TT 2019:5

Irtisanomisjärjestys

Diaarinumero: R 125/17
Antopäivä: 8.1.2019

Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja irtisanonut työntekijän työsuhteen työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti. Työtuomioistuin katsoi, että työnantaja oli voinut tuomiossa selostetuilla perusteilla päätyä siihen, että työntekijä oli yhtiön toiminnalle verrokkihenkilöihin nähden vähiten tärkeä ammattityöntekijä. Kun vertailu oli ratkennut työntekijän vahingoksi yhtiön toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden vertailemisella, työntekijän työsuhteen kestolle ja huoltovelvollisuuden määrälle ei ole tullut antaa merkitystä asian arvioinnissa. Kanne hylättiin. (Ään.)

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJA

X Oy

ASIA

Irtisanomissuoja

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.7.2018

Jatkettu suullinen valmistelu 1.10.2018

Pääkäsittely 15.10.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Maidonjalostusalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettava irtisanomissuojasopimusta (M2L/SEL irtisanomissuojasopimus 2003) sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

17 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoituspöytäkirja

19 § Hyvityssakot

Paikallisen tason (yritykset ja ammattiosastot) hyvityssakot ovat meijeriteollisuudessa 11 % työehtosopimuslain mukaisista kulloisistakin enimmäismääristä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli X Oy:n (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) palveluksessa prosessin ohjaajana vuodesta 2001 lukien. A:n työsuhde oli ensin määräaikainen ja sittemmin toistaiseksi voimassa oleva 14.7.2003 lukien. A työskenteli juuston pakkauksessa ja käsittelyssä niin sanotulla viipalelinjalla, kestopakkaamossa.

Yhtiö joutui vuosina 2014–2015 sopeuttamaan toimintaansa muuttuneen toimintaympäristön mukaiseksi. Tuotantosuunnissa ja -määrissä tapahtui merkittäviä muutoksia, mikä johti myös henkilöstön määrän sopeuttamistarpeisiin. Yhtiöstä vähennettiin huhtikuussa 2015 alkaneiden yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen yhteensä 326,5 henkilötyövuotta. Yhtiön Vantaan tehtaalla kokonaisvähennys oli 24 henkilöä, joista 10 henkilöä irtisanottiin, 3 määräaikaista työsuhdetta päättyi, 3 henkilöä jäi eläkkeelle ja 8 henkilöä poistui muista syistä. Vantaan tehtaalta siirrettiin Joensuuhun yksi kestoviipalelinjan tuotanto.

Kestoviipalelinjalla työskennelleen A:n työsopimus irtisanottiin 10.6.2015 ja hänen työsuhteensa päättyi 9.10.2015.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, päättikö työnantaja A:n työsuhteen työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n vastaisesti.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- tuomitsee X Oy:n maksamaan työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta; ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan kantajan arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut asiassa 10.586,92 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien

Perusteet

A:n työsuhde päätettiin työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä säädetyn työvoiman vähentämisjärjestyksen vastaisesti.

Kantaja on yhtä mieltä vastaajan kanssa irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n soveltamisesta sen osalta, että ensin selvitetään yrityksen toiminnalle tärkeimmät ammattityöntekijät, ja mikäli työntekijät katsotaan tässä arvioinnissa yhtä tärkeiksi yrityksen toiminnalle, näiden työntekijöiden osalta otetaan lisäksi huomioon työsuhteen kesto ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrä.

Yrityksen toiminnalle tärkeimpiä ammattityöntekijöitä tulee arvioida osaamisen ja käytettävyyden perusteella. Sen sijaan yrityksen toiminnalle tärkeän ammattityöntekijän arviointiperusteisiin eivät kuulu työntekijän halu ja kyky noudattaa ohjeita ja määräyksiä (työaikoja sekä työturvallisuus- ja hygieniasääntöjä) sekä joustavuus, tiimitaidot ja halukkuus niiden käyttämiseen.

Vastauksessa esitetyt kuvaukset kestoviipalelinjan purkutyön, hygienia-alue 1:llä työskentelyn, kartonointialueella työskentelyn sekä lavaamotyön sisällöstä ovat riidattomia. Riidatonta on myös se, että hyvällä kestopakkaamon työntekijällä on monipuoliset taidot eri työpisteistä ja vähintäänkin välttävät tietotekniset taidot. Hyvä fyysinen kunto ei sen sijaan ole ollut edellytys. Joka tapauksessa A:lla on hyvä fyysinen kunto.

A:ta ei olisi tullut valikoida irtisanottavaksi. A valittiin irtisanottavaksi ottamatta huomioon hänen korkeaa ammattitaitoaan, sekä tarvittaessa hänen pitkää työsuhdettaan ja suurta huoltovelvollisuuttaan. A oli kokenut, monipuolinen ja ammattitaitoinen työntekijä, joka on kouluttautunut automaatioasentajaksi. A:lla oli neljä alaikäistä huollettavaa.

A oli kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella ammattitaitoinen. Hänellä oli monipuolinen ja laaja osaaminen. Hän oli työskennellyt kaikilla linjaston työpisteillä, ja työnantaja oli direktio-oikeutensa perusteella osoittanut hänet tietylle työpisteelle. A oli riidattomasti saanut sähköalan peruskoulutuksen (automaatioasentajan koulutus). Tämä työnantajan kustantama erityiskoulutus osoittaa A:n korkeaa ammattitaitoa riippumatta siitä, tarvitsiko hän koulutusta työtehtävissään.

A ei laiminlyönyt työaikoja, eikä myöskään hygienia- ja työturvallisuusmääräyksiä enemmälti kuin kirjallisesti annetuista suullisista huomautuksista ilmenee. A ei ollut saanut suullisia huomautuksia menettelystään ennen kirjallisten huomautusten saamista. Kirjalliset suulliset huomautukset koskivat vähäisiä rikkomuksia. A oli yhteistyökykyinen eikä hän ollut sen riitaisempi kuin muutkaan työntekijät linjastolla.

Mikäli työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä olisi noudatettu, irtisanottavaksi olisi valikoitu A:n sijasta ainakin joku seuraavista työpaikkansa säilyttäneistä työntekijöistä: B, C, D, E, F, G, H, I tai J. Vastauksessa mainittujen verrokkihenkilöiden työsuhteiden alkamis- ja päättymisajankohdat ovat riidattomia. Usealla työpaikkansa säilyttäneellä työntekijällä ei ollut yhtä pitkää työsuhdetta, eikä vastaavaa huoltovellisuutta kuin A:lla. A:n työsuhde (-03 alkaen) on ollut vertailussa merkittävällä tavalla pidempi kuin F:n (-06 alkaen), H:n (-06 alkaen) sekä J:n (-05 alkaen).

Mainitut henkilöt työskentelivät A:n kanssa samoissa tehtävissä ja samalla linjastolla. Kuitenkin vain A irtisanottiin tältä linjastolta. Yhdenkin henkilön virheellinen valikoituminen irtisanottavien valinnassa merkitsi sitä, että irtisanomisjärjestystä on loukattu, kun A on valikoitu irtisanottavaksi ja toinen henkilö on saanut jatkaa työsuhdettaan.

Työnantaja tulee tuomita tuntuvaan hyvityssakkoon. Työnantaja on ollut tietoinen kaikista asianmukaisen irtisanomisjärjestyksen muodostamiseen vaikuttavista seikoista. Irtisanoessaan A:n työnantaja on tieten rikkonut työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä. Vastaajan ilmoittama hyvityssakon enimmäismäärä on riidaton.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja että kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 3.750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja ei ole rikkonut irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisjärjestystä. Työnantaja on noudattanut irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisjärjestystä kaikissa irtisanomistilanteissa, myös Vantaan tehtaalla.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan viimeisenä irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Muut määräyksessä mainitut kriteerit tulevat kysymykseen silloin, kun työntekijät ovat objektiivisesti arvioiden yrityksen toiminnalle yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä. Kaikki kanteessa A:han verratut henkilöt olivat työnantajan toiminnalle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin A.

A työskenteli Vantaan tehtaalla keston alapakkaamossa 14.7.2003–9.10.2015. Kyseisellä osastolla purettiin muiden X:n juustoloiden juustoja, viipaloitiin ja paloiteltiin juustoja, pakattiin, kartonoitiin sekä lavattiin tuotteet. Alapakkaamon töistä voitiin jaotella tuona ajanjaksona osaamisen kannalta neljä erityyppistä työtä/työpistettä; purku, hygienia-alue 1, kartonointi ja lavaus.

Purkutyössä avattiin juustoja kypsytyskalvoista, tehtiin kirjauksia SAP-tuotannonohjausjärjestelmään ja siirrettiin lavoja lavansiirtovaunulla sekä valmistettiin kanttihäkkejä. Lisäksi käytettiin Groba-purkulaitetta. Hygienia-alue 1:llä työskentelyssä oli hallittava pakkauskoneiden säätöjä, huomioitava hygieniaan ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät ohjeistukset erityisellä huolellisuudella, arvioitava tuotteen aistinvaraisia ominaisuuksia sekä tehtävä vaadittavat kirjaukset järjestelmiin. Työntekijöiden oli osattava myös tuotevaihdot, aloitukset ja lopetukset. Kartonointialueella varmistettiin tuotepakkauksien tiiviys, varmistettiin erän paino sekä valvottiin ja testattiin röntgen- tai metallinilmaisinlaitteen toimintaa. Lavaamotyössä huolehdittiin SAP-kirjauksista sekä varmistettiin oikeat lavamerkinnät. Myös myymälään ja karanteeniin tuotteet ohjautuivat lavaamon kautta. Lavaamotyö vaati erityisosaamista.

Hyvällä kestopakkaamon työntekijällä oli monipuoliset taidot eri työpisteistä, hyvä fyysinen kunto, vähintäänkin välttävät tietotekniset taidot, ja lisäksi hän oli joustava sekä yhteistyötaitoinen tiimin jäsen. Tuotantotyössä oli lisäksi ensiarvoisen tärkeää noudattaa tehtaan sääntöjä, ohjeita ja työaikoja. A:n osalta ei ole arvioitu fyysistä kuntoa ja A:lla on riidattomasti hyvä fyysinen kunto.

Yrityksen joutuessa vähentämään työvoimaa valittiin jäljelle jäävät työntekijät sen mukaan, että tuotanto tai muu toiminto saatiin hoidettua, vaikka tekijöitä oli vähemmän. Tärkeänä ammattityöntekijänä pidettiin henkilöä, joka paitsi osasi myös halusi tehdä osaamiaan töitä ja noudattaa työpaikan sääntöjä ja työaikoja. Tärkeää oli myös toimiminen tiimin jäsenenä ja suhtautuminen työtovereihin. Irtisanomisjärjestys oli harkittu ja henkilöiden osaamiseen ja käytettävyyteen perustuva. Harkinnassa otettiin huomioon muun ohella henkilöiden kyky ja halu noudattaa työaikoja, työturvallisuus-, ja hygieniasääntöjä, sekä taidot ja halu toimia tiimin jäsenenä.

Kaikki työntekijät on arvioitu. Arvioinnin ovat tehneet työntekijöiden esimies K, heidän aikaisempi esimiehensä L ja viime kädessä tehtaanjohtaja M. Sen jälkeen irtisanomiset on suoritettu järjestyksessä siten, että viimeisenä on irtisanottu työnantajan toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Lopulliset päätökset ovat olleet esimiehen lisäksi myös tehtaanjohtaja M:n hyväksymiä.

Arvioinnissa yhtiön toiminnalle A:ta tärkeämmiksi ammattityöntekijöiksi havaittiin kaikki kanteessa mainitut yhdeksän työntekijää ja muutkin työntekijät.

Työnantaja toteaa kanteessa mainittujen verrokkihenkilöiden osalta seuraavaa.

B osasi sekä purkaa että olla kaikilla linjoilla. Hän oli kiinnostunut tekniikasta ja kaikin tavoin erittäin motivoitunut työntekijä. Hän oli erittäin mielellään mukana linjan tekniikkaan liittyvissä ongelmissa. Hänellä ei ole ollut ongelmia työajoissa. Hänen työsuhteensa on alkanut 25.4.1994.

C osasi sekä purkaa että olla kaikilla linjoilla kierrossa. Hänellä ei ollut ongelmia työajoissa, eikä muissakaan asioissa. Hänen työsuhteensa on alkanut 27.11.2000.

D:lla oli lavaamo-erikoisosaamista. Hänen työsuhteensa on kestänyt 1.6.2011– 23.11.2016.

E osasi olla kaikilla linjoilla ja purkupäässä. Hänellä ei ollut ongelmia työajoissa, eikä muissakaan asioissa. Hänen työsuhteensa on alkanut 26.4.2010.

F:llä oli lavaamo-erikoisosaamista. Hän on ollut lähinnä lavaamotöissä, koska hänen kätensä kipeytyivät purkutöissä. Hän on ennen kiertänyt myös linjalla. Hänellä ei ollut ongelmia työajoissa. Hänen työsuhteensa on ollut voimassa ajalla 15.3.2006–1.8.2016.

G osasi olla kaikilla linjoilla kierrossa ja purussa. Hänellä ei ole ollut ongelmia työaikojen suhteen, eikä muissakaan asioissa. Hän on ollut määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 1.6.2010–31.12.2010 ja 24.1.2011–30.9.2011. Hänen nykyinen työsuhteensa on alkanut 28.11.2011.

H on ollut linjalla kierrossa. Hänellä ei ole ollut työaikoihin liittyviä ongelmia. Hän on suorittanut työn ohessa meijeristitutkinnon, joka auttoi työn syvemmässä ymmärtämisessä. Hänen työsuhteensa on alkanut 13.3.2006.

I:llä oli lavaamo-erikoisosaamista ja hän osasi myös muut työpisteet. Hänellä ei ole ollut mitään työsuhdeongelmia. Hänen työsuhteensa on kestänyt 26.3.2012–1.4.2016.

J on työskennellyt vain purkupäässä. Hän halusi nykyisin univaikeuksien vuoksi tehdä pelkkää iltavuoroa, mikä sopi hyvin työnantajalle ja tiimille. Työntekijät halusivat yleensä tehdä mieluummin aamu- kuin iltavuoroja. Hän tuli toimeen kaikkien kanssa ja paransi ilmapiiriä työyhteisössä. Hän oli jäämässä eläkkeelle. Hänellä ei ole ollut ongelmia työajoissa, eikä muissakaan asioissa. Hänen työsuhteensa on alkanut 24.5.2005.

F:n (-06 alkaen), H:n (-06 alkaen) sekä J:n (-05 alkaen) työsuhteiden kestot tulee katsoa vertailussa samanarvoisiksi kuin A:n (-03 alkaen).

A:n osalta vertailussa otettiin huomioon seuraavat seikat.

A osasi aikoinaan tehdä töitä laajemmin, mutta hän ei halunnut tehdä töitä muualla kuin purkupäässä. Hänen käytettävyytensä ja ammattitaitonsa heikkenivät vähitellen.A ei noudattanut työaikoja, vaikka työnantaja puuttui asiaan usein, eikä työnantajan muitakaan ohjeita, ja lisäksi hän riiteli työtovereidensa kanssa.

A halusi työskennellä pääsääntöisesti purkutyössä, ja siten hänen osaamisensa hyödyntäminen oli rajoitettua ja osaaminen muilla työpisteillä osin heikentynyttä. Tuotannossa tapahtui muutoksia tuotteistossa, laitteissa sekä toisinaan myös vaadittavissa kirjauksissa. Siten kattavan osaamisen ylläpito edellytti toistuvaa työskentelyä eri työpisteissä. A on suorittanut sähköalan perustutkinnon (automaatioasentaja) työn ohessa, mutta tätä osaamista ei voitu hyödyntää työssä, koska tehtaan kunnossapito oli ulkoistettu.

A:n työajanhallinnassa ilmeni toistuvia haasteita, joista oli keskusteltu hänen kanssaan. A myöhästeli toistuvasti työvuorostaan ja poistui ennenaikaisesti töistä. Liukumien puitteissa sai poistua vain, mikäli työt linjalla oli tehty loppuun. A:n toistuva poistuminen ennenaikaisesti vaikeutti koko linjaston toimintaa ja herätti työtovereiden huomion, koska se vaikeutti muiden työskentelyä. A:n työtoverit linjastolta halusivat keskustella tehtaanjohtaja M:n kanssa A:sta ja hänen lukuisista poissaoloistaan.

A:lle on annettu kaksi suullista huomautusta tehtaan sääntöjen rikkomisesta. Suulliset huomautukset on annettu kirjallisessa muodossa kaavakkeella, jonka otsikkona oli kirjallinen varoitus. Ensimmäinen 29.10.2013 annettu huomautus koski hygienia- ja työturvallisuusmääräysten rikkomista käsittäen liikkumista portin ulkopuolella työvaatteissa sekä liikkumista varastossa ilman suojaliiviä. Toinen 31.1.2014 annettu huomautus koski hygieniamääräysten rikkomista käsittäen henkilökohtaisen matkapuhelimen käyttöä tuotannossa. Kirjallisessa muodossa annetut suulliset huomautukset on annettu vasta sen jälkeen, kun A:lle oli useasti huomautettu sääntöjen rikkomisesta. A on myös riidellyt toistuvasti työtovereidensa kanssa.

Jos hyvityssakkoa tulisi tuomittavaksi, sen määrä ei saa työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti olla enempää kuin 11 prosenttia työehtosopimuslaissa säädetystä enimmäismäärästä, joka on tässä tapauksessa 3.422,10 euroa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Ei nimettyä todistelua

Vastaajan kirjalliset todisteet

V1. Kirjallisesti annettu suullinen huomautus 29.10.2013

V2. Kirjallisesti annettu suullinen huomautus 31.1.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. N

Vastaajan henkilötodistelu

1. K

2. L

3. M

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavan säännöksen tulkinnasta

Asiassa on kysymys siitä, onko työnantaja X Oy päättänyt A:n työsuhteen maidonjalostusalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n vastaisesti. Mainittu määräys koskee työvoiman vähentämisjärjestystä.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Asianosaiset ovat yksimieliset siitä, että säännöstä sovellettaessa tulee ensin selvittää yrityksen toiminnalle tärkeimmät ammattityöntekijät. Mikäli työntekijät katsotaan tältä osin yhtä tärkeiksi yrityksen toiminnalle ja joku heistä pitää irtisanoa, näiden työntekijöiden osalta otetaan lisäksi huomioon työsuhteen kesto ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrä.

