TT 2019:75

Liukuva työaika
Lääkärissä käynti
Soveltamisohje
Työaika

Diaarinumero: R 5/18
Antopäivä: 18.6.2019

Kysymys valtion työaikasopimuksen tulkinnasta sekä siitä, oliko Poliisihallituksen määräys työaikasopimuksen vastainen siltä osin kuin siinä määrättiin vähentämään kiireettömien lääkärissä käyntien perusteella annettu vapaa-aika liukuvan työajan saldokertymästä. Kanne hylättiin tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein. Kysymys myös soveltamisohjeen virkaehtosopimusluonteesta.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

Työstä vapautuksen teettäminen takaisin

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.12.2018

Pääkäsittely 29.4.2019

ASIASSA SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n (jäljempänä myös JUKO), Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välinen valtion virka- ja työehtosopimus työajoista (1.2.2017–31.1.2018, jäljempänä myös valtion työaikasopimus) sisältää muun ohella seuraavan määräyksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työajaksi luettava aika

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Työajaksi ei lueta päivittäisiä lepoaikoja, jos virkamies tai työntekijä saa tällöin esteettömästi poistua työpaikalta eikä matkaan käytettyä aikaa, ellei sitä samalla ole pidettävä varsinaisena työsuorituksena.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriö on 12.12.2016 antanut valtion työaikasopimusta koskevan soveltamismääräyksen (VM/2243/00.00.00/2016) "Työaikasopimuksen ja työaikalain soveltaminen". Määräyksen 4. kohta on seuraavanlainen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työstä vapautukset ja niiden lukeminen työajaksi

II) Tapaukset, joissa on järjestettävä vapautus työstä mutta vapautusta ei lueta työajaksi

a) synnytystä edeltävät lääketieteelliset tutkimukset, mikäli tutkimukset on suoritettava työaikana,

b) lääkärissä käynti,

c) asevelvollisuuskutsunta,

d) viraston järjestämien oppikurssien sisäänpääsykoe,

e) kuuleminen todistajana poliisikuulustelussa tai tuomioistuimessa asiassa, jossa valtio on asianosainen,

f) kuuleminen asianomistajana poliisikuulustelussa tai tuomioistuimessa asiassa, jossa virkamies tai työntekijä on työtehtäviä hoitaessaan joutunut asianomistajan asemaan,

g) kuuleminen vastaajana taikka muuna kuin edellä kohdassa I b) tarkoitettuna

todistajana tai asianomistajana poliisikuulustelussa tai tuomioistuimessa.

Kohdassa a tarkoitettua vapaa-aikaa ei voida teettää takaisin. Kohdassa c tarkoitettu vapaa-aika saadaan teettää takaisin vain töiden vaatimasta pakottavasta syystä. Kohdissa b ja d-f tarkoitetun vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä. Kohdassa g tarkoitettu vapaa-aika voidaan teettää takaisin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Valtion työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohjeen kohdassa 4. II luetellaan tapaukset, joissa on järjestettävä vapautus työstä mutta vapautusta ei lueta työajaksi. Lääkärissä käynti on eräs tällaisista tapauksista. Vapaa-ajan takaisin teettämistä on tällöin vältettävä.

Poliisihallitus on antanut 21.11.2016 päivätyn ja 1.1.2017 voimaan tulleen määräyksen (POL-2015-8183) "Liukuva työaika poliisin yksiköissä". Määräystä on päivitetty 22.3.2017.

Määräys koskee poliisin yksiköissä virastotyötä tekeviä. Määräyksen 2.3 kohdan 7. kappaleen mukaan muut kuin työnantajan määräyksestä tapahtuvat työterveyshuoltokäynnit, akuutin sairauden toteamista tai työtapaturmasta johtuvat lääkärissä käynnit tai ammattitaudista ja työtapaturmista johtuvat seuranta käynnit tulee hoitaa pääsääntöisesti liukumaa käyttäen. Mikäli se ei ole mahdollista käynti voi tapahtua myös kiinteänä työaikana, mutta se vähentää saldokertymää.

Poliisihallituksen liukuvaa työaikaa koskevan määräyksen mukaan tietyissä tilanteissa lääkärissä käynnit on siis kirjattava työajan seurannassa siten, että ne automaattisesti vähentävät liukuvan työajan järjestelmän liukumasaldoa tai jos sitä ei ole, liukumasaldo muuttuu negatiiviseksi.

Kantajan mukaan määräys johtaa lääkärissä käynnistä annettavan vapaa-ajan automaattiseen takaisin teettämiseen ilman takaisin teettämisen tarpeellisuuden tapauskohtaista harkintaa. Näin ollen Poliisihallituksen määräys ei kantajan mukaan toteuta valtion työaikasopimuksen 3 §:n ja sen soveltamisohjeen edellyttämää vapaa-ajan takaisin teettämisen välttämistä ja on valtion työaikasopimuksen vastainen. Työajalla tapahtuvaan lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan takaisin teettämisen välttäminen pitäisi kantajan mukaan toteuttaa niin, että henkilölle liukuvan työajan järjestelmässä kertynyt liukumasaldo ei vähenisi tai muuttuisi negatiiviseksi, myöhemmin takaisin teetettäväksi työajaksi.

Vastaajan mukaan lääkärissä käyntejä koskevalla ilmaisulla "takaisin teettämisen välttämisestä" ei ole tarkoitettu sitä, että sillä ei saisi olla vaikutusta liukumasaldoihin. Jos työaikasaldot eivät vähenisi lääkärissä käynnin vuoksi, johtaisi tämä siihen, että aika tulisi luetuksi työajaksi. Vastaajan mukaan kyse ei ylipäätään voi olla takaisin teettämisestä silloin, kun lääkärissä käynnit vähentävät työtuntikertymiä. Edelleen vastaajan mukaan ilmaus "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" on luonteeltaan suosituksenomainen ja jättää määräyksen soveltamisen viraston harkintaan. Sanamuoto ei myöskään edellytä, että harkinta olisi tapauskohtaista. Poliisihallituksen määräys on vastaajan mukaan näin ollen valtion työaikasopimuksen mukainen.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että valtiovarainministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä työajoista tehtyä valtion virka- ja työehtosopimuksen 3 §:ää ja sen soveltamisohjetta on tulkittava siten, että liukuvassa työajan järjestelmässä työajalla tapahtuvaan lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan takaisin teettämisen välttäminen ei toteudu silloin, kun annettu vapaa-aika vaikuttaa liukuvan työajan järjestelmän liukumasaldoihin, ja kun vapaa-ajan takaisin teettäminen ei perustu vapaan antamisajankohtaan liittyvään työn teettämisen tarpeen harkintaan;

- vahvistaa, että Poliisihallituksen 21.11.2016 antama ja 22.3.2017 päivitetty määräys (POL–2015–8183) "Liukuva työaika poliisin yksiköissä" on työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n ja sen soveltamisohjeen vastainen siltä osin kuin se määrää automaattisesti vähentämään lääkärissä käyntien perusteella annetun vapaa-ajan liukuvan työajan saldokertymästä; ja

- velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.650 eurolla korkoineen.

Perusteet

Valtion työaikasopimuksen 3 §:llä on haluttu antaa sen soveltamisohjeessa mainituissa tapauksissa järjestettävälle työstä vapautukselle erityinen asema suhteessa työaikaan. Vaikka vapautusta ei lueta työajaksi, ei sen takaisin teettäminen ole työnantajan vapaassa harkinnassa. Pääsääntöisesti vapaa-ajan takaisin teettämistä rajoitetaan jollain tavalla; se joko kielletään kokonaan, se sallitaan vain pakottavasta syystä tai sitä tulee välttää. Vain yhdessä kohdassa seitsemästä vapaa-ajan takaisin teettämistä ei rajoiteta. Tällöinkään vapaa-ajan takaisin teettämistä ei voida toteuttaa automaattisesti ilman tapauskohtaista harkintaa.

Työajalla tapahtuvaan lääkärissä käyntiin (kohta b) annetun vapaa-ajan takaisin teettämistä tulee välttää. Ilmaisu ohjaa työnantajaa siten, että ensisijaisesti vapaa-aikaa ei tule teettää takaisin. Vapaa-ajan takaisin teettämisen tulisi perustua tapauskohtaiseen harkintaan. Harkinnan on perustuttava vapaan antamisajankohtaan liittyvään työn teettämisen tarpeeseen, jonka ei tarvitse olla pakottava, mutta kuitenkin merkittävä. Soveltamisohjeen ilmaisu "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" ei ole suositusluonteinen eikä se jätä työnantajalle vapaata harkintavaltaa, vaan työnantajalla tulee olla perusteltu, asiallinen syy takaisin teettämiseen.

Virastot voivat valtion työaikasopimuksen 29 §:n mukaisesti ottaa käyttöön oman harkintansa mukaan liukuvan työajan järjestelmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että järjestelmä voi olla voimassa olevan valtion työaikasopimuksen ja/tai sen soveltamisohjeen vastainen tai johtaa niiden vastaiseen soveltamiseen. Valtion työaikasopimuksen 3 §:ssä sen soveltamista ei ole millään tavalla sidottu tiettyyn työaikajärjestelmään. Myöskään valtion työaikasopimuksen 29 §:ssä ei ole rajattu liukuvan työajan järjestelmää sopimuksen 3 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Valtion työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohje on ollut saman sisältöisenä voimassa jo 1970-luvulta eli ennen kuin virastoissa on otettu käyttöön liukuvan työajan järjestelmiä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä sopimusta tai sen soveltamisohjetta tulkittaessa. Valtion työaikasopimuksen 3 §:ää tai sen soveltamisohjetta ei ole muutettu, kun valtionhallinnossa on otettu käyttöön liukuvan työajan järjestelmä. Jos 3 §:ää tai sen soveltamista olisi ollut tarkoitus muuttaa, olisi liukuvan työajan järjestelmän käyttöönotosta sovittaessa tullut myös linjata 3 §:n ja sen soveltamisohjeessa tarkoitettujen tilanteiden toteuttamistapaa liukuvan työajan järjestelmissä ja sitä kautta muuttaa sopimusta tai sen soveltamisohjetta.

Valtion työaikasopimuksen 3 §:ssä ja sen soveltamisohjeessa tarkoitetuissa tapauksissa vapaa-ajan antaminen ja mahdollinen työajan takaisin teettäminen ei saa vaikuttaa liukuvan työajan järjestelmän liukumasaldoihin. Työajalla tapahtuvaan lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan takaisin teettämisen välttäminen pitäisi toteuttaa niin, että henkilölle kertynyt liukumasaldo ei vähenisi tai muuttuisi negatiiviseksi, myöhemmin takaisin teetettäväksi työajaksi. Kantajan tarkoituksena ei ole väittää, että lääkärissä käynti tulisi lukea työajaksi. Vapaa-ajan takaisin teettämistä ei saa sekoittaa liukuvan työajan järjestelmään, eikä työajan tekninen kirjaamisjärjestelmä saa aiheuttaa sopimuksen vastaista tilannetta. Teknisesti on mahdollista järjestää työajan seuranta siten, ettei annettu vapaa-aika kirjaudu työajaksi. Oikealla kirjauskoodilla säännöllinen työaika jää vajaaksi eikä annettu vapaa-aika kirjaudu säännölliseksi työajaksi.

Poliisihallituksen määräys johtaa myös eri työaikamuotojen eriarvoiseen kohteluun. Automaattinen vapaa-ajan takaisin teettäminen kohdistuu vain virastotyötä tekevään henkilöstöön, joka on viraston niin päättäessä pakotettu kyseiseen työaikajärjestelmään. Viikkotyössä ja jaksotyössä ei ole vastaavaa työajan seurantajärjestelmää tai sitä koskevaa määräystä. Näissä työaikamuodoissa edellä mainittua ongelmaa ei ole.

Vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä

Vastaajan vaatimus asian tutkimatta jättämisestä on perusteeton. Valtionvarainministeriön antama soveltamisohje on tullut työaikasopimuksen osaksi tai ainakin ohjaa työaikasopimuksen tulkintaa. Osapuolten välinen yhteisymmärrys ilmenee tältä osin keskusneuvottelun pöytäkirjasta.

Ennen kuin viranomainen antaa soveltamisohjeen, pääsopimuksen 4 §:n mukaan siitä on neuvoteltava sopijaosapuolten kesken. Tästä kyseisestä soveltamisohjeesta ollaan käyty neuvotteluja ja päästy yhteisymmärrykseen sen luonteesta ja sisällöstä. Sitä ollaan myös sovellettu yhteisymmärryksessä.

Tämän lisäksi sopimusosapuolet ovat tässä asiassa käyneet keskusneuvotteluja soveltamisohjeesta. Tämä puoltaa sitä, että soveltamisohjeet ovat kiinteä osa työ- ja virkaehtosopimusta ja osoittaa neuvotteluosapuolten näkemyksen kyseisen sopimuskohdan oikeasta soveltamisesta. Kaikki osapuolet ovat näin ollen olleet sitoutuneita soveltamaan kyseistä työ- ja virkaehtosopimusta tietyllä tavalla. Soveltamisohjeet ovat sopimuksen oikeaa tulkintaa ohjaava keskustason tahto ja niillä on näin ollen lähes sama painoarvo kuin itse työ- ja virkaehtosopimuksella.

