TT 2019:15

Oikeudenkäyntiasiamiehen korvausvastuu
Työehtosopimuksen rikkominen

Diaarinumero: R 68/17
Antopäivä: 25.1.2019

Vastaajayhtiön katsottiin toimineen työehtosopimuksen vastaisesti, kun se ei ollut maksanut ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:ssä tarkoitettua lomarahaa tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille. Yhtiö tuomittiin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Kysymys myös oikeudenkäyntiasiamiehen velvollisuudesta korvata päämiehensä vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.

KANTAJA

Tehy ry

VASTAAJA

X Oy

KUULTAVAT

Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry

Hyvinvointiala HALI ry (ent. Hyvinvointialan liitto ry)

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.10.2018 ja 21.11.2018

Pääkäsittely 21.11.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n, Terveyspalvelualan liitto ry:n (ajalla 28.6.2016-3.12.2018 Hyvinvointialan liitto ry ja 4.12.2018 alkaen Hyvinvointiala HALI ry) ja Tehy ry:n ensihoitopalvelualan työehtosopimus (1.2.2017-31.1.2018) sisältää muun ohella seuraavan määräyksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Vuosiloma

---

6. Lomaraha

Lomaraha on 50 % vuosilomapalkasta ja se maksetaan työntekijän palattua työhön lomaltaan tai lomansa osalta. Mikäli kuitenkin lomarahan tai sen osan maksaminen tuottaisi yritykselle suuria taloudellisia vaikeuksia, työnantaja ja työntekijä voivat sopia lomarahan tai sen osan maksuajankohdan siirtämisestä enintään seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli työnteki­jän työsuhde päättyy ennen lomarahan tai sen osan maksuajankohtaa, makse­taan se työsuhteen päättyessä.

Maksettaessa lomakorvaus työsuhteen jatkuessa tai työsuhteen päättyessä työntekijälle maksetaan lomarahaa vastaava korvaus siltä osin kuin lomarahaa ei ole hänelle aiemmin maksettu.

Lomarahaa tai vastaavaa korvausta ei suoriteta työntekijälle, joka on välittö­mästi ennen loman alkamista tai työsuhteen päättymistä tai loman päätyttyä ollut työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä tai jättää irtisanomis­ajan noudattamatta. Lomarahaa tai vastaavaa korvausta ei makseta siinäkään tapauksessa, että työntekijä on irtisanottu työntekijästä johtuvasta syystä tai että työsopimus on purettu edellyttäen, että irtisanomista tai purkua ei tode­ta lainvastaiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vastaava määräys oli 1.4.2012-30.4.2014 voimassa olleessa sairaankuljettajia koskevassa työehtosopimuksessa ja 1.5.2014-31.1.2017 voimassa olleessa ensihoitopalvelualan työeh­tosopimuksessa.

ASIAN RIIDATON TAUSTA

X Oy (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) on työehtosopimukseen osallisen työnantajaliitto Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n (jäljempänä SSK) jä­sen. Tehy ry:n jäsenet A, B, C, D, E ja F ovat työskennelleet yhtiön palveluksessa eri pituisissa työsuhteissa tarvittaessa töihin kutsuttavina työntekijöinä. Yhtiö on suorittanut edellä mainituille työntekijöille vuosilomalain 16 §:n mukaisen lomakorvauksen kuukausittain.

Yhtiö ei ole maksanut lomakorvauksesta lomarahaa:

- A:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2015-31.3.2015, 1.4.2015-31.3.2016 ja 1.4.2016-31.3.2017,

- B:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2015-31.3.2015, 1.4.2015-31.3.2016 ja 1.4.2016-31.3.2017,

- C:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2015-31.3.2015, 1.4.2015- 31.3.2016 ja 1.4.2016-31.3.2017,

- E:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2014-31.3.2015, 1.4.2015-31.3.2015, 1.4.2015- 31.3.2016 ja 1.4.2016-31.3.2017,

- D:lle lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2016-31.3.2017,

- F:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2015-31.3.2015, 1.4.2015- 31.3.2016 ja 1.4.2016-31.3.2017.

