta vaihtoehtoisesti myös tiedon vuokratyöntekijän keskeisistä työehdoista.

Tilaajavastuulaki ei ollut ristiriidassa yleisen tietosuoja-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston 27.4.2016 antama asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta) kanssa, ja kanteessa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen oli sallittua. Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklan säännöksillä ei ollut muutettu työnantajan velvollisuutta tietojen antamiseen.

Luottamusmies tarvitsi tietoja vuokratyöntekijän etujen valvomiseen luottamusmiestehtävänsä mukaisesti, vastaavasti kuin työnantajan omien työntekijöiden osalta. Tietoja tarvittiin lisäksi omien työntekijöiden etujen valvomiseen suhteessa siihen, kuinka työpaikalla käytetään vuokratyövoimaa.

Työnantaja tarvitsi samoja tietoja omien työehtosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Vuokratyöntekijän nimi, työyksikkö, työaika käyttäjäyrityksen palveluksessa sekä käyttäjäyrityksen palveluksessa tehtävä työjakson arvioitu kesto olivat kaikki riidattomasti käyttäjäyrityksen tiedossa olevia seikkoja riippumatta siitä, oliko käyttäjäyritys tietoinen vuokratyöntekijän työsopimuksen ehdoista. Käyttäjäyritys määritti itse vuokratyöntekijän työyksikön, työajan ja tehtävän työjakson keston. Joka tapauksessa käyttäjäyritys oli tietoinen näistä seikoista, koska se itse johti ja valvoi vuokratyöntekijää vuokratyövoimaa käyttäessään.

Vuokratyövoiman käyttöä koskevat työnantajalla olevat työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetut tiedot olivat rinnastettavissa oman lyhytaikaisen määräaikaisen työntekijän työsopimusta koskeviin tietoihin.

Vahvistusvaatimus vastasi sisällöltään työehtosopimuksen sisältöä. Vaatimuksessa on lueteltu asiallisesti samat tiedot vuokratyöntekijästä kuin työsopimuslain 3 §:n 7 kohdassa työnantajan omasta työntekijästä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- hylkää kanteen, ja

- velvoittaa Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 5.745 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kantajan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n vaatimus työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ei vastannut työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan ja 46 §:n 8 kohdan sanamuotoa ja tarkoitusta.

Työehtosopimuksen 46 §:n 2, 6 ja 10 kohdan oli tarkoitettu sisältävän työnantajan tiedonantovelvollisuudet vuokratyövoiman käytöstä. Määräysten sisältö on muotoutunut siitä lähtökohdasta, että työnantaja oli vain vuokratyövoiman käyttäjäyritys eikä vuokratyöntekijän työnantaja. Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdassa oli määräyksen sanamuodon mukaan kysymys luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valvonta- ja tiedoksisaantioikeudesta sekä velvollisuuksista eikä työnantajan tiedonantovelvollisuudesta.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta rinnastui työehtosopimuksen luottamusmiehiä koskevan 2 liitteen 7 §:n määräykseen luottamusmiehelle annettavista tiedoista. Mainitun 7 §:n mukaan, jos työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta syntyi epäselvyyttä tai erimielisyyttä, luottamusmiehelle oli annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot. Vastaavasti työsuojeluvaltuutetun tiedonsaantioikeudesta on määrätty työehtosopimuksen työsuojelusopimusta koskevan 3 liitteen 3 §:ssä, että työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin ja koulutukseen määräytyivät työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain mukaan. Työehtosopimuksen 46 §:n

8 kohdan määräyksen tarkoituksena on sen sanamuodon osoittamalla tavalla täydentää muutoin työehtosopimuksessa erikseen määrättyjä tiedonsaantioikeuksia.

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa määrättiin työnantajan velvollisuudesta toimittaa uudesta työsopimuksestaan tieto luottamusmiehelle. Määräys merkitsi automaattista velvollisuutta ja se rajoittui työnantajan sopijaosapuolena tekemästä sopimuksesta ilmoittamiseen. Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta ei osoittanut käyttäjäyrityksenä toimivalle työnantajalle samanlaista automaattista tiedonantovelvollisuutta vuokratyöntekijän ja tämän työnantajan välisestä työsopimuksesta kuin työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa määrättiin työnantajan omasta uudesta työsopimuksesta. Määräys ei velvoittanut vuokratyöntekijän käyttäjäyritystä kanteessa väitetyin tavoin.

Kanteessa esitetyssä vahvistusvaatimuksessa eritellyt tietovaatimukset perustuivat työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohtaan. Vahvistusvaatimuksen sanamuoto kuitenkin erosi sanotun määräyksen sanamuodosta. Vahvistusvaatimukseen oli lisätty sanat "työjakson arvioitu kesto käyttäjäyrityksen palveluksessa", joita sanotussa työehtosopimuksen määräyksessä ei ollut. Vahvistusvaatimus erosi siinä määrin työehtosopimuksen sanamuodosta, että kyse ei ollut pelkästä tulkinnan vahvistamisesta, vaan vaatimuksesta vahvistaa sellainen määräys, jota työehtosopimuksessa ei ollut.