Valtion työaikasopimuksen 3 §:n soveltaminen perustuu yhteisymmärrykseen siitä, että sitä tulkitaan sillä tavalla kuin siitä on soveltamisohjeessa kirjoitettu. Sopimusta ei olla tarkoituksella haluttu laatia kaikkia käytännön tilanteita kattavaksi asiakirjaksi. Tämän takia sopijaosapuolet ovat katsoneet, että tarkemmista soveltamiskäytännöistä sovittaisiin soveltamisohjeessa, kuitenkin niin, että soveltamisohje olisi yhtä sitova kuin työ- ja virkaehtosopimus. Kun valtionvarainministeriö tämän lisäksi nimenomaan ohjaa soveltamaan työ- ja virkaehtosopimuksen pykäliä soveltamisohjeiden mukaan, on soveltamisohje kantajan mukaan oleellinen osa valtion työaikasopimuksen oikeaa tulkintaa.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeen juridinen merkitys on määritelty valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:ssä. Soveltamisohjeet eivät ole sopimuksen osia vaan valtiovarainministeriön määräyksiä. Valtiovarainministeriön antama työaikasopimusta koskeva soveltamisohje ja Poliisihallituksen antama määräys eivät ole osa virkaehtosopimusta. Esimerkiksi työaikasopimuksen soveltamisohjeen I kohdassa on todettu, että kyseisellä kirjeellä annetaan 11.8.2016 tehdyn valtion työaikasopimuksen soveltamismääräykset, jotka on esitetty kunkin sopimusmääräyksen yhteydessä. Koska kantaja on perustanut kanteensa vain työaikasopimuksen soveltamisohjeeseen, ei työtuomioistuimella ole toimivaltaa käsitellä valtiovarainministeriön määräyksellä annetun soveltamisohjeen tulkintaa. Poliisin työaikaohje on poliisin hallinnollinen määräys, eikä virka- ja työehtosopimus. Työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa arvioida hallinnollisen määräyksen pätevyyttä.

Soveltamisohjeilla työnantaja on voinut myöntää sopimusmääräystä parempia etuja ja ne sisältävät usein muuan muassa virastojen toiminnan järjestämiseen kuuluvia asioita, jotka eivät ole valtion virkaehtosopimuslain mukaan sopimuksenvaraisia. Näin ollen soveltamisohjeilla voi olla tulkintaa tukeva merkitys, mutta ratkaisun tulee perustua sopimusmääräykseen eikä kanteessa riidanalaiseksi ilmoitettuun soveltamisohjeen kohtaan.

Työaikasopimus ja sen soveltamisohjeet

Työaikasopimuksen 3 §:n 1 momentissa on sovittu, että työajaksi luetaan työhön käytetty aika ja aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohjeessa on mainittu tapaukset, joissa on järjestettävä vapautus työstä, mutta vapautusta ei lueta työajaksi. Ohjeissa on lisäksi kunkin kohdan osalta määrätty siitä, voidaanko kyseinen vapaa-aika teettää takaisin vai ei. Kohdan b (lääkärissä käynti) osalta on todettu, että vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä. Lääkärissä käynti ei ole työajaksi luettavaa aikaa, mutta työnantajan on kuitenkin järjestettävä vapautus työstä tällaista käyntiä varten. Lääkärissä käyntiin käytetty aika on vapaa-aikaa, jonka takaisin teettämistä tulisi välttää.

Työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohjeessa mainittua takaisin teettämisen välttämistä ei ole tarkoitettu sillä tavoin ehdottomaksi, että sillä ei saisi olla vaikutusta liukumasaldoihin ja kutakin lääkärissä käyntiä tulisi erikseen arvioida itsenäisenä käyntinä suhteessa kyseisen päivän työtilanteeseen. Työnantaja voi omissa soveltamismääräyksissään asettaa yleiset kriteerit sellaisille lääkärissä käynneille, joita ei teetetä takaisin, vaikka työaikasopimuksen soveltamisohje sen mahdollistaisi. Työnantaja voi myös määrätä, kuten Poliisihallitus on tehnyt, henkilöstöä hoitamaan erikseen määritellyt lääkärissä käynnit liukumien puitteissa. Jos henkilö hoitaa tällaisen lääkärissä käynnin työajalla, näissäkään tapauksissa ei ole kyseessä työnantajan toimesta tapahtuva takaisin teettäminen, koska henkilö voi itse päättää, palauttaako hän työaikasaldonsa ennen lääkärissä käyntiä olleelle tasolle. Jos henkilö palauttaa työaikasaldon, voi hän päättää ajankohdan ilman työnantajan määräystä.

Koska työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohje antaa lääkärissä käyntien osalta viranomaiselle sellaista harkintavaltaa, joka ei edellytä erillistä tapauskohtaista harkintaa, perusteet teknisten järjestelmien, kuten liukuvan työajan järjestelmän määrittelemiselle vastaamaan työnantajan takaisin teettämisen välttämisestä tekemää harkintaa, ovat olemassa. Poliisihallitus on käyttänyt soveltamisohjeen sallimaa harkintavaltaa silloin kuin määräys on annettu. Yksittäistapauksissa, jos työnantaja niin katsoo, voidaan myös käyttää erillistä harkintaa. Hallinnollisenkaan taakan näkökulmasta ei ole perusteltua väittää, että in casu –harkinta olisi pääsääntö. Esimerkiksi koko poliisitoimessa virastotyössä on 2 643 henkilöä, joista paikallispoliisissa 1 438 ja poliisihallituksessa 369, joten ei ole perusteltua väittää, että yli kahden tuhannen henkilön osalta pitäisi suorittaa in casu –harkintaa, vaan päinvastoin harkinta on suoritettu poliisin ohjetta annettaessa.

Jos työaikasaldot eivät vähenisi lääkärissä käynnin vuoksi, johtaisi tämä siihen, että kyseessä oleva aika tulisi luetuksi työajaksi, mikä ei ole työaikasopimuksen 3 §:n mukaista. Tilanteissa, joissa henkilöllä teetetään lisä- ja ylityötä, joutuu hän väistämättä tekemään ensin lääkärissä käynnistä johtuvan vajauksen ja säännöllisen työaikansa täyteen ennen kuin muodostuu lisä- ja ylityötä. Sama koskee muitakin välttämättömiä töitä kuin lisä- ja ylitöitä. Näissä tilanteissa joudutaan siis käytännössä aina teettämään takaisin lääkärissä käyntiin myönnetty vapaa-aika, eli takaisin teettämistä ei voida välttää.

Työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohjetta vastaava ohje on ollut tältä osin samansisältöisenä voimassa jo 1970-luvulla. Soveltamisohjeet annettiin valtiovarainministeriön ohjekirjeellä 11.4.1974 P 3260. Työaikalain ja työaikalain alaisten valtion virkamiesten työajoista tehdyn työaikasopimuksen soveltamisohjeen 2 luvun 10 §:n 2 momentissa todetaan, että lääkärissä käyntiä varten on virkamiehelle järjestettävä vapautus työstä ja on vältettävä sen takaisin teettämistä. Virastovirkamiesten työajoista tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeen 3 §:ssä on todettu, että virastovirkamiehen työaika lasketaan samoin perustein kuin ao. viraston työaikalain alaisten virkamiesten työaika. Näin ollen lääkärissä käyntien osalta oli sovellettavana vastaava ohje kuin työaikalain alaisten ohjeen 10 §:n 2 momentti.