Kantaja Tehy ry sekä työehtosopimukseen osalliset SSK ja Hyvinvointialan liitto HALI ry (jäljempänä HALI) ovat yksimieliset työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tulkinnasta. HALI on 23.3.2017 molempien työnantajaliittojen puolesta kehottanut yhtiötä maksamaan lomarahat edellä mainituille työntekijöille.

KANNE

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa:

- X Oy:n suorittamaan Tehy ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tietensä rikkomisesta, ja

- X Oy:n ja asianajaja G:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Tehy ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 5.150 eurolla korkolain4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta.

Perusteet

Työehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta

Yhtiö ei ole työehtosopimuksen mukaisesti maksanut edellä mainituille työntekijöille lomakorvauksesta lomarahaa. Tällainen lomaraha on maksettava myös tarvittaessa töihin kutsuttaville työntekijöille. Työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan sanamuoto on selvä. Säännöksen 2 momentissa on nimenomaisesti mainittu, että lomaraha maksetaan työsuhteen jatkuessa tai työsuhteen päättyessä maksettavasta lomakorvauksesta. Sopimuskohdassa ei ole erikseen määrätty, että sen soveltaminen olisi riippuvainen työsuhteen kestosta tai luonteesta.

Työnantajan menettely on ollut tietoista sekä erityisen moitittavaa, koska se on sekä työehtosopimuksen määräyksen selvän sanamuodon että työnantajaliiton maaliskuussa 2017 antamien ohjeiden ja kehotusten vastaisesti laiminlyönyt velvollisuutensa maksaa lomarahaa keikkatyötä tehneille Tehy ry:n jäsenille. Vaikka työehtosopimuksen määräyksen sanamuoto olisi epäselvä tai vaikka yhtiö ei olisi alun perin ollut tietoinen vuonna 2010 laaditusta lomaoppaasta, maksuvelvollisuudesta ei ole enää keväällä 2017 voinut olla epäselvyyttä, kun työnantajaliitot ovat pyrkineet toteuttamaan valvontavelvollisuuttaan ja kehottaneet yhtiötä maksamaan kysymyksessä olevat lomarahat. Vastaaja ei ole noudattanut kehotusta.

Kanne on nostettu 5.6.2017 ja se, että liitoilla on asiassa yhteinen tulkinta, on riitautettu ensimmäisen kerran asian valmisteluistunnossa 22.10.2018. Tähän nähden vastaajan vetoamat seikat liittojen tulkintaan liittyen eivät ole uskottavia. Työnantajaliitto on ensin helmikuussa 2017 antanut virheellisen ohjeen vastaajalle. Virheellinen ohjeistus on kuitenkin korjattu maaliskuussa 2017, ja vastaajaa on kehotettu noudattamaan sille ilmoitettua tulkintaa. Jos vastaajayhtiö olisi katsonut, että liittojen yhteinen tulkinta on asiassa riidanalainen seikka, tämä olisi tuotu esiin jo asiassa annetussa vastauksessa.

Vastaajan vetoamilla seikoilla lomaoppaan sisällöstä ei ole merkitystä työehtosopimuksen määräyksen rikkomista koskevan asian arvioinnissa. Merkitystä ei ole myöskään sillä, miten muut työehtosopimukseen sidotut työnantajat mahdollisesti menettelevät. Myöskään vastaajayhtiön omalla tulkinnalla ei ole merkitystä asian arvioinnissa tilanteessa, jossa työehtosopimukseen osallisilla liitoilla on yhteinen tulkinta, joka on saatettu vastaajayhtiön tietoon.

Sopimusmääräys ei ole pakottavan lainsäädännön vastainen

Vastaajan esittämä väite palkkauksen epätasapuolisuudesta ei pidä paikkaansa. Kun molemmille työntekijäryhmille maksetaan vuosilomalain mukainen vuosilomapalkka ja molemmille lisäksi työehtosopimuksen mukainen lomaraha, palkkaus on tasapuolinen. Vastaajan esittämä laskelma perustuu virheellisiin taustatietoihin, eikä se osoita oikeaa palkkaustasoa. Kantaja viittaa lisäksi tältä osin kirjelmässään 22.10.2018 lausumaansa.