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohta liittyi nimenomaisesti työsopimuksen tietoihin. Tietojen toimittamisen velvollisuutta muista seikoista kuin työsopimuksen sisällöstä ei voitu tulkinnallisesti tästä laajentaa. Sanottu määräys ei siten koskenut vuokratyöntekijän työtä käyttäjäyrityksessä. Vuokratyöntekijöitä koskevasta käyttäjäyrityksen tiedonantovelvollisuudesta oli erikseen määrätty työehtosopimuksen 46 §:n 2, 6 ja 10 kohdissa. Vuokratyövoiman käytön erityismääräyksinä ne syrjäyttivät työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan määräyksen, joka koski työnantajan oman työntekijän työsopimuksen tietoja.

Vuokratyövoiman hankinta perustui vuokrayrityksen kanssa tehtävään sopimukseen. Työnantaja ei tehnyt työsopimusta vuokratyöntekijän kanssa. Työnantaja ei tilannut vuokrayritykseltä yksittäistä työntekijää vaan työtunteja, joita tekivät etukäteen työnantajan työtehtäviin perehdytetyt vuokrayrityksen työntekijät. Työnantaja ei etukäteen tiennyt, kuka tai ketkä henkilöt tilatun työn tulivat suorittamaan. Käyttäjäyritykselle kuuluivat vain sellaiset tiedot vuokratyövoimasta, jotka liittyivät työn johto- ja valvontaoikeuteen. Tästä työvoiman vuokrauksen erityisluonteesta johtuen käyttäjäyrityksenä toimivan työnantajan tiedonantovelvollisuudet luottamusmiehelleen on kirjattu työehtosopimuksen 46 §:ään.

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettu velvollisuus koski työsopimuksesta ilmenevien tietojen automaattista luovuttamista luottamusmiehelle. Nämä tiedot ilmenivät työsopimuksesta ja olivat sopimusta tehtäessä työnantajan tiedossa. Kanteessa tarkoitetut tiedot erityisesti vuokratyöntekijän nimen ja työjakson keston osalta tulivat työnantajan tietoon vasta vuokratyöntekijän saavuttua työskentelemään työnantajan tilaamissa tehtävissä. Kannevaatimus poikkesi tältäkin osin työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan sisällöstä.

Vaadittu vahvistusvaatimus poikkesi työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdasta myös siltä osin, että sanotun sopimuskohdan perusteella ei ilmoitettu toteutunutta työmäärää vaan työsopimukseen kirjattu työaika ja määräaikaisen sopimuksen kesto.

Vuokratyövoiman käyttäjäyrityksen luottamusmiehen tiedonsaantioikeudet olivat lainsäädännön perusteella rajatummat kuin mitä vahvistusvaatimuksella vaadittiin. Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan mukaan luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun tiedonsaantioikeus vuokratyövoiman käytössä määräytyi laissa säädetyin rajoituksin.

Luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta rajoittivat henkilötietolain 5–8 §:n sekä yleisen tietosuoja-asetuksen 5 ja 6 artiklan säännökset. Tietojen antamiselle ei ollut tarvetta luottamusmiehen kannalta, eikä myöskään työnantajan kannalta. Tilaajavastuulaissa vuokratyöntekijöiden osalta annettavat tiedot oli rajattu kollektiivisiin tietoihin, eivätkä ne ulottuneet yksittäistä vuokratyöntekijää koskeviin henkilötietoihin. Tilaajavastuulain 6 §:n 1 momentissa mainitut keskeiset työehdot tarkoittivat työehtosopimusta vastaavia tietoja eikä yksittäistä työntekijää koskevia yksilöintitietoja.

Kantajan esittämä viittaus yleiseen työehtosopimuskäytäntöön oli sinänsä riidaton, mutta sekä sopimuskäytäntö että tätä koskeva oikeuskäytäntö koskivat ainoastaan omista työntekijöistä luottamusmiehelle annettavia tietoja. Vastaajan tiedossa ei ole, että kantajan vetoaman kaltaisia sopimusmääräyksiä olisi muissa työehtosopimuksissa.

Käyttäjäyrityksenä toimivan työnantajan velvollisuutta antaa luottamusmiehelleen tietoja yksittäisen vuokratyöntekijän työhön liittyvistä seikoista rajoitti myös tilaajavastuulain 6 §:n 2 momentin säännös. Jos yksittäisen vuokratyöntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta syntyi erimielisyyttä tai epäselvyyttä, käyttäjäyrityksen luottamusmiehellä oli vuokratyöntekijän valtuutuksella oikeus saada vuokrayritykseltä kaikki asian selvittämiseksi tarvittavat tiedot. Esimerkiksi vuokratyöntekijän työaikaan liittyvien seikkojen selvittäminen edellytti vuokratyöntekijän käyttäjäyrityksen luottamusmiehelle antamaa valtuutusta.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan määräykset oli riidattomasti otettu työehtosopimukseen vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa asiassa kantajana olevan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n esityksestä. Sopimustekstiin oli sen jälkeen neuvottelujen aikana lisätty viittaus lainsäädännön noudattamiseen. Mahdollista epäselvyyttä sopimuksen sisällöstä oli tulkittava tekstin laatijan eli kantajayhdistyksen vahingoksi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Ei nimettyä todistelua

Vastaajan kirjalliset todisteet

Ei nimettyä todistelua

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. B

2. C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Arvioinnin lähtökohta

Asian riidattomana lähtökohtana on se, että sanamuotonsa ja tarkoituksensa perusteella työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohta koskee työnantajan omien työntekijöidensä kanssa solmimia työsopimuksia ja näiden työsopimusten osalta luottamusmiehelle annettavia tietoja. Asiassa tulee ratkaista kysymys siitä, sovelletaanko asiallisesti tätä vastaavaa työnantajan tietojenantovelvollisuutta myös muussa kuin kuljetus- ja varastotyössä käytettävään vuokratyöntekijään työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan nojalla.

Sopimuksen sanamuotoa koskeva arviointi

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräyksen sanamuoto.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan mukaan "luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valvonta- ja tiedoksisaantioikeudet sekä velvollisuudet ovat laissa säädetyin rajoituksin samat ulkopuolisen työvoiman käytössä kuin omilla työntekijöillä teetettävässä työssä".

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan mukaan työnantaja toimittaa uudesta työsopimuksesta tiedon luottamusmiehelle. Luottamusmiehelle on ilmoitettava työntekijän nimi, työyksikkö, työntekijän työaika, määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste.

Työtuomioistuin katsoo, että sopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuoto on luontevasti tulkittavissa kantajan tarkoittamalla tavoin. Kun sopimuksen 3 §:n 7 kohta koskee luottamusmiehelle annettavia tietoja, työnantajan tulee 46 §:n 8 kohdan nojalla antaa tätä vastaavat tiedot ulkopuolisesta työvoimasta. Määräyksessä mainittujen luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun valvonta- ja tiedoksisaantioikeuksien voidaan asiallisesti katsoa pitävän sisällään myös työnantajan velvoitteet tietojen antamiseen.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuoto ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Etenkin ilmaus "luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valvonta- ja tiedoksisaantioikeudet sekä velvollisuudet" on tulkittavissa myös vastaajan vetoamin tavoin käsittäen luottamusmiehen osalta ainoastaan työehtosopimuksen liitteessä 2 tarkoitetut luottamusmiehen yksittäistapauksia koskevan tietojensaantioikeuden. Sopimusehdon sanamuodon voidaan katsoa viittaavan ensisijaisesti passiiviseen velvoitteeseen täyttää luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun valvonta- ja tiedonsaantioikeuksiin liittyvät tarpeet yksittäistapauksissa tietoja pyydettäessä. Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa taas on kysymys työnantajan oma-aloitteisesta ja säännönmukaisesta tietojenantovelvollisuudesta koskien uudesta työsopimuksesta annettavia tietoja. Vuokratyöntekijöiden osalta ei tehdä työsopimuksia tilaajatyönantajan ja työntekijöiden välillä.

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta on yllä lausutun perusteella katsottava sanamuodoltaan tulkinnanvaraiseksi.

Sopimuksen rakennetta ja systematiikkaa koskeva arviointi

Työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta ja 3 §:n 7 kohta sisältyvät työehtosopimuksen eri osioihin ja eri otsikoinnin alle. Sopimuksen 46 § koskee otsikoinniltaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä, kun taas sopimuksen 3 § on työsopimusta ja työsuhdetta koskevan otsikoinnin alla. Edellä todetuin tavoin ulkopuolista työvoimaa tilaava työnantaja ei tee työsopimusta vuokratyöntekijän tai alihankintaa hoitavien henkilöiden kanssa, mihin nähden ulkopuolisen työvoiman käyttö ei sovellu luontevasti työsopimusta ja työsuhdetta koskevan sääntelyn soveltamisalaan.

Luottamusmiehen tietojensaantioikeutta koskeva säännös on työehtosopimuksen liitteessä 2 olevassa luottamusmiessopimuksessa luottamusmiehelle annettavia tietoja koskevan otsikon alla. Vaikka säännös on sijoitettu työehtosopimuksen liitteeseen, se käsittelee otsikoinniltaan luottamusmiehelle annettavia tietoja, mitä myös työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta koskee.

Yllä mainitut seikat huomioon ottaen sillä, että työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohta ja 3 §:n

7 kohta sijaitsevat sopimustekstissä ja luottamusmiehen tietojensaantioikeus sopimuksen liitteessä 2, ei ole kantajan tulkintaa puoltavaa merkitystä asiassa.

Työehtosopimuksen rakennetta ja systematiikkaa voidaan arvioida myös siltä kannalta, millaisia sopimusmääräyksiä työehtosopimuksen 46 § relevanteilta osin sisältää ja mikä on sen suhde tilaajavastuulain säännöksiin.

Pykälän 2 kohdan määräys käsittää riidattomasti tilaajavastuulain 6 §:ssä säädettyä vastaavan tilaajatyönantajan velvoitteen tiedottaa luottamusmiehelle vuokratyöstä tai alihankinnasta tehdystä sopimuksesta. Pykälän 10 kohdassa edellytetään kuljetus- ja varastotyön osalta yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 13 §:ssä ja tilaajavastuulain 6 §:ssä säädetyn selvityksen antamista vuosittain pääluottamusmiehelle. Pykälän 6 kohdassa velvoitetaan työnantaja antamaan muussa kuin kuljetus- ja varastotyössä luottamusmiehelle ennen työn alkamista selvitys työvoiman määrästä, työtehtävistä ja työskentelyn kestosta sekä työehdoista. Pykälän 8 kohdassa todetaan muun kuin kuljetus- ja varastotyön osalta luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen valvonta- ja tiedoksisaantioikeudet sekä velvollisuudet edellä todetuin tavoin samoiksi ulkopuolisen työvoiman käytön ja omien työntekijöiden osalta teetettävän työn osalta, laissa säädetyn rajoituksin.

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan määräykselle jää myös vastaajan tulkinnan mukaisena itsenäinen merkitys suhteessa siihen, mitä tietoja tilaajavastuulain 6 §:n ja työehtosopimuksen 46 §:n muiden määräysten nojalla tilaajatyönantajan tulee antaa luottamusmiehelle muuta kuin kuljetus- ja varastotyötä tekevien vuokratyöntekijöiden osalta. Viimeksi mainitut säännökset eivät velvoita tilaajatyönantajaa luovuttamaan luottamusmiehelle tietoja vuokratyöntekijöistä yksittäistapauksen selvittämistä varten. Tämä velvoite tilaajatyönantajalle syntyy vastaajan tulkinnan mukaisesti työehtosopimuksen

46 §:n 8 kohdan sekä luottamusmiessopimuksen 7 §:n nojalla.

Lisäksi voidaan todeta, että työehtosopimuksen 46 §:n 6 kohdassa säädetään ennen työn alkamista annettavasta selvityksestä, eikä tähän kohtaan ole sisällytetty sopimuksen 3 §:n 7 kohtaa asiallisesti vastaavia vuokratyöntekijän yksilöintitietoja. Kun ennen työn alkamista annettavista tiedoista on säädetty pykälän 6 kohdassa, ei tämä rakenteellisesti viittaa siihen, että näitä tietoja olisi tämän lisäksi sisällytetty pykälän 8 kohtaan.

Sopimuksen rakenne ja systematiikka eivät siten tue kantajan tulkintaa työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdassa työnantajalle säädetyistä velvoitteista. Toisaalta sopimuksen rakenne ja systematiikka eivät yksiselitteisesti osoita myöskään kantajan tulkintaa virheelliseksi, vaikkakin ne viittaavat jossain määrin enemmän tällaiseen lopputulemaan.

Osapuolten tarkoitusta koskevan todistelun sisältö keskeisiltä osin

Todistelutarkoituksessa kuultu Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n puheenjohtaja A on kertonut muun ohella seuraavaa.

Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohta on vanha määräys, jonka tulkinnasta on ollut vain vähän erimielisyyttä. Vuonna 2010 A:n ollessa liittosihteerinä neuvoteltiin ja sovittiin kokonaan uutena määräyksenä työehtosopimuksen 46 §. Työntekijäpuolelta koettiin tuolloin hankalana luottamusmiesten tietojensaannin osalta vuokratyöntekijät, joiden käytön pelättiin laajenevan muuhunkin kuin kuljetus- ja varastotyöhön. Valtuusto edellytti, että vuokratyöntekijöiden ja alihankinnan käytölle sovitaan rajoituksia. Työntekijäpuoli jätti ensimmäisen esityksen, jonka mukaan alihankintaa ja vuokratyövoimaa käytettäisiin ainoastaan erillisen yrityskohtaisen sopimisen perusteella. Työnantajapuoli ei suostunut tähän, minkä jälkeen sopimusehdon muotoilussa päädyttiin lopulliseen muotoon erilaisten tekstinvaihtojen jälkeen.

Kysymys oli perinteisistä neuvotteluista, joissa papereita vaihdettiin puolin ja toisin. Luottamusmiehillä oli tarve saada tietoja vuokratyöntekijöistä. Koska muussa kuin kuljetus- ja varastotyössä ei vielä ollut vuokratyöntekijöitä, tältä osin saatiin neuvoteltua paremmat sopimusehdot kuin mainittujen työtehtävien osalta.

Keskustelua käytiin siitä, että vuokratyöntekijöistä halutaan samat tiedot kuin omista työntekijöistä, jotta ei aiheutuisi ongelmia siitä, ettei tiedetä mitään työpaikalla olevista henkilöistä. Luottamusmies tarvitsee näitä tietoja liittoon kuuluvien vuokratyöntekijöiden etujen valvomiseen sekä saadakseen tiedon siitä, mikä on vuokratyöntekijöiden ja omien työntekijöiden määrä. Pykälästä käytiin keskustelua, myös tiedonantopuolesta. A ei muista keskustelujen sisältöä tarkasti.

Jossain työnantajapuolen esityksessä lähdettiin puhtaasti tilaajavastuulain mukaisesti tietojenantovelvollisuudesta, mutta työntekijäpuoli ei hyväksynyt tällaista sopimusehtoa. Pykälän 8 kohdan viittaus laissa säädettyihin rajoituksiin liittyi yleisesti lainsäädäntöön, ja tietosuoja-asiat tulivat vasta myöhemmässä vaiheessa.

Pykälän 8 kohdan lähtökohtana oli, että luottamusmiehelle tulee antaa työehtosopimuksen

3 §:n 7 kohdan mukaiset tiedot uuden vuokratyöntekijän tullessa yritykseen. Tekstiä ei käyty työnantajapuolen kanssa läpi sana sanalta, mutta peruskeskustelussa viesti oli, että luottamusmiehelle tuli antaa samat tiedot vuokratyöntekijöistä kuin omista työntekijöistä.

