TT 2019:76

Hyvityssakko
Työehtosopimuksen rikkominen

Diaarinumero: R 51/18
Antopäivä: 19.6.2019

Yhtiön oli tullut ahtausalan työehtosopimuksen määräykseen perustuen vakinaistaa seitsemän henkilön työsuhteet vahvuuslaskennan perusteella. Näistä neljän työntekijän vakinaistaminen oli viivästynyt kuusi päivää. Työtuomioistuin katsoi, että yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräystä eikä asiassa ollut perusteita jättää hyvityssakkoa tuomitsematta. Hyvityssakon määrää harkittaessa otettiin huomioon muun ohella se, että viivästys oli koskenut vain osaa vakinaistettavista henkilöistä ja määräajan ylitys oli ollut suhteellisen vähäinen. Kanne hyväksyttiin. (Ään.)

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Satamaoperaattorit ry

X Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.3.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä

1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) voimassa olevassa ahtausalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys.

1 YLEISET TYÖEHDOT

1 § Soveltamisala; vakinaiset työntekijät

---

3. Yrityksen vakinaisten työntekijöiden lukumäärä on vähintään 90 % ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Vakinaisten työntekijöiden määrä lasketaan seuraavasti:

Ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärä on toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien vakinaisten työntekijöiden kirjavahvuus tarkastelujakson lopussa lisättynä keskimääräisellä päivittäisellä tilapäisten ahtaajien määrällä. Tästä kokonaismäärästä voi tilapäisiä työntekijöitä olla korkeintaan 10 %.

Keskimääräinen päivittäinen tilapäisten työntekijöiden määrä saadaan jakamalla tarkastelujakson aikana säännöllisen kaksivuorotyön työvuoroissa työssä olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärä arkipäivien lukumäärällä. Arkipäivien lukumäärässä otetaan huomioon ainoastaan 1/4 lauantaipäivistä. Työvuorossa olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon vuoron aikana työssä olleet tilapäiset työntekijät. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.

Laskenta tehdään kuuden kuukauden välein 1.1 ja 1.7. Työnantajan on esitettävä tarkastelujakson päättymisen jälkeen luottamusmiehelle 15.1 ja 15.7 mennessä laskennan perusteet ja tulos. AKT:lle laskennan perusteet ja tulos esitetään 1.2. ja 1.8. mennessä. Laskennan mahdollisesti edellyttämät vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä, ellei odotettavissa olevan liikenteen vähenemisen vuoksi työnantajan ja ammattiosaston kesken sovita vakinaistamisista luopumisesta tai niiden lykkäämisestä. Ammattiosasto kuulee kyseisen yrityksen luottamusmiestä ennen asian käsittelyä ja ottaa luottamusmiehen näkökannan huomioon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Ahtausalan työehtosopimukseen osalliset liitot Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry (jäljempänä AKT) ja Satamaoperaattorit ry ovat sopineet, että työtuomioistuimen 7.3.2017 antaman tuomion TT 2017:35 mukainen vahvuuslaskenta, jossa alihankkijoiden työntekijät otetaan huomioon, on pitänyt tehdä ensimmäisen kerran 31.12.2017 päättyneeltä tarkastelujaksolta. Työehtosopimuksen mukaan vakinaistamiset pitää toteuttaa kolmen kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä eli nyt kyseessä olevan jakson osalta vakinaistaminen piti pääsiäispyhät huomioon ottaen toteuttaa viimeistään 3.4.2018.

X Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) kyseistä jaksoa koskevan vahvuuslaskennan perusteella yhtiön piti vakinaistaa seitsemän henkilöä. Tämä on ollut asianosaisille selvää laskennan valmistumisesta tammikuusta 2018 lähtien, eikä asiasta ole ollut missään vaiheessa erimielisyyttä. Vakinaistamistarve oli seurausta pääasiassa Vuosaaren satamassa käytetyn alihankkijan A Oy:n työntekijöiden ottamisesta huomioon X Oy:n vahvuuslaskennassa.

X Oy lopetti vuoden 2018 alkupuolella palveluiden ostamisen A Oy:ltä ja otti kyseiset toiminnot itselleen hoitaakseen ne omalla henkilökunnallaan. X Oy ja A Oy totesivat yhdessä, että järjestely ei muodostanut työoikeudellista liikkeen luovutusta. Tämän seurauksena A Oy joutui irtisanomaan työntekijänsä, mukaan lukien AKT:hen kuuluvat ahtaajat. A Oy pyysi X Oy:tä ottamaan irtisanottavat henkilöt palvelukseensa. X Oy totesi, että yhtiöllä oli velvollisuus vakinaistaa seitsemän henkilöä, eikä A Oy:ltä irtisanottujen työntekijöiden palkkaaminen samaan aikaan ollut mahdollista.

A Oy ja Satamaoperaattorit ry ehdottivat AKT:lle, että X Oy voisi hoitaa seitsemän hengen vakinaistamisvelvollisuutensa ottamalla saman verran A Oy:stä irtisanottavia ahtaajia palvelukseensa.

X Oy neuvotteli asiasta Vuosaaren pääluottamusmies B:n kanssa. X Oy:n varatoimitusjohtaja ja lakimies C ja pääluottamusmies B sopivat 19.3.2018 alkaneella viikolla, että asian keskeneräisyyden takia vakinaistamisten määräaikaa pidennettäisiin viikolla maanantaihin 9.4.2018 saakka.

C tapasi pääsiäisviikon keskiviikkona 28.3.2018 AKT:n edustajan D:n neuvotellakseen asiasta. D kertoi C:lle AKT:n olevan sitä mieltä, että X Oy:n tuli vakinaistaa omia tilapäisiä työntekijöitään eikä A Oy:stä irtisanottuja ahtaajia. C ja D sopivat, että X Oy vakinaistaa tilapäisiä työntekijöitään. X Oy vakinaisti seitsemän tilapäistä työntekijäänsä, kun nämä seuraavan kerran tulivat työpaikalle. Kolme työntekijää vakinaistettiin saman viikon sunnuntaina 1.4.2018 ja loput neljä heidän tullessaan työpaikalle maanantaina 9.4.2018. AKT sai tiedon vakinaistamisista pääluottamusmieheltä 9.4.2018 jälkeen huhtikuun 2018 aikana.

AKT toimitti Satamaoperaattorit ry:lle valvontakehotukset 3. ja 5.4.2018.

Haastehakemuksessaan AKT on esittänyt vaatimuksia myös Satamaoperaattorit ry:tä kohtaan. AKT on peruuttanut kanteen Satamaoperaattorit ry:n osalta 29.8.2018. Satamaoperaattorit ry on 30.8.2018 ilmoittanut työtuomioistuimelle, ettei sillä ole vaatimuksia asiassa.

Työehtosopimuksen määräyksen johdosta X Oy:n on pitänyt vakinaistaa seitsemän Vuosaaren satamassa työskennelleen henkilön työsuhteet tarkastelujaksoa 1.7.–31.12.2017 koskevan vahvuuslaskennan perusteella. X on toteuttanut vakinaistamisista kolme 1.4.2018 ja neljä 9.4.2018. Työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan tulkinta on riidaton siltä osin, että ammattiosastoa muuten edustavalla pääluottamusmiehellä ei ole ollut toimivaltaa sopia vakinaistamisten lykkäämisestä. Vakinaistamisista neljä on siten tehty liian myöhään. Asiassa on kysymys siitä, onko X Oy rikkonut työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräystä tietensä.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on tieten rikkonut työehtosopimusta jättämällä vakinaistamatta neljä henkilöä 3.4.2018, jolloin X Oy:n on 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) voimassa olleen ahtausalan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla viimeistään tullut vakinaistaa yhteensä seitsemän henkilöä,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 10.670 eurolla korkoineen.

Perusteet

X Oy oli laiminlyönyt ahtausalan työehtosopimuksen mukaisen vahvuuslaskennan perusteella tehtävän vakinaistamisvelvoitteensa. Puolivuotiskautta 1.7.–31.12.2017 koskevan vahvuuslaskennan perusteella yhtiön oli tullut vakinaistaa seitsemän henkilöä viimeistään 3.4.2018. Yhtiö oli vakinaistanut neljä näistä henkilöistä määräajan päättymisen jälkeen.

Yhtiö ei ollut voinut työehtosopimuksen mukaan pätevästi sopia vakinaistamisen lykkäämisestä pääluottamusmiehen tai kenenkään muun kuin paikallisen ammattiosaston kanssa. Yhtiö ei ollut ollut lainkaan yhteydessä paikalliseen ammattiosastoon koskien vakinaistamisten lykkäämistä.

Jättämällä vakinaistamatta neljä henkilöä määräaikaan mennessä yhtiö oli tieten rikkonut työehtosopimuksen määräystä. Yhtiön oli tullut perustellusti tietää sitä velvoittavista työehtosopimuksen määräyksistä. Työehtosopimuksen sanamuoto oli selvä. Yhtiö oli toiminut kyseisellä alalla ja soveltanut kyseisiä työehtosopimuksen määräyksiä jo pitkään. Yhtiö on itse myöntänyt, että asiassa oli ollut alusta saakka riidatonta, että vakinaistamiset oli tullut toteuttaa viimeistään 3.4.2018.

Vakinaistamisen myöhästyminen ei ollut johtunut X Oy:n AKT:n D:n kanssa käymistä neuvotteluista, eikä näillä neuvotteluilla ollut merkitystä sen kannalta, oliko yhtiö rikkonut tietensä työehtosopimusta. Viimeiset keskustelut asiasta oli käyty 28.3.2018, jolloin molemmille osapuolille oli ollut täysin selvää, että X Oy:n tuli vakinaistaa omia tilapäisiä työntekijöitään eikä A Oy:stä irtisanottuja ahtaajia. Tämän ajankohdan jälkeen X Oy:llä ei ollut enää mitään syytä odottaa vakinaistamisten kanssa. Yhtiö olisi hyvin ehtinyt vakinaistaa loputkin työntekijät viimeistään 3.4.2018.

Sopimussihteeri E oli lähettänyt 3.4.2018 Satamaoperaattorit ry:n F:lle valvontakehotukseksi nimetyn sähköpostin koskien sitä, että yhtiö ei ollut vakinaistanut vahvuuslaskennan osoittamia seitsemää henkilöä 1.4. mennessä. Työnantajaliitto oli ollut yhteydessä yhtiöön 3.4.2018 ja kehottanut vakinaistamaan tarvittavan määrän ahtaajia. Yhtiön olisi viimeistään tällöin tullut ymmärtää, että sopimus pääluottamusmiehen kanssa ei ollut pätevä, ja tullut toimittaa vakinaistamisilmoitukset vielä saman päivän aikana. Vakinaistamistoimeksi katsottiin jo työnantajan tahdonilmaisu tai työsopimuksen toimittaminen työntekijälle. Yhtiöllä ei ollut syytä odottaa siihen saakka, että se sai yhteyden työntekijöihin. Työsopimus voitiin allekirjoittaa myös jälkikäteen, ja vakinaistaminen tuli voimaan työehtosopimuksen määräpäivästä eli tässä tapauksessa 1.4. lukien.

Kysymys ei ollut erehdyksestä, vaan rikkominen oli ollut tahallista. Yhtiö oli siten tuomittava maksamaan hyvityssakkoa. Sillä, montako ahtaajaa oli jätetty vakinaistamatta, ei ollut merkitystä työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja hyvityssakon tuomitsemisen kannalta. Hyvityssakon tuli olla tuntuva ottaen huomioon X Oy:n syyllisyys, yhtiön välinpitämättömyys työehtosopimuksen määräyksiä kohtaan ja se, että kysymys oli kooltaan ja liikevaihdoltaan merkittävästä yhtiöstä. Sillä, että määräajan ylitys oli ollut varsin vähäinen ja että se oli koskenut vain osaa vakinaistamisvelvoitteen alaisista henkilöistä, ei ollut merkitystä hyvityssakon tuomitsemisen tai määrän osalta. Asiassa ei ollut työehtosopimuslain 10 §:n tarkoittamia erityisiä syitä jättää hyvityssakko tuomitsematta.

X Oy on väittänyt, että sitä koskeva seitsemän henkilön vakinaistamisvelvollisuus olisi ollut riidaton seikka alusta asti ja sen vuoksi kysymys olisi turhasta oikeudenkäynnistä. Asia ei ole ollut riidaton, koska yhtiö oli katsonut pystyneensä pätevästi sopimaan asian toisin pääluottamusmiehen kanssa. Yhtiö ei ollut vakinaistanut kaikkia työehtosopimusmääräyksen edellyttämiä työntekijöitä määräajassa. Yhtiö oli siten rikkonut työehtosopimusta. Näin ollen kantajalla oli perusteltu oikeussuojan tarve, eikä kyse ollut turhasta oikeudenkäynnistä. Kysymys ei ollut mistään epätietoisuudesta tai tiedonkulun katkoksesta AKT:n organisaation sisällä. AKT:n alkuperäinen vahvistusvaatimus oli ollut perusteltu ja vahvistusvaatimuksen sisältö alusta saakka olennaisilta osin sama. AKT ei ollut luopunut alkuperäisestä vahvistusvaatimuksestaan eikä kanteen perusteena olevasta tapahtumakuvauksesta, vaan ainoastaan täsmentänyt vahvistusvaatimuksen sanamuotoa, koska yhtiö ei ollut ymmärtänyt vahvistusvaatimusta oikein ja koska yhtiö oli ilmoittanut, ettei se hyväksynyt alusta asti riidattomana pitämänsä asian vahvistamista kanteella. Vastaajalle ei ollut aiheutunut tästä ylimääräistä työtä, vaan ainoastaan kantajalle. Mikään kantajan vaatimuksista ei ollut ollut lain tarkoittamalla tavalla tarpeeton, eikä kantajaa tullut velvoittaa korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikuluja yhtiön esittämällä perusteella.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 12.235 eurolla korkoineen. X Oy on lisäksi vaatinut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan joka tapauksessa korvaamaan puolet X Oy:n oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Perusteet

X Oy:n ei voitu katsoa rikkoneen työehtosopimusta tahallaan. Yhtiö oli toiminut asiassa koko ajan vilpittömässä mielessä ja pyrkinyt noudattamaan työehtosopimusta. Yhtiö oli halunnut selvittää, olisiko seitsemän henkilön vakinaistaminen voitu toteuttaa tavalla, jonka yhtiö oletti olevan myös AKT:n intressissä. AKT:n kanta asiaan oli kuitenkin viipynyt. Varmistaakseen tässä tilanteessa sen, että yhtiö noudattaisi vakinaistamisvelvollisuuttaan ajoissa, yhtiö oli ennen määräajan umpeutumista sopinut ammattiosastoa edustavan pääluottamusmiehen kanssa vakinaistamisten lykkäämisestä viikolla eli tehtäväksi viimeistään 9.4.2018. AKT:n kanta vakinaistamisasiaan saatiin vasta pääsiäisviikon keskiviikkona, jolloin aikaa asian hoitamiseen ennen alkuperäisen määräajan päättymistä oli yksi päivä eli kiirastorstai. Vakinaistamiset oli tämän jälkeen toteutettu ammattiliiton tahdon mukaisesti niin nopeasti kuin se oli käytännössä ollut mahdollista eli heti, kun vakinaistettavat työntekijät oli tavoitettu.

Merkittävä osasyy vakinaistamisten viivästymiseen oli ollut AKT:n kannan viipyminen hyvin lähelle alkuperäisen määräajan päättymistä, vaikka ammattiliiton kantaa oli tiedusteltu jo helmikuussa. Keskeisessä asemassa asiassa oli pääluottamusmiehen kanssa tehty sopimus vakinaistamisten lykkäämisestä 9.4.2018 saakka. Lykkäämisestä oli mahdollista sopia paikallisesti. Pääluottamusmies ei ollut sopimuksen tekemisen yhteydessä millään tavalla ilmaissut, että hän ei voisi tehdä sopimusta ammattiosaston puolesta tai että hänellä ei olisi toimivaltaa tehdä sopimusta. Koska ammattiosasto oli asettanut pääluottamusmiehen työpaikalle nimenomaan valvomaan työehtosopimuksen noudattamista, työnantajan oli voitava luottaa pääluottamusmiehen hyväksymään työehtosopimuksen tulkintaan. Erityisesti tämän takia työnantajan ei voitu katsoa syyllistyneen työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen tilanteessa, jossa yhtiö oli noudattanut pääluottamusmiehen kanssa näissä olosuhteissa tekemäänsä sopimusta. Yleensä pääluottamusmiehellä oli toimivalta edustaa hänet työpaikalle asettanutta ammattiosastoa paikallisten sopimusten tekemisessä, ja se, että tässä tapauksessa toimivalta puuttui, oli harvinainen poikkeus.

Viivästys oli koskenut vain osaa vakinaistettavista henkilöistä, ja heidänkin osaltaan alkuperäisen määräajan ylitys oli ollut vähäinen.

Toissijaisesti yllä mainitut syyt olivat työehtosopimuslain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisiä syitä jättää hyvityssakko tuomitsematta.

AKT:n velvollisuus korvata X Oy:n oikeudenkäyntikulut perustui ensi sijassa siihen, että koska X Oy ei ollut syyllistynyt työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen, kantajan jäljellä olevat kannevaatimukset tuli hylätä.

Toissijaisesti AKT:n velvollisuus korvata puolet X Oy:n oikeudenkäyntikuluista jutun lopputuloksesta riippumatta perustui siihen, että AKT oli aloittanut aiheettomaksi tietämänsä oikeudenkäynnin. AKT:n alkuperäisen kanteen mukaan koko seitsemän hengen vakinaistamisvelvollisuus oli riitainen eikä X Oy ollut kanteen nostamishetkellä toukokuun 2018 lopulla vakinaistanut ketään seitsemästä vakinaistettavasta. AKT oli kuitenkin kanteen nostaessaan tiennyt, että kaikki seitsemän vakinaistettavaa ahtaajaa oli jo vakinaistettu ja että vakinaistamisvelvollisuudesta 3.4.2018 mennessä ei ollut missään vaiheessa ollut erimielisyyttä. Kysymys oli siitä, että asiaa koskeva tieto ei ollut kulkenut kantajan oman organisaation sisällä. Tästä kantaja kantoi vastuun. Vasta kun AKT oli saanut vastaajan vastauksen, se oli kokonaan luopunut kanteen perusteena olleesta tapahtumakuvauksestaan ja myöntänyt vastaajan tästä olennaisesti poikkeavan tapahtumakuvauksen oikeaksi. Kantaja olikin 28.3.2018 luopunut edellä mainitusta vahvistusvaatimuksestaan, mikä jo sinällään riitti synnyttämään kantajalle vastuun osasta X Oy:n oikeudenkäyntikuluja. Jäljelle jääneellä toisella vahvistusvaatimuksella ei ollut asiassa itsenäistä merkitystä, koska siinä työtuomioistuinta vain pyydettiin vahvistamaan hyvityssakkovaatimuksen peruste.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteeri E:n Satamaoperaattorit ry:lle sähköpostitse 3.4.2018 ja 5.4.2018 toimittamat valvontakehotukset

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Päätöksen perustelut

AKT on peruuttanut kanteen Satamaoperaattorit ry:n osalta. Satamaoperaattorit ry on ilmoittanut työtuomioistuimelle, ettei sillä ole vaatimuksia asiassa.

Päätöslauselma

Asia jätetään Satamaoperaattorit ry:n osalta sillensä.

Tuomion perustelut

Vahvistus- ja hyvityssakkovaatimukset

Työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja ja työntekijä, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita siitä maksamaan hyvityssakkoa. Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Ahtausalan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräyksen johdosta X Oy:n on pitänyt vakinaistaa seitsemän Vuosaaren satamassa työskennelleen henkilön työsuhteet tarkastelujaksoa 1.7.–31.12.2017 koskevan vahvuuslaskennan perusteella.X Oy on toteuttanut vakinaistamisista kolme 1.4.2018 ja neljä 9.4.2018. Vakinaistamisista neljä on tehty liian myöhään. Asiassa on kanteen ja sen perusteiden johdosta kysymys siitä, onko X Oy rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä tietensä tai olisiko sen perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä.

X Oy on vedonnut pääluottamusmiehen kanssa vakinaistamisten lykkäämisestä tekemäänsä sopimukseen. Yhtiö ja pääluottamusmies olivat sopineet 19.3.2018 alkaneella viikolla, että vakinaistamisten määräaikaa pidennettäisiin viikolla maanantaihin 9.4.2018 saakka. Yhtiö on vedonnut myös siihen, että se, että pääluottamusmiehellä ei ollut toimivaltaa paikallisten sopimusten tekemiseen ammattiosaston puolesta, oli hyvin poikkeuksellista ja harvinaista. Työtuomioistuin toteaa, että asianosaiset ovat olleet työtuomioistuimen valmisteluistunnossa yhtä mieltä työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan tulkinnasta siltä osin, että ammattiosastoa muuten edustavalla pääluottamusmiehellä ei ole ollut toimivaltaa sopia vakinaistamisten lykkäämisestä. Yhtiön on täytynyt tuntea tämä työehtosopimusmääräys ja sen itsekin oikeudenkäynnin aikana selvänä pitämänsä sisältö sekä noudattaa sitä pääluottamusmiehen toiminnasta huolimatta. Yhtiö ei ole vedonnut mihinkään muuhun työehtosopimuksen ulkopuoliseen seikkaan, josta sille olisi perustellusti voinut syntyä käsitys, että pääluottamusmiehellä oli työehtosopimuksen määräyksestä poiketen valtuus sopia vakinaistamisten lykkäämisestä. Työtuomioistuin katsoo, että yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräystä.

Lisäksi yhtiö on vedonnut siihen, että AKT:n kanta vakinaistamisiin oli viipynyt hyvin lähelle alkuperäisen määräajan päättymistä. A Oy ja Satamaoperaattorit ry olivat ehdottaneet AKT:lle, että X Oy voisi hoitaa seitsemän hengen vakinaistamisvelvollisuutensa ottamalla saman verran A Oy:stä irtisanottavia ahtaajia palvelukseensa. X Oy oli kuitenkin viimeistään pääsiäisviikon keskiviikkona 28.3.2018 saanut tietää AKT:n katsovan, että yhtiön tuli vakinaistaa omia tilapäisiä työntekijöitään eikä A Oy:stä irtisanottuja ahtaajia. Kun 28.3.2018 jälkeen arkipäiviäkin oli ollut käytettävissä kaksi, kiirastorstai 29.3. ja pääsiäisen jälkeinen tiistai 3.4., työtuomioistuin katsoo, että yhtiön voidaan kohtuudella edellyttää toteuttaneen kaikki vakinaistamiset viimeistään 3.4.2018.

Yhtiö on vedonnut edelleen siihen, että vakinaistamiset oli 28.3.2018 jälkeen toteutettu niin nopeasti kuin se oli ollut mahdollista eli heti, kun vakinaistettavat työntekijät oli tavoitettu. Yhtiö oli vakinaistanut seitsemän tilapäistä työntekijäänsä, kun nämä olivat seuraavan kerran tulleet työpaikalle. Kolme työntekijää oli vakinaistettu saman viikon sunnuntaina 1.4.2018 ja loput neljä heidän tultuaan työpaikalle maanantaina 9.4.2018. Yhtiö ei ole edes väittänyt yrittäneensä tavoittaa edellä tarkoitettuja neljää työntekijää ennen 9.4.2018. Työtuomioistuin katsoo, että yhtiö olisi voinut esimerkiksi sopia vakinaistamisista työntekijöiden kanssa puhelimitse ja laatia heidän kanssaan kirjalliset työsopimukset myöhemmin.

Yhtiö on vedonnut vielä siihen, että vakinaistamisen viivästyminen oli koskenut vain osaa vakinaistettavista henkilöistä ja että määräajan ylitys oli ollut vähäinen. Tässä tapauksessa neljän henkilön vakinaistaminen on viivästynyt kuusi päivää. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräystä on katsottava rikotun, jos yhdenkin työntekijän vakinaistaminen on viivästynyt edes yhdellä päivällä. Yhtiön vetoamat seikat voidaan kuitenkin ottaa huomioon mahdollisen hyvityssakon määrää arvioitaessa.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä hyvityssakko on jätetty tuomitsematta erityisestä syystä varsin harvoin. Käsillä olevassa tapauksessa yhtiön on katsottu tietensä rikkoneen työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä. Kysymys on ollut siitä, että neljän työntekijän työsuhde on jätetty vakinaistamatta määräajassa. Kysymys ei siten ole vähäisestä rikkomuksesta (vrt. TT 2002:39) tai esimerkiksi anteeksiannettavasta erehdyksestä (vrt. TT 1989:106), jonka perusteella hyvityssakko voitaisiin jättää tuomitsematta.

Hyvityssakon määrää harkittaessa on osana työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa mainittuja seikkoja otettu huomioon se, että viivästys on koskenut vain osaa vakinaistettavista henkilöistä ja määräajan ylitys on ollut suhteellisen vähäinen.

Oikeudenkäyntikulut

Ottaen huomioon, että X Oy on työtuomioistuimessa kiistänyt rikkoneensa kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen määräystä tietensä, työtuomioistuin katsoo AKT:lla olleen oikeudellinen tarve vahvistuskanteen nostamiseen. Hyvityssakon määräämisen osalta AKT:lla ei ole ollut käytettävissään muuta oikeussuojakeinoa kuin kanteen nostaminen työtuomioistuimessa. Asiassa ei ole edes väitetty, että asianosaiset olisivat neuvotelleet hyvityssakon asemesta maksettavasta vahingonkorvauksesta. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että AKT ei ole aloittanut miltään osin aiheetonta oikeudenkäyntiä. X Oy:n vaatimus AKT:n velvoittamisesta joka tapauksessa korvaamaan puolet yhtiön oikeudenkäyntikuluista on siten hylättävä.

Asian lopputulokseen nähden asiassa vastaajana oleva X Oy on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa.

X Oy on hyväksynyt kantajan oikeudenkäyntikululaskussa ilmoitetun kokonaistuntimäärän 17 työtuntia. Kantajan oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevä tuntiveloitus on 510 euroa kaikkien toimenpiteiden osalta. X Oy on paljoksunut tuntiveloitusta siltä osin kuin se ylitti 200 euroa, koska kantajan asiamies oli kantajan palveluksessa eikä korvauksen tullut ylittää kantajalle todellisuudessa aiheutuneita kustannuksia. Kantaja on puolestaan katsonut, että sen laskussa käytetty tuntiveloitus oli perusteltu ottaen muun ohella huomioon vastaajan laskussa käytetyn tuntiveloituksen määrä 580 euroa.

Työtuomioistuin katsoo, että kantajalla on oikeus valita, käyttääkö se asiamiehenään palveluksessaan olevaa vai ulkopuolista lakimiestä. Tuntivelvoituksen määrää arvioitaessa voidaan ottaa huomioon, että kysymyksessä on ollut laadultaan tavanomainen ja laajuudeltaan suppea työriita-asia. Asia on ollut oikeustosiseikoiltaan pitkälti riidaton ja ratkaistu suullisen valmistelun jälkeen ilman pääkäsittelyä. Työtuomioistuin katsoo kantajan oikeudenkäyntikululaskussa esitetyn tuntiveloituksen olevan edellä mainittuihin seikkoihin nähden huomattavan korkea. Työtuomioistuin harkitsee tässä tapauksessa kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 240 euroa. Vastaaja velvoitetaan siten suorittamaan korvauksena kantajan oikeudenkäyntikuluista yhteensä 6.080 euroa, mikä sisältää myös korvauksen työtuomioistuimen oikeudenkäyntimaksusta 2.000 euroa. Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään enemmälti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on rikkonut työehtosopimusta jättämällä vakinaistamatta neljä henkilöä 3.4.2018, jolloin X Oy:n on 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) voimassa olleen ahtausalan työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla viimeistään tullut vakinaistaa yhteensä seitsemän henkilöä,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkoa 2.000 euroa työehtosopimuksen rikkomisesta, ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 6.080 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen ratkaisun antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Teerimäki, jonka lausuntoon jäsen Nyyssölä yhtyi, lausui:

Tuomioistuimen enemmistön kanta perustuu jutun valmisteluistunnon kirjaukseen, jossa todetaan seuraavasti: "Työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan tulkinta on riidaton siltä osin, että ammattiosastoa muuten edustavalla pääluottamusmiehellä ei ole ollut toimivaltaa sopia vakinaistamisten lykkäämisestä."

Katson, että valmisteluistunnon kirjausta ei voi tulkita niin, että vastaaja olisi myöntänyt, että valtuutuksen puuttuminen olisi ollut tiedossa sopimusta tehtäessä. Vastaaja on päinvastoin kiistänyt kanteen ja kertonut olleensa siinä käsityksessä, että vakinaistamisen lykkäämisestä voitiin sopia paikallisesti. Kirjaus kertoo nähdäkseni vain siitä, että vastaajalle on selvinnyt myöhemmin, että luottamusmiehellä ei ollut asianmukaista valtuutusta.

Sopimuksen osapuoli vastaa toimivallastaan lähtökohtaisesti itse. Toimivalta voi perustua esimerkiksi asemavaltuutukseen, valtakirjaan taikka erikseen annettuun suulliseen valtuutukseen. Työsuhdeasioissa valtuutuksesta on usein nimenomainen määräys työehtosopimuksessa.

Vaikka luottamusmiehen toimivallasta ei ole tässä asiassa nimenomaista työehtosopimusmääräystä, vastaajalla ei ole ollut syytä epäillä, etteikö luottamusmiehellä olisi ollut oikeutta sopimuksen tekemiseen jollakin muulla perusteella. Vastaaja on vedonnut muun muassa siihen, että luottamusmiehellä on yleensä oikeus edustaa ammattiosastoa paikallisten sopimusten tekemisessä.

Valmisteluistunnon kirjauksen merkitystä arvioidessani kiinnitän huomiota myös siihen, että juttu on käsitelty kirjallisessa menettelyssä ilman suullista pääkäsittelyä. Kirjaukselle ei voida näissä olosuhteissa mielestäni antaa sellaista merkitystä, että kanteen hyväksyvä tuomio voitaisiin perustaa yksin siihen.

Kantaja on hyväksynyt vastaajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Edellä mainituilla perusteilla hylkään kanteen ja velvoitan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa 12.235 eurolla korkoineen.

 
Julkaistu 19.6.2019