TT 2019:48

Asiallinen ja painava syy
Irtisanomissuoja
Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä
Lojaliteettivelvoite
Lomautus
Taloudellinen ja tuotannollinen syy
Tiedonantovelvollisuus
Tieten rikkominen
Työsopimuksen irtisanominen
Vuokratyövoiman käyttö

Diaarinumero: R 148/17
Antopäivä: 25.4.2019

Teollisuusalan yrityksestä irtisanottujen työntekijöiden työt olivat vähentyneet siten, että töiden väheneminen oli ollut määrältään vähäistä suurempaa. Ottaen huomioon työnantajan tuolloin tiedossa ollut tilauskannan selkeä lasku sekä heikko myyntiennuste työnantaja oli voinut perustellusti arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti. Irtisanoessaan vallinneessa tilanteessa työntekijät ei työnantaja ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Tilanne oli kuitenkin kahden työntekijän irtisanomisajan kuluessa muuttunut yhtiön saamien suurten tilausten johdosta. Yhtiön olisi irtisanomisperusteen näin poistuttua tullut peruuttaa näiden työntekijöiden irtisanomiset. Kanne hyväksyttiin tältä osin ja yhtiö velvoitettiin maksamaan korvausta työsopimusten perusteettomasta päättämisestä.

Asiassa oli kysymys myös siitä, oliko yhtiö laiminlyönyt työehtosopimuksen mukaisen velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosien 2015 ja 2016 aikana. Tältä osin katsottiin, että vastaajat eivät olleet riittävällä tavalla kyenneet osoittamaan, että tiedottamisvelvollisuudesta olisi kaikilta osin huolehdittu edes suullisesti. Yhtiö tuomittiin hyvityssakkoon.

Vielä asiassa oli kysymys siitä, oliko yhtiö rikkonut työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa määräystä; ulkopuolisesta työvoimasta ja määräaikaisista työntekijöistä tiedottamista ja tietojenantovelvollisuutta koskevia määräyksiä, kun se oli jättänyt vastaamatta luottamusmiehen kahteen tietopyyntöön; ja lomautusilmoitusaikaa koskevaa määräystä. Kanne hylättiin näiltä osin näyttämättä jääneenä. Myöskään työnantajaliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

X Oy

ASIA

Työsuhteen päättäminen ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.10.2018 ja 9.1.2019

Pääkäsittely 22. ja 23.1.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metallityöväen Liitto ry:n (nyk. Teollisuusliitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ajalle 1.11.2013–31.10.2016 solmitussa teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa ovat seuraavat määräykset:

VII TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN JA TYÖNTEKIJÄN LOMAUT­TAMINEN

Työsuhdeturvaa koskevat määräykset käsittelevät työnantajan oi­keutta päättää työntekijän työsopimus tai lomauttaa hänet sekä näissä tapauksissa noudatettavia menettelytapoja. Työntekijällä on oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämi­sestä ja perusteettomasta lomauttamisesta johtuen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

33 SOVELTAMISALA

Tämän osion määräykset koskevat:

- toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen irtisanomista,

- työntekijän lomauttamista,

- työsopimuksen purkamista ja purkautumista,

- työntekijän irtisanoutumista,

- työsopimuksen päättämismenettelyä ja

- lomautusmenettelyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

35 TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TALOUDELLISISTA, TUO­TANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄR­JESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

35.1 Irtisanomisen perusteet

Työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 lu­vun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toi­minnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset. Työnanta­jan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee ensisijaisesti sa­malla työssäkäyntialueella tarjolla olevaa sellaista työtä, johon työntekijä voidaan tarkoituksenmukaisesti ja kohtuudella sijoittaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

37 TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTAN­NOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTE­LYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

37.1 Lomauttamisen perusteet

Lomauttamisen perusteet ovat työsopimuslain 5 luvun 2 §:n 1–3 momenttien mukaiset. Työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvel­vollisuus koskee ensisijaisesti samalla työssäkäyntialueella tarjolla olevaa sellaista työtä, johon työntekijä voidaan tarkoituksenmukai­sesti ja kohtuudella sijoittaa.

A. Työn vähentyminen tilapäisesti

Jos työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti, voidaan työntekijä lomauttaa tilapäistä työn vähyyttä vastaavaksi ajaksi tai toistaiseksi. Työn vähentymistä voidaan pitää tilapäisenä silloin, kun sen arvioidaan kestävän enintään 90 kalen­teripäivää.

B. Työn vähentyminen muutoin kuin tilapäisesti

Jos työn arvioidaan vähentyvän yli 90 kalenteripäivän ajaksi, voi­daan työntekijä lomauttaa määräajaksi tai toistaiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

37.3 Lomautusilmoitusaika

Lomauttamisessa noudatetaan vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa. Työnantajalla ei ole velvollisuutta antaa ennakkoselvitystä lomau­tuksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

41 KORVAUKSET TYÖSOPIMUKSEN PERUSTEETTOMASTA PÄÄTTÄ­MISESTÄ JA TYÖNTEKIJÄN PERUSTEETTOMASTA LOMAUTTAMISES­TA

41.1 Korvausten määräytyminen

Työnantajan korvausvelvollisuus työehtosopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII LUOTTAMUSMIEHET, PAIKALLINEN SOPIMINEN JA ERIMIELI­SYYKSIEN RATKAISEMINEN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

43 LUOTTAMUSMIEHET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

43.4 Luottamusmiehen toimintaedellytykset

43.4.1 Luottamusmiehelle annettavat tiedot

A. Epäselvyydet ja erimielisyydet

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on asiaa selvittävälle luottamusmiehelle annettava kaikki tarvittavat tiedot.

43.4.2 Pääluottamusmiehelle annettavat tiedot

Pääluottamusmiehellä on oikeus saada kirjallisesti seuraavat yri­tyksen työntekijöitä koskevat tiedot.

A. Henkilötiedot

1. Työntekijän suku- ja etunimet

2. Palvelukseen tuloaika uusista työntekijöistä ja irtisanomis- ja lomautustapauksissa kaikista työntekijöistä

3. Organisatorinen osasto

4. Palkkaryhmä tai työnvaativuusryhmä

Edellä kohdissa 1, 3 ja 4 mainitut tiedot annetaan kerran vuodessa. Uusista työntekijöistä annetaan edellä 1–4 mainitut tiedot joko kus­takin erikseen välittömästi työsuhteen alettua tai ajanjaksoittain, kuitenkin ainakin neljännesvuosittain. Kaikista työntekijöistä anne­taan palvelukseen tuloaikatieto irtisanomis- ja lomauttamistapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IX ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ JA MUITA ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Ulkopuolisella työvoimalla tarkoitetaan joko alihankintaa tai työ­voiman vuokrausta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

46 ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

46.2 Vuokratyövoima

Oman työvoiman käytön vähentäminen ja vuokratyö

Työnantaja ei saa lomauttaa tai irtisanoa omia työntekijöitään vuokratyövoiman käytön vuoksi. Työn vähentyessä on ensin luo­vuttava vuokratyöntekijöiden käytöstä ja vasta sen jälkeen lomau­tetaan tai irtisanotaan työnantajan omassa palveluksessa olevia vastaavaa työtä tekeviä työntekijöitä. Työnantajan on keskeytettä­vä tai peruttava omien työntekijöidensä lomautukset ennen vuok­ratyövoiman käyttöä, jos lomautettujen työntekijöiden ammattitai­toa vastaavaa työtä on tarjolla. Vuokratyöntekijöitä voidaan kui­tenkin edelleen tarvita erityistä ammattitaitoa edellyttäviin tehtä­viin tai tehtäviin, joissa työnantajan oma henkilöstö ei vakiintu­neesti työskentele.

Käyttäjäyritys ei saa irtisanoa omia työntekijöitään taloudellisin, tuotannollisin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syis­tä siinä tarkoituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla. Jos työsuhteiden päättymisestä on kulunut vähemmän kuin 6 kuukautta, vuokratyövoiman käyttö on oikeutettua vain työnantajan toimintaedellytyksissä tänä aikana tapahtuneiden ennakoimattomien muutosten vuoksi. Työnantajan tulee selvittää pääluottamusmiehelle edellä tarkoitetut toiminta­edellytyksien muutokset.

46.3 Ulkopuolisesta työvoimasta tiedottaminen

Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liit­tyvät kysymykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy on Suomessa vuonna 1969 perustettu sisäilmastoratkaisujen toimittaja vaativiin erikoisympäristöihin. Yhtiö kehittää ja toimittaa ratkaisuja kaupallisista ja julkisista kiinteistöistä terveydenhuoltoon ja laboratorioihin, ammattikeittiöihin ja ravintoloihin.

Yhtiössä on 7.–24.9.2015 käyty yhteistoimintaneuvottelut. Neuvotteluiden jälkeen 24.9.2015 yhtiö on ilmoittanut yhdeksän työntekijän irtisanomisesta ja koko tuotannon lomauttami­sesta enintään 90 päiväksi.

Yhtiö on 28.9.2015 irtisanonut yhteensä yhdeksän työntekijän työsopimukset mukaan lukien A:n, B:n ja C:n työsopimukset. Lisäksi yhtiö on lomauttanut joitain työntekijöitä muutamien päivien ajaksi marras- ja joulukuus­sa 2015.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko asiassa noudatettu työehtosopimuksen määräyksiä koskien irtisanomispe­rusteita, vuok­ratyövoiman käyttöä, luottamusmiehelle annettavia tietoja yrityksen työntekijöistä ja vuokratyövoimasta sekä lomau­tusilmoituksen antamista.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy on menetellyt työehtosopimuksen 35.1 kohdan vastaisesti, kun se on irtisanonut A:n, B:n ja C:n työsopimukset;

2) velvoittaa X Oy:n maksamaan korvauksena työsopimuk­sen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä

- A:lle 18 kuukauden palkkaa vastaavat 36.504,00 euroa

- B:lle 6 kuukauden palkkaa vastaavat 12.664,86 eu­roa

- C:lle 18 kuukauden palkkaa vastaavat 36.199,80 euroa,

kukin määrä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskor­koineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.12.2017 lukien;

3) vahvistaa, että X Oy rikkoi työehtosopimuksen 46.2 kohdan mu­kaista velvollisuuttaan vuosina 2015 ja 2016, kun se irtisanoi omia työntekijöitään taloudellisista, tuotannollisista tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä siinä tarkoituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla ja kun se palkkasi uutta vuokratyövoimaa ennen kuin oli kulunut kuusi kuukautta työsuhteiden päättymisistä;

4) vahvistaa, että X Oy laiminlöi työehtosopimuksen 46.3 kohdan mukaisen velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016 sekä 2.6.2017 pääluottamusmiehen pyytäessä tietoja vuokratyövoiman käytöstä;

5) vahvistaa, että X Oy laiminlöi työehtosopimuksen 43.4.1 A ja 43.4.2 A kohdan mukaisen velvollisuutensa, kun se ei 1.6.2015 ja 2.6.2017 antanut pääluottamusmiehelle tietoja määräaikaisista työntekijöistä tämän pyynnöstä;

6) vahvistaa, että X Oy rikkoi työehtosopimuksen 37.3 kohdan mu­kaisen velvoitteensa lomautusilmoituksen antamisesta lomauttaessaan työntekijöitään marras- ja joulukuussa 2015;

7) velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtoso­pimuksen tieten rikkomisesta koskien vaatimuskohtia 3–6;

8) velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä koskien vaatimuskohtia 4 ja 5 sekä

9) velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvas­tuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 28.572,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskor­koineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antami­sesta.

Perusteet

Irtisanomiset (kannevaatimukset 1 ja 2)

Yhtiöllä ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitet­tuja perusteita irtisanoa A:n, B:n ja C:n työsopimuksia.

A työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhti­ön palveluksessa 14.9.1987 lukien. A:n pääasiallinen tehtävä työsuhteen alussa oli varastomiehen tehtävä lähet­tämössä. Myöhemmin hän hoiti trukinkuljetusta ja toimi tuotekokoojana. Puolitoista vuotta ennen irtisanomista hänen työkuvansa muuttui siten, että hän alkoi hoitaa ulkoalueita (lumityöt, pihan siivous, yleisen järjestyksen ylläpito sisällä ja ulkona). Samalla hänellä oli rinnalla tuotannon työpaikka tehtaalla pienosapajalla / palkkipajalla osien valmistuksessa.

B työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiön palveluksessa syyskuusta 2006 lukien pääsääntöisesti tuotekokoojan tehtävissä S-tehtaalla palkkipajassa ja lisäksi särmäyspuristimel­la, patterikoneella ja pienosavalmistuksessa.

C työskenteli vuodesta 2007 lukien aluksi määräaikaisissa työsuhteissa ja sittemmin toistaiseksi voimassa olevassa työsuh­teessa 18.1.2012 lukien. C:n pääasiallinen tehtävä oli työskennellä A-tehtaalla pinopajalla tuotekokoojana. Satunnaisesti hän työskenteli avusta­vissa töissä esimerkiksi lieriöpajalla.

Irtisanomisperusteen arvioinnissa huomioon otettava seikat

Kun yhteistoimintaneuvottelut aloitettiin 7.9.2015, tehtaalla oli samaan aikaan työntekijöitä määräaikaisissa työ­suhteissa samoissa tai samankaltaisissa töissä tai ainakin sellaisissa töissä, joita irtisanotut olisivat voineet tehdä. Joidenkin mää­räaikaisten työsuhteita jatkettiin irtisanomisten jälkeen.

Lisäksi 7.9.2015 neuvotteluiden alkaessa yhtiö oli käyttänyt vuokratyövoimaa säännöllisesti jo seitsemän kuukauden ajan. Vuokratyöntekijöitä työskenteli samoissa tai samankaltaisissa töissä tai ainakin sellai­sissa töissä, joita irtisanotut olisivat voineet tehdä.

Vuokratyövoiman käytöstä oli aiheutunut suoria kustannuksia vuonna 2015 yhteensä 215.959,77 euroa. Niin sanotuilla avainkoneilla eli särmäyskoneilla oli käy­tetty vuokratyövoimaa vuodesta 2013 lähtien. Työehtosopimuksissa määri­tetyn vuokratyövoiman käytön vaikutuksista tuotannon henkilö­kunnan työhön ei ole neuvoteltu millään tavalla.

Kyse oli enintään kausivaihtelusta, josta oli aina aiempina vuosina selvitty muilla keinoilla (koulutus, palkaton / lomarahavapaasääs­tö, työn uudelleen järjestäminen, työnlyhennysvapaat, työaikasaldojen käyttö) ja joilla irtisanomiset oli voitu välttää. Tällaisia vaihtoehtoja ei käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa, vaikka työntekijäpuoli nii­tä esitti.

Yhtiö haki jo marraskuussa 2015 ja viimeistään 11.1.2016 alkaen työntekijöitä pinopajaan, trukkiajoon, särmäykseen, lavasuunnitteluun, maalaamoon ja maalaamon ripustamoon. Näistä töistä myös työntekijöitä irtisanottiin.

Yhtiö ilmoitti 19.1.2016, ettei suunniteltuja lomautuksia ole helmi­kuussa viikoilla 5–6. Yhtiö ilmoitti 3.2.2016 tuotannon lomautusvarausten peruuttamisesta. Tammikuussa tai viimeistään 10.2.2016 yhtiö kertoi, että se palkkaa vuokratyövoimaa ja käyttää ylitöitä. Tämä osoitti, ettei työvoiman vähentämisen tarvetta enää ollut. Työntekijäpuoli vaati irtisanomisten peruuttamista.

Yhtiö palkkasi 11.2.2016 lukien vuokratyöntekijöitä siten kuin todisteesta V6 ilmenee. Yhtiö oli palkannut 17 uutta vuokratyöntekijää 24.2.2016 men­nessä. Määrä oli 15.3.2016 nostettu 19 henkilöön. Lisää vuokratyöntekijöitä palkattiin 4.4.2016.

Ylitöitä teetettiin seuraavina viikonloppuina:

- 20.2.–21.2.2016 särmäyksessä

- 27.2.–28.2.2016 S-tehtaan palkkipajassa ylitöissä 17 henkilöä

- 11.3.2016 S-tehtaalla palkkipajassa

- 15.3.2016 A-tehtaan tuotantopäällikkö ilmoitti pinopajan vii­konloppu ylitöistä 19.3.–20.3.2016

- 2.4.–3.4.2016 A-tehtaan pinopajassa

- 9.4.–10.4.2016 S-tehtaalla

- 16.4.–17.4.2016 S-tehtaalla

Työntekijäpuoli laati 8.4.2016 erimielisyysmuistion katsoen edellä mainittuihin pe­rusteisiin vedoten, ettei irtisanomisperusteita ollut.

Oikeudelliset johtopäätökset

A:lle, B:lle ja C:lle tarjolla oleva työ ei ylipäätään ollut vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tuotannollisia perustei­ta ei ollut. Taloudellisia perusteita ei ollut, koska henkilöstökuluissa ei saavutettu säästöjä ottaen huomioon määräaikaisten työnteki­jöiden ja vuokratyöntekijöiden käyttö. Määräaikaisten käyttöä on pidettävä uusien työntekijöiden palkkaamisena. Vuokratyövoiman käyttö osoitti työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisperusteen puuttumista, koska vuokratyövoiman käyttöä oli pidettävä uusien työntekijöiden ottamisena. Työ ei ollut vähentynyt ja vuokratyövoimaa käyttämällä yhtiö rikkoi työehtosopimuksen 46.2 kohdan mukaista kieltoa sekä lojaliteettivelvoitetta. Irtisanomiset olisi tullut ainakin peruut­taa, kun työtä ilmeni irtisanomisajalla.