Lääkärissä käyntejä ja muitakin poissaoloja koskeva ohjeistus on peräisin 1970-luvulta. Ohje on yleinen eli samansisältöinen kaikissa työaikamuodoissa kuten jakso- ja virastotyössä. Ohjeessa ei myöskään jaotella lääkärissä käyntejä sen mukaan, onko kyse äkillisestä sairastumisesta johtuva käynti vai kiireetön käynti esimerkiksi seurannan tai rutiinitarkastuksen vuoksi.

Ohje on ollut tarpeen työajaksi luettavaa aikaa koskevan sopimusmääräyksen tarkentamiseksi eräiden poissaolojen ja työstä vapautusten osalta erityisesti lisä- ja ylityökorvausten ja haittatyökorvausten kuten ilta- ja yötyökorvausten laskentaa varten. Samalla osa poissaoloista on päätetty rinnastaa työajaksi luettavaksi ajaksi. Lääkärissä käyntien osalta on ollut keskeistä ohjeistaa, ettei niihin käytettyä aikaa lueta työajaksi. Mikäli samana vuorokautena tai saman viikon viikonloppuna taikka jaksotyössä samalla jaksolla tulee tarvetta teettää ylityötä, tulee asianomaisen ensin tehdä säännöllinen työaikansa täyteen ennen kuin muodostuu lisä- tai ylityötä ja syntyy oikeus korvauksiin. Näissä tilanteissa joudutaan aina teettämään takaisin lääkärissä käyntiin myönnetty vapaa-aika eli takaisin teettämistä ei voida välttää.

Liukuvista työajoista oli 1970-luvulla alkamassa suppeita kokeiluja. Näin ollen ohjetta annettaessa ei ole voitu pohtia tai linjata sen toteuttamista liukuvan työajan järjestelmissä. Tuolloin oli myös tyypillistä, että lääkäriaikoja ei juuri ollut saatavilla iltaisin. Vuonna 1997 soveltamisohjeeseen lisättyjen synnytystä edeltävien lääketieteellisten tutkimusten kohdalla on lisäys "mikäli tutkimukset on suoritettava työaikana".

Lääkärissä käyntejä varten annetun vapaa-ajan takaisin teettämisestä ei ole ohjeessa ehdotonta kieltoa tai muutakaan sitä rajoittavaa määräystä. Esimerkiksi asevelvollisuuskutsuntoja varten myönnetty vapaa-aika voidaan teettää takaisin vain töiden vaatimasta pakottavasta syystä. Lääkärissä käyntejä koskeva sanamuoto "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" on luonteeltaan suosituksenomainen ja jättää soveltamisen viraston harkintaan. Sanamuoto ei edellytä, että harkinta olisi tapauskohtaista.

Jos lääkärissä käynnit vähentävät työtuntikertymiä, ei kyseessä ole työnantajan toimesta tapahtuva takaisin teettäminen. Mikäli kyse olisi teettämisestä, sen olisi katsottava soveltamisohjeen sanamuodonkin perusteella edellyttävän työnantajalta aktiivisia toimenpiteitä. Mikäli virkamies itse päättää palauttaa työaikasaldonsa ennen lääkärissä käyntiä olleelle tasolle, ei kyse ole soveltamisohjeessa tarkoitetusta takaisin teettämisestä. Lääkärissä käynnin takia mahdollisesti syntyneet miinustunnit saavat myös olla tuntikertymässä eikä työnantaja teetä niitä takaisin.

Mikäli lääkärissä käynnit eivät vähentäisi liukuvan työajan saldoja, tulisi kyseinen aika työaikasopimuksen ja sen soveltamisohjeen vastaisesti käytännössä luetuksi työajaksi esimerkiksi annettaessa liukuvan työajan tunteja kokonaisina vapaapäivinä. Virkamies voisi lääkärissä käynneistään huolimatta saada vähentämättömänä hyväkseen kyseisinä päivinä ennen varsinaisen työajan alkamista ja sen päättymisen jälkeen työskentelemänsä ajan, minkä perusteella hän voisi myöhemmin olla pois.

Virastojen liukuvan työajan järjestelmät

Virastojen liukuvan työajan järjestelmät perustuvat niiden omiin päätöksiin. Virastotyötä tekevien virkamiesten tullessa nykyisen työaikalain piiriin tämä kirjattiin myös työaikasopimuksen 29 §:ään, jonka mukaan virastoissa voidaan noudattaa ja ottaa käyttöön niiden toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia liukuvan työajan järjestelmiä työaikalain vuorokautisen liukuma-ajan sekä työajan alitusten ja ylitysten enimmäismäärien estämättä.

Virastojen liukuvan työajan järjestelmät poikkeavat toisistaan. Myös niihin sisältyvät leimausohjeet ja –tavat ovat usein teknisistä ohjelmistakin johtuen erilaisia. Tapojen tulee kuitenkin olla sellaisia, että ne toteuttavat valtion työaikasopimuksen ja muiden, harkintaa sisältämättömien työaikoja koskevien ohjeiden ja määräysten tarkoituksen. Koska soveltamisohjeessa mainittu "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" on ensinnäkin kirjoitettu kiinteitä työaikoja ajatellen ja lisäksi on ilmaisuna suosituksenluonteinen ja jättää työnantajalle harkintavaltaa, virasto on voinut omassa järjestelmässään tarkemmin päättää muun muassa, miten erilaisten lääkärissä käyntien osalta leimauksissa menetellään valtion työaikasopimuksen soveltamisohje huomioon ottaen.

Työaikasopimuksen 3 §:n soveltamisohje antaa lääkärissä käyntien osalta viranomaisille harkintavaltaa, mikä ei kuitenkaan edellytä erillistä tapauskohtaista harkintaa. Harkintavaltaa on voitava käyttää myös antamalla koko henkilöstöä koskevia pysyviä ohjeita esimerkiksi liukuvan työajan järjestelmän käyttöä koskevien ohjeiden yhteydessä. Tätä edellyttävät myös virastojen tehokas toiminta ja henkilöstön yhdenvertainen kohtelu.

Poliisihallituksen antama määräys

Poliisihallituksen 21.11.2016 määräys (POL-2015-8183) on viraston määräys ja sitä koskeva toinen kannevaatimus tulisi ensisijaisesti jättää tutkimatta.

Mikäli työtuomioistuin ottaa toisen kannevaatimuksen tutkittavakseen, vastaaja toteaa seuraavaa. Poliisihallituksen määräys jaottelee virkamiesten lääkärissä käynnit seuraavasti:

1. työnantajan aloitteesta tai määräyksestä tapahtuvat terveydenhuoltokäynnit

2. akuutin sairauden toteamisesta ja työtapaturmasta johtuvat lääkärissä käynnit sekä ammattitaudeista ja työtapaturmista johtuvat seurantakäynnit

3. muut kuin edellä kohdissa 1.-2. mainitut lääkärissä käynnit, kuten ennalta ehkäisevät lääkärissä käynnit, ikäkausitarkastukset, vuositarkastukset ja vastaavat.

Liukuvan työajan leimauksissa kohtien 1 ja 2 osalta ohjeena on käyttää joko LÄÄKÄRIKÄYNTI TYÖAJALLA tai SAIRASTUMINEN -koodeja, jotka eivät muuta asianomaisen liukuvan työajan järjestelmän työtuntikertymää eli työaikasaldoa. Kohdassa 3 tulee käyttää LÄÄKÄRIKÄYNTI OMALLA AJALLA -koodia, joka vähentää kyseisen ajan työaikasaldosta.

Kuten edeltä ilmenee, vain ennalta ehkäisevät lääkärissä käynnit, ikäkausitarkastukset, vuositarkastukset ja vastaavat, jotka johtuvat muusta kuin akuutista sairastumisesta, ovat sellaisia, joihin henkilöstö ei voi käyttää työaikaa. Näissä tapauksissa ensisijainen ohje on käydä lääkärissä liukuman puitteissa. Tapauksissa, joissa ei käytetä liukumaa, vaan työaikaa, ei ole kyseessä työnantajan toimesta tapahtuva takaisin teettäminen, koska virkamies voi itse päättää palauttaa työaikasaldonsa ennen lääkärissä käyntiä olleelle tasolle. Joka tapauksessa kohdan 2 lääkärissä käyntien osalta työtuntien takaisin teettäminen vältetään. Näin ollen tällainen määräys ei ole työaikasopimuksen 3 §:n eikä sen soveltamisohjeen vastainen eikä johda lääkärissä käynteihin käytetyn ajan automaattiseen takaisin teettämiseen.

Poliisihallituksen 22.3.2017 antama määräys vastaa annettua ohjeistusta, joka on ollut käytössä ainakin vuodesta 1996. Muun muassa poliisilaitoksia yhdistettäessä on lääkärissä käynnit aina ohjeistettu näin virastotyöaikaa tekevien osalta yhdenmukaisen käytännön varmistamiseksi. Myös poliisihallituksessa ja sitä edeltäneessä sisäministeriön poliisiosastossa sekä muutoinkin sisäministeriössä on noudatettu vastaavaa käytäntöä lääkärissäkäyntien leimaamisessa liukuvassa työajassa.

Virastotyötä ja jaksotyötä tekevän henkilöstön asemasta ja kohtelusta

Poliisihallinnossa pääosa henkilöstöstä on poliiseja, jotka tekevät jaksotyötä. He työskentelevät useimmiten työpareina ja ryhminä, joiden määrän ja kokoonpanon työnantaja päättää muun muassa työskentelyajankohdan ja muiden toimintaan vaikuttavien tekijöiden mukaisesti. Tällöin yhdenkin virkamiehen poistuminen kesken työvuoron vaikuttaa toimintavalmiuteen ja edellyttää työjärjestelyjä. Näin ollen kynnys poistua työaikana esimerkiksi kiireettömälle lääkärissä käynnille on korkea. Äkillisissä sairaustapauksissa työvuoro jää kesken eikä työtunteja enää poistumisen jälkeen kerry.

Mikäli jaksotyötä tekevällä virkamiehellä olisi mahdollisuus poistua kesken työvuoron kiireettömälle lääkärissä käynnille, kyseistä aikaa ei lueta työajaksi eikä kyseistä työvuoroa ainakaan tämän vuoksi pidennetä myönnettyä vapaa-aikaa vastaavasti. Vapaa-aikaa ei siis yleensä teetetä takaisin. Toiminnan luonteesta johtuen työvuorot eivät aina pääty ennalta ilmoitettuna ajankohtana. Koska jaksotyössä käytetään kolmen viikon pituisia työjaksoja, on todennäköistä, että lääkärissä käynnin sisältäneen jakson aikana teetetään myös ylityötä. Ylityötä sisältävissä jaksoissa lääkärissä käyntiin käytetty aika tulee ensin tehdä takaisin säännöllisen työajan täyttämiseksi ja vasta sitten voi syntyä oikeus lisä- ja ylityökorvauksiin. Silloin, kun virkamies on kesken työvuoron poistunut lääkäriin äkillisen sairastumisen vuoksi palaamatta enää työpaikalle, jakson säännöllinen työaika on tältä osin jäänyt vajaaksi eikä korvauksia kerry ennen työajan täyttymistä.

Poliisihallinnossa jaksotyössä työvuorot ovat pääsääntöisesti 12 tunnin mittaisia ja ruokailu tapahtuu työn lomassa. Jaksotyössä ei ole vastaavia työaikajoustoja kuten virastotyötä tekevillä liukuvassa työajassa. Näin ollen jaksotyötä tekevät joutuvat yleensä ajoittamaan kiireettömät lääkärissä käynnit vapaapäivilleen.

Virastotyötä tekevillä työvuorot ovat 8 tunnin 21 minuutin mittaisia ja sisältävät tunnin mittaisen ruokatunnin, jolloin virkamiehet voivat myös poistua työpaikaltaan. Työvuorot on sijoitettu kello 8–16.21. Virkamiehillä on mahdollisuus liukuma-aikojen puitteissa tulla aamulla myöhemmin, lähteä iltapäivällä aiemmin tai pidentää ruokataukoa. Virastotyötä tekevillä on siis tosiasialliset mahdollisuudet hoitaa omia asioitaan kuten kiireettömiä lääkärissä käyntejä pääsääntöisesti työajan ulkopuolella, kuten poliisihallinnossa on ensisijaisesti ohjeistettu toimimaan. Koska tällainen mahdollisuus pääsääntöisesti on, ei myöskään poikkeuksellisesti työajalla tapahtuvia lääkärissä käyntejä tule kohdella liukuvan työajan järjestelmässä toisin. On siis perusteltua, että näissä tapauksissa leimataan siten, että käyntiin kuluva aika on vapaa-aikaa. Mikäli meneteltäisiin toisin, lääkärissä käynnit ajoitettaisiin todennäköisesti useimmiten työvuorojen ajalle. Tämä taas heikentäisi viraston toiminnan tehokkuutta ja vähentäisi käytettävissä olevia resursseja.