Ensimmäinen pykälän 8 kohdan soveltamistilanne vuonna 2015 päätyi heti erimielisyyteen osapuolten välillä. Joskus jotkut esimiehet ovat antaneet kantajan vaatimia tietoja, mutta tässä oikeudenkäynnissä on kysymys samasta riidasta.

Työnantaja on järjestänyt joitakin töitä alihankintana, mutta näiden osalta tietojen saamiselle ei ole ollut tarvetta, koska kysymys on tältä osin ollut yrittäjän eikä työntekijän asemassa olevista henkilöistä.

Todistajana kuultu X Oy:n entinen työsuhdejohtaja B on kertonut muun ohella seuraavaa.

B on toiminut X Oy:n työsuhdejohtajana vuosina 2003–2014 ja osallistunut vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluihin ollen suuren neuvottelukunnan ryhmässä pääedustajana. Hän ei osallistunut alatyöryhmiin, joissa käsillä olevia sopimusehtoja työstettiin ja tuotiin sieltä neuvottelupöytään. Työsuhdelakimies C osallistui alatyöryhmän työskentelyyn. B myös koulutti henkilöstöä työehtosopimuksista.

Työehtosopimuksen 46 §:n säännökset ovat pitkälti yhdenmukaiset lainsäädännön kanssa. Alihankintaa oli tuolloin käytetty ja jonkin verran vuokratyöntekijöitäkin, mutta vuonna 2010 ilmeni, että vuokratyöntekijöiden käyttö tulisi lisääntymään. Työntekijäpuoli pyrki rajoittamaan näiden käytön minimiin. Neuvotteluissa haluttiin tuoda tilaajavastuun pelisäännöt lainsäädännöstä työehtosopimusvalvonnan piiriin.

Tiedottamisvelvoitetta ei laajennettu lainsäädännössä edellytetystä. Työnantajan intressissä oli maininta lainsäädännön rajoituksista, koska tietosuojalaki oli tiukka ja edelleen kiristymässä. Perusajatuksena oli, että luottamusmiehellä oli tietojensaantioikeus yksittäisessä erimielisyystapauksessa siltä osin kuin lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Neuvotteluissa ei kiinnitetty huomiota siihen, että 8 kohdalla tarkoitettaisiin jotain muuta. Kysymyksessä olisi ollut niin poikkeuksellinen määräys, että asia olisi ollut vahvemmin neuvottelujen kohteena, jos tämä olisi ollut 8 kohdan sisältönä. Työnantajapuoli muotoili lainsäädännön rajoitusta koskevan täsmennyksen sopimusehtoon. Työntekijäpuoli muotoili sopimusehdon muilta osin, eikä sitä käyty tarkemmin läpi neuvotteluissa. Kysymyksessä oli tuulinen neuvottelukierros, jossa oli muita suuria asioita neuvoteltavana.

Vuokratyön osalta tilataan työtunteja eikä yksittäisiä henkilöitä. Vuokratyöntekijöiden ryhmä tekee työt, ja työnantaja saa tietää heidän nimensä, mutta ei seuraa työsopimuksen sisältöä tai työaikaa. Leimaukset tehdään vain laskutusta varten. Työnantaja ei tarvitse eikä kerää muuta tietoa. Yksittäistapauksessa luottamusmiehellä on oikeus saada muita tietoja vuokratyöntekijästä.

Kanteessa tarkoitettu tiedonantovelvollisuus olisi tullut osaksi yhtiön prosesseja, mitä ei tapahtunut. Tällaista ei tullut esille myöskään yhtiön sisäisessä koulutuksessa, eikä B muista, että tällaisia tietoja olisi vaadittu hänen oman työhistoriansa aikana. Koulutusmateriaali käytiin läpi yhdessä työntekijäpuolen kanssa. Näin merkittävä seikka olisi herättänyt huomiota tuossakin vaiheessa. Myös alihankinnassa on käytetty vähäisissä määrin myös alihankkijoiden työntekijöitä, mutta näiden osalta tällaista keskustelua ei ole käyty.

Todistajana kuultu X Oy:n työsuhdelakimies C on kertonut muun ohella seuraavaa.

C on ollut saman konsernin palveluksessa vuodesta 2008 alkaen. Hän on osallistunut X Oy:n edustajana työehtosopimusneuvotteluihin sekä vastannut materiaalin tulkinnasta, sopimuksen täytäntöönpanosta ja erimielisyyksien käsittelystä sekä yhtiön sisäisestä koulutuksesta.

Hän oli vuonna 2010 mukana koko neuvottelujen ajan ulkoisen työvoiman käytön työryhmässä. Tällä sopimuskierroksella työntekijäpuolen keskeiset tavoitteet liittyivät ulkoisen työvoiman käytön rajoittamiseen eri tavoin. Työantajapuoli lähti siitä, että sellaiset tilaajavastuulain määräykset, jotka eivät tuota uusia velvoitteita työnantajalle, voidaan ottaa työehtosopimusvalvonnan piiriin. Samalla haluttiin henkilötieto- ja muun lainsäädännön mukaista rajausta velvoitteisiin. Sopimuksesta tuli pitkälti tämän mukainen.

Luottamusmiehelle annettavia tietoja ei käsitelty neuvotteluissa kovin yksityiskohtaisesti. Työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetuista henkilökohtaisista tiedoista ei ollut puhetta missään vaiheessa. Työvoiman määrä ja sijainti sekä työtehtävät kiinnostivat osapuolia enemmän. Työntekijäpuolen olisi sopimustekstin laatijana pitänyt tuoda nyt vedottu merkittävästi laajempi tulkinta jollain tavoin esiin.

Työnantajapuoli oli huolissaan siitä, että tilastotiedot voivat loukata henkilötietojen suojaa. Sopimuksen 46 §:n 8 kohta oli varaventtiili riitatilanteita, työtapaturmia tai läheltä piti -tilanteita varten, jotta luottamusmiehellä oli valtuutus toimia työntekijän eduksi. Näin yhtiössä on säännöstä tulkittu. Toisen yrityksen työntekijöiden henkilötason tietojen vaatiminen on uusi kehityskulku. Tällainen tulkinta olisi tullut miettiä työnantajapuolella myös rahoituskannalta. Sopimuksen 46 §:ssä ei myöskään ole eritelty vuokratyöntekijöitä ja alihankintaa.

Työehtosopimusta koskevat koulutustilaisuudet olivat työntekijäpuolen kanssa yhteisiä kenttäkierroksia, joissa ei esitetty kantajan nyt esittämää tulkintaa.

Vuokratyön osalta työntekijät perehdytetään etukäteen tai työn alkaessa. Raamisopimuksella sovitaan millä hinnalla päteviä työntekijöitä saadaan yhtiön käyttöön. Yksittäiset esimiehet antavat toimeksiantoja, esimerkiksi että kolmena päivänä tarvitaan neljäksi tunniksi kymmenen henkilöä töihin. Tilauksen kohteena ja laskutuksen perusteena ovat työtunnit eivätkä yksittäiset henkilöt. Yhtiö ei tiedä, kuka henkilö työn tulee tekemään, ja työ voidaan tehdä myös useamman henkilön toimesta. Työntekoa saatetaan myös seurata työntekijälle annettavalla kortilla siten, että laskutettava työnteon kesto ilmenee jälkikäteen. Yksittäisen vuokratyöntekijän työjakson pituus ei ole tiedossa tilausta tehtäessä. Yhtiö ei pidä vuokratyöntekijöiden osalta työvuoroluetteloita. Tarpeetonta henkilötietoa ei saa kerätä, ja kantajan tulkinnan perusteella myös alihankinnasta pitäisi luovuttaa vastaavat tiedot.

Sopimusehdon tulkintaa koskeva kokonaisarviointi

Kantaja on katsonut, että vastaajan tulee näyttää toteen työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuodon vastainen suppeampi tulkinta, jonka mukaan säännös ei koskisi työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että koska säännöksen sanamuoto on edellä todetulla tavoin tulkinnanvarainen, eivätkä myöskään sopimuksen rakenne ja systematiikka erityisen vahvasti tue kantajan tulkintaa, kantajalla on todistustaakka siitä, että työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohtaa tulee tulkita kantajan vetoamalla tavoin.

Kantajan tulkinnan puolesta puhuu edellä todetulla tavoin työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuoto, joka on luontevasti ymmärrettävissä kantajan vetoamin tavoin. A:n kertoman mukaan määräyksen lähtökohtana oli, että luottamusmiehelle tulee antaa työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan mukaiset tiedot uuden vuokratyöntekijän tullessa yritykseen. A:n kertoman mukaan sopimusneuvotteluissa sopimustekstiä ei käyty työnantajapuolen kanssa läpi sana sanalta, mutta peruskeskustelussa viesti oli, että luottamusmiehelle tuli antaa samat tiedot vuokratyöntekijöistä kuin omista työntekijöistä. Myös tämä kertomus puoltaa sitä, että työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohtaa tulee tulkita kantajan vetoamin tavoin.

Henkilötodistelusta on ilmennyt, että työehtosopimuksen työsopimuksia koskeva 3 §:n 7 kohta oli ollut sopimuksen osana jo pitkän aikaa ennen vuonna 2010 käytyjä ulkopuolisen työvoiman käyttöä eli 46 §:ää koskevia neuvotteluja. C:n ja B:n kertoman mukaan neuvotteluissa ei tuotu nimenomaisesti esille, että 8 kohdalla tarkoitettaisiin myös sopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettuja tietoja. Viimeksi mainittu sopimusehto ei ollut muutoinkaan vuonna 2010 käytyjen neuvottelujen kohteena. A:kaan ei ole tällaisesta kertonut.