C:n asiassa on otettava huomioon, että hänen työsuhteensa irtisanominen oli kohtuutonta ja lojaliteettivelvoitteen vastaista senkin vuoksi, että hän olisi saavuttanut eläkeiän 1.4.2017.

Korvaukset työsuhteiden päättämisistä ja niiden määrät

Korvausten laskentaperusteena käytetyt kuu­kausiansiot ja vaaditut määrät ovat seuraavat:

A: 2.028 euroa x 18kk = 36.504 euroa

B: 2.103 euroa x 6kk = 12.618 euroa

C: 2.011,10 euroa x 18kk = 36.199,80 euroa

Työntekijäkohtaiset perustelut

A ei ole työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen. Työsuh­teen kesto oli erittäin pitkä.

B:lle ei aiheutunut työttömyyttä, sillä hän työllistyi uuteen työhön irtisanomisajalla. Tästä työstä hän ansaitsi 4 ensimmäisen kuukau­den ajan 400 euroa pienempää kuukausipalkkaa kuin X:llä, sit­ten 2 kuukauden ajan 200 euroa pienempää kuukausipalkkaa kuin X:llä ja sen jälkeen suunnilleen samaa kuin X:llä. Työsuh­de oli melko pitkä.

C ei työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen ja jäi van­huuseläkkeelle 1.11.2017 lukien. Päättämisellä oli erityistä vaiku­tusta eläkkeen määrään. Työsuhde oli melko pitkä.

Muut huomioon otettavat seikat korvausmäärissä kaikkien osalta

Irtisanomiset ovat olleet loukkaavia. Loukkaavuus on ilmennyt si­ten, että työnantaja on ottanut uutta työvoimaa samaan aikaan, kun omat työntekijät irtisanottiin. Tämä on loukannut vakavalla ta­valla työnantajan lojaliteettivelvoitetta. Lain tai työehtosopimusmääräyksen vastainen irtisanominen siinäkin tapauksessa, ettei sen väitetä johtuvan työntekijän henkilöstä, on jo sellaisenaan loukkaavaa. Näin on erityisesti silloin, kun työsuhde on kestänyt pit­kään. Yhtiö on melko suuri työnantaja ja se kuuluu suurempaan konserniin, jonka palveluksessa työskentelee maailmanlaajuisesti 1.500 henkilöä.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen yhteensovitus

Työnantajan menettelyn loukkaavuuden vuoksi A:lle ja C:lle määrättävästä korvauksesta kolmasosa tulisi katsoa korvaukseksi irtisanomisen aiheuttamasta loukkauksesta, minkä osalta ei tule tehtäväksi työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista yhteensovitusta.

Mikäli osaakaan korvauksesta ei voitaisi pitää korvauksena aineet­tomasta vahingosta, on pitkittyneiden työttömyyksien vuoksi A:n ja C:n kohdalla vähennys perusteltua tehdä 2/3 suuruise­na laissa säädetystä.

Vuokratyövoiman käyttö (kannevaatimus 3)

Kantaja viittaa tältä osin edellä mainittuihin seikkoihin vuokratyövoiman käyttöön liittyen. Lisäksi kantaja katsoo, että yhtiö käytti vuokratyövoimaa vuonna 2016 työehtosopimuksen 46.2 kohdan vastaisesti, kun se irtisanoi omia työntekijöitään taloudellisin, tuotannollisin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä siinä tar­koituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla ja lisäksi palkkasi uutta vuokratyövoimaa ennen kuin oli kulunut 6 kuukautta työsuhteiden päättymisistä.

Tiedonantovelvollisuus vuokratyövoimasta (kannevaatimus 4)

Velvollisuus antaa tiedot vuokratyövoimasta

Yhtiö ei ole vuosina 2015 ja 2016 tiedottanut pääluottamusmiehelle vuokratyövoiman käytöstä ja näin ollen se on rikkonut työehtosopi­muksen 46.3 kohtaa. Yhtiöllä on näyttötaakka tiedonantovelvollisuuden noudattamisesta.

Yhtiö rikkoi tieten työehtosopimuksen määräyksiä ja se on tuomit­tava hyvityssakkoon.

Velvollisuus antaa pyynnöstä tiedot vuokratyövoimasta

Pääluottamusmies pyysi yhtiöltä 2.6.2017 työehtosopimuksen tie­toja vuokratyövoiman käytöstä ajalla 9/2015–5/2016. Velvoitteesta antaa tiedot on määrätty työehtosopimuksen 46.3 kohdan toisessa kappaleessa. Yhtiö kieltäytyi niitä antamasta. Teollisuusliitto esitti Teknologiateollisuudelle pyynnön valvoa, että yhtiö noudattaa velvollisuuttaan. Teknologiateollisuus ei ryhtynyt toimiin eikä tietoja koskaan annet­tu.

Yhtiö rikkoi tieten työehtosopimuksen määräyksiä ja se on tuomit­tava hyvityssakkoon. Teknologiateollisuus on tuomittava valvonta­velvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon, koska se ei ryhtynyt riittäviin toimiin yhtiöön nähden.

Pääluottamusmiehelle annettavat tiedot (kannevaatimus 5)

Pääluottamusmies pyysi 1.6.2015 yhtiöltä tietoja määräaikaisista työntekijöistä. Tietoja ei annettu. Yhtiö on näin menetellessään rikkonut työehtosopimuksen 43.4.2 kohtaa.

Pääluottamusmies pyysi yhtiöltä 2.6.2017 työehtosopimuksen 43.4.1 ja 43.4.2 kohdan mukaisia tietoja. Yhtiö kieltäytyi niitä antamasta. Tämän jälkeen Teollisuusliitto esitti Teknologiateollisuudelle pyyn­nön valvoa, että yhtiö noudattaa velvollisuuttaan. Teknologiateolli­suus ei ryhtynyt toimiin eikä tietoja koskaan annettu.

Yhtiö rikkoi tieten työehtosopimuksen määräyksiä ja se on tuomit­tava hyvityssakkoon. Yhtiö menettely oli tietoista ja tahallista. Tek­nologiateollisuus on tuomittava valvontavelvollisuuden rikkomises­ta hyvityssakkoon, koska se ei ryhtynyt riittäviin toimiin yhtiöön nähden.

Lomautusilmoitus (kannevaatimus 6)

Yhtiö ei noudattanut työehtosopimuksen 37.3 kohdan määräystä lomau­tuksesta ilmoittamisesta.

Ilmoitukset koskien 5.–6.11.2015 toteutettuja lomautuksia

Yhtiö antoi 15.–16.10.2015 ilmoituksia, joissa puhuttiin lomau­tuksista. Niistä ei käynyt ilmi lomautuksen alkamisajankohta. Täten kyseessä ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama lomautusilmoi­tus. Työntekijäpuoli huomautti yhtiölle, että menettely oli työehto­sopimuksen vastaista. Yhtiö antoi 27.10.–30.10.2015 lomautusil­moituksia, joihin oli merkitty lomautuksen alkamispäivä. Yhtiö merkitsi ilmoituksiin antamispäiväksi 15.10.2015, mikä ei pitänyt paikkaansa. Työntekijäpuoli huomautti yhtiötä virheellisestä me­nettelystä. Yhtiö ei muuttanut menettelyään.

Lomautet­tuina olivat 27.10.2015 tai sen jälkeen annettujen ilmoitusten nojalla:

- D 5.–6.11.2015

- E 5.–6.11.2015

- F 5.–6.11.2015

- G 5.–6.11.2015

- H 5.–6.11.2015

- I 5.–6.11.2015

- J 5.–6.11.2015.

Ilmoituksen antamisen ja lomautuksen antamisen välillä oli vä­hemmän kuin 14 päivää.

Pääluottamusmies lähetti yhtiölle 3.12.2015 kirjallisen selvityksen siitä, miten lomautusilmoitusten osalta tulee menetellä. Teollisuusliitto ry kävi 10.12.2015 neuvottelemassa työpaikalla. Mukana oli myös Teknologiateollisuus ry:n asiamies. Liitot antoivat yhtiölle ohjeet siitä, miten ilmoitusajan osalta tulee menetellä. Asiasta keskusteltiin paikallisesti 14.12.2015, mutta yhtiö ei suos­tunut noudattamaan saatuja ohjeita.

Ilmoitukset koskien 21.–23.12.2015 ja 30.–31.12.2015 toteutettuja lomautuksia

Yhtiö antoi joulukuussa ilmoituksia, joissa puhuttiin lomautuksista. Niistä ei käynyt ilmi lomautuksen alkamisajankohta. Kyseessä ei siten ollut työehtosopimuksen tarkoittama lomautusilmoitus. Yhtiö antoi 17.12.2015–4.1.2016 lomautusilmoituksia, joihin oli merkitty lomautuksen alkamispäivä. Yhtiö merkitsi ilmoituksiin antamispäi­väksi 7.12.2015, mikä ei pitänyt paikkaansa. Työntekijäpuoli huo­mautti yhtiötä virheellisestä menettelystä. Yhtiö ei muuttanut menettelyään.

Lomautet­tuina olivat 17.12.2015 tai sen jälkeen annettujen ilmoitusten nojalla:

- D 21.–23.12.2015

- E 21.–23.12.2015

- F 21.–23.12.2015

- K 28.–31.12.2015

- G 21.–23.12.2015

- L 28.–31.12.2015

- H 23.12. ja 28.–31.12.2015

- I 21.–23.12.2015

- M 22.–31.12.2015

- N 21.–23.12.2015

- O 21.–23.12.2015

- P 21.–23.12.2015

- Q 21.–23.12.2015

- R 23.–31.12.2015

- J 21.–23.12.2015

- S 21.–23.12.2015

- T 30.–31.12.2015

- U 23.–31.12.2015

- V 23.–31.12.2015

- W 30.–31.12.2015

- Y 21.–31.12.2015

- Z 22.–31.12.2015

- Å 30.–31.12.2015

- Ä 30.–31.12.2015

- Ö 21.–31.12.2015

- A1 30.–31.12.2015

- B1 30.–31.12.2015

- C1 30.–31.12.2015

- D1 21.–31.12.2015.

Ilmoituksen antamisen ja lomautuksen antamisen välillä oli vä­hemmän kuin 14 päivää.

Hyvityssakko

Menettely on ollut piittaamatonta eikä yhtiö ole korjannut sitä senkään jälkeen, kun liitot ovat sitä ohjeistaneet. Yhtiö on tuomit­tava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työnantajaliitto ei ryhtynyt riittäviin toimiin asiassa ja se on tuomittava valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry ja X Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 17.150 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Perusteet

Irtisanomiset (kannevaatimukset 1 ja 2)

Yhtiöllä on ollut työehtosopimuksen kohdan 35.1. mukaiset perusteet irtisanoa A:n, B:n ja C:n työsopimukset.

Yhtiön liiketoiminta on suurelta osin riippuvainen Euroopan talousalueen rakennusteollisuu­den investoinneista. Yhtiön taloudellinen tulos sekä tilauskanta heikkenivät huomattavasti vuoden 2015 aikana. Syynä tähän oli muun ohella päämarkkina-alueiden heikko taloustilanne. Heikon tuloksen ja tilausten/työn määrän vähenemisen johdosta yrityksen mahdollisuus työllistää heikkeni olennaisesti ja pysyvästi. Markkinoilla vallinneen epävarman taloudellisen tilanteen ja muiden yhtiön tiedossa olevien seikkojen johdosta yhtiössä ei voitu olettaa tilanteen paranemista olevan näköpiirissä, minkä vuoksi yritys joutui sopeuttamaan toimintaansa taloudellista ja tuotannollista tilannetta vastaavaksi.

Yhtiön operatiivinen tulos vuonna 2015 oli vahvistetun tilinpäätöksen mukaan 2.833.000 euroa tappiollinen. Vuoden 2014 operatiivinen tulos oli vahvistetun tilinpäätöksen mukaan 319.000 euroa tappiollinen. Yhtiöön kuuluvan Kausalan tuotantoyksikön taloudellinen tulos vuoden 2015 kesä-joulukuun välillä 2015 oli 996.000 euroa, kun budjetoitu tulostavoite oli 2.705.000 euroa. Liikevaihto oli samalla ajanjaksolla 13.653.000 euroa ja budjetoitu liikevaihtotavoite oli 17.038.000 euroa.

Lomautusten ja irtisanomisten perus­teena olleet tuotannolliset ja taloudelliset syyt olivat perusteltuja ja todellisia ja niiden vuoksi tarjolla oleva työ/yhtiön työn tarjoamisedellytykset vähenivät olennaisesti ja pysyvästi.

Yhtiössä käytiin yhteistoimintaneuvottelut 7.–24.9.2015 tavoitteena sopeuttaa toiminta ja henkilöstömäärä vastaamaan laskenutta tilauskantaa ja yhtiön taloudellista tilannetta. Neu­vottelujen jälkeen työnantaja päätti yhdeksän henkilön irtisanomisesta ja kaikkien tuotannon työntekijöiden lomauttamisesta enintään 90 päiväksi ajanjaksolla 26.10.2015–31.3.2016. Lomautukset oli tarkoitus toteuttaa yhtiössä aikaisempina vuosina käytössä olleen ja luottamusmiehen hyväksymän käytän­nön mukaisesti antamalla ensin koko lomautusaikaa koskeva lomautusilmoitus ja tämän jäl­keen vahvistamalla jokaiselle lomautettavalle työntekijälle lomautuspäivät vähintään 14 päi­vää ennen lomautusta. Irtisanomiset kohdistuivat sekä A- että S-tehtaan työntekijöihin ja ir­tisanomisen kohteeksi valikoituneet työntekijät määräytyivät työehtosopimuksen vähentämisjärjestyksen mukaisesti.

Työehtosopimuksen irtisanomissuojaa koskevista määräyksistä ei johdu kanteessa väitettyä neuvotteluvelvoitetta vuokratyövoiman käytön vaikutuksista.

Molempien tehtaiden tilauskannat olivat vuoden 2015 loppuun mennessä erittäin heikot. Ky­symys ei ollut kausivaihtelusta, sillä verrattaessa vuosien 2013 ja 2014 toteutunutta liike­vaihtoa, liikevaihto oli niinä vuosina lähes kaksinkertainen. Työntarjoamisedellytysten heikentyminen oli olennaista ja pysyvää, mitä osoittaa muun ohella yhtiön henkilöstömäärien aleneva kehitys. Henkilöstömäärät eri vuosina olivat seuraavat:

12/2014.....165 vakinaista työntekijää

12/2015.....161 vakinaista työntekijää

12/2016.....156 vakinaista työntekijää

06/2017.....148 vakituista työntekijää

Muut toimet irtisanomisten välttämiseksi

Irtisanomiset eivät olleet vältettävissä muilla keinoilla. Yhtiö on toteuttanut muita toimia, mutta ne eivät olleet riittäviä toiminnan sopeuttamiseksi. Työnantaja saa valita käytettävät keinot ja kun sillä on irtisanomisperusteet käsillä, sillä on oikeus irtisanoa.

Yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltiin kattavasti muita keinoja irtisanomisten välttämisek­si. Pääluottamusmies on erimielisyysasian käsittelyn yhteydessä myöntänyt yt-neuvotteluissa käsitellyn vaihtoehtoina muun muassa koulutusta, palkatonta/lomarahavapaata, työn uudelleen järjestämisiä, työnlyhennysvapaita, työaikasaldojen käyttöä. Pääluottamusmies on yt-neuvottelujen päättymisen jälkeen allekirjoituksellaan vahvistanut, että neuvotteluvelvoite on täytetty, joten neuvotteluvelvoitteen alaiset vaihtoehdot ovat tulleet riittävästi ja lain mukaisesti käsitellyiksi eikä kantaja voi edellä mainitun hyväksynnän jälkeen enää esittää vaatimuksia/moitteita yt-neuvotteluihin liittyen. Yhtiössä on myös pidetty tiedotustilaisuus 15.12.2015. Nämä muut keinot sisälsivät muun muassa lomarahojen vapaaksi vaihtamista, työaikasaldojen käyttöä, koulutusta, ASLAK-kuntoutusta ja työajan tasaamisvapaiden käyttöä. Irtisanomisen vaihtoehdot ovat yt-neuvotteluvelvoitetta koskevia asioita. Ne eivät ole osa työehtosopimuksen irtisanomissuojamääräyksiä eikä niillä siten ole merkitystä irtisanomisperusteen ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta koskevan asian ratkaisun kannalta.

Yhtiössä tehdyt ylityöt

Kanteessa on väitetty, että irtisanomisperustetta ei olisi sen johdosta, että yhtiössä olisi tehty ylitöitä poikkeuksellisen paljon. Yhtiön ylityöprosentit suhteessa säännölliseen työaikaan ovat olleet seuraavat: 1,01 prosenttia (vuonna 2017), 1,52 prosenttia (vuonna 2016) ja 1,06 prosenttia (vuonna 2015). Nämä ylityöprosentit ovat suhteellisen pie­niä tuotannollista toimintaa harjoittavassa yhtiössä, eikä niiden perusteella voida väittää, että tarjolla oleva työ ei olisi vähentynyt. Yhtiön ylityöprosentit ovat myös olleet selkeästi alle alan yleisen keskiarvon. Huomioitavaa on myös se, että ylityöprosentit ovat olleet korkeam­pia muutamana vuonna ennen irtisanomisia.

Yhtiön helmi-huhtikuussa 2016 teettämä, muutamaa viikonloppua koskenut, satunnainen ja vähäinen ylityö on merkityksetöntä. Ylityön tarve ei ole ollut yhtiön tiedossa irtisanomis- /lomautushetkellä. Tarve tilapäisiin ylitöihin on johtunut yhtiön toimintaedellytyksissä tapahtuneesta ennakoimattomasta muutoksesta alkuvuonna 2016, kun yhtiö sai odottamattomat ja aikataulultaan kiireiset tilaukset.

Yhtiöllä ei ole enää helmikuussa 2016 ollut työn tarjoamisvelvoitetta C:tä ja B:tä kohtaan, koska heidän työsuhteensa olivat jo tuolloin päättyneet. Ylitöinä teetettyjen töiden tarjoamisvelvollisuutta ei ollut A:takaan kohtaan, koska hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen teetetyt vähäiset ja tilapäiset ylityöt (2.–3.4.2016, 9.–10.4.2016 ja 16.–17.4.2016) eivät olisi (merkittävästi) pidentäneet A:n työsuhdetta. Yhtiö on jäljempänä ilmenevin tavoin tarjonnut työtä kaikille irtisanotuille ja vasta näiden kieltäydyttyä työstä, teettänyt ylityötä.

Irtisanottujen työntekijöiden työnkuvista

Kanteessa on väitetty, että A:n toimenkuva on muuttunut noin puolitoista vuotta ennen irtisanomista siten, että hänen vastuulleen on kuulunut muun muassa ulkoalueiden hoito. Väite on osittain paikkansa pitävä. A:n päätyö ei ole muuttunut tuolloin, vaan sen ohelle on tullut hänen omasta aloitteestaan satunnaisia muita tehtäviä. Kanteen väite siitä, että hänen työnsä pienosapajalla/palkkipajalla olisi ollut rinnakkainen tehtävä, on täysin paikkansa pitämätön. A:n päätyönä olivat edelleen nämä tuotannontehtävät. A on vastannut tuotteiden lähetystoiminnoista (esimerkiksi tuotteiden keräily, rekkojen lastaus) työsuhteensa alku­vaiheessa. Työsuhteensa aikana A on lisäksi kuljettanut trukkia ja toiminut tuotekokoojana palkkipajan pienosakokoonpanossa. Hänen työtehtäviinsä on kuulunut lyhyehkön ajan myös ulkoalueiden hoito osana trukinkuljetustehtäviä. A:ta on jouduttu muun muassa kesän 2015 aikana huomauttamaan hänen esimiehensä E1:n toimesta siitä, että hänen päätyönsä on nimenomaisesti pienosakokoonpanossa eikä ulkotöissä. A olisi ha­lunnut vastata ulkoalueista, mutta tällaista vastuualuetta ja muutoinkaan pelkästään tällaisia töitä ei hänelle työnantajan toimesta osoitettu, eivätkä ne muodostaneet kuin pienen osan hänen tehtävistään.

Kanteessa on myös väitetty, että B olisi työskennellyt ns. särmäyspuristimella, patterikoneella ja pienosavalmistuksessa. Väite on perusteeton, sillä B on ollut kokoonpano-työntekijä, eikä hän ole tehnyt näitä väitettyjä töitä päätyönään. Sen sijaan hänen äitinsä, F1, on tosiasiassa tehnyt näitä töitä. Kantaja lienee sekoittanut näiden kahden eri työntekijän tehtävät. B:n pääasialliset työtehtävät ovat olleet palkkipajan erilaiset kokoonpanotehtävät (muun muassa pienosavalmistus). Alun perin B:n toimenkuvaan kuului myös moducoil-patterivalmistus, mutta hänet todettiin 10/2011 terveydellisistä syistä työkyvyttömäksi ko. työhön eikä yhtiö sen jälkeen ole hänelle kyseessä olevaa työtä osoittanut. Hän on saattanut työskennellä satunnaisesti A-tehtaalla, mutta tätä koskien ei ole olemassa olevaa dokumentaatiota, sillä erittäin lyhyitä ja satunnaisia jaksoja ei dokumentoida.

C:n pääasiallisiin työtehtäviin ovat kuuluneet pinopajan kokoonpanotehtävät. C on myös satunnaisesti työskennellyt A-tehtaassa muissa tuotantotehtävissä lyhyitä ajanjaksoja. C:n työsuhde, jonka päättymisestä on kysymys, on alkanut 18.1.2012.

Uuden työvoiman tarve

Kanteessa on väitetty, että ns. avainkoneilla on vuodesta 2013 lukien käytetty vuokratyövoi-maa. Työehtosopimuksesta ei johdu tähän estettä ja tämä on muutoinkin syksyn 2015 irtisanomisten perusteita koskevan asian ratkaisun kannalta merkityksetöntä. Avainkoneilla tarkoitetaan yhtiön käsityksen mukaan särmäyskoneita. Näiden konei­den käyttöä hallitsevaa työvoimaa on ollut jo pitkään vaikea löytää eikä yhtiön omassa henkilöstössä ole ollut riittävästi sellaisia työntekijöitä, jotka pystyisivät näillä koneilla toimi­maan, eikä heitä olisi voitu kohtuudella kouluttaa koneen käyttöön. A, C ja B eivät työskennelleet särmäyksessä. Särmäys ole työntarjoamis- ja koulutusvelvoitteen alainen tehtävä (koulutusaika 1–2 vuotta). Yhtiö ei ole ottanut uusia työntekijöitä särmäykseen lomautusten aikana tai irtisanottujen irtisanomisaikoina. Yhtiö on irtisanottujen työsuhteiden päättymisen jälkeen touko-/kesäkuun 2016 vaihteessa palkannut kaksi työntekijää (G1 ja H1) määräaikaisesti kesälomasijaisiksi särmääjän tehtäviin. Heidät palkattiin vakituisiksi särmääjiksi myöhemmin syksyllä 2016. Irtisanottujen työsuhteiden päättymisen jälkeen palkatut uudet työntekijät eivät ole työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja uusia työntekijöitä eikä 4 §:n mukainen työn tarjoamis- ja kouluttamisvelvoite koske työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa. Työsopimusten päättymisten jälkeinen vuokratyövoiman käyttö on merkityksetöntä työsopimuksen perusteetonta päättämistä koskevan asian ratkaisun kannalta.

Vuokratyöntekijä ei ole vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu uusi työntekijä. Vuokratyövoiman käyttöä koskevan työehtosopimuksen määräys (46.2) ei ole osa työehtosopimuksen irtisanomissuojamääräyksiä eikä se tai sen mahdollinen rikkominen tee irtisanomista perusteettomaksi ja oikeuta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Asiassa kysymyksessä olevan työehtosopimuksen osalta asia on nimenomaisesti jo oikeusvoimaisesti ratkaistu asiassa TT 2018:76.

Yhtiö ei ole vuokratyövoimaa käyttämällä tai muutoinkaan menettelyllään rikkonut lojaliteettivelvoitetta. Työehtosopimuksessa ei ole lojaliteettivelvoitetta koskevia määräyksiä.

Tilapäinen lisätyövoiman tarve helmikuussa 2016 ei ole johtunut normaalista kausivaihtelusta. Tilauskantaa nostivat 2016 alussa Lähi-itään lentokentälle toimitettava iso syrjäyttävän ilmanvaihdon toimitusprojekti sekä Italiaan ja Isoon-Britanniaan toimitettavat jäähdytyspalkkien toimitusprojektit. Näistä epätavanomaisen suurista, ennakoimattomista ja osin uusilta asiakkailta tulleista tilauksista ei yhtiöllä ollut tietoa irtisanomisten ja lomauttamisten aikaan eikä se ole tiedossaan olevien seikkojen perusteella pystynyt niitä ennakoimaan. Tilaukset ovat tulleet yhtiön tietoon noin tammikuun puolessa välissä 2016. Tilausprojektien toimituksissa edellytettiin asiakkaiden taholta nopeaa toimitusaikataulua. Niistä johtuen lisätyövoimaa tarvittiin tilapäisesti, ensin maaliskuun 2016 loppuun saakka ja sittemmin kevään 2016 ajaksi. Sen jälkeen vuokratyöntekijöiden tai määräaikaisten työntekijöiden käytön perusteena on ollut olemassa olevan henkilöstön kesäloma- tai muut sijaisuudet. Vuokratyövoiman käyttö myöhemmin loppuvuonna 2016 on johtunut tuotannon/tilauskannan muutoksista, jotka (ja joiden edellyttämä lisätyövoiman tarve) ovat tulleet yhtiön tietoon vasta tuolloin. Tämän vuoksi kokoonpanoon otettiin vuokratyöfirman kautta 3.10.2016 yhteensä viisi henkilöä. Näiden henkilöiden lisäksi kokoonpanotyöhön otettiin marraskuun aikana lisähenkilöitä siten, että joulukuun alussa vuokratyöntekijöitä oli yhteensä 17.

Kanteessa on esitetty, että yhtiö olisi 11.1.2016 alkaen hakenut uutta työvoimaa pinopajaan, trukkiajoon, särmäykseen, lavasuunnitteluun, maalaamoon ja sen ripustamoon ja että näistä töistä olisi irtisanottu työntekijöitä. Tämä ei pidä paikkaansa. Irtisanomiset ovat kohdistuneet pinopajaan, palkkipajaan, koneosastoon ja lähettämöön. Näihin tehtäviin on vasta irtisanottujen työstä kieltäytymisten jälkeen otettu vuokratyöntekijöitä 11.2.2016 ja määräaikainen työntekijä 9.2.2016. Särmäyskoneelle määräaikaiset työntekijät on palkattu vasta touko- kesäkuussa 2016. Työntekijöiden moniosaamiseen on panostettu ja työntekijät siirtyvät tarvittaessa kapasiteettitilanteen mukaan työpisteestä toiseen. Tehtaiden tilauskantojen vaihtelu vaikuttaa välillisesti moneen työpisteeseen komponenttitarpeen ja osavalmistuksen tarpeiden kautta. Trukkiajoon ja lavasuunnitteluun ei ole haettu eikä palkattu ulkopuolisia, uusia työntekijöitä. Yhtiö järjesteli tehtäviä uudelleen niin, että jo yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden tehtäviin lisättiin edellä mainittuja tehtäviä. Kysymys on sallitusta uudelleen järjestelystä.

Niin ikään kanteessa on väitetty, että yhtiö ei ole keskeyttänyt eikä perunut lomautuksia en­nen vuokratyövoiman käyttöä talvella/keväällä 2016. Väite ei pidä paikkaansa ja on ristiriitainen, sillä kantaja on myöntänyt, että lomautukset peruttiin 19.1.2016 ja 3.2.2016 pidetyssä seurantapalaverissa ja että vuokratyöntekijöitä on otettu vasta 11.2.2016 lukien. Kanteessa esitetyt luvut vuokratyöntekijöiden määristä alkuvuonna 2016 eivät pidä paikkaansa. Ennen uuden työvoiman käyttöä ja hakemista työtä oli tarjottu 3.–8.2.2016 kaikille irtisanotuille työntekijöille, minkä johdosta neljä henkilöä irtisanotuista tuli määräaikaiseen työsuhteeseen ja yksi vakituiseen työsuhteeseen. Vasta lomautusten peruutusten ja irtisanottujen työstä kieltäytymisten jälkeen yhtiö on ottanut vuokratyövoimaa ennakoimattomien tilausten aiheuttaman tilapäisen työvoimatarpeen johdosta.

Työn tarjoaminen irtisanotuille

Kun yhtiön tietoon tuli tarve tilapäiselle lisätyövoimalle ennakoimattomien ja poikkeuksellisten tilausten johdos­ta ja se, että lomautusten peruutukset eivät riittäisi kattamaan lisätyövoiman tarvetta, se kartoitti ensin irtisanotut ja takaisinottovelvoitteen piirissä olevat työntekijät. Tämän jälkeen yhtiö tarjosi tiedossaan olevan tilapäisen lisätyövoiman tarpeen mukaisesti työtä kaikille irtisanotuille riippumatta siitä, oliko työsuhde vielä voimassa vai jo päättynyt. Yhtiöllä ei ole ollut tiedossa seikkoja, joiden perusteella se olisi voinut arvioida lisätyövoimatarpeen muuksi kuin tilapäiseksi eikä sillä siksi ole ollut velvollisuutta peruuttaa irtisanomisia. Työn tarjoaminen tehtiin puhelimitse siten, että työnantajan taholta puheluun osallistui kaksi henkilöä. Työehtosopimuksen 35.3 kohdan perusteella irtisanomisajan jälkeen tarjolla olevaa työtä voidaan tarjota/teettää määräaikaisena.

Kanteessa mainittujen työntekijöiden osalta työn tarjoaminen tehtiin seuraavasti.

C:n työsopimus päättyi 28.10.2015 ja hän oli irtisanomisajan työstä vapautettuna. Yhtiöllä ei ole C:n irtisanomisaikana ollut tarjolla hänellä sopivaa työtä. Yhtiöllä ei ole enää helmikuussa 2016 ollut työn tarjoamis- ja kouluttamisvelvoitetta C:tä kohtaan eikä velvollisuutta eikä mahdollisuutta peruuttaa jo päättynyttä työsuhdetta koskevaa irtisanomista. Työnantajan edustajat I1, J1 ja K1 kuitenkin soittivat C:lle 8.2.2016 ja tarjosivat hänelle määräaikaista työtä, joka olisi alkanut heti ja kestänyt 24.3.2016 asti. C kieltäytyi tarjotusta työstä, koska hän ei halunnut työskennellä määräaikaisena tai ns. kesäpoikana. Hänelle soitettiin toisen kerran 18.3.2016 ja tarjottiin määräaikaista työsopimusta ajalle 29.3.–26.8.2016. C kieltäytyi tarjotusta työstä ja asetti työhön tulemisen ehdoksi vuoden pituisen sopimuksen sekä 15 euron tuntipalkan. Tällaista työtä yhtiöllä ei ole ollut tarjolla. Työehtosopimuksessa ei ole lojaliteettia tai kohtuullisuutta koskevia määräyksiä. Yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta jatkaa C:n työsuhdetta lähes 2 vuotta tämän eläköitymiseen saakka. Tämä olisi ollut yhtiön näkökulmasta kohtuutonta.

A:n työsopimus päättyi 28.3.2016 ja hän oli irtisanomisajan työstä vapautettuna. Työn­antajan edustaja E1 soitti A:lle 3.2.2016, ennen työsopimuksen päättymistä, ja tarjosi hänelle työtä 28.3.2016 asti. A halusi hetken miettiä asiaa ja tavata kasvotusten. Hän tuli yhtiöön neuvottelemaan asiasta 5.2.2016. Paikalla oli yhtiön edusta­jien L1:n ja E1:n lisäksi pääluottamusmies. Tilaisuudessa keskusteltiin tarjolla olevasta työstä ja työsopimuksen jatkosta teknisessä mielessä. A:lle uudistettiin puhelimitse tehty tarjous. Hänelle myös ilmoitettiin, että jos edellytykset määräaikaisuudelle poistuvat, työsuhde jatkuisi toistaiseksi voimassa olevana. A ilmoitti haluavansa vielä miettiä asiaa ja työtarjousta. Tämän jälkeen hän soitti samana päivänä L1:lle, ettei ole halukas ottamaan tarjottua työtä vastaan. Puhelua oli kuuntelemassa myös E1. Samalla hän ilmoitti, ettei ole jatkossakaan kiinnostunut saamaan työtarjouksia. A:lta var­mistettiin vielä toiseen kertaan, että jos työtä on tarjolla työsuhteen päättymisen jälkeen, ha­luaako hän sitä tarjottavan. A ilmoitti jälleen, ettei halua saada yhteydenottoja työn tarjoamiseksi työsuhteen päättymisen jälkeenkään. A on myös jättänyt kieltäytymistä kos­kevan vastaajaviestin 5.2.2016. Yhtiöllä ei ole edellä mainituissa olosuhteissa ja työn kestosta tiedossaan olevien seikkojen perusteella ollut velvollisuutta peruuttaa irtisanomista eikä se olisi sitä sitovasti voinut edes yksipuolisesti tehdä.

B:n työsopimus päättyi 28.1.2016 ja hän oli irtisanomisajan työstä vapautettuna. Yhtiöllä ei ole B:n irtisanomisaikana ollut tarjolla hänelle sopivaa työtä. Yhtiöllä ei enää helmikuussa 2016 ollut työn tarjoamis- ja kouluttamisvelvoitetta B:tä kohtaan eikä velvollisuutta eikä mahdollisuutta peruuttaa jo päättynyttä työsuhdetta koskevaa irtisanomista. Työnanta­jan edustajat E1 ja M1 soittivat B:lle 3.2.2016 ja tarjosivat hänelle määräaikaista työtä, joka olisi alkanut heti ja kesälomasijaisuus mukaan lukien kestänyt arviolta elokuun 2016 loppuun. B il­moitti saaneensa uuden työpaikan eikä ollut halukas vastaanottamaan tarjottua työtä.

Työnantaja on täyttänyt kaikkien irtisanottujen ja kanteessa korvauksia vaativien työnteki­jöiden osalta velvoitteensa tarjota heille uutta työtä sen ilmaantuessa. Kaikki kolme kor­vauksia vaativaa työntekijää ovat kieltäytyneet tarjotusta työstä. Vasta tämän jälkeen yhtiö alkoi etsiä ulkopuolista työvoimaa, joko uusia määräaikaisia työntekijöitä tai vuokratyövoimaa, täyttämään tilapäisen työvoiman tar­peen.

Määräaikaiset työsopimukset

Kanteessa on niin ikään väitetty, että yhtiö olisi käyttänyt työehtosopimuksen vastaisesti määräaikaisia työntekijöitä tilanteessa, jossa se on joutunut lomauttamaan ja irtisanomaan omaa henkilöstöään. Yhtiössä on ollut yhteistoimintaneuvottelujen alkaessa noin seitsemän määräaikaista työntekijää. Työehtosopimuksesta ei johdu tähän estettä. Yhtiö ei ole jatkanut määräaikaisia työsuhteita vähän ennen tai jälkeen irtisanomisten. Viimeiset yhteistoimintaneuvotteluja edeltäneet määräaikaiset työsopimukset on tehty kesällä 2015 ennen yhtiön tietoisuutta vähentämistarpeesta ja ne ovat olleet voimassa sovitun määräajan päättymiseen asti. Uusia määräaikaisia työsopimuksia ei ole enää tehty sen jälkeen, kun yhteistoimintaneuvottelut on aloitettu ja vähentämistarve on tullut yhtiön tietoon. Ennen yhteistoimintaneuvotteluja tehdyt määräaikaiset työsopimukset ovat olleet voimassa sovitun määräajan umpeutumiseen saakka eikä yhtiöllä ole ollut mahdollisuutta päättää niitä sitä ennen. Määräaikaiset työsopimukset ovat kahta lukuun ottamatta päättyneet ennen irtisanomisia ja kaksi viimeistäkin ovat päättyneet 2.10.2015 ja 30.10.2015 eli irtisanomisaikojen kuluessa eivätkä ne olisi pidentäneet irtisanottujen työsuhteita. Määräaikaiset työsopimukset oli tehty vuorotteluvapaiden ajaksi ja osa määräaikaisiin työsuhteisiin rekrytoiduista on ollut aiemmin irtisanottuja työntekijöitä, joille työnantajalla on ollut velvollisuus tarjota työtä. Määräaikaiset työsopimukset ovat olleet perusteltuja eikä niillä ole kierretty irtisanottujen työsuhdeturvaa. Irtisanomisten ja lomautusten jälkeen ensimmäinen määräaikainen työsopimus tilapäisen lisätyövoiman saamiseksi on tehty 9.2.2016 eli C:n ja B:n työsuhteiden päättymisen jälkeen ja sen jälkeen, kun kaikki irtisanotut olivat kieltäytyneet tarjotusta työstä. Työsuhteiden päättymisen jälkeen palkatuilla työntekijöillä ei ole merkitystä irtisanomisperusteen ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen arvioinnissa.

Korvausten määrät

Kanteessa mainitut, mahdollisen korvauksen määrän laskentaperusteena olevat kuukausipalkat ovat riidattomat.

Yhtiö ei ole menetellyt moitittavasti eikä kohdistanut työsuhdetta päätettäessä irtisanottuihin mitään loukkausta. Yhtiön kuulumisella konserniin ei ole merkitystä korvauksen määrän harkinnassa. Konsernin koko ei ole korvausta korottava seikka. Korvausta alentavana on huomioitava yhtiön koko, se, että A:ta lukuun ottamatta työsuhteet eivät ole olleet pitkiä, irtisanottujen kieltäytymiset tarjotusta työstä ja oma myötävaikutus työsuhteen päättymiseen. Edellä mainituista syistä perusteita aineettomalle korvaukselle ja/tai poikkeamiselle työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesta täysimääräisestä työttömyyspäivärahojen vähentämisestä ei ole.

Vuokratyövoiman käyttö (kannevaatimus 3)

Yhtiö ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen 46.2 kohtaa. Yhteistoimintaneuvottelujen alkaessa yhtiön Kausalan toimipisteessä työskenteli sekä vuokratyövoimaa että työntekijöitä, joilla oli määräaikainen työsopimus. Työehtosopimuksessa ei kielletä vuokratyövoiman käyttämistä ennen työn vähentymistä. Vuokratyövoiman käyttö lopetettiin syksyllä 2015 työn vähentyessä ja ennen irtisanomisia (28.9.2015) ja lomautuksia (5.11.2015), kun vuokratyön tilaamista koskevat sopimukset päättyivät. Yhtiö on lo­pettanut vuokratyövoiman käytön heti kun se on ollut sopimusten mukaan mahdollista, eikä vuokratyövoimaa ole käytetty lomautusaikana tai irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisaikana ilman että näitä töitä olisi tarjottu irtisanotuille työntekijöille. Yhtiö ei ole irtisanonut työntekijöitä siinä tarkoituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla. Tätä osoittaa se, että vuokratyövoimaa on alettu käyttää vasta, kun kaikille irtisanotuille on vaatimuskohtien 1–2 yhteydessä kuvatulla tavalla tarjottu työtä ja jos­ta nämä työntekijät ovat kieltäytyneet. Yhtiöllä on vaatimuskohtien 1–2 yhteydessä kuvattujen ennakoimattomien ja epätavanomaisten tilausten, niistä johtuneen tilapäisen lisätyövoiman tarpeen ja irtisanottujen työstä kieltäytymisten perusteella ollut työehtosopimuksen 46.2 kohdan mukaiset toimintaedellytysten ennakoimattomista muutoksista johtuneet perusteet käyttää vuokratyövoimaa ennen kuin on kulunut 6 kuukautta työsuhteiden päättymisestä.

Jos vastoin käsitystä yhtiö tuomittaisiin maksamaan yhdellekin työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, yhtiötä ei työehtosopimuksen 41.2. kohdan mukaan voida tuomita lisäksi maksamaan hyvityssakkoa saman perusteen/menettelyn johdosta.

Kannevaatimusten 3–5 ja 8 mukaisista ja työehtosopimuksen kohtaan 46.2 perustuvasta vuokratyövoiman käytöstä ei ole paikallisissa neuvotteluissa jääty erimieliseksi eikä asiasta ole käyty työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen (45.2) mukaisia neuvotteluja liittojen välillä ennen kanteen nostamista. Työehtosopimuksen 45.5 kohdan mukaan vain asiat, joista on neuvottelujärjestyksen mukaisesti neuvoteltu liittojen kesken pääsemättä yksimielisyyteen, voidaan alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Kantaja on rikkonut asiassa työehtosopimuksen 45.2 ja 45.4 määräyksiä. Vaikka tämä prosessinedellytys pääkäsittelyyn mennessä korjautui, kantaja on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan ja pitämään vahinkonaan pääosa osapuolille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista vaatimuksen ratkaisun lopputuloksesta riippumatta. Osapuolille on aiheutunut kantajan menettelystä (neuvottelujärjestyksen ohittaminen ja asian selvittäminen ja esittäminen asianajotoimiston toimesta oikeudenkäynnissä) johtuen oikeudenkäyntikuluja, joita neuvottelujärjestyksen mukaisesti neuvoteltaessa ja asiaa selvitettäessä ei muutoin aiheutuisi.

Jos vastoin vastaajien käsitystä kannevaatimukset hyväksyttäisiin perusteeltaan, ei hyvityssakkoa kuitenkaan tule tuomita, koska työehtosopimuksessa sovittua neuvottelumenettelyä ei ole noudatettu eikä vastaajilla ole ollut edes mahdollisuutta korjata väitettyä työehtosopimuksen rikkomista tarkoittavaa menettelyään.

Ulkopuolisen työvoiman käyttö yhtiössä ja sen selvittäminen luottamusmiehelle (kannevaatimus 4)

Tältä osin viitataan siihen, mitä edellä vaatimuskohdan 3 yhteydessä on yleisesti esitetty kannevaatimuksista 3–5 ja 8.

Yhtiö on käynyt yhdessä pääluottamusmiehen kanssa neuvotellen läpi ulkopuolisen työvoi­man käyttöä koskevat periaatteet osana henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaa. Edellisen ker­ran ne käytiin läpi 10.6.2014 järjestetyssä yhteistoimintaneuvottelussa, jossa pääluottamus­mies on ollut paikalla. Tilaisuuden jälkeen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat peri­aatteet lähetettiin pääluottamusmiehelle sähköpostitse tarkastettavaksi osana päivitettyä hen­kilöstö- ja koulutussuunnitelmaa.

Yleisten periaatteiden selvittämisen jälkeen yhtiö on antanut pääluottamusmiehelle työehto­sopimuksen vaatimuksia laajemman selvityksen ulkopuolisen työvoiman käytöstä lähettämällä sähköpostilla pääluottamusmiehelle tiedot kustakin uudesta vuokratyöntekijästä ja ajasta, milloin kyseinen työntekijä työskentelee yhtiössä. Lisäksi ulkopuolisesta työvoimasta on tiedotettu pääluottamusmiehelle suullisesti, minkä menettelyn työehtosopimus sallii. Pääluottamusmies on myöntänyt, että yhtiö on vuonna 2016 ainakin osin tiedottanut ulkopuolisesta työvoimasta. Vastaaja ei tiedä, miltä osin tiedottaminen olisi jäänyt tekemättä.

Yhtiö on toiminut tältä osin lain ja työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla eikä se ole tieten rik­konut työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai siitä ilmoittamista koskevia säännöksiä. Näyttötaakka väitetystä tieten rikkomisesta on kantajalla.

Pääluottamusmies ei ole 2.6.2017 sähköpostissaan tai muutoinkaan pyytänyt yhtiöltä selvitystä vuokratyöntekijöiden työskentelyyn liittyvistä kysymyksistä. Pääluottamusmies ei ole 2.6.2017 sähköpostissaan pyytänyt selvitystä työehtosopimuksen 46.3 kohdan perusteella vaan nimenomaisesti kohdan 43.4.1 perusteella. Pääluottamusmiehen 2.6.2017 sähköpostissa on tosiasiallisesti ollut kyse Teollisuusliiton tietopyynnöstä.

Työehtosopimuksen 46.3 kohdassa ei aseteta kanteessa väitettyä velvollisuutta. Määräyksellä ei ole perustettu työehtosopimuksen 43.4.1 ja 43.4.2. kohdan kaltaisia tietojen saantioikeuksia. Työehtosopimuksen 46.3 kohta on näistä täysin erillinen ja luonteeltaan erilainen. Määräyksestä ei johdu pääluottamusmiehelle oikeuksia saada vuokratyöntekijöiden työsuhteisiin liittyviä tietoja. Kysymys on ainoastaan vuokratyövoiman työskentelyyn liittyvästä ns. reaaliaikaisesta selvittämisestä (esimerkiksi mihin yksikköön menevät, kuka toimii esimiehenä ja niin edelleen). Määräyksestä ei johdu takautuvia selvitysvelvollisuuksia.

Työehtosopimuksen 46.2 tai 46.3 kohta eivät sisällä kanteessa väitettyä velvollisuutta antaa pääluottamusmiehelle pyynnöstä takautuvia selvityksiä vuokratyövoiman käytöstä Teollisuusliitolle toimitettavaksi. Asiasta ei ole tehty vastaajalle valvontapyyntöä.

Luottamusmiehelle annettavat tiedot (kannevaatimus 5)

Tältä osin viitataan siihen, mitä edellä vaatimuskohdan 3 yhteydessä on yleisesti esitetty

kannevaatimuksista 3–5 ja 8. Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen 43.4.1 ja 43.4.2 kohtia.

Pääluottamusmies ei ole 1.6.2015 pyytänyt tietoja määräaikaisista työntekijöistä työehtosopimuksen kohdan 43.4.1 tai 43.4.2 perusteella. Pääluottamusmies ei ole esittänyt mitään perusteita tietopyynnölleen. Työehtosopimuksen kohdista 43.4.1. tai 43.4.2. ei johdu velvollisuutta antaa pääluottamusmiehelle pyynnöstä tietoja työntekijän työsuhteen luonteesta eikä muutoinkaan määräaikaisista työntekijöistä tällaisessa tilanteessa. Yhtiö on kuitenkin antanut luottamusmiehelle tiedot määräaikaisista työntekijöistä.

Pääluottamusmies on pyytänyt 2.6.2017 yhtiön edustajalta N1:ltä tietoja työehto­sopimuksen 43.4.1 kohdan perusteella. Pääluottamusmies ei ole pyytänyt tietoja kohdan 43.4.2. perusteella. Tietopyyntö on ollut erittäin epäselvä eikä sen osalta ole viitattu mihinkään työpaikalla neuvottelujärjestyksen mukaisesti käsiteltävänä olevaan ja pääluottamusmiehellä selvitettävänä olevaan erimielisyysasiaan. Työpaikalla ei 2.6.2017 ole ollut tällaista kohdassa 43.4.1 tarkoitettua selvitettävänä olevaa erimielisyysasiaa vaan tietopyyntö on tosiasiassa yritetty liittää jo paikallisesti (8.4.2016) ja liittojen välillä (13.3.2017) neuvottelujärjestyksen mukaisesti loppuun käsitellyksi tulleeseen erimielisyysasiaan. Työehtosopimuksen 43.4.1. kohdan mukainen tiedonantovelvollisuus kohdistuu nimenomaisesti vireillä olevaan erimielisyysasiaan. Työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä (erityisesti 45.2 ja 45.4) ja luottamusmiehelle annettavia tietoja koskevan 43.4.1. A-kohdan määräysten sanamuodot ovat selvät. Erimielisyysasian neuvottelujärjestyksen mukainen käsittely päättyy osapuolten jäätyä erimieliseksi. Luottamusmiehen selvitettävänä ei enää asian jäätyä erimieliseksi ole työehtosopimuksen 43.4.1 A-kohdassa tarkoitettua erimielisyysasiaa. Myös oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on vahvistettu, että tiedonantovelvollisuuden edellytyksenä on, että tapausta selvitetään työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä. Kyseinen työehtosopimuksen kohta ei velvoita yhtiötä antamaan tietoja sellaisesta asiasta, joka on jo käsitelty paikallisesti ja liittojen välillä.

Lisäksi tietopyynnön todellisena esittäjänä on ollut Teollisuusliitto eikä pääluottamusmies. Teollisuusliiton O1 on pyytänyt pääluottamusmieheltä tietoja asiasta ja pääluottamusmies on vain vä­littänyt tämän tietopyynnön työnantajalle. Työehtosopimuksen mukaan yhtiöllä ei ole vel­vollisuutta antaa tietoja Teollisuusliitolle eikä Teollisuusliitolla oikeutta saada tietoja työnantajalta. Työehtosopimuksen määräyksellä 43.4.1.A ei ole perustettu eikä siitä johdu Teollisuusliitolle oikeuksia välittömään tiedon saantiin Teknologiateollisuus ry:hyn järjestäytyneistä yhtiöistä ja kerätä niiltä aineistoa/tietoja työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ulkopuolella eikä työnantajalle velvollisuuksia luovuttaa asiakirjoja tällaisessa tarkoituksessa toimitettavaksi Teollisuusliittoon.

Vaikka katsottaisiin, että kyse on ollut pääluottamusmiehen eikä Teollisuusliiton esittämästä tietopyynnöstä, on kyseinen erimielisyysasia joka tapauksessa jo päättynyt ja tietopyynnössä on tosiasiallisesti ollut kyse oikeudenkäyntiaineiston keräämisestä Teollisuusliitolle. Yhtiöl­lä ei ole velvollisuutta työehtosopimuksen mukaisesti toimittaa tällaisia tietoja. Kaikki asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot, jotka on pyydetty erimielisyysasian vireillä ollessa, on an­nettu pääluottamusmiehelle ja myöhemmin liitoille niiden käsittelyä varten. Kanteessa ei ole edes väitetty, ettei tietoja olisi erimielisyysprosessin yhteydessä annettu.

Yhtiö ei näin ollen ole rikkonut työehtosopimusta luottamusmiehelle annettavien tietojen osalta.

Vaikka vastoin vastaajien käsitystä asiaa toisin tulkittaisiin, hyvityssakkoja ei tule tuomita, koska asia on joka tapauksessa ollut tulkinnanvarainen ja kantajan ja pääluottamusmiehen kommunikointi on antanut perustellun aiheen vastaajille epäillä työehtosopimusmääräysten ja neuvottelumenettelyn kiertämistä tai väärinkäytöstä ja siten kieltäytyä tietojen luovuttamisesta.

Työehtosopimuksen 43.4.2 kohta ei myöskään sisällä velvoitetta antaa pyynnöstä mainittuja tietoja pääluottamusmiehelle. Kyseisessä määräyksessä on erikseen määrätty, milloin siinä tarkoitetuista seikoista tietoja annetaan ja yhtiö on sitä noudattanut. Määräyksestä ei myöskään johdu velvoitetta antaa tietoja Teollisuusliitolle toimitettavaksi. Edelleen 43.4.2 kohdasta ei johdu velvollisuuksia antaa vuokratyövoimaa tai sen määrää koskevia tietoja, tietoja työsuhteen luonteesta (määräaikainen, vakituinen) eikä työsuhteiden päättymispäivästä.

Asiasta ei ole tehty vastaajalle valvontapyyntöä.