Käsillä olevassa asiassa työnantaja on tehnyt arvioinnin ainoastaan sillä perusteella, ketkä työntekijöistä on katsottu yrityksen toiminnalle tärkeimmiksi ammattityöntekijöiksi. Työnantaja on katsonut A:n verrokkihenkilöistä vähiten tärkeäksi ammattityöntekijäksi. Työuran pituutta ja huoltovelvollisuutta ei ole otettu huomioon arvioinnissa.

A on työskennellyt juuston pakkauksessa ja käsittelyssä niin kutsutulla viipalelinjalla, kestopakkaamossa. Kanteessa nimetyt verrokkihenkilöt ovat työskennelleet samalla linjastolla kuin A. Vain A on irtisanottu. A:ta tulee verrata niihin linjaston työntekijöihin, joiden työsuhde on säilynyt. Jos yksikin verrokkihenkilöistä olisi tullut irtisanoa ennen A:ta, irtisanomisjärjestystä on loukattu.

Tässä tapauksessa yrityksen toiminnalle tärkeän ammattityöntekijän osalta tulee riidattomasti arvioida henkilön osaamista ja käytettävyyttä, jotka molemmat merkitsevät ammattitaitoa, eli kokemusta, monipuolisuutta ja koulutusta. Yrityksen toiminnan kannalta tärkeällä ammattityöntekijällä on käsillä olevassa asiassa riidattomasti monipuoliset taidot eri työpisteistä ja vähintäänkin välttävät tietotekniset taidot.

Asianosaiset ovat erimieliset siitä, voidaanko yrityksen toiminnalle tärkeän ammattityöntekijän arvioinnissa ottaa huomioon myös 1) työntekijän halu ja kyky noudattaa työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä, kuten työaikoja sekä työturvallisuus- ja hygieniasääntöjä, sekä 2) työntekijän joustavuus, tiimitaidot ja halukkuus niiden käyttämiseen.

Kysymyksessä olevan työn sisältönä on ollut elintarvikkeiden käsitteleminen osin koneiden avulla. Tällaisessa työssä työturvallisuus- ja hygieniasääntöjen noudattamisen on katsottava perustellusti olevan osa työntekijän ammattitaitoa.

Jäljempänä todetuin tavoin kysymyksessä olevaa työtä on tehty linjastolla samanaikaisesti useamman henkilön toimesta. Tällaisessa työssä työntekijän yhteistyötaidoilla on katsottava olevan perustellusti merkitystä arvioitaessa sitä, kuka on yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Oikeuskäytännössä joissakin tilanteissa on voitu antaa merkitystä sille, soveltuuko työntekijä ryhmätyöskentelyyn. Työnantajan käsitys työntekijän yhteistyökyvyn puutteista tulee kuitenkin olla perusteltu. Jotta sellaisille seikoille kuin yhteistyökyky ja joustavuus tai työmotivaatioon liittyvät ongelmat voidaan antaa merkitystä irtisanomisjärjestystä muodostettaessa, puutteiden tulee olla riittävän vakavia ja perusteltuja ja niiden merkitys yrityksen tehokkaalle toiminnalle selkeästi osoitettavissa. Työilmapiiriongelmien tulee pääasiallisesti johtua irtisanottaviksi valikoiduista työntekijöistä, jotta niille voidaan antaa merkitystä arvioinnissa. (Ks. TT 1997:58, TT 2001:9 ja TT 2015:9)

Työtuomioistuin katsoo, että tässä tapauksessa työntekijän halu ja kyky noudattaa työaikaa, työturvallisuutta ja -hygieniaa koskevia työnantajan ohjeita ja määräyksiä sekä työntekijän joustavuus, tiimitaidot ja halukkuus niiden käyttämiseen ovat osa sitä työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen ja käytettävyyteen liittyvää kokonaisuutta, jonka perusteella työnantaja voi arvioida yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä.

Sen sijaan työtuomioistuin katsoo, että vaikka työnantaja olisi kustantanut työntekijälle koulutuksen, ei tällaisen koulutuksen huomioon ottamiselle yrityksen toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden arvioinnissa ole perusteita silloin, jos koulutusta ei voida hyödyntää työntekijän työtehtävissä. Tämä johtuu siitä, että arvioinnissa on perusteltua ottaa huomioon ainoastaan sellaisia seikkoja, joilla on tosiasiallista merkitystä kysymyksessä olevasta työstä suoriutumisessa.

A:ta koskeva arviointi suhteessa verrokkihenkilöihin

A:n osaamisen laajuus

Linjastossa on riidattomasti ollut neljä työpistettä: purkutyö, hygienia-alue 1, kartonointi ja lavaamotyö. Asiassa on riidatonta, että A on työskennellyt kaikissa linjaston työpisteissä, mutta ennen irtisanomistaan pääasiallisesti purkutyössä.

Kantaja on katsonut, että A on ollut kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella ammattitaitoinen, kun taas vastaaja on katsonut, että A:n ammattitaito on ajan myötä heikentynyt, koska hän ei ollut halunnut työskennellä muualla kuin purkutyössä. Kantaja on katsonut A:n työskennelleen pääasiallisesti purkutyössä työnantajan direktio-oikeutensa perusteella antaman määräyksen mukaisesti, eikä A ole kieltäytynyt tekemästä hänelle osoitettua työtä.

A sekä A:n esimiehinä toimineet K ja L ovat kertoneet, että A oli pitänyt purkutyöstä ja sen vuoksi työskennellyt pääosin purkupäässä. A ja L ovat kertoneet, että osastolla olleet naiset olivat saattaneet kokea työn fyysisesti liian raskaaksi, eivätkä sen vuoksi halunneet olla purkutyössä. K on toisaalta kertonut, että myös naiset pärjäsivät fyysisesti purkutyössä. A, L ja K ovat kertoneet, että A ei ollut kieltäytynyt mistään työstä. A ja K ovat kertoneet, että viime kädessä esimies on päättänyt, miten työntekijät sijoittuivat eri työpisteille. K on kertonut, että hän ei ollut määrännyt A:ta kiertoon, koska hänelle on ollut helpointa olla laittamatta ketään kiertoon vastoin tämän omaa tahtoa.

Työtuomioistuin katsoo edellä esitetyn näytön perusteella selvitetyksi, että A on tehnyt pääasiallisesti purkutyötä oman toivomuksensa perusteella. A ei ole kuitenkaan kieltäytynyt muistakaan työtehtävistä. Koska työnantaja on hyväksynyt A:n työskentelyn pääasiallisesti purkutyössä eikä osoittanut hänelle muuta työtä, A:n osaamisen laajuuden mahdolliset puutteet eivät joka tapauksessa ole johtuneet A:n menettelystä.

A:n, pääluottamusmies N:n, L:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että vaikka A työskenteli pääosin purkutyössä, hän työskenteli lisäksi myös muissa tehtävissä eli niin kutsutusti kierrossa. A:n, N:n, L:n ja tehtaanjohtaja M:n kertomuksista ilmenee, että A on hallinnut kaikki työtehtävät siinä missä muutkin työntekijät kyseisellä osastolla. A on kertonut lisäksi, että hänellä on ollut enimmäismäärä niin sanottuja monitaitoisuuslisiä, jotka tarkoittivat eri työvaiheiden hallintaa ja jotka työnantaja arvioi. K on kertonut, että A:n ammattitaito olisi heikentynyt muiden työtehtävien kuin purkutyön osalta. Hän ei kuitenkaan ole kyennyt yksilöimään mitään työtehtävää tai työvaihetta, jota A ei olisi osannut tai voinut tehdä. Muuhun näyttöön nähden K:n kertomus siitä, että A:n ammattitaito olisi heikentynyt muiden työtehtävien kuin purkutyön osalta, ei ole uskottava.

Työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että A on ollut ammattitaitoinen ja hallinnut kaikki hänen työhönsä kuuluneet tehtävät. A:n ammattitaidon ei ole uskottavasti näytetty heikentyneen minkään linjaston työvaiheen osalta.

Asiassa on riidatonta, että A:lla on yhtiön kustantama sähköalan perustutkinto (automaatioasentaja). Vastaaja on katsonut, että tällä seikalla ei ole asiassa merkitystä, koska tätä koulutusta edellyttäviä työtehtäviä ei ollut tarjolla tällaisten tehtävien ulkoistamisen vuoksi.

N:n, L:n, M:n ja K:n yhdensuuntaisista kertomuksista ilmenee, että sähköalan koulutusta ei ole voinut hyödyntää työpaikalla. M:n kertomuksesta ilmenee, että työnantajan suunnitelmissa oli ollut kouluttaa osasta linjatyöntekijöistä moniosaajia, niin kutsuttuja käynnissäpitäjiä, kunnossapitomiesten apulaisiksi. Useampi työntekijä tehtaalla oli saanut kyseisen koulutuksen. Kunnossapitotyö oli kuitenkin sittemmin ulkoistettu, eivätkä kunnossapitomiehet halunneet antaa näitä tehtäviä yhtiön työntekijöiden hoidettaviksi. A on kertonut kokeneensa automaatioasentajan koulutuksesta kuitenkin olleen hyötyä kestopakkaamon työssä, koska linjojen toimintaan oli tullut päivittäin häiriöitä. A:n mukaan verrokkihenkilöistä vain B:llä oli samainen koulutus.

Työtuomioistuin katsoo tulleen uskottavasti näytetyksi, että A:lla ollutta sähköalan koulutusta ei ole voinut hyödyntää hänen työssään sillä tavoin, että tällä seikalla olisi merkitystä arvioitaessa hänen tärkeyttään ammattityöntekijänä. Näin ollen kyseiselle koulutukselle ei tule antaa painoarvoa arvioitaessa sitä, kuinka tärkeä ammattityöntekijä A on ollut työnantajan toiminnalle osaamisensa ja käytettävyytensä perusteella.

A:n osaamisen laajuutta on verrattava niihin linjastolla työskennelleisiin työntekijöihin, jotka on nimetty asiassa verrokkihenkilöiksi.

A on kertonut, että verrokkihenkilöillä on ollut pitkälti sama taitotaso kuin hänellä. J ei kuitenkaan työskennellyt muussa työtehtävässä kuin purkutyössä, mikä on todettu myös yhtiön vastauksessa kanteeseen. A:n mukaan J oli vanhempi mies, joka ei ollut halunnut opetella muita töitä eikä kyennyt niihin, eikä häneltä ollut sitä vaadittukaan. K on kertonut, että J halusi tehdä pelkkää iltavuoroa, mitä työnantaja on arvostanut, koska useat työntekijät ovat halunneet tehdä aamuvuoroa. K:n mukaan J oli sosiaalinen ja tuli kaikkien kanssa toimeen sekä halusi luoda hyvää työilmapiiriä, eikä hänellä ollut ongelmia työajoissa. N on kertonut yleisesti, että A:n osastolla kaikki osasivat kaikkea. N:ltä ei kuitenkaan ole kysytty nimenomaan J:n osaamisesta.

Edellä on tullut selvitetyksi, että A on hallinnut kaikki linjastolla olleet työtehtävät ja että J teki ainoastaan purkutyötä. Myös F:n on kerrottu vastauksessa tehneen lähinnä lavaamotyötä, koska hänen kätensä kipeytyivät purkutöissä. Mainitun perusteella eroja A:n sekä toisaalta J:n ja F:n osaamisen laajuudessa on pidettävä vähäistä suurempina. Työtuomioistuin katsoo tulleen selvitetyksi, että A on ollut osaamisen laajuuden osalta työnantajan toiminnalle tärkeämpi ammattityöntekijä kuin J ja F.