Virastotyöaikaa tekevien työaikaleimauksia koskeva määräys ei siten johda eri työaikamuotojen eriarvoiseen kohteluun. Poliisihallituksen määräyksessä omaksutut, joustoja tasapainottavat linjaukset soveltuvat hyvin organisaatioille, joissa työskentelee sekä virastotyöaikaa että jaksotyötä tekeviä henkilöitä. Eri työaikamuodoissa tilanteet vaativat edellä esitetyin tavoin erilaisia menettelyjä, joten poliisihallituksen menettely ei ole yhdenvertaisen kohtelun vastaista.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Pöytäkirja valtiovarainministeriön ja JUKO:n välillä 13.6.-18.8.2017 käydyistä keskusneuvotteluista

Vastaajan kirjalliset todisteet

V1. Valtiovarainministeriön määräys Työaikasopimuksen ja työaikalain soveltaminen (12.12.2016, VM/2243/00.00.00/2016)

V2. Valtiovarainministeriön 11.4.1974 antamat (P 3260) Työaikalain ja työaikalain alaisten valtion virkamiesten työajoista tehdyn työaikasopimuksen soveltamisohjeet ja Virastovirkamiesten työajoista tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeet

V3. Poliisihallituksen määräys 22.3.2017 POL-2015-8183

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. B

2. C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta. Valtiovarainministeriön mukaan soveltamisohje ei ole valtion työaikasopimuksen osa eikä myöskään voimassa virkaehtosopimusvaikutuksin, joten siihen perustettujen vaatimusten tutkiminen ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Vastaajan mukaan työtuomioistuimella ei ole myöskään toimivaltaa arvioida hallinnollisen määräyksen pätevyyttä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on edellä vaatinut, että työajoista tehdylle valtion virka- ja työehtosopimuksen 3 §:lle ja sen soveltamisohjeelle on vahvistettava edellä kanteesta ilmenevä tulkinta. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan tällaisen vaatimusten tutkiminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Väite siitä, että kanteen perusteeksi esitettyä soveltamisohjetta ei ole pidettävä virkaehtosopimuksena, ei ole oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys vaan asiakysymys. Näin ollen väitteen hyväksyminen voi johtaa kanteen hylkäämiseen, mutta ei sen tutkimatta jättämiseen (ks. esim. TT 2007:66 ja 67).

Siltä osin kuin valtiovarainministeriö on katsonut, että työtuomioistuimella ei ole toimivaltaa arvioida hallinnollisen määräyksen pätevyyttä, työtuomioistuin toteaa seuraavaa. Asiassa on riidatonta, että toisessa kannevaatimuksessa tarkoitettu Poliisihallituksen määräys ei ole osa virkaehtosopimusta. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että määräys on työajoista tehdyn valtion virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n ja sen soveltamisohjeen vastainen. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on siitä, onko jokin menettely virkaehtosopimuksen mukainen. Kanteessa esitetyn vaatimuksen tutkiminen kuuluu siten työtuomioistuimen toimivaltaan.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Soveltamisohjeen merkitys asiassa

Valtion virkaehtosopimusasetuksen 7 §:n nojalla valtion virkaehtosopimuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa määräyksiä ja ohjeita valtion neuvotteluviranomainen eli valtiovarainministeriö / Valtion työmarkkinalaitos tai sopimuksen tehnyt hallinnonalan neuvotteluviranomainen. Syntytapansa puolesta valtion virkaehtosopimuksen soveltamisohjeet eivät lähtökohtaisesti ole sopimuksia vaan työnantajapuolen yksipuolisia ohjeita, vaikka käytännössä niistä neuvotellaankin palkansaajapuolen kanssa valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 4 §:n mukaisesti. Kuitenkin myös valtion virkaehtosopimuksen tulkinnassa on soveltamisohjeille annettu merkitystä (ks. esimerkiksi TT 2017:91, 2014:83 ja 2013:47).

Tässä asiassa kantajaliitto on väittänyt, että soveltamisohje on tullut työaikasopimuksen osaksi tai ainakin se ohjaa työaikasopimuksen tulkintaa.

Työtuomioistuimessa kuultu JUKO ry:n neuvottelupäällikkö A on kertonut, että vaikka soveltamisohjeet ovat valtiovarainministeriön vahvistamia eivätkä siten muodollisesti osa virka- ja työehtosopimusta, ne ovat kuitenkin yhteinen neuvottelutulos ja niillä on suuri merkitys arvioitaessa sopimustekstin tarkoitusta ja sisältöä. A on edelleen kertonut olleensa mukana tätä asiaa koskevissa keskusneuvotteluissa kesällä 2017. Neuvotteluissa oli ollut kysymys sekä työaikasopimuksen 3 §:stä että sen soveltamisohjeesta (K1). A:n mukaan neuvotteluissa oli ollut puhetta myös siitä, voidaanko soveltamisohjeesta ja sen tulkinnasta ylipäätään neuvotella. Yhteisesti oli päädytty siihen, että neuvottelut perustuivat työaikasopimuksen määräykseen, koska soveltamisohje ei ole itsenäinen sopimusmääräys. Kysymys oli ollut sopimusmääräyksen ja sen soveltamisohjeen kokonaisuudesta. A:n mukaan riita ei ylipäätään voinut perustua pelkkään soveltamisohjeeseen, eikä hänen käsityksensä mukaan ollut edes olemassa soveltamisohjetta, jonka taustalla ei olisi sopimusmääräystä.

Valtiovarainministeriön hallitusneuvos C on kertonut, että soveltamisohjeet ovat valtiovarainministeriön virkaehtosopimusasetuksen 7 §:n nojalla antamia yksipuolisia määräyksiä, joiden tarkoituksena on auttaa sopimuksen soveltamisessa. Ne eivät ole osa virka- ja työehtosopimusta eikä niitä ole sellaisiksi tarkoitettu. Sillä, että soveltamisohjeet oli vuoden 1998 uudistuksessa siirretty erillisestä asiakirjasta sopimustekstiin kunkin sopimusmääräyksen perään, ei ollut tarkoitettu muuttaa soveltamisohjeiden oikeudellista luonnetta. C on edelleen kertonut olleensa mukana tätä asiaa koskevissa keskusneuvotteluissa. Hänen mukaansa neuvotteluissa oli ollut kysymys työaikasopimuksen 3 §:stä. Soveltamisohjeet olivat olleet mukana keskustelussa, koska ne oli otettava huomioon sopimusmääräystä tulkittaessa. Neuvotteluissa ei kuitenkaan C:n mukaan ollut käsitelty soveltamisohjeiden oikeudellista luonnetta, saati muutettu sitä.

Työtuomioistuin katsoo virkaehtosopimusasetuksen 7 §:n sekä A:n ja C:n kertomusten perusteella, että valtion työaikasopimuksen soveltamisohjeet eivät ole tulleet osaksi mainittua virkaehtosopimusta vaan niille on annettava merkitystä sopimuksen tulkinnassa.

Työaikasopimuksen 3 §:n tulkinta

Arvioinnin lähtökohdat

Työaikasopimuksen 3 §:n määräyksen mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka virkamies tai työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Sopimusmääräyksen soveltamisohjeiden 4. II kohdassa on lueteltu tapaukset, joissa työnantajan on järjestettävä virkamiehelle tai työntekijälle vapautus työstä mutta joissa vapautusta ei lueta työajaksi. Tällainen vapautuksen peruste on muun ohella b kohdassa mainittu lääkärissä käynti. Edelleen soveltamisohjeen mukaan kohdassa b tarkoitetun vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä.

Ensimmäisessä kannevaatimuksessaan JUKO ry on vaatinut vahvistettavaksi tulkinnan, jonka mukaan liukuvan työajan järjestelmässä työajalla tapahtuvaan lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan takaisin teettämisen välttäminen ei toteudu silloin, kun annettu vapaa-aika vaikuttaa liukuvan työajan järjestelmän liukumasaldoihin ja kun vapaa-ajan takaisin teettäminen ei perustu vapaan antamisajankohtaan liittyvään työn teettämisen tarpeen harkintaan.

Erimielisyys on syntynyt tilanteessa, jossa Poliisihallitus on 21.11.2016 antanut määräyksen, jonka 2.3 kohdan 7. kappaleen mukaan muut kuin työnantajan määräyksestä tapahtuvat työterveyshuoltokäynnit, akuutin sairauden toteamista tai työtapaturmasta johtuvat lääkärissä käynnit tai ammattitaudista ja työtapaturmista johtuvat seurantakäynnit tulee hoitaa pääsääntöisesti liukumaa käyttäen. Mikäli se ei ole mahdollista, käynti voi tapahtua myös kiinteänä työaikana, mutta se vähentää saldokertymää.

Kantaja lähtee vaatimuksessaan siitä, että kaikkia lääkärissä käyntejä tulisi kohdella samalla tavalla siten, että edellä mainitut kiireettömätkään lääkärissä käynnit eivät vähentäisi työntekijälle mahdollisesti kertynyttä liukumasaldoa tai että saldo ei muuttuisi negatiiviseksi. Tällainen automaattinen liukumasaldon vähentäminen on kantajan mukaan käytännössä lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan takaisin teettämistä ilman harkintaa. Soveltamisohjeen ilmaisu "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" ei kantajan mukaan ole suositusluonteinen, vaan työnantajalla tulee aina olla vapaan antamisajankohtaan liittyvä perusteltu ja asiallinen syy takaisin teettämiseen.

Vastaajan mukaan lääkärissä käyntejä koskevalla ilmaisulla "takaisin teettämisen välttämisestä" ei ole tarkoitettu sitä, että sillä ei saisi olla vaikutusta liukumasaldoihin. Jos työaikasaldot eivät vähenisi lääkärissä käynnin vuoksi, johtaisi tämä siihen, että aika tulisi luetuksi työajaksi. Vastaajan mukaan kyse ei ylipäätään voi olla takaisin teettämisestä silloin, kun lääkärissä käynnit vähentävät työtuntikertymiä. Edelleen vastaajan mukaan ilmaus "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" on luonteeltaan suosituksenomainen ja jättää määräyksen soveltamisen viraston harkintaan. Sanamuoto ei myöskään edellytä, että harkinta olisi tapauskohtaista.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan todistajana JUKO ry:n neuvottelupäällikköä A:ta ja vastaajan todistajana Poliisihallituksen työmarkkina-asiantuntija B:tä.

C:n mukaan soveltamisohjeen ilmaisu "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" tarkoittaa sanamuotonsa perusteella sitä, että lääkärissä käyntiä varten annettua vapaa-aikaa ei lähtökohtaisesti teetetä takaisin vaan työnantajan tulee tapauskohtaisesti harkita, onko takaisin teettämiselle todellinen tarve. Poliisihallinnon määräys oli A:n mukaan tältä osin määräyksen ja sen soveltamisohjeen vastainen, koska tietynlaiset lääkärissä käynnit vähensivät automaattisesti liukumasaldoa. Menettely ei siten täyttänyt kirjauksesta "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" ilmenevää harkintavelvollisuutta. A:n käsityksen mukaan soveltamisohjetta oli yksimielisesti tulkittu ja sovellettu siten, että vapaa-aikaa ei ollut teetetty takaisin. Erimielisyyksiä ei ollut syntynyt. A on todennut, että liukumasaldojen vähentämättä jättäminen ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että lääkärissä käynnit tulevat työssäolon veroiseksi ajaksi siten, että henkilö saisi lääkärissä käynteihin käyttämänsä ajan pidettyä myöhemmin saldovapaana. A:n mukaan työaikamerkintä tulisi tehdä siten, että lääkärissä käynti olisi "muuta, vapaa-aikaan rinnastettavaa aikaa", joka teetetään takaisin, jos tulee esimerkiksi ylityön tarvetta.

B on kertonut, että soveltamisohje oli alun perin annettu vuonna 1974 tilanteessa, jolloin valtiolla oli olemassa vain kaksi työaikamuotoa: kiinteä virastotyöaika ja jaksotyöaika (V2). Liukuvan työajan järjestelmä oli otettu käyttöön 80- ja 90-lukujen vaihteessa. B:n mukaan soveltamisohjetta oli tulkittu ja sovellettu aina samalla tavalla, ja liukuvan työajan osalta oli määritelty erikseen ne lääkärissä käynnit, jotka laskettiin työaikana saldokertymään ja ne, joita ei sinne laskettu. Työnantajan määräyksestä tapahtuvat käynnit, työtapaturmista johtuvat käynnit ja muut kiireelliset käynnit oli katsottu sellaisiksi, että ne kerryttivät saldoa. Niin sanotut ei-kiireelliset käynnit oli ohjattu tekemään omalla ajalla. Käytössä oli siis kaksi leimaustapaa, lääkärissä käynti omalla ajalla ja lääkärissä käynti työajalla, joista edellinen keskeytti saldokertymän. Liukuvan työaikajärjestelmän tarkoituksena oli B:n mukaan ollut nimenomaan helpottaa virkamiesten työelämän ja siviilielämän yhteensovittamista. Tällä perusteella oli katsottu, että työnantaja oli kohtuudella voinut edellyttää, että kiireettömät lääkärissä käynnit hoidettiin omalla ajalla liukumien puitteissa.

B on edelleen kertonut, että soveltamisohjeen ilmauksesta "vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä" seuraava harkintavelvollisuus oli toteutettu siten, että erilaiset lääkärissä käynnit oli sijoitettu näihin eri kategorioihin. Soveltamisohjetta ei ollut tulkittu ja sovellettu siten, että joka kerta olisi tehtävä tapauskohtainen harkinta. B:n mukaan kantajan esittämä tulkinta johtaisi epätasapuoliseen kohteluun, koska jotkut virkamiehet olivat sillä tavalla sidottuja työpisteeseen, että lääkärissä käyntien sijoittaminen normaaliin virka-aikaan ei ollut mahdollista. Nämä virkamiehet eivät voisi käyttää kantajan esittämää kirjaustapaa hyväkseen. B on myös katsonut, että virastotyöaikaa ja jaksotyöaikaa tekeviä ei voinut tässä suhteessa verrata toisiinsa. Virastotyöaikaa tekevän oli B:n mukaan helpompi sijoittaa lääkärissä käyntinsä liukumien avulla työpäivien lomaan, kun taas jaksotyötä tekevä oli sidottu operatiiviseen toimintaan, jolloin jakson työaikasuunnitelmasta poikkeaminen oli vaikeampaa. Lisäksi myös jaksotyössä ohje oli, että kiireettömät lääkärissä käynnit tulisi hoitaa omalla ajalla.

B:n näkemyksen mukaan liukumasaldon vähentyminen ei ollut takaisin teettämistä. Virkamies saattoi itse valita, halusiko hän täyttää saldokertymänsä taas lähtötilanteeseen. Työnantaja ei tähän kuitenkaan velvoittanut. Jos vapaa-aikaa ei vähennettäisi saldokertymästä, tämä aika luettaisiin työajaksi, jolloin se kerryttäisi virkamiehen saldoa, jota tämä voisi myöhemmin pitää vapaana.

B on lopuksi kertonut, että tiedossa oli, että soveltamisohjeen tulkinta ja soveltaminen oli vaihdellut eri poliisilaitosten välillä. Jonkinlainen jako kiireellisiin ja kiireettömiin lääkärissä käynteihin oli kuitenkin aina ollut käytössä. Käytännön yhdenmukaistamiseksi Poliisihallitus oli antanut nyt riidanalaisen kirjallisen määräyksen. Poliisihallituksen ohjeistus oli kuitenkin jo 1970-luvulta lähtien ollut samanlainen.

Arviointi ja johtopäätös

Valtion työaikasopimuksen (11.8.2016) 29 §:n mukaan virastoissa voidaan noudattaa ja ottaa käyttöön niiden toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisia liukuvan työajan järjestelmiä työaikalain vuorokautisen liukuma-ajan sekä työajan alitusten ja ylitysten enimmäiskertymän estämättä. Liukuvan työajan järjestelmässä virkamiehet ja työntekijät huolehtivat itse työtuntiensa tasoittamisesta järjestelmän puitteissa tasoitusjakson kuluessa. Mikäli työtuntien tasoittaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ja se sekä työtuntien kertymä johtuvat työnantajan hyväksymistä työtehtäviin liittyvistä syistä, kertymää voidaan vähentää asianomaiselle työnantajan määräyksellä annettavalla vapaa-ajalla. Säännöllinen työaika ei muutu noudatettaessa liukuvaa työaikaa.

Valtion työaikasopimuksen työajaksi luettavaa aikaa koskevan 3 §:n soveltamisohjeessa on lueteltu tapaukset, joissa työnantajan on järjestettävä virkamiehelle tai työntekijälle vapautus työstä mutta joissa vapautusta ei lueta työajaksi. Tällainen vapautuksen peruste on muun ohella lääkärissä käynti, jolloin vapaa-ajan takaisin teettämistä on vältettävä. Mainitun soveltamisohjeen on selvitetty olleen samansisältöisenä voimassa 1970-luvulta lähtien (V2), jolloin edellä selostettua, työaikasopimuksen 29 §:n mukaista liukuvan työajan järjestelmää ei virastoissa vielä ole ollut yleisesti käytössä. Tämän vuoksi ohjetta annettaessa ei ole voitu käydä keskusteluja sen toteuttamistavasta liukuvan työajan järjestelmässä. Esitetyn selvityksen perusteella tällaisia keskusteluja osapuolten välillä ei ole sittemminkään käyty. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä määräyksen soveltamiskäytännöstä laajemmin eri hallinnonaloilla. B on kertonut, että Poliisihallituksen ohjeistus on pitkään ollut nykyisen määräyksen mukainen ja että joka tapauksessa jonkinlaista jakoa kiireellisiin ja kiireettömiin lääkärissä käynteihin on aina ollut, vaikka käytännöt ovat saattaneet vaihdella eri poliisilaitoksilla.

Kanteessa ei ole vaadittu kiireettömien lääkärissä käyntien lukemista työajaksi. Sen sijaan on katsottu, että lääkärissä käyntiin annetun vapaa-ajan "takaisin teettämisen välttäminen" ei toteudu silloin, kun annettu vapaa-aika vaikuttaa liukuvan työajan järjestelmän tuntikertymään ilman työn teettämisen tarpeen yksittäistapauksellista harkintaa. Kantajan mukaan työajan seuranta tulisi järjestää siten, että kiireettömiä lääkärissä käyntejä varten annettu vapaa-aika ei kirjautuisi säännölliseksi työajaksi mutta ei myöskään vähentäisi työaikakertymiä.

Vastaaja on vedonnut siihen, että jos lääkärissä käynnit eivät vähentäisi liukuvan työajan kertymiä, tulisi kyseinen aika käytännössä luetuksi säännölliseksi työajaksi. Esimerkiksi silloin, kun työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla, virkamies voisi lääkärissä käynneistään huolimatta saada vähentämättömänä hyväkseen kyseisinä päivinä ennen varsinaisen työajan alkamista ja sen päättymisen jälkeen työskentelemänsä ajan. Työtuomioistuin katsoo, että tämä ei ole voinut olla määräyksen tarkoitus ja olisi vastoin sitä työaikasopimuksen ja sen soveltamisohjeen lähtökohtaa, jonka mukaan lääkärissä käyntejä varten annettua vapautusta työstä ei lueta työajaksi. Kyse ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voi myöskään olla vapaa-ajan takaisin teettämisestä silloin, kun virkamies päättää palauttaa työaikasaldon ennen lääkärissä käyntiä olleelle tasolle. Kantajan esittämä tulkinta ei tältä osin vastaa määräyksen soveltamisohjeen sanamuotoa eikä muuta selvitystä osapuolten tarkoituksesta ole esitetty.

Edellä selostetuin perustein ensimmäinen kannevaatimus on hylättävä.

Poliisihallituksen määräys

Toisessa kannevaatimuksessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Poliisihallituksen 21.11.2016 antama ja 22.3.2017 päivitetty määräys "Liukuva työaika poliisin yksiköissä" on valtion työaikasopimuksen 3 §:n ja sen soveltamisohjeen vastainen siltä osin kuin siinä määrätään automaattisesti vähentämään lääkärissä käyntien perusteella annettu vapaa-aika liukuvan työajan työaikakertymästä.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että kantajan ensimmäinen kannevaatimus on hylättävä. Samoin perustein on hylättävä myös toinen kannevaatimus.

Kantaja on lisäksi vedonnut eri työaikamuodoissa työskentelevien eriarvoiseen kohteluun, sillä vain virastotyötä tekevällä lääkärissä käyntejä varten annettu vapaa-aika vähennetään liukuvan työajan työaikakertymistä. Viikkotyössä ja jaksotyössä ei ole vastaavaa työajan seurantajärjestelmää.

Valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että virastotyötä tekevä henkilöstö olisi ylipäätään joutunut muita huonompaan asemaan. Eri työaikamuodoissa työskentelevien virkamiesten keskinäisestä vertailukelpoisuudesta ei myöskään ole esitetty selvitystä. Asiassa ei siten ole syntynyt olettamaa tasapuolisen kohtelun vaatimuksen rikkomisesta.

Edellä lausutuin perustein kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut asiassa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Tutkimatta jättämistä koskevat vaatimukset hylätään.

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut asiassa 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Koivisto, Lehto ja Rapinoja jäseninä. Valmistelija on ollut Willstedt.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 18.6.2019