Oikeudenkäyntikuluista

Vastaajan asiamiehen tulee vastata osaltaan kantajan oikeudenkäyntikuluista, koska asia on tullut vireille jo 5.6.2017, ja asiassa on valmisteluistuntoon 22.10.2018 saakka ollut riidatonta, että työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yksimieliset työehtosopimuksen kysymyksessä olevan määräyksen tulkinnasta. Vastauksessa on esitetty sekä lakiin perustumattomia että muiden tuomioistuinten toimivaltaan kuuluvia vaatimuksia ja väitteitä. Lisäksi valmisteluistunnossa 22.10.2018 on esitetty täysin uusia väitteitä, joiden esittämiselle jo vastauksessa ei ole ollut mitään estettä. Edellä selostetun johdosta asiassa on jouduttu toimittamaan kaksi valmisteluistuntoa. Asiamies on siten menetellyt hyvän asianajotavan vastaisesti ja hänen menettelynsä on osaltaan pitkittänyt oikeudenkäyntiä.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että:

- kanne hylätään ja

- Tehy ry velvoitetaan korvaamaan X Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 7.011 eurolla ja asianosaiskulut 6.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen määräyksen tieten rikkomisesta

X Oy ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen määräystä.

Yhtiössä on aina noudatettu työehtosopimusta, jonka se on saanut SSK:lta. Työehtosopimukseen perustuva lomaopas on laadittu jo vuonna 2010, mutta yhtiö on aloittanut toimintansa vasta 8.6.2012. Yhtiö on saanut lomaoppaan vasta vuonna 2017, eikä se ole ollut tätä ennen sellaisesta tietoinen. Lomaopas ei ole työehtosopimuksen osa, eikä sitä ole julkaistu Finlex-tietokannassa eikä sopimukseen osallisten liittojen internet-sivuilla. Opas tuli yhtiön tietoon vasta 23.3.2017, kun yhtiön palveluksesta jo pois lähteneet työntekijät esittivät vaatimuksen siitä, että kanteessa tarkoitetut lomarahat tulee maksaa.

Vastaaja ei ole riitauttanut vastauksessaan liittojen tulkinnan yhtenevyyttä, koska kanteessa tältä osin esitetty näyttö jäi epäselväksi, ja vastaaja kävi tämän jälkeen keskusteluja toisen liiton kanssa. Väite riitautettiin näistä keskusteluista saadun käsityksen perusteella.

Työehtosopimukseen osallisten liittojen tulkinnan osalta vastaajalla oli aihetta uskoa ennen liittojen asiassa työtuomioistuimille 16.11.2018 antamaa lausumaa, että työnantajaliitot eivät ole yksimielisiä kantajan esittämästä tulkinnasta. Vastaajayhtiön edustaja H on 2.9.2018, 9.9.2018, 29.10.2018, 31.10.2018 sekä 16.11.2018 käynyt neuvotteluja työnantajaliittojen kanssa koskien liittojen käsitystä sopimuskohdan tulkinnasta.

Lomaopas on epäselvä vanhentuneine ammattinimikkeineen ja käsitteineen. Lisäksi se on sisällöltään ristiriitainen, koska johdannossa puhutaan vain päätoimisista työntekijöistä, mutta lomaltapaluurahaa koskevassa osiossa kaikista työntekijöistä palkkaustavasta tai työajasta riippumatta. Liitot eivät ole tästä huolimatta päivittäneet lomaopasta, mikä osoittaa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin.

Vuonna 2013 lomarahan maksamisesta oli ollut puhetta Tehy ry:n ja vastaajan välillä, mutta asia oli jäänyt sillensä eikä kantaja edellyttänyt lomarahan maksamista tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille. Liitot eivät ole opastaneet eivätkä osaltaan valvoneet lomaoppaan soveltamista ja sen tietoon saattamista yrityksille. Osa muistakin työehtosopimukseen sidotuista yrityksistä noudattaa vastaajan omaksumaa tulkintaa.