A:n halu ja kyky noudattaa työturvallisuus- ja hygieniamääräyksiä

Asiassa on riidatonta, että A:lle on annettu kaksi suullista huomautusta tehtaan sääntöjen rikkomisesta. Suulliset huomautukset on annettu kirjallisessa muodossa kaavakkeella, jonka otsikkona on kirjallinen varoitus (kirjalliset todisteet V1 ja V2). Ensimmäinen 29.10.2013 annettu huomautus on koskenut hygienia- ja työturvallisuusmääräysten rikkomista (liikkuminen portin ulkopuolella työvaatteissa sekä liikkuminen varastossa ilman suojaliiviä) ja toinen 31.1.2014 annettu huomautus hygieniamääräysten rikkomista (henkilökohtaisen kännykän käyttö tuotannossa). Molemmat huomautukset on antanut L.

Ensimmäisen huomautuksen osalta A on kertonut, että hän oli käynyt yhtiön alueella olevalla parkkipaikalla. Parkkipaikan vieressä sijaitsivat yhtiön kauppa ja ruokala, joissa kaikki kävivät työvaatteet päällä, eikä rikkomus siten ollut A:n mielestä hygienian kannalta merkittävä. K on kertonut, että työvaatteissa sai mennä ruokalaan, koska ruokala laskettiin työpaikaksi. A:n mukaan suojaliivin käytöstä ei ollut tuohon aikaan ohjeistusta, eikä A ole edes tiennyt, mistä suojaliivin olisi saanut.

Toisen huomautuksen osalta A:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että oman puhelimen käyttö työpaikalla on ollut kiellettyä. K:n kertomuksesta ilmenee, että työpuhelimen käyttö on kuitenkin ollut sallittua. A on kertonut, että hänellä on saanut ja pitänyt olla puhelin mukana taskussa, koska neljän alaikäisen lapsen pääasiallisena huoltajana hänen piti olla tavoitettavissa. A:n mukaan on ollut tavallista, että työntekijät käyttivät henkilökohtaista puhelinta, eikä siitä annettu huomautuksia. A:n, L:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että puhelimen käyttö työpisteessä oli ennen kaikkea hygieniariski ja lisäksi työturvallisuusriski. L on arvellut, että muitakin työntekijöitä on huomautettu suullisesti puhelimen käytöstä. K on kertonut, että puhelimen käyttöön puututaan kaikkien kohdalla sellaista havaittaessa. Toisaalta A:n ja N:n kertomuksista ilmenee, että puhelimen käyttöä koskeva ohjeistus ja seuranta olivat tiukentuneet vasta noin vuosi sitten.

L on kertonut puhelimen käytöstä annetusta huomautuksesta, että se ei ole ollut ensimmäinen kerta, jolloin A oli rikkonut puhelimen käyttöä koskevia ohjeita. A:n itsensä puhelimen käytöstä kertomaan nähden työtuomioistuin katsoo L:n kertoman uskottavaksi näytöksi siitä, että A:ta oli huomautettu suullisesti puhelimen käytöstä ennen kirjallisesti annetun suullisen huomautuksen antamista.

N:n, L:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että A ei ole mainittujen huomautusten lisäksi saanut muista asioista huomautuksia tai varoituksia. M on kertonut, että A:lle on annettu joitain suullisia huomautuksia ja mahdollisesti kirjallinen varoitus, mutta hän ei ole muistanut asiasta tarkemmin. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty uskottavaa selvitystä siitä, että A olisi saanut muita kirjallisesti annettuja huomautuksia tai varoituksia kuin mainitut kaksi kirjallista suullista huomautusta ja tätä ennen ainakin yhden suullisen huomautuksen puhelimen käytöstä.

Asiassa on jäänyt selvittämättä, ovatko ja missä määrin verrokkihenkilöt saaneet huomautuksia sellaisista seikoista, joiden voidaan katsoa sisältyvän heidän osaamiseensa ja käytettävyyteensä kysymyksessä olevissa tehtävissä. L on yleisellä tasolla kertonut, että suullisesti puhelimen käytöstä huomautettiin varmaan muitakin työntekijöitä.

Yllä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A oli rikkonut työnantajan työturvallisuus- ja -hygieniamääräyksiä saamistaan kirjallisesti annetuista suullisista huomautuksista ilmenevin tavoin. Näistä oli kuitenkin kulunut A:n irtisanomisen aikaan pitkähkö aika, eikä A:n ole näytetty toistaneen rikkomuksiaan kirjalliset suulliset huomautukset saatuaan. Verrokkihenkilöiden osalta ei toisaalta ole esitetty näyttöä siitä, että nämä eivät olisi syyllistyneet vastaavan kaltaisiin rikkomuksiin. Mainittuun nähden työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei ole voinut asettaa A:ta perustellusti verrokkihenkilöitä heikompaan asemaan sillä perusteella, että tällä ei olisi ollut halua tai kykyä noudattaa työnantajan työturvallisuus- ja hygieniamääräyksiä, mikäli hän olisi jäänyt työskentelemään linjastolle.

A:n työaikojen noudattaminen

Vastaaja on vastauksessaan ilmoittanut ottaneensa arvioinnissa huomioon se, että A ei noudattanut työaikoja, vaikka työnantaja puuttui asiaan usein.

L:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että A on tullut töihin viime tingassa ja joskus myös myöhästynyt, minkä lisäksi hänellä on ollut usein tarvetta lähteä aikaisemmin pois töistä. L:n ja K:n kertoman mukaan tästä on aiheutunut osastolla riitoja. L ja K eivät kertomansa mukaan olleet antaneet A:lle suullisia huomautuksia tai varoituksia, vaan keskustelleet asiasta A:n kanssa, mutta A ei ollut parantanut tapojaan.

A:n ja K:n kertomuksesta ilmenee, että A:lla on ollut liukuva työaika saldorajojen ollessa 20 plus-tunnista kymmeneen miinus-tuntiin. Heidän mukaansa työpaikalla on ollut käytäntönä, että pekkasvapaista on voinut siirtää tunteja saldoon, mistä on kertonut myös N. K:n kertoman mukaan tavoitteena on ollut, että työntekijän saldo ei menisi yli kymmentä tuntia miinukselle. K on kertonut, että jos jollakin työntekijällä on ollut jatkuvasti saldo miinuksella, asia on pyritty ottamaan esiin, mutta työntekijä on voinut korjata tilanteen myös itse tekemällä pidemmän päivän. A on kertonut, että hänellä saldot olivat usein miinuksella, mikä ei kuitenkaan ollut kiellettyä.

A:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että osaston työntekijät ovat voineet keskenään sopia esimerkiksi siitä, että joku lähtee töistä aikaisemmin. K on kertonut, että saldokäytäntö tarkoitti juuri tätä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut, että aikaisemmin lähtee se työntekijä, jolla ei ollut saldoja tai jolla oli niitä vähiten. L on kertonut, että töistä on voinut lähteä aikaisemmin, jos saldoja on ollut pitämättä. A on kertonut, että jos lähti alle kaksi tuntia aikaisemmin, asiasta ei ole tarvinnut sopia erikseen esimiehen kanssa, ja jos lähti yli kaksi tuntia aikaisemmin, asiasta tuli sopia esimiehen kanssa. A on kertonut toimineensa näiden ohjeiden mukaisesti ja samoin kuin kaikki muutkin työntekijät.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole tullut uskottavasti näytetyksi, että A rikkoi työnantajan työaikaa koskevia määräyksiä. Liukuvan työajan käytöstä ei ole osoitettu olleen työnantajan yksiselitteisiä määräyksiä, eikä A:n ole näytetty merkityksellisellä tavalla rikkoneen saldorajoja työhön saapumisen ja sieltä poistumisen osalta.

A:n väitetty riitaisuus työtovereiden kanssa

A:n, N:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että A:n osastolla ei ollut ollut kovin hyvä työilmapiiri. A on katsonut, että häntä ei voitu pitää ainoana syypäänä siihen. N:n ja K:n kertomuksista ilmenee, että työilmapiiri oli ollut parempi suunnilleen viimeisen vuoden ajan. N on kertonut, että A:n osastolla oli ollut riitaisuuksia jo ennen kuin A on työskennellyt siellä ja myös sen jälkeen.

K on kertonut, että A:n riitely muiden työntekijöiden kanssa vaikutti kielteisesti työilmapiiriin. K ei ole tarkemmin yksilöinyt riitatilanteita. L on kertonut, että eräänä kesänä hänen kesäsijaisensa oli kertonut hänelle tilanteesta, jossa A ja toinen työntekijä olivat huutaneet ja kiroilleet toisilleen yhtiön taukotilassa niin kutsutulla Pentintorilla. Toisaalta A on häntä oikeudessa kuultaessa kiistänyt ottaneensa kenenkään kanssa yhteen Pentintorilla. L:n kertoman mukaan joskus myös sellaisissa tilanteissa, joissa A:n tuli siirtyä purkutyöstä ykkösalueelle, henkilöiden kesken on tullut sellaista riitaa liittyen esimerkiksi taukojen pitämiseen, että tilanteeseen on pitänyt puuttua. M on toisaalta kertonut, että A:lla oli ihan hyvät ihmissuhdetaidot ja että A oli pääsääntöisesti tullut ihan hyvin toimeen muiden kanssa. N on kertonut, että kukaan työntekijä ei ollut valittanut hänelle A:n käytöksestä, eikä hän ole joutunut selvittämään mitään A:n riitoja. N:n tietoon ei ole tullut, että A olisi ollut erityisen hankala työkaveri.

Yllä selostettua todistelua kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo jääneen uskottavasti näyttämättä, että A olisi haastanut riitaa työtovereidensa kanssa ja tämän vuoksi osaltaan heikentänyt työilmapiiriä. Tällaista seikkaa ei tule siten ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko A:n ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä.

A:n yhteistyötaidot

M on kertonut, että delegaatio A:n linjan työntekijöitä oli käynyt hänen luonaan keväällä 2015 kertomassa, että A on paljon poissa linjalta, lähtee kesken päivän pois, eikä tee vuorojaan loppuun ja heille kaatuu A:n töitä. Helmikuun 2015 loppupuolella M oli kertomansa mukaan pitänyt palaverin, johon olivat osallistuneet A, pääluottamusmies N, osaston luottamusmies O sekä A:n esimies K. Palaverissa oli keskusteltu edellä mainitusta asiasta ja sovittu, että A yrittää noudattaa pelisääntöjä ja että asiaan palataan myöhemmin. Sen jälkeen alkoivat yhteistoimintaneuvottelut, eikä asiaan ollut enää palattu. L ja K ovat kertoneet, että A:n osalta haasteena oli saapuminen työhön viime tingassa ja lähteminen sieltä nopeasti pois, mikä aiheutti muiden työntekijöiden osalta sanomista. A on kertonut, että hän on joutunut olemaan lasten sairastelun takia poissa töistä. A on kertonut tehtaanjohtajan sanoneen edellä mainitussa tilanteessa, että A:n poissaolot ovat olleet luvallisia, eikä hänelle ollut annettu huomautusta tai varoitusta. A oli selittänyt muille työntekijöille, mistä poissaolot johtuivat. L on kertonut, että kyllä varmasti muitakin työntekijöitä huomautettiin työajan noudattamisesta. L:n kertoman mukaan D oli kerran tullut töihin myöhässä, mutta hän paransi tapansa tuon jälkeen.

Erityisesti A:n esimiehinä toimineiden L:n ja K:n kertomuksilla on tullut uskottavasti näytetyksi, että A:n tapa soveltaa työajan liukumaa on koettu ongelmalliseksi muiden työntekijöiden taholta ja että tällä on ollut tosiasiallisia kielteisiä vaikutuksia muiden työntekijöiden työskentelyyn linjastolla. Mainitut esimiehet ovat keskustelleet A:n kanssa asiasta, mutta A:n käytös ei ole muuttunut. A:n menettelyn syyllä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko hän ollut yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Esitetyn todistelun perusteella kysymys ei ole ollut A:n poissaoloista lasten sairastelun vuoksi vaan toistuvasta työajan liukuman käyttämisestä siten, että menettely on vaikuttanut kielteisesti muiden työntekijöiden työskentelyyn linjastolla. A ei ole omassa kertomuksessaan kiistänyt menetelleensä M:n ja K:n kertomin tavoin taikka kertonut muuttaneensa menettelyään edellä mainitussa palaverissa käydyn keskustelun jälkeen. Mainitun uskottavasti näytetyksi tulleen A:n menettelyn huomioon ottaminen asian arvioinnissa ei edellytä näyttöä siitä, että A:ta olisi huomautettu tai varoitettu tästä menettelystään. Kysymys ei ole työsopimuksen päättämisen edellytysten arvioimisesta vaan siitä, kenet yhtiö on voinut perustellusti katsoa toiminnalleen vähiten tärkeäksi ammattityöntekijäksi.

