TT 2020:58

Arkipyhä
Työajan lyhentäminen
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 132/18
Antopäivä: 9.6.2020

Kysymys arkipyhäviikon lauantai- ja aattopäivänä tehdyn työn korvaamisesta.

Tuomiossa katsottiin, että yrityskohtaisen työehtosopimuksen mukainen arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivänä tehdystä työstä annettava vapaa oli yhtiössä pitkään noudatetun käytännön mukaisesti voitu antaa paitsi kokonaisina vapaapäivinä, myös työvuoroja lyhentämällä. Yhtiössä noudatettu menettelytapa oli lisäksi vastannut luottamusmiesten aikoinaan antamaa tai hyväksymää tarkempaa ohjeistusta eikä tähän soveltamiseen ollut selvitetty reagoidun ennen riidanalaista tapausta. Pitkäaikaisen ja riidattoman soveltamiskäytännön perusteella työtuomioistuin katsoi työnantajapuolen tulkinnan vastaavan sopijapuolten yhteistä tarkoitusta. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

KUULTAVA

Tallink Silja Oy

ASIA

Palkkaus


Vireille 31.12.2018

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.11.2019

Asiassa päätettiin oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 30 §:n 2 momentin nojalla ottaa erikseen välituomiolla ratkaistavaksi kysymys työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

Pääkäsittely 3.3.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n Tallink Siljan toimihenkilöitä koskeva, ajalla 1.2.2018–31.1.2021 voimassa oleva työehtosopimus sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

18 § Työaika myyntipalvelussa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa

Työaika myyntipalvelussa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa voidaan järjestää niin, että työaika 3 kuukauden tasoittumisjakson aikana tasoittuu viikoittaiseen säännölliseen työaikaan. Paikallisesti voidaan sopia pidemmästä tasoittumisjaksosta. Paikallisesti sovittaessa tasoittumisjakson pituus voi olla enintään 1 vuosi. Työnantaja ilmoittaa toimihenkilölle tasoittumisjakson alkamis- ja päättymisajankohdan.

Vuorokautinen säännöllinen työaika voi myyntipalvelussa, matkamyymälöissä sekä terminaaleissa olla enintään 10 tuntia sekä rahdissa enintään 12 tuntia. Mikäli myyntipalvelussa, matkamyymälöissä ja terminaaleissa on tarve ottaa käyttöön pidempi säännöllinen vuorokautinen enimmäistyöaika, voidaan siitä sopia paikallisesti. Enimmäistyöaika on tällöin 12 tuntia.

Työvuorot pyritään suunnittelemaan vähintään neljän tunnin pituiseksi. Alle neljän tunnin työvuoroja voidaan käyttää perustellusta syystä, esimerkiksi yksittäisen lähtöselvityksen kesto, osittaista hoitovapaata tekevien työntekijöiden työajan paikkaaminen. Vähimmäistyöaika on tällöin kaksi tuntia.

Yhtäjaksoisten työpäivien enimmäismäärä on 8 päivää ja yhtäjaksoisten vapaapäivien enimmäismäärä on 7 päivää.

19 § Keskimääräinen säännöllinen työaika

Keskimääräisen säännöllisen viikkotyöajan käyttöönottaminen edellyttää työajan tasoittumisjärjestelmän laatimista vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu säännölliseen työaikaan:

päivätyössä 6 viikon pituisena ajanjaksona yrityksen toimintojen välttämättömästi sitä vaatiessa

keskeytyvässä kaksivuorotyössä enintään 9 viikon pituisena ajanjaksona

Säännöllinen vuorokautinen työaika ei saa ylittää 8 tuntia.

Sekä vuoro- että päivätyössä tasoittumisjaksoon tulee sisältyä keskimäärin kaksi vapaapäivää viikkoa kohti.

Paikallisesti sopimalla voidaan työaika järjestää myös siten, että se on keskimäärin työehtosopimuksessa määrätyn vuorokautisen ja viikoittaisen työajan pituinen. Tasoittumisjakso on enintään yksi vuosi. Työajan tasoittaminen näihin määriin voi tapahtua myös antamalla viikkolevon lisäksi kokonaisia vapaapäiviä.

Paikallisesti sopimalla voidaan vuorokautista säännöllistä työaikaa pidentää enintään kahdella tunnilla. Jos työtä tehdään useampana kuin viitenä päivänä viikossa, säännöllinen viikoittainen työaika on enintään 48 tuntia.

Säännöllinen viikoittainen ja vuorokautinen työaika voidaan paikallisesti sopia edellä mainituista enimmäismääristä poiketen, mikäli työaikajärjestelystä ilmoitetaan liitoille. Vuorokautinen säännöllinen työaika voi tällöin olla enintään 12 tuntia. Tasoittumisjakso on enintään yksi vuosi. Yksittäisellä toimihenkilöllä on perustellusta henkilökohtaisesta syystä oikeus noudattaa aikaisempaa työaikaansa ja siirtyä takaisin perustyöaikaan. Tällöin hänen tulee ilmoittaa siitä työnantajalle vähintään kolme päivää ennen, ellei paikallisesti toisin sovita.

Jos työsuhde tässä työaikamuodossa päättyy tai palkanmaksu keskeytyy kesken tasoittumisjakson, maksetaan tai vähennetään palkasta normaalin säännöllisen työajan ylittävät tai alittavat tunnit peruspalkan mukaan.

Työvuoroluettelo on laadittava vähintään kolmeksi viikoksi kerrallaan. Siinä on mainittava työn alkamis- ja päättymisaika.

20 § Työvuoroluettelo ja työajan tasoittumisjärjestelmä

Työpaikalla on laadittava työvuoroluettelo, jos se on työn laatuun nähden mahdollista. Työvuoroluettelosta tulee ilmetä päivittäisen säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohta, ruokailutauon pituus ja ajankohta sekä viikoittaiset vapaapäivät.

Työvuoroluetteloon tai työajan tasoittumisjärjestelmään tulevista pysyvistä muutoksista on ilmoitettava asianomaisille toimihenkilöille ja luottamusmiehelle mahdollisimman ajoissa ja viimeistään kaksi viikkoa ennen muutoksen voimaantuloa. Jos muutos koskee useampia toimihenkilöitä tai muuten merkittävää osaa henkilökunnasta, muutoksesta tulee neuvotella luottamusmiehen kanssa etukäteen.

[---]

21 § Lisätyö

Lisätyöllä tarkoitetaan työtä, jota työnantajan aloitteesta ja toimihenkilön suostumuksella tehdään yli sovitun työajan sen kuitenkaan ylittämättä lain mukaisia säännöllisen työajan enimmäismääriä.

Lisätyöstä maksetaan tuntiluvun mukaan korottamaton palkka, ellei lisätyön korvaamisesta vastaavalla vapaalla ole sovittu. Lisätyöstä maksettava perustuntipalkka lasketaan samalla tavalla kuin ylityökorvausta laskettaessa.

Toimihenkilölle, jonka säännöllinen työaika on 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa, maksetaan kuitenkin työvuoroluettelon mukaisen vuorokautisen tai viikoittaisen työajan ylittävästä lisätyöstä korvaus kuten vuorokautisesta tai viikottaisesta ylityöstä on sovittu. Lisätyö ei ole ylityötä.

22 § Ylityö

1. Ylityön käsite ja ylityön enimmäismäärän tarkastelujakso

Ylityöksi luetaan työ, jota työnantajan aloitteesta ja toimihenkilön suostumuksella tehdään laissa säädettyjen säännöllisen työajan enimmäismäärien lisäksi.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään työajan tasoittumisjärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kuin työaika on keskimäärin lyhyempi kuin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

[---]

2. Ylityökorvaukset

Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla sekä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla sekä seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Lauantaipäivänä sekä pyhä- ja juhlapäivän aattona tehdystä vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kaikilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Pääsiäislauantaina, juhannusaattona ja jouluaattona tehdystä viikoittaisesta ylityöstä maksetaan kaikilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Jaksotyössä maksetaan 80 tunnin jakson ylittävästä työstä 12 ensimmäiseltä tunnilta ja 120 tunnin jakson ylittävästä työstä 18 ensimmäiseltä tunnilta

50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

Ylityökorotus tai koko palkka ylityön ajalta voidaan maksaa kiinteänä kuukausikorvauksena tai vaihtaa vastaavaan vapaaseen, jos siitä on sovittu asianomaisen toimihenkilön kanssa. Vapaa-aika on annettava ja otettava kuuden kuukauden kuluessa ylityön tekemisestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 § Vapaapäivät

Viikkoa kohti annettava toinen vapaapäivä voi olla kiinteä viikonpäivä (lauantai tai, ellei se ole mahdollista, maanantai) tai vaihtuva viikonpäivä, jos työtä tehdään vähintään kuutena päivänä viikossa.

Jos työssä noudatetaan keskimääräistä viikkotyöaikaa, vapaapäivät ajoitetaan siten, että jaksoon tulee niin monta vapaapäivää, että työaika jakson kuluessa tasoittuu säännöllisen viikkotyöaikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 § Arkipyhäviikot

Arkipyhäviikolla on lauantain ja arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton säännöllinen työaika sama kuin muina arkipäivinä.

Vapaapäiviä ovat kuitenkin päivä- ja kaksivuorotyössä uudenvuodenpäivän viikon lauantai, loppiaisviikon lauantai, pääsiäislauantai, pääsiäisen jälkeinen lauantai, vapunpäivän viikon lauantai, helatorstaiviikon lauantai, juhannusaatto, itsenäisyyspäiväviikon lauantai, jouluaatto ja joulun jälkeinen lauantai.

Näinä päivinä työskentely korvataan säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä. Mikäli vapaan antaminen ei ole mahdollista, korvataan se rahana kuten ylityö. Korvaamistapaa koskevat kysymykset tulee selvittää etukäteen.

25 § Arkipyhäviikkojen työaika

Vuonna 2018

1. viikko loppiaisviikko...………………...4 pv

13. viikko pääsiäisviikko.........………….4 pv

14. viikko pääsiäisen jälkeinen viikko....4 pv

18. viikko vapunpäiväviikko.........…..….4 pv

19. viikko helatorstaiviikko ......………...4 pv

25. viikko juhannusviikko......….….........4 pv

49. viikko itsenäisyyspäiväviikko....…....4 pv

52. viikko jouluviikko ...............…….…..2 pv

1. viikko joulun jälkeinen viikko...……...4 pv

Vuonna 2019

1. viikko loppiaisviikko...…………..…….4 pv

16. viikko pääsiäisviikko............………..4 pv

17. viikko pääsiäisen jälkeinen viikko....4 pv

18. viikko vapunpäiväviikko...…………..4 pv

22. viikko helatorstaiviikko...…………....4 pv

25. viikko juhannusviikko...……………..4 pv

49. viikko itsenäisyyspäiväviikko...…….4 pv

52. viikko jouluviikko...…………….…....2 pv

1. viikko joulun jälkeinen viikko......…...4 pv

Vuonna 2020

2. viikko loppiaisviikko...………………. 4 pv

15. viikko pääsiäisviikko...…………….. 4 pv

16. viikko pääsiäisen jälkeinen viikko...4 pv

18. viikko vapunpäiväviikko...………….4 pv

21. viikko helatorstaiviikko …….……....4 pv

25. viikko juhannusviikko...…………….4 pv

52. viikko jouluviikko ……………….…..3 pv

53. viikko joulun jälkeinen viikko...…....4 pv

Vuonna 2021

1. viikko loppiaisviikko...…………..…..4 pