TT 2019:24

Palkkaus
Vaativuusryhmittely
Virkaehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 76/17
Antopäivä: 18.2.2019

Kysymys poliisilaitoksen rikostutkintayksikön tutkintaryhmässä ryhmänjohtajana ja tutkinnanjohtajana työskennelleen rikosylikonstaapelin tehtävän vaativuusluokituksesta. (Ään.)

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.4.2018

Jatkettu suullinen valmistelu 31.8.2018

Pääkäsittely 9.1.2019

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus 29.11.2002 ja siihen tehdyt päivitykset

Poliisissa noudatetaan sisäasianministeriön ja hallinnonalan virkamiesyhdistysten (AKAVA-JS ry, Palkansaajajärjestö Pardia ry ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry) välillä 29.11.2002 tehtyä ja allekirjoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien.

Poliisin palkkausjärjestelmäsopimusta on päivitetty tarkentavalla virkaehtosopimuksella 9.11.2007 sopimukseen 30.9.2007 mennessä tehtyjen muutosten johdosta.

Poliisin palkkausjärjestelmässä jokaiselle poliisihallinnon tehtäväkokonaisuudelle on määritelty vaativuustaso ja sen mukaan määräytyvä peruspalkka. Peruspalkka määräytyy siten virkamiehen hoitaman tehtävän vaativuustason mukaan (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus 3 §).

Poliisin palkkausjärjestelmäsopimusta on päivitetty myös 15.10.2010 tehdyllä tarkentavalla virkaehtosopimuksella virastoerän kohdentamisesta poliisitoimessa ja sen liitteessä 1, jossa vaativuustaso 8 on tarkennettu.

Edellä mainitut asiakirjat muodostavat poliisitoimen palkkausjärjestelmää koskevan virkaehtosopimuskokonaisuuden, johon kanteen vahvistusvaatimus perustuu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisitoimen palkkausjärjestelmää koskeva allekirjoituspöytäkirja 29.11.2002

Sovittaessa poliisin palkkausjärjestelmäsopimuksesta sopimusosapuolet ovat laatineet 29.11.2002 allekirjoituspöytäkirjan, jonka mukaan neuvotteluosapuolet ovat olleet yksimielisiä muun muassa seuraavista seikoista. Allekirjoituspöytäkirja 29.11.2002 ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, mutta ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen siinä käsitellyistä asioista.

Vaativuustasojen toimenkuvauksissa on määritelty yleisellä tasolla ne tehtävät, jotka kyseiselle vaativuustasolle sijoitettavan virkamiehen työtehtäviin tulisi kuulua (1 §:n 1 momentti).

Vaativuustaso määräytyy aina virkamiehen todellisten työtehtävien mukaan siten, että hänen työtehtäviään verrataan yleiseen vaativuustason toimenkuvaan ja siinä määriteltyihin tehtäviin (1 §:n 1 momentti).

Tehtävien vaativuudenarvioinnissa vaativuustekijät ovat koulutusaste, lisäkoulutus, oppimisajan pituus, operatiivinen toiminta, fyysiseen kuntoon kohdistuvat vaatimukset, päättelytaito ja ongelmanratkaisu, sitovuuden aikajänne, asiantuntemuksen taso, tehtäväjohtaminen, henkilöjohtaminen, itsenäisyys sekä vaikutus poliisihallinnon tulokseen (1 §:n 4 momentti).

Poliisin palkkausjärjestelmäsopimuksen toimenkuvat on määritelty alun perin allekirjoituspöytäkirjan 29.11.2002 liitteessä nro 1.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohje 31.12.2006

Poliisin palkkausjärjestelmästä on annettu 31.12.2006 soveltamisohje, jossa on muun ohella seuraavat määräykset. Soveltamisohje 31.12.2006 ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, mutta ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen siinä käsitellyistä asioista.

Poliisihallinnon eri tehtävätyypeille on laadittu erilliset vaativuustasot, jotka muodostuvat tehtävän nimikkeestä sekä yleisestä toimenkuvasta. Yleisestä toimenkuvasta selviävät ne tehtävät, joita kyseiselle vaativuustasolle sijoitettavan henkilön työtehtäviin tulisi kuulua. (s. 9 kohta 3.2.1)

Palkkausjärjestelmän soveltamisalan piiriin kuuluville virkamiehille laaditaan henkilökohtaisen toimenkuvan määrittely, josta selviää virkamiehen tehtävät ja vastuualueet. Henkilökohtaisen toimenkuvan tulee perustua todellisiin, työjärjestyksen tai ohjesäännön perusteella määriteltyihin virkamiehen tehtäviin. (s. 9 kohta 3.2.2)

Henkilön virkanimikkeellä ei ole vaikutusta vaativuustason valinnassa vaan vaativuustaso määräytyy aina henkilön todellisten työtehtävien mukaan siten, että virkamiehen työtehtäviä verrataan yleiseen vaativuustason toimenkuvaan ja siinä määriteltyihin tehtäviin (s. 10 kohta 3.2.3).

Vaativuustason valinta tapahtuu aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella (s. 10 kohta 3.2.3).

Vaativuustason valinnan perusteena olevat tekijät arvioidaan kerran vuodessa pääsääntöisesti tulos- ja kehityskeskustelujen yhteydessä. Vuotuisiin kehityskeskusteluihin perustuvat muutokset tulevat voimaan 1.4. lukien. (s. 10 kohdat 3.2.4 ja 3.2.5)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tarkentava virkaehtosopimus virastoerän kohdentamisesta poliisitoimessa 15.10.2010

Poliisihallituksen, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä on tehty 15.10.2010 virastoerän kohdentamista poliisitoimessa koskeva tarkentava virkaehtosopimus. (PohaDnro/2010/1449)

Virastoerä suunnataan poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen kehittämiseen muun ohella siten, että tutkintatehtävien (08-sarja) yleisten toimenkuvien kuvauksia tarkistetaan liitteen 1 mukaisesti. (2 §:n a-kohta)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 1 tarkentavaan virkaehtosopimukseen 15.10.2010 PohaDnro/2010/1449

Toimenkuvamuutokset 1.9.2010 lukien

08. Tutkintatehtävät

08.06.02 Tutkintatoimen vaativat erityistehtävät / Esimiestasoinen vastuuhenkilö

Toimii erittäin vaativissa tutkintatoimen eritystehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä.

Esimerkkejä:

- pitkäkestoiset vaativat tiedustelu- tai tutkintatehtävät

- valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö

- erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen

- toimiminen huomattavan suuren ryhmän johtajana (yli 12 henkilöä)

- alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä

- rajoitetut tutkinnanjohtajaoikeudet

- toimenkuvassa merkittävää päällystötason vastuunottoa

- vetovastuu valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä vaativassa projektitutkinnassa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisihallituksen 10.12.2010 antamat tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevat tarkennetut linjaukset (POHADno/2010/1449)

Poliisihallitus on 10.12.2010 antanut tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevat tarkennetut linjaukset, jossa tutkintatehtävien vaativuustason 08.06.02 soveltamisohjeet ovat seuraavat (s. 11).

Tutkintatehtävien vaativan erikoistoimen ja esimiestasoisen vastuuhenkilön tehtävien vaativuustason 08.06.02 soveltamiskäytännöissä on voitu yksiköiltä saatujen selvitysten perusteella todeta olevan erilaisia käytäntöjä. Erityisesti erilaisia soveltamislinjauksia on syntynyt paikallispoliisin eri yksiköiden tutkintatehtävien sijoitteluissa. Nyt tehdyillä yleisen toimenkuvan tarkennuksilla on pyritty siihen, että tason soveltaminen eri yksiköissä ja erityisesti paikallispoliisin vaativimmissa ryhmänjohtajatehtävissä perustuisi vastaisuudessa mahdollisimman yhtenäisiin käytäntöihin.

Vaativuustasoa 08.06.02 sovelletaan erittäin vaativissa tutkintatoimen eritystehtävissä tai vastuuhenkilön erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä. Tarkennettujen esimerkkilinjausten mukaan tasolle sijoittuvat mm. pitkäkestoiset vaativat tiedustelu- tai tutkintatehtävät, valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö, erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen ja vetovastuuta valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä vaativassa projektitutkinnassa. Toimenkuvaan liittyy myös suuren ryhmän johtotehtäviä ja merkittävää päällystötason vastuunottoa.

Tutkinnan ryhmänjohtajien sijoittelun tulee vastaisuudessakin perustua yksiköissä pääosin tasojen 08.05 ja 08.06 soveltamiseen ja tason 08.06.02 soveltaminen vaatii aina erityiset perusteet. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan tason 08.06.02 soveltaminen poliisilaitoksissa tulee rajata vain poikkeuksellisen vaativiin alueellisen tason tutkinnan ryhmänjohtajan tehtäviin, joihin sisältyy valtakunnallisia tai kansainvälisiä ulottuvuuksia ja joihin tulee sisältyä aina päällystötason vastuunottoa tutkintatehtävien johtamisesta. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan 08.06.02 tasolle voidaan sijoittaa esimerkiksi tiettyjä erikoistutkinnan vaativia ryhmänjohtajan tehtäviä (esim. talousrikos- tai huumausainerikostutkintaryhmien ryhmänjohtajat), joihin sisältyy poliisilaitostason vastuun ohella valtakunnallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä sekä vaativia suuren ryhmän esimiestehtäviä.

Poikkeuksellisen vaativan luonteensa johdosta tasolle 08.06.02 tulee sijoittumaan vain yksittäisiä tehtäviä poliisilaitostasolla. Suurissakin poliisilaitoksissa tasoille sijoitettujen lukumäärä jää tehtävien poikkeuksellisen luonteen johdosta vähäiseksi eikä kaikissa pienimmissä poliisilaitoksissa välttämättä ole vastaisuudessakaan yhtään tason edellytykset täyttävää tehtävää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisin palkkausjärjestelmän vaativuustasot

Työnantaja on tehnyt poliisin palkkausjärjestelmän vaativuustasoista 4.3.2011 yhteenvedon, joka on edelleen sellaisena voimassa.

08.06 Ryhmänjohtajan vaativa toimi / Esimiestasoinen vastuuhenkilö

Toimii vaativissa esimiestehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa laajoissa tehtävissä.

Esimerkkejä:

alaisten lukumäärä 5–12

alaisina voi olla muuta alipäällystöä

henkilöstöhallinnollisena esimiehenä käy tulos- ja kehityskeskustelut

tutkinnanjohtajuus tavanomaisempaa kuin luokassa 08.05

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen helmikuussa 2014 perustetun tutkintaryhmä A:n ryhmänjohtajan / tutkinnanjohtajan tehtävään haettiin kahta henkilöä vaativuustasolle 08.06.02 ja yhtä henkilöä vaativuustasolle 08.06. Toinen vaativuustasolle 08.06.02 tuolloin sijoitetuista henkilöistä siirtyi muihin tehtäviin. Tästä johtuen tutkintaryhmään A muodostettiin ajalle 1.6.–30.9.2014 määräaikainen ryhmänjohtajan / tutkinnanjohtajan tehtävä, joka sijoitettiin vaativuustasoon 08.05. Tehtävään valittiin rikosylikonstaapeli B. Virka julistettiin vakituisena haettavaksi 25.8.2014 vaativuustasolla 08.06. Virkaan nimitettiin 1.10.2014 alkaen B vaativuustasolla 08.06. B toimi virassa 8.1.2017 saakka. Hän on siirtynyt toisiin tehtäviin 9.1.2017 lukien.

B:lle määriteltiin ja hyväksyttiin 11.1.2016 vaativuustason 08.06 palkkausjärjestelmäsopimuksen mukainen henkilökohtainen toimenkuva. B:n lähiesimies rikoskomisario C teki 19.2.2016 muutosesityksen B.n vaativuustason korottamisesta 1.4.2016 alkaen vaativuustasoon 08.06.02, koska hän katsoi B.n tekevän käytännössä samoja tehtäviä kuin vaativuustasolle 08.06.02 sijoitettu henkilö. Sektorin johtaja rikosylikomisario D teki 18.4.2016 esikäsittelyn ja A-ryhmän työnjohdollisista tarpeista muistion, jossa hän esitti A-ryhmän työnjohdon toteutettavaksi jatkossa siten, että kolmesta tutkintaryhmän johtajasta yksi toimisi tutkintaryhmän esimiehenä sijoittuen vaativuustasolle 08.06.02 ja kaksi muuta työskentelisivät ryhmänjohtajina sijoittuen vaativuustasolle 08.06. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikkö E antoi 18.4.2016 C:n muutosesitykseen vastauksen, jonka mukaan B.n tehtävän vaativuustaso on 08.06.

Asiassa on kysymys tarkentavan virkaehtosopimuksen vaativuustasoa ja sen mukaan määräytyvää peruspalkkaa määrittävän 3 §:n soveltamisesta. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko rikosylikonstaapeli B:n tehtävä tullut sijoittaa vaativuustasolle 08.06.02 ajalla 1.4.2016–8.1.2017. B:n palkkasaatavien määrästä ei ole asiassa riitaa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa, että sisäasianministeriön, AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry:n välillä 29.11.2002 tehtyä ja allekirjoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus) siihen 9.11.2007 ja 15.10.2010 tarkentavilla virkaehtosopimuksilla tehtyine muutoksineen on tulkittava siten, että rikosylikonstaapeli B:n tehtävät Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella rikostutkintayksikön tutkintaryhmän A ryhmänjohtajana ja tutkinnanjohtajana olisi tullut sijoittaa vaativuustasolle 08.06.02 ajalla 1.4.2016–8.1.2017, ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 5.300 eurolla korkoineen.

Perusteet

B:n vaativuustason määrittämisen lähtökohdat

Poliisitoimen palkkausjärjestelmässä virkamiehen peruspalkka määräytyy virkamiehen hoitaman tehtävän vaativuustason mukaan (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus 3 §). Vaativuustaso määräytyy aina virkamiehen todellisten työtehtävien mukaan siten, että hänen todellisia työtehtäviään verrataan yleiseen vaativuustason toimenkuvaan ja siinä määriteltyihin tehtäviin (poliisitoimen palkkausjärjestelmää koskevan allekirjoituspöytäkirjan 29.11.2002, jäljempänä allekirjoituspöytäkirja, 1 §:n 1 momentti.)

Poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen 31.12.2006 (jäljempänä soveltamisohje) mukaan virkamiehelle laaditaan henkilökohtaisen toimenkuvan määrittely, josta selviävät virkamiehen tehtävät ja vastuualueet. Henkilökohtaisen toimenkuvan tulee perustua todellisiin, työjärjestyksen tai ohjesäännön perusteella määriteltyihin virkamiehen tehtäviin. (kohta 3.2.2) Henkilön virkanimikkeellä ei saa olla vaikutusta vaativuustason valinnassa (kohta 3.2.3).

Vaativuustasoja koskevia kirjauksia ei ole tarkoitettu tyhjentäviksi (allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 1 momentti ja soveltamisohjeen kohdat 3.2.2 ja 3.2.3). Soveltamisohjeen mukaan vaativuustason toimenkuva siinä määriteltyine tehtävineen on yleinen. Myöskään vaativuustasojen esimerkkitehtäväluettelot eivät ole tyhjentäviä, vaan vaativuustason edellytykset voivat toteutua myös muissa, esimerkkiluettelossa mainittuihin tehtäviin rinnastettavissa olevissa tehtävissä. Soveltamisohjeen mukaan vaativuustason valinta tapahtuu aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella (kohta 3.2.3). Kokonaisarvioinnissa tulee ottaa huomioon allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 4 momentissa mainitut vaativuustekijät.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipalvelulinjan työjärjestyksessä 7.4.2014 on muun ohella kuvattu tutkinnanjohtajana toimivan ylikonstaapelin tai rikosylikonstaapelin tehtävät sekä ryhmänjohtajana toimivan ylikonstaapelin tai rikosylikonstaapelin tehtävät (49 § ja

51 §). Soveltamisohjeessa on mainittu, että toimenkuvan tulee perustua työjärjestyksen tai ohjesäännön perusteella määriteltyihin virkamiehen tehtäviin. Mainitulla työjärjestyksellä on siten merkitystä asian arvioinnissa.

B.n toimenkuva ja tehtävät vastaavat vaativuustasoa 08.06.02

Kun B:n tehtäviä vertaa soveltamisohjeen mukaisesti henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella vaativuustasojen 08.06 ja 08.06.02 toimenkuvauksiin, hänen tehtäviensä vaativuustasoksi tulee katsoa 08.06.02. B toimi vaativuustason 08.06.02 edellytysten mukaisesti erittäin vaativissa tutkintatoimen erityistehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä. Hän toimi seuraavissa vaativuustason esimerkkitehtävistä: toimiminen huomattavan suuren ryhmän johtajana (yli 12 henkilöä), alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä, rajoitetut tutkinnanjohtajaoikeudet, ja toimenkuvassa merkittävää päällystötason vastuunottoa.

B.n 11.1.2016 päivätyn henkilökohtaisen toimenkuvan mukaan B toimi A-ryhmän tutkintaryhmän ryhmänjohtajana ja tutkinnanjohtajana rajoitetuin valtuuksin. Hän vastasi osaltaan rikosilmoitusten esikäsittelystä. B.n tehtäviin kuului myös niin sanottuja vastuuvuoroja (R1), joissa hän toimi tutkinnan työnjohdosta vastaavana henkilönä. B osallistui tarvittaessa myös yleisjohdon esikunnan työskentelyyn. B:n säännöllisiin lisätehtäviin kuului sihteeritoiminnoista vastaaminen.

Tutkintaryhmä A:ssa oli kolme ryhmänjohtajana / tutkinnanjohtajana toimivaa rikosylikonstaapelia, jotka tekivät täysin samaa työtä. B.n tehtävät poikkesivat A-ryhmän kahden muun rikosylikonstaapelin tehtävistä ainoastaan sihteeritoiminnoista vastaamisen osalta.

B:n tehtävä tutkintaryhmä A:n ryhmänjohtajana / tutkinnanjohtajana oli vaativuustason 08.06.02 tarkoittamalla tavalla laaja. Tehtävä oli koko poliisilaitoksen kannalta erittäin merkittävä. Tutkintaryhmä A:ssa juttumäärä oli suuri ja juttujen sisältö laaja. B:n tehtävä edellytti monipuolista poliisitehtävien osaamista ja itsenäistä päätöksentekoa. B:n asiantuntemus oli laajaa.

Rikosilmoitusten esikäsittely on erittäin vaativa tutkintatoimen erityistehtävä. Rikosten esikäsittelytoimintoa ei ole ollut olemassa, kun palkkausjärjestelmäsopimus (29.11.2002 siihen 9.11.2007 ja 15.10.2010 tehtyine päivityksineen) ja sen soveltamisohje (31.12.2006) on tehty, joten sitä ei ole voitu huomioida näissä asiakirjoissa. Rikosilmoitusten esikäsittely edellyttää erityisosaamista ja itsenäistä päätöksentekoa. Lähes 80 prosenttia poliisilaitokseen tulevista jutuista päättyi A-ryhmän rikosylikonstaapeleiden esikäsittelyn, rajoittamisen tai tutkinnan päätösten myötä. Esikäsittelytehtävissä B teki lisäksi valtakunnallista yhteistyötä muiden poliisilaitosten kanssa muun muassa rikosten sarjoittamiseksi ja tutkinnan keskittämiseksi.

Tehtävä sisälsi rajoitettuja tutkinnanjohtajan oikeuksia. B:n tehtäviin kuului vastuuvuoroja, jolloin hän oli vastuussa koko laitoksen tutkinnan osalta juttujen jaosta. Näitä vastuuvuoroja oli sekä viikolla että viikonloppuisin. Viikonloppuisin vastuuvuoroihin sisältyi toimiminen koko laitoksen tutkinnan työnjohdosta vastaavana henkilönä (R1), mikä tarkoitti vastuuta siitä, että kullakin tutkintayksiköllä oli valmius aloittaa kiireelliset tutkintatoimet vakavan rikoksen esitutkinnan sitä edellyttäessä. Lisäksi R1-vastuuvuorolla työtehtäviin kuuluivat koko laitoksen tilannekuvan ylläpito, osallistuminen tarvittaessa tilanneorganisaation toimintaan yleisjohdon esikunnassa, poliisitoiminnan laillisuuden valvominen, kiinniotettujen tilanteen seuraaminen ja työn jatkuva kehittäminen.

Tehtävään kuului merkittävää päällystötason vastuunottoa rikosilmoitusten esikäsittelyn, tutkinnan rajoittamisen ja muuhun juttuihin liittyvän päätöksenteon sekä pakkokeinojen käytön (kiinniotettujen tilanteen) seuraamisen osalta. Lisäksi tehtävään sisältyi merkittävää päällystötason vastuunottoa muun muassa koko talon tuloksesta, päivittäistyön pyörittämisestä, opiskelijoiden ohjauksesta sekä viranomaisyhteistyöstä syyttäjien ja sosiaalitoimen kanssa.

Tutkintaryhmä A:n ryhmänjohtajan / tutkinnanjohtajan vastuulla olivat huomattavan suuren ryhmän johtamistehtävät. Johtamistyöhön sisältyi tehtävä-/operatiivista johtamista ja lähiesimiestehtäviä. Yhteisten alaisten määrä on vaihdellut eri aikoina A-ryhmän koulutuksellisesta luonteesta johtuen. B:llä oli esimerkiksi 11.1.2016 yhdessä ryhmän kahden muun rikosylikonstaapelin kanssa yhteensä 25 alaista, joihin lukeutuivat 17 tutkijaa, 3 tutkintasihteeriä ja 5 sihteeriä rikosilmoitusten vastaanotossa, ja 18.4.2016 ryhmässä oli 17 tutkijaa ja 3 sihteeriä. B:n alaisena oli alipäällystötasoon kuuluvia poliisimiehiä, joita olivat osa tutkijoista ja vastuuvuoroissa olleista alaisista. Ryhmässä käytävät tulos- ja kehityskeskustelut jaettiin tasan kaikkien kolmen rikosylikonstaapelin kesken muiden paitsi sihteerien osalta.

B toimi yksin sihteerien lähiesimiehenä. Vaikka tehtävä oli kirjattu lisätehtäväksi, kysymyksessä oli kokoaikainen vastuutehtävä. B vastasi yksin tutkintasihteereiden tulos- ja kehityskeskusteluista sekä näiden ohjauksesta ja muista lähiesimiestehtävistä. B:llä oli ongelmatilanteissa itsenäistä ratkaisuvaltaa.

Esimiestyö tutkintaryhmä A:ssa oli erittäin haasteellista ryhmän koulutuksellisen luonteen vuoksi. Koulutusvastuun vuoksi osa henkilöstöstä vaihtui usein ja oli kokematonta tehtäviinsä. Ryhmä toimi jatkuvana koulutuspaikkana harjoittelijoille ja tehtäväkierrossa oleville poliisimiehille.

Kanteessa tarkoitetun B:n viran aikaisempi palkkataso

Kanteessa tarkoitettu virka oli tutkintaryhmää A perustettaessa helmikuussa 2014 sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. Viran tehtävät eivät tosiasiallisesti muuttuneet näistä alkuperäisistä tehtävistä. Hakuilmoituksen 25.8.2014 mukaan virkaan valittu vastaa osaltaan rikosilmoitusten esikäsittelystä sekä toimii tutkintaryhmän johtajana ja tutkinnanjohtajana rajoitetuin valtuuksin. Tässä tehtävässä B on sijoitettu vaativuustasolle 08.06. B teki kuitenkin käytännössä samoja tehtäviä kuin virkaan alun perin valittu F, joka oli sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. Mainittu seikka osoittaa osaltaan, että B:n toimenkuva ja tehtävät oikeuttivat vaativuustason 08.06.02 mukaiseen palkkaukseen.

Muiden B:n kanssa samoja tehtäviä hoitavien henkilöiden palkkataso

A-ryhmässä ryhmänjohtajana / tutkinnanjohtajana toimineiden kolmen rikosylikonstaapelin perustoimenkuva oli täysin samanlainen. Näistä rikosylikonstaapeleista vain virassa alusta lähtien toiminut G on sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. Kaksi muuta rikostorjuntaryhmän ryhmänjohtajaksi / tutkinnanjohtajaksi myöhemmin nimitettyä rikosylikonstaapelia, B ja H, on sijoitettu vaativuustasolle 08.06. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipalvelulinjan työjärjestyksen 7.4.2014 perusteella A-ryhmän ryhmänjohtajana / tutkinnanjohtajana toimivilla rikosylikonstaapeleilla ei ollut esimiesasemaa toisiinsa nähden, eikä näin ollut myöskään käytännössä. Mainittu seikka osoittaa osaltaan, että B:n toimenkuva ja tehtävät oikeuttivat vaativuustason 08.06.02 mukaiseen palkkaukseen.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla korkoineen.

Perusteet

B:n vaativuustason määrittämisen lähtökohdat

Poliisihallituksen hallinnollisessa ohjeessa 10.12.2010 on muun ohella seuraavat määräykset. Poliisihallinnossa tutkinnan ryhmänjohtajat sijoittuvat pääosin vaativuustasoille 08.05 tai 08.06, ja tason 08.06.02 soveltaminen vaatii aina erityisiä perusteita. Vaativuustason 08.06.02 soveltaminen poliisilaitoksessa tulee rajata vain poikkeuksellisen vaativiin alueellisen tason tutkinnan ryhmänjohtajan tehtäviin, joihin sisältyy valtakunnallisia tai kansainvälisiä ulottuvuuksia ja joihin tulee sisältyä aina päällystötason vastuunottoa tutkintatehtävien johtamisesta. Vaativuustasolle 08.06.02 voidaan sijoittaa esimerkiksi tiettyjä erikoistutkinnan vaativia ryhmänjohtajan tehtäviä, joihin sisältyy poliisilaitostason vastuun ohella valtakunnallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä sekä vaativia suuren ryhmän esimiestehtäviä.

Poliisin palkkausjärjestelmässä vaativuuden arviointia ei tehdä allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 4 momentin vaativuustekijöitä arvioimalla, vaan vertaamalla virkamiehen henkilökohtaisessa toimenkuvassa mainittuja tehtäviä vaativuustasolle kirjattuihin tehtäviin.

Poliisin palkkausjärjestelmässä vaativuustaso määräytyy pääasiallisten tehtävien

mukaisesti, eikä vähäisten tai satunnaisten mahdollisten lisätehtävien perusteella. Vaativuustason esimerkkiluettelon tarkoitus on ohjata soveltamiskäytäntöä yhdenmukaiseksi.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen työjärjestys 7.4.2014 ei ole poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisnormi, eikä sillä ole merkitystä yksittäisen virkamiehen vaativuustason määrittämisessä.