Lomauttaminen ja lomautusilmoitusten antaminen (kannevaatimus 6)

Yhtiössä toteutettiin lomautuksia yhteistoimintaneuvottelujen päättymisen jälkeen. Aikai­sempina vuosina kun lomautuksia on jouduttu tekemään, on yhtiössä toimittu pääluottamus­miehen kanssa yhteisymmärryksessä määritellyn tavan mukaisesti siten, että annettu lomautusilmoitus on käsittänyt koko yhteistoimintaneuvotteluissa tehdyn lomautuspäätöksen ja siellä määritellyn lomautuksille varatun ajanjakson ajan. Tämän lisäksi yhtiössä on pidetty erillistä yksityiskohtaista lomautussuunnitelmaa, josta on ilmennyt henkilöiden lomautuspäivät yksityiskohtaisesti. Nämä päivät on käyty lomautettujen henkilöiden kanssa läpi. Tätä suunnitelmaa on päivitetty kahden viikon välein seurantapalavereissa, joissa ovat olleet mu­kana myös työntekijöiden edustajat. Näin toimittiin nytkin kyseessä olevien lomautusten kohdalla. Näin yhtiössä on voitu ottaa huomioon tilauskannan ke­hitys ja minimoida lomautusten määrä. Samalla työntekijät ovat saaneet tosiasiallisesti tie­don lomautuksestaan aina vähintään 14 päivää ennen lomautuksen alkamista.

Tästä menettelytavasta ei ole ollut aikaisemmin vuosina 2009 ja 2014 yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä huomauttamista ja siksi yhtiössä toteutettiin lomautusilmoitukset myös vuoden 2015 lopulla samalla, henkilöstön edustajien kanssa hyväksytyllä tavalla. Asiasta keskusteltiin yhteistoimintaneuvotteluiden yhteydessä ja henkilöstön edustajat hyväksyivät, että tätä menettelytapaa käytettäisiin myös nyt kanteessa mainitussa lomautustilanteessa. Erona edellisiin neuvotte­luihin oli se, että sitä ei erikseen kirjattu pöytäkirjoihin, osittain varmasti epähuomiossa, koska menettely oli ollut käytössä aikaisemminkin ja sen käytöstä vallitsi yhteisymmärrys neuvotteluissa. Myös nykyisille työntekijöiden edustajille tämä toimintatapa oli tuttu kevään 2014 neuvotteluista.

Työttömyyskassan ja kantajan huomauttaessa menettelystä lomautusilmoituksia koskeva käytäntö kor­jattiin. Kyseessä oli tekninen korjaus jo annettuihin lomautusilmoituksiin, ei uuden lomautusilmoituksen antaminen.

Niille työntekijöille, joille oli jo annettu kassan ilmoittaman muotoseikkavirheen sisältämä lomautusilmoitus, annettiin ensi tilassa uusi korvaava lomautusilmoitus. Näin he saattoivat toimittaa työttömyyskassaan lomautusilmoituksen kassan vaatimassa muodossa. Heille oli kuitenkin kirjallisen lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä tai sen jälkeen, mutta kuitenkin 14 vuorokautta ennen ensimmäistä lomautuspäivää ilmoitettu lomautuspäivät joko kirjallisesti tai suullisesti. Näin ollen yhtiö katsoi, että lomautusilmoitus on ollut asianmukainen ja kyseessä on ollut tekninen täydentä­vä korjaus ilmoituslomakkeeseen.

Niille työntekijöille, joille ilmoitusta ei ollut vielä annettu, annettiin se 14 vuorokautta ennen ensimmäistä lomautuspäivää. Heidän kohdallaan asia korjattiin siis alusta pitäen uuden korjatun menettelytavan mukaisesti.

Ne 18 työntekijää, jotka olivat saaneet lomautusilmoituksen ja jotka olivat pitäneet jo yhden tai kaksi lomautuspäivää, saivat myös uuden teknisesti korjatun ilmoituksen, jonka he saat­toivat toimittaa kassalle. He olivat myös saaneet alkuperäisen lomautusilmoituksen ja suulli­sen ilmoituksen ensimmäisistä päivistä vähintään 14 vuorokautta ennen ensimmäistä lomautuspäivää, joten 14 päivän lomautusilmoitusaika on heidänkin kohdallaan täyttynyt. Uusissa lomautusilmoituksissa oli kyse työttömyyskassan edellyttämästä teknisestä korjauksesta jo aikaisemmin annettuun lomautusilmoitukseen. Työehtosopimuksessa ei ole viittaussäännöstä työsopimuslain lomautusilmoitusta koskeviin säännöksiin. Työehtosopimuksen näkökulmasta estettä suulliseen ilmoitukseen ei ole. Koska lomautusilmoituksen sisältöä tai muotoa koskevia määräyksiä ei työehtosopimuksessa ole, ei työtuomioistuin voi niitä tutkia eikä tällaisista seikoista voi myöskään aiheutua työehtosopimuksen tieten rikkomista.

Yllä olevasta menettelytavasta on keskusteltu pääluottamusmiehen kanssa ja selvitys menet­telystä on lähetetty kirjallisesti sähköpostilla 31.12.2015 Teollisuusliiton työsuhdeasiantuntija O1:lle sekä palvelupäällikkö P1:lle. Tämä tekninen korjaus lomautusilmoituksiin oli kantajan/O1:n suositus asian ratkaisemiseksi, jotta työntekijät saisivat työttömyyskassasta päivärahoja lomautusajalta. Yhtiö on toiminut asiassa kantajan ehdotuksen mukaisesti ja käsittänyt korjanneensa asian kantajan haluamalla tavalla. Kantaja antoi ymmärtää, että edellä mainittujen korjausten jälkeen sillä ei ole enempiä vaatimuksia asian suhteen. Yhtiö on perustellusti jäänyt tai voinut jäädä tällaiseen käsitykseen.

Lomautusasiaa paikallisesti ja liittojen välillä selvitettäessä luultiin, että D -nimisen työntekijän kohdalla on tosiasiassa sovellettu liian lyhyttä, 13 päivän lomautusilmoitusaikaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Yhtiö on mahdolliset virheet korjannut eikä kantajalla voi olla enää niitä koskevia vaatimuksia.

Liitot eivät ole antaneet yhtiölle kanteessa väitettyä yhteistä ohjetta asiasta. Kantaja on ehdottanut lomautusilmoitusten korjausmenettelyä ja ehdotettu menettely on vastaajalle ja yhtiölle sopinut. Vastaajan käsityksen mukaan yhtiö on menetellyt asiassa juuri siten kuin kantaja on edellyttänyt.

Teknologiateollisuus ry:n toiminta sekä valvontavelvollisuuden täyttyminen (kannevaatimus 8)

Tältä osin viitataan siihen, mitä edellä vaatimuskohdan 3 yhteydessä on yleisesti esitetty kannevaatimuksista 3–5 ja 8.

Kanteessa on vaadittu Teknologiateollisuuden tuomitsemista hyvityssakkoon. Kanteessa on väitetty, että Teknologiateollisuus ei olisi ryhtynyt riittäviin toimiin yhtiöön nähden koskien työehtosopimuksen 46.3, 43.4.1 ja 43.4.2 kohdan mukaisten tietojen antamista pääluottamusmiehelle. Kanteessa ei ole miltään osin eritelty tai yksilöity sitä, miten Teknologiateollisuus oli­si rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Vastaajan käsityksen mukaan kantaja ei ole tehnyt sille kanteessa väitettyjä valvontapyyntöjä.

Kuten edellä on kerrottu, Teollisuusliiton O1 on 2.6.2017 lähettänyt pääluottamusmiehelle tietopyynnön, jonka tämä on välittänyt suoraan yhtiön edustaja N1:lle ja pyytänyt jo käsiteltyyn erimielisyysasiaan liittyviä tietoja. Tämän jälkeen N1 on ollut yhteydessä Teknologiateollisuuteen. Teknologiateollisuus on N1:n kertomuksen perus­teella todennut yhdessä hänen kanssaan, että työehtosopimuksesta ei johdu velvollisuutta antaa tietoja Teollisuusliitolle toimitettavaksi eikä vireillä ole erimielisyysasiaa, jonka perusteella tietoja muutenkaan tulisi antaa pääluottamusmiehelle työehtosopimuksen 43.4.1 A kohdan nojalla. Irtisanomisia ja lomauttamisia koskeva erimielisyysasia oli jo neuvottelujärjestyksen mukaisesti loppuun käsitelty paikallisesti ja liittojen välillä. Se on todettu erimieliseksi liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa 13.3.2017. Muistakaan työehtosopimuksen kohdista ei kanteessa väitettyä tietojen antamisvelvollisuutta johdu.

Teollisuusliitto ei ole kanteessa väittänyt, että se olisi vaatinut Teknologiateollisuutta ni­menomaisesti ryhtymään toimiin. Tällaista vaatimusta ei ole esitetty myöskään ennen kan­teen nostamista missään muodossa.

Näin ollen Teknologiateollisuus ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikuluista

Mikäli työtuomioistuin hyväksyy kannevaatimukset 1 ja 2, mutta hylkää kannevaatimukset 3 ja 4 joko toisen tai molempien osalta, tulee tämä ottaa huomioon oikeudenkäyntikulujen tuomitsemisessa. Oikeudenkäyntikulujen osalta ei voida tällöin pitää eri vaatimuksista aiheutuneita kuluja vähäisinä koko kanteen näkökulmasta, sillä kannevaatimukset 1–2 ja 3–4 ovat täysin toisistaan riippumattomia, ne perustuvat työehtosopimuksen eri kohtiin ja kokonaan eri tapahtumiin. Niitä tulee näin ollen käsitellä itsenäisinä ja keskenään yhtä merkityksellisinä vaatimuksina. Lisäksi kannevaatimukset 1–8 kohdistuvat eri tahoon kuin kannevaatimus 9, edelliset yhtiöön ja jälkimmäinen Teknologiateollisuuteen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työpaikkailmoitus

2. Dinamet Oy:n X Oy:lle osoittamat laskut ajalta 25.2.2016–12.1.2017 (20 kpl)

Salainen

3. Sähköposti 2.6.2017 Teollisuusliitolta pääluottamusmiehelle; pää­luottamusmiehen sähköposti yhtiölle 2.6.2017; yhtiön vastaus pää­luottamusmiehelle 5.6.2017

4. Sähköposti 1.6.2015 pääluottamusmieheltä yhtiölle ja yhtiön vastaus

5. Lomautusilmoitus (esimerkki lomautusilmoituksesta, jollaisia annettiin 15.-16.10.2015)

6. Esimerkki lomautusilmoituksesta, joka annettiin 27.10.-30.10.2015

7. Pääluottamusmiehen lähettämä ohje yhtiölle 3.12.2015 sekä yhtiön vastaus 3.12.2015

8. Pöytäkirjat lomautusten seurantapalavereista 17.12.2015

9. Sähköpostikirjeenvaihtoa 2.6.2017

10. Työntekijäpuolen kanta erimielisyysmuistioon

Kantajan muu oikeudenkäyntiaineisto

Kantajan tekemä laskelma työtunneista

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Yhtiön tilauskantaraportti

2. Yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjat; työnantajan päätös toteutettavista toimenpiteistä

3. Selvitys henkilöstölle lomautusajan muista toimenpiteistä

4. Selvitys ylitöistä ja alan yleiset ylityöprosentit

5. A:n jättämä vastaajaviesti 5.2.2016 (äänitallenne)

6. Määräaikaiset työntekijät ja vuokratyövoima vuosina 2015 – 2016

7. Henkilöstö- ja koulutussuunnitelma ja sähköpostit pääluottamusmiehelle

8. Ilmoitukset pääluottamusmiehelle vuokratyövoiman käytöstä

9. Pöytäkirjat lomautusten seurantapalavereista

10. Lomautusilmoitukset 5.–6.11.2015 ja selvitys lomautusten ajoittumisesta

11. Lomautusilmoitukset 21.–31.12.2015 ja selvitys lomautusten ajoittumisesta

12. Erimielisyysasiaa ja sen käsittelyä koskevat asiakirjat

13. Paikallinen erimielisyysmuistio

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B

3. C

4. Q1, pääluottamusmies

5. O1, Teollisuusliitto ry:n työsuhdeasiantuntija

Vastaajien henkilötodistelu

1. N1, henkilöstöjohtaja

2. R1, tehtaanjohtaja

3. I1, tuotantopäällikkö

4. L1, kehityspäällikkö

5. E1, verstaanvetäjä

6. K1, verstaanvetäjä

7. J1, tiiminvetäjä

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työsopimusten irtisanomiset

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko X Oy:llä ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen ja lain mukaiset perusteet irtisanoa A:n, B:n ja C:n työsopimukset.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 35.1 kohdan mukaan työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet, tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa uudella työntekijällä on tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää. Vuokratyöntekijän palkkaaminen ei ilman muuta osoita, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole ollut (ks. TT 2006:64, TT 2006:65, TT 2007:103, TT 2014:185, TT 2018:76). Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2018:76 katsonut, että teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (1.11.2013–31.10.2016) vuokratyövoimaa koskevan 46.2 kohdan määräyksen ei ollut selvitetty olleen osa irtisanomisen perusteita eikä määräyksellä ollut parannettu työsuhdeturvaa työehtosopimuksen 35 kohdassa sovitusta.

Työsuhteessa noudatetaan työsopimuksen ehtojen sekä työsopimuslain ja muun työoikeudellisen lainsäädännön ohella yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita, kuten lojaliteettiperiaatetta. Lojaliteettiperiaatteen mukaan työnantajan on otettava työsuhteessa huomioon myös työntekijän edut. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta. Tätä velvoitetta ilmentävät työsopimuslain säännökset, joissa työnantajalle on säädetty velvollisuus selvittää, voitaisiinko työntekijä, joka on vaarassa jäädä pysyvästi tai tilapäisesti vaille työtä, sijoittaa muuhun työhön. (KKO 2016:13, 12 ja 14 kohdat).

Taloudellisella ja tuotannollisella perusteella irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisen edellytysten on työsopimuslain 7 luvun 3 §:ää koskevan soveltamiskäytännön mukaan oltava olemassa sekä silloin kun irtisanomisilmoitus annetaan työntekijälle että silloin kun hänen työsuhteensa päättyy. Muussa tapauksessa irtisanominen on peruutettava. (TT 2016:123). Työsopimuksen irtisanominen on perusteeton, jos työsopimuksen irtisanomishetkellä ollutta irtisanomisperustetta ei ole olemassa enää irtisanomisajan päättyessä (KKO 1987:79; KKO 2015:7, 7 kohta). Työsopimuksen irtisanoneella työnantajalla on siten velvollisuus irtisanomisajan loppuun asti seurata, että työsopimuksen päättämiselle on lain mukainen peruste. Jos peruste poistuu tai jos esimerkiksi muuta työntekijälle soveltuvaa työtä tulee tarjolle, työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi jatkaa työsuhdettaan (TT 2011:37; KKO 2018:26, 8 kohta).

Ratkaisussa KKO 2018:26 korkein oikeus katsoi, että vedotun irtisanomisperusteen poistuttua työnantajan olisi tullut peruuttaa linja-autonkuljettajan työsopimuksen irtisanominen, kun yhtiössä oli työntekijän irtisanomisaikana ilmennyt hänen työsopimuksensa mukaista työtä vuoden ajaksi solmitun liikennöintisopimuksen myötä. Tapauksessa työn tarjoamisen edellytysten katsottiin muuttuneen muutoin kuin tilapäisesti (ks. myös TT 2006:16, vrt. esimerkiksi TT 1992:73). Työnantajalla on katsottu olevan irtisanomisen vaikutusten lykkäämiseksi velvollisuus tarjota irtisanottavalle myös määräaikaista työtä, jos tällainen vain määräajaksi tarjolla oleva työ ei ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista (KKO 2017:38, 21 kohta; KKO 2017:39, 14 kohta; TT 2016:120 ja TT 2018:88).

Henkilötodistelu

N1 on kertonut työskennelleensä yhtiön henkilöstöjohtajana vuosina 2015–2018 ja toimineensa vuoden 2015 yhteistoimintaneuvotteluissa työnantajan pääedustajana. N1:n mukaan yhtiön tilauskanta oli vuonna 2015 heikentynyt ja sen taloudellinen tilanne oli huomattavasti heikompi kuin aikaisempana vuonna. Vaikka tarjouksia oli annettu, ei ollut mitään varmuutta siitä, oliko uusia tilauksia tulossa. Asiakkaiden tilausvahvistukset saattoivat ylipäätään tulla aivan viime hetkillä ja toimitusajat saattoivat olla lyhyitä. Työntekijäpuolen kanssa oli sovittu neuvottelujen tuloksena toteutettavien toimenpiteiden määräajaksi 31.3.2016 (V2). Mahdollisista lisätoimenpiteistä oli tarkoitus sopia myöhemmin erikseen. Määräaika ei ollut liittynyt mihinkään tiedossa olevaan tilaukseen. Työnantaja oli ensisijaisesti pyrkinyt käyttämään irtisanomisia lievempiä keinoja. Tilannetta oli seurattu ja yhtiön myynti oli antanut ennusteen neljän kuukauden välein. Mitään huomattavaa kehitystä tilausten kannalta ei ollut kuitenkaan tiedossa. Kyse ei ollut mistään kausivaihtelusta, vaan asiakkaiden tilaukset määrittivät myös tarjolla olevan työn määrän. Tammikuussa 2016 yhtiö oli saanut suuren lentokenttään liittyvän tilauksen Abu Dhabista, mikä oli aiheuttanut lisätyövoiman tarpeen helmikuusta 2016 lukien. Myöhemmin keväällä oli tullut toinen suuri tilaus Cambridgestä. Tilaukset olivat tulleet uusilta asiakkailta eivätkä ne olleet etukäteen tiedossa. Tilausten tultua ensin oli peruutettu lomautukset ja kaikille irtisanotuille oli tarjottu määräaikaisia työsopimuksia. Uusia työntekijöitä oli otettu vasta tämän jälkeen. Ensimmäinen uusi määräaikainen työntekijä oli palkattu 9.2.2016 ja vuokratyöntekijöitä oli alettu ottaa vasta 11.2.2016 (V6). Yksi määräaikaiseksi tullut henkilö oli myöhemmin voitu vakinaistaa kyseisellä tilauskannalla (S1). Särmäykseen oli haettu uusia työntekijöitä vasta loppukeväästä 2016. Määräaikaisia otettiin lisäksi kesälomien ajaksi.

R1 on kertonut työskennelleensä X Oy:ssä 11 vuotta, josta tehtaanjohtajana vuodesta 2014 lukien. Yhtiön toiminta oli projektiluonteista ja sen liikevaihdosta suurin osa tuli asiakkaille tilauksesta tehdyistä räätälöidyistä tuotteista. Kausalan tehdas oli yhtiön suurin tuotantolaitos ja se muodostui A- ja S-tehtaista, joissa valmistettiin eri pajoissa eri tyyppisiä tuotteita. Vain joitakin työntekijöitä oli heidän osaamisensa perusteella mahdollista siirtää tehtaiden välillä. Kausalan tehtaalla oli 240 työntekijää, joista tuotannossa työskenteli 160–170 henkilöä. Työntekijämäärä oli ollut viime vuosina laskussa. Vuonna 2015 tilauskanta oli ollut todella heikko eikä uusia tilauksia ollut tiedossa. Tilanne oli näyttänyt huonolta erityisesti viikosta 37 lukien (V1 ja V2). Kyse ei ollut kausivaihtelusta. Työn määrä ei ylipäätään vaihdellut yhtiössä kausittain vaan asiakkaiden tilausten perusteella. Tuolloin käytyjen yhteistoimintaneuvotteluiden aikaan oli pyritty käyttämään irtisanomista lievempiä keinoja, mutta ne eivät olleet riittäneet, vaan henkilöstöä oli jouduttu irtisanomaan. Tammikuussa 2016 tehtaalle oli tullut selvä tilauspiikki, kun yhtiö oli yllättäen saanut suuren tilauksen Abu Dhabista. Tieto tilauksen varmistumisesta oli tullut tammikuun toisella viikolla. Yhtiö oli saanut alkuvuodesta myös muutaman muun isomman tilauksen uusilta ulkomaisilta asiakkailta. Toimitusaikataulut olivat olleet tiukat ja tilauksista aiheutunut ylitöiden tarve oli ollut lyhytaikaista. Tuolloin oli arvioitu, että lisätyövoiman tarve ulottuisi alkukevääseen 2016 asti.

I1 on kertonut toimineensa X Oy:n A-tehtaan tuotantopäällikkönä vuodesta 1996 lukien. Hän on kertonut yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja alkuvuodesta 2016 tulleista tilauksista samalla tavoin kuin R1 ja N1. Hän on lisäksi kertonut, että niin sanottu Abu Dhabin projekti oli ollut poikkeuksellisen iso ja se oli kestänyt tammikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. I1 on N1:n tavoin korostanut sitä, että asiakkaat yleensä venyttivät tilauksiaan "viime tippaan" ja aikataulut olivat lopulta tiukkoja. I1 oli ollut mukana A-tehdasta koskevissa työntarjoamistilanteissa. C:lle oli tarjottu työtä kahteen otteeseen 8.2. ja 24.3.2016. Kyse oli määräaikaisuuksista, jotka olisivat kestäneet 8.2.–24.3.2016 ja 29.3.–26.8.2016. C oli kieltäytynyt molemmista tarjouksista.

L1 on kertonut työskennelleensä vuosina 2015 ja 2016 S-tehtaan tuotantopäällikkönä. L1 on kertonut B:n ja A:n työtehtävistä samalla tavoin kuin E1. A tai B eivät olisi kumpikaan olleet sijoitettavissa särmäykseen ilman erillistä koulutusta. Särmäykseen oli otettu uusia työntekijöitä vasta 30.5.2016 lukien. L1:n mukaan tehtaalle oli otettu uusia määräaikaisia työntekijöitä vasta siinä vaiheessa, kun irtisanotut olivat kieltäytyneet heille tarjotuista työtehtävistä. L1 on kertonut A:lle tehdystä työtarjouksesta samalla tavoin kuin E1.

E1 on kertonut olleensa verstaanvetäjä yhtiön S-tehtaan palkkipajalla ja olleensa B:n ja A:n esimies yhteistoimintaneuvottelujen aikaan. B oli työskennellyt tuotekokoojana palkkien kasaajana. Hän oli työskennellyt myös patterivalmistuskoneella noin kahdeksan kuukauden ajan. B ei ollut E1:n tietojen mukaan työskennellyt särmäyksessä. A oli työskennellyt lähettämössä ja palkkipajan pienosavalmistuksessa. E1 oli ollut läsnä, kun B:lle ja A:lle oli tarjottu määräaikaisia työtehtäviä tammikuussa 2016. Määräaikaista työsopimusta oli tarjottu irtisanomisajan päättymiseen saakka. B oli kieltäytynyt tarjouksesta, koska hän oli saanut töitä muualta. Myös a oli kieltäytynyt työstä samalla ilmoittaen ettei hän ollut halukas vastaanottamaan enempää työtarjouksia. Paikkaa oli tarjottu myös S1:lle, joka oli ottanut paikan vastaan. S1 oli sittemmin vakinaistettu, koska hänen irtisanomisaikansa päättyessä oli tarvittu uusia työntekijöitä.

A on kertonut työskennelleensä X Oy:ssä vuodesta 1987 lukien. Hän oli työskennellyt yhtiössä ensin varastomiehenä ja trukkikuskina S-tehtaalla. Tämän jälkeen A oli siirtynyt S-tehtaalle trukkikuskiksi ja hän tehnyt myös sijaisuuksia A-tehtaalla. A oli lisäksi työskennellyt lieriöpajalla tuotekokoojana ja hoitanut samalla muun ohella A-tehtaan trukkikuskin sijaisuuksia. Tämän jälkeen hän oli toiminut S-tehtaan pienosapuolen palkkipajalla tuotekokoojana. Irtisanomisen jälkeen A:lle oli tarjottu määräaikaista työsuhdetta, mistä A oli kieltäytynyt. Hän on hakenut aktiivisesti töitä ja työllistynyt marraskuussa 2017 kahdeksan kuukauden ajaksi.

B on kertonut työskennelleensä X Oy:ssä syyskuusta 2006 lukien. B oli aloittanut S-tehtaan palkkipajalla pienosapuolen kokoonpanossa, josta hän oli siirtynyt ilmastointipalkkien kokoonpanoon. Pienosavalmistus oli siirretty väliaikaisesti toiselle tehtaalle, jossa hän oli työskennellyt noin vuoden särmäyspuristimella. Tämän jälkeen hän oli siirtynyt takaisin S-tehtaan palkkipajalle sekä tehnyt sijaisuuksia patterikoneella. Tehtaan töissä oli ollut kausivaihtelua siten, että loma-aikoina kesällä ja alkuvuodesta oli ollut vähemmän töitä. Kesä 2015 oli kuitenkin ollut hyvin kiireinen. Irtisanomisen jälkeen B:lle oli helmikuussa 2016 tarjottu määräaikaista työsopimusta palkkipajalla. B oli kieltäytynyt tarjouksesta, koska hän oli solminut puolen vuoden mittaisen työsopimuksen jo toisen työnantajan kanssa. Uudessa työpaikassa oli ollut aluksi huonompi palkka kuin X Oy:ssä. Palkka oli noussut neljän kuukauden kuluttua suunnilleen samalle tasolle.

C on kertonut työskennelleensä X Oy:ssä vuodesta 2008 lukien. Hän oli työskennellyt pääasiassa A-tehtaan pinopajalla kokoonpanossa. C oli työskennellyt lyhyitä aikoja myös muilla tehtailla kuten lieriöpajalla. Pinopajalla oli ollut neljä vakinaista työntekijää ja yksi osa-aikainen. Irtisanominen oli tullut C:lle yllätyksenä, koska tehtaalla oli tiedossa Abu Dhabin lentokenttään liittyvä suuri tilaus, joka oli kuulunut pinopajan toimeksiantoihin. Työmäärissä oli muutenkin eroa vuodenaikojen mukaan siten, että syksyllä oli ollut aina hiljaisempaa. A-tehtaalta ei ollut aiemmin vähennetty tai edes lomautettu henkilöstöä. C:lle ei ollut tarjottu irtisanomisaikana työtä. Hänelle oli tehty lyhytaikainen määräaikainen työtarjous 8.2.2016, josta C oli kieltäytynyt. Toinen määräaikainen työtarjous oli tehty 18.3.2016. Työ olisi kestänyt kesän yli. C oli asettanut työhön tulon ehdoksi, että määräaikaisuus olisi kestänyt hänen eläkkeelle jäämiseensä huhtikuulle 2017 saakka. C:n ehtoa ei ollut hyväksytty eikä hän ollut ottanut työtä vastaan. C oli ollut työttömänä, kunnes hän oli jäänyt eläkkeelle.

Q1 on kertonut työskennelleensä X Oy:n pääluottamusmiehenä 2013–2018. Hän oli työskennellyt sekä A- että S-tehtailla. Q1:n tietojen mukaan A oli työskennellyt pienosapajalla ja trukkikuskina, B särmäyksessä muutaman vuoden, pienosapajalla ja patteripajalla sekä C pinopajalla. Q1 oli vuonna 2015 osallistunut yhteistoimintaneuvotteluihin. Työmäärät olivat tuolloin vaikuttaneet samanlaisilta kuin aiemminkin ja tehtaalla oli ollut paljon ulkopuolista työvoimaa. Työnantaja ei ollut käyttänyt kaikkia lievempiä käytössä olleita keinoja irtisanomisten välttämiseksi eikä irtisanomisilla Q1:n arvion mukaan ollut saavutettu mitään säästöjä. Irtisanomiset olisi tullut peruuttaa sen sijaan että tarjottiin määräaikaista työsopimusta, vaikka irtisanomisaikaakin oli vielä jäljellä. Työtehtäviä oli pyritty paikkaamaan sisäisillä siirroilla (K1). Särmäyksessä oli jatkuva tarve vuokratyöntekijöille ja työnantaja oli alkanut itsekin kouluttaa työntekijöitä tehtävään. Vuonna 2016 vakinaistettiin kaksi vuokratyöntekijää ja vuonna 2017 yksi henkilö särmäykseen.

Irtisanomisperusteiden arviointi

X Oy:ssä on 7.–24.9.2015 käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden jälkeen yhtiö on päättänyt irtisanoa yhteensä yhdeksän työntekijän työsopimukset. A:n, B:n ja C:n työsopimukset on 28.9.2015 irtisanottu taloudellisin ja tuotannollisin syin siten, että C:n työsuhde on päättynyt 28.10.2015, B:n 28.1.2016 ja A:n 28.3.2016. Lisäksi yhtiö on lomauttanut joitain työntekijöitä muutamien päivien ajaksi marras- ja joulukuus­sa 2015.

Yhtiön tilauskantaraporteista (V1), yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjoista (V2) ja lomautusten seurantapalavereita koskevista pöytäkirjoista (V9) ilmenee, että yhtiön taloudellinen tilanne on syksyllä 2015 ollut alentuneen tilauskannan vuoksi heikko. Neuvottelumuistion 7.9.2015 mukaan alentuneen myyntivolyymin vuoksi yrityksen kustannusrakenne suhteessa liikevaihtoon on ollut liian suuri, minkä vuoksi toimintaa on ollut sopeutettava (V2). Asiassa ei ole syytä epäillä vastaajien yhtiön toiminnasta esittämiä taloudellisia tunnuslukuja, jotka osaltaan osoittavat, että yhtiön tulos on vuoden 2015 aikana heikentynyt huomattavasti. Tätä tukevat myös vastaajien todistajien kertomukset. N1:n ja R1:n kertomuksista ilmenee, että tilanteen kehittymistä on yhtiössä jatkuvasti seurattu eikä uusia tilauksia ole vuoden 2015 puolella ollut tiedossa tai ainakaan annettujen tarjousten perusteella niistä ei ole vielä ollut täyttä varmuutta. Uskottavaa on, että kyse ei ole ollut vain kausivaihtelusta, koska yhtiön toiminta on selvityksen perusteella ollut pikemminkin projektiluonteista siten, että asiakkaiden tilaukset, jotka sinänsä eivät ole olleet sidoksissa johonkin erityiseen kausivaihteluun, ovat määrittäneet töiden määrää ja niiden ajoittumista. Esimerkiksi R1:n kertomuksen mukaan yhtiön liikevaihdosta suurin osa on tullut tällaisista asiakkaille tilauksesta tehdyistä räätälöidyistä tuotteista.

Asiassa on riidatonta, että yhteistoimintaneuvottelujen alkaessa yhtiössä on ollut noin seitsemän määräaikaista työntekijää. Määräaikaisten työntekijöiden sopimukset ovat selvityksen perusteella pääsääntöisesti kuitenkin päättyneet ennen irtisanomisia eikä niitä ainakaan ole jatkettu. Riidatonta on, että irtisanomisten jälkeen ensimmäinen määräaikainen työntekijä on palkattu 9.2.2016 eli sen jälkeen, kun lisätyön tarpeen tultua ilmi määräaikaisia työsopimuksia on ensin tarjottu irtisanotuille työntekijöille. Riidatonta on edelleen, että vuokratyövoiman käyttö on lopetettu syksyllä 2015 ennen irtisanomisia 28.9.2015 ja lomautuksia 5.11.2015. Irtisanomisten jälkeen uusia vuokratyöntekijöitä on otettu ensimmäisen kerran 11.2.2016.

Esitetty selvitys kaiken kaikkiaan osoittaa, että irtisanottujen työntekijöiden työt ovat syksystä 2015 alkaen vähentyneet siten, että töiden väheneminen on ollut määrältään vähäistä suurempaa. Ottaen huomioon työnantajan tuolloin tiedossa ollut tilauskannan selkeä lasku sekä heikko myyntiennuste työnantaja on voinut perustellusti arvioida työn vähentymisen jatkuvan myös muutoin kuin tilapäisesti (ks. esimerkiksi TT 1992:73). Irtisanomishetkellä olevien tietojen perusteella työnantajalla on siten ollut perusteet irtisanoa kanteessa mainittujen henkilöiden työsopimukset.

Vielä 17.12.2015 pidetyn lomautusten seurantapalaverin pöytäkirjaan on kirjattu, että taloudellisen tilannekatsauksen perusteella loppuvuoden lomautukset toteutuisivat suunnitellun mukaisesti (K8). R1:n mukaan joulukuun tilauskannan perusteella irtisanomisten peruuttamiselle ei olisi ollut perusteita.

Tilanne on kuitenkin muuttunut alkuvuodesta 2016 lukien. Yhtiö on tuolloin saanut Lähi-idästä suuren tilauksen, joka on varmistunut 6.1.2016. Lisäksi se on saanut kaksi muuta suurta tilausta ulkomaisilta asiakkailta. Tilausten johdosta yhtiölle on aiheutunut lisätyövoiman tarve tammikuusta lukien, jolloin yhtiö on peruuttanut suunnitellut lomautukset ja ryhtynyt tarjoamaan irtisanotuille työntekijöille määräaikaisia työsopimuksia. Arvioitava on, olisiko irtisanomiset tullut tässä tilanteessa peruuttaa vai onko yhtiö toiminut oikein tarjotessaan lisätyövoiman tarpeen ilmetessä vain määräaikaisia työsopimuksia.

Yhtiössä on N1:n ja R1:n kertomusten perusteella arvioitu, että lisätyövoimaa tullaan tarvitsemaan korkeintaan kevään 2016 ajan. Määräaikaisia työsopimuksia on heidän kertomansa mukaan kuitenkin tarjottu kesän yli sijaisuustarpeen vuoksi. B:n työsuhde on päättynyt 28.1.2016 ja hänelle on 3.2.2016 tarjottu määräaikaista työsopimusta elokuun 2016 loppuun asti. Vastaavasti C:lle, jonka työsuhde oli päättynyt jo syksyllä 2015, on 8.2.2016 tarjottu työsopimusta, joka olisi kestänyt 24.3.2016 asti. Hänelle on 18.3.2016 tarjottu uudelleen määräaikaista työsopimusta ajalle 29.3.–26.8.2016. A:n työsuhde on päättynyt vasta 28.3.2016, mistä huolimatta hänelle on 3.2.2016 tarjottu määräaikaista työsopimusta 28.3.2016 asti. Kaikki ovat kieltäytyneet tarjotuista määräaikaisista työsopimuksista ja A on lisäksi ilmoittanut, että hän ei ole ollut kiinnostunut saamaan yhtiöltä työtarjouksia jatkossakaan (V5). Määräaikaisesta työstä kieltäytymisellä ei sinänsä ole asiassa ratkaisevaa merkitystä harkittaessa työnantajan velvollisuutta peruuttaa irtisanominen (ks. KKO 2018:26).

Johtopäätöksenään edellä selostetusta työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Uskottavaa sinänsä on, että yhtiöllä ei ole alkuvuodesta 2016 ollut täyttä varmuutta syksyn 2016 jälkeisestä työtilanteesta. Todistajien kertomuksista (N1, I1) on käynyt ilmi, että yhtiön normaalin liiketoiminnan luonteeseen on kuulunut se, että asiakkaiden tilaukset varmistuvat varsin myöhäisessä vaiheessa ja toimitusajat saattavat olla tiukkoja. Kun yhtiön tilauskanta on alkuvuodesta 2016 edellä selostetuin tavoin kohentunut syksyn 2015 aikaisesta tilanteesta, jossain määrin epäselväksi on jäänyt, mihin on perustunut yhtiön alkuvuodesta 2016 tekemä arvio siitä, että työtä ei olisi kuitenkaan tarjolla kuin määräajaksi. B:n työsuhteen päättyessä tammikuussa 2016 yhtiöllä on joka tapauksessa uusien tilausten perusteella katsottava olleen tieto siitä, että yhtiössä on ollut tarjolla työtä ainakin elokuun loppuun asti. Tätä osoittaa jo B:lle 3.2.2016 tehty työtarjous. A:nkaan työsuhde ei ollut vielä tuolloin päättynyt, vaan vasta maaliskuussa 2016. Tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen yhteydessä työnantajalla on edellä todetuin tavoin velvollisuus eri tavoin pyrkiä välttämään työntekijän irtisanominen ja velvollisuus arvioida irtisanomisperusteen olemassaoloa koko irtisanomisajan kulumisen ajan.

Työtuomioistuin katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että asiassa ei ole kyetty riittävällä tavalla osoittamaan, että yhtiö olisi enää alkuvuodesta 2016 perustellusti voinut arvioida tarjolla olleen työn vähentyneen olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanomisperusteen näin poistuttua yhtiön olisi tullut peruuttaa A:n ja B:n työsopimusten irtisanominen. Irtisanoessaan B:n ja A:n työsopimukset yhtiön on siten katsottava menetelleen työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisesti. C:n osalta irtisanomisen peruuttaminen ei ole tullut enää kyseeseen, koska hänen työsuhteensa on päättynyt jo syksyllä 2015, jolloin perusteet irtisanomisille ovat edellä todetuin tavoin olleet olemassa.

Kantaja on vedonnut C:n osalta vielä siihen, että yhtiö on rikkonut lojaliteettivelvoitettaan irtisanoessaan tämän työsopimuksen, vaikka C olisi saavuttanut eläkeiän 1.4.2017.

Työehtosopimuksen mukaan työsopimuksen irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaiset. Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan mainittu irtisanomisperustetta koskeva yleissäännös on otettava huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta kussakin yksittäistapauksessa. Irtisanomisperustetta on tarkasteltava kokonaisarviolla ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Irtisanomisperusteelta vaadittava asiallisuus ja painavuus tarkoittaa yleisellä tasolla muun muassa sitä, että peruste ei saa olla syrjivä eikä se saa olla ristiriidassa työsopimuksesta johtuvan työnantajan lojaliteettivelvoitteen kanssa. (HE s. 96.)

C:n työsopimus on 28.9.2015 irtisanottu päättymään 28.10.2015. Hän olisi edellä todetuin tavoin saavuttanut eläkeiän 1.4.2017. Työtuomioistuin katsoo, että yhtiön ei voida katsoa rikkoneen lojaliteettivelvoitettaan valitsemalla C:n irtisanottavaksi.

Korvaukset

A:n työsuhde on kestänyt lähes 40 vuotta. Irtisanomisen jälkeen A on kertonut työllistyneensä vuonna 2017 kahdeksan kuukauden ajaksi, mutta muutoin hän on ollut työttömänä. A:n korvauksen laskentaperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 2.028 euroa.

Korvauksen määrää korottavina seikkoina on otettu huomioon A:n pitkäaikainen työskentely yhtiön palveluksessa ja hänen työttömyytensä pituus. Työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi A:n 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 24.336 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta 1 momentissa säädettyä pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Kantaja on vaatinut, että työnantajan menettelyn loukkaavuuden vuoksi A:lle määrättävästä korvauksesta kolmasosa tulisi katsoa korvaukseksi irtisanomisen aiheuttamasta loukkauksesta, tai jos osaakaan korvauksesta ei voitaisi pitää korvauksena aineet­tomasta vahingosta, on pitkittyneen työttömyyden vuoksi vähennys perusteltua tehdä kahden kolmasosan suuruise­na laissa säädetystä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n työsopimus on irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa irtisanomiseen liittyneen loukkaavia piirteitä. Myöskään A:n taloudellisista ja sosiaalisista oloista ei ole esitetty selvitystä, joka puoltaisi laissa säädettyä pienemmän vähennyksen tekemistä.

A:lle on maksettu työsuhteen päättymisen jälkeisellä 12 kuukauden tarkastelujaksolla ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa yhteensä 16.642,16 euroa. Näin ollen A:lle tuomittavasta korvauksesta 24.336 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 12.481,62 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 11.854,38 euroa. X Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 12.481,62 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

B:n työsuhde on kestänyt lähes kymmenen vuotta. Hän on työllistynyt uudelleen irtisanomisajalla. Tässä työssä hänen kuukausipalkkansa on ollut neljän ensimmäisen kuukau­den ajan 400 euroa pienempi kuin X:llä, sit­ten kahden kuukauden ajan 200 euroa pienempi kuin X:llä ja sen jälkeen suunnilleen yhtä paljon kuin X:llä. B:n korvauksen laskuperusteena käytettävän kuukausipalkan määrä on ollut 2.103 euroa.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi B:n kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 12.618 euroa.

Vuokratyövoiman käyttö

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Toiseksi kysymys on siitä, onko yhtiö rikkonut tieten työehtosopimuksen vuokratyövoimaa koskevaa 46.2 kohdan määräystä vuosina 2015 ja 2016.

Työehtosopimuksen 46.2 kohdan mukaan käyttäjäyritys ei saa irtisanoa omia työntekijöitään taloudellisin, tuotannollisin tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syis­tä siinä tarkoituksessa, että heidän työpanoksensa myöhemmin korvataan vuokratyövoimalla. Jos työsuhteiden päättymisestä on kulunut vähemmän kuin 6 kuukautta, vuokratyövoiman käyttö on oikeutettua vain työnantajan toimintaedellytyksissä tänä aikana tapahtuneiden ennakoimattomien muutosten vuoksi.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on edellä selostetuin tavoin katsottu, että työnantajan ilmoittamat syyt irtisanomisille ovat olleet todellisia. Asiassa on myös selvitetty, että vuokratyövoiman käyttö on lopetettu syksyllä 2015 ennen irtisanomisia ja lomautuksia. Työnantajapuolen henkilötodistajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti, ettei irtisanomisten tarkoituksena ole ollut työntekijöiden työpanoksen korvaaminen vuokratyövoimalla. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätyä muuhun johtopäätökseen.

Yhtiö on saanut alkuvuodesta 2016 suuret tilaukset, jotka ovat aiheuttaneet lisätyövoiman tarpeen. Tilausten perusteella työnantajan toimintaedellytyksissä voidaan katsoa tapahtuneen työehtosopimuksen 46.2 kohdassa tarkoitettu ennakoimaton muutos, joskin edellä todetuin tavoin jo yhtiön normaaliin liiketoiminnan luonteeseen on olennaisena osana kuulunut tietynlainen ennakoimattomuus, kun asiakkaiden suurtenkin tilausten on kerrottu varmistuvan varsin myöhäisessä vaiheessa ja toimitusaikojen olevan tiukkoja. Uutta vuokratyövoimaa on riidattomasti palkattu alle kuuden kuukauden aikana irtisanottujen työsuhteiden päättymisestä, mutta kuitenkin vasta sen jälkeen kun irtisanotuille on alkuvuodesta 2016 tehty työtarjoukset, joista he ovat kieltäytyneet. Työtuomioistuin katsoo, että vuokratyövoiman käyttämisestä ei voida päätellä yhtiön pyrkineen kiertämään kanteessa mainittujen työntekijöiden irtisanomissuojaa. Asian arviointiin ei vaikuta se, että työnantajan olisi tullut peruuttaa B:n ja A:n työsopimusten irtisanominen sen sijaan, että se on tarjonnut työtä vain määräajaksi. Kanne on siten tältä osin hylättävä.

Tiedottamisvelvollisuus vuokratyövoimasta

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Kysymys on siitä, onko yhtiö laiminlyönyt työehtosopimuksen 46.3 kohdan mukaisen velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016 sekä 2.6.2017 pääluottamusmiehen pyytäessä tietoja vuokratyövoiman käytöstä.

Työehtosopimuksen 46.3 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Määräyksen toisen kappaleen mukaan vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.

Tiedottamisvelvollisuuden täyttäminen vuosina 2015 ja 2016

N1:n ja R1:n kertomuksilla on selvitetty, että yhtiö on antanut pääluottamusmiehelle tietoja vuokratyövoiman käytöstä vuosittain (V7). Esimiehet I1, E1, K1 ja J1 ovat kertoneet ilmoittaneensa säännönmukaisesti vastuualueensa uusista vuokratyöntekijöistä pääluottamusmiehelle suullisesti tai sähköpostitse. Kirjallisesta todistelusta ilmenee, että sähköpostitse pääluottamusmiehelle on ilmoitettu työntekijän nimi sekä pääsääntöisesti myös työpiste, työn aloituspäivä ja työmääräyksen pituus (V8).

Pääluottamusmies Q1 on kuitenkin kertonut, että hän ei ole vuosina 2015 ja 2016 saanut tietoa kaikista vuokratyöntekijöistä. Hänen mukaansa tämän oli pystynyt päättelemään uusien työntekijöiden määrästä (K10).

Kirjallisen todistelun perusteella yhtiöllä on vuonna 2015 ollut yhteensä 22 vuokratyöntekijää ja vuonna 2016 yhteensä 42 vuokratyöntekijää (V6). Työtuomioistuimelle on noilta vuosilta jätetty kirjallisina todisteina 25 sellaista sähköpostiviestiä, joilla on ilmoitettu pääluottamusmiehelle yhtiössä aloittavista vuokratyöntekijöistä (V8). Yhdellä sähköpostiviestillä on saatettu ilmoittaa useammasta vuokratyöntekijästä. Vuokratyöntekijöistä on edellä todetusti saatettu ilmoittaa luottamusmiehelle myös suullisesti.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko työnantaja täyttänyt kaikilta osin velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016. Vastaajat ovat edellä todetuin tavoin esittäneet asiasta selvitystä. Pääkäsittelyssä kantaja on kirjallisen todistelun perusteella yksilöinyt henkilöitä, joiden osalta tiedottamisvelvollisuus on kantajan näkemyksen mukaan laiminlyöty. Kantaja on muun ohessa vedonnut verstaanvetäjä K1:n 9.9.2015 lähettämään sähköpostiin, jossa on lista 11 vuokratyöntekijästä ja yhdeksästä määräaikaisesta työntekijästä (V8.2). Sähköposti on lähetetty paitsi pääluottamusmiehelle myös viidelle muulle henkilölle, muun ohella tehtaanjohtaja R1:lle. Kantaja on tuonut esiin, että viesti on lähetetty vasta syyskuussa 2015, vaikka osa vuokratyöntekijöistä oli aloittanut työt jo alkuvuodesta 2015. Vastaajien muusta todistelusta ilmenee, että pääluottamusmiehelle on sähköpostitse erikseen ilmoitettu ainakin osasta myös K1:n 9.9.2015 lähettämässä sähköpostissa mainituista vuokratyöntekijöistä ennen näiden saapumista (V8.3, 8.5, 8.8). Kantaja on lisäksi tuonut esiin, että esimerkiksi helmikuussa 2016 yhtiössä aloittaneiden vuokratyöntekijöiden T1:n, U1:n, V1:n ja W1:n osalta (V6.6) vastaajat eivät ole esittäneet näyttöä tiedottamisvelvollisuuden täyttämisestä. Vastaajat ovat vedonneet siihen, että kaikkien vuokratyöntekijöiden osalta ei sinänsä ole esitetty sähköpostiviestiä, jolla heidän tulostaan olisi pääluottamusmiestä tiedotettu, mutta heidänkin osaltaan tiedottamisvelvollisuus on täytetty ainakin suullisesti.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetyn näytön perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että työnantaja on pääsääntöisesti tiedottanut pääluottamusmiestä ulkopuolisesta työvoimasta vähintään siten kuin työehtosopimuksessa edellytetään. Toisaalta asiassa esitetyn näytön perusteella voidaan pitää uskottavana sitä kantajan väitettä, että yhtiö ei ole huolehtinut työehtosopimuksen mukaisesta tiedottamisvelvollisuudestaan kaikkien vuokratyöntekijöiden osalta. Vastaajat eivät ole riittävällä tavalla kyenneet osoittamaan, että tiedottamisvelvollisuudesta olisi kaikilta osin huolehdittu edes suullisesti. Yhtiön on siten tiedottamisvelvollisuutensa laiminlyödessään katsottava rikkoneen tietensä työehtosopimuksen 46.3 kohdan ensimmäistä kappaletta. Kanne on tältä osin hyväksyttävä.

Pääluottamusmiehen tietopyyntö 2.6.2017

Pääluottamusmies Q1:n kertomuksesta ja kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostiviestistä (K3) ilmenee, että pääluottamusmies on 2.6.2017 sähköpostitse pyytänyt yhtiöltä tietoja muun ohella vuokratyövoiman määrästä syyskuun 2015 ja toukokuun 2016 väliseltä ajalta. Tietopyynnön perusteeksi on viestissä ilmoitettu työehtosopimuksen 43.4.1 kohta ja sen taustalla on viestiketjusta ilmenevin tavoin ollut Teollisuusliitto ry:n työsuhdeasiantuntija O1:n pääluottamusmiehelle lähettämä sähköposti.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiö on laiminlyönyt työehtosopimuksen 46.3 kohdan toisen kappaleen mukaisen velvollisuutensa, kun se ei ole toimittanut pääluottamusmiehelle sen edellä pyytämiä tietoja. Mainitun määräyksen mukaan vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liit­tyvät kysymykset. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, ovatko sopimuksen osapuolet mahdollisesti tarkoittaneet määräyksen tulevan sovellettavaksi myös nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa. Koska tällaista selvitystä ei ole, asiaa on arvioitava määräyksen sanamuodon perusteella. Määräyksestä ei ilmene, millaista tietoa pääluottamusmiehelle tulee sen perusteella antaa. Sen on kuitenkin katsottava täydentävän määräyksen ensimmäisen kappaleen mukaista tiedottamisvelvollisuutta ja viittaavan tuossa kappaleessa mainittujen työntekijöiden työskentelyyn liittyviin kysymyksiin.

Selvityspyyntö on koskenut takautuvia tietoja vuokratyöntekijöiden määrästä noin yhdeksän kuukauden ajalta. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan määräys ei sen sanamuoto huomioon ottaen edellytä tällaisten tietojen toimittamista. Määräystä ei siten voida katsoa rikotun, kun tietoja ei ole pääluottamusmiehen pyynnön perusteella toimitettu. Asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että työnantajayhtiö olisi menettelyllään laiminlyönyt työehtosopimuksen 46.3 kohdan toisen kappaleen mukaisen velvollisuutensa.

Tiedonantovelvollisuus määräaikaisista työntekijöistä

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Kysymys on siitä, onko yhtiö laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.1 A ja 43.4.2 A kohdan mukaisen velvollisuutensa, kun se ei 1.6.2015 ja 2.6.2017 antanut pääluottamusmiehelle tietoja määräaikaisista työntekijöistä tämän pyynnöstä.

Työehtosopimuksen 43.4.1 A kohdan mukaan jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on asiaa selvittävälle luottamusmiehelle annettava kaikki tarvittavat tiedot.

Työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdan mukaan pääluottamusmiehellä on oikeus saada kirjallisesti seuraavat yri­tyksen työntekijöitä koskevat henkilötiedot: 1. suku- ja etunimet, 2. palvelukseen tuloaika uusista työntekijöistä ja irtisanomis- ja lomautustapauksissa kaikista työntekijöistä, 3. organisatorinen osasto ja 4. palkkaryhmä tai työnvaativuusryhmä. Kohdissa 1, 3 ja 4 mainitut tiedot annetaan kerran vuodessa. Uusista työntekijöistä annetaan kohdissa 1–4 mainitut tiedot joko kus­takin erikseen välittömästi työsuhteen alettua tai ajanjaksoittain, kuitenkin ainakin neljännesvuosittain. Kaikista työntekijöistä anne­taan palvelukseen tuloaikatieto irtisanomis- ja lomauttamistapauksissa.

Pääluottamusmiehen tietopyyntö 1.6.2015

Pääluottamusmies on 1.6.2015 lähettänyt yhtiön tuotantopäällikkö I1:lle seuraavan sähköpostiviestin: "Terve I1, taloon on tullut jälleen useita määräaikaisia ja kesätyöntekijöitä. Olisiko mahdollista saada koontilista, henkilöiden nimet ja sopimusten kesto, kiitos" (K4). Pyydettyä koontilistaa ei ole toimitettu. Kantaja on katsonut, että yhtiö on tältä osin rikkonut työehtosopimuksen 43.4.2 A kohtaa. Vastaajien mukaan työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdassa ei edellytetä pyydetyn kaltaisen koontilistan toimittamista. Vastaajat ovat vedonneet lisäksi siihen, että yhtiö on antanut mainitun määräyksen edellyttämät tiedot luottamusmiehelle. Tältä osin kirjallisena todisteena on esitetty vuosilta 2015 ja 2016 seitsemän sähköpostiviestiä, joilla yhtiö on muun ohella ilmoittanut pääluottamusmiehelle uusista työntekijöistä (V8.26–8.36).

Työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdan tarkoituksesta tai tulkinnasta ei ole esitetty selvitystä, joten asiaa on arvioitava määräysten sanamuodon perusteella. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan määräys ei sanamuotonsa perusteella sisällä velvoitetta antaa pääluottamusmiehelle mainitun kaltaista koontilistaa tämän erikseen sellaista pyytäessä. Asiassa ei ole väitettykään, että kyse olisi ollut määräyksessä tarkoitetuista määräajoittain tai irtisanomis- ja lomauttamistapauksissa annettavista tiedoista. Yhtiön on selvitetty antaneen pääluottamusmiehelle tiedot uusista työntekijöistä kustakin erikseen välittömästi työsuhteen alettua tai ajanjaksoittain työehtosopimuksessa edellytetyin tavoin. I1:n, E1:n ja K1:n kertomukset tukevat osaltaan kirjallista todistelua (V8) tältä osin. Nämä seikat huomioon ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdan mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Pääluottamusmiehen tietopyyntö 2.6.2017

Pääluottamusmies on jo edellä todetuin tavoin 2.6.2017 sähköpostitse pyytänyt yhtiöltä tietoja muun ohella määräaikaiseen työsuhteeseen palkatuista työntekijöistä (K3). Tältä osin on pyydetty ilmoittamaan työntekijöiden nimet sekä työsuhteen alkamis- ja päättymispäivämäärät. Tietopyynnön taustalla on viestiketjusta ilmenevin tavoin ollut Teollisuusliitto ry:n työsuhdeasiantuntija O1:n pääluottamusmiehelle lähettämä sähköposti.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiö on laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.1 A ja 43.4.2 A kohdan mukaisen velvollisuutensa, kun se ei ole toimittanut pääluottamusmiehelle sen edellä pyytämiä tietoja. Mainitun 43.4.1. A kohdan mukaan jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on asiaa selvittävälle luottamusmiehelle annettava kaikki tarvittavat tiedot. Vastaajat ovat vedonneet muun ohella siihen, että määräys ei velvoita antamaan tietoja sellaisesta asiasta, joka on jo käsitelty paikallisesti ja liittojen välillä.

Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, ovatko sopimuksen osapuolet mahdollisesti tarkoittaneet määräyksen tulevan sovellettavaksi myös nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa tietopyyntö (2.6.2017) on liittynyt paikallisesti (8.4.2016) ja liittojen välillä (13.3.2017) työehtosopimuksen 45 kohdan mukaisen neuvottelujärjestyksen mukaisesti neuvoteltuun erimielisyysasiaan. Määräyksen sanamuodosta on kuitenkin pääteltävissä, että tiedonantovelvoite edellyttää nimenomaan vireillä olevaa sellaista erimielisyyttä, jota vielä selvitetään paikallisesti tai liittojen välillä. Vaikka erimielisyysasian yhteydessä työnantajan tiedonantovelvollisuus on sinänsä laaja (ks. esimerkiksi TT 2006:62 ja 2018:48), asiassa on kuitenkin selvitetty, että tällaista erimielisyysasiaa ei kyseisenä ajankohtana ole ollut vireillä vaan asia on jäänyt liittojen välisissä neuvotteluissakin erimieliseksi (V12).

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ja koska työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta ei ole tältä osin esitetty tarkempaa selvitystä, työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että työnantajayhtiö olisi menettelyllään laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.1 A kohdan mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Kanteessa on lisäksi katsottu, että yhtiö on laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdan mukaisen velvollisuutensa jättämällä vastaamatta pääluottamusmiehen 2.6.2017 tekemään tietopyyntöön. Tältä osin työtuomioistuin viittaa siihen, mitä se on jo edellä tämän määräyksen tulkinnasta todennut pääluottamusmiehen 1.6.2015 esittämän tietopyynnön osalta. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan määräys ei sanamuotonsa perusteella sisällä velvoitetta antaa pääluottamusmiehelle tässä tarkoitettuja tietoja pääluottamusmiehen niitä erikseen ja takautuvasti pyytäessä. Kuten edellä on jo todettu, yhtiön on selvitetty antaneen pääluottamusmiehelle tiedot uusista työntekijöistä kustakin erikseen välittömästi työsuhteen alettua tai ajanjaksoittain työehtosopimuksessa edellytetyin tavoin (V8.26–8.36 ja I1:n, E1:n ja K1:n kertomukset). Nämä seikat huomioon ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi laiminlyönyt työehtosopimuksen 43.4.2 A kohdan mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Lomautukset ja lomautusilmoitukset

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Kysymys on vielä siitä, onko yhtiö rikkonut työehtosopimuksen 37.3 kohdan mukaisen velvoitteensa lomautusilmoituksen antamisesta lomauttaessaan työntekijöitään marras-joulukuussa 2015.

Työehtosopimuksen 37.3 kohdan mukaan lomauttamisessa noudatetaan vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa.

Selvitys lomautusilmoitusten antamisesta

Q1 on kertonut, että työnantaja oli jakanut lokakuussa 2015 lomautusilmoituksia, joista oli käynyt ilmi vain ajanjakso, jolle lomautukset olivat kohdistuneet, mutta ei todellista lomautusaikaa. Q1 oli huomauttanut tästä työnantajalle, koska työttömyyskassa ei ollut ilmoituksia hyväksynyt. Tämän jälkeen työnantaja oli jakanut korjattuja ilmoituksia, joihin ilmoituksen antamisajankohta oli merkitty noin kaksi viikkoa takautuvasti eikä ilmoituksista edelleenkään ollut ilmennyt todellinen lomautusaika. Q1 oli huomauttanut asiasta työnantajalle uudelleen sekä ollut yhteydessä Teollisuusliiton työsuhdeasiantuntijaan, joka oli ehdottanut paikallisneuvottelujen käymistä asiassa. Q1 ei ollut missään vaiheessa hyväksynyt työnantajan noudattamaa käytäntöä ilmoitusten jakamisessa. Joulukuussa työnantaja oli jälleen jakanut lomautusilmoituksia, joista ei ollut ilmennyt todellinen lomautusaika ja joihin oli merkitty antamispäivämäärä takautuvasti.

Teollisuusliitto ry:n työsuhdeasiantuntija O1 on kertonut, että pääluottamusmies Q1 oli ollut häneen yhteydessä X Oy:ssä annettuihin lomautusilmoituksiin liittyen. Yhtiössä oli annettu lomautusilmoituksia, joista ei ollut ilmennyt todellinen lomautusaika. O1 oli antanut yhtiölle ohjeet, joiden mukaan ilmoitus tuli työsopimuslain mukaisesti antaa 14 vuorokautta ennen lomautuksen alkamista ja että ilmoituksesta tuli käydä ilmi todellinen lomautusaika. Asia oli käyty läpi myös Kausalassa 10.12.2015 pidetyssä neuvottelussa, jossa olivat olleet mukana pääluottamusmies ja työnantajan edustaja. Joulukuussa toteutettujen lomautusten osalta yhtiö oli antanut teknisesti korjatut lomautusilmoitukset, joihin oli taannehtivasti merkitty ilmoituksen antamisajankohta. Työehtosopimuksen edellyttämä 14 vuorokauden määräaika ei ollut tällöin täyttynyt.

R1 ja N1 ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että työntekijöille annetuissa lomautusilmoituksissa oli ensin ilmoitettu se aikaväli, johon lomautukset sijoittuisivat. Henkilöstön edustajien kanssa oli pidetty lomautusten seurantapalavereja kahden viikon välein (V9), ja lomautuksen täsmälliset ajankohdat oli aina ilmoitettu työntekijöille vähintään 14 päivää aikaisemmin. Näin oli yhtiössä toimittu aikaisempinakin vuosina, ja menettelystä oli muodostunut vakiintunut käytäntö. Teollisuusliiton palaverissa 10.12.2015 esittämän vaatimuksen johdosta lomautusilmoitusten osalta oli tehty tekninen korjaus ja jo annetut ilmoitukset oli kirjoitettu uudestaan, jotta ne olivat olleet työttömyyskassan kannalta oikein laadittu eikä kenellekään olisi aiheutunut vahinkoa päivärahaa kassalta haettaessa. Niille työntekijöille, jotka olivat jo ehtineet olla lomautettuina, oli tehty ilmoituksiin tekniset korjaukset kassaa varten. Muut olivat saaneet uudet lomautusilmoitukset. Kaikki työntekijät olivat joka tapauksessa saaneet vähintään 14 päivää ennen lomautuksen alkua tiedon lomautuksen ajankohdasta joko suullisesti tai kirjallisesti.

Lomautusilmoituksia jakaneet esimiehet I1, L1, E1, K1 ja J1 ovat kertoneet merkinneensä lomautusilmoituksiin niiden antamisajankohdaksi päivän, jolloin ne oli tosiasiallisesti jaettu työntekijöille. Tämä koski myös korjattuja ilmoituksia. Korjattuihin ilmoituksiin oli täsmennetty lomautusten loppumisen ajankohta. Aikaisemmin annetuissa ilmoituksissa lomautusten loppumisen päivämääräksi oli ilmoitettu 31.3.2016, mikä ei ollut pitänyt paikkaansa. Lomautusten alkamisajankohta ei sen sijaan ollut muuttunut. Todistajat ovat olleet siinä käsityksessä, että korjatut ilmoitukset oli jaettu kaikille, joilla lomautuksen loppumisajankohta oli merkitty väärin ensimmäisessä ilmoituksessa.

Työnantajan menettelyn arviointi

Asiassa on selvitetty, että seitsemän työntekijää on ollut lomautettuna 5.–6.11.2015 ja heille on 15.–16.10.2015 annettu lomautusilmoituksia, joissa lomautuksen ajankohdaksi on kirjattu 5.11.2016–31.3.2016 (V10). Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisina todisteina korjatut lomautusilmoitukset viiden työntekijän osalta (V10). Näissä ilmoituksissa lomautuksen päättymisajankohdaksi on kirjattu oikea päivämäärä eli 6.11.2015. Työnantajan ilmoituksiin kirjaaman päiväyksen perusteella nämä korjatutkin ilmoitukset on annettu työehtosopimuksen mukaisesti 14 päivää ennen lomautuksen alkamista. Työntekijät eivät ole kuitenkaan kirjanneet ilmoituksiin tiedoksiannon päivämääriä lukuun ottamatta yhtä työntekijää (J), joka on merkinnyt tiedoksiantopäiväksi 17.12.2015. Lisäksi edellä todetuin tavoin kahden työntekijän osalta ei ole esitetty korjattuja ilmoituksia.

N1:n pääluottamusmiehelle 3.12.2015 lähettämän sähköpostiviestin perusteella henkilöstöjohtaja on tuolloin ollut siinä käsityksessä, että yhtiön menettely lomautusilmoituksen antamisissa on ollut lain mukaista (K7).

Edelleen 21.–23.12. ja 30.– 31.12.2015 on ollut lomautettuna yhteensä 29 työntekijää. Heidän osaltaan lomautusilmoituksia on annettu joulukuussa siten, että osa työntekijöistä on esitetyn selvityksen perusteella (V11) saanut vain yhden oikea-aikaisen ilmoituksen, jossa myös lomautuksen ajankohta on ilmoitettu kaikilta osin oikein. Osa työntekijöistä taas on saanut kaksi ilmoitusta, joista jälkimmäiseen on täsmennetty lomautuksen loppumisajankohta. Osa näistä työntekijöistä on ilmoitukseen kirjatun päivämäärän perusteella saanut tämän korjatun ilmoituksen oikea-aikaisesti eli 14 päivää ennen lomautuksen alkua. Sen sijaan ainakin viiden työntekijän osalta korjattu ilmoitus on annettu myöhemmin kuin 14 päivää ennen lomautuksen alkua (Y, U, D1, Z, V). Lisäksi yhden ilmoituksen osalta työntekijä on kirjannut ilmoituksen antamisajankohdaksi 17.12.2015, mikä on ollut alle 14 päivää ennen lomautuksen alkua (H).

Työehtosopimuksen 37.3 kohdan mukaan lomauttamisessa noudatetaan vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa. Työsopimuslain 5 luvun 4 §:n mukainen lomautusilmoitus voidaan antaa paitsi kirjallisesti myös suullisesti, joskin säännöksen perusteluissa ilmoituksen antamista kirjallisena pidetään "tarkoituksenmukaisena" (HE 157/2000 vp s. 88). Ilmoituksessa on säännöksen mukaisesti mainittava lomautuksen peruste, sen alkamisaika ja kesto tai arvioitu kesto. Kestoaika on ilmoitettava täsmällisesti, jos lomautus on määräaikainen (HE s. 88). Lomautusilmoitus on siis vapaamuotoinen, mutta määräsisältöinen tahdonilmaisu. Käytännössä työntekijä tarvitsee kirjallisen selvityksen lomautuksestaan muun muassa työttömyyspäivärahan hakemiseksi. Työsopimuslain 5 luvun 5 §:n perusteella työntekijällä onkin oikeus saada pyynnöstään työnantajaltaan kirjallinen todistus lomauttamisestaan, josta hän ei ole saanut kirjallista henkilökohtaista lomautusilmoitusta. Työntekijällä on sama oikeus, jos lomautusilmoitus on ollut puutteellinen. (Tiitinen ja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 462.)

Kanteessa on väitetty, että yhtiö ei ole noudattanut työehtosopimuksen 37.3 kohdan mukaista lomautusilmoitusaikaa. Selvitetyksi on tullut, että kaikille kanteessa mainituille työntekijöille on työehtosopimuksen mukaisessa 14 päivän määräajassa annettu sellaiset lomautusilmoitukset, joista on käynyt ilmi milloin lomautukset alkavat. Lomautusten päättymisajankohtaa ei ole kaikkien työntekijöiden osalta kirjattu ilmoituksiin täsmällisesti. Todistajien kertomuksista ja pääluottamusmiehen 3.12.2015 henkilöstöjohtajalle lähettämästä sähköpostista (K7) ilmenee, että työttömyyskassa ei ole hyväksynyt lomautusilmoituksia, joissa lomautusaika ei ole ollut täsmällisesti ilmoitettu, minkä vuoksi Teollisuusliitto on ohjeistanut työnantajaa antamaan korjatut ilmoitukset. Edellä todetuin tavoin nämä korjatut ilmoitukset on ainakin osalle työntekijöistä annettu myöhemmin kuin 14 päivää ennen lomautusten alkamista. Yhtiössä on kuitenkin pidetty kahden viikon välein lomautusten seurantapalavereja, ja työnantajapuolen todistajat N1 ja R1 ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että lomautuksen täsmällinen ajankohta on ainakin suullisesti ilmoitettu kaikille lomautetuille vähintään 14 päivää ennen lomautusta.

Edellä selostetut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, että yhtiö olisi rikkonut työehtosopimuksen 37.3 kohdan mukaista lomautusilmoitusaikaa. Kanne on tältä osin hylättävä.

Hyvityssakkovaatimukset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimusta, kun se ei ole kaikilta osin täyttänyt velvollisuuttaan tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016. Hyvityssakon määrää harkittaessa on otettu huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Kantaja on vaatinut, että X Oy velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa työehtoso­pimuksen tieten rikkomisesta koskien vaatimuskohtia 3–6. Koska kannevaatimukset on muilta kuin edellä mainituin osin hylätty, ei yhtiö ole syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen enemmälti.

Kantaja on vaatinut, että Teknologiateollisuus ry velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä koskien vaatimuskohtia 4 ja 5 siltä osin kuin ne ovat koskeneet pääluottamusmiehen tietopyyntöjä 1.6.2015 ja 2.6.2017. Koska kanne on näiltä osin hylätty, ei vastaajaliitto ole syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on hyväksytty siltä osin kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen 35.1 kohdan vastaisesti, kun se on irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset. Yhtiö on velvoitettu maksamaan A:lle ja B:lle korvausta työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä. Edelleen kanne on hyväksytty myös siltä osin kuin siinä on vaadittu vahvistettavaksi, että yhtiö on laiminlyönyt työehtosopimuksen 46.3 kohdan mukaisen velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016. Yhtiö on tältä osin tuomittu hyvityssakkoon. Muilta osin kanne on hylätty.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Osa kannevaatimuksesta on edellä todetuin tavoin ratkaistu toisen ja osa toisen hyväksi. Asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että X Oy on menetellyt teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 35.1 kohdan vastaisesti, kun se on irtisanonut A:n ja B:n työsopimukset ja velvoittaa X Oy:n maksamaan korvauksena työsopimuk­sen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä

- A:lle 11.854,38 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskor­koineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.12.2017 lukien ja

- B:lle 12.618 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskor­koineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.12.2017 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 12.481,62 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Lisäksi työtuomioistuin vahvistaa, että X Oy laiminlöi työehtosopimuksen 46.3 kohdan mukaisen velvollisuutensa tiedottaa ulkopuolisesta työvoimasta vuosina 2015 ja 2016 ja velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa Teollisuusliitto ry:lle työehtoso­pimuksen tieten rikkomisesta 1.000 euroa.

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Murto, Lallo, Nybondas, Lehto ja Vettainen jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 25.4.2019