Kanteessa tarkoitettujen verrokkihenkilöiden osalta ei ole esitetty nimenomaista näyttöä siitä, että heidän osaltaan ei ilmennyt vastaavan kaltaisia ongelmia. M:n, K:n ja L:n kertomukset osoittavat kuitenkin A:n osalta sellaista tahallista, jatkuvaa ja muiden työntekijöiden yhtiön johdon tietoon tuomaa yhteistyökyvyn puutetta, jota todistelusta ei ole tullut esiin verrokkihenkilöiden osalta. Työtuomioistuin katsoo A:n mainitun menettelyn perustellusti osoittavan sellaista yhteistyötaitojen puutetta, jolla on merkitystä arvioitaessa sitä, miten tärkeä ammattityöntekijä A on ollut yhtiön toiminnalle. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, että yhtiön toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä arvioidessaan työnantaja on voinut ottaa tämän seikan huomioon A:n vahingoksi.

Johtopäätökset

Edellä esitetyn perusteella A on ollut ammattiosaamisensa laajuuden perusteella yhtiön toiminnalle tärkeämpi ammattityöntekijä kuin J ja F.

A:n on näytetty olleen muilta osin yhtiön toiminnalle yhtä tärkeä ammattityöntekijä verrokkihenkilöiden kanssa J:tä ja F:ää edellä mainituilta osin lukuun ottamatta, mutta hänellä on ollut edellä kerrotuin tavoin käytettävyysarvioinnin osalta merkityksellisiä ongelmia yhteistyötaidoissa.

Jäljelle jää kysymys siitä, onko työnantaja voinut perustellusti päätyä punninnassaan siihen, että osaamisensa laajuuden osalta J:tä ja F:ää monipuolisempi A irtisanotaan yhtiön toiminnalle vähemmän tärkeänä ammattityöntekijänä edellä mainittujen yhteistyötaitojen puutteellisuuden vuoksi.

Työtuomioistuin katsoo, että erityisesti koska linjaston toiminta on perustunut työntekijöiden yhteistyöhön, A:n yhteistyötaitojen puutteellisuudesta on näytetty aiheutuneen enemmän haittaa työnantajan kannalta kuin J:n ja F:n työskentelystä pääasiallisesti yhdellä työpisteellä. Myös A on oman toivomuksensa perusteella tosiasiallisesti työskennellyt pääasiallisesti yhdellä työpisteellä. A:n yhteistyötaitojen osalta selostetun menettelyn haitallista merkitystä linjaston työnteolle kuvaa se, että muut työntekijät eivät ole pelkästään ajautuneet tästä syystä ristiriitatilanteisiin A:n kanssa vaan myös vieneet asian yhdessä yhtiön johdon tietoon. Asiassa ei ole esitetty väitettä tai näyttöä siitä, että ammattiosaamisen laajuuden puutteista johtuen pääasiallisesti yhdellä työpisteellä työskentelystä olisi aiheutunut vastaavia ongelmia. Työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on voinut mainituilla perusteilla katsoa, että A on yhtiön toiminnalle verrokkihenkilöihin nähden vähiten tärkeä ammattityöntekijä. Kun vertailu on ratkennut A:n vahingoksi yhtiön toiminnalle tärkeiden ammattityöntekijöiden vertailemisella, A:n työsuhteen kestolle ja huoltovelvollisuuden määrälle ei ole tullut antaa merkitystä asian arvioinnissa.

Yllä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vastaaja ei ole rikkonut kysymyksessä olevaa irtisanomissopimuksen 17 §:n määräystä irtisanoessaan A:n työsopimuksen ja jatkaessaan verrokkihenkilöiden työsopimuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Kantaja on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n asiassa esittämät vaatimukset.

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n korvaamaan X Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 3.750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ihonen puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Pärssinen, Lehto ja Vettainen jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Vettainen, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa muutoin paitsi A:n yhteistyötaitojen merkityksestä, joista lausun seuraavaa.

Työtuomioistuimessa on selvitetty, että A on tullut töihin viime tingassa ja lähtenyt pois töistä kesken työpäivän. Mitään selvitystä A:n työaikakirjanpidosta ei ole esitetty eikä asiassa ole edes väitetty, että A ei olisi noudattanut työaikoja. A ei ole saanut huomautuksia tai varoituksia.

Työntekijällä on oikeus tulla töihin viime tingassa, kunhan työaikoja noudatetaan. Syyksi kesken työpäivän pois lähtemiseen A on ilmoittanut lasten sairastelun. Pidän perustetta uskottavana, koska asiassa ei ole muuta esitetty.

Muut työntekijät ovat kokeneet ongelmalliseksi A:n edellä kuvatun menettelyn. A:n yhteistyötaidoissa on siten ollut puutteita. Puutteet eivät kuitenkaan ole laadultaan olleet niin vakavia, että ne voitaisiin ottaa huomioon irtisanomisjärjestystä muodostettaessa. Esitetty selvitys ei näin ollen osoita, että joku verrokeista olisi ollut ammattitaitonsa puolesta siinä määrin A:ta tärkeämpi ammattityöntekijä, että A:n irtisanominen ennen häntä olisi ollut perusteltua.

A:lla on ollut useaan verrokkityöntekijään verrattuna pitempi työsuhde. Työntekijöiden huoltovelvollisuutta työnantaja ei ole selvittänyt. Kantajan mukaan A:lla on neljä lasta, mitä tietoa vastaaja ei ole kiistänyt. Irtisanoessaan A:n työsopimuksen X Oy on näin ollen menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.

Työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työvoiman vähentämismääräystä irtisanoessaan ammatillisesti tasavertaisista työntekijöistä pitempään työsuhteessa olleen A:n. Työnantaja ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota myöskään A:n huoltovelvollisuuteen.

Tuomitsen tämän vuoksi X Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 3.000 euroa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle.

Yhtiö on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

 
Julkaistu 8.1.2019