B:n toimenkuva ja tehtävät eivät oikeuta vaativuustason 08.06.02 palkkaukseen

B haki syksyllä 2014 virkaan, johon kuuluvat tehtävät ja vaativuustaso 08.06 määriteltiin viranhakukuulutuksessa. B:n tehtävä on vaativa alipäällystölle kuuluva ryhmänjohtajan tehtävä, minkä vuoksi se on sijoitettu vaativuustasolle 08.06 (ryhmänjohtajan vaativa toimi / esimiestasoinen vastuuhenkilö).

B:n toimenkuva 11.1.2016 ja työtehtävät eivät ole täyttäneet yhtäkään vaativuustason 08.06.02 kriteereistä. B ei ole toiminut vaativuustason 08.06.02 yleiskirjauksen tarkoittamalla tavalla "erittäin vaativissa tutkintatoimen erityistehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä", koska B on toiminut ryhmänjohtajana eikä vastuuhenkilönä. Vastuuhenkilöä koskevalla kirjauksella ei tarkoiteta ryhmänjohtajia ja esimiestehtävässä toimivia.

B:n toimenkuva 11.1.2016 ja työtehtävät eivät ole sisältäneet yhtäkään 08.06.02 vaativuustason soveltamisen edellytyksenä olevista esimerkkitehtävistä.

Myös ryhmänjohtajan tehtäviin vaativuustasolla 08.06 kuuluu esimiehisyyttä ja johtamista. Alaisten lukumäärä määräytyy suorien henkilöalaisten eli niin sanottujen tuloskeskustelualaisten perusteella. Esimiehellä on palkkavaltuudet tuloskeskustelualaisiin nähden. Alaisten lukumäärällä ei tarkoiteta operatiivisissa tehtävissä olevien alaisten tai ryhmäläisten määrää. Vastaajalla ei ole tiedossa, kuinka monta niin sanottua tuloskeskustelualaista B:llä on ollut tai onko B:llä ollut alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä.

B:n hoitamiin ryhmänjohtajan tehtäviin ei ole kuulunut päällystötason vastuunottoa, joka on kuulunut hänen esimiehilleen, eli B:n ryhmässä rikoskomisario C:lle.

Tehtävän vaativuustason arviointiin eivät vaikuta henkilöstön vaihtuvuus ja kokemattomuus. Tehtävän vaativuustason arviointiin eivät vaikuta myöskään työn määrä tai henkilökohtaisen työsuorituksen arviointiin liittyvät seikat kuten asiantuntemuksen taso tai ongelmanratkaisukyky.

Vastaajan tiedossa ei ole, onko B:n tehtäviin kuulunut rajoitetut tutkinnanjohtajan oikeudet ja missä määrin. Kantajan viittaama R1-vastuu liittyy operatiiviseen toimintaan. Vastaajan tiedossa ei ole myöskään, missä määrin B:n tehtäviin on kuulunut rikosten sarjoittaminen. Tämä tehtävä ei lähtökohtaisesti kuulu esikäsittely-yksikköön vaan rikosanalyysiin. Edelleen vastaajan tiedossa ei ole, mikä on ollut seuraavien tehtävien tosiasiallinen osuus B:n tehtävistä: koko laitoksen tilannekuvan ylläpitäminen, osallistuminen tarvittaessa tilanneorganisaation toimintaan yleisjohdon esikunnassa, poliisitoiminnan laillisuuden valvominen, kiinniotettujen tilanteen seuraaminen ja työn jatkuva kehittäminen. Vastaajan tiedossa ei ole sekään, onko sihteeritoiminnoista vastaaminen ollut B:n päätoiminen tehtävä ja kuinka suurta osuutta päivittäisestä työajasta kyseinen tehtävä on vastannut.

B:n tehtäviin ei ole sisältynyt valtakunnalliseen VITJA-järjestelmään liittyviä koulutus- ja tukitehtävävastuita eikä valtakunnallisen PATJA-tukihenkilön tehtäviä, mitkä molemmat olivat perusteena saman tutkintaryhmän esimiehen 08.06.02 vaativuustasoon.

Kanteessa tarkoitetun viran aikaisemman palkkatason merkitys asiassa

B ei tehnyt samoja tehtäviä kuin hänen edeltäjänsä, joka sai vaativuustason 08.06.02 mukaista palkkaa valtakunnallisten tehtäviensä perusteella.

Muiden B:n kanssa samoja tehtäviä hoitavien henkilöiden palkkataso

B:n vaatimuksessaan esittämälle vertailuasetelmalle toisen virkamiehen 08.06.02 tason tehtävään ei ole perusteita. Kyseessä eivät olleet vertailukelpoiset tehtävät.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikostutkintasektorin jokaisessa tutkintaryhmässä on lähtökohtaisesti yksi ryhmänjohtaja, jonka tehtävät täyttävät vaativuustason 08.06.02. Tutkintaryhmässä A toimi ryhmänjohtajana G, jonka vaativuustaso oli 08.06.02. Samassa ryhmässä täsmälleen samanlaisia tehtäviä kuin B:n tehtävät hoiti H, jonka vaativuustaso oli myös 08.06.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipalvelulinjan työjärjestys 7.4.2014

K2. B:n henkilökohtainen toimenkuva 11.1.2016

K3. Rikoskomisario C:n 19.2.2016 tekemä muutosesitys B:n tehtävien vaativuustasosta

K4. Rikosylikomisario D:n muistio esikäsittelyn ja A-ryhmän työnjohdollisista tarpeista 18.4.2016

K5. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen päällikkö E:n päätös 18.4.2016 B:n tehtävien vaativuustason korotusta koskevasta muutosesityksestä

K6. Rikoskomisario C:n lausunto 13.5.2016 B:n palkkauksen muutosvaatimukseen 3.5.2016

K7. Pöytäkirja 24.5.2016 Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen 19.5.2016 pidetyistä palkkaerimielisyysneuvotteluista

K8. Apulaispoliisipäällikkö I:n määräys 22.6.2016

K9. Hakuilmoitus 25.8.2014 rikosylikonstaapelin virkaan (08.06)

K10. Ratkaisuehdotus 8.9.2016

K11. Poliisin palkkausjärjestelmän vaativuustasot – poliisin palkkausjärjestelmän yhteenveto 4.3.2011, ote vaativuusluokan 08 johdannosta

K12. Hakuilmoitus 27.3.2017 Länsi-Uudenmaan poliisilaitos

K13. Poliisin ylijohdon palkkatyöryhmän koonti 16.8.2017 tasojen 08.06 ja 08.06.02 tiedoista ilman Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen tietoja

K14. Palkkausjärjestelmätyöryhmän 2.1.2007 päivätty kirje sisäasiainministeriön poliisiosastolle (SM-2006-02595/Ty-12)

Vastaajan kirjalliset todisteet

-

Kantajan henkilötodistelu

1. Rikosylikonstaapeli B

2. Rikoskomisario C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Apulaispoliisipäällikkö I

2. Poliisihallituksen hankepäällikkö J

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko rikosylikonstaapeli B:n tehtävät Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella rikostutkintayksikön tutkintaryhmän A ryhmänjohtajana ja tutkinnanjohtajana tullut sijoittaa vaativuustasolle 08.06.02 ajalla 1.4.2016–8.1.2017. Kantaja on perustanut tätä koskevan vahvistusvaatimuksensa tarkentavaan virkaehtosopimukseen poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 29.11.2002 (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus), joka on ollut voimassa 1.3.2003 lukien, siihen tarkentavilla virkaehtosopimuksilla 9.11.2007 ja 15.10.2010 tehtyine muutoksineen.

Kanteen johdosta B:n todellisia työtehtäviä on verrattava vaativuustason 08.06.02 toimenkuvaan ja määrittelyyn. Mikäli B:n tehtävien ei katsota vastaavan tasoa 08.06.02, arvioitavaksi tulee, onko vaativuustason valinnassa annettava merkitystä myös toisten poliisilaitosten vaativuustasoratkaisuille, B:n virkaa aikaisemmin hoitaneen henkilön vaativuustasolle tai yksikössä B:n kanssa samaan aikaan työskennelleiden kahden muun ryhmänjohtaja-tutkinnanjohtajan vaativuustasoille.

Arvioinnin lähtökohdat

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 15.10.2010 liitteessä 1 vaativuustaso 08.06.02 on otsikoitu tutkintatoimen vaativaksi erityistehtäväksi / esimiestasoiseksi vastuuhenkilöksi. Vaativuustason yleiskirjauksen mukaan vaativuustasolla toimitaan erittäin vaativissa tutkintatoimen erityistehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä. Esimerkkeinä tällaisista tehtävistä on mainittu pitkäkestoiset vaativat tiedustelu- tai tutkintatehtävät, valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö, erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen, toimiminen huomattavan suuren ryhmän johtajana (yli 12 henkilöä), alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä, rajoitetut tutkinnanjohtajaoikeudet, toimenkuvassa merkittävää päällystötason vastuunottoa, ja vetovastuu valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä vaativassa projektitutkinnassa.

Asiassa on riitaista, tuleeko myös Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipalvelulinjan työjärjestys ottaa huomioon B:n vaativuustason valinnassa. Poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen 31.12.2006 mukaan virkamiehelle laaditaan henkilökohtaisen toimenkuvan määrittely, josta selviävät virkamiehen tehtävät ja vastuualueet. Soveltamisohjeen mukaan henkilökohtaisen toimenkuvan tulee perustua todellisiin, työjärjestyksen tai ohjesäännön perusteella määriteltyihin virkamiehen tehtäviin. Vaativuustason valinta tapahtuu aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella.

Asiassa on riidatonta, että poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohje 31.12.2006 ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen siinä käsitellyistä asioista, vaikka se ei ole voimassa virkaehtosopimuksena. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö I on kertonut, että työjärjestys on ohjausasiakirja eikä palkka-asiakirja eikä se vaikuta palkkausasioihin. Palkkausjärjestelmän soveltamisohjeiden perusteella työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että työjärjestys on voinut osaltaan ohjata työtehtävien ja toimenkuvien määrittelyä ja sitä kautta välillisesti vaikuttaa myös vaativuustasojen valintaan. Työjärjestys on siten otettava soveltuvin osin huomioon arvioitaessa B:n tehtävien vaativuustasoa.

Virkaehtosopimusmääräysten osalta työtuomioistuin toteaa, että enemmän selvityksen puuttuessa vaativuustason valinnan lähtökohtana on virkaehtosopimuksen sanamuoto. Osapuolten yksimielisen käsityksen ilmaisevan poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen mukaan vaativuustason valinta tapahtuu lisäksi aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella. Työtuomioistuin katsoo, että yksittäiset vaativuustasojen kuvauksissa mainitut esimerkkitehtävät eivät siten ole kokonaisarvioinnin kannalta ratkaisevia, mutta niiden kuuluminen henkilön toimenkuvaan voi osaltaan auttaa oikean vaativuustason määrittämisessä. Näistä syistä työtuomioistuin arvioi jäljempänä ensin B:n tehtäviä suhteessa vaativuustason 08.06.02 kuvaukseen esimerkkitehtävineen. Sen jälkeen työtuomioistuin arvioi, mikä merkitys arvioinnissa on väitetyillä B:n tehtävien vaativuustasoa korottavilla seikoilla. Lopuksi työtuomioistuin arvioi B:n tehtäviä suhteessa vaativuusluokkaan 08.06, johon B oli sijoitettu, ja tekee kokonaisarvioinnin vaativuustason valinnasta. Mikäli työtuomioistuin päätyy arvioinnissaan siihen, että B:n tehtävät eivät ole kuuluneet vaativuustasolle 08.06.02, työtuomioistuin ottaa kantaa myös kantajan vetoaman virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun merkitykseen asiassa.

B:n tehtävien arviointi suhteessa vaativuustason 08.06.02 kuvaukseen

Toimiminen erittäin vaativissa tutkintatoimen eritystehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, miten vaativuustason yleiskirjausta "toimiminen erittäin vaativissa tutkintatoimen erityistehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä" tulisi tulkita. Työtuomioistuin toteaa, että muun selvityksen puuttuessa sopimusmääräystä tulkittaessa lähtökohtana on sen sanamuoto.

B:n 11.1.2016 laadittuun henkilökohtaiseen toimenkuvaan on kirjattu seuraavat päätehtävät ja vastuualueet: "Toimin A-ryhmän tutkintaryhmän johtajana ja tutkinnanjohtajana rajoitetuin valtuuksin, vastaan osaltani rikosilmoitusten esikäsittelystä. Vastuuvuoroina toimin myös tutkinnan työnjohdosta vastaavana henkilönä (R1)." Säännölliseksi lisätehtäväksi on kirjattu sihteeritoiminnoista vastaaminen. B on työtuomioistuimessa kertonut tehtävistään toimenkuvaa vastaavasti. Hän on lisäksi kertonut, että kaikki Espoon ja Kauniaisten alueen rikosasiat olivat kulkeneet Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen esikäsittelytoiminnon kautta. A-ryhmässä tutkittavien asioiden joukossa oli ollut laajojakin asioita, vaikka A-ryhmän tutkittavaksi oli jäänyt pääosin lyhytkestoisia ja vähemmän vaativia rikosasioita. R1-vastuuvuoroilla B:n oli tullut muun muassa käynnistää rikostutkinta vaativissa asioissa. Rikoskomisario C, joka oli ollut B:n ja kahden muun ryhmänjohtajan esimies, on kertonut jokaisen ryhmänjohtajan vastanneen työvuorojen kolmasosasta. Vastuuvuorossa ollut oli vastannut juttujen esikäsittelystä.

Näyttöä arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että B:n tehtävät eivät ole vastanneet vaativuustason yleiskirjausta. B:n tehtävät ovat olleet vaativia tutkintatoimen tehtäviä ja esimiestehtäviä, mutta näyttämättä on jäänyt, että ne olisivat olleet erityisen vaativia erityistehtäviä. Vaikka B on muiden tehtäviensä ohella vastannut sihteeritoiminnoista, hänen ei myöskään ole osoitettu toimineen vastuuhenkilönä missään erityisosaamista vaativissa taikka laajoissa tehtävissä.

Pitkäkestoiset vaativat tiedustelu- tai tutkintatehtävät

Työtuomioistuin katsoo, että muun selvityksen puuttuessa vaativuustason kuvauksessa mainittua esimerkkiä "pitkäkestoiset vaativat tiedustelu- tai tutkintatehtävät" on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Poliisihallituksen hankepäällikkö J on kertonut, että mainitulla kriteerillä tarkoitetaan sanamuotonsa mukaisesti pitkäkestoisia tehtäviä, eli jotain muuta kuin lyhytkestoisia päivittäistehtäviä, ja tiedustelutehtävillä tiedustelua.

B:n henkilökohtaisesta toimenkuvasta ei ilmene tehtäviä, joita voitaisiin pitää pitkäkestoisina vaativina tiedustelu- tai tutkintatehtävinä. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen 19.5.2016 pidetyistä palkkaerimielisyysneuvotteluista laaditun, 24.5.2016 päivätyn pöytäkirjan mukaan A-ryhmän tehtävät sijoittuivat päivittäistutkintaan, rikosasioiden esikäsittelyyn ja ryhmässä tutkittaviin juttuihin. Vaativat ja pitkäkestoiset rikosasiat ohjattiin toisille sektoreille. B on työtuomioistuimessa kertonut, että A-ryhmän vastuulle oli kuulunut pääasiassa niin sanottuja massarikoksia, kuten liikenne- ja omaisuusrikoksia, lukuun ottamatta asuntomurtoja. Asioiden tutkinta oli saattanut pitkittyä esimerkiksi silloin, kun samalla epäillyllä oli ollut lukuisia rikoksia tutkittavana. B ja I ovat kertoneet, että vaativat ja pitkäkestoiset rikosasiat oli pääosin ohjattu muiden yksiköiden tutkittaviksi. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että B:n tehtäviin olisi kuulunut pitkäkestoisia vaativia tiedustelu- tai tutkintatehtäviä.

Valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö

J on kertonut, että vaativuustasokuvausta oli muutettu esimerkkitehtävän "valtakunnallinen ja kansainvälinen yhteistyö" osalta vuonna 2010 tehdyssä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa. Muutoksen tarkoitus oli ollut, että vaatimustasoa sovellettaisiin niissä tutkinnan tehtävissä, joissa oli valtakunnallisia tai kansainvälisiä ulottuvuuksia, eli erityisesti keskusrikospoliisissa. Työtuomioistuin katsoo, että kyseistä vaativuustason esimerkkiä tulkittaessa on siten otettava huomioon myös tämä osapuolten tarkoitus.

B:n henkilökohtaisessa toimenkuvassa on mainittu tehtävän vaatimina edellytyksinä muun muassa onnistunut syyttäjäyhteistyö.

B on kertonut, että työhön oli kuulunut viikoittaisia tapaamisia syyttäjien ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Yksikössä oli tehty päivittäin yhteistyötä eri poliisipiirien ja poliisilaitosten kanssa, kun esimerkiksi jonkin asian tutkinta oli siirretty muualle. Yhteistyötä oli tehty myös rajavartioston ja puolustusvoimien kanssa. Yksiköstä oli lähetetty paljon virka-apupyyntöjä ulkomaille keskusrikospoliisin kautta.

I:n mukaan kansainvälinen yhteistyö tarkoitti tässä yhteydessä kansainvälistä rikostutkintaa eri valtioiden kanssa tai sellaisia asioita, jotka ulottuivat toisten valtioiden alueelle. I on kertonut, että B:n ja kahden muun rikosylikonstaapelin työtehtäviin ei ollut kuulunut kansainvälinen yhteistyö. J on kertonut, että vaativuustaso 08.06.02 edellytti tehtävien erityistä vaativuutta, mikä saattoi tarkoittaa esimerkiksi tehtävien valtakunnallista ulottuvuutta tai kansainvälisiä tehtäviä taikka liityntää sellaisiin.

Työtuomioistuin katsoo valtakunnallisen ja kansainvälisen yhteistyön käsitteenä tarkoittavan jotain syvempää ja tavoitteellisempaa kuin yhteydenpidon juoksevissa asioissa, vaikka yhteydenpito olisi tiheääkin. Yhteistyö viittaa todelliseen yhdessä tekemiseen, usein jonkinlaiseen yhteiseen, laajempaan projektiin. Rikosasian tutkinnan siirtäminen toiselle tutkintaviranomaiselle ei siten työtuomioistuimen käsityksen mukaan edellytä merkittävää yhteistyötä, eikä tutkinnan siirtäminen poliisilaitokselta toiselle myöskään ole valtakunnallisen tason tehtävä. Epäselväksi on jäänyt, millaista yhteistyötä B on tehnyt rajavartioston ja puolustusvoimien kanssa. B:n kertomien virka-apupyyntöjen osalta mahdollinen kansainvälinen yhteistyö on tehty keskusrikospoliisissa. Kukaan asiassa kuulluista ei ole kertonut B:n hoitaneen tehtäviä valtakunnallisella tai kansainvälisellä tasolla. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että B:n tehtäviin olisi kuulunut vaativuustason kuvauksessa tarkoitettua valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä.

Erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen

J on kertonut, että vaativuustason kuvauksessa "erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen" tarkoitti valtakunnallista tai muuta laajaa kehittämisvastuuta menetelmistä ja tutkintaan liittyvistä järjestelmistä. J:n kertomus huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että vaativuustason kuvauksessa "erityisalansa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittäminen" tarkoittaa nimenomaista valtakunnallista tai vastaavaa laajaa kehittämisvastuuta.

B:n henkilökohtaiseen toimenkuvaan on kirjattu muun ohella, että B vastasi osaltaan rikosilmoitusten esikäsittelystä ja että tehtävän edellytyksenä oli kyky poliisintyön kehittämiseen. Pöytäkirjasta 24.5.2016 Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen 19.5.2016 pidetyistä palkkaerimielisyysneuvotteluista ilmenee I:n tuoneen käsityksenään esiin, että I:n tehtäviin ei kuulunut soveltamisohjeen mukaisia valtakunnallisia koulutus- tai muita kehittämisvastuita. B on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että yksikön esikäsittelytoiminnon kehittämisessä oli ollut suuri työ. Esikäsittelyn järjestämisen tapa oli ollut uraauurtava ja pohjana sille, miten esikäsittely oli nykyään järjestetty Länsi-Uudenmaan alueella. Lisäksi B on kertonut, että A-ryhmä oli erikoistunut oman osa-alueensa koulutusyksiköksi ja että yksikkö oli ollut ainoa Länsi-Uudenmaan yksikkö, jossa oli systemaattisesti koulutettu harjoittelijoita. Ottaen huomioon, että B:n oman kertomuksen mukaan hänen edellä mainitut tehtävänsä olivat liittyneet hänen omaan yksikköönsä tai poliisilaitokseensa, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että B:llä olisi ollut valtakunnallista tai vastaavaa laajaa koulutuksen tai tutkintamenetelmien kehittämisvastuuta.

Toimiminen huomattavan suuren ryhmän johtajana (yli 12 henkilöä)

J on kertonut, että vaativuustason esimerkki "toimiminen huomattavan suuren ryhmän johtajana" tarkoitti henkilöstöhallinnollista esimiehisyyttä eikä niinkään operatiivista johtamista. Alaisten määrä oli täsmennetty noin kahteentoista, kun se aiemmin oli ollut 5–12. Alaisilla viitattiin tässä yhteydessä tuloskeskustelualaisiin eli sellaisiin alaisiin, joiden kanssa esimies kävi vuosittaiset tulos- ja kehityskeskustelut. I on kertonut, että hallinnollinen esimiehisyys tuli erottaa operatiivisesta johtamisesta ja että poliisilaitoksessa hallinnollinen esimiehisyys määräytyi sen perusteella, kuinka monen henkilön kanssa esimies kävi vuosittaiset kehityskeskustelut ja käytti palkkavaltuuksia. J on lisäksi kertonut, että lähiesimiehellä ei ollut palkkauksen suhteen päätösvaltaa. Työtuomioistuin katsoo muun näytön puuttuessa J:n ja I:n kertomuksilla tulleen osoitetuksi, että alaisten määrällä tässä yhteydessä tarkoitetaan alaisia, joiden kanssa esimies käy vuosittaiset tulos- ja kehityskeskustelut.

B:n henkilökohtaiseen toimenkuvaan on kirjattu B:n alaisten lukumääräksi 17 tutkijaa ja kolme sihteeriä ja sulkumerkkien sisällä lisäksi viisi rikosilmoitusten vastaanotossa. Mainitulla kirjallisella todisteella sekä B:n, C:n ja I:n kertomuksilla on tullut selvitetyksi, että tutkijoiden määrä oli vaihdellut yksikössä noin 15:n ja 25:n välillä ja lisäksi yksikössä oli ollut kolmesta neljään sihteeriä. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipalvelulinjan 7.4.2014 päivätyn työjärjestyksen 51 §:stä ilmenee, että ryhmänjohtajana toimivan rikosylikonstaapelin tehtäviin kuului muun ohella kehityskeskustelujen käyminen ryhmänsä kanssa. C ja I ovat kertoneet, että yksikössä ei ollut ollut varsinaista ryhmäjakoa, mutta henkilöstö oli jaettu jokseenkin tasan kolmen rikosylikonstaapelin kesken tulos- ja kehityskeskustelujen käymistä varten. C on täsmentänyt, että B oli käynyt tulos- ja kehityskeskustelut kaikkien sihteerien kanssa ja lisäksi niin monen tutkijan kanssa, että kokonaismäärä oli jakautunut tasaisesti rikosylikonstaapelien kesken.

Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että kolmen rikosylikonstaapelin alaisena olleiden tutkijoiden ja sihteerien määrä yksikössä oli tarkasteltavana aikana ollut enimmilläänkin yhteensä noin 30. Kolmen rikosylikonstaapelin jaettua alaiset keskenään tulos- ja kehityskeskustelujen käymistä varten alaisten määrä oli ollut korkeintaan kymmenen yhtä rikosylikonstaapelia kohden. Näin ollen asiassa on jäänyt näyttämättä, että B olisi toiminut huomattavan suuren ryhmän eli yli 12 tulos- ja kehityskeskustelualaisen johtajana.

Alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä

J on kertonut, että vaativuustasokuvauksen esimerkki "alaisena myös muita alipäällystötason henkilöitä" tarkoitti, että alaisena piti olla alipäällystötason tehtävässä eli ylikonstaapelitasoisessa tehtävässä joko ylikonstaapeli- tai rikosylikonstaapelivirassa olevia henkilöitä. Työtuomioistuin katsoo J:n kertoman vastaavan vaativuustasokuvauksen sanamuotoa, jota voidaan pitää tulkinnan lähtökohtana, kun muutakaan näyttöä ei ole tältä osin esitetty. Kuten edellä, työtuomioistuin katsoo alaisilla tarkoitettavan myös tässä yhteydessä sellaisia alaisia, joiden kanssa esimies käy vuosittaiset tulos- ja kehityskeskustelut.

B on kertonut, että hänellä oli ollut kyseessä olevana aikana kaksi alipäällystöön kuuluvaa alaista. B on kertonut vastanneensa heidän töistään, mutta hän ei ole tuonut kertomuksessaan esiin, oliko hän käynyt heidän kanssaan kehityskeskusteluja. C on kertonut, että yksikössä oli ollut tuohon aikaan kaksi rikosylikonstaapelia, joilla ei ollut tutkinnanjohtajan määräystä. C oli toiminut koko yksikön alipäällystön esimiehenä ja käynyt kehityskeskustelut kolmen tutkinnanjohtaja-rikosylikonstaapelin ja muiden ylikonstaapelien kanssa. I on kertonut, että C oli käynyt keskustelut ylikonstaapelien kanssa. Toisaalta I on kertonut, että yksi ryhmän kolmesta tutkinnanjohtaja-rikosylikonstaapelista, G, oli käynyt kehityskeskusteluja alipäällystöön kuuluvien henkilöiden kanssa. B ei ollut käynyt tulos- ja kehityskeskusteluja alipäällystöön kuuluvien henkilöiden kanssa, vaikka estettä sille ei sinänsä olisi ollut.

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että B:llä olisi ollut alaisena alipäällystötason henkilöitä, joiden kanssa hän oli käynyt tulos- ja kehityskeskustelut.

Rajoitetut tutkinnanjohtajaoikeudet

B:n, C:n ja J:n yhdenmukaisilla kertomuksilla on selvitetty, että alipäällystöön kuuluvalle ylikonstaapelille ja rikosylikonstaapelille voidaan antaa rajoitetut tutkinnanjohtajan oikeudet. B:n henkilökohtaisessa toimenkuvassa on mainittu muun ohella, että tehtävään edellytetty koulutus oli poliisin alipäällystökoulutus ja että B oli toiminut tutkinnanjohtajana rajoitetuin valtuuksin. B on kertonut käyttäneensä rajoitettuja tutkinnanjohtajaoikeuksia päivittäin tehdessään päätöksiä, kuten esimerkiksi rikostutkinnan keskeytys- ja rajoituspäätöksiä. C on kertonut, että ryhmänjohtajina toimineet ylikonstaapelit olivat olleet tutkinnanjohtajia. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että B:n työtehtäviin on keskeisesti kuulunut rajoitettujen tutkinnanjohtajaoikeuksien käyttö.

Toimenkuvassa merkittävää päällystötason vastuunottoa

J on kertonut, että merkittävällä päällystötason vastuunotolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi erilaista kehittämisvastuuta, laajaa henkilöstöhallinnollista roolia tai operatiivista päällystötason vastuunottoa. Työtuomioistuin katsoo muun selvityksen puuttuessa, että merkittävällä päällystötason vastuunotolla tarkoitetaan esimerkiksi J:n mainitsemia tai vastaavia tehtäviä.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen 19.5.2016 pidetyistä palkkaerimielisyysneuvotteluista laadittuun pöytäkirjaan 24.5.2016 on kirjattu I:n kantana, että päällystötason vastuunottoa arvioitaessa oli huomioitava, että A-ryhmässä toimi rikoskomisario. Asiassa on B:n, C:n ja I:n kertomuksilla selvitetty, että päällystöön kuuluva rikoskomisario C oli ollut muun muassa yksikön tutkinnanjohtajina toimineiden rikosylikonstaapelien esimies.

B on kertonut, että hänen työtehtävänsä oli ollut hyvin merkittävä koko laitoksen ja sen tuloksen kannalta, koska kaikki rikosasiat olivat tulleet ensin esikäsittely-yksikköön, josta ne oli jaettu muihin yksiköihin. Lisäksi noin 80 prosenttia kaikista asioista oli jäänyt A-ryhmään. C on kertonut, että yksikön kolmen rikosylikonstaapelin tehtäviin oli kuulunut päällystötason vastuunottoa siltä osin, että tutkinnanjohtaja vastasi esitutkintalain mukaan kaikkien omissa nimissään olevien juttujen tutkimisesta ja niissä tehtävistä päätöksistä, eikä tutkinnanjohtajalla ollut tutkinnanjohtajuuteen suoranaista esimiestä. Sellaiset jutut, joissa tarvittiin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen päätöksiä, oli siirretty C:n nimiin. Työtuomioistuin katsoo, että B:n ja C:n mainitsemat B:n tehtävät eivät vastaa vaativuustason kuvausta merkittävästä päällystötason vastuunotosta. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että B:n toimenkuvassa olisi ollut merkittävää päällystötason vastuunottoa sisältäviä tehtäviä.

Vetovastuu valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä vaativassa projektitutkinnassa

J:n kertomuksella on selvitetty, että vaativuustason kuvauksessa "vetovastuu valtakunnallista tai kansainvälistä yhteistyötä vaativassa projektitutkinnassa" tarkoitti toimimista projektivastaavana yksittäisessä, laajassa erityistutkinnassa. B:n ja I:n yhdenmukaisilla kertomuksilla on selvitetty, että B:llä ei ole ollut tällaisia työtehtäviä kysymyksessä olevana aikana.

Johtopäätökset vaativuustason 08.06.02 kuvauksen osalta

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että B:n tehtävät eivät ole vastanneet vaativuustason 08.06.02 yleiskuvausta. Yksi vaativuustasoon liittyvän kahdeksankohtaisen esimerkkiluettelon kriteereistä, rajoitetut tutkinnanjohtajan oikeudet, on täyttynyt B:n kohdalla.

B:n tehtävien kokonaisarviointi ja johtopäätökset

Kantaja on vedonnut B:n vaativuustasoa korottavina seikkoina yksikön asiamäärään ja rikosasioiden laatuun. Muun ohella B:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että yksikön juttumäärät olivat olleet suuria ja rikosasioiden kirjo laaja. Edellä on kuitenkin tullut selvitetyksi, että vaativammat ja pitkäkestoiset rikosasiat oli ohjattu pääosin muiden yksiköiden tutkittavaksi. I:n mukaan suuret työ- ja asiamäärät sekä kiire eivät olleet vaativuustasotekijöitä. Työtuomioistuin katsoo, etteivät myöskään vaativuustasojen kuvaukset tue kantajan väitettä siitä, että työmäärä ja poliisilaitoksella päivittäin kirjattavien uusien rikosasioiden laatu olisivat vaativuustason määrittämiseen vaikuttavia tekijöitä. Yksikön suuri asiamäärä ja rikosasioiden laaja kirjo eivät siten korota B:n tehtävien vaativuustasoa.

Kantaja on vedonnut B:n vaativuustasoa korottavina seikkoina myös yksikön koulutustehtävään ja henkilöstön vaihtuvuuteen. B:n, C:n ja I:n kertomuksilla on selvitetty, että A-ryhmään oli tullut poliisiammattikorkeakoulusta harjoittelujaksolla olevia poliisiopiskelijoita sekä vastavalmistuneita poliiseja harjoittelemaan tutkintatyötä, mikä oli osaltaan lisännyt henkilöstön vaihtuvuutta. I on kertonut, että toisten työntekijöiden ohjaaminen ja perehdyttäminen kuuluivat käytännössä kaikille ja että pääkaupunkiseudulla kaikkien yksiköiden henkilöstössä oli vaihtuvuutta. Kysymys ei ollut vaativuustasoon vaikuttavista tekijöistä. Myös C:n mukaan esimiehet olivat jo asemansa puolesta velvollisia opastamaan harjoittelijoita ja kaikkia muitakin työntekijöitä. Edellä mainittu todistelu ja vaativuustasojen kuvaukset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A-ryhmän koulutuksellinen luonne ja yksikön henkilöstön vaihtuvuus korottaisivat B:n tehtävien vaativuustasoa.

B oli sijoitettu vaativuustasolle 08.06, joka on otsikoitu "ryhmänjohtajan vaativa toimi / esimiestasoinen vastuuhenkilö". Vaativuustason 08.06 yleiskirjauksen mukaan mainitulla tasolla toimitaan vaativissa esimiestehtävissä tai vastuuhenkilönä erityisosaamista vaativissa laajoissa tehtävissä. Esimerkkeinä on mainittu seuraavat kriteerit: alaisten lukumäärä 5–12; alaisina voi olla muuta alipäällystöä; tulos- ja kehityskeskustelujen käyminen henkilöstöhallinnollisena esimiehenä; tutkinnanjohtajuus tavanomaisempaa kuin luokassa 08.05. Näistä neljästä esimerkistä B:n tehtävien on edellä selvitetty täsmäävän kolmen eli alaisten lukumäärän, tulos- ja kehityskeskustelujen käymisen ja tutkinnanjohtajuuden osalta. Edellä on myös tullut selvitetyksi, että B:n alaisena ei ole ollut muuta alipäällystöä, mutta I:n kertomuksen perusteella tälle ei sinänsä olisi ollut estettä. Työtuomioistuin on myös katsonut selvitetyksi, että B on toiminut vaativissa esimiestehtävissä. Näillä perusteilla B:n tehtävien voidaan katsoa lähtökohtaisesti vastaavan vaativuustason 08.06 kuvausta.

C on kertonut, että ylikonstaapelitasolla vaativuustaso 08.06.02 oli korkein mahdollinen. Työtuomioistuin katsoo, että merkittävin ero vaativuustasojen 08.06 ja 08.06.02 yleiskuvauksissa on se, että tasolla 08.06 toimitaan vaativissa esimiestehtävissä kun taas tasolla 08.06.02 toimitaan erittäin vaativissa tutkintatoimen erityistehtävissä. Asiassa on selvitetty, että B:llä on ollut monipuolisia työtehtäviä ja työtä on ollut paljon. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että B:n tehtävät ovat olleet sinänsä tavanomaisia, muissakin poliisilaitoksissa päivittäin suoritettavia tehtäviä. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että hänellä olisi ollut erittäin vaativia erityistehtäviä. Näillä perusteilla työtuomioistuin palkkausjärjestelmän vaativuustasojen kriteereitä kokonaisuutena arvioituaan katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että B:n tehtävät olisivat vastanneet vaativuustasoa 08.06.02.

Kantaja on vedonnut myös siihen, että muissa poliisilaitoksissa B:n tehtäviä vastaavissa tehtävissä toimivaa henkilöstöä oli sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. Kantaja on esittänyt kirjallisena todisteena poliisin ylijohdon palkkatyöryhmän koonnin 16.8.2017 vaativuustasojen 08.06 ja 08.06.02 tiedoista. J:n mukaan tämän tyyppiset tilastotiedot eivät olleet suoraan vertailukelpoisia, koska niihin ei ollut liitetty tietoa henkilöiden toimenkuvista. Lisäksi poliisilaitokset olivat järjestäneet organisaationsa ja toimintonsa jossain määrin eri tavoin. I on kertonut, että kussakin poliisilaitoksessa poliisipäällikkö päätti palkkatekijät ja että palkkapäätökset tehtiin itsenäisesti. Sekä J että I ovat kertoneet, että vaativuustasoille sijoittelussa oli havaittavissa eroja valtakunnallisesti tarkasteltaessa. J:n mukaan henkilöstöä oli käytännössä sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02 enemmän kuin vaativuustason kuvaus tai soveltamisohjeet edellyttäisivät tai mahdollistaisivat. Esitettyä todistelua arvioituaan työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että joissain toisissa poliisilaitoksissa vaativuustasolle 08.06.02 oli sijoitettu työntekijöitä, jotka tekivät samanlaisia tehtäviä kuin B.

Kantaja on lisäksi vedonnut siihen, että kanteessa tarkoitettu virka oli A-ryhmää perustettaessa helmikuussa 2014 sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02 ja että B teki käytännössä samoja tehtäviä kuin virkaan alun perin valittu henkilö. Kirjallisena todisteena on esitetty C:n 19.2.2016 tekemä muutosesitys B:n tehtävien vaativuustason 08.06 nostamisesta vaativuustasoon 08.06.02. C on perustellut muutosesitystään lähinnä sillä, että kesästä 2014 lukien virkaa hoitanut B oli tehnyt käytännössä samoja tehtäviä kuin edeltäjänsä, joka oli yksikköä perustettaessa 24.2.2014 sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. C on työtuomioistuimessa kertonut tulleensa kyseisen yksikön johtajaksi 1.5.2014. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikön E:n päätöksestä 18.4.2016 ilmenee, että B:n edeltäjällä oli ollut laajoja valtakunnalliseen VITJA-järjestelmään liittyviä koulutus- ja tukitehtävävastuita.

Ottaen huomioon, että C oli tullut yksikköön vain kuukausi ennen B:tä, hänen käsitykselleen B:n ja tämän edeltäjän työtehtävien samanlaisuudesta ei voida antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Työtuomioistuin katsoo edellä mainitun poliisipäällikön päätöksen 18.4.2016 huomioiden näytetyksi, että B:n tehtävät eivät olleet samat kuin hänen edeltäjänsä tehtävät, koska edeltäjällä oli ollut muiden tehtäviensä lisäksi ainakin laajoja valtakunnalliseen VITJA-järjestelmään liittyviä koulutus- ja tukitehtävävastuita. Näillä perusteilla B:n edeltäjän tehtävien vaativuustasolle ei voida antaa merkitystä valittaessa B:n tehtävien vaativuustasoa.

Kantaja on vedonnut vielä siihen, että yksi A-yksikön rikosylikonstaapeleista, G, oli sijoitettu vaativuustasolle 08.06.02. Myös B olisi tullut sijoittaa mainitulle tasolle, koska heidän tehtävänsä ja toimenkuvansa olivat samat. Asiassa on riidatonta, että yksikön kolmas ryhmänjohtajana toiminut rikosylikonstaapeli oli sijoitettu vaativuustasolle 08.06.

C:n mukaan G:n vaativuustaso oli johtunut siitä, että G oli ollut sen mukaisella palkalla siitä asti, kun kyseiset toiminnot oli perustettu vuonna 2014. B ja C ovat kertoneet, että yksikön kolmella rikosylikonstaapelilla oli ollut yhtäläiset työtehtävät. B on kertonut, että ainut ero oli ollut se, että hän oli lisäksi vastannut sihteerien töiden ohjaamisesta ja kehityskeskustelujen käymisestä sihteerien kanssa.

C on kertonut perustaneensa muutosesityksen B:n tehtävien vaativuustason nostamisesta vuosittaisiin kehityskeskusteluihin ja keskusteluihinsa sektorijohtaja D:n kanssa. C ja D olivat olleet sitä mieltä, että kaikilla kolmella rikosylikonstaapelilla tuli olla sama vaativuustaso, koska näiden toimenkuvat olivat täysin yhtäläiset eikä tehtävissäkään ollut mitään oleellista eroa.

D on 18.4.2016 päivätyssä muistiossaan esikäsittelyn ja A-ryhmän työnjohdollisista tarpeista esittänyt, että esikäsittely ja työnjohto voitaisiin toteuttaa jatkossa siten, että G toimisi tutkintaryhmän esimiehenä. I on kertonut, että D:n muistiolla G oli määrätty esimieheksi ja poliisilaitoksen johdon suuntaan G oli ollut A-ryhmän esimies. Toisaalta C oli ollut yksikön kolmen ryhmänjohtajana toimineen rikosylikonstaapelin esimies.

B ja C ovat kertoneet, että D:n edellä mainittu esitys ei ollut koskaan toteutunut käytännössä. Lisäksi C on lausunnossaan 13.5.2016 B:n palkkauksen muutosvaatimukseen 3.5.2016 tuonut esiin, että A-ryhmän ylikonstaapeleilla ei työjärjestyksen mukaan ollut esimiesasemaa toisiinsa nähden.

Työtuomioistuin toteaa, että D:n muistiossa on kuvattu ainoastaan A-ryhmän työnjohtoa koskeva suunnitelma. B:n ja C:n yhdenmukaisilla kertomuksilla on näytetty, että suunnitelmaa ei toteutettu käytännössä. Näillä perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon C:n lausunnon 13.5.2016 työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että G olisi ollut yksikön kahden muun ryhmänjohtajana toimineen rikosylikonstaapelin esimies.

I on lisäksi kertonut, että hän itse linjanjohtajana ja poliisipäällikkö olivat asioineet aina G:n kanssa, kun he olivat tarvinneet A-ryhmään liittyviä tietoja, tilastoja tai tilannekuvaa. G oli tuntenut ryhmän päivittäisen operatiivisen tilanteen parhaiten, ja hänen oli myös tullut huolehtia siitä, että hän pystyi pyydettäessä välittämään tilannekuvan poliisilaitoksen johdolle. G:llä oli ollut ryhmänjohtajista eniten vastuunkantokykyä.

Työtuomioistuin toteaa, että käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys G:n tehtävien vaativuustason määrittämisestä. G:tä itseään ei myöskään ole kuultu asiassa.

Virkaehtosopimuksen osapuolten yksimielisen käsityksen ilmaisevan, 29.11.2002 päivätyn allekirjoituspöytäkirjan mukaan vaativuustaso määräytyy aina virkamiehen todellisten työtehtävien mukaan. I on työtuomioistuimessa kertonut G:n erityisestä roolista ja tehtävistä ylempään poliisijohtoon nähden. I:n uskottavana pidettävän kertomuksen perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että G:n tehtävät ovat käytännössä eronneet muiden A-ryhmän ryhmänjohtajien tehtävistä ainakin osittain. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei G:n tehtäville määritellylle vaativuustasolle voida antaa ratkaisevaa merkitystä valittaessa B:n tehtävien vaativuustasoa.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole näytetty olevan perustetta sijoittaa B vaativuustason 08.06 asemesta vaativuustasolle 08.06.02. Näin ollen kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on myöntänyt valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrän osalta oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Aaltonen, Aarto, Ojanen, Lehto ja Rapinoja jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Rapinoja, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä lukuun ottamatta johtopäätöstä, jonka enemmistö on tehnyt B:n ja G:n sijoittumisesta eri palkkaryhmään.

Valtion virkamieslain 11 §:n (750/1994) mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986, tasa-arvolaki) 8 §:n mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja asettaa työntekijän palkkauksessa tai muutoin sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan. Edellä mainitut lainkohdat ovat pakottavaa oikeutta, josta johtuen myös valtion virkaehtosopimusta soveltamisohjeineen on tulkittava ja sovellettava ottaen huomioon virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimus sekä tasa-arvolain säännökset.

I:n kertoman mukaan poliisipäällikkö sekä hän itse linjanjohtajana olivat asioineet aina G:n kanssa, kun he olivat tarvinneet A-ryhmään liittyviä tietoja, tilastoja tai tilannekuvaa. Sitä, miksi I oli pyytänyt tietoja nimenomaan G:ltä eikä kahdelta muulta ryhmänjohtajalta tai G:n ja B:n esimieheltä C:ltä, joka oli I:n alainen, I on perustellut G:n B:tä paremmalla vastuunkantokyvyllä. G:n B:tä paremmalla vastuunkantokyvyllä ei kuitenkaan ole asiassa merkitystä, sillä vaativuustaso määräytyy palkkausjärjestelmän mukaan todellisten työtehtävien eikä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Epäselväksi on myös jäänyt, missä muodossa tiedot, tilastot ja tilannekuva oli toimitettu eli oliko G esimerkiksi analysoinut I:n mainitsemia tietoja vai oliko hän vain toimittanut ne sellaisenaan. Avoimeksi on jäänyt myös se, mihin perustuu I:n arvio siitä, että G oli tuntenut ryhmän päivittäisen operatiivisen tilanteen B:tä paremmin. B:n lähiesimies C on kertonut jokaisen ryhmänjohtajan vastanneen työvuoroista samalla tavalla. B ja C ovat kertoneet työtehtävien olleen samat. B:n ja G:n työtehtävien erot ovat näin ollen jääneet pääosin epäselviksi. Katson tämän vuoksi, että vastaaja ei ole esittänyt sellaisia objektiivisia tekijöitä, jotka syrjintäkiellon ja tasapuolisen kohtelun vaatimukset huomioon ottaen olisivat oikeuttaneet sijoittamaan B:n eri vaativuusryhmään kuin G.

Edellä olevan perusteella hyväksyn kanteen ja velvoitan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

 
Julkaistu 18.2.2019