TT 2019:106

Lakko
Työrauhavelvollisuuden rikkominen
Työtaistelutoimenpide
Uhkaus työtaistelutoimenpiteenä
Valvontavelvollisuus

Diaarinumero: R 58/19
Antopäivä: 8.11.2019

Työtuomioistuin katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että ammattiosaston edustajan työnantajalle tekemää ilmoitusta aiotusta työtaistelusta ei tässä tapauksessa tullut pitää painostustarkoituksessa tehtynä työtaistelutoimenpiteenä ottaen erityisesti huomioon ilmoituksen ja toteutuneen lakon väliin jäänyt lyhyt aika. Kanne hylättiin väitetyn työtaistelulla uhkaamisen osalta. Ammattiosaston ja ammattiliiton myönnettyä asian toteutuneen työtaistelun osalta ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja ammattiliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

KANTAJA

Kumiteollisuus ry

VASTAAJA

Teollisuusliitto ry

KUULTAVA

Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Kumiteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välillä oli ajalla 1.12.2017–31.10.2020 voimassa kumiteollisuuden työntekijöitä koskeva työehtosopimus. Kumiteollisuus ry:n jäsenyritys X Oyj oli ilmoittanut torstaina 5.9.2019 aloittavansa yhteistoimintalain 8 luvun mukaiset yhteistoimintaneuvottelut työvoiman käytön vähentämiseksi. Ammattiosaston puheenjohtaja ja yhtiön pääluottamusmies A ilmoitti 5.9.2019 kello 10.51 sähköpostitse tehtaanjohtaja B:lle työntekijöiden ryhtyvän työnseisaukseen samana päivänä kello 14.00 alkaen mielenilmauksena työnantajan antamaa ilmoitusta vastaan. Mainitussa sähköpostiviestissä työnseisauksen ilmoitettiin kestävän maanantaihin 9.9.2019 kello 7.00 saakka. Työtaistelu-uhan piirissä oli noin 300 työntekijää.

Kumiteollisuus ry vaati Teollisuusliitto ry:tä valvomaan työrauhan ylläpitämistä sähköpostiviestillä 5.9.2019 kello 12.19. Lakko toteutui ennakkoilmoituksen mukaisesti 5.9.2019 kello 14.00 ja 9.9.2019 kello 7.00 välisenä aikana. Lakkoon osallistui yhteensä noin 250 työntekijää. Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:een kuului noin 700 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Kumiteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Kumiteollisuus ry:lle työtaistelulla uhkaamisen osalta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta,

- tuomitsee Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Kumiteollisuus ry:lle toteutuneen työtaistelun osalta ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

- tuomitsee Teollisuusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Kumiteollisuus ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Teollisuusliitto ry:n ja Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n

yhteisvastuullisesti korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 3.800 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työtaistelun uhka oli kohdistunut voimassaolevan kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 3 §:n määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja yhtiön pääluottamusmies A oli uhannut työntekijöiden ryhtyvän lakkoon mielenilmauksena yhteistoimintaneuvottelujen aloittamista kohtaan, joten ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. Lakolla uhkaaminen oli työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide.

Lakon uhka oli kohdistunut nimenomaan työnantajan päätökseen aloittaa yhteistoimintaneuvottelut työvoiman käytön vähentämisestä. On ilmeistä, että työntekijät eivät olisi ryhtyneet lakkoon, mikäli työnantaja olisi pääluottamusmiehen lakkoilmoituksen jälkeen perunut yhteistoimintaneuvottelukutsun ja päättänyt olla aloittamatta mahdollisiin irtisanomisiin johtavia yhteistoimintaneuvotteluja. Siten työtaistelu-uhka oli tarkoitettu painostustoimenpiteeksi työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvassa asiassa. Myös pelkkä ilmoitus alkavasta työtaistelusta katsottiin kielletyksi työtaistelulla uhkaamiseksi (katso TT 2018:62).

Työnantajalla ei ollut tiedossa, että työntekijöitä olisi lähtenyt vuorostaan jo kello 11 alkaen. Joka tapauksessa A oli reilut kolme tuntia aikaisemmin ilmoittanut lakon koskevan 5.9.2019 kello 14.00 ja 9.9.2019 kello 07.00 välistä aikaa, joten työnantajalla olisi ollut vielä mahdollisuus estää laajamittainen lakko perumalla suunnitelmansa, jotka olivat mielenilmauksen syynä. Kyse oli painostustoimenpiteestä ja siten kielletystä työtaistelutoimenpiteestä. Työtaistelulla uhkaaminen ja sen toteuttaminen olivat kaksi erillistä toimenpidettä. Ne olivat molemmat laittomia työtaisteluita silloin, kun työnantaja oli voinut käsittää lakon uhkan olevan todellinen, niin kuin tässä tapauksessa oli ollut.

Työtaistelu-uhka oli tullut Teollisuusliitto ry:n tietoon viimeistään 5.9.2019 kello 10.51, jolloin A oli ilmoittanut Teollisuusliitto ry:lle lakon alkamisesta samalla sähköpostilla kuin hän oli ilmoittanut asiasta työnantajalle. Koska lakko alkoi ja päättyi ennakkoon ilmoitetun ja uhatun mukaisesti sekä kesti useita päiviä monessa vuorossa, oli selvää, ettei Teollisuusliitto ry ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi ja palauttamiseksi.

Kumiteollisuus ry oli vaatinut sekä puhelimitse että sähköpostitse Teollisuusliitto ry:tä ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi. Liitot olivat myös yhdessä todenneet lakon olevan laiton. Pelkän valvontakirjeen lähettämisen ei voitu katsoa olevan Teollisuusliitto ry:ltä riittävän tehokas toimenpide työrauhan palauttamiseksi. Näin ollen Teollisuusliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Ammattiosasto oli rikkonut sille kuuluvaa työrauha- ja valvontavelvollisuutta myös ryhtymällä uhkaamaansa työtaisteluun, jonka liitot olivat todenneet laittomaksi. Ammattiosasto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi siitäkään huolimatta, että liitot olivat työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti käsitelleet asian ja todenneet uhkaavan työtaistelun olevan työehtosopimuslain vastainen, sekä ilmoittaneet tämän paikallisille osapuolille. Myös X Oyj oli vaatinut ammattiosastolta työrauhan ylläpitämistä.

Työehtosopimuksen 42 §:n kirjaus ilmoitusvelvollisuudesta oli otettu työehtosopimukseen työtaisteluiden estämiseksi. Teollisuusliitto ry oli neuvotteluissa kertonut, että sillä ei aina ollut tietoa suunnitteilla olevista työtaisteluista eikä se siten pystynyt ennakolta estämään laittomia työtaisteluita. Tämän vuoksi työehtosopimukseen otettiin kirjaus, jonka mukaan paikallisten osapuolten tulee ilmoittaa aikomastaan työtaistelutoimenpiteestä liitoille ja kertoa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, jotta liitot voivat yhdessä arvioida uhkaavan työtaistelutoimenpiteen laillisuuden. Liittojen arviota odottaessaan paikalliset osapuolet eivät saa ryhtyä uhattuun työtaistelutoimenpiteeseen. Mikäli työtaistelutoimenpiteen todetaan olevan laiton, liittojen on ohjattava paikalliset osapuolet ylläpitämään työrauhaa.

Jokaisesta laittomasta työtaistelusta tuli tuomita täysimääräinen hyvityssakko, eikä toistuvien työtaistelutoimenpiteiden tuomitseminen yhdellä kertaa voinut aiheuttaa niin sanottua paljousalennusta (kuten tapauksessa TT 2019:12). Rikoslain periaatteet yhteisestä rangaistuksesta eivät koskeneet työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa, joka oli tuomittava jokaisesta rikkomuksesta erikseen.

Hyvityssakkoa määrättäessä sitä korottavina oli otettava huomioon seuraavat seikat. Ammattiosasto oli ryhtynyt lakkoon tietoisena lakon laittomuudesta, mikä osoitti ammattiosaston syyllisyyttä. Lisäksi työrauhan palauttamisyrityksen sijaan pääluottamusmies A oli kehottanut työntekijöitä ryhtymään lakkoon ja lakon jälkeen 12.9.2019 kiittänyt työntekijöitä sanoin "kiitos ja kunnia työntekijöille suoraselkäisestä toiminnasta viime aikoina". A:n toiminta osoitti täyttä piittaamattomuutta työrauhavelvollisuudesta ja teon lainvastaisuudesta. Ammattiosasto oli vastuussa puheenjohtajansa teoista. Toteutuneesta työtaistelusta aiheutui työnantajalle noin 1,2 miljoonan euron suuruinen vahinko.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teollisuusliitto ry on omasta puolestaan ja Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n puolesta

- vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen työtaistelulla uhkaamisen osalta,

- myöntänyt, että Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutta toteuttamalla lakon,

- myöntänyt, että Teollisuusliitto ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, sekä

- mikäli kaikki kannevaatimukset menestyvät, myöntänyt Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut määrältään, ja mikäli työtaistelulla uhkaamista koskeva osa kanteesta ei menesty, myöntänyt Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikuluista 3.000 euroa sisältäen oikeudenkäyntimaksun.

Perusteet

Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies A oli ilmoittanut mielenilmauksesta heti työntekijöiden päätettyä asiasta. Kysymys oli tavanmukaisesta mielenilmausta koskevasta ilmoituksesta. A oli todennut sähköpostissaan jo tehdyn kollektiivisen päätöksen mielenilmaukseen ryhtymisestä. A tai ammattiosasto eivät olleet esittäneet työnantajalle mitään työrauhaan liittyvää uhkaa taikka uhkavaatimusta siitä, että työnantajan toimiessa tai jättämällä toimimatta jollain tavalla työntekijät rikkoisivat työrauhaa tai olisivat sitä rikkomatta (vertaa TT 2005:108, TT 2007:95 ja TT 2008:32).

Ilmoitus vastauksessa myönnetystä ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta on osa sitä, ei erillinen työtaistelutoimenpide. Tulkittaessa asiaa työehtosopimuslain mukaisesti tavanomaista ilmoitusta mielenilmauksesta ei voida katsoa uhkaukseksi ilman näyttöä sen uhkaavasta luonteesta tai muitakaan uhkaukselle tyypillisiä tunnusmerkkejä. Tavanomaisen ilmoituksen tulkitseminen uhkaukseksi voisi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa ilmoituksia mielenilmauksista ja muista mahdollisista työtaistelutoimista ei tehtäisi enää lainkaan, mikä ei olisi myöskään työnantajien etu. Sellaisesta on pikemminkin pyritty eroon erinäisillä työehtosopimusten määräyksillä ilmoitusvelvollisuudesta.

Mikäli A ei olisi ilmoittanut työnantajalle välittömästi tulevasta mielenilmauksesta, tilanne olisi ollut työnantajan kannalta yllättävä ja voinut aiheuttaa huomattavia vahinkoja. Asia ilmoitettiin noin kolmen tunnin varoitusajalla ennen tuotannon lopullista pysähtymistä, jotta tuotanto saatiin ajettua alas hallitusti. Työtehtävistä riippuen osa työntekijöistä poistui työpaikalta jo noin kello 11 mutta suurin osa oli työssä noin kello 14:ään saakka. Mielenilmauksen voidaan myös tulkita alkaneen heti A:n antaman ilmoituksen jälkeen, jolloin mitään uhkaamista ei ajallisesti olisi edes voinut tapahtua. Työntekijät eivät jääneet odottamaan työnantajan vastausta väitettyyn uhkavaatimukseen, vaan toteuttivat mielenilmauksen sopimallaan ja ilmoittamallaan tavalla. Väite siitä, että työtaistelu olisi voitu välttää työnantajan toimin, oli täysin hypoteettinen. Tiedossa ei liene yhtään työtaistelua, joka olisi päätetty ennen sen päättymiseksi ilmoitettua ajankohtaa.

Ammattiosasto oli niin sanottu kokoomaosasto, ja siihen kuului jäseniä useilta eri työpaikoilta. Suurimpia näistä olivat X Oyj, Nokian Raskaat Renkaat, Nokian Nasta, Nokian varastot, Upofloor, Nokian Nahkatuote, Coloria, Rengaslinja ja Tyres Tools. Lisäksi osastoon kuului hajanaisia jäseniä pieniltä työpaikoilta. X Oyj:ssä ammattiosaston jäseniä työskenteli noin 370.

Hyvityssakon määrää harkittaessa oli otettava huomioon pääluottamusmiehen vahinkoja estänyt toiminta, ammattiosaston jäsenten määrä, osaston luonne kokoomaosastona sekä se, että suurin osa ammattiosaston jäsenistä ei ollut edes tietoinen kyseisestä tapahtumasta saati siinä mukana. Kanteessa mainitussa työehtosopimuksen 42 §:ssä ei ole määrätty siitä, että hyvityssakkoa korottavana seikkana voitaisiin ottaa huomioon työtaistelun toteuttaminen liittojen yhteisestä kannanotosta huolimatta.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Ammattiosaston puheenjohtaja, pääluottamusmies A:n sähköpostiviesti 5.9.2019 kello 10.51 tehtaanjohtaja B:lle

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja niiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies A ilmoitti 5.9.2019 kello 10.51 sähköpostitse X Oyj:n tehtaanjohtaja B:lle työntekijöiden ryhtyvän työnseisaukseen 5.9.2019 kello 14.00 alkaen mielenilmauksena työnantajan antamaa yhteistoimintaneuvotteluja koskenutta ilmoitusta vastaan. Mainitussa sähköpostiviestissä työnseisauksen ilmoitettiin kestävän maanantaihin 9.9.2019 kello 7.00 saakka. Ilmoitetun työnseisauksen piirissä oli noin 300 työntekijää.

X Oyj:ssä järjestettiin edellä mainitussa sähköpostiviestissä ilmoitettu lakko, joka alkoi 5.9.2019 kello 14.00 ja päättyi 9.9.2019 kello 7.00. Lakkoon osallistui yhteensä noin 250 työntekijää.

Edellä mainitun A:n sähköpostiviestin otsikkona on "X:n työntekijät työnseisauksessa" ja sisältö on kokonaisuudessaan seuraava:

"X:n työntekijät ovat ilmoittaneet työnseisauksesta mielenilmauksena työnantajan yt-ilmoitukselle. Koneet ajetaan alas tänään 5.9.2019 klo. 14.00 mennessä ja työt jatkuvat 9.9.2019 klo 07.00

A

Nokian kumityöväen ammattiosasto ry 514"

Kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostiviestistä ilmenee, että A on lähettänyt sen samanaikaisesti työnantajan edustajalle B:lle ja muun muassa kahdelle henkilölle Teollisuusliitto ry:ssä.

Työtuomioistuin katsoo, että A:n sähköpostiviestin perusteella työnantaja on voinut perustellusti ymmärtää, että työnseisaus todennäköisesti tultaisiin järjestämään eli työtaistelun mahdollisuus oli todellinen. Kumiteollisuus ry on pitänyt viestiä työtaistelulla uhkaamisena kun taas Teollisuusliitto ry:n ja Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n mukaan viesti oli tavanomainen ilmoitus tulevasta työtaistelusta.

Työtuomioistuin katsoo, että esimerkiksi vahinkojen minimoimiseksi voi olla työnantajan kannalta toivottavaa, että työntekijäpuoli ilmoittaa tulevasta työtaistelusta ennakolta. Sen johdosta ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikkia ilmoituksia aiotusta työtaistelutoimenpiteestä pidetään työtaistelulla uhkaamisena, joka voi johtaa velvollisuuteen maksaa hyvityssakkoa. Se, onko kysymys työtaistelulla uhkaamisesta vai aiotusta työtaistelusta tehdystä ilmoituksesta, on ratkaistava tapauskohtaisesti ilmi tulleita seikkoja kokonaisuutena arvioiden.

Oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa työtaistelutoimenpiteiksi on vakiintuneesti katsottu työntekijä- tai työnantajapuolen kollektiiviset, joukkoluonteiset painostustoimet, jotka suunnataan vastapuoleen tämän tai kolmannen osapuolen taivuttamiseksi hyväksymään esitetyt vaatimukset. Työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkkeihin kuuluu se, että sillä ajetaan yhteistä tavoitetta, jonka saavuttamiseksi vastapuolta painostetaan. Painostustarkoitus saatetaan todeta silloin, jos toimenpiteellä on riittävä ajallinen ja asiallinen yhteys työpaikalla käytäviin neuvotteluihin tai siellä ilmenneeseen erimielisyyteen. Painostustarkoitus todetaan usein sillä perusteella, että työntekijät ovat toimenpiteen yhteydessä esittäneet vaatimuksia työnantajalle. Painostaminen voi ilmetä myös vastalauseen esittämisenä (ulosmarssi). (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, Helsinki 2012, s. 186–189)

A on lähettänyt sähköpostiviestin samana päivänä kun työnantaja oli ilmoittanut aloittavansa yhteistoimintaneuvottelut työvoiman käytön vähentämiseksi. Viestissä työnantajan ilmoitus yhteistoimintaneuvotteluista on myös nimetty tulevan työnseisauksen syyksi. Nämä seikat tukevat käsitystä, jonka mukaan sähköpostiviestillä on ollut painostustarkoitus työnantajaa kohtaan siten, että sillä on pyritty vaikuttamaan jo tehtyyn päätökseen yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisesta tai mahdollisiin myöhemmin käytäviin neuvotteluihin.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä työtaistelulla uhkaamiseen on tyypillisesti liittynyt työntekijäpuolen esittämiä vaatimuksia työnantajalle (esimerkiksi TT 2015:99, TT 2014:149, TT 2013:179 ja TT 2013:87). Käsillä olevassa asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että ammattiosasto, sen edustajat tai työntekijät olisivat esittäneet työnantajalle joitain nimenomaisia vaatimuksia, uhkauksia tai toimintavaihtoehtoja, eikä myöskään siitä, että työnantajaa olisi muuten painostettu toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. A:n sähköpostiviestissä ei ole millään tavalla annettu ymmärtää, että esimerkiksi työnantajan toimiminen tietyllä tavalla voisi johtaa aiotun työtaistelutoimenpiteen peruuttamiseen. Viesti on lähetetty vain noin kolme tuntia ennen työnseisauksen alkamista. Työtuomioistuin katsoo, että työnantajan mahdollisuudet ehtiä reagoida viestiin ennen työtaistelutoimenpiteen alkamista esimerkiksi kumoamalla päätöksensä yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisesta ovat käytännössä olleet hyvin rajalliset.

Kantaja on lausunut, että asiassa sovellettavan työehtosopimuksen mukaan paikallisten osapuolten tulee ilmoittaa aikomastaan työtaistelutoimenpiteestä liitoille. Kuten edellä on todettu, A on lähettänyt kysymyksessä olevan sähköpostiviestin tulevasta työtaistelusta työnantajan lisäksi Teollisuusliitto ry:lle. Työtuomioistuin katsoo viestin siten olevan työehtosopimuksessa tarkoitettu ilmoitus aiotusta työtaistelutoimenpiteestä siltä osin kuin se on osoitettu Teollisuusliitto ry:lle.

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että ammattiosaston edustajan työnantajalle tekemää ilmoitusta aiotusta työtaistelusta ei tässä tapauksessa tule pitää painostustarkoituksessa tehtynä työtaistelutoimenpiteenä ottaen erityisesti huomioon ilmoituksen ja toteutuneen lakon väliin jäänyt lyhyt aika. Työtuomioistuin katsoo asiassa siten jääneen näyttämättä, että A:n lähettämässä sähköpostiviestissä olisi ollut kysymys työtaistelulla uhkaamisesta. Kanne ammattiosastoa ja ammattiliittoa vastaan on hylättävä väitetyn työtaistelulla uhkaamisen osalta.

Toteutuneen työtaistelun syynä oli yhtiön ilmoitus yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamisesta työvoiman käytön vähentämiseksi. Työtaistelutoimi kohdistui siten voimassa olevan kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 3 §:n määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa toteuttamalla lakon.

Vastauksessa on myönnetty, että Teollisuusliitto ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavanomaisesta ratkaisukäytännöstä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat. Asiassa ei ole esitetty näyttöä työantajalle aiheutuneen taloudellisen vahingon määrästä. Työtuomioistuin toteaa, että kun yrityksen tuotanto joudutaan ajamaan alas, työnantajalle tyypillisesti aiheutuu jonkin verran taloudellista vahinkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Teollisuusliitto ry ja Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry ovat pääosin hävinneet asian. Mainitut yhdistykset ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry ja Teollisuusliitto ry ovat paljoksuneet kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin kuin se ylitti 3.000 euroa, mikäli kanne hylätään työtaistelulla uhkaamisen osalta. Ottaen asian lopputuloksen lisäksi huomioon asian laatu ja sen hoitamisen vaatimat välttämättömät toimenpiteet sekä se, että asia on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä, työtuomioistuin harkitsee kantajan oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi myönnetyt 3.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää kanteen työtaistelulla uhkaamisen osalta.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla

- Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry:n maksamaan Kumiteollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta toteutuneen työtaistelun osalta 3.200 euroa, ja

- Teollisuusliitto ry:n maksamaan Kumiteollisuus ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3.500 euroa.

Nokian Kumityöväen ammattiosasto ry ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Kumiteollisuus ry:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 3.000 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarensola, Lindström, Mänttäri, Tähkäpää ja Stenholm jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 8.11.2019