Yhtiön omaksuma tulkinta on vastannut jäljempänä selostettua pakottavan lainsäädännön edellyttämää tulkintaa, mikä osaltaan osoittaa, että määräystä ei ole rikottu tieten.

Sopimusmääräys on pakottavan lainsäädännön vastainen

Kantajan esittämä tulkinta sopimusmääräyksestä on lisäksi vastoin työsopimuslain 2 luvun 2 pykälässä tarkoitettua työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Työnantajalla ei ole perusteita maksaa tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle korkeampaa lomakorvausta kuin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle. Kantajan esittämä tulkinta johtaisi siihen, että tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät pääsisivät palkkauksen osalta parempaan asemaan kuin vakituiset työntekijät. Jos tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle maksettaisiin 50 prosentin suuruinen lomaraha, hänen lomakorvauksensa olisi huomattavasti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevaa työntekijää korkeampi vuosilomalain 16 §:ssä määrätyn 9 prosentin lomakorvauksen korottuessa 13,5 prosentiksi sekä 11,5 prosentin lomakorvauksen korottuessa 17,25 prosentiksi. Tällainen palkkaepätasa-arvo olisi todennäköisesti myös yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua työsyrjintää.

Vakituisille työntekijöille palkka maksetaan työehtosopimuksen mukaan ja tarvittaessa työhön kutsuttaville vuosilomalain mukaan, jolloin palkat ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa, kun lomarahaa ei makseta tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille. Lomarahan maksaminen viimeksi mainituille työntekijöille johtaisi siihen, että näiden palkkataso olisi korkeampi kuin vakituisten työntekijöiden palkkataso. Tältä osin viitataan lisäksi vastaajan asiassa esittämään laskelmaan.

Oikeudenkäyntikuluista

Asianajaja G on kiistänyt häneen kohdistetun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen perusteettomana. Vaatimukset ja väitteet asiassa on laadittu yhdessä päämiehen kanssa, jolle asialla on merkittävä taloudellinen vaikutus. G:n alun perin riidattomaksi ilmoittama näkemys työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisyydestä ilmeni virheelliseksi vasta valmisteluistunnossa päämiehen edustajan kerrottua tästä seikasta ja käymistään keskusteluista liittojen kanssa. Liittojen käsitys sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta on ollut kaiken kaikkiaan epäselvä. G on omalta osaltaan pyrkinyt edistämään asian joutuisaa käsittelyä.

TODISTELU

Kantaja Ei nimettyä todistelua

Vastaaja

Kirjalliset todisteet

V1. Vuosilomaopas

Henkilötodistelu

1. H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pääasia

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat asiassa yksimieliset siitä, että työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tulkinta on kanteessa esitetyn mukainen. Määräyksessä tarkoitettu lomakorvaus on tullut maksaa myös kanteessa tarkoitetuille tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille. Käsillä ei siten ole työehtosopimuksen tulkintakanne, jonka perusteella työtuomioistuin vahvistaa työehtosopimukseen osallisten välillä riidanalaisen sopimusmääräyksen oikean tulkinnan. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiö rikkonut tietensä työehtosopimuksen sanottua sopimusmääräystä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Vaikka työehtosopimukseen osalliset ovat yksimieliset sopimusmääräyksen tulkinnasta, työtuomioistuin tutkii kanteen kiistämisperusteena yhtiön väitteen siitä, että mainittu tulkinta johtaisi perusteettomasti eri suuruisiin korvauksiin eri työntekijäryhmien välillä ja olisi tämän vuoksi työntekijöiden tasapuolista kohtelua koskevan pakottavan lainsäädännön vastainen. Vastaaja on esittänyt tältä osin laatimansa laskelman, jonka mukaan kantajan tulkinta lomakorvauksen ja lomarahan maksamisesta johtaisi ilman hyväksyttävää perustetta vakinaisten ja tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden erilaiseen kohteluun.

Työtuomioistuin katsoo, että vastaajan esittämässä laskelmassa tarvittaessa työhön kutsuttava työntekijä on tosiasiallisesti työskennellyt enemmän kuin vakituinen työntekijä, joka on pitänyt vuosiloman. Tarvittaessa työhön kutsuttavalle laskelman mukaan maksettava suurempi lomapalkan kokonaismäärä ei siten ole perusteettomasti maksettavaa etuutta. Laskelma ei kuvaa sisällöltään vertailukelpoisia korvauksia, eikä osoita vastaajan asiassa vetoamaa työntekijäryhmien perusteettomasti erilaista kohtelua. Muutakaan perustetta katsoa työehtosopimukseen osallisten yksimielisesti esittämä työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tulkinta pakottavan lainsäädännön vastaiseksi ei ole ilmennyt. Mainittu kanteen kiistämisperuste ei siten menesty.

Siltä osin, onko yhtiö rikkonut työehtosopimuksen määräystä tieten, työtuomioistuin lausuu seuraavaa.

Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan kysymyksessä olevilta osin kanteessa esitetyn mukaiseksi ja sisällöltään selväksi jo määräyksen 2 kappaleen sanamuodon perusteella. Määräyksestä ei myöskään ilmene, että jokin työntekijäryhmä olisi määräyksen soveltamisen ulkopuolella. Myös tulkintaohjeeksi tarkoitetusta vuosilomaoppaasta on ilmennyt kanteessa esitetty sopimusmääräyksen tulkinta.

Yhtiö on katsonut, että määräys ei ole sisällöltään selvä ja että yhtiöllä ei ole ollut tietoa määräyksen oikeasta tulkinnasta. Määräyksen mukaan lomaraha maksetaan työntekijän palattua työhön lomaltaan tai loman osalta. Tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät eivät pidä lomaa eivätkä siten myöskään palaa lomalta. HALI ja I Oy olivat antaneet vastaajalle 8.2.2017 tulkintaohjeen, jonka mukaan kanteessa tarkoitettua lomarahaa ei makseta tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille. Yhtiö on saanut vuosilomaoppaan vasta 23.3.2017. Työtuomioistuin katsoo, että mainituilla perusteilla yhtiön ei ole näytetty olleen tietoinen sopimusmääräyksen oikeasta tulkinnasta ennen 23.3.2017.

HALI on riidattomasti 23.3.2017 molempien sopimukseen osallisten työnantajaliittojen puolesta kehottanut yhtiötä maksamaan lomarahat kanteessa tarkoitetuille työntekijöille. Ilmoituksesta on ilmennyt liittojen tulkinta sopimusmääräyksen sisällöstä, ja yhtiö on tällöin saanut myös vuosilomaoppaan, josta tulkinta on myös ilmennyt. Työtuomioistuin katsoo, että mainitun kehotuksen saatuaan yhtiö on tullut tietoiseksi kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräyksen oikeasta tulkinnasta. Työtuomioistuin katsoo, että yhtiön väittämät vuosilomaoppaan epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet eivät muuta tätä arviointia toiseksi. Yhtiö ei ole maksanut kanteessa tarkoitettuja lomarahoja asian pääkäsittelyyn 21.11.2018 mennessä.

Työtuomioistuin katsoo edellä lausutuin perustein, että yhtiö on rikkonut tietensä työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohtaa jättämällä 23.3.2017 jälkeen maksamatta mainitussa sopimusmääräyksessä tarkoitetut lomakorvaukset kanteessa tarkoitetuin tavoin. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset täyttyvät.

