TT 2020:11

Osa-aikatyö
Osatyökyvyttömyyseläke
Palkka
Pro rata temporis
Suhteellisuusperiaate
Vanhentuminen

Diaarinumero: R 121/18
Antopäivä: 31.1.2020

Työtuomioistuin vahvisti, että virkamiehellä oli oikeus upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavaa palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteessä tarkoitettuun lentolisään täysimääräisenä myös osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana silloin, kun hän oli suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää lentänyt vähintään kaksi tuntia kalenterikuukaudessa. Vastaaja tuomittiin hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Kysymys myös kanneoikeuden vanhentumisesta.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.9.2019

Pääkäsittely 20.11.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välinen tarkentava virkaehtosopimus upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavasta palkkausjärjestelmästä (VES 270151) 1.4.2018–31.3.2020 sisältää muun ohella seuraavat määräykset. Määräykset ovat relevanteilta osin olleet samansisältöiset myös ajalla 1.7.2017–31.3.2018 muutoin paitsi lentolisän määrien osalta.

LIITE 5

PUOLUSTUSVOIMIEN LISÄPALKKIOT 1.4.2018 LUKIEN

1. LENTÄVÄN HENKILÖSTÖN LENTOLISÄ

Ilmavoimiin kuuluvalle tai ilmavoimille kuuluvaa tehtävää hoitamaan määrätylle taikka ilmavoimissa palvelemaan määrätylle taikka maavoimien helikopteritehtävissä palvelevalle virkamiehelle lentäjän tehtävään määräämiseksi vaadittavan erikoispätevyyden sekä palvelukseen liittyvien lentosuoritusten aiheuttaman vastuun ja vaaran perusteella suoritetaan lentolisää jäljempänä sovitun mukaisesti.

Jäljempänä kohdissa A. ja B. sovitun suuruisia lentolisiä maksetaan virkamiehelle vain, mikäli hän on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää kalenterikuukauden aikana lentänyt vähintään kaksi tuntia. Jos lentolisän maksamiseksi vaadittava lentopalvelus on jonakin kuukautena pätevän syyn takia jäänyt suorittamatta, asianomainen voi suorittaa sen vielä seuraavan kalenterikuukauden aikana taikka asianomaisesta toiminnasta vastaavan esikunnan luvalla viimeistään kyseistä kuukautta seuraavan kolmen kuukauden kuluessa. Lentotoiminnasta vastaava esikunta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset lentosuorituksen ajankohdasta. Mikäli lentosuorituksen suorittamatta jättäminen johtuu sairauden, vian tai vamman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä, voidaan virkamiehelle kuitenkin maksaa lentolisää. Lentolisä on osa lomarahaan oikeuttavista palkkaustekijöistä.

Ilmavoimien esikunta ja Pääesikunta voi päätöksellään poikkeuksellisesti oikeuttaa lentäjän koulutusta edellyttävässä tehtävässä palvelevan virkamiehen tilapäisesti lentolisään ilman lentosuoritusta, mikäli lentosuorituksen toteuttaminen ei ole kansainvälisten tehtävien asettamien vaatimusten vuoksi tarkoituksenmukaista.

Jäljempänä sovitun suuruisia euromääräisiä lisiä korotetaan kunkin sopimuskierroksen yhteydessä prosenttiluvulla, joka vastaa yleiskorotuksen palkkojen tasoa korottavaa keskimääräistä euromääräistä tai prosentuaalista vaikutusta puolustusvoimissa.

A. Ohjaajan lentolisä

a) Asianmukaisen palvelussitoumuksen (tai uuden koulutuskorvaussitoumuksen) tehneelle ohjaajalle suoritetaan 2.508,27 euron suuruista lentolisää.

b) Ohjaajalle, jonka palvelussitoumukseen merkitystä lentokoulutuksen alkamispäivämäärästä on kulunut 10,5 vuotta ja joka on tehnyt pääesikunnan vahvistamien perusteiden mukaisen jatkositoumuksen taikka, jolla on 10,5-13,5 välisinä sitoumusvuosina voimassa oleva perussitoumus (=uusi koulutuskorvaussitoumus) maksetaan 2.811,14 euron suuruista lentolisää.

c) Palvelussitoumuksen tehneelle ohjaajalle, jonka palvelussitoumuksen merkitystä lentokoulutuksen alkamispäivämäärästä on kulunut 10,5 vuotta ja joka ei ole tehnyt pääesikunnan vahvistamien perusteiden mukaista jatkositoumusta maksetaan edellä b) kohdassa sovitusta poiketen 1.827,13 euron suuruista lentolisää.

d) Ohjaajalle, jonka palvelussitoumukseen merkitystä lentokoulutuksen alkamispäivämäärästä on kulunut 13 vuotta ja joka on tehnyt pääesikunnan vahvistamien perusteiden mukaisen jatkositoumuksen taikka, jolla on 13-13,5 välisenä sitoumusaikana voimassa oleva perussitoumus (uusi koulutuskorvaussitoumus) maksetaan 2.860,74 euron suuruista lentolisää.

e) Palvelussitoumuksen tehneelle ohjaajalle, jonka palvelussitoumuksen merkitystä lentokoulutuksen alkamispäivämäärästä on kulunut 13 vuotta ja joka ei ole tehnyt pääesikunnan vahvistamien perusteiden mukaista jatkositoumusta taikka, jonka 13,5 vuoden perussitoumusaika (uusi koulutuskorvaussitoumusaika) on umpeutunut, maksetaan edellä d) kohdassa sovitusta poiketen 1.876,74 euron suuruista lentolisää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

6 § Osa-aikaisten virkamiesten ja työntekijöiden palkkauksen määräytyminen

Osa-aikatyötä tekevälle virkamiehelle ja kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetaan palkkaus osa-aikatyön tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran tai tehtävän 7 §:n mukaisesti määräytyvästä palkkauksesta.

Opetushenkilöstöön kuuluvalle virkamiehelle, joka siirtyy kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön, maksetaan edellä mainittuja periaatteita noudattaen palkkaus opetusvelvollisuuden tai viranhoitomääräyksen mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen tehtävän palkkauksesta.

7 § Poissaoloajan palkkaus

Virkamiehelle ja työntekijälle poissaoloajalta maksettava palkkaus määräytyy tämän pykälän mukaisesti, ellei jonkin virkavapauden tai työstä vapautuksen osalta ole toisin sovittu. Virkamiehen ja kuukausipalkkaisen työntekijän palkkaukseen luetaan tehtävän vaativuuteen perustuva palkanosa, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa, mahdollinen kokemusosa sekä takuupalkkaus. Lisäksi palkkaukseen luetaan muut säännöllisesti toistuvat tietyn suuruisina kuukausittaisina erinä maksettavat palkkaustekijät, palkanlisät ja lisäpalkkiot. Tunti- ja urakkapalkkaisen työtekijän palkkaus säännöllisen työajan työtunneilta määräytyy edellisen päättyneen palkanmaksukauden keskituntiansion mukaisesti.

[---]

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimus (21.12.1993) sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

5 § Neuvottelut virkaehtosopimusten soveltamiserimielisyyksistä

Jos työnantajan ja virkamiesten välillä on erimielisyyttä virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä tai laajuudesta taikka tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, erimielisyys pyritään selvittämään neuvottelemalla seuraavasti.

Ensiksi asianomainen valtion viranomainen sekä virkamies tai luottamusmies käsittelevät asiaa välittömässä neuvonpidossa.

Sikäli kuin asia jää välittömässä neuvonpidossa erimieliseksi, siitä voidaan käydä tehtävään määrätyn valtion viranomaisen ja asianomaisen henkilöstöjärjestön välillä paikallisneuvottelut.

Sikäli kuin asia jää paikallisneuvotteluissa erimieliseksi, siitä voidaan käydä valtion neuvotteluviranomaisen ja tämän sopimuksen osapuolena olevan järjestön välillä keskusneuvottelut.

Erityisestä syystä asia voidaan ottaa käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa käymättä paikallisneuvotteluja.

Yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä ei käydä edellä tarkoitettuja keskusneuvotteluja. Paikallisneuvotteluosapuolet voivat kuitenkin yhteisesti sopia, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Vanhentuminen

Jollei virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskevassa asiassa ole esitetty vaatimusta tai pantu kannetta vireille kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua, on oikeus etuuteen menetetty. Työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvassa asiassa oikeus etuuteen on menetetty, jollei asiassa ole vaadittu 5 §:ssä tarkoitettuja neuvotteluja siinä sovituin tavoin edellä mainitussa kolmen vuoden määräajassa.

Kanteen vireillepano työtuomioistuimessa edellyttää päätökseen saatettuja erimielisyysneuvotteluja.

Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelupöytäkirjan tai 5 §:n 6 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jossa asiasta ei käydä keskusneuvotteluja, paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on toiminut lentoupseerin tehtävässä lennonopettajana Satakunnan lennostossa. A:lle on aiemmin maksettu puolustusvoimien lisäpalkkioita koskevan liitteen mukainen lentolisä täysimääräisenä. Lentolisän suuruus on ollut ohjaajan lentolisää koskevan d-alakohdan mukaisesti 2.832,42 euroa kuukaudessa ajalla 1.2.2016–31.3.2018 ja 2.860,74 euroa kuukaudessa 1.4.2018 lukien.

A on jäänyt 50 prosentin osatyökyvyttömyyseläkkeelle 1.7.2017 lukien. Lentolisä on tämän jälkeen suhteutettu vastamaan hänen osatyökyvyttömyyttään ja on ollut siten 1.416,21 euroa 31.3.2018 saakka ja tämän jälkeen 1.430,37 euroa kuukaudessa.

A on osatyökyvyttömyyseläkkeelle jäätyään lentänyt vähintään kaksi tuntia kuukaudessa joulukuussa 2017, vuonna 2018 joka kuukausi tammikuuta ja heinäkuuta lukuun ottamatta sekä vuonna 2019 helmikuuta lukuun ottamatta.

Erimielisyys koskee sitä, tuleeko lentolisä maksaa täysimääräisesti virkamiehen osatyökyvyttömyyseläkkeestä huolimatta hänen lentäessään vähintään kaksi tuntia kalenterikuukaudessa vai voidaanko lentolisä suhteuttaa ja maksaa osa-aikatyötä tekevän virkamiehen tuntimäärän mukaisena osuutena.

Asiassa on käyty valtion pääsopimuksen 5 §:n 3 momentin mukaiset paikallisneuvottelut Pääesikunnan ja Upseeriliitto ry:n välillä 10.1.2018, jolloin paikallisneuvotteluiden pöytäkirja on allekirjoitettu ja tarkastettu. JUKO ry on pyytänyt keskusneuvotteluja 23.4.2018. Keskusneuvottelu valtiovarainministeriön ja JUKO ry:n välillä on käyty 12.6.2018 ja sitä on jatkettu 10.9.2018. Pöytäkirja keskusneuvotteluista on allekirjoitettu 2.11.2018. Kanne on pantu vireille 21.12.2018. Riitaa on myös siitä, onko kanneoikeus vanhentunut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavaa palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES 270151) liitteen 5 kohdassa 1 tarkoitettuun lentolisään täysimääräisenä myös 1.7.2017 alkaneesta osatyökyvyttömyyseläkkeestä huolimatta silloin, kun A on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää lentänyt vähintään kaksi tuntia kalenterikuukaudessa,

- tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 12.541,08 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:lla on oikeus saada lentolisä täysimääräisesti myös osatyökyvyttömyyden ajalta silloin, kun lentolisän maksamiseen oikeuttavat kaksi lentotuntia kalenterikuukaudessa ovat täyttyneet. Kyse ei ole sellaisesta lisäpalkkiosta, joka voitaisiin valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n nojalla osittaa suhteessa osa-aikatyön tuntimäärään.

Lentolisää maksetaan lentävän henkilöstön lisäpalkkioista sovitun määräyksen mukaisesti suoriteperusteisesti ja tehtävään sisältyvän vastuun ja vaaran perusteella. Kyse on erityisolosuhteen perusteella maksettavasta korvauksesta, jonka maksuperuste todetaan aina kuukausittain ja sen mukaan, onko lentolisään oikeuttava lentotuntimäärä toteutunut. Kyse on siten erilaisesta lisästä kuin esimerkiksi meripalveluslisä, joka maksetaan yksinomaan virkamiehen tietynlaisen kelpoisuuden mukaan ja joka kuukausi riippumatta siitä, onko virkamies ollut meripalveluksessa.

A on myös osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessaan lentänyt useimpina kalenterikuukausina vähintään kaksi tuntia, jolloin sekä suorite- että vaaraperuste ovat täyttyneet. A:n työssä on ollut samat lentotehtäviin sisältyvät erityistekijät kuin kokoaikaisellakin virkamiehellä, joka on lentänyt vähintään kaksi tuntia kuukaudessa ja saanut lentolisän täysimääräisenä.

A:lta on evätty oikeus täysimääräiseen lentolisään ainoastaan siitä syystä, että hän on osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Osatyökyvyttömyys on johtunut A:n terveydentilasta. A on siten terveydentilansa perusteella asetettu eri asemaan suhteessa sellaiseen virkamieheen, jolla ei ole ollut terveydentilasta johtuvaa työkykyrajoitetta ja joka on lentänyt vähintään kaksi tuntia kuukaudessa. Tällainen menettely on pakottavan lainsäädännön vastaista. Pakottavan lainsäädännön vastainen virkaehtosopimus ei ole pätevä eikä sitä myöskään voida tulkita siten, että tulkinta rikkoisi pakottavaa oikeutta.

Työnantaja on tiennyt tai sen olisi ainakin pitänyt perustellusti tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä, etenkin, kun kysymys on ollut pakottavan lainsäädännön asettamista velvoitteista.

Kanneoikeuden vanhentuminen

Kanneoikeus ei ole vanhentunut. Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 5 §:n 6 momentin mukaan yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä ei käydä keskusneuvotteluja. Paikallisneuvotteluosapuolet voivat kuitenkin yhteisesti sopia, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Erimielisyyden vieminen keskusneuvotteluihin on sopimusmääräyksen mukaan jätetty paikallisosapuolten vapaaseen harkintaan.

Asiassa on riidatonta, että keskusneuvottelut on käyty. Näin ollen on selvää, että paikallisosapuolet ovat yhteisesti sopineet asian viemisestä keskusneuvotteluihin. Mikäli toinen osapuolista ei olisi halunnut käydä keskusneuvotteluja, se olisi voinut estää niiden käymisen ilmoittamalla kieltäytyvänsä niiden käymisestä. On siis katsottava, että keskusneuvottelujen käyminen on perustunut molempien osapuolten yhteneväiseen käsitykseen niiden käymisestä. Merkitystä ei ole sillä, olisiko keskusneuvotteluja ollut tässä asiassa tarpeen käydä.

Paikallis- ja keskusneuvotteluissa on ollut riitaa myös valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamisesta. Vaikka kanne perustuu välittömästi vain tarkentavaan virkaehtosopimukseen, kysymys on ollut siitä, seuraako valtion yleisestä virka- ja työehtosopimuksesta jotain sellaista, että kannetta ei voitaisi hyväksyä. Kun työnantajapuoli on sekä paikallis- että keskusneuvotteluissa perustellut kantaansa nimenomaan valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksillä, keskusneuvotteluiden käyminen on ollut luontevaa ja tarpeellista. Kantajalla ei kuitenkaan ole yleistä negatiivista vetoamisvelvollisuutta siltä osin, että kanne tulisi hyväksyä tietyistä valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä huolimatta. Tällaisiin seikkoihin vetoaminen kuuluu vastaajalle ja näin asiaa on myös käsitelty paikallis- ja keskusneuvotteluissa.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kanneoikeuden vanhentuminen

Kanne on hylättävä ensisijaisesti vanhentuneena. Kanne olisi tullut panna vireille viimeistään 10.5.2018.

JUKO ry:n kanne perustuu yksinomaan puolustusministeriön ja JUKO ry:n välillä tehtyyn tarkentavaan virkaehtosopimukseen. Upseeriliitto ry ja JUKO ry ovat sekä paikallisneuvotteluissa että keskusneuvotteluissa perustaneet vaatimuksensa edellä mainittuun tarkentavaan virkaehtosopimukseen. Paikallisneuvotteluissa on siten ainoastaan Pääesikunnan mukaan ollut erimielisyyttä muun ohella siitä, kohdistuvatko neuvotteluissa esitetyt vaatimukset ylipäätään tarkentavaan virkaehtosopimukseen. Pääesikunta oli käsittänyt kyseessä olevan myös erimielisyyden siitä, mitä virkaehtosopimusta riita koskee. Valtiovarainministeriön mukaan kyse kuitenkin oli selvästi yksinomaan tarkentavaan virkaehtosopimukseen liittyvästä argumentoinnista ja erimielisyydestä.

Jos virkaehtosopimuserimielisyys koskee yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta, keskusneuvotteluiden käymisen edellytyksenä on se, että paikallisneuvottelun osapuolet ovat sopineet siitä, että tällainen erimielisyys saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Aloite keskusneuvottelujen käymiseksi pitää tulla paikallisneuvottelut käyneiltä osapuolilta. Keskustason osapuolet eivät voi oma-aloitteisesti sopia ottavansa viraston tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevaa erimielisyysasiaa käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Tämä sopiminen voi olla kirjallista tai suullista. Hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti tällaiset sopimukset on tehty valtion hallinnossa aina kirjallisesti, jotta osapuolten tahto on niistä selvästi riidattomasti todettavissa.

Tässä asiassa paikallisneuvottelun osapuolet Upseeriliitto ja Pääesikunta eivät ole sopineet siitä, että tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeva erimielisyys saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Asiasta ei ollut sovittu paikallisneuvottelujen pöytäkirjassa. Keskusneuvotteluiden aluksi puheenjohtaja otti esiin tämän sopimisen puuttumisen ja varmisti osapuolilta, että sopimusta ei ollut tehty myöskään suullisesti paikallistasolla, minkä osapuolet vahvistivat. Tämän jälkeen puheenjohtaja ilmoitti, että neuvottelut käydään vain valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n tulkinnasta. Kaikki keskustason neuvottelun osapuolet hyväksyivät tämän ja neuvottelut käytiin vain keskustason sopimuksen tulkinnasta. Keskusneuvotteluosapuolet tulkitsivat pääsopimuksen 5 §:n edellytyksiä keskusneuvottelujen käymiseksi samalla tavalla ja sen osoittaa keskusneuvottelupöytäkirjan 5 §. Keskusneuvotteluissa ei ollut lainkaan erimielisyyttä pääsopimuksen tulkinnasta.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamiserimielisyyttä ei ole siis voitu ottaa keskusneuvotteluissa käsiteltäväksi eikä sitä myöskään ole siellä käsitelty. Keskusneuvotteluissa asiaa on käsitelty ainoastaan siltä osin, kun kyse on valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n tulkinnasta.

Tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeva erimielisyys olisi voitu saattaa suoraan työtuomioistuimen tutkittavaksi pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaisesti. Kanteen vireille paneminen ei ole vaatinut keskusneuvotteluiden käymistä. Kanne tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevasta soveltamiserimielisyydestä olisi pääsopimuksen 5 ja 7 §:n nojalla tullut panna vireille viimeistään neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvottelun pöytäkirjan tarkastamisesta ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Kannetta ei myöskään ollut miltään osin perustettu valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiin, joten kanneoikeus on joka tapauksessa vanhentunut.

Lentolisän maksaminen

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n mukaan osa-aikatyössä olevan virkamiehen palkkaus määräytyy osa-aikatyön perusteesta huolimatta tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran mukaisesta palkkauksesta. Tällaiseen osittuvaan palkkaukseen kuuluvat sopimuksen 7 §:n mukaan myös säännöllisesti toistuvat kuukausittain maksettavat lisäpalkkiot. Lentävän henkilöstön lentolisä on yksi tällainen sopimuskohdan tarkoittama lisäpalkkio.

Puolustusvoimien soveltamiskäytännössä palkkausjärjestelmäsopimuksen lisäpalkkioliitteen ja yleisen virka- ja työehtosopimuksen (YLVES) 6 § ja 7 §:n soveltaminen eivät aiheuta ristiriitaa. Jos työnteko ei ole kokoaikaista ositetaan kaikki palkkauksen osatekijät YLVES 6 §:n mukaisesti. Näin toimivat myös palkanmaksun järjestelmät. Lentolisään liittyvät eurovakiot osittuvat palkanmaksujärjestelmässä automaattisesti kuten muutkin vastaavantyyppiset YLVES 7 §:n mukaiset lisät. Lisäksi lisä osittuu esimerkiksi silloin, kun henkilö siirtyy virkaehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksissä sovituin tavoin sairausloman keston vuoksi alentuneen palkan piiriin 60 päivän täyden palkan jakson jälkeen.

Puolustusvoimissa on vuosittain muutama lentävään henkilöstöön kuuluva, joiden työaika ei ole kokoaikaista. Osa-aikatyön syinä saattavat olla osittainen hoitovapaa, osasairausvapaa tai osa-aikainen kuntoutustuki, aiempi osatyökyvyttömyyseläke. Soveltamiskäytäntö näiden osalta on johdonmukainen eli palkkaus ja sen osana lentolisä ositetaan YLVES 6 §:n mukaisesti.

Puolustusvoimien palkkausjärjestelmän lisäpalkkioita koskeva sopimuskohta ei ole A:ta syrjivä. Myös esimerkiksi osittaisella hoitovapaalla tai osasairausvapaalla olevilla lentolisän suuruus osittuu suhteessa tehtyyn työtuntimäärään. Myös lisän saamisen edellytyksenä oleva 2 tunnin lentomäärä osittuu suhteessa työaikaprosenttiin eli se on osa-aikaisilla pienempi. A:n tilanteessa edellytys on siis yksi tunti.

A on osa-aikaisella kuntoutustuella. Lisäksi on myös selvää, että hän on työkykyinen suorittamaan virkatehtäviään, joihin lukeutuu myös lentäminen. Työkyvyn säilyttämiseksi A:n kanssa on toteutettu kevennetyt työjärjestelyt järjestelemällä työ osa-aikaiseksi. A:ta ei siis ole todettu työkyvyttömäksi edes lentosuoritukseen eikä hänen terveydentilansa estä lentämistä. Tässä tilanteessa häneltä voidaan edellyttää virkaehtosopimuksessa tarkoitettua lentosuoritusta lentolisän maksamiseksi edellä kuvatuin tavoin pienemmällä lentomääräedellytyksellä kuin täysiaikaista työtä tekevällä henkilöllä.

Lisäksi on selvää, että A:n mahdollisesti kyetessä tekemään virkatehtäviään yli 50 prosentin osa-aikaisuusmäärän on ylittävä osa korvattavaa lisätyötä, jolloin palkan kaikkien palkkaustekijöiden määrä nousee tehdyn lisätyön määrän mukaisesti. Jos A olisi osa-aikatyönsä aikana työkyvytön lentämään mutta kykenevä tekemään muita virkatehtäviä, maksettaisiin hänelle tällöin lentolisä virkaehtosopimusmääräysten mukaan ilman kuukausittaista lentosuoritusta osa-aikatyön mukaisessa suhteessa. Tämäkin osoittaa, etteivät virkaehtosopimusmääräykset johda kanteessa väitetyin tavoin kiellettyyn syrjintään.

Lentolisää ei virkaehtosopimuksen mukaan makseta täytenä vain sillä perusteella, että lentäjä osa-aikatyöstä huolimatta lentää vähintään virkaehtosopimuksessa edellytetyn minimilentosuorituksen. Lentolisän maksamisen edellytyksenä oleva lentosuorite on yleensä ottaen edellytyksenä sille, että lisää voidaan maksaa, mutta se ei tarkoita sitä, että lisä ei osittuisi osa-aikatyön suhteessa. Tällaisesta ei ole osapuolten välillä sovittu eikä näin ole toimittu. Lentolisä on aina osittuva palkkatekijä riippumatta siitä, mikä on osa-aikatyön peruste. A ei ole näin ollen eriarvoisessa asemassa suhteessa oma-aloitteisesti osa-aikatyöhön siirtyneisiin virkamiehiin nähden.

Hyvityssakko

Hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole perusteita. Valtiovarainministeriö on toiminut asiassa oikein.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 70/2004: Lentolisäjärjestelmä ja yhteyslentotoiminta Puolustusvoimissa, s. 20–26.

2. Puolustusministeriön lentolisäjärjestelmää koskeva soveltamisohje 30.6.2011

3. Paikallisneuvottelupöytäkirja 10.1.2018 sekä JUKO ry:n keskusneuvottelupyyntö 23.4.2018 (= V1)

4. Keskusneuvottelupöytäkirja 2.11.2018 (=V2)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Paikallisneuvottelupöytäkirja 10.1.2018 sekä JUKO ry:n keskusneuvottelupyyntö 23.4.2018

2. Keskusneuvottelupöytäkirja 2.11.2018

Kantajan henkilötodistelu

1. B, Upseeriliitto ry:n puheenjohtaja

2. C, JUKO ry, neuvottelupäällikkö

3. D, entinen Ilmavoimien lentäjäyhdistys ry:n puheenjohtaja

4. E, Ilmavoimien lentäjäyhdistys ry:n puheenjohtaja

Vastaajan henkilötodistelu

1. F, sotilaslakimies, Pääesikunta

2. G, hallitusneuvos, valtiovarainministeriö

3. H, hallitusneuvos, puolustusministeriö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Vanhentumista koskeva väite

Valtiovarainministeriön mukaan kanne olisi tullut laittaa vireille pääsopimuksen 7 §:n 2 kohdan nojalla neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta 10.1.2018 eli 10.5.2018. Kun kanne on pantu vireille vasta 21.12.2018, kanne tulisi valtiovarainministeriön mukaan hylätä ensisijaisesti vanhentuneena.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu Upseeriliitto ry:n puheenjohtaja B:tä, pääesikunnan sotilaslakimies F:ää, valtiovarainministeriön hallitusneuvos G:tä ja JUKO ry:n valtiosektorin neuvottelupäällikkö C:tä.

B on kertonut lentolisää koskevan asian tulleen esille ilmavoimissa elokuussa 2017, minkä jälkeen asiassa oli käyty välitön neuvonpito. Asian siirryttyä Upseeriliittoon B oli esittänyt Pääesikunnalle paikallisneuvottelupyynnön. Paikallisneuvotteluissa Pääesikunta ei ollut ottanut kantaa tarkentavan virkaehtosopimuksen lentolisää koskevan määräyksen tulkintaan vaan oli perustellut näkemystään YLVES:llä. Paikallisneuvottelupöytäkirjan oli laatinut Pääesikunta ja se oli allekirjoitettu 10.1.2018. Pöytäkirja vastasi B:n käsitystä neuvotteluiden kulusta.

Tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevat asiat vietiin keskusneuvotteluihin, jos toinen osapuoli näki siihen tarvetta. Koska pääesikunta oli viitannut YLVES:iin, oli koko paikallisneuvotteluiden ajan käyty keskustelua siitä, että jos asia jäi erimieliseksi, se menisi valtiovarainministeriön keskusneuvotteluihin. Erittelyä sen osalta, menisikö se vain joltain osin keskusneuvotteluun, ei ollut tehty, vaan keskustelua oli käyty asian selvittämisestä kokonaisuudessaan keskusneuvotteluissa. Yleensä keskusneuvottelusta sopimisesta tehtiin merkintä pöytäkirjaan. Tässä tapauksessa merkintää ei ollut tehty, koska oli pidetty aivan selvänä, että myös Pääesikunnan puolelta oli haluttu asian ratkaisemista keskusneuvotteluissa. Suullisesti oli sovittu, että asia etenisi normaalin prosessin mukaan. Upseeriliitto oli siten ollut yhteydessä JUKO ry:een, joka oli esittänyt valtiovarainministeriölle pyynnön keskusneuvotteluista. F tai valtiovarainministeriö ei ollut ollut yhteydessä Upseeriliittoon keskusneuvottelupyynnön tekemisen jälkeen, eikä sopimisen puutetta ollut nostettu esiin ennen keskusneuvotteluja.

F on kertonut vastanneensa Pääesikunnan palvelussuhdesektorista. Hän oli edustanut pääsopimuksessa tarkoitetuissa paikallisneuvotteluissa työnantajaa. Paikallisneuvotteluissa erimielisyys oli koskenut sitä, osittuiko osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalle A:lle tarkentavan virkaehtosopimuksen nojalla maksettava lentolisä työajan mukaisesti. JUKO ry:n mukaan A:lla tuli olla oikeus lentolisään kokonaisuudessaan, koska hän oli lentänyt kaksi tuntia eli JUKO ry perusteli asiaa tarkentavalla virkaehtosopimuksella. Työnantajapuolen mukaan kyseessä oli valtion yleistä virka- ja työehtosopimusta eikä tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeva riita-asia.

Pääesikunnassa harkittiin aina tarkkaan, vietiinkö asia keskustasolle. Keskustasolle viemisestä tehtiin kirjallinen merkintä pöytäkirjaan, ettei jälkikäteen tulisi epäselvyyksiä. Paikallisneuvotteluissa ei ollut sovittu suullisesti eikä kirjallisesti, että tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeva riita vietäisiin keskustasolle neuvoteltavaksi. Paikallisneuvotteluissa B oli todennut, että asia menisi varmaan keskustasolle, mihin F oli todennut, että näin tapahtuisi, sillä riita koski valtion yleistä virka- ja työehtosopimusta. F ei ole muistanut, oliko hän erikseen todennut, että tarkentavan virkaehtosopimuksen osalta asia ei menisi keskustasolle. Keskusneuvotteluiden aluksi puheenjohtaja G oli kysynyt, oliko paikallistasolla sovittu tarkentavan virkaehtosopimusriidan viemisestä keskusneuvotteluihin.

G on kertonut keskusneuvottelujen tulevan vireille pääsopijajärjestön pyynnön perusteella. Hän oli toiminut tässä asiassa keskusneuvotteluiden puheenjohtajana. Jotta keskusneuvottelut voitiin käydä tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevasta asiasta, pääsopimuksen 5 §:n 6 kohdan mukaisesti ehdottomana prosessiedellytyksenä oli, että asian viemisestä keskusneuvotteluihin oli sovittu paikallisneuvotteluissa. Tämä sopiminen kirjattiin yleensä paikallisneuvottelupöytäkirjaan. Tässä tapauksessa pöytäkirjassa ei ollut ollut minkäänlaista mainintaa tällaisesta sopimisesta. Keskusneuvottelut oli kuitenkin käyty, koska pöytäkirjasta oli ilmennyt Pääesikunnan kanta, jonka mukaan riita perustui YLVES:iin sekä siksi, että siten oli helpointa selvittää, oliko paikallisneuvotteluissa sovittu suullisesti asian viemisestä keskusneuvotteluihin tarkentavan virkaehtosopimuksen osalta. G oli käynyt asiasta keskustelua Pääesikunnan kanssa jo ennen keskusneuvotteluja.

Keskusneuvotteluissa olivat olleet paikalla myös paikallisneuvotteluosapuolet. Neuvottelun aluksi G oli vielä tiedustellut, oliko paikallisneuvotteluissa sovittu, että asia vietäisiin tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevana riitana keskusneuvotteluihin. JUKO ry:n edustaja C oli todennut, ettei tällaista pyyntöä ollut paikallisneuvotteluissa esitetty. Näin oli todennut myös F. Keskusneuvotteluissa ei ollut keskusteltu siitä, voitiinko asia tästä huolimatta käsitellä keskusneuvotteluissa tarkentavan virkaehtosopimuksen osalta. Sinänsä keskusneuvotteluissa olisi ollut vielä mahdollista näin sopia. Tähän ei kuitenkaan ollut vedottu. Näin ollen G oli todennut, että tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevia väitteitä ei käsiteltäisi keskusneuvotteluissa ja neuvottelut koskivat ainoastaan YLVES:n 6 §:ää. Näin siitä huolimatta, että G:n käsityksen mukaan riita oli koskenut yksinomaan tarkentavaa virkaehtosopimusta.

C on kertonut, että tässä asiassa prosessi oli edennyt normaalilla tavalla. Upseeriliitto oli toimittanut paikallisneuvottelupöytäkirjan C:lle, ja hän oli asiaan perehdyttyään lähettänyt keskusneuvottelupyynnön valtiovarainministeriölle. Ministeriö oli tämän jälkeen sopinut neuvotteluajan. C:n mukaan tämä riita-asia oli selvästi sen kaltainen, että se tuli käsitellä keskusneuvotteluissa. Koska asiaan liittyi sekä YLVES että tarkentava virkaehtosopimus, sitä olisi ollut mahdotonta käsitellä kokonaisuutena ottamalla huomioon vain jompikumpi mainituista sopimuksista. C oli ollut siinä käsityksessä, että molemmat paikallisosapuolet olivat halunneet saattaa asian keskusneuvotteluissa ratkaistavaksi. Jos asia olisi koskenut vain tarkentavaa virkaehtosopimusta, tällöin toinen osapuoli olisi voinut ilmoittaa, että asiaa ei otettaisi käsiteltäväksi keskustasolla.

C ei ole muistanut, oliko keskusneuvotteluiden puheenjohtaja kysynyt paikallisneuvotteluosapuolten sopimuksesta viedä tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeva asia keskusneuvotteluihin. Keskusneuvotteluissa asiaa oli joka tapauksessa käsitelty kokonaisuutena, ja lentolisä oli ollut keskustelujen kohteena koko ajan. F ei Pääesikunnan edustajana ollut tuonut esiin, että lentolisästä ei olisi tullut keskustella. Kyse oli ollut kokonaisuudesta, joka oli tullut ratkaista, ja tämä oli tuotu selkeästi ilmi molempien osapuolten taholta. Valtiovarainministeriö ei ollut ottanut pöytäkirjassa kantaa tarkentavaan virkaehtosopimukseen, mikä oli ollut yllättävää siihen nähden, että lentolisästä ja siitä, oliko se suoriteperusteinen vai kuukausipalkan lisä, oli keskusteltu neuvotteluissa kokonaisuutena. Vastapuolen kirjauksiin ei ollut kuitenkaan tapana puuttua.

Arvio ja johtopäätökset

Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen virkaehtosopimusten soveltamiserimielisyyksien neuvottelumenettelyä koskevan 5 §:n mukaan jos työnantajan ja virkamiesten välillä on erimielisyyttä virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä tai laajuudesta taikka tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, erimielisyys pyritään selvittämään neuvottelemalla seuraavasti. Ensiksi asianomainen valtion viranomainen sekä virkamies tai luottamusmies käsittelevät asiaa välittömässä neuvonpidossa. Sikäli kuin asia jää välittömässä neuvonpidossa erimieliseksi, siitä voidaan käydä tehtävään määrätyn valtion viranomaisen ja asianomaisen henkilöstöjärjestön välillä paikallisneuvottelut. Sikäli kuin asia jää paikallisneuvotteluissa erimieliseksi, siitä voidaan käydä valtion neuvotteluviranomaisen ja tämän sopimuksen osapuolena olevan järjestön välillä keskusneuvottelut. Erityisestä syystä asia voidaan ottaa käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa käymättä paikallisneuvotteluja. Yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä ei käydä edellä tarkoitettuja keskusneuvotteluja. Paikallisneuvotteluosapuolet voivat kuitenkin yhteisesti sopia, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

Sopimuksen vanhentumista koskevan 7 §:n mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelupöytäkirjan tai 5 §:n 6 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jossa asiasta ei käydä keskusneuvotteluja, paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

JUKO ry on katsonut, että osatyökyvyttömyyseläkkeelle jääneellä lentoupseerilla on oikeus upseereiden palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaiseen lentolisään täysimääräisenä niiltä kalenterikuukausilta, joina hän on lentänyt vähintään kaksi tuntia. Tarkentava virkaehtosopimus on sellainen yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemä virkaehtosopimus, jota koskevasta erimielisyydestä ei käydä keskusneuvotteluja, elleivät paikallisneuvotteluosapuolet yhteisesti sovi, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Paikallisneuvotteluosapuolet ovat tässä asiassa olleet Upseeriliitto ja Pääesikunta.

Paikallisneuvotteluissa Pääesikunta on katsonut, että lentolisä on sellainen lisäpalkkio, joka osittuu valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen (YLVES) 6 §:n nojalla. Kyse ei siten ole ollut yksinomaan tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä, vaan kokonaisuudesta, jota on tullut arvioida yhtäältä tarkentavan virkaehtosopimuksen lentolisää koskevan määräyksen ja toisaalta YLVES:n osa-aikaisia koskevan palkkausmääräyksen perusteella. Paikallisneuvotteluissa onkin B:n ja F:n kertomusten mukaan keskusteltu siitä, että asian jäädessä erimieliseksi se etenee keskusneuvotteluihin. Upseeriliitto on paikallisneuvotteluiden jälkeen ollut yhteydessä JUKO ry:een, joka on esittänyt neuvottelupyynnön valtiovarainministeriölle (K3, V1).

Asiassa on käyty keskusneuvottelut. Valtiovarainministeriö on työtuomioistuimessa vedonnut siihen, että keskusneuvotteluissa asiaa on käsitelty ainoastaan siltä osin kuin kyse on ollut YLVES:n 6 §:n tulkinnasta. G:n ja F:n kertomusten mukaan G on keskusneuvotteluiden aluksi kysynyt, onko paikallistasolla sovittu tarkentavan virkaehtosopimusriidan viemisestä keskusneuvotteluihin. G:n mukaan C ja F ovat ilmoittaneet, että tällaista pyyntöä ei ole esitetty paikallisneuvotteluissa. Keskusneuvotteluissa läsnä ollut F, joka on ollut paikallisneuvotteluissa työnantajapuolen edustaja, ei ole kuitenkaan tässä yhteydessä ilmoittanut, että Pääesikunta vastustaisi asian käsittelyä keskusneuvotteluissa.

Keskusneuvottelupöytäkirjasta (K4, V2) ilmenee, että neuvottelukysymyksenä on ollut YLVES:n 6 §:n mukaisesti kysymys siitä, pitääkö puolustusvoimissa maksettava tarkentavaan virkaehtosopimukseen perustuva lentolisä maksaa osa-aikaiselle virkamiehelle osa-aikatyön tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran tai tehtävän mukaisesti määräytyvästä palkkauksesta vai tästä poiketen kiinteänä lisänä. Pöytäkirjaan on kirjattu valtiovarainministeriön todenneen, että paikallisneuvottelun pöytäkirjassa ei ole sovittu siitä, että lentolisää koskevaa tarkentavan virkaehtosopimuksen määräystä voitaisiin käsitellä keskusneuvotteluissa ja että näin ollen keskusneuvotteluissa neuvottelukysymyksenä on ainoastaan YLVES:n 6 §:n soveltaminen. Kirjaus on C:n mukaan ollut yllättävä, sillä hänen mukaansa asiaa on keskusneuvotteluissa käsitelty kokonaisuutena. Näin on pääteltävissä myös pöytäkirjaan kirjatusta JUKO ry:n kannasta, joka on perustunut tarkentavan virkaehtosopimuksen lentolisää koskevaan määräykseen. Joka tapauksessa riidan kohteena on ollut lentolisän maksaminen osa-aikaiselle virkamiehelle, eikä asiaa ole siten voitu arvioida muutoin kuin tarkentavan virkaehtosopimuksen ja YLVES:n muodostaman kokonaisuuden perusteella.

Edellä työtuomioistuin on katsonut, että asiassa ei ole kyse yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä. Erimielisyydestä on siten valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaan voitu käydä keskusneuvottelut ilman että asian saattamisesta keskusneuvotteluihin olisi paikallisneuvotteluosapuolten välillä yhteisesti sovittu. Asiassa on luotettavalla tavalla tullut selvitetyksi, että asiaa on keskusneuvotteluissa myös käsitelty kokonaisuutena siten, että neuvottelujen kohteena on ollut lentolisää koskeva määräys ja kysymys siitä, onko se tullut YLVES:n nojalla maksaa osa-aikaisen virkamiehen tuntimäärään suhteutettuna.

Näillä perusteilla kanne on tullut panna vireille pääsopimuksen 7 §:n 3 kohdan nojalla neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta. Keskusneuvottelupöytäkirja on tarkastettu 2.11.2018. Kanne on laitettu vireille 21.12.2018. Näin ollen kanne on laitettu vireille oikeassa ajassa, eikä sitä tule hylätä vanhentuneena.

Pääasia

Erimielisyys

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut vahvistettavaksi, että Satakunnan lennostossa lentoupseerin tehtävässä lennonopettajana toimivalla A:lla on oikeus upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavaa palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteen 5 kohdassa 1 tarkoitettuun lentolisään täysimääräisenä myös 1.7.2017 alkaneesta osatyökyvyttömyyseläkkeestä huolimatta silloin, kun A on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää lentänyt vähintään kaksi tuntia kalenterikuukaudessa. Edelleen JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee valtiovarainministeriön hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valtiovarainministeriö on katsonut, että lentolisä on valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen (YLVES) 7 §:ssä tarkoitettu lisäpalkkio, joka sopimuksen 6 §:n nojalla ositetaan osa-aikatyössä olevan virkamiehen osalta osa-aikatyön perusteesta huolimatta tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran mukaisesta palkkauksesta.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu Ilmavoimien lentäjäyhdistys ry:n entistä puheenjohtajaa D:tä, Ilmavoimien lentäjäyhdistys ry:n puheenjohtaja E:tä, pääesikunnan sotilaslakimies F:ää ja puolustusministeriön hallitusneuvos H:ta.

D on kertonut, että lentolisä oli luotu 1940-luvun alussa niin sanotuksi vastuu ja vaara -lisäksi. Kun 1970-luvun alussa iso joukko lentäjiä oli siirtynyt liikennelentäjiksi, lentolisään oli kehitetty sitovuusjärjestelmä, jonka mukaan lentäjän oli tullut olla tietyn aikaa palveluksessa, jotta lisää oli maksettu. Myöhemmin lentolisän avulla oli kurottu umpeen palkkaeroa sotilaslentäjien ja liikennelentäjien välillä, ja samassa yhteydessä sitoumusjaksoja oli pidennetty. Jälleen 1990-luvulla oli kahteen otteeseen siirtynyt iso joukko sotilaslentäjiä liikennelentäjiksi. Tällöin lentäjäyhdistyksen vaatimuksesta lentolisäjärjestelmä oli eriytetty itsenäiseksi lentävän henkilöstön sitoutusjärjestelmäksi siten, että enää tekninen henkilöstö ja lennonvarmistushenkilöstö ei saanut automaattisesti samoja korotuksia kuin mitkä tulivat lentolisään. Siten kaksinkertainen kustannusvaikutus oli poistunut. D oli osallistunut tämän järjestelmän kehittämiseen lentäjäyhdistyksen edustajana. Palkka oli noussut, sitouttamisen osalta järjestelmä kehittynyt tiukemmaksi ja sitoumuksen rikkomisesta oli joutunut maksamaan ison sanktion, jonka määrä saattoi nykyisin olla jopa yli satatuhatta euroa.

D:n mukaan lentolisä oli aina ollut selkeästi suoritusperusteinen. Lentojen määrän tuli täyttyä, jotta lisä maksettiin. Näin oli lentäjille aina opetettu. Jos lentotunnit jäivät jonakin kuukautena lentämättä esimerkiksi huonon sään takia, ne saattoi lentää toisena kuukautena. Vaikka jonain kuukautena ei lentäisi ollenkaan ja toisena kuukautena lentäisi kuukauteen kuuluvat kaksi tuntia ja sen lisäksi aiemmin lentämättä jääneet kaksi tuntia, lentolisä maksettiin joka kuukausi. Lentolisän osuus kokonaispalkasta oli suurempi nuorella lentäjällä kuin kokeneemmalla.

Vaara ja vastuu olivat lentäjän työssä aina olemassa. Lentoturvallisuus oli vuosien myötä kehittynyt, mutta kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtui aina silloin tällöin. Kahden tunnin lentovaatimukseen liittyi lento- ja työturvallisuuselementti. Kun lentotunteja oli kuukaudessa vähintään kaksi, pystyi ylläpitämään lentotaitonsa ja lentämään turvallisesti. D:n mukaan oli mahdotonta ajatella, että lentäjä lentäisi vain yhden tunnin.

E on kertonut olleensa viiden vuoden ajan Ilmavoimien lentäjäyhdistys ry:n puheenjohtaja. Hän oli toiminut vuodesta 1992 alkaen lentoupseerin virassa ja työskennellyt muun ohella neljä vuotta henkilöstöpäällikkönä sekä seitsemän vuotta henkilöstöpäälliköiden esimiehenä eli apulaisjohtajana ja kansliapäällikkönä. Lisäksi hän oli toiminut yhteensä 17 vuotta luottamustehtävissä, joista viimeiset yhdeksän vuotta ilmavoimien upseereiden alueellisena pääluottamusmiehenä.

E:n mukaan lentolisä oli ollut alun perin puhtaasti korvaus lentämisen aiheuttamasta vaarasta ja vastuusta. Vaara saattoi toteutua kuolemaan johtavana onnettomuutena tai pysyvänä vammana, esimerkiksi tukirankaongelmia esiintyi paljon. Lentolisään oli 1970-luvun lopulla tullut myös rekrytointielementti. Tuolloin ilmavoimien lentäjistä 20 prosenttia oli siirtynyt liikennelentäjiksi. Sama oli toistunut 1990-luvun lopussa. Vuonna 1999 puolustusministeriö oli perustanut työryhmän, jossa olivat edustettuina Pääesikunta ja järjestöt. Työryhmän muistiossa oli todettu, että lentolisä oli vastuusta ja vaarallisesta työstä maksettava lisä, ja sen lisäksi sitä käytettiin ja tuli käyttää myös tulevaisuudessa rekrytointimielessä, jotta kalliisti koulutetut ohjaajat eivät siirtyisi siviili-ilmailuun. Lentolisän määrä oli porrastettu sitoumuksen mukaisesti. Sitoumuksen rikkomisesta suoritettava korvaus saattoi olla kymmeniä tuhansia euroja.

Kahden tunnin ehdottoman vähimmäislentomäärän oli katsottu olevan sellainen, joka jokaisen lentäjän tuli turvallisuusnäkökohdat huomioiden lentää. E ei ollut kuullut aiemmin sellaista väitettä, että osa-aikaisella lentäjällä yksi kuukausittainen lentotunti olisi riittävä.

F on kertonut, että Pääesikunnan palvelussuhdesektori vastasi palkanmaksujärjestelmän ylläpidosta, toimivuudesta ja sitä koskevista ohjeistuksista. Lentolisä oli koodattu palkanmaksujärjestelmään siten, että se osittui 75 prosenttiin, kun sairausloma oli kestänyt yli 60 päivää. F oli tarkastellut palkanmaksujärjestelmästä useita vuosia taaksepäin sitä, miten osa-aikaiselle lentäjälle oli maksettu lentolisää. Lentolisä oli osittunut tapauksissa, joissa osa-aikaisuuden syy oli ollut osittainen hoitovapaa, osasairausvapaa, osittainen kuntoutustuki ja osatyökyvyttömyyseläke.

H on kertonut työskennelleensä puolustusministeriön henkilöstöyksikössä vuodesta 2002 alkaen ja yksikön johtajana marraskuusta 2007 alkaen. Puolustusministeriön henkilöstöyksikölle kuuluivat hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tehtävät eli virka- ja työehtosopimuksiin liittyvä neuvottelu- ja sopimustoiminta koko hallinnonalaa koskien. H:n toimivaltaan kuului ratkaista hallinnonalan neuvotteluviranomaiselle kuuluvat asiat. H oli ollut mukana neuvotteluissa, kun puolustusvoimien nykyiset palkkausjärjestelmät, mukaan lukien lisäpalkkioliitteet, aikanaan neuvoteltiin. Muun ohella tarkentavan virkaehtosopimuksen lisäpalkkioliitettä koskevat soveltamiskysymykset neuvoteltiin H:n johdolla ja hän ratkaisi ne. Paikalliset luottamusmiehet eivät olleet mukana puolustusministeriön johtamissa neuvotteluissa, jotka koskivat virka- ja työehtosopimuksia tai niiden soveltamista. Pääesikunta edusti puolustusvoimia neuvotteluissa.

Lentolisää oli maksettu lentäjille käytännössä koko Suomen itsenäisyyden ajan. Upseerien palkkausjärjestelmä sisälsi vaativuuteen perustuvan osuuden ja henkilökohtaisen palkanosan. Lentolisä kiinnittyi läheisesti vaativuusosaan. Se oli vaativuusosaa täydentävä erityispätevyyslisä, jota maksettiin säännönmukaisesti lentäjälle, joka piti aktiivisesti yllä lentokelpoisuuttaan eli lentotaipumustaan. Lentolisää ei maksettu kahden tunnin lentämisestä, vaan kuukausittaisesta lentokelpoisuuden ylläpidosta. Lentolisässä oli osaltaan kyse myös siitä, että palkkaus pyrittiin pitämään kilpailukykyisenä, jotta kalliisti koulutettavat lentäjät pysyisivät puolustusvoimien palveluksessa eroamisikään saakka. Toisaalta sen avulla saatiin houkuteltua nuoria vaativaan lentäjäkoulutukseen ja lentäjän ammattiin.

Vastuu ja vaara oli mainittu lisäpalkkioliitteessä. Myös lentäjän tehtäväkohtaisessa palkanosassa oli vastuuta ja vaaraa mukana. Maininta vastuusta ja vaarasta löytyi myös muista määräyksistä. Esimerkiksi lentoteknillisen vastuu- ja vaaralisän edellytyksenä oli vain erikoispätevyyden kuukausittainen ylläpitäminen. Henkilöt, joille lisää maksettiin, olivat osin lennoilla mukana tai vastasivat maasta käsin lentoturvallisuudesta. Ei voitu ajatella, että näitä kahta lisää kohdeltaisiin osittamisen suhteen eri tavoin. Myös lennonvarmistusvastuulisää maksettiin tehtävään liittyvän vastuun ja vaaran perusteella. Vielä oli olemassa muitakin lisäpalkkioita, joita maksettiin tehtävään sisältyvästä vastuusta ja vaarasta, vaikkei tätä lisäpalkkiotekstissä mainittukaan. Tällaisia olivat esimerkiksi sukellusraha, laskuvarjohyppylisä, vaararaha, räjäytystyölisä, mastoraha ja likaisentyönlisä, joka liittyi vaarallisen materiaalin käsittelyyn. Myös muilla henkilöstöryhmillä oli siten lisiä, joita maksettiin vastuun ja vaaran perusteella, ja nämä lisät osittuivat.

Osapuolet eivät olleet sopineet, että lentolisä, joka oli yksi monista puolustusvoimien lisäpalkkioista, poikkeaisi muista lisäpalkkioista osittumisen osalta. Näin ollen, kun muutakaan ei ollut sovittu suuntaan eikä toiseen, lentolisä osittui YLVES:ssä määrätyn mukaisesti. Näin H oli ohjeistanut, ja näin oli puolustusministeriössä aina toimittu. Jotta lentolisä ei osittuisi YLVES:n 6 §:n mukaisesti, pitäisi tästä olla maininta erikseen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa tai järjestöjen kanssa yhteisesti sovituissa soveltamismääräyksissä, jotka ministeriö olisi antanut. Lentolisä ei ollut ollut neuvotteluissa esillä osittamisen osalta.

Kirjallisena todisteena olevasta lentolisäjärjestelmää koskevasta soveltamisohjeesta (K2) H on todennut, että siinä puolustusministeriö oli antanut tietyissä tilanteissa luvan maksaa lentolisän suuruista henkilökohtaista lisää. Ohjeen muotoilu "lääketieteellisin perustein" oli valittu, koska oli haluttu kattaa lääketieteelliset tilanteet määrittelemättä sitä, oliko kyse sairaudesta, viasta tai vammasta. Tällaisia saattoivat olla esimerkiksi lentopelko tai ikääntymiseen liittyvä näkökyvyn rajoite. Lähtökohtana henkilökohtaisen lisän maksamisessa oli, että henkilö suoritti normaalisti muita työtehtäviään, joissa voitiin hyödyntää tai joissa vaadittiin lentäjänkoulutusta, vaikka henkilö ei voinutkaan enää lentää. Osa-aikatyössä henkilökohtainen lisä osittui. Ohjeessa ei otettu kantaa lisän suoriteperusteisuuteen, vaan lääketieteelliseen perusteeseen ja sen ilmenemiseen.

Arvio ja johtopäätökset

Arvioitavana on kysymys siitä, tuleeko lentolisä maksaa A:lle täysimääräisenä vai hänen työaikaansa suhteutettuna niinä kuukausina, jolloin hän on lentänyt vähintään kaksi tuntia. A on osatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavasta palkkausjärjestelmästä solmitun tarkentavan virkaehtosopimuksen lisäpalkkioita koskevan liitteen 5 mukaan lentolisää suoritetaan lentäjän tehtävään määräämiseksi vaadittavan erikoispätevyyden sekä palvelukseen liittyvien lentosuoritusten aiheuttaman vastuun ja vaaran perusteella. Lentolisä maksetaan virkamiehelle vain, mikäli hän on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää kalenterikuukauden aikana lentänyt vähintään kaksi tuntia. Jos lentolisän maksamiseksi vaadittava lentopalvelus on jonakin kuukautena pätevän syyn takia jäänyt suorittamatta, asianomainen voi suorittaa sen vielä seuraavan kalenterikuukauden aikana taikka asianomaisesta toiminnasta vastaavan esikunnan luvalla viimeistään kyseistä kuukautta seuraavan kolmen kuukauden kuluessa. Mikäli lentosuorituksen suorittamatta jättäminen johtuu sairauden, vian tai vamman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä, voidaan virkamiehelle kuitenkin maksaa lentolisää.

Asiassa on selvitetty, että lentolisää on puolustusvoimissa maksettu useiden vuosikymmenten ajan. Alun perin lisää on maksettu lentämiseen liittyvän vastuun ja vaaran perusteella, ja myöhemmin sen avulla on muun ohella myös sitoutettu lentäjiä pysymään puolustusvoimien palveluksessa. D:n, E:n ja H:n kertomusten perusteella voidaan todeta, että lentolisää maksetaan ennen kaikkea lentokelpoisuuden ylläpitämisestä. D ja E ovat kertoneet, että kuukausittaiseksi lentoajaksi on sopimuksessa määritelty kaksi tuntia, koska sen on yleisesti arvioitu olevan lentotaidon ylläpitämiseksi vaadittava vähimmäismäärä lentotunteja kuukaudessa. H:n mukaan lisää ei makseta kahden tunnin lentämisestä vaan kuukausittaisesta lentokelpoisuuden ylläpidosta. Työtuomioistuin toteaa, että sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan lentolisän maksamisen edellytyksenä on joka tapauksessa vähintään kaksi lentotuntia kuukaudessa määräyksestä ilmenevin poikkeuksin. D:n ja E:n kertomusten perusteella lisä on myös ymmärretty suoritusperusteiseksi.

Lentolisää koskevassa määräyksessä ei ole mainintaa siitä, minkä suuruisena lisä maksetaan osa-aikatyöntekijälle. H:n kertomuksesta on ilmennyt, että kysymys ei ole ollut esillä myöskään sopimusneuvotteluissa. Työtuomioistuin katsoo, että kanteen mukaista tulkintaa puoltavat määräyksen sanamuoto ja lentolisän tarkoitus ylläpitää lentäjien lentokelpoisuutta. Työnantajapuoli on kuitenkin katsonut, että nimenomaisen sopimuksen puuttuessa lentolisä osittuu valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen (YLVES) 6 §:n mukaisesti kuten muutkin lisäpalkkiot. Mainitun suhteellisuusperiaatetta (pro rata temporis) ilmentävän määräyksen mukaan osa-aikatyötä tekevälle virkamiehelle maksetaan palkkaus osa-aikatyön tuntimäärän mukaisena osuutena vastaavan kokoaikaisen viran 7 §:n mukaisesti määräytyvästä palkkauksesta. YLVES:n 7 §:n mukaan virkamiehen palkkaukseen luetaan tehtävän vaativuuteen perustuva palkanosa, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa, mahdollinen kokemusosa sekä takuupalkkaus. Lisäksi palkkaukseen luetaan muut säännöllisesti toistuvat tietyn suuruisina kuukausittaisina erinä maksettavat palkkaustekijät, palkanlisät ja lisäpalkkiot.

Kantajan mukaan työnantajapuolen tulkinta asiassa on pakottavan lainsäädännön vastainen. Tämän väitteen osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan perusteella. Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Jotta tilanteet olisivat vertailukelpoisia, niiden tulee olla rinnastettavissa toisiinsa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen osalta (HE 19/2014 vp s. 70.) Vertailukelpoisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti kyseessä olevan etuuden kannalta (ks. esim. tuomio Römer C-147/08, EU:C:2011:286, 42 kohta ja tuomio Hay C-267/12, EU:C:2013:823, 33 kohta).

Edelleen yhdenvertaisuuslain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

A on jäänyt 50 prosentin osatyökyvyttömyyseläkkeelle 1.7.2017 lukien. Osatyökyvyttömyys on johtunut A:n terveydentilasta. Hän on kuitenkin lentänyt vähintään kaksi tuntia kuukaudessa edellä jo kuvatuin tavoin. Kun sopimusmääräyksen mukaan lentolisä maksetaan täysimääräisenä, jos virkamies on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää lentänyt vähintään kaksi tuntia kalenterikuukauden aikana, A on tämän edellytyksen täyttäessään ollut lentolisän suhteen vertailukelpoisessa tilanteessa sellaisen kokoaikaisen virkamiehen kanssa, joka on yhtä lailla lentänyt vähintään edellytetyt kaksi tuntia kalenterikuukauden aikana mutta jolle on maksettu lentolisä täysimääräisesti. A:lle maksettava lentolisä on määräytynyt osatyökyvyttömyyseläkkeen mukaisen työajan suhteessa, jolloin häntä on kohdeltu hänen terveydentilansa perusteella epäsuotuisammin kuin on kohdeltu vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa kokoaikaista virkamiestä, jolla ei ole ollut terveydentilasta johtuvaa työkykyrajoitetta.

Työnantajapuoli ei ole esittänyt asiassa sellaista selvitystä, jonka perusteella erilaisen kohtelun voisi katsoa olevan yhdenvertaisuuslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla oikeutettua. Työtuomioistuin kiinnittää huomiota erityisesti puolustusministeriön henkilöstöyksikön 30.6.2011 antamaan lentolisäjärjestelmää koskevaan soveltamisohjeeseen (K2), jossa puolustusministeriö on ilmoittanut lentolisää koskevana tulkintanaan, että "mikäli lentokelpoisuuden menetys on tapahtunut lääketieteellisin perustein ja ilman henkilön omaa tuottamusta, voidaan henkilölle maksaa edellä mainitun lentolisän suuruista henkilökohtaista lisää. Tämä edellyttää, että henkilön ohjaajan tai tähystäjän tehtävissä hankittua ilmavoimallista osaamista voidaan muissa tehtävissä edelleen hyödyntää ja henkilön palvelussitoumus on voimassa." Virkamies voi siten saada lentolisän suuruista henkilökohtaista lisää lentokelpoisuutensa menettäneenäkin. Asiassa on lisäksi edellä todetusti selvitetty, että lentolisän keskeinen tarkoitus on lentäjien lentokelpoisuuden ylläpitäminen. Näihin seikkoihin nähden ei voida pitää oikeasuhtaisena sitä, että A:n kaltaisessa tilanteessa, jossa virkamies on terveydentilansa vuoksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä mutta siitä huolimatta täyttää lentolisän maksuperusteena olevan kahden lentotunnin edellytyksen, lisää ei makseta täysimääräisenä.

Edellä lausutuilla perusteilla kantajan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakko

Työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa virkaehtosopimuksen määräyksiä ottaen huomioon lentolisää koskevan sopimusmääräyksen sanamuoto ja pakottavan lainsäädännön mukaiset syrjinnän kieltoa koskevat velvoitteet. Valtiovarainministeriö on siten tuomittava hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla.

Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan kaikki Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa. JUKO ry on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi yhteensä 12.541,08 euroa. Valtiovarainministeriö on paljoksunut oikeudenkäyntikulujen määrää siltä osin kuin ne ovat ylittäneet 6.000 euroa.

JUKO ry:n asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen noin 37 työtuntia, ja tuntiveloitus on ollut 220 euroa. Työtuomioistuin katsoo, että asian laatu ja laajuus huomioon ottaen JUKO ry:n asiamiehen tuntiveloitusperuste ja asian hoitamiseen käytetty aika on ollut tavanomainen ja kohtuullinen. Työtuomioistuin harkitsee JUKO ry:n oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi korvaukseksi vaaditun määrän 12.541,08 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus upseereihin ja määräaikaisiin reserviupseereihin sovellettavaa palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (VES 270151) liitteen 5 kohdassa 1 tarkoitettuun lentolisään täysimääräisenä myös 1.7.2017 alkaneesta osatyökyvyttömyyseläkkeestä huolimatta silloin, kun A on suorittaessaan hänelle kuuluvaa tai määrättyä tehtävää lentänyt vähintään kaksi tuntia kalenterikuukaudessa,

- tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 5.000 euroa ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 12.541,08 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarikoski, Tossavainen, Lallo, Lehto ja Hämäläinen jäseninä. Valmistelija on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 31.1.2020