Työnantajapuolen on sinänsä tullut olla neuvotteluissa tietoinen työehtosopimuksen 3 §:n 7 kohdan määräyksestä. Edellä on kuitenkin todettu työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohdan sanamuodon tulkinnanvaraisuus. Lisäksi on todettu, että sopimuksen 3 §:n 7 kohta koskee otsikoinniltaan ja sanamuodoltaan uutta työsopimusta koskevia tietoja, eikä ulkopuolisen työvoiman käytön osalta tehdä työsopimuksia. Työehtosopimuksen liitteenä olevan luottamusmiessopimuksen 7 § koskee nimenomaisesti luottamusmiehelle annettavia tietoja. Työehtosopimuksen 46 §:n 6 kohdassa on lisäksi erillinen määräys ennen ulkopuolisella työvoimalla teetettävän työn alkamista annettavista tiedoista. Asiassa ei ole myöskään esitetty väitettä eikä näyttöä siitä, että kantajan vetoaman sopimusehdon tulkinnan kaltaisia sopimusmääräyksiä olisi muissa työehtosopimuksissa, mihin nähden kantajan tulkinnan olisi katsottava johtaneen työnantajan kannalta yllättävään ja poikkeukselliseen velvoitteeseen.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajapuoli on voinut edellä mainitut seikat huomioon ottaen olla sopimusneuvotteluissa perustellusti siinä käsityksessä, että sopimuksen 46 §:n 8 kohdalla ei tarkoiteta sopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamista luottamusmiehelle. Työnantajapuolella ei ole ollut tähän nähden myöskään lojaliteettivelvoitteensa perusteella velvoitetta tuoda esiin käsitystään siitä, että sopimuksen 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetut tiedot rajautuvat säännöksen soveltamisen ulkopuolelle. Mainituista seikoista johtuen työnantajalle ei voida katsoa syntyneen myöskään selonottovelvollisuutta työntekijäpuolen tarkoittamasta sopimusehdon sisällöstä.

B:n ja C:n kertomusten perusteella kantajan vetoama tulkinta sopimuksen sisällöstä olisi edellyttänyt myös työnantajan prosessien muuttamista ja aiheuttanut työnantajalle kustannuksia. Tähän nähden työnantajapuolen intressissä olisi uskottavasti ollut nostaa sopimuksen 46 §:n 8 kohta nimenomaisten neuvottelujen kohteeksi, mikäli se olisi ollut tietoinen kantajan tarkoittamasta sopimusehdon tulkinnasta. Näyttöä tällaisista nimenomaisista keskusteluista sopimusneuvotteluissa ei ole esitetty. Myös tämä seikka viittaa osaltaan siihen, että vastaaja ei ole tullut tietoiseksi kantajan vetoamasta sopimuksen sisällöstä.

B ja C ovat kertoneet yhdensuuntaisesti siitä, että kantajan vetoama tulkinta ei tullut esiin neuvotteluosapuolten yhdessä toteuttamassa työehtosopimusta koskevassa koulutuksessa. A ei ole kertonut koulutuksen sisällöstä tältä osin. Työtuomioistuin katsoo, että vaikka X Oy:n palveluksessa ei välttämättä ollut tuohon aikaan sopimuksen 46 §:n 8 kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä, kantajan tulkinta olisi merkinnyt työnantajalle uutta oma-aloitteista tietojenantovelvoitetta. Tähän nähden tulkinta olisi oletettavasti tuotu esiin myös sopimusta koskevassa koulutuksessa. Kun kantajan vetoaman sopimusehdon tulkinnan ei ole väitetty eikä näytetty tulleen esiin osapuolten järjestämässä koulutuksessa, tämän on katsottava osaltaan viittaavan siihen, että tällainen tulkinta ei ollut sopijapuolten tarkoitus sopimusta tehtäessä.

Yllä lausutut seikat viittaavat vahvasti siihen, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena ei ole ollut antaa sopimukselle kantajan vetoamaa sisältöä, eikä työnantajapuolen voida myöskään edellyttää ymmärtäneen sopimusehdolla olevan sanotun kaltaista sisältöä. Syntynyttä epäselvyyttä tulee tulkita sanamuodoltaan tulkinnanvaraiseksi jääneen sopimusehdon relevanteilta osin laatineen kantajan vahingoksi.

Henkilötodistelu on ollut sisällöltään yhdensuuntaista sen osalta, että kantajan vetoamaa tulkintaa ei ole yleisesti sovellettu osapuolten välillä. A:n kertoman mukaan tämä johtuu siitä, että osapuolet riitaantuivat asiasta heti ensimmäisen tietopyynnön esittämisen jälkeen. Asiassa ei ole siten osoitettu sopimusehdon vakiintunutta tulkintakäytäntöä suuntaan tai toiseen, eikä tällä seikalla ole merkitystä asian arvioinnissa.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioitaessa asiassa ei ole tullut uskottavasti näytetyksi, että työehtosopimuksen 46 §:n 8 kohtaa tulisi tulkita kantajan vetoamin tavoin. Tätä tulkintaa vastaan puhuvat seikat saavat punninnassa selkeästi suuremman painoarvon kuin sen puolesta puhuvat seikat. Kanne tulee tämän vuoksi hylätä. Asiassa ei ole tähän nähden myöskään tarpeen ottaa kantaa siihen, onko kantajan tulkinta pakottavan lainsäädännön vastainen.

Oikeudenkäyntikulut

Kantaja on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n asiassa esittämät vaatimukset.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 5.745 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ihonen puheenjohtajana sekä Anttila, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Koskinen, jonka lausuntoon jäsen Lehto ja Anttila yhtyivät, lausui:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että kyse on uudenlaisesta määräyksestä. Tällöin määräyksen esittäjällä on tavanomaista korostetumpi velvollisuus varmistaa, että toinen sopijaosapuoli on ymmärtänyt esitetyn muutoksen esittäjän tarkoittamalla tavalla.

A on kertonut, että työehtosopimusneuvotteluissa viesti oli se, että luottamusmiehelle pitää antaa samat tiedot vuokratyöntekijöistä kuin omista työntekijöistä. Neuvotteluissa ei sopimustekstiä kuitenkaan työnantajapuolen kanssa käyty läpi sana sanalta. Työntekijäpuoli ei siten ole esitellyt tekstiä neuvotteluissa kovin perusteellisesti.

B:n mukaan työnantajapuoli oli ollut huolissaan tietosuojasta ja tehnyt tätä koskevan muutoksen työntekijäpuolen esitykseen. Työnantajapuoli on siis puuttunut vain uuden esityksen tietosuojaan, vaikka tietosuojasäännökset koskevat kaikkia luottamusmiehen tiedonsaantioikeuksia silloin, kun kyse on tunnistettavista henkilöistä. Tästä työnantajapuolen tekemästä muutosesityksestä työntekijäpuoli on voinut perustellusti saada sen käsityksen, että työnantajapuoli oli ymmärtänyt tekstin työntekijäpuolen tarkoittamalla tavalla laajentavasti. Katson näin ollen, että työntekijäpuoli on tarpeeksi huolehtinut tekemänsä esityksen selostamisesta työnantajapuolelle.

Määräys on sanamuodoltaan selkeä ja se on sijoitettu kohtaan, jossa luottamusmiehen ulkopuolista työvoimaa koskeva tiedonsaantioikeus on yleensä työehtosopimuksissa. A on kertonut, että työntekijäpuolen keskeiset tavoitteet liittyivät ulkoisen työvoiman käytön rajoittamiseen eri tavoin. Myös C oli tämän havainnut.

Sillä, että kantaja ei yhteisessä koulutuksessa ole esittänyt määräyksestä kanteessa esittämäänsä tulkintaa, ei ole vaikutusta kokonaisarviossa. Hyväksyn kanteen tältä osin.

Asiaa ratkaistaessa on vielä otettava huomioon tietosuoja. Tietosuojasta on säädetty Suomessa suoraan sovellettavassa yleisessä tietosuoja-asetuksessa (2016/679/EU) ja henkilötietolaissa (523/1999). Suomen perustuslain 10 § koskee otsikkonsa mukaan yksityiselämän suojaa, mutta se sisältää myös oikeuden henkilötietojen suojaan. Tällä hetkellä eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys, jossa ehdotetaan henkilötietolain korvaamista uudella tietosuojalailla siten, että lakia sovellettaisiin rinnakkain tietosuoja-asetuksen kanssa (HE 9/2018 vp.).

Yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan automaattisesti käsiteltäviin tai rekisterin osan muodostaviin henkilötietoihin (2 artikla), joihin kuuluu myös henkilön nimi sekä henkilölle tunnusomainen taloudellinen ja sosiaalinen tekijä. Kaikki tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvät tiedot ovat henkilötietoja. (4 artiklan 1 kohta) Yleisen tietosuoja-asetuksen on näin ollen katsottava koskevan myös luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehelle annettavia tunnistettavaa työntekijää koskevia tietoja. Tässä asiassa ei ole kysymys asetuksen 9 artiklan tarkoittamista, tietosuojan ytimeen kuuluvista arkaluontoisista tiedoista, vaan työehtosopimuksessa asetetusta ulkopuolisen työvoiman (tässä tapauksessa vuokratyövoiman) käyttöön liittyvästä tiedonsaanti- ja valvontaoikeudesta, joka kattaa – kuten yrityksen omienkin työntekijöiden osalta – myös ulkopuoliseen työvoimaan kuuluvan henkilön nimen ja tiettyjä työsuhdetekijöitä. Tässä tapauksessa on määriteltävä yleisen tietosuoja-asetuksen ja sovellettavan työehtosopimuksen keskinäinen suhde Euroopan unionin oikeudessa.

Yleisen tietosuoja-asetuksen johdannon neljännen perustelukohdan mukaan oikeus henkilötietojen suojaan ei ole absoluuttinen. Oikeutta henkilötietojen suojaan on tarkasteltava suhteessa sen tehtävään yhteiskunnassa ja sen on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti oltava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin. Näihin muihin perusoikeuksiin kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa vahvistettu oikeus työehtosopimusneuvotteluihin ja työehtosopimuksiin. Vapaasti neuvoteltavien työehtosopimuksien perustana ovat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset nro 87 ja 98, jotka kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet. Osaltaan näihin perustuen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussa Demir ja Baykara v. Turkki 12.11.2008 vahvistanut, että oikeutta työehtosopimusneuvotteluihin on pidettävä ihmisoikeussopimuksen suojaamana sen ollessa eräs olennainen osa ammatillista järjestäytymisvapautta (tuomion 154 kohta), ja että myös neuvotteluista syntyvä työehtosopimus nauttii tätä suojaa (tuomion 157 ja 159–170 kohdat).

Yleisen tietosuoja-asetuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklan suhteessa on olennaista, että mikään asetuksessa ei osoita tarkoitusta estää esimerkiksi nyt käsiteltävän kaltaista työehtosopimusmääräystä. Asetuksen sellaista tarkoitusta ilmentävät tulkinnatkaan eivät olisi ihmisoikeussopimuksen kokoontumis- ja yhdistymisvapautta koskevan 11 artiklan 2 kohdan mielessä "välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa". Samaan lopputulokseen on tultava suhteellisuusperiaatteen mukaisesti myös perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan henkilötietojen suojan ja 28 artiklan yhteensovittamisessa.

Edellä olevan perusteella hyväksyn kanteen. Lisäksi velvoitan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

 
Julkaistu 4.12.2018