TT 2020:36

Hyvityssakkoon tuomitsemisen toistaminen
Lomaraha
Työehtosopimuksen rikkominen

Diaarinumero: R 53/19
Antopäivä: 1.4.2020

Työtuomioistuin oli 25.1.2019 antamallaan lainvoimaisella ratkaisulla TT 2019:15 tuominnut yhtiön hyvityssakkoon ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tieten rikkomisesta, kun yhtiö ei ollut 23.3.2017 jälkeen maksanut mainitun määräyksen mukaisia lomarahoja kanteessa tarkoitetuille kuudelle työntekijälle.

Käsiteltävänä olevassa asiassa yhtiö ei ollut maksanut loppupalkan 13.6.2019 yhteydessä lomarahaa yhdelle työntekijälleen. Yhtiön katsottiin rikkoneen työehtosopimusta tieten, ja se tuomittiin maksamaan hyvityssakkoa. Hyvityssakon määrässä otettiin huomioon muun ohella se, että yhtiö oli jo ennen käsiteltävänä olevassa asiassa tarkoitettua menettelyään tuomittu hyvityssakkoon samasta menettelystä.

KANTAJA

Tehy ry

VASTAAJA

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.11.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Hyvinvointialan liitto ry:n (4.12.2018 alkaen Hyvinvointiala HALI ry), Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n ja Tehy ry:n välinen ensihoitopalvelualan työehtosopimus 1.2.2018–30.4.2020 sisältää muun ohella seuraavan määräyksen.

---

18 § Vuosiloma

---

6. Lomaraha

Lomaraha on 50 % vuosilomapalkasta ja se maksetaan työntekijän palattua työhön lomaltaan tai lomansa osalta. Mikäli kuitenkin lomarahan tai sen osan maksaminen tuottaisi yritykselle suuria taloudellisia vaikeuksia, työnantaja ja työntekijä voivat sopia lomarahan tai sen osan maksuajankohdan siirtämisestä enintään seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Mikäli työntekijän työsuhde päättyy ennen lomarahan tai sen osan maksuajankohtaa, maksetaan se työsuhteen päättyessä.

Maksettaessa lomakorvaus työsuhteen jatkuessa tai työsuhteen päättyessä työntekijälle maksetaan lomarahaa vastaava korvaus siltä osin kuin lomarahaa ei ole hänelle aiemmin maksettu.

Lomarahaa tai vastaavaa korvausta ei suoriteta työntekijälle, joka on välittömästi ennen loman alkamista tai työsuhteen päättymistä tai loman päätyttyä ollut työstä poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä tai jättää irtisanomisajan noudattamatta. Lomarahaa tai vastaavaa korvausta ei makseta siinäkään tapauksessa, että työntekijä on irtisanottu työntekijästä johtuvasta syystä tai että työsopimus on purettu edellyttäen, että irtisanomista tai purkua ei todeta lainvastaiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A oli työskennellyt X Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) palveluksessa tuntipalkkaisena työntekijänä joulukuusta 2018 toukokuun loppuun 2019. A:lle oli maksettu 13.6.2019 loppupalkka ilman lomarahaa. Yhtiö oli ilmoittanut pidättäytyvänsä lomarahan maksamisesta A:lle siihen saakka, kunnes korkein oikeus antaa ratkaisunsa yhtiön työtuomioistuimen tuomiosta TT 2019:15 tekemään ylimääräistä muutoksenhakua koskevaan hakemukseen. Yhtiö oli edellä kerrotulla ratkaisulla tuomittu 4.000 euron hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, kun se ei ollut maksanut lomarahaa tuntipalkkaisille työntekijöilleen.

Tehy ry on katsonut, että yhtiön menettelyssä oli nyt kysymys samasta työehtosopimuksen vastaisen menettelyn jatkamisesta kuin oli ollut kyse edellä mainitussa työtuomioistuimen tapauksessa. Yhtiö on katsonut, että se ei ollut työehtosopimuksen mukaan velvollinen suorittamaan lomarahaa, joten perustetta hyvityssakon tuomitsemiselle ei ollut. Yhtiö oli 23.3.2017 saanut tiedon sopimusosapuolten ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohtaa koskevasta tulkinnasta.

KANNE

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa

- X Oy:n suorittamaan Tehy ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tietensä rikkomisesta ja

- velvoittaa X Oy:n korvaamaan Tehy ry:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.332,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen mukaan lomaraha maksettiin loppupalkassa, milloin työsuhde päättyi ennen lomarahan maksuajankohtaa. Tehy ry:n lakimies oli kehottanut yhtiötä maksamaan A:lle lomarahan viivytyksettä. Yhtiön toimitusjohtaja kuitenkin ilmoitti sähköpostitse, ettei yhtiöllä ollut aikomustakaan maksaa lomarahaa, mikä osoitti täydellistä piittaamattomuutta työehtosopimusjärjestelmää kohtaan.

Yhtiön menettelyssä oli kysymys saman työehtosopimuksen vastaisen menettelyn jatkamisesta kuin oli ollut kyse asiassa TT 2019:15. Koska aiemmalla hyvityssakolla ei ollut ollut vaikutusta yhtiön menettelyyn, se tuli tuomita vähintään 8.000 euron hyvityssakkoon työehtosopimuksen vastaisen menettelynsä jatkamisesta.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja Tehy ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Yhtiö ei ollut työehtosopimuksen mukaan velvollinen suorittamaan lomarahaa, joten perustetta hyvityssakon tuomitsemiselle ei ollut.

Työtuomioistuimen tuomio TT 2019:15 oli pakottavan lainsäädännön vastainen. Sille ei näin ollen voitu antaa oikeusvoimavaikutusta nyt käsillä olevaa asiaa ratkaistaessa, ja tämä asia tuli tutkia itsenäisenä juttuna.

Ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohta oli pysynyt muuttumattomana ainakin vuodesta 2014 lukien. Työehtosopimukseen osallisten liittojen tulkinta edellä mainitusta kohdasta ei ollut ollut aina yksimielinen. Hyvinvointialan liitto oli ilmoittanut yhtiön palkanlaskijalle, että lomarahaa ei tarvinnut maksaa. Liitto oli kuitenkin asian TT 2019:15 käsittelyn yhteydessä ilmoittanut, että tulkinta, jonka mukaan lomaraha tuli maksaa tarvittaessa töihin kutsuttaville, olisi yksimielinen.

Asiassa esitetty "yksimielinen" tulkinta oli selkeästi työehtosopimuksen kirjallisen tekstin vastainen. Yleisten tulkintaperiaatteiden mukaan työehtosopimuksen 18 §:n 2 ja 3 momenttien sisältö viittasi siihen, mitä 1 momentissa oli määrätty lomakorvaukseen oikeutetusta henkilöstä, eikä lomakorvaukseen oikeutettujen piiriä ollut laajennettu 2 ja 3 momenteilla. Työntekijän tuli siis kerryttää lomaa, jotta lomarahan maksamiselle olisi peruste. Tarvittaessa töihin kutsuttaville, kuten A:lle, ei kertynyt lomaa, vaan lomakorvaus maksettiin kuukausipalkan yhteydessä.

Tulkinta, jonka mukaan lomaraha piti maksaa niin sanotulle keikkatyöntekijälle, asetti järjestäytymättömän ja järjestäytyneen työnantajan erilaiseen asemaan. Järjestäytymätön työnantaja voi selvittää ainoastaan sen, mitä julkaistussa työehtosopimuksessa oli kirjattu, eikä voinut saada mistään tietoa muuttuneesta sanamuodon vastaisesta tulkinnasta. Jos järjestäytymätöntä työnantajaa vastaan ajettaisiin kannetta yleisessä tuomioistuimessa lomarahan maksamiseksi, hän voisi vedota julkaistun työehtosopimuksen sanamuotoon kiistäessään maksuvelvollisuuden. Edellä kerrottu salainen tulkinnan muutos ei voinut sitoa myöskään järjestäytynyttä työnantajaa. Näin oli, vaikka työnantajaliitto olisi kehottanut sidottua työnantajaa muuttuneen tulkinnan mukaiseen lomarahan maksamiseen, koska tällöin yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä voitaisiin joutua soveltamaan kahden työnantajan välillä eri tavalla. Tullakseen kaikkia sitovaksi muuttunut tulkinta olisi tullut julkaista ja kirjata sopimustekstiin, muutoin tulkinta oli mitätön. Tehy ry ei ollut edes väittänyt, että sen kannan mukainen tulkinta olisi kirjattuna jossain. Koska tulkinta oli mitätön, ratkaisun TT 2019:15 lopputuloksella ei voinut olla merkitystä nyt esillä olevaa asiaa arvioitaessa.

Vaikka kysymystä tulkinnan muuttumisesta oli käsitelty jo asian TT 2019:15 yhteydessä, tulkintaa ei vastaajan tietojen mukaan ollut edelleenkään kirjattu yhdistyslain edellyttämällä tavalla. Näin ollen kyse oli mitättömästä päätöksestä, jota ei ollut velvollisuutta noudattaa.

Työehtosopimuksen edellä kerrottu tulkinta oli pakottavan lainsäädännön vastainen myös sillä perusteella, että työntekijät saisivat tällöin erilaista rahallista korvausta työstään riippuen siitä, ovatko he vakituisia vai erikseen työhön kutsuttavia työntekijöitä. Työsopimuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja Suomea sitovat kansainväliset sopimukset velvoittivat työnantajaa kohtelemaan samaa työtä tekeviä työntekijöitä samalla tavalla. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva ja tarvittaessa töihin kutsuttava työntekijä tekivät täsmälleen samaa työtä saman työnantajan palveluksessa ja vieläpä samassa ambulanssissa yhtäaikaisesti. Jos katsottaisiin, että vastaaja oli asiassa rikkonut tieten työehtosopimusta, vastaajalta edellytettäisiin käytännössä yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua työsyrjintää. Vastaajalla ei ollut yhdenvertaisuuslain 12 §:ssä tarkoitettua oikeuttamisperustetta. Myöskään muualla terveyspalvelualalla ei ollut käytäntöä maksaa lomaraha tarvittaessa työhön kutsuttavalle työntekijälle.

Vastaaja oli työsopimuslain 2 luvun 7 §:n velvoitteen mukaisesti maksanut lomarahan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesti kaikille lomalta tai sen osalta työhön palaaville työntekijöille. Näin ollen vastaaja ei ollut rikkonut tietensä sitä sitovaa työehtosopimusta.

Kiistämisperusteet huomioon ottaen Tehy ry:n vaatima hyvityssakon määrä oli liiallinen. Hyvityssakkoa tulisi joka tapauksessa tuomita enintään 2.000 euroa.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostit 8.2.2017 B – C

2. Sairaankuljettajien vuosilomaopas

MUU OIKEUDENKÄYNTIAINEISTO

- Vuosiansiolaskelma vakituinen työntekijä – keikkatyöntekijä, laatinut D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Asian käsittely

Asiassa 6.11.2019 pidetyn valmisteluistunnon jälkeen asianosaiset ovat toimittaneet 4.12.2019 työtuomioistuimelle kirjalliset lausumat. Tehy ry on lausumassaan ilmoittanut, että asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Työtuomioistuin on lähettänyt 4.12.2019 X Oy:lle (jäljempänä yhtiö) lausumapyynnön, jossa sitä on pyydetty ilmoittamaan, voidaanko asia ratkaista kirjallisessa menettelyssä ja oikeudenkäyntikulujensa lopullinen määrä. Kun työtuomioistuin ei ole vastaanottanut yhtiön lausumaa määräpäivään 9.12.2019 mennessä, sille on lähetetty saman sisältöinen lausumapyyntö uudestaan 10.12.2019. Samassa yhteydessä työtuomioistuin on todennut, että jos yhtiö ei vastaa viimeistään 12.12.2019, työtuomioistuin olettaa, että asian ratkaiseminen kirjallisessa menettelyssä käy myös yhtiölle. Yhtiö ei ole toimittanut lausumaa työtuomioistuimelle.

Kun asiassa ei ole nimetty henkilötodistelua ja Tehy ry on ilmoittanut, että asia voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä, työtuomioistuin on katsonut, että asian ratkaiseminen pääkäsittelyä toimittamatta on tarkoituksenmukaista. Näin ollen työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla katsonut valmistelun asiassa päättyneeksi ja pääkäsittelyä toimittamatta siirtänyt asian neuvotteluistunnossa ratkaistavaksi.

Perustelut

Työtuomioistuin on 25.1.2019 antamallaan lainvoimaisella ratkaisulla TT 2019:15 tuominnut yhtiön hyvityssakkoon työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tietensä rikkomisesta, kun yhtiö ei ole 23.3.2017 jälkeen maksanut mainitun määräyksen mukaisia lomarahoja kanteessa tarkoitetulle kuudelle tarvittaessa töihin kutsuttavalle työntekijälle. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys siitä, että yhtiö ei ole maksanut loppupalkan 13.6.2019 yhteydessä lomarahaa yhdelle tuntipalkkaiselle työntekijälleen. Tehy ry:n mukaan yhtiö on näin menetellessään jatkanut samaa työehtosopimuksen vastaista menettelyä kuin mistä on ollut kyse asiassa TT 2019:15. Yhtiö on perustellut kanteen hylkäämistä koskevaa vaatimustaan ensinnäkin sillä, että työtuomioistuimen tuomio TT 2019:15 on pakottavan lainsäädännön vastainen, eikä sille voida näin ollen antaa oikeusvoimavaikutusta käsillä olevaa asiaa ratkaistaessa. Yhtiö on katsonut muun ohella, että työehtosopimukseen osallisten työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohtaa koskeva tulkinta on mitätön, koska sitä ei ole kirjattu yhdistyslain edellyttämällä tavalla. Lisäksi kyseinen tulkinta on asettanut järjestäytymättömän ja järjestäytyneen työnantajan eri asemaan, koska tulkinta ei ole käynyt ilmi määräyksen sanamuodosta. Näin ollen tulkinta ei ole voinut sitoa järjestäytynyttäkään työnantajaa. Edelleen yhtiön mukaan tulkinta on niiden työsopimuslain ja yhdenvertaisuuslain säännösten sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastainen, jotka velvoittavat työnantajaa kohtelemaan samaa työtä tekeviä työntekijöitä samalla tavalla, sillä kyseisen tulkinnan perusteella työntekijät saisivat erilaista rahallista korvausta työstään riippuen siitä, ovatko he vakituisia vai erikseen työhön kutsuttavia työntekijöitä.

Työtuomioistuin toteaa, että korkein oikeus on 10.12.2019 antamallaan ratkaisulla hylännyt yhtiön ylimääräisen muutoksenhakemuksen, joka kohdistui työtuomioistuimen tuomioon TT 2019:15. Yhtiö on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa vedonnut osin eri kiistämisperusteisiin kuin edellä mainittua asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä. Työtuomioistuin ottaa seuraavassa kantaa esitettyihin uusiin väitteisiin.

Työehtosopimuksiin osallisilla on oikeus yhteisesti päättää tietylle sopimuskohdalle annettavasta tulkinnasta (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 158 ja 163). Tulkinnan pätevyyden edellytykseksi ei ole säädetty kirjallista muotoa. Yhtiö on esittänyt yleisellä tasolla olevan väitteen siitä, että työehtosopimukseen osallisten työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdalle antama tulkinta asettaisi järjestäytymättömän ja järjestäytyneen työnantajan eri asemaan. Työtuomioistuin toteaa, että järjestäytymätöntä työnantajaa koskevaa asiaa yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäessä työtuomioistuimelta voidaan pyytää lausunto riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta. Tällöin työtuomioistuin pyytää asiasta lausunnon työehtosopimukseen osallisilta. Tällä oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla lausuntomenettelyllä voidaan osaltaan varmistaa se, että työehtosopimusmääräystä sovelletaan samalla tavoin järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien piirissä. Järjestäytymätön ja järjestäytynyt työnantaja eivät siis ole vastauksessa esitetyllä tavalla eri asemassa.

Työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan mukaan lomaraha on 50 prosenttia vuosilomapalkasta ja maksettaessa lomakorvaus maksetaan myös lomarahaa vastaava korvaus siltä osin kuin lomarahaa ei ole aiemmin maksettu. Työtuomioistuin toteaa, että lomarahan prosenttiosuus on kaikkien työehtosopimuksen piirissä olevien työntekijöiden kohdalla sama. Mahdolliset työntekijäkohtaiset erot lomarahojen tai lomarahoja vastaavien korvauksien määrissä johtuvat siis vuosilomapalkan tai lomakorvauksen määrästä eivätkä edellä mainitusta lomarahamääräyksestä. Näin ollen eri työntekijäryhmät eivät joudu vastauksessa esitetyllä tavalla perusteettomasti eri asemaan tulkittaessa työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan määräystä sopimukseen osallisten yhteisen kannan mukaisesti.

Tuomion TT 2019:15 perusteella on selvää, että työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisen tulkinnan mukaan lomaraha tulee maksaa työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan nojalla tuntityöntekijälle. Riidatonta on, että yhtiö on ollut tietoinen edellä mainitusta tulkinnasta 23.3.2017 lukien ja että se ei ole maksanut A:lle lomarahaa loppupalkan 13.6.2019 yhteydessä. Työtuomioistuin katsoo, että yhtiö on näin menetellessään tieten rikkonut ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan määräystä.

Hyvityssakko

Koska yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimusta, se on työehtosopimuslain 7 §:n nojalla velvollinen suorittamaan hyvityssakkoa.

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus ja syyllisyyden määrä. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon se, että yhtiö on toistanut samaa menettelyä, josta se on jo ratkaisulla TT 2019:15 tuomittu 4.000 euron hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään yhtiö on velvollinen korvaamaan oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut. Vaadittu oikeudenkäyntikulujen määrä 3.332,50 euroa, joka sisältää 2.050 euron oikeudenkäyntimaksun, on kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla X Oy:n maksamaan Tehy ry:lle 6.000 euroa hyvityssakkoa ensihoitopalvelualan työehtosopimuksen 18 §:n 6 kohdan tieten rikkomisesta.

Työtuomioistuin velvoittaa X Oy:n suorittamaan Tehy ry:lle arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujen korvauksena 3.332,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarikoski, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Koskinen jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 1.4.2020