TT 2019:102

Lausuntoasia
Sovellettava työehtosopimus
Työehtosopimuksen pätevyys

Diaarinumero: L 1/18
Antopäivä: 5.11.2019

Työntekijäyhdistystä ei voitu pitää aitona työntekijöiden ammattiyhdistyksenä, joka oli kelpoinen tekemään työehtosopimuksen. Yhdistyksen solmima työehtosopimus ei siten ollut pätevä työehtosopimus. Käräjäoikeudessa kantajana olevan työntekijän työhön oli sovellettava yleissitovaa työehtosopimusta.

KUULTAVAT

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

ASIA

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työehtosopimusten soveltamisalaa koskevissa asioissa

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.11.2018

Jatkettu valmistelu 29.4.2019

Pääkäsittely 16. ja 17.9.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välisessä viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa (8.11.2010 – 31.10.2013, 1.11.2013-31.10.2014, 1.11.2014 – 31.10.2015, 30.11.2015-31.11.2016 ja 1.11.2016 – 31.10.2017) on muun ohessa seuraava määräys:

1 § Sopimuksen soveltamisala

1. Tätä työehtosopimusta sovelletaan viestinvälitys- ja logistiikka-alalla toimivien Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n jäsenyritysten niihin työntekijöihin ja toimihenkilöihin, jotka työskentelevät tämän työehtosopimuksen palkkaliitteissä mainituissa tehtävissä:

- asiakastoimipaikkatyö (palkkaliite N),

- toimihenkilötehtävät (palkkaliite C),

- yritysmyynti (palkkaliite Y),

- sanomalehdenjakelu (palkkaliite D),

- viestinvälitys- ja kuljetustyö (palkkaliite P), ja

- varastotyö (palkkaliite M).

2. Jäljempänä tässä työehtosopimuksessa työntekijällä tarkoitetaan myös toimihenkilöä, ellei toisin sanota.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n välisessä osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevassa työehtosopimuksessa (2009-2011, 2011-2014 ja 2014-2016) on muun ohessa seuraava määräys:

1. Sopimuksen soveltamisala

Tätä sopimusta noudatetaan osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa yllä mainitun työnantajayhdistyksen jäseninä olevissa yrityksissä jakelua suorittavien työntekijöiden työsuhteisiin. Jakelua suorittavilla työntekijöillä tarkoitetaan sekä päätyökseen jakelutyötä tekeviä ammattijakajia että vapaa­‐aikanaan tai lisätyönä jakelutyötä tekeviä kotipiirijakajia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n välisessä osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevassa työehtosopimuksessa 2016-2018 on muun ohessa seuraava määräys:

1. Sopimuksen soveltamisala

Tätä sopimusta noudatetaan yllä mainitun työnantajayhdistyksen jäseninä olevissa yrityksissä jakelua suorittavien työntekijöiden työsuhteisiin.

Jakelua suorittavilla työntekijöillä tarkoitetaan sekä osa-aika-, että päätyökseen jakelutyötä tekeviä jakajia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Asian tausta

A työskenteli työsopimuslaissa tarkoitetussa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakelijana X Oy:n (jäljempänä "yhtiö" tai "työnantaja") palveluksessa. A:n työsuhde on alkanut 4.12.2009. Yhtiö oli suoramainos- ja kaupunkilehtijakeluun erikoistunut yritys, joka toimi Karkkilan, Lohjan, Siuntion ja Vihdin alueilla. A toimi niin sanottuna lähipiirijakajana jakaen ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. Työ tapahtui kahtena päivänä viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. A:n palkkauksen on sovittu työsopimuksen mukaisesti määräytyvän siten, että hän sai kappalekohtaisen korvauksen jokaisesta jakelusuoritteesta. Hänelle maksettu palkka on perustunut Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n (jäljempänä myös SME ry) ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n (jäljempänä myös SKE ry) väliseen työehtosopimukseen (jäljempänä erillisjakelu-työehtosopimus). Työnantaja on kuulunut A:n työsuhteen aikana SKE ry:een. Yhtiö on noudattanut A:n työsuhteen ehtoihin erillisjakelu-työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n perusteella.

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa X Oy:n suorittamaan hänelle työpalkkasaatavaa, lomakorvausta ja korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Perusteet

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti.

Erillisjakelu-työehtosopimuksen luonne

A:n työsuhteen ehtoihin oli tullut työehtosopimuslain nojalla soveltaa työnantajaa sitovan erillisjakelu-työehtosopimuksen asemesta Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n (jäljempänä PAU ry) ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (jäljempänä PALTA ry) välillä solmittua viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovaa työehtosopimusta.

Erillisjakelu-työehtosopimuksessa ei ollut kysymys aidosta työehtosopimuksesta vaan niin sanotusta keltaisesta työehtosopimuksesta. Tällä tarkoitettiin työehtosopimusta, joka oli syntynyt tosiasiallisesti työnantajatahon intressissä ja valvonnan alla. Työnantajapuolta edustaneet tahot olivat perustaneet SME ry:n yksinomaisena tarkoituksenaan solmia alalle työehtosopimus, jonka ehdot alittivat olennaisesti yleissitovana työehtosopimuksena sovellettavan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen. SME ry:tä ei ollut perustettu ajamaan aidosti työntekijöiden etuja. Kysymyksessä ei siten ollut valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen tekemä työehtosopimus, koska SME ry ei ollut työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijäin yhdistys eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys.

A:lle jakelutyöstä erillisjakelu-työehtosopimuksen perusteella maksettu palkka alitti yleissitovan työehtosopimuksen mukaisen jakelukorvauksen olennaisesti. A:n työsopimuksen palkkaehdon noudattaminen johti kohtuuttomuuteen ja oli myös hyvän tavan vastaista. Palkkaehto tuli jättää huomiotta tai sitä tuli ainakin sovitella työntekijän hyväksi.

Yleissitovan työehtosopimuksen soveltaminen

Yleissitovan työehtosopimuksen mukaisia palkkamääräyksiä ei tullut sovitella. Yleissitovassa työehtosopimuksessa ei ollut kysymys hyvän tavan vastaisesta tai kohtuuttomasta sopimusehdosta vaan vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukaisesti tehdystä työehtosopimuksesta, jossa työehtosopimuksen olivat solmineet valtakunnalliset ja edustavat osapuolet, jotka olivat solmineet asianomaisen työehtosopimuksen lisäksi myös muita työehtosopimuksia. Kysymyksessä oli työehtosopimus, jonka yleissitovuus oli vahvistettu viranomaismenettelyssä ja joka oli julkaistu Finlex-tietopankissa. Se, että työntekijä perusti vaatimuksensa tällaisen työehtosopimuksen määräykseen, ei voinut olla hyvän tavan vastaista tai kohtuutonta.

Posti Oy ei ollut yleissitovassa työehtosopimuksessa sanellut jakelupalkkioita sen kanssa kilpaileville yrityksille. Posti Oy ei ollut osallisena työehtosopimuksessa, jonka olivat solmineet PAU ry ja PALTA ry. Kilpailulakia ei sovellettu sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskivat työmarkkinoita.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut ensisijaisesti, että kanne hylätään. Yhtiö on vaatinut toissijaisesti, että A:n palkkasaatavia koskevaa kannevaatimusta sovitellaan siten, että palkkataso määräytyy ensisijaisesti normaalisitovan erillisjakelu-työehtosopimuksen mukaisesti ja toissijaisesti käräjäoikeuden harkitseman määrän mukaisesti.