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Työtuomioistuin katsoo yhtiön syyllisyyden määrän suureksi siltä osin kuin se on 23.3.2017 saamansa kehotuksen jälkeen laiminlyönyt lomarahan maksamisen kanteessa tarkoitetuille työntekijöille. Yhtiö ei ole tämän asian pääkäsittelyyn 21.11.2018 mennessä maksanut lomarahoja, joten se on laiminlyönyt työehtosopimuksen määräystä tahallisesti jo yli puolentoista vuoden ajan. Vahingon suuruudesta ja yhtiön koosta ei ole esitetty selvitystä, eikä näillä seikoilla ole tämän vuoksi merkitystä asian arvioinnissa. Asiassa ei ole ilmennyt myöskään sellaisia erityisiä syitä, joiden vuoksi hyvityssakko tulisi jättää tuomitsematta.

Mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo oikeaksi tuomita asiassa tuomiolauselmasta ilmenevän suuruisen hyvityssakon.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaaja häviää asian, joten se on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Vastaajan avustajaa kohtaan esitetyn oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta työtuomioistuin lausuu seuraavaa.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 38 §n mukaan jos muuta ei ole säädetty, asioiden käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen asiamies ja avustaja, joka 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut vastapuolelle ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut. Asiamies ja avustaja voi 5 §:n mukaan aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia pitkittämällä oikeudenkäyntiä esimerkiksi jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä tai esittämällä väitteen, jonka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää aiheettomaksi, taikka muulla velvollisuuden vastaisella menettelyllä.

Lain esitöissä on todettu, että sanotun lainkohdan soveltaminen edellyttää, että asiamies ja avustaja on omalla toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut päämiehensä vastapuolelle tarpeettomia lisäkustannuksia. Lisäksi jos vaatimus korvausvelvollisuudesta perustuu esimerkiksi asiassa tehtyyn perusteettomaan väitteeseen, asiamiehen ja avustajan korvausvastuu edellyttää, että hän on käsittänyt tai ainakin hänen olisi pitänyt käsittää väitteen perusteettomuus. Esitöissä on kuitenkin korostettu myös sitä, että asiamiehen ja avustajan kulukorvausvastuuta on sovellettava varovaisesti, sillä pääsäännön mukaan asiamies ja avustaja on oikeutettu luottamaan päämiehensä tosiasioita ja muita oikeudenkäyntimenettelyyn vaikuttavia kysymyksiä koskeviin ilmoituksiin. (HE 191/1993 vp s. 15.)

Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2001:65, KKO 2003:46 ja KKO 2005:9 käsitellyt asiamiehen ja avustajan kulukorvausvastuuta. Ratkaisujen perusteluissa on korostettu sitä, että avustajan oikeudellinen arvio päämiehensä ajaman asian edellytyksistä tulee olla ilmeisen virheellinen, jotta seurauksena voisi olla oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettu henkilökohtainen vastuu vastapuolen oikeudenkäyntikuluista. Merkitystä on annettava muun muassa sille, ovatko esitetyt vaatimukset olleet oikeudellisesti mahdottomia. Pelkästään erilainen arvio näytön riittävyydestä taikka väärin mitoitetut vaatimusten määrät eivät korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan ole sellaista lain tarkoittamaa oikeudenkäynnin pitkittämistä, jonka perusteella asiamies tai avustaja voisi joutua kulukorvausvastuuseen.

Vastaajan asiamies on laatinut työtuomioistuimeen 8.9.2017 saapuneen vastaajan vastauskirjelmän, jossa on esitetty muun ohella vaatimukset siitä, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta, koska se ei perustu työehtosopimukseen vaan vuosilomaoppaaseen, että toissijaisesti kanne hylätään ja Tehy ry velvoitetaan maksamaan yhtiölle hyvityssakkoa 23.500 euroa tai ainakin korvaamaan yhtiölle aiheuttamansa vahinko, taikka mikäli työtuomioistuin ratkaisee asian kanteessa vaaditulla tavalla, Tehy ry:n tulkinta lomarahan maksamisesta tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle ulotetaan ensisijaisesti koko terveyspalvelualalle ja toissijaisesti myös muille sopimusaloille. Hyvityssakko- ja vahingonkorvausvaatimuksia on perusteltu muun muassa siten, että Tehy ry on rikkonut voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä panemalla vireille perusteettoman vuosilomaoppaaseen perustuvan kanteen yhtiötä vastaan. Tulkinnan laajentamista koko terveyspalvelualalle tai myös muille sopimusaloille koskenutta vaatimusta on perusteltu siten, että Tehy ry:n tulkinta lomarahan maksamisesta tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle olisi muuta terveyspalvelualaa eriarvoistava ja että mikäli Tehy ry:n kanta hyväksyttäisiin, kysymys olisi lainsäädäntöä muuttavasta ennakkopäätöksestä, jonka soveltaminen tulisi ulottaa yhdenvertaisesti vähintään koko terveyspalvelualalle. Vastauksessa on lisäksi riitautettu laajasti kanteesta ilmenevä työehtosopimuksen määräyksen tulkinta.

Työtuomioistuin on 12.9.2017 sekä 7.3.2018 kehottanut vastaaja täydentämään vastauksesta ilmeneviä vaatimuksia ja niiden perusteita. Erityisesti 7.3.2018 päivätyssä täydennyskehotuksessa on laajasti selostettu, mikä on työtuomioistuimen toimivalta, kenellä on työtuomioistuimessa puhevalta sekä mihin lakeihin perustuvia ja millaisia vaatimuksia työtuomioistuimessa on mahdollista käsitellä.

Vastaajan asiamies on laatinut 13.4.2018 työtuomioistuimeen saapuneen vastaajan lausuman, jossa ei ole yksiselitteisesti vastattu työtuomioistuimen täydennyskehotuksessa esittämiin kysymyksiin vaan lähinnä toistettu vastauskirjelmästä ilmenevät asiat.

Asiassa on toimitettu 22.10.2018 valmisteluistunto, jossa on puheenjohtaja on tiedustellut vastaajan avustajalta, mihin edellä mainitut vastaajan vaatimukset perustuvat. Keskustelun päätteeksi vastaajan asiamies on luopunut sanotuista vaatimuksistaan. Työtuomioistuin katsoo, että edellä selostetut vastauksessa esitetyt vaatimukset ovat olleet osin lakiin perustumattomia ja osin niiden käsittely ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Valmisteluistunnon loppupuolella vastaajaa edustanut yhtiön hallituksen puheenjohtaja on tuonut käsityksenään esiin, että työehtosopimukseen osalliset liitot eivät olisi yksimielisiä kanteesta ilmenevästä sopimusehdon tulkinnasta. Yhtiön edustaja oli ilmoituksensa mukaan jäänyt tähän käsitykseen hiljattain tapahtuneissa keskusteluissaan työnantajaliittojen työntekijöiden kanssa. Kantajan asiamies on tuolloin todennut, että 30.8.2018 päivättyyn yhteenvetoon on haastehakemuksen ja vastauksen perusteella kirjattu riidattomaksi seikaksi, että Tehy ry ja työantajaliitot ovat yksimielisiä työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tulkinnasta ja että tämä seikka oli ollut myös valmisteluistunnossa tähän saakka riidaton. Vastaajan avustaja on vastaajan puolesta pyytänyt poistamaan sanotun lausuman yhteenvedon riidattomista seikoista sekä kirjaamaan vastauksen perusteisiin, että liitot eivät vastaajan käsityksen mukaan ole yksimielisiä asiasta. Näiden uusien väitteiden johdosta työtuomioistuin on pyytänyt oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 32 a §:n nojalla Suomen Sairaankuljetusliitto ry:ltä ja Hyvinvointialan liitto ry:ltä lausumat siitä, mikä on niiden käsitys kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen oikeasta tulkinnasta. Mainitut liitot ovat 16.11.2018 toimittaneet työtuomioistuimelle lausuman, jossa on toistettu jo kanteessa esiin tuotu työehtosopimukseen osallisten tulkinnan yksimielisyys.

Vastaajan asiamies on tämän jälkeen pyytänyt työtuomioistuinta peruuttamaan asian istuntokäsittelyn 21.11.2018, jotta vastaaja voisi hankkia oikeudellisen asiantuntijalausunnon siitä, merkitsisikö kantajan näkemyksen mukainen tulkinta poikkeamista työntekijöiden tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta, sekä siitä, onko vuosilomaopas oikeudenkäyntiin oleellisesti vaikuttavalla tavalla ilmaisultaan epäselvä. Kantaja on vastustanut pyyntöä. Työtuomioistuin on hylännyt pyynnön todeten, että kanne on pysynyt koko asian käsittelyn ajan samana ja että tällaisten lausuntojen pyytämiselle on ollut riittävästi aikaa kanteen vireilletulon 5.6.2017 jälkeen. Myöskään kuultavien liittojen lausuman sisällöllä ei voida hankittavaksi esitetyn lausunnon aihe huomioon ottaen todeta olleen vaikutusta pyynnön esittämiseen.

Asiassa on toimitettu jatkettu valmisteluistunto 21.11.2018, jonka lopputulemana on ollut tämän tuomion kertoelmasta ilmenevän sisältöiset vastaajan vaatimukset ja niiden perusteet.

Asia on tullut työtuomioistuimessa vireille 5.6.2017, ja vastaajan edustaja on vasta valmisteluistunnossa 22.10.2018 ensimmäisen kerran tuonut esiin sen asian käsittelyn kannalta keskeisen väitteen, että työehtosopimukseen osalliset liitot eivät olisikaan yksimielisiä kysymyksessä olevan sopimuskohdan tulkinnasta. Tältä osin ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, oliko mainittu seikka vastaajan avustajan tiedossa ennen kuin yhtiön edustaja toi sen esiin valmisteluistunnossa. Tätä oikeudenkäyntiä osaltaan viivästyttänyttä menettelyä ei voida siten lukea vastaajan avustajan syyksi.

Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että asianajajana toimivan vastaajan avustajan olisi pitänyt tietää, että vastauksessa ja vielä yksilöityjen kirjallisten lausumapyyntöjen jälkeenkin valmisteluistunnossa 22.10.2018 esitetyt vaatimukset ovat joko lakiin perustumattomia tai muutoin työtuomioistuimeen kuulumattomia ja että asiassa ei ole ollut kysymys työehtosopimuksen tulkintakanteesta, jossa vastaaja voisi riitauttaa työehtosopimuksen määräyksen oikean tulkinnan. Asian oikeudellinen arvio on siten tältä osin ollut ilmeisen virheellinen. Myös pyrkimys peruuttaa istuntokäsittely 21.11.2018 on pyynnön sisältö ja ajoitus huomioon ottaen tehty asian käsittelyn viivästyttämistarkoituksessa.

Edellä selostettua vastaajan avustajan menettelyä kokonaisuutena arvioiden vastaajan avustajan on katsottava menettelyllään viivyttäneen oikeudenkäyntiä esittämällä vaatimuksia ja väitteitä, jotka hänen olisi tullut ymmärtää perusteettomiksi, ja aiheuttaneen tällä menettelyllään vastapuolelle ylimääräisiä kustannuksia oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 ja 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen hänet on velvoitettava korvaamaan Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa yhteisvastuullisesti vastaajayhtiön kanssa. Määrällisesti työtuomioistuin katsoo vastaajan avustajan menettelyn yhteisvastuulliseksi osuudeksi oikeudenkäyntikuluista 2.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan Tehy ry:lle 4.000 euroa hyvityssakkoa työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tietensä rikkomisesta.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan Tehy ry:lle arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5.150 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta.

Työtuomioistuin velvoittaa asianajaja G:n korvaamaan Tehy ry:lle yllä mainituista oikeudenkäyntikuluista yhteisvastuullisesti 2.000 euroa yllä mainittuine viivästyskorkoineen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ihonen puheenjohtajana sekä jäseninä Saarensola, Pärssinen, Lallo, Vettainen ja Tähkäpää. Valmistelija on ollut Willstedt.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 25.1.2019