TT 2019:113

Palkka
Tehtäväkohtainen palkka

Diaarinumero: R 96/18
Antopäivä: 26.11.2019

Asiassa oli kysymys siitä, oliko neuvolaterveydenhoitajien tehtävän vaativuus muuttunut olennaisesti ja olisiko kunnan pitänyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perusteella korottaa neuvolaterveydenhoitajien tehtäväkohtaista palkkaa siitä lukien, kun heille tuli uudeksi tehtäväksi isyyden tunnustamisen vastaanottaminen. Työtuomioistuin katsoi, että kunta oli perustellusti voinut päätyä siihen, että tehtävän vaativuus ei ollut olennaisesti muuttunut eikä tehtäväkohtaisen palkan korottamiselle ollut ollut aihetta. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Tuusulan kunta

KUULTAVA

Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.8.2019

Pääkäsittely 28.10.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus 1.3.2014–31.1.2017 (KVTES 2014–2016) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

---

II LUKU PALKKAUS Yleiset määräykset

---

2 § Palkkaukseen liittyviä keskeisiä peruskäsitteitä

---

Tehtäväkohtainen palkka

Tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan / työntekijän tehtävien vaativuus. Katso 9 §.

Tehtävän vaativuuden arviointi (TVA)

Tehtävän vaativuuden arviointi perustuu tehtäväkuvaukseen ja paikalliseen tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmään. Katso 9 §.

---

Palkkausjärjestelmä

---

9 § Tehtäväkohtainen palkka

1 mom. Viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai

siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus.

Soveltamisohje

1 Tehtäväkuvaus tehtävän vaativuuden arviointia varten

Tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen. Se kuvaa tehtävän tarkoitusta, olennaista sisältöä ja keskeisiä tehtäväkokonaisuuksia.

Tehtäväkuvaus on rakenteeltaan selkeä ja yksinkertainen.

Tehtäväkuvaukset laaditaan yhteistyössä työnantajan edustajan ja asianomaisen viranhaltijan/työntekijän tai, mikäli kyse on mallitehtäväkuvauksen laatimisesta, asianomaisen ammattiryhmän edustajan kanssa.

Tehtäväkuvauksen vahvistaa työnantaja. Se ei ole työsopimuksen osa ja työnantaja voi siten tarvittaessa tarkistaa sitä. Vahvistetusta tehtäväkuvauksesta annetaan kopio ao. viranhaltijalle/työntekijälle hänen pyynnöstään. Työntekijän tehtävien olennaisesta muuttamisesta ks. I luvun 10 § ja viranhaltijan tehtävien olennaisesta muuttamisesta, ks. laki kunnallisesta viranhaltijasta 23 § (viittausmääräys).

Tehtäväkuvausten pitää olla yhteismitallisia, jotta objektiivinen arviointi on mahdollista. Tehtäväkuvausta ei tarvitse tehdä kaikille henkilöille erikseen silloin, kun henkilöt tekevät samanlaisia tehtäviä. Tällöin voidaan tehdä esim. mallitehtäväkuvaus ja täydentää sitä tarvittaessa.

Työntekijöiden/viranhaltijoiden tehtäväkuvaukset pidetään ajantasaisena. Kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin, (ks. palkkausluvun 10 § Olennainen muutos tehtävässä).

2 Vaativuustekijät

Tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen (tiedot, taidot, harkinta), työn vaikutukset ja vastuu (laajuus, pysyvyys, johtaminen ja vaikutukset toimintaedellytyksiin) sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot (vuorovaikutus, ihmissuhdevaatimukset) ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä.

Osaaminen

Osaaminen kuvaa työn edellyttämien koulutuksella ja työkokemuksella hankittujen keskeisten tietojen ja taitojen syvyyttä, laajuutta ja monipuolisuutta sekä työn edellyttämää harkinnan itsenäisyyttä. Tietojen osalta arvioidaan työn edellyttämää koulutusta (ammatillinen peruskoulutus, jatko- ja täydennyskoulutus) ja ammatinhallinnan edellyttämää uuden tiedon hankkimista. Taitojen osalta arvioidaan työn edellyttämää työkokemuksella saavutettua osaamisen syvyyttä ja monipuolisuutta sekä erityisosaamista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Työn edellyttämien taitojen vaativuuteen vaikuttaa myös se, missä määrin työ edellyttää useiden eri tehtäväalueiden hallintaa tai monien asioiden yhtäaikaista hallintaa taikka toisistaan poikkeavien tietojen ja taitojen hallintaa. Harkinnan osalta arvioidaan työn edellyttämää itsenäisen harkinnan tasoa, johon vaikuttaa ohjeiden määrä ja laatu. Harkinta kuvaa myös tavoitteenasettelun itsenäisyyttä ammattialan ja organisaation arvoista ja tavoitteista.

Työn vaikutukset ja vastuu

Työn vaikutukset ja vastuu kuvaavat niitä vaikutuksia ja sitä merkitystä, joka työllä on kuntalaisten/asiakkaiden ja työyhteisön fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin. Vaikutuksia arvioidaan kohteiden laajuuden (erilaisuus, määrä) ja vaikutusten pysyvyyden (pitkäkestoisuus, muutettavuus) kannalta. Asiantuntija-, johtamis- ja esimiestyössä korostuvat toimintaedellytyksiä, tuloksellisuutta, vaikuttavuutta sekä työyhteisöjen toimivuutta koskeva vaikuttaminen ja vastuu. Toimintaedellytyksiin vaikuttamista ilmenee kaikilla organisaatiotasoilla.

Yhteistyötaidot

Yhteistyötaidot kuvaavat asiakassuhteissa ja työyhteisössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhdevaatimuksia. Vuorovaikutuksen osalta arvioidaan työn edellyttämää viestinnän ja kommunikoinnin oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta. Ihmissuhdevaatimusten osalta arvioidaan työn edellyttämää vaatimusta asettua toisen ihmisen tilanteeseen.

Työolosuhteet

Työolosuhteilla tarkoitetaan työhön kiinteästi liittyviä tavanomaisesta poikkeavia henkisiä ja fyysisiä työolosuhdetekijöitä, joita ei voida työsuojelutoimenpitein poistaa.

3 Tehtävien vaativuuden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja

3.1 Koulutus

Viranhaltijalla tai työntekijällä oleva koulutus tai kokemus ei ratkaise työn vaativuutta, vaan vaativuustarkastelu tehdään aina tosiasiallisten tehtävien perusteella. Palkkahinnoittelukohdan soveltamisedellytykseksi on kuitenkin usein määritelty tietty koulutustaso, jolla on pyritty kuvaamaan osaltaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien tiedollista vaativuustasoa. Mikäli palkkahinnoittelukohtaan kuuluvalta edellytetään korkeampaa koulutustasoa kuin mitä palkkahinnoittelukohdassa on todettu tai tämän lisäksi alan erikoistumiskoulutusta tai ammatillista jatkokoulutusta, on tämä yleensä osoitus siitä, että myös tehtävien vaativuus edellyttää selvästi peruspalkkaa korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa. Vaikka kelpoisuusehdoissa ei edellytettäisikään em. lisäpätevyyttä tms., voi viranhaltijan tai työntekijän lisäpätevyys tai kokemuksen kautta hankitut taidot johtaa käytännössä siihen, että hänelle annetaan tavanomaista vaativuustasoa vaativampia tehtäviä, mikä on otettava huomioon tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä. Viranhaltijan tai työntekijän tavanomaista laaja-alaisempi koulutus voi merkitä sitä, että vaikka ao. henkilön tehtävät eivät tämän vuoksi olekaan muita vaativampia, ao. henkilön erityisosaamista voidaan käyttää hyväksi tietyissä tilanteissa ja tästä potentiaalisesta käytettävyydestä saattaa olla perusteltua maksaa henkilölle henkilökohtaista lisää.

---

3.2 Lisätehtävä ja -vastuu

Viranhaltijalle tai työntekijälle voidaan määrätä hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja -vastuita, mikä osaltaan vaikuttaa tehtävien vaativuuteen ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan määrään. Mikäli lisätehtävä tai

-vastuu on määräaikainen, voidaan tästä aiheutuva tehtäväkohtaisen palkan korotustarve tarvittaessa määritellä määräaikaisena korotuksena (10 §:ssä ovat määräykset olennaisen tehtävämuutoksen vaikutuksesta tehtäväkohtaiseen palkkaan). Esimerkkinä tällaisista lisätehtävistä ja -vastuista voidaan mainita jonkin yksikön tai vastuualueen määräaikainen päällikkyys, jonkin yksikön tai ryhmän vetovastuu, johtajan tai esimiehen varamiehenä toimiminen tai vastuu vaativasta tehtäväkokonaisuudesta, jota muilla samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvilla ei ole.

3.3 Esimiesasema

Vaikka tehtävien vaativuuksien vertailu tehdään samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien välillä, joudutaan arvioinnin yhteydessä toisinaan tarkastelemaan samanaikaisesti muitakin palkkahinnoittelukohtia. Esimerkkinä voidaan mainita se, että esimiesten ja alaisten tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden siitä riippumatta, kuuluvatko he samaan vai eri palkkahinnoittelukohtaan. Esimiesasemassa olevan tehtäväkohtaisen palkan pitää pääsääntöisesti olla selvästi korkeampi kuin hänen alaisensa, jollei tästä poikkeamiseen ole erityistä, perusteltua syytä. Johto- tai esimiestehtävissä toimivan tehtäväkohtaista palkkaa harkittaessa on otettava huomioon mm. johdettavan yksikön koko, vastuualueen tai johdettavan yksikön palvelutarjonnan laajuus ja moninaisuus, erikoispalveluiden tuottaminen sekä muut erityispiirteet, yhteistyövaatimus muiden hallinnonalojen ja palvelujen tuottajien kanssa, sekä esimiestyön merkitys toiminnan tuloksellisuudessa ja toimintaedellytysten luomisessa.

4 Arviointijärjestelmä ja arviointi

Vaativuustekijöiden pohjalta tehdään arviointijärjestelmä, jonka avulla tehtävien vaativuuden arviointi voidaan suorittaa.

Suositeltavaa on käyttää tehtävien vaativuuden kokonaisarviointia, joka perustuu ennalta määriteltyihin objektiivisiin vaativuustekijöihin.

Eri vaativuustekijöillä voi olla erilaiset painoarvot. Työn edellyttämällä osaamisella on suurin painoarvo.

Tehtävien vaativuuden arvioinnin kohteena ovat samanaikaisesti saman työnantajan samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvat tehtävät ja näiden tehtävien keskinäinen vertailu. Tehtävien vaativuuden arviointi voidaan ulottaa koskemaan kunkin palkkaliitteen eri palkkahinnoittelukohdassa olevia tehtäviä, jotka ovat vertailukelpoisia keskenään, esim. toimistoalan palkkahinnoittelukohdissa 01TOI010 ja 01TOI020 sekä ruokapalveluhenkilöstön palkkahinnoittelukohdissa 06RU0020–06RU0060. Paikallisesti voidaan kuitenkin käyttää myös laajempaa vertailua, mikäli sitä yhteisesti pidetään tarkoituksenmukaisena.

Ennen uuden arviointijärjestelmän käyttöönottoa tai arviointijärjestelmää muutettaessa asiasta neuvotellaan niiden luottamusmiesten kanssa, joiden edustamiin viranhaltijoihin/työntekijöihin arviointijärjestelmää tullaan soveltamaan. Arviointijärjestelmästä päättää viime kädessä työnantaja. Arviointijärjestelmästä tehdään kirjallinen kuvaus ja sen sisällöstä tiedotetaan viranhaltijoille/työntekijöille.

Arviointijärjestelmän toimivuutta on arvioitava säännöllisesti.

Kokonaisarviointi suoritetaan mahdollisimman yhteismitallisesti ja yhdenmukaisin perustein.

Kokonaisarviointi perustuu

- kirjalliseen tehtävän vaativuuden arviointia varten tehtyyn tehtäväkuvaukseen (ks. kohta 1),

- vaativuustekijöihin (ks. kohta 2),

- tehtävän vaativuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin (koulutus, lisätehtävä ja -vastuu, esimiesasema) (ks. kohta 3),

- arviointijärjestelmään (ks. kohta 4).

Tehtäväkohtainen palkka määritellään kokonaisarvioinnin perusteella (ks. kohta 5).

Toimivaltainen viranomainen voi rajata palkkausluvun 17 §:n mukaiset työnantajan edustajat arviointijärjestelmän ulkopuolelle.

Tarkoituksena on, että tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset ratkaistaan paikallisesti.

5 Tehtäväkohtaisesta palkasta päättäminen

Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon.

Tavoitteena on, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa.

Se, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuusvertailussa ei löydy olennaisia vaativuuseroja, ei merkitse sitä, että käytetään automaattisesti palkkahinnoittelukohdan peruspalkkaa. Työnjako on voitu tehdä siten, että kaikille kyseiseen palkkahinnoittelukohtaan kuuluville on määrätty vaativampia ja vähemmän vaativia tehtäviä, kokonaisvaativuuden ollessa suunnilleen sama. Tällöin kaikkien tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla suunnilleen samalla tasolla, mutta taso voi ylittää selvästikin peruspalkan. Toisaalta samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuuksissa voi olla merkittäviäkin eroja, minkä seurauksena myös tehtäväkohtaisessa palkassa voi olla merkittäviä suuruuseroja.

Tehtäväkohtaisen palkan tasoon vaikuttavat tehtävien vaativuuden lisäksi mm. paikkakunnan ja ao. ammattialan yleinen palkkataso sekä työnantajan noudattamat palkkapoliittiset periaatteet.

Toimivaltainen viranomainen päättää tehtäväkohtaisen palkan tasosta. Työntekijän osalta tehtäväkohtaisesta palkasta sovitaan työsopimuksella. Tehtäväkohtainen palkka voidaan määritellä uudelleen uutta viranhoitomääräystä annettaessa ja uutta työsopimusta tehtäessä esim. sijaisuuksia jatkettaessa.

Palkkahinnoittelun ulkopuolisten viranhaltijoiden/työntekijöiden palkka määritellään palkkausluvan 8 §:n mukaisesti. Työnantajan edustajien palkka määritellään palkkausluvan 17 §:n mukaisesti.

---

10 § Olennainen muutos tehtävissä

1 mom.

Jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

Tehtäväkohtaisen palkan tarkistamisajankohdat ovat:

1 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos uusi tehtäväkohtainen palkka on

korkeampi

2 kahdeksan viikon kuluttua tehtävien muutoksesta, jos uusi tehtäväkohtainen

palkka on alempi

3 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos työntekijä hakeutuu omasta pyynnöstään vähemmän vaativaan tehtävään tai toisiin tehtäviin siirtämistä on tarjottu lomauttamisen vaihtoehtona tai

4 toiseen virkaan siirtymishetki.

2 mom.

Vuosilomasijaisuuksissa tehtäväkohtaista palkkaa ei alenneta ja tehtäväkohtaisen palkan korottaminen koskee vain vähintään kaksi viikkoa kestäviä yhdenjaksoisia sijaisuuksia, jolloin tarkistamisajankohta on sijaisuuden alkaminen.

Soveltamisohje ( 1 mom. ja 2 mom.)

Tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla mm. siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Jos tehtäviä muutetaan määräajaksi ja uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi, tehtäväkohtainen palkka alenee välittömästi em. määräajan päätyttyä.

Tehtäväkohtaista palkkaa ei muuteta, jos tilapäinen siirto toiseen virkaan tai

tehtäviin tai tilapäiset tehtävämuutokset on otettu huomioon tehtäväkohtaisen palkan määrässä, esim. toimiminen tilapäisesti esimiehen sijaisena tai muu

sijaisuusjärjestely.

Tehtävämuutoksella tarkoitetaan myös virantoimitusvelvollisuuden muuttamista.

Lomauttamisen vaihtoehtona työnantajan tulee ensisijaisesti tarjota mahdollisimman samanlaista työtä kuin työsopimuksen mukainen työ on. Mikäli tällaista työtä ei ole, voi työ olla muuta työtä, jota voidaan pitää työntekijälle soveltuvana ottaen huomioon hänen koulutuksensa, yleinen ammattitaitonsa ja kokemuksensa. Tarjotusta työstä maksetaan tarjotun työn mukainen palkka tehtävään siirtymisestä lukien. Lomautettaessa viranhaltijaa noudatetaan vastaavia periaatteita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Kaikkien Tuusulan kunnan neuvolan terveydenhoitajien, mukaan lukien A, B, C ja D, tehtäviin tuli uutena tehtävänä isyyden tunnustamisen vastaanottaminen 1.1.2016 lukien. Tehtävien siirtäminen muun muassa neuvolaterveydenhoitajille perustui isyyslain 16 §:n muutokseen (1596/2015) ja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain uuteen 8 a §:ään (14/2015), jotka tulivat voimaan 1.1.2016. Isyyslain muutos mahdollisti isyyden tunnustamisen raskausaikana tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole naimisissa.

Isyyden tunnustamisen vastaanottamisen tehtävään kuuluvat isyyden tunnustaminen, äidin hyväksyminen sekä mahdollisten yhteishuoltosopimusten vastaanottaminen ja näihin liittyvien oikeusvaikutusten selvittäminen osapuolille. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 8 a § on voimassa vain 30.11.2019 saakka. Mainitun ajankohdan jälkeen lapsen vanhempien ei tarvitse tehdä erikseen sopimusta lapsen yhteishuollosta, jos isyys on tunnustettu ennen lapsen syntymää, eikä terveydenhoitajien tarvitse enää vastaanottaa yhteishuoltosopimusta.

Terveydenhoitaja tiedottaa vanhempia neuvolassa isyyden tunnustamisen mahdollisuudesta raskauden alkuvaiheessa. Terveydenhoitaja tiedustelee tunnustamishalukkuutta vanhemmilta raskauden puolivälin tienoilla. Jotta isyyden tunnustaminen voidaan vastaanottaa neuvolassa, vanhemmille on annettava riittävästi tietoa tunnustamisesta ja sen merkityksestä. Tämä tiedonanto on tarpeen vaiheistaa eri käynneille, jotta vanhemmat saavat ajoissa tietoa ja voivat tehdä asiasta harkitun päätöksen.

Terveydenhoitaja vastaanottaa isyyden tunnustamisen tavanomaisen neuvolakäynnin yhteydessä raskauden viimeisen kolmanneksen aikana molempien vanhempien ollessa yhtä aikaa läsnä. Terveydenhoitaja kutsuu vanhemmat tälle käynnille ja tarkistaa henkilöllisyydet. Samalla käyntikerralla vanhemmat voivat laatia myös yhteishuoltosopimuksen, jonka merkityksen terveydenhoitaja selventää vanhemmille. Terveydenhoitajan tulee huolellisesti kertoa äidille ja isyyden tunnustajalle isyyden tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset. Isyyslain 16 §:ssä on lueteltu ne tilanteet, joissa terveydenhoitajan on kieltäydyttävä ottamasta vastaan tunnustamista. Kaikki epäselvät tilanteet tulee ohjata lastenvalvojalle.

Terveydenhoitaja käyttää isyyden tunnustamisen vastaanottamisessa ja yhteishuoltosopimuksen laatimisessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimia lomakkeita. Lapsen syntymää edeltävä isyyden tunnustamisasiakirja ja lapsen syntymää edeltävä yhteishuoltosopimus allekirjoitetaan terveydenhoitajan läsnä ollessa. Terveydenhoitaja kopioi asiakirjat ja antaa vanhemmille omat kappaleet, toimittaa asiakirjat lastenvalvojalle ja kirjaa asian potilasjärjestelmään. Maistraatti vahvistaa isyyden. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen sisältyy nykyään terveydenhoitajan tutkinto-opintoihin.

Tuusulan kunta ei ole korottanut A:n, B:n, C:n ja D:n tehtäväkohtaista palkkaa uuden tehtävän johdosta. Mainitut neuvolaterveydenhoitajat ovat olleet Tuusulan kunnan palkkausjärjestelmässä palkkahinnoitteluryhmässä 03HOI030 vaativuustasolla A1 ennen 1.1.2016 tapahtunutta muutosta ja sen jälkeen.

Tuusulan kunta on Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (jäljempänä Keusote) jäsen. Keusote vastaa alueensa jäsenkuntien kaikkien julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta 1.1.2019 lukien. A, B, C ja D ovat siirtyneet liikkeen luovutuksella Keusoten palvelukseen edellä mainitusta päivämäärästä lukien.

ERIMIELISYYS

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko edellä mainittujen neuvolaterveydenhoitajien tehtävän vaativuus muuttunut olennaisesti ja olisiko Tuusulan kunnan pitänyt KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin ja erityisesti sen soveltamisohjeen 3.2 kohdan perusteella sekä 10 §:n perusteella korottaa heidän tehtäväkohtaista palkkaansa 1.1.2016 lukien, kun heille määrättiin uutena tehtävänä isyyden tunnustamisen vastaanottaminen.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Tuusulan kunnan neuvolan terveydenhoitajien A:n, B:n, C:n ja D:n tehtäväkohtainen palkka ei ole määräytynyt kunnalli­sen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (1.3.2014–31.1.2017) II luvun 9 §:n 1 momentin mukaisesti tehtävän vaativuuden mukaan sen jälkeen, kun mainituille työntekijöille 1.1.2016 määrättiin lisävastuuna ja -tehtävänä isyyden tunnustamisen vastaanottaminen,

- tuomitsee Tuusulan kunnan työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tuusulan kunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.345 eurolla korkoineen.

Perusteet

KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 3.2 kohdan mukaan työntekijälle voidaan määrätä hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja -vastuita. Lisävastuu kuitenkin vaikuttaa osaltaan tehtävien vaativuuteen ja siten myös tehtäväkohtaisen palkan määrään. Esimerkkinä tällaisesta lisätehtävästä tai -vastuusta mainitaan muun muassa vastuu vaativasta tehtäväkokonaisuudesta, jota muilla samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvilla ei ole.

Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on neuvolaterveydenhoitajien aikaisemmista tehtävistä täysin poikkeava, lähinnä oikeudellisluonteinen lisätehtävä ja -vastuu. KVTES:n 9 §:n 1 momentin sanamuodoltaan selvän ja yksiselitteisen soveltamisohjeen 3.2 kohdan mukaan mainitun lisätehtävän ja -vastuun tulee vaikuttaa tehtäväkohtaisen palkan määrään. Isyyslain muutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan muutos tuo neuvoloihin uuden tehtävän, joka edellyttää henkilökunnan kouluttamista ja ohjeistamista. Hallituksen esityksen mukaan kyseinen tehtävä lisää henkilökunnan työmäärää ja edellyttää lisäresursointia. (HE 91/2014 vp s. 24–26)

Kanteessa mainittujen neuvolan terveydenhoitajien tehtäväkohtainen palkka ei ole vastannut tehtävien vaativuutta isyyden tunnustamisen vastaanottamisen tultua osaksi heidän tehtävänkuvaansa 1.1.2016 lukien. Muilla samaan palkkahinnoitteluryhmän 03HOI030 vaativuustasolle A1 kuuluneilla ei ole ollut isyyden tunnustamisen vastaanottamiseen rinnastettavissa olevaa tehtäväkokonaisuutta. Kanteessa mainittujen terveydenhoitajien tehtäväkohtaista palkkaa olisi siten tullut tarkistaa samaan palkkahinnoitteluryhmään kuuluviin nähden 1.1.2016 lukien.

Kantaja ei ota kantaa siihen, miten tai millä tavalla Tuusulan kunnan olisi tullut ottaa tehtävämuutos huomioon palkkausjärjestelmässä. Palkkausjärjestelmän vahvistaa työnantaja. KVTES:n soveltamisalalla eri palkkausjärjestelmissä on tehty erilaisia ratkaisuja isyyden tunnustamisen tultua terveysalalla tehtäväksi työksi. Joissain tilanteissa TVA-tasoa on nostettu, ja joissain tilanteissa taas on otettu käyttöön noin 30–80 euron suuruinen erillinen kuukausittainen lisä tai 5–20 euron suuruinen toimenpidekohtainen palkkio.

KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 2 kohdan 1 kappaleen mukaan tehtävien vaativuustekijöinä otetaan huomioon osaaminen, työn vaikutukset ja vastuu, yhteistyötaidot ja työolosuhteet. Kaikki nämä osa-alueet muuttuivat uuden tehtävän myötä. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on laajentanut ja monipuolistanut neuvolan terveydenhoitajien osaamista. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen ei ole aikaisemmin kuulunut terveydenhoitajan ammattikoulutukseen, eikä se ole tavanomainen tai rutiininomainen terveydenhoitajan tehtävä. Terveydenhoitajan on hallittava isyyden tunnistamiseen liittyvä asiakokonaisuus ja osattava selvittää asiat myös vanhemmille. Isyyden tunnustamista koskevat päätökset vaikuttavat myös lapseen. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen tehdään isyyslain 16 §:n 6 momentin määräyksestä aina nimenomaisella virkavastuulla, vaikka työntekijä ei muuten olisi tehtävässään virkavastuussa. Lainsäätäjä on siis arvioinut tehtävän sellaiseksi, että siihen kuuluu aina virkavastuu.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, Tuusulan kunta ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset, arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.660 eurolla korkoineen.

Perusteet

Isyyden tunnustamisen vastaanottamisessa ei ole kysymys KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 3.2 kohdassa tarkoitetusta lisätehtävästä ja -vastuusta eikä vaativasta tehtäväkokonaisuudesta vastaamisesta. Kysymys on lakiin perustuvasta uudesta, yksittäisestä tehtävästä, joka ei nosta neuvolaterveydenhoitajan tehtävän kokonaisvaativuutta eikä siten myöskään palkkaa.

Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen ei ole erityisen vaativa tehtävä terveydenhoitajalta jo muutenkin edellytettyyn ammattitaitoon nähden. KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen kohdassa 3.2 ei ole tarkoitettu, että lisätehtävän tai -vastuun tulee aina vaikuttaa tehtäväkohtaisen palkan määrään. Lisätehtävä tai -vastuu on yksi tehtävien vaativuuden arvioinnissa huomioon otettava seikka, jolla voi olla vaikutusta tehtävien vaativuuteen ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan määrään.

Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen ei poikkea terveydenhoitajien tavanomaisista tehtävistä. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on kuulunut terveydenhoitajien ammattikoulutukseen isyyslain muutoksen jälkeen, ja siten sen voidaan katsoa kuuluvan neuvolaterveydenhoitajan tavanomaisiin tehtäviin.

Isyyden tunnustaminen muodostaa vain vähäisen osan neuvolan terveydenhoitajien tehtävänkuvasta. Tuusulassa on tehty 1.1.2016 ja 31.12.2018 välisenä aikana yhteensä 325 isyyden tunnustamista, joita ovat vastaanottaneet 14 terveydenhoitajaa. Tuusulassa työskennellyt terveydenhoitaja on vastaanottanut keskimäärin noin 7–8 isyyden tunnustamista vuodessa eli keskimäärin 0–1 isyyden tunnustamista kuukaudessa. Isyyden tunnustamisen vastaanottamiseen varataan puolen tunnin vastaanottoaika, joten isyyden tunnustamisten vastaanottamiseen on kulunut kunkin terveydenhoitajan työajasta keskimäärin vain viisi tuntia vuodessa. Terveydenhoitajien työmäärä ei ole lisääntynyt, koska äitiysneuvolakäyntien määrä on vähentynyt ja työtehtävien sisältö on muutoinkin muuttunut. Tuusulan kunta ei ole joutunut lisäämään henkilökuntaa isyyslain muutoksen johdosta.

Isyyslain muutokset eivät ole edellyttäneet työntekijöiltä erityistä lisäkouluttautumista taikka erityisosaamista, koska terveydenhoitaja ohjaa vanhemmat lastenvalvojalle kaikissa epäselvissä tilanteissa. Terveydenhoitajilla on myös mahdollisuus konsultoida lastenvalvojaa. Terveydenhoitajien kanssa on kuitenkin käyty läpi uuden tehtävän sisältö ja työssä käytettävät lomakkeet ennen uuden tehtävän aloittamista. Lisäksi terveydenhoitajilla on ollut mahdollisuus osallistua koulutuksiin, ja isyyden tunnustamiseen liittyviä kysymyksiä on käsitelty myös terveydenhoitajakokouksissa. Terveydenhoitaja noudattaa isyyden tunnustamisen vastaanottamisen yhteydessä kirjaamisessa ja asiakirjojen tallentamisessa terveydenhuollon potilasasiakirjoja koskevaa lainsäädäntöä, jota hän noudattaa muissakin tehtävissään.

Tuusulan kunta on arvioinut A1-tason neuvolaterveydenhoitajien tehtävien vaativuuden vuonna 2014 ja uudelleen vuonna 2015. Arviota ovat olleet tekemässä esimies ja neuvolaterveydenhoitajat. Tuusulan kunta on laatinut A1-tason neuvolaterveydenhoitajille tehtäväkuvauksen 3.3.2014 ja päivittänyt sitä 18.8.2015 siten, että se vastaa muuttunutta tilannetta KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 1 kohdan 5. kappaleen mukaisesti.

Tuusulan kunnan neuvolaterveydenhoitajien tehtävien vaativuuden arviointi on perustunut kokonaisarviointiin KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 4 kohdan mukaisesti. Tehtävien vaativuutta arvioitaessa on otettu huomioon KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 2 kohdan 1 kappaleessa mainitut kriteerit. Tehtävien vaativuuden arvioinnin kohteena ovat olleet samanaikaisesti saman työnantajan samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvat tehtävät ja näiden tehtävien keskinäinen vertailu. Tehtävien vaativuuden arvioinnissa on otettu huomioon KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen

5 kohdassa tarkoitetulla tavalla myös se, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa (katso myös työtuomioistuimen ratkaisu TT 2017:23).

KVTES:n II luvun 10 §:n mukaan tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, mikäli tehtävien vaativuus on olennaisesti muuttunut eikä tehtäväkohtainen palkka vastaa muuttuneita tehtäviä. Neuvolaterveydenhoitajan tehtävät ovat muuttuneet muutoinkin kuin isyyslain muutoksen vuoksi. Muutosten seurauksena terveydenhoitajien itsenäinen harkinta ja heidän tehtäviensä vaikutusten pysyvyys ovat muuttuneet. Tehtävien vaativuuden kokonaisarvioinnin perusteella kanteessa mainittujen neuvolaterveydenhoitajien tehtävät eivät kuitenkaan ole muuttuneet KVTES:n II luvun 10 §:ssä edellytetyllä tavalla olennaisesti vaativammiksi siten, että vaativuustaso olisi tullut korottaa tasolle A2, vaan ne ovat pysyneet vaativuustasolla A1.

Tasolla A2 olleet tehtävät ovat olleet vaativampia kuin neuvolaterveydenhoitajien tehtävät. Tasolla A3 ovat olleet neuvolatoiminnan esimiestehtäviä hoitaneet E ja F. KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 3.3. kohdan mukaan esimiesasemassa olevan tehtäväkohtaisen palkan pitää pääsääntöisesti olla selvästi korkeampi kuin hänen alaisensa (palkan). Neuvolaterveydenhoitajien vaativuustaso oli korotettu 1.2.2013 tasosta A tasoon A1, eikä isyyden tunnustamisen vastaanottaminen olennaisesti muuttanut tehtäviä vaativammiksi siten, että vaativuustasoa olisi tullut korottaa uudelleen. Neuvolaterveydenhoitajan tehtävät eivät myöskään ole olleet vaativampia kuin muiden vaativuustasolla A1 olleiden tehtävät. Työtuomioistuimen ratkaisuissa TT 2014:175 ja TT 2014:140 on arvioitu tehtävien vaativuuden olennaista muuttumista KVTES:n II luvun 10 §:n mukaisesti (tuolloin 5 §:n 2 momentti).

Isyyslain 16 §:n 6 momentti on lisätty isyyslakiin, jotta isyyden tunnustamista yksityisissä terveydenhuollon toimintayksiköissä vastaanottaneet terveydenhoitajat ja kätilöt olisivat myös rikosoikeudellisessa vastuussa (LaVM 5/2015 vp ja HE 72/2015 vp, sivut 5–6). Kuntaan palvelussuhteessa olleisiin terveydenhoitajiin sovellettiin rikosoikeudellisia virkavastuusäännöksiä jo ennen isyyslain muutosta. Tuusulan terveydenhoitajien rikosoikeudellisessa virkavastuussa ei ole tapahtunut muutoksia isyyslain muutoksen johdosta.

Tuusulan kunnassa hinnoittelukohdassa 03HOI030 on kuusi vaativuustasoa, jotka ovat alimmasta ylimpään C, B, A, A1, A2 ja A3. Vaativuustasolla A3 ovat vastaanoton ja akuutin kotihoidon sairaanhoitaja sekä neuvolan ja kouluterveydenhuollon esimiestehtävissä toimiva terveydenhoitaja. Vaativuustasolla A2 ovat perhetukikeskuksen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, vastaava suuhygienisti ja mielenterveyshoidon sairaanhoitaja. Vaativuustasolla A1 ovat päihdehuollon ja kasvatusneuvolan sairaanhoitaja, neuvolaterveydenhoitaja, työterveydenhoitaja, kouluterveydenhoitaja, toimintaterapeutti, työfysioterapeutti ja suuhygienisti. Vaativuustasolla A ovat fysioterapeutti, hoivapalveluiden sairaanhoitaja, kotihoidon sairaanhoitaja, vuodeosaston sairaanhoitaja ja vanhuspalveluiden sairaanhoitaja.

Isyyslain 16 §:ssä on mainittu tilanteet, joissa terveydenhoitajan on kieltäydyttävä ottamasta vastaan tunnustamista. Näissä tilanteissa tunnustamisasiakirjaa ei täytetä ja isyyden selvittäminen on toimitettu Tuusulassa lastenvalvojan toimesta.

Isyyslain esitöiden (HE 91/2014 vp s. 40) mukaan "[I]syyden tunnustaminen etukäteen on uusi mahdollisuus käytettäväksi sellaisissa tilanteissa, joissa tunnustaminen ja vastuun ottaminen lapsesta luontevasti soveltuu osaksi äitiysneuvontaa ja vanhemmuuteen valmistautumista. Tällaisissa tilanteissa isyydestä ei ole epäselvyyttä. Tarkoituksena ei ole, että äitiysneuvoloihin siirtyisi asioita, jotka ovat oikeudellisesti vaikeita ja joiden ratkaiseminen sen vuoksi edellyttää sellaista asiantuntemusta, jota äitiysneuvoloissa ei ole."

KVTES:n 11 luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 4 kohdan mukaan tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset on tarkoitus ratkaista paikallisesti. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys siitä, onko Tuusulan kunta menetellyt KVTES:n vastaisesti. Sillä, millaisia palkkaratkaisuja ja mistä syistä muut työnantajat ovat tehneet, ovatko ratkaisut olleet KVTES:n mukaisia, tai onko niistä erikseen sovittu, ei ole vaikutusta asian ratkaisuun. Työnantajien tekemät paikalliset palkkaratkaisut eivät vaikuta muiden työnantajien tekemiin ratkaisuihin. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole missään vaiheessa antanut valtakunnallista linjausta isyyslain muutoksen johdosta, vaan jokainen palkkaerimielisyys on ratkaistu kunkin työnantajan kohdalla erikseen paikallinen palkkausjärjestelmä huomioiden. Asiassa ei ole kysymys myöskään Tuusulan kunnan palkkausjärjestelmästä tai siinä käytetyistä palkkaelementeistä, eikä tällaisista asioista ole edes käyty keskusneuvotteluja. Kunnallinen työmarkkinalaitos on käynyt sekä Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kanssa keskusneuvotteluita isyyden tunnustamisen vastaanottamisesta.

Tuusulan kunta on menetellyt KVTES:n määräysten ja oman tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmänsä mukaisesti. Näin ollen myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Otteita Toimivaan työnjakoon! -oppaasta vuodelta 2016 (sivut 25–26 ja 34–36)

2. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallinnollinen ohje 21.9.2016

3. Oulun kaupungin hyvinvointijohtajan päätös OUKA/9888/01.02.00/2016

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Tehtäväkuvauslomakkeet 3.3.2014 ja 18.8.2015

2. Lapsen syntymää edeltävä isyyden tunnustamisasiakirja (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lomake, 2016)

3. Lapsen syntymää edeltävä yhteishuoltosopimus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lomake, 2016)

4. Paikallisneuvottelupöytäkirja 14.12.2015 ja sen liite 2

5. Tuusulan kunnan TVA-taulukko

6. Viranhaltijapäätös 16.4.2013

7. Kouluterveydenhoitajan tehtäväkuvauslomake 24.8.2015

8. Kouluterveydenhoitajan tehtäväkuvauslomake 2018

9. Viranhaltijapäätös 11.2.2016

10. Otteita Toimivaan työnjakoon! -oppaasta vuodelta 2016, sivut 33–36

11. KT:n yhteyshenkilötiedote 5.11.2015

Kantajan henkilötodistelu

1. D, terveydenhoitaja

2. G, edunvalvonta-asiantuntija, Tehy ry

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. H, Tuusulan kunnan kansliapäällikkö, entinen henkilöstöjohtaja

2. I, neuvottelupäällikkö, Kunnallinen työmarkkinalaitos

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että kaikkien Tuusulan kunnan neuvolan terveydenhoitajien, mukaan lukien A, B, C ja D, tehtäviin lisättiin uutena tehtävänä isyyden tunnustamisen ja yhteishuoltosopimuksen vastaanottaminen 1.1.2016 lukien. Tehtävien siirtäminen muun muassa neuvolaterveydenhoitajille perustui isyyslain 16 §:n muutokseen (1596/2015) sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain uuteen 8 a §:ään (14/2015), jotka tulivat voimaan 1.1.2016. Isyyslain muutos mahdollisti isyyden tunnustamisen raskausaikana tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole naimisissa.

Käsillä olevassa asiassa yhteishuoltosopimuksen vastaanottamisen katsotaan olevan osa isyyden tunnustamisen vastaanottamista. Riidatonta on, että Tuusulan kunta ei ole korottanut A:n, B:n, C:n ja D:n tehtäväkohtaista palkkaa uuden tehtävän johdosta. Mainitut neuvolaterveydenhoitajat ovat olleet Tuusulan kunnan palkkausjärjestelmän palkkahinnoitteluryhmässä 03HOI030 vaativuustasolla A1 ennen ja jälkeen 1.1.2016.

Asiassa on kysymys siitä, onko edellä mainittujen neuvolaterveydenhoitajien tehtävän vaativuus muuttunut olennaisesti ja olisiko Tuusulan kunnan pitänyt KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin ja erityisesti sen soveltamisohjeen 3.2 kohdan perusteella sekä 10 §:n perusteella korottaa mainittujen neuvolaterveydenhoitajien tehtäväkohtaista palkkaa 1.1.2016 lukien, kun heille tuli uudeksi tehtäväksi isyyden tunnustamisen vastaanottaminen.

Olennaiset isyyslain muutokset

Isyyslain 16 §:n 2 momentin mukaan ennen isyyden tunnustamisen vastaanottamista osapuolille on selvitettävä tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset. Pykälän 4 momentissa on lueteltu ne tilanteet, joissa terveydenhoitajan on kieltäydyttävä ottamasta vastaan tunnustamista. Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että terveydenhoitajan tulee ohjata kaikki epäselvät tilanteet lastenvalvojalle. Mainitun pykälän 6 momentin mukaan terveydenhoitajaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan isyyden tunnustamisen vastaanottamista silloinkin, kun hän ei ole palvelussuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään.

Isyyslain esitöiden mukaan isyyden tunnustaminen etukäteen on tarkoitettu käytettäväksi sellaisissa tilanteissa, joissa tunnustaminen ja vastuun ottaminen lapsesta luontevasti soveltuu osaksi äitiysneuvontaa ja vanhemmuuteen valmistautumista. Tällaisissa tilanteissa isyydestä ei ole epäselvyyttä. Neuvolassa ei voida ryhtyä tutkimaan tapauksia, jotka ovat oikeudellisesti epäselviä tai joissa tarvittaisiin sellaista näyttöä, jota ei neuvolapalveluiden yhteydessä kerry. Tunnustaminen ennen lapsen syntymää olisi siten mahdollista vain ongelmattomissa tapauksissa. Tarkoituksena ei ole, että äitiysneuvoloihin siirtyisi asioita, jotka ovat oikeudellisesti vaikeita ja joiden ratkaiseminen sen vuoksi edellyttää sellaista asiantuntemusta, jota äitiysneuvoloissa ei ole. Sen vuoksi tunnustamisen vastaanottamisesta on tietyissä tapauksissa kieltäydyttävä. Tarkoituksena on, että kynnys kieltäytymiselle on matalalla, jotta etenkään neuvolahenkilökunnan ei tarvitse käyttää aikaa epäselvän tilanteen selvittämiseksi. (HE 91/2014 vp s. 18, 40 ja 41)

Isyyslain esitöiden mukaan mahdollisuus tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää neuvolakäyntien yhteydessä tuo neuvoloissa työskenteleville terveydenhoitajille ja kätilöille uuden tehtävän, joka edellyttää henkilökunnan kouluttamista ja ohjeistamista. Tunnustamisen, äidin hyväksymisen sekä mahdollisen yhteishuoltosopimuksen vastaanottaminen ja näihin liittyvien oikeusvaikutusten selvittäminen osapuolille lisää neuvolahenkilökunnan työmäärää ja edellyttää neuvoloiden lisäresursointia. Erillistä neuvolakäyntiä tunnustamista varten ei kuitenkaan tarvita, vaan tunnustamiseen voidaan varata keskimäärin 30 minuutin lisäaika muun määräaikaistarkastuksen yhteyteen. Tunnustamislausuman, äidin hyväksymisen ja mahdollisen yhteishuoltosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen neuvolahenkilökunta postittaa asiakirjat äidin kotikunnan lastenvalvojalle jatkokäsiteltäväksi. (HE 91/2014 vp s. 24)

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Kirjallisena todisteena on esitetty 3.3.2014 ja 18.8.2015 päivätyt tehtävänkuvauslomakkeet (V1). Niistä ilmenee, että neuvolan terveydenhoitajien työn vaativuuden arviointia on muutettu vuoden 2015 loppupuolella. Uudemmassa tehtävänkuvauslomakkeessa on viitattu muun muassa isyyslain 1.1.2016 voimaan tuleviin muutoksiin ja sosiaalihuoltolain 1.4.2015 voimaan tulleeseen muutokseen. Tuusulan kunnan kansliapäällikkö H on tältä osin kertonut, että Tuusulan kunnassa neuvolaterveydenhoitajien tehtäväkuvaukset oli tarkistettu vuonna 2015 muun muassa isyyslain muutosten, verkostotyön lisääntymisen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uusista suosituksista johtuneen säännöllisten neuvolatarkastusten vähenemisen vuoksi. H:n mukaan Tuusulassa käytettiin KVTES:n mukaista työn vaativuuden kokonaisarviointia ja arviointikriteereitä, jotka oli kuvattu vaativuudenarviointilomakkeessa. H on kertonut, että Tuusulan kunta oli tässä yhteydessä arvioinut muun muassa isyyden tunnustamisen vastaanottamisen sisältöä ja sen tuomaa työmäärän lisäystä. Neuvolaterveydenhoitajilta oli myös poistunut tehtäviä. Neuvolaterveydenhoitajien tehtäviä oli arvioitu kokonaisuutena ja huomioitu muutkin kuin isyyslain tuomat muutokset entiseen tehtäväkokonaisuuteen verrattuna. H:n kertomusta näiltä osin tukee myös paikallisneuvottelupöytäkirja 14.12.2015 ja sen liite 2 (kirjallinen todiste V4), josta ilmenee neuvolaterveydenhoitajien tehtävissä tapahtuneen useita muutoksia.

KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 2 kohdan mukaan tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen, työn vaikutukset ja vastuu sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä. Käsillä olevassa asiassa ei ole väitetty, että työnantaja olisi päättänyt käyttää vaativuusarvioinnissa muita kuin edellä mainittuja kriteerejä.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä mainituista tehtävien vaativuustekijöistä isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on jossain määrin vaikuttanut työn edellyttämään osaamiseen. Kysymyksessä on ollut uudenlainen tehtävä, joka edellyttää jonkinlaista perehtymistä kyseessä olevaan lainsäädäntöön. Terveydenhoitajien on tullut itse ymmärtää tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset, jotta he ovat voineet selvittää ne osapuolille. Kirjallisena todisteena on esitetty THL:n laatima lapsen syntymää edeltävä isyyden tunnustamisasiakirja (V2), jota tunnustamisen vastaanottamisessa voidaan käyttää. Työtuomioistuin katsoo, että täytettävän lomakkeen muotoon laadittu asiakirja sisältää kattavan yhteenvedon niistä seikoista, jotka vanhemmille on selvitettävä ennen kuin isyyden tunnustaminen voidaan ottaa vastaan. Myös lapsen syntymää edeltävä yhteishuoltosopimus (todiste V3) on THL:n laatima lomake, joka muun ohella sisältää tiiviin esityksen keskeisistä lapsen huoltoa ja yhteishuoltosopimusta koskevista säännöksistä. Näiden asiakirjojen käyttäminen asiakastapaamisissa vähentää terveydenhoitajien tarvetta perehtyä aihetta koskevaan lainsäädäntöön.

Isyyslakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu uuden tehtävän edellyttävän neuvoloiden henkilökunnan kouluttamista ja ohjeistamista. Toisaalta hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena ei ole ollut, että äitiysneuvoloihin siirtyisi asioita, jotka ovat oikeudellisesti vaikeita ja joiden ratkaiseminen sen vuoksi edellyttää sellaista asiantuntemusta, jota äitiysneuvoloissa ei ole. Terveydenhoitajan tulee ohjata kaikki epäselvät tilanteet lastenvalvojalle. Käsitystä siitä, että tehtävän siirtäminen neuvoloihin on käytännössä toteutunut hallituksen esityksessä kaavaillulla tavalla eli ilman uuden asiantuntemuksen tarvetta neuvoloissa tukevat H:n ja terveydenhoitaja D:n kertomukset neuvolaterveydenhoitajille Tuusulassa annetun koulutuksen vähäisyydestä. D:n mukaan uuden tehtävän sisällöstä oli kerrottu vuonna 2015 laajemman koulutustilaisuuden yhteydessä, eikä aiheesta ollut myöhemmin tarjottu mitään jatkokoulutusta.

Työtuomioistuin katsoo, että uudella tehtävällä on ollut jonkin verran vaikutusta myös työn vaikutuksiin ja vastuuseen. Kuten D:kin on häntä kuultaessa tuonut esille, isyyden tunnustamisella ja yhteishuoltosopimuksella on merkittävät ja kauaskantoiset vaikutukset lapsen ja tämän perheen elämään. Vaikutuksia voi olla esimerkiksi sukulaisuussuhteisiin, lapsen huoltoon ja elatusvelvollisuuteen, perintöoikeuteen ja sukunimeen. Myös terveydenhoitajan vastuu on kasvanut, kun hänen on arvioitava vanhempien kykyä ymmärtää isyyden tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset. Asiakirjat toimitetaan kuitenkin neuvolasta edelleen lastenvalvojalle ja maistraatille, joka vahvistaa isyyden. Kuten edellä on todettu, kaikki epäselvät tilanteet tulee ohjata suoraan lastenvalvojalle. Neuvolaterveydenhoitajat ovat jo aiemmin toimineet virkavastuulla, joten virkavastuun osalta tehtävään ei ole sinänsä tullut muutosta.

Kuten terveydenhoitajien tehtäväkuvauslomakkeista ilmenee, neuvolaterveydenhoitajat ovat jatkuvasti yhteydessä tuleviin ja uusiin vanhempiin ja seuraavat perheiden hyvinvointia laaja-alaisesti. Heidän on siten pystyttävä varmistumaan siitä, että vanhemmat ymmärtävät esimerkiksi heille annetut ohjeet. Lisäksi muun muassa terveydenhoitajilla on lastensuojelulain 25 §:n nojalla velvollisuus viipymättä ilmoittaa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Työtuomioistuin katsoo, että mainitun ilmoituksen tekemisellä voi olla lapsen ja hänen perheensä kannalta seurauksia, joiden vaikutusta ja merkityksellisyyttä ei voida pitää isyyden tunnustamisen vastaanottamiseen verrattuna vähäisinä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että isyyden tunnustamisen vastaanottaminen ei ole tehtävä, joka neuvolaterveydenhoitajien työn vastuullisuuden ja vanhempien ymmärryskyvyn arvioimisen osalta poikkeaisi huomattavasti terveydenhoitajien aikaisempaan tehtäväkokonaisuuteen kuuluneista tehtävistä.

Työtuomioistuimen arvion mukaan uusi tehtävä ei ole tuonut todettavaa muutosta neuvolaterveydenhoitajilta edellytettyjen yhteistyötaitojen osalta. Neuvolaterveydenhoitajien työ on muutoinkin sisältänyt tiivistä vuorovaikutusta ja toistuvaa keskustelua lapsen vanhempien kanssa perheelle hyvin henkilökohtaisista ja kaikkien perheenjäsenten kannalta merkittävistä asioista, mikä edellyttää hyviä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että terveydenhoitajien työolosuhteet olisivat jollain tavalla muuttuneet.

Kantaja on katsonut, että isyyden tunnustamisen vastaanottaminen olisi KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 3.2. kohdassa tarkoitettu lisätehtävä ja -vastuu. Soveltamisohjeen 3.2. kohdan mukaan viranhaltijalle tai työntekijälle voidaan määrätä hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja -vastuita, mikä osaltaan vaikuttaa tehtävien vaativuuteen ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan määrään. Esimerkkinä tällaisista lisätehtävistä ja -vastuista on mainittu jonkin yksikön tai vastuualueen määräaikainen päällikkyys, jonkin yksikön tai ryhmän vetovastuu, johtajan tai esimiehen varamiehenä toimiminen tai vastuu vaativasta tehtäväkokonaisuudesta, jota muilla samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvilla ei ole. Tässä asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, miten kyseistä soveltamisohjeen kohtaa tulisi tulkita. Työtuomioistuin katsoo soveltamisohjeen sanamuodon perusteella ja ottaen huomioon mainitut esimerkit, ettei isyyden tunnustamisen vastaanottamisessa ole kysymys ohjeessa tarkoitetusta lisätehtävästä ja -vastuusta. Työtuomioistuin katsoo, että kysymys on lähinnä yksittäisestä tehtävästä, joka on välivaihe kokonaisuudessa, joka päättyy maistraatin vahvistaessa isyyden.

Tuusulan kunnassa neuvolanterveydenhoitajien tehtävän vaativuuden arvioinnin on selvitetty perustuneen KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 1 kohdan mukaisesti tehtäväkuvaukseen, jota on tarkistettu vuonna 2015 muun muassa isyyslain tuomien muutosten johdosta. Tehtävän vaativuus on arvioitu uudelleen huomioiden kokonaisvaativuudessa tapahtuneet muutokset. Tuusulan kunta on ottanut arvioinnissa huomioon KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 2 kohdan mukaiset vaativuustekijät. Tuusulan kunta on katsonut, että tehtävän vaativuus ei ole muuttunut olennaisesti vuoden 2016 alusta lukien.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Tuusulan kunta on perustellusti voinut KVTES:n II luvun 9 §:n 1 momentin ja sen soveltamisohjeen sekä 10 §:n perusteella päätyä siihen, että neuvolaterveydenhoitajien tehtävän vaativuus ei ole olennaisesti muuttunut eikä tehtäväkohtaisen palkan korottamiselle ole ollut aihetta 1.1.2016 lukien. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry häviää asian. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla yhdistyksen tulee korvata vastaajien ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrän Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on hyväksynyt.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- hylkää kanteen ja

- velvoittaa Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Tuusulan kunnan ja Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän yhteiset, arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 6.660 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarikoski, Äimälä, Lerssi, Lehto ja Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 26.11.2019