Perusteet

X Oy on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti.

Erillisjakelu-työehtosopimuksen luonne

X Oy oli ollut SKE ry:n jäsen vuodesta 2009 lukien. Se oli työehtosopimuslain 4 §:n nojalla velvollinen soveltamaan A:n työhön normaalisitovaa erillisjakelu-työehtosopimusta. A:lle oli maksettu jakelupalkkiot erillisjakelu-työehtosopimuksen mukaan, eikä hänellä siten ollut palkkasaatavia yhtiöltä. Yleissitovaa työehtosopimusta ei tullut soveltaa A:n työsuhteeseen miltään osin. Joka tapauksessa vain yleissitovan työehtosopimuksen erillisjakelualaa koskevan palkkaliitteen alaliite P voisi tulla sovellettavaksi A:n osalta.

SME ry oli aito, valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys. Sen perustajat olivat olleet erillisjakelualalla sivutoimisina jakajina toimineita työntekijöitä. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena oli edistää jäsentensä palkkaehtoja ja muita työsuhteeseen liittyviä työehtoja osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa yhteisöissä Suomen alueella sekä turvata alan työpaikat. Järjestäytyminen ja alan oman työehtosopimuksen tekeminen oli ollut jakajien etu. Ilman sitä työt alalla olisivat loppuneet jo vuosia sitten.

SME ry ajoi jakajien etua aidosti ja monipuolisesti. Yhdistys oli onnistunut neuvottelemaan tuntuvia korotuksia jakelupalkkioihin ja useita merkittäviä parannuksia työntekijöiden työehtoihin. SME ry:n järjestäytymisen aste oli suhteellisen matala, mikä oli toimialan erityispiirteet huomioon ottaen tavanomaista ja ymmärrettävää.

Yleissitovan työehtosopimuksen soveltaminen

Erillisjakelualan yritykset eivät olleet olleet edustettuina yleissitovaa työehtosopimusta neuvoteltaessa. Molemmat yleissitovan työehtosopimuksen sopijapuolet edustivat erillisjakelualan kanssa kilpailevaa postitoimintaa, PALTA ry Postia ja PAU ry Postin palveluksessa olevia postinjakajia. Yksikään yleissitovaan työehtosopimukseen sidottu työnantajayritys ei toiminut erillisjakelualalla. Palkkaliite oli siten tehty ainoastaan kolmansien, PALTA ry:n jäsenyritysten kanssa kilpailevien työnantajien noudatettavaksi. Yleissitovan työehtosopimuksen palkkaliitteessä jakelupalkkiot oli määritelty niin korkeiksi, ettei liiketaloudellisesti kannattavan erillisjakelutoiminnan harjoittaminen kyseisiä palkkioita maksamalla ollut käytännössä mahdollista. Erillisjakelu-työehtosopimus oli syntynyt täysin luonnollisesta ja ymmärrettävästä tarpeesta saada alalle työehtosopimus, jossa otettiin huomioon alan erityispiirteet, kustannusrakenne ja toimintaedellytykset.

Kanteessa oli kysymys yleissitovuusjärjestelmän väärinkäyttämisestä. Yleissitovaan työehtosopimukseen sisältyvän ainoastaan erillisjakelualaan soveltuvan palkkaliitteen palkkiomääräyksiin vetoaminen oli kohtuutonta ja hyvän tavan vastaista. Joka tapauksessa palkkaliite oli jätettävä ensisijaisesti huomioon ottamatta työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla. Toissijaisesti palkkaliitettä ja A:n vaatimusta tuli sovitella.

LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1. Onko A:n työsuhteen ehtoihin tullut soveltaa erillisjakelu-työehtosopimuksen sijasta PAU ry:n ja PALTA ry:n välillä solmitun viestinvälitys- ja logistiikka-alan yleissitovan työehtosopimuksen erillisjakelua koskevaa palkkaliitettä?

2. Onko erillisjakelu-työehtosopimuksessa ollut kysymys aidosta työehtosopimuksesta, jossa sopijaosapuolena on valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, vai niin sanotusta keltaisesta työehtosopimuksesta, ja mikä merkitys tällä on työehtosopimuksen pätevyyden kannalta?

3. Onko yleissitovan työehtosopimuksen erillisjakelua koskeva palkkaliite solmittu kilpailunrajoittamistarkoituksessa, ja mikä merkitys tällä on työehtosopimuksen palkkaliitteen pätevyyden kannalta?

TYÖTUOMIOISTUIMEN KÄSITTELYRATKAISU 15.8.2019

Työtuomioistuin on 15.8.2019 antamassaan päätöksessä mainituilla perusteilla katsonut, ettei kilpailulakiin perustuvan kilpailunrajoituskysymyksen arvioiminen kuulu sen toimivaltaan. Työtuomioistuin ei siten anna lausuntoa käräjäoikeuden esittämästä kysymyksestä 3.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle, Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:lle ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

Käräjäoikeuden esittämän ensimmäisen kysymyksen arviointi ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan, koska kysymys oli tältä osin työsopimuslain tulkinnasta. Riita koski sitä, oliko normaalisitova työehtosopimus syrjäyttänyt yleissitovan työehtosopimuksen työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti.

Joka tapauksessa A:n työsuhteen ehtoihin tuli soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen erillisjakelua koskevaa palkkaliitettä.

Myöskään käräjäoikeuden esittämän toisen kysymyksen arviointi ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan. Kysymys oli sopimuksen pätevyyden arvioinnista, joka oli yleistä sopimusoikeutta ja sopimusosapuolten välistä suhdetta koskeva oikeustoimiopillinen kysymys.

SME ry ei ollut valtakunnallinen työntekijöiden yhdistys, joka voi tehdä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaiset oikeusvaikutukset saavia sopimuksia. Erillisjakelu-työehtosopimuksessa ei ollut kysymys työntekijäyhdistyksen tekemästä työehtosopimuksesta vaan niin kutsutusta keltaisesta työehtosopimuksesta. SME ry:n tavoitteena ei ollut aidosti edistää työntekijöiden asemaa. SME ry ja SKE ry oli perustettu ja rekisteröity yhdistysrekisteriin lähes samanaikaisesti. Ensimmäinen yhdistysten välinen työehtosopimus oli solmittu vain muutama viikko yhdistysten perustamisen jälkeen. SME ry:n perustajina eivät olleet alan työntekijät vaan työnantajapuolen edustajat. SME ry:n työehtosopimustoiminnan tavoitteena oli ollut pitää alan palkkataso yleissitovaa työehtosopimusta alempana.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

PALTA ry ei ole ottanut kantaa käräjäoikeuden esittämiin kysymyksiin 1 ja 2. Yleissitovan työehtosopimuksen palkkioliite oli sinänsä sovellettavissa osoitteettomien kaupunkilehtien ja mainosten jakajana toimineen A:n tehtäviin.

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

X Oy oli työnantajien yhdistyksenä rekisteröidyn SKE ry:n jäsenyrityksenä velvollinen noudattamaan erillisjakelu-työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n nojalla. Sen johdosta A:n työsuhteeseen tuli soveltaa kyseistä työehtosopimusta työsopimuslain 2 luvun 7 pykälän 3 momentin mukaisesti.

Erillisjakelu-työehtosopimus oli pätevä. SME ry oli valtakunnallisena, rekisteröitynä työntekijöiden yhdistyksenä ollut toimivaltainen solmimaan työehtosopimuksen jäsenistönsä työskentelyalalla. Yhdistyksen toiminnan aito tarkoitus oli työntekijäin etujen valvominen. Vaikka yhdistyksen toiminnan aikana SME ry:n hallituksessa oli toiminut henkilöitä, jotka olivat työskennelleet myös muissa tehtävissä kuin jakajina, SME ry:n jäsenet päättivät yhdistyksen säännöistä, valitsivat sen hallituksen ja hyväksyivät toimintaohjelman. Mikään ulkopuolinen taho ei ollut vaikuttanut yhdistyksen toimintaan.

SME ry oli toiminut useiden vuosien ajan. Yhdistyksen toiminta oli lähtenyt liikkeelle työehtosopimuksen neuvottelemisesta jäsentensä toimialalle ja laajentunut sittemmin kattamaan kaiken työntekijöiden edunvalvontaan tavanomaisesti kuuluvan toiminnan. SME ry:n palveluksessa oli tällä hetkellä yksi kokoaikainen työntekijä, joka yhdistyksen hallituksen ohella kantoi päävastuun yhdistyksen toiminnasta. Arvioitaessa SME ry:n asemaa ensisijainen merkitys tuli antaa yhdistyksen toteutuneelle toiminnalle ja sen kattavuudelle.

SME ry:n katsominen muuksi kuin työntekijöiden yhdistykseksi loukkaisi työntekijöiden yhdistymisvapautta. SME ry:n jäseninä voivat olla osoitteettomien lähetysten jakelijoina työskentelevät henkilöt. Tällä hetkellä yhdistyksellä oli noin 200 jäsentä ja se oli jäsenmäärältään jakajien keskuudessa selkeästi suurin ammattiliitto. Vaikka työntekijöiden järjestäytymisaste oli alalla tyypillisesti alhainen, yhdistyksellä oli tärkeä rooli jakajien edunvalvojana. Työntekijöiden järjestäytymisoikeudelle asetettuja edellytyksiä ei tullut soveltaa siten, että niillä pyrittäisiin turvaamaan olemassa olevien ammattiliittojen asema ja vaikutusvalta.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli päätöksellään 6/2012 todennut yleissitovan työehtosopimuksen alallaan yleissitovaksi. Samalla lautakunta oli myös nimenomaisesti todennut, että työehtosopimus oli soveltamisalaltaan osittain päällekkäinen erillisjakelu-työehtosopimuksen sekä Viestinnän Keskusliitto ry:n ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n välisen jakajia koskevan työehtosopimuksen kanssa. Viestinnän Keskusliitto ry:n ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n välisen työehtosopimuksen oli sittemmin korvannut Medialiiton ja Teollisuusliiton välinen jakelua koskeva työehtosopimus.

PAU:n ry:n ja PALTA ry:n välisen työehtosopimuksen yleissitovuudesta huolimatta Medialiitolla ja Teollisuusliitolla sekä SME ry:llä ja SKE ry:llä oli oikeus solmia työehtosopimus omalle toimialalleen. Tällainen alakohtainen työehtosopimus tuli työsopimuslain mukaisesti sovellettavaksi sen solmineeseen työnantajayhdistykseen kuuluvien yritysten toiminnassa, vaikka toimintaan voitaisiin soveltaa myös yleissitovaa työehtosopimusta. Työmarkkinakäytännössä oli myös toistuvasti vahvistettu, että erillisalan työehtosopimusta voitiin ja tuli noudattaa, vaikka se olisi työntekijöiden kannalta vähemmän edullinen kuin yleissitova työehtosopimus.

Työehtosopimuksen pätevyyteen liittyvät asiat kuuluivat työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Helsingin hovioikeuden 11.6.2015 antamalle ratkaisulle nro 839 ei voitu antaa merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Hovioikeus oli myös laiminlyönyt perustuslain 21 §:n mukaisen kuulemisperiaatteen asian käsittelyssä. Hovioikeuden ratkaisussa oli arvioitu SME ry:n kelpoisuutta toimia työehtosopimuksen osapuolena ja solmia työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu työehtosopimus, vaikka SME ry ei ollut ollut jutussa asianosaisena tai kuultavana.

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

X Oy:n oli SKE ry:n jäsenyrityksenä tullut noudattaa erillisjakelu-työehtosopimusta A:n työsuhteessa työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin ja työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin nojalla.

SME ry oli aito työehtosopimuskelpoinen yhdistys. Se oli toiminut työehtosopimusneuvotteluissa erillisjakelualan työntekijöiden etujen turvaamiseksi. Kaikki eri aikoina tehdyt erillisjakelu-työehtosopimukset olivat päteviä. Työehtosopimusten osapuolet olivat tehneet yhteensä neljä työehtosopimusta vuosina 2009-2016.

SME ry:n perustajilla ei ollut ollut aitouden vaarantavaa asemaa tai yhteyttä alan työnantajapuoleen. Hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja B oli ollut perheyhtiö Y Oy:n kaupparekisteriin merkitty toimitusjohtajan sijainen vuosina 2001-2009, mutta hän ei ollut toiminut tässä tehtävässä. Hänellä ei ollut ollut hallinnollista asemaa muissa yhtiöissä toimiessaan SME ry:ssä. Hän ei myöskään ollut toiminut enää vuosiin SME ry:n hallinnossa. Kukaan muukaan yhdistyksen perustajista ei enää toiminut SME ry:n hallinnossa, eikä yhdistyksen työehtosopimuskelpoisuutta voitu arvioida perustamishetken tilanteen mukaan. Sekä nykyiset että entiset hallituksen jäsenet olivat toimineet jakajan tehtävissä.

SME ry oli perustettu erillisjakelutehtävissä toimivien työntekijöiden edunvalvontaa varten. Yhdistys oli edistänyt erillisjakelualan työntekijöiden etuja työehtosopimusneuvotteluissa. Erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen palkkiotaso oli ensimmäisessä työehtosopimuksessa sovittu vastaamaan alalla vakiintunutta tasoa, joka oli muun muassa alalla pitkään noudatetun valtakunnallisen Viestintäalan ammattiliitto ry:n ja Oulun Sanomalehdenjakajien Yhdistys ry:n välisen yrityskohtaisen työehtosopimuksen mukainen. Muuta todellista palkkiotasoa ei ollut ollut. Yleissitovan työehtosopimuksen erillisjakeluliitteen mukaista palkkiotasoa ei ollut tosiasiassa sovellettu.

Jo ensimmäinen vuoden 2009 erillisjakelu-työehtosopimus oli nostanut palkkioita joissakin jakeluyhtiöissä, ja SME ry oli onnistunut neuvottelemaan jakelupalkkioihin tuntuvia korotuksia tämän jälkeenkin. Yksi merkittävimmistä SME ry:n neuvottelutoiminnan avulla syntyneistä parannuksista työntekijöiden työehtoihin oli ollut mainostenjakajien jakelupiirien piiriluokitusten aikaansaaminen, mikä oli käytännössä tarkoittanut koko palkkionmaksujärjestelmän yhdenmukaistamista. Osapuolten yhdessä laatiman piiriluokituksen perusteella jakelutyöstä maksettavan palkkion määrään vaikuttivat kulloisenkin jakelupiirin laajuus ja vaikeusaste. Palkkio muodostui tällöin oikeudenmukaisemmaksi kuin sovellettaessa yleissitovaa työehtosopimusta, jonka mukaan palkkio määräytyi ainoastaan sillä perusteella, oliko kysymys kerrostalo- vai pientaloalueesta.

Muita SME ry:n neuvottelemia parannuksia työehtosopimukseen ensimmäisen työehtosopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen olivat olleet jakajille maksettavan palkkiorakenteen kehittäminen eli lisätuotteiden vähimmäishinta. Jo ensimmäisessä työehtosopimuksessa oli sovittu muun muassa pyhäkorvauksista ja sairauslomaohjeistuksesta. Työolojen parantamiseksi SME ry oli työehtosopimusneuvotteluissa tavoitellut myös työn suorittamisen helpottamista neuvottelemalla tarpeellisia apuvälineitä jakajille sekä työturvallisuuden edistämistä neuvottelemalla jakajille oikeuden turvaliiveihin. Neuvotteluissa oli lisäksi sovittu muun muassa työryhmän perustamisesta käsittelemään paino- ja taittolisiin sekä työturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Yhdistyksellä oli myös jäsenpalveluja sekä säännöllistä tiedottamista jäsentiedotteilla ja verkkosivuillaan.

SKE ry tai sen jäsenyritys Å Oy ei ollut koskaan ollut osallisena PAU ry:n ja PALTA ry:n välisissä työehtosopimusneuvotteluissa. PAU ry oli tosiasiallisesti ajanut velkomuskanteita yksittäisten jakajien nimissä yleisissä tuomioistuimissa ympäri maata. Kanteita oli nostettu ensin sillä perusteella, ettei alalla ollut ollut omaa työehtosopimusta ennen vuotta 2009, ja vuodesta 2012 lukien sillä perusteella, että erillisjakelualalle sovitut työehtosopimukset olisivat pätemättömiä. Vastaajat olivat yrittäneet saada oikeudenkäynteihin sopimusratkaisun neuvottelemalla erityisesti PAU ry:n mutta vuonna 2015 myös PALTA ry:n kanssa. Neuvottelut eivät olleet olleet työehtosopimusneuvotteluja.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

PAU ry:

1. SME ry:n säännöt

2. SME ry:n toimintakertomus 2017

3. SME ry:n toimintakertomus 2018

4. Ote SME ry:n internetsivuilta "Liity jäseneksi"

5. SME ry:n perustamiskirja 28.10.2009

6. SME ry:n yhdistysrekisteriote

7. Y Oy:n kaupparekisteriote

8. Ote Y Oy:n internetsivuilta

9. Ote Z Oy:n internetsivuilta

10. B:n yrityssidokset

SME ry:

1. Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n säännöt

2. Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n toimintakertomus

3. Ylen uutinen "Postin kiitos sanomalehdenjakajalle 33 vuoden työstä: palkasta pois 60 %", julkaistu 29.8.2017

4. Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n toimintakertomus 2018 liitteineen

SKE ry:

1. SME ry:n säännöt

2. Sähköpostikirjeenvaihtoa SKE/SME koskien neuvottelutavoitteita 11. -21.12.2018

3. Neuvottelumuistio 24.3.2016

4. Neuvottelumuisto 12.6.2014

5. Kokouspöytäkirja 22.1.2016 sekä erimielisyysmuistio 22.1.2016

6. Neuvottelupöytäkirja 4.3.2016

7. Neuvottelupöytäkirja 17.3.2016

8. Neuvottelupöytäkirja 12.4.2016

9. Neuvottelupöytäkirja 19.4.2016

10. Neuvottelupöytäkirja 27.4.2016

11. Neuvottelupöytäkirja 17.5.2016

12. Neuvottelupöytäkirja 2.6.2016

13. Neuvottelupöytäkirja 8.6.2016

14. Neuvottelupöytäkirja 21.6.2016

15. Neuvottelupöytäkirja 28.6.2016

16. Neuvottelupöytäkirja 7.9.2016

17. Neuvottelupöytäkirja 16.9.2016

18. Neuvottelupöytäkirja 6.10.2016

19. Neuvottelupöytäkirja 24.11.2016

20. Neuvottelupöytäkirja 8.12.2016

21. Neuvottelupöytäkirja 14.12.2016

22. Neuvottelupöytäkirja 16.2.2017

23. Neuvottelupöytäkirja 11.1.2017

24. Neuvottelupöytäkirja 1.3.2017

25. Neuvottelupöytäkirja 23.3.2017

26. Neuvottelupöytäkirja 29.3.2017

27. Neuvottelupöytäkirja 6.4.2017

28. Neuvottelupöytäkirja 26.4.2017

29. Neuvottelupöytäkirja 3.5.2017

30. Neuvottelupöytäkirja 11.5.2017

31. Neuvottelupöytäkirja 22.8.2017

32. Neuvottelupöytäkirja 30.8.2017

33. Neuvottelupöytäkirja 29.9.2017

34. Neuvottelupöytäkirja 13.10.2017

35. Neuvottelupöytäkirja 16.11.2017

36. Neuvottelupöytäkirja 30.11.2017

37. Neuvottelupöytäkirja 31.12.2018

38. Neuvottelupöytäkirja 10.9.2018

39. Neuvottelupöytäkirja 12.5.2015

40. Neuvottelupöytäkirja 29.6.2015

41. Neuvottelupöytäkirja 12.8.2015

42. Neuvottelupöytäkirja 11.9.2015

43. Neuvottelupöytäkirja 24.4.2014

44. Neuvottelupöytäkirja 15.5.2014

45. Neuvottelupöytäkirja 28.8.2014

46. Neuvottelupöytäkirja 17.9.2014

47. Neuvottelupöytäkirja 26.9.2014

48. Neuvottelupöytäkirja 29.10.2014

Henkilötodistelu

PAU ry:

1. B, SME ry:n perustaja, toimitusjohtajan sijainen, Y Oy

2. C, SME ry:n perustaja, jakeluvalvoja, Y Oy

3. D, SME ry:n perustaja, tutkimus- ja paikkatietoasiantuntija, Z Oy

4. E, PAU ry:n entinen puheenjohtaja

SME ry:

1. F, SME ry:n toiminnanjohtaja

SKE ry:

1. G, SKE ry:n puheenjohtaja

2. B, SME ry:n entinen hallituksen jäsen

3. H, SKE ry:n entinen puheenjohtaja

4. C, SME ry:n entinen hallituksen jäsen

5. D, SME ry:n entinen hallituksen jäsen

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käsittelyratkaisu

PAU ry on katsonut, ettei käräjäoikeuden esittämien kysymysten 1 ja 2 arviointi kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, koska ensimmäisen kysymyksen osalta kysymys on työsopimuslain tulkinnasta ja toisen kysymyksen osalta sopimuksen pätevyyden arvioinnista, joka on yleistä sopimusoikeutta ja sopimusosapuolten välistä suhdetta koskeva oikeustoimiopillinen kysymys.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, voi tuomioistuin, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, pyytää asiasta tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta. Työtuomioistuimen toimivallasta on säädetty mainitun lain 1 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee työehto- ja virkaehtoehtosopimuksia koskevat ja muun muassa työehtosopimuslakiin perustuvat riita-asiat, joissa on kysymys muun muassa työehto- ja virkaehtosopimuksen pätevyydestä.

Käräjäoikeuden työtuomioistuimelle esittämä kysymys 1 koskee nimenomaisesti sitä, kumpaa kahdesta kilpailevasta työehtosopimuksesta työntekijän työsopimukseen on sovellettava. Tällaisesta kysymyksestä lausumisen on työtuomioistuimessa vakiintuneesti katsottu kuuluvan työtuomioistuimen toimivaltaan (esim. TT 2018:24, TT 2016:12, TT 2013:43 ja TT 2011:97). Käräjäoikeuden esittämässä kysymyksessä 2 keskeistä on se, onko erillisjakelu-työehtosopimuksen osapuolena olevaa SME ry:tä pidettävä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä, ja se, miten kyseinen seikka mahdollisesti vaikuttaa mainitun työehtosopimuksen pätevyyden arvioimiseen. Tältä osin kysymys on siten siitä, onko SME ry:llä ollut kelpoisuus tehdä työehtosopimus, jonka määritelmä puolestaan ilmenee työehtosopimuslaista. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että lausunnon antaminen käräjäoikeuden esittämistä kysymyksistä 1 ja 2 kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 ja 39 §:ien nojalla.

Pääasia

Kysymyksenasettelu

Käräjäoikeuden esittämien kysymysten perusteella asiassa on ensin arvioitava, onko SME ry:tä pidettävä aitona työntekijöiden ammattiyhdistyksenä, joka on kelpoinen tekemään työehtosopimuksen, ja onko erillisjakelu-työehtosopimus siihen seikkaan nähden pätevä työehtosopimus.

Tämän jälkeen ratkaistavaksi tulee, onko käräjäoikeudessa kantajana olevan A:n työsuhteen ehtoihin tullut soveltaa erillisjakelu-työehtosopimusta vai PAU ry:n ja PALTA ry:n välillä solmitun yleissitovan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen erillisjakelua koskevaa palkkaliitettä.

Oikeudelliset lähtökohdat

Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan työehtosopimus tämän lain tarkoittamassa mielessä on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Työnantajain yhdistyksellä tässä laissa tarkoitetaan yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työnantajain etujen, ja työntekijäin yhdistyksellä yhdistystä, jonka varsinaisiin tarkoituksiin kuuluu työntekijäin etujen valvominen työsuhteissa.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että työntekijäyhdistyksen on edustettava aidosti työehtosopimuksessa tarkoitettuja töitä tekeviä työntekijöitä (HE 157/2000 vp s. 72).

Mainittujen säännösten SME ry:n työehtosopimuskelpoisuudelle asettamia edellytyksiä on tulkittava Suomen ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Niistä nyt annettavan lausunnon kannalta tärkeimpiä ovat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukset 87 ja 98. Yleissopimus 87 (SopS 45/1949) koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua ja sitä täydentävä yleissopimus 98 (SopS 32/1951) järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista. Järjestäytymisvapautta koskevan työsopimuslain 13 luvun 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa nojataan lähteenä näihin yleissopimuksiin ja todetaan, että ammatillinen järjestäytymisoikeus käsittää myös oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin (HE 157/2000 vp s. 122).

Yleissopimuksen 87 artiklan 10 mukaan yleissopimuksessa käytetty sana "järjestö" merkitsee työntekijöiden tai työnantajien järjestöjä, joiden tarkoituksena on edistää ja puolustaa työntekijöiden tai työnantajien etuja.

Yleissopimuksen 98 artiklan 2 mukaan työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen on saatava tyydyttävää suojelua kaikelta joko suoraan vastapuolen tai sen asiamiesten tai jäsenten taholta tapahtuvalta sekaantumiselta järjestöjen perustamiseen, toimintaan tai hallintoon. Erityisesti on katsottava asioihin sekaantumiseksi tämän artiklan mielessä toimenpiteet, joilla koetetaan edistää työnantajain tai työnantajajärjestöjen vaikutusvallan alaisten työntekijäjärjestöjen perustamista tai tukea työntekijäjärjestöjä rahallisesti tai muulla tavoin tarkoituksella saattaa nämä järjestöt työnantajien tai työnantajajärjestöjen valvonnan alaisiksi.

Yleissopimusten 87 ja 98 noudattamista valvoo kolmikantainen järjestäytymisvapauskomitea (Committee on Freedom of Association). Järjestäytymisvapauskomitea on valvontakäytännön kokoelmajulkaisun (Compilation of decisions of the Committee on Freedom of Association) kohdassa 1188 todennut yleissopimuksen 98 artiklan 2 edellyttävän työntekijäjärjestöjen toiminnassa täydellistä itsenäisyyttä (total independence) työnantajista. Lisäksi komitea on todennut kohdassa 1194, että yritykset luoda epäaitoja ammattiliittoja ovat yleissopimuksen 98 2 artiklan vastaisia. Komitean mukaan 2 artikla edellyttää, että työntekijä- ja työnantajaliittojen on nautittava suojaa kaikenlaiselta toisen osapuolen sekaantumiselta liiton perustamiseen, toimintaan tai hallintoon. Kohdan 1195 mukaan 2 artikla myös kieltää työnantajaa edistämästä rinnakkaisen ammattiliiton perustamista.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että epäaitona eli niin sanottuna keltaisena ammattiyhdistyksenä on pidettävä sellaista, jonka johto koostuu todellisuudessa työnantajapuolen edustajista, eikä yhdistyksen aitona tarkoituksena ole työntekijöiden etujen valvominen. Yhdistyksen edustavuudelle ei työehtosopimuslaissa sen sijaan ole asetettu mitään vaatimusta. Järjestön olisi kuitenkin sääntöjensä ja jäsenkuntansa puolesta edustettava jotenkin uskottavalla tavalla työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa henkilöstöä (ks. TT 2009:114). Yhdistyksen edunvalvontatarkoitusta tulkittaessa riittää, kun yhdistyksen yhtenä tarkoituksena muiden ohessa on työmarkkinaedunvalvonta. (Jorma Saloheimo: Työehtosopimusoikeuden perusteet, 2008, s. 39, 43 ja 44). Jos yhdistyksessä määräysvalta on työnantajapuolen edustajilla, kyse on keltaisesta ammattiyhdistyksestä (Jorma Saloheimo: Kilpailevista työehtosopimuksista, Edilex-artikkeli 21.6.2010).

Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuslain 1 §:n, työsopimuslain 2 luvun 7 §:n ja sen esitöiden sekä ILO:n yleissopimusten 87 ja 98 ja niitä koskevien järjestäytymisvapauskomitean kannanottojen ilmentävän sitä, että ammattiyhdistyksen aitous on edellytyksenä sille, että yhdistys voi tehdä päteviä työehtosopimuksia. Aidon ammattiyhdistyksen tarkoituksena on työntekijöiden etujen valvominen työnantajatahosta riippumattomasti. Vaikka yhdistyksen tarkoitusta ei voidakaan päätellä esimerkiksi yhdistyksen edunvalvonnan laajuudesta, henkilökunnasta tai toimitiloista, voidaan kyseiset seikat kuitenkin ottaa asian kokonaisharkinnassa huomioon. Työtuomioistuin katsoo, että aikaisemmin epäaidoksi katsottu ammattiyhdistys voi myös muuttua ajan myötä aidoksi esimerkiksi vastuuhenkilöiden vaihdosten tai yhdistyksen tosiasiallisen toiminnan muutosten johdosta.

Jokaisella on sinänsä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja perustuslain 13 §:ssä taattu oikeus liittyä ja kuulua haluamaansa ammattiyhdistykseen. Työtuomioistuin katsoo, että järjestäytymisvapauteen kuuluvat seikat ovat kuitenkin erillisiä siitä arvioinnista, joka koskee ammattiyhdistyksen kelpoisuutta tehdä työehtosopimus.

SME ry:n perustaminen ja toiminta

SME ry on merkitty yhdistysrekisteriin 3.11.2009. Sen perustajina ja perustamisen jälkeen hallituksen jäseninä ovat toimineet B, C ja D.

B on kertonut, että Y Oy oli hänen isänsä perustama ilmaisjakelua harjoittava perheyritys, jolla oli joitain vakinaisia työntekijöitä sekä noin 500 osa-aikaista jakelutyöntekijää. B:n yrityssidonnaisuuksia koskevasta Kauppalehti Oy:n otteesta (PAU ry:n kirjallinen todiste 10) ilmenee, että B oli Y Oy:n hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtajan sijainen 12.11.2009 saakka. B on kertonut, ettei hän kuitenkaan tosiasiallisesti koskaan toiminut toimitusjohtajan sijaisena. Hänellä ei ollut alaisia, eikä hän toiminut esimiesasemassa vaan työskenteli muiden monipuolisten tehtäviensä ohella itsekin osa-aikaisesti jakajana. Lisäksi B on kertonut eronneensa Y Oy:n tehtävistä ennen SME ry:n perustamista, vaikka tätä ei heti merkitty kaupparekisteriin. B:llä oli yhtiöstä enimmillään kuuden prosentin omistusosuus, josta hän luopui jossain vaiheessa ennen SME ry:n perustamista.

Muut yhdistyksen perustajat C ja D ovat kertoneet lähteneensä toimintaan mukaan B:n aloitteesta. C oli työskennellyt tuolloin jakeluvalvojana Y Oy:ssä ja D samalla alalla toimivan Z Oy:n tutkimusassistenttina. Kummallakaan heistä ei ollut alaisia, eikä kumpikaan toiminut esimiesasemassa.

Yhdistyksen perustamisen tarkoituksena oli sen perustajien mukaan jakajien työpaikkojen turvaaminen pitämällä jakelupalkkiot kohtuullisella tasolla ylihinnoitelluksi koettuun ja jakeluyritysten kannattavuutta uhkaavaan yleissitovaan työehtosopimukseen verrattuna. Yhdistyksen sääntöihin (PAU ry:n, SME ry:n ja SKE ry:n kirjallinen todiste 1) on kirjattu SME ry:n tarkoitus toimia osoitteettomien lähetysten erillisjakelun parissa työskentelevien palkansaajien edunvalvontajärjestönä, joka edistää ja valvoo jäsentensä palkka- ja muita työsuhteeseen liittyviä ehtoja, ajaa heidän etujaan sekä edistää järjestäytymistä ja työllistymistä. Edelleen sääntöjen mukaan yhdistys neuvottelee ja solmii työehtosopimuksia sekä valvoo niiden noudattamista yhdessä luottamusmiesten kanssa.

B:n, C:n ja D:n kertoman mukaan ensimmäisen erillisjakelu-työehtosopimuksen malli oli saatu Oulussa sovelletusta paikallisesta sopimuksesta, johon lisättiin pieni palkkiotason korotus. Ensimmäinen erillisjakelu-työehtosopimus tehtiin vain yhdeksi vuodeksi, koska sillä haluttiin avata neuvottelut työnantajapuolta edustaneen SKE ry:n kanssa.

SKE ry:n toiminnanjohtajana toimineen G:n kertomuksen mukaan SKE ry:n perustamistoimenpiteet oli aloitettu kesällä tai syksyllä 2009. Yhdistyksen ennakkotarkastushakemus oli tehty yhdistysrekisteriin 14.10.2009, minkä jälkeen sääntöjä oli muokattu, ja perustamisilmoitus toimitettu 6.11.2009. SKE ry oli merkitty rekisteriin 12.11.2009. Yhdistyksen hallituksessa oli eri puolilla Suomea sijaitsevien jakeluyritysten edustajia. Suomen 40 jakeluyrityksestä 21 on nykyään SKE ry:n jäseniä. Lisäksi alalla on noin sata alihankkijaa.

Ensimmäisissä työehtosopimusneuvotteluissa SME ry:tä edustivat sen perustajajäsenet ja työnantajapuolta SKE ry:n silloinen puheenjohtaja H sekä kolme muuta pitkään jakelualalla toimineen yrityksen edustajaa. B on kertonut tunteneensa H:n entuudestaan pintapuolisesti työnsä kautta sekä Y Oy:n hallituksesta. Neuvottelut käytiin B:n mukaan Å Oy:n tiloissa, koska SME ry:llä ei ollut omia toimitiloja. Neuvotteluissa yhteistyö työnantajapuolen kanssa saatiin käynnistettyä, ja SME ry:n neuvotteluille asettama tavoite palkkiotason korotuksesta toteutui yhdistyksen esityksen mukaisesti.

Seuraavalla työehtosopimuskierroksella jakajien palkkiotasoon neuvoteltiin uusi korotus, jonka johdosta pienimpiä palkkioita ansainneiden jakajien palkkiot nousivat B:n mukaan jopa kymmeniä prosentteja. Lisäksi merkittävänä jakajien työhön liittyvänä uudistuksena sopimuksessa saatiin sovittua uudenlaisista laajuuteen ja vaikeustasoon perustuvista jakelupiireistä, joiden avulla jakajien välisiä palkkiotasojen eroja pyrittiin tasaamaan.

Neuvotteluihin vietäviä asioita valmisteltiin työnantajapuolen kanssa muodostetuissa työryhmissä, joissa käsiteltiin muun muassa jakopiirien luokituksia sekä jakajien palkkioita ja varusteita. Tavoitteet asetti yhdistyksen hallitus, mutta niistä tiedotettiin B:n mukaan säännöllisesti yhdistyksen jäsenistölle, ja heidän mielipiteitään myös kuultiin erilaisten kyselyiden avulla. Yhdistyksen toiminta-aikana on tähän mennessä neuvoteltu yhteensä viisi työehtosopimusta, joista jokaisessa on B:n mukaan pyritty saamaan korotuksia jakajien palkkiotasoon sekä muutoinkin edistämään jakajien asemaa. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat arvioineet, että erillisjakelu-työehtosopimuksen mukainen palkkiotaso johti käytännössä ainakin yli seitsemän euron tuntipalkkaan jakopiiristä ja sen vaikeusasteesta riippuen.

SME ry:n toimintakertomuksista vuosilta 2017 ja 2018 (PAU ry:n kirjalliset todisteet 2 ja 3) ilmenee, että merkittävimmät tapahtumat näinä vuosina ovat liittyneet yhdistyksen käytännön asioihin eivätkä varsinaiseen edunvalvontatoimintaan. Toimenpiteitä työntekijöiden etujen ajamiseksi on molempina vuosina ollut alle kymmenen, ja ne ovat sisältäneet lähinnä ohjeistusta ja neuvontaa. Yhdistys ei ole perustanut luottamusmiesverkostoa vaan on sen sijaan 29.6.2015 solminut yhdysmiessopimuksen, jonka mukaan yhdysmies edustaa tehtävässään SME ry:n jakajia. Edelleen sopimukseen on kirjattu, että yhdysmiehen ja varayhdysmiehen valitsee SME ry kunkin työehtosopimuksen mukaiseksi toimikaudeksi. Tämä ratkaisu johtui B:n, C:n ja D:n mukaan siitä, että yhdistyksen resurssit olivat pienet eikä yhdistyksellä ollut varaa järjestää ulkopaikkakunnalla sijaitsevan yhdysmiehen toimintaa. Yhdysmiesjärjestelmä oli kertomusten perusteella joka tapauksessa tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi. Syynä luottamusmiesjärjestelmän puuttumiselle ovat toimintakertomuksen 2017 sekä yhdistyksen nykyisen toiminnanjohtajan F:n mukaan olleet vuoteen 2017 saakka ajan puute ja sittemmin nyt vireillä olevan riita-asian käsittely tuomioistuimessa.

Työtuomioistuin katsoo, että yhdistyksen perustajina toimineiden henkilöiden työtehtävistä esitetyn selvityksen perusteella kukaan heistä ei ole aikaisemmin tehnyt sellaista työtä, joka viittaisi esimies- tai työnantaja-asemassa toimimiseen. B:n asema Y Oy:n hallituksessa ja toimitusjohtajan sijaisena SME ry:n perustamisen aikaan viittaa kuitenkin siihen, että hänellä on ollut vahva kytkös työnantajapuoleen siitä huolimatta, ettei hän olisi viimeksi mainitussa tehtävässä tosiasiallisesti toiminutkaan. Lisäksi B on kiistatta omistanut osuuden Y Oy:stä, vaikka hän on tästä osuudestaan luopunutkin ennen SME ry:n perustamista. Selvitys B:n osalta tukee siten PAU ry:n väitettä tämän sidonnaisuudesta työnantajapuoleen.

Yhdistyksen työnantajakytkökseen viittaa myös se, että SME ry:n merkitseminen yhdistysrekisteriin on tapahtunut lähes samanaikaisesti SKE ry:n perustamisen kanssa: SME ry on merkitty rekisteriin 3.11.2009 ja SKE ry 12.11.2009. B, joka on henkilötodistelun perusteella ollut koko SME ry:n toiminnan alullepanija ja aktiivisin toimija, on myös tuntenut työnantajayhdistyksen edustaja H:n Y Oy:n hallituksesta, jossa he ovat selvityksen perusteella olleet samanaikaisesti jopa joitain vuosia. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, että he eivät olisi tässä ajassa oppineet juurikaan tuntemaan toisiaan.

Yhdistyksen sääntöihin kirjattu edunvalvontatarkoitus täyttää sinänsä aidolta ammattiyhdistystoiminnalta edellytettävän työmarkkinaedunvalvonnan tunnusmerkit. SME ry:n perustajien kertoma tavoite pitää jakajien palkkiot yleissitovaa työehtosopimusta matalammalla tasolla on kuitenkin lähtökohtaisesti vieras ammattiyhdistystoiminnalle, vaikka tällä pyrittäisiinkin alan työpaikkojen säilyttämiseen pitkällä tähtäimellä. Alalla, jolla työsuhteet ovat pääsääntöisesti hyvin lyhyitä ja työtä tehdään usein osa-aikaisesti muun työn tai opiskelun ohella lisäansioiden saamiseksi, ansiotason merkitys jakajille on erityisen suuri ja korostuu heidän edunvalvonnassaan, mikä ilmenee kirjallisena todisteena esitetyistä SME ry:n jakajille suuntaaman kyselytutkimuksen tuloksista (PAU ry:n kirjallisen todisteen 3 liite).

SME ry:n työehtosopimusneuvotteluissa saavuttamien tulosten osalta on todettava, että neuvotteluissa on jatkuvasti saatu korotuksia jakajien palkkioihin. Lisäksi jakajien palkkioiden tasapuolisuutta edistävää jakopiiriluokituksen uudistamista on sinänsä pidettävä jakajien etuihin myönteisesti vaikuttavana uudistuksena. Todistelusta ilmenneet palkkioiden korotukset ovat kuitenkin jatkuvasti olleet varsin pieniä, ja joka tapauksessa erillisjakelu-työehtosopimuksen mukaiset kokonaispalkkiot ovat merkittävästi alittaneet yleissitovan työehtosopimuksen mukaisen palkkiotason. SME ry:n puolesta kuullut henkilöt ovat arvioineet, että erillisjakelu-työehtosopimuksen mukainen palkkiotaso johtaisi tosiasiallisesti yli seitsemän euron tuntipalkkaan jakopiiristä ja sen vaikeusasteesta riippuen. Selvityksen perusteella palkkiot ovat kuitenkin vaihdelleet, ja alimmillaan tuntipalkka on F:n arvion mukaan ollut joissain jakopiireissä vain kaksi euroa, mitä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida pitää jakajien kannalta kohtuullisena.

Työtuomioistuin katsoo, että varsinaisen edunvalvontatoiminnan osalta SME ry:n aktiivisuus on selvityksen perusteella ollut varsin vähäistä. Vuosilta 2017 ja 2018 esitettyjen yhdistyksen toimintakertomusten perusteella toimenpiteitä työntekijöiden etujen ajamiseksi on ollut vuosittain vähän, ja ne ovat luonteeltaan olleet lähinnä ohjeistusta ja neuvontaa varsinaisten edunvalvontatoimien sijaan. Edunvalvonnan tehokkuuden kannalta tärkeää paikallista edunvalvontaa on alettu järjestää vasta vuonna 2015, jolloin yhdistys on solminut väliaikaiseksi tarkoitetun yhdysmiessopimuksen. Yhdysmiestä ei ole edelleenkään saatu korvattua luottamusmiesjärjestelmällä. Uskottavana ei ole pidettävä, että tähän olisi vieläkin vaikuttanut todistelussa esiin tuotu ajan puute, kun yhdistys on ollut toiminnassa jo kymmenen vuotta. Yhdysmiehen valitsemista yhdistyksen itsensä toimesta on myös paikallisen edunvalvontatoiminnan riippumattomuuden kannalta pidettävä ongelmallisena, kun yhdysmiehen edustamat jakajat eivät ole voineet suoraan vaikuttaa valintaan.

SME ry:n rahoitus

SME ry:n perustajien kertoman mukaan yhdistys huolehtii itse oman toimintansa rahoittamisesta. Toiminta oli aluksi pienimuotoista ja D:n mukaan "talkoovetoista" eikä siten edellyttänyt erityisiä taloudellisia resursseja. Keskeistä toimintaa tuolloin olivat työehtosopimusneuvottelut, sähköinen jäsentiedote sekä jäsenille suunnattu neuvontapuhelin, joka päivysti muutamia tunteja viikossa. Yhdistyksellä ei ollut omia toimitiloja tai palkattuja työntekijöitä. Varat olivat peräisin jäsenmaksuista ja yhdistyksen jakajille tekemistä kyselytutkimuksista, joiden tulokset myytiin työnantajapuolelle. Kyselyt toteutettiin yhdistyksen perustajien toimesta, eikä niistä aiheutunut erityisiä kustannuksia.

Jäsenmaksu oli ensimmäisenä vuonna viisi euroa, josta se nostettiin pian 10 euroksi. Myöhemmin jäseniltä veloitettiin liittymis- ja jäsenmaksu erikseen, jolloin yhteissummaksi tuli 15 euroa, mikä on myös nykyisen vuosijäsenmaksun suuruus, kun erillisestä liittymismaksusta on myöhemmin luovuttu. Vuosimaksun lisäksi vuonna 2017 mahdollistettiin myös kuukausijäsenyys, josta veloitettiin 1,25 euroa kuukausittain. Jäseniä yhdistyksellä oli ensimmäisenä vuonna noin 100, josta määrä on sittemmin noussut 215 henkilöön.

Toiminnan laajetessa hallituksen jäsenille alettiin maksaa 400 euron vuotuinen sekä 30 euron kokouskohtainen palkkio. Muita säännöllisiä kustannuksia aiheutui muun ohessa taloushallinnon ja tilintarkastuksen hoitamisesta, vakuutuksista sekä siitä, että yhtiö siirsi toimintansa toimistohotelliin ja palkkasi vuonna 2017 kokoaikaisen toiminnanjohtajan, jonka kuukausipalkka oli 3.400 euroa. Lisäksi satunnaisia kustannuksia aiheuttivat esimerkiksi uusien jäsenten rekrytointikampanjat sekä jäsenedut. D:n mukaan lisääntyneitä menoja katettiin lisäämällä myyntiä työnantajapuolelle. Jakajien työhön liittyvien tutkimustulosten lisäksi yhdistys laati työnantajaa varten jakajille suunnatun oppaan, joka auttoi perehdyttämään uusia työntekijöitä. B, C ja D ovat kertoneet, että työnantajapuoli maksoi yhdistykselle vuosittain tutkimustuloksista ynnä muusta muutamia tuhansia euroja. F on ainoana asiassa kuulluista henkilöistä tuonut esiin, että viimeisimmästä tutkimuksesta on maksettu SME ry:lle noin 100.000 euroa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksia on F:n mukaan tehty yhdistyksen toiminnan aikana neljä tai viisi.

Yhdistyksen rahoituksesta ja taloudellisesta tilanteesta esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että yhdistyksen pääasialliset tuotot ovat tulleet työnantajapuolelle suunnatusta tietojen myynnistä. Asiassa ei esitetty selvitystä siitä, millä tavalla SME ry:n viimeksi työnantajapuolelle myymät tutkimustulokset ovat poikenneet aikaisemmista niin paljon, että myyntihinnan nousu muutamasta tuhannesta eurosta 100.000 euroksi on ollut perusteltua. Huomioon ottaen yhdistyksen jäsenmaksun alhaisuus ja suhteellisen pieni jäsenmäärä jäsenmaksut eivät ole toiminnan laajetessa voineet kattaa kuin hyvin pienen osan yhdistyksen kuluista. Kun toiminnan on siten tosiasiallisesti käytännössä rahoittanut työnantajapuoli, tukee tämä PAU ry:n esittämää kantaa siitä, ettei yhdistyksen asema ole voinut olla itsenäinen ja toiminta aidosti työnantajavaikutteista riippumatonta.

Johtopäätökset

Kollektiivisopimuksilla luodaan oikeuksia ja velvoitteita sopijapuoliin nähden ulkopuolisille tahoille. Työtuomioistuin katsoo, että tämän johdosta vaatimus kollektiivisopimusten osapuolten riippumattomuudesta neuvotteluja käytäessä korostuu. Niiden, joiden puolesta kollektiivisopimus on tehty, on voitava luottaa siihen, että neuvotteluissa heidän etujaan on ajettu täysin vapaana ulkopuolisesta vaikutuksesta.

Yhdistyksen perustajien osalta B:n asema Y Oy:n hallituksen jäsenenä sekä toimitusjohtajan sijaisena yhdistyksen perustamisen aikaan viittaa edellä mainituin tavoin vahvaan työnantajapuolen kytkökseen SME ry:tä perustettaessa. Tätä käsitystä vahvistaa B:n ja SKE ry:n H:n yhteinen aika Y Oy:n hallituksessa. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä SME ry:n ja SKE ry:n lähes samanaikaiseen yhdistysrekisteriin merkitsemiseen. B on kuitenkin yhdistyksen muiden perustajien tavoin jäänyt SME ry:n hallituksesta sittemmin pois. Yhdistyksen toiminta on edellä mainituin tavoin vakiintunut ja laajentunut muun ohessa siten, että yhdistys on hankkinut itselleen toimitilat ja palkannut kokoaikaisen toiminnanjohtajan. Myös neuvottelutoiminta on vakiintunut, ja yhdistyksen toiminnan aikana on neuvoteltu yhteensä viisi työehtosopimusta.

SME ry:n yhdistysrekisteriin merkitty toiminnan tarkoitus on pysynyt samana yhdistyksen perustamisesta lähtien. Vaikka yhdistyksen tarkoituksena yhdistyksen sääntöjen mukaan on työntekijöiden työmarkkinaedunvalvonta, työtuomioistuin katsoo asiassa käyneen ilmi, että toiminnan tosiasiallisena päätavoitteena on ollut pitää alan palkkataso alempana kuin mitä se olisi, jos alalla noudatettaisiin yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä viittaa siihen, että yhdistyksen neuvottelutoiminta ei ole ollut täysin riippumatonta työnantajapuolen vaikutuksesta.

Ostamalla SME ry:ltä muun muassa tiettyjä tutkimustuloksia työnantajataho on käytännössä rahoittanut yhdistyksen toiminnan lähes kokonaan sen olemassaolon aikana. SME ry on taloudellisesti riippuvainen SKE ry:stä tavalla, joka viittaa SKE ry:llä olevan mahdollisuuksia vaikuttaa SME ry:n toimintaan ja valvoa sitä.

Työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen selvitetyksi, että SME ry:n paikallisen edunvalvonnan järjestämisessä on puutteita ja yhdistyksen muu edunvalvonta on vähäistä. Edunvalvonnan ei ole näytetty erityisesti lisääntyneen edes toiminnan vakiintuessa. Alan työntekijämäärästä ei ole esitetty asiassa selvitystä, mutta pelkästään pääkaupunkiseudulla toimivalla Y Oy:llä on ilmoitettu olleen noin 500 osa-aikaista työntekijää. Esitetyn todistelun mukaan Suomessa on yhteensä 40 jakeluyritystä ja noin sata alihankkijaa. Vaikka alalla on selvitetty olevan tyypillisesti matala järjestäytymisaste ja enimmäkseen epätyypillisiä työsuhteita, on yhdistyksen jäsenmäärää edellä mainitut alan toimijoista kerrotut tiedot huomioon ottaen pidettävä alhaisena erityisesti ottaen huomioon, ettei määrä ole yhdistyksen kymmenen toimintavuoden aikana merkittävästi kasvanut ensimmäisinä kuukausina hankitusta määrästä. Nämä seikat puoltavat käsitystä, jonka mukaan SME ry ei uskottavasti edusta erillisjakelu-työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa henkilöstöä.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo lausuntonaan käräjäoikeuden esittämiin kysymyksiin 1 ja 2, ettei SME ry:tä ole pidettävä aitona työntekijöiden ammattiyhdistyksenä, joka voisi tehdä työehtosopimuksen. Näin ollen erillisjakelu-työehtosopimus ei ole työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu työehtosopimus. A:n työsuhteeseen tulee siten soveltaa yleissitovaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Pakkala, Nyyssölä, Lallo, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Lausunto on yksimielinen.

 
Julkaistu 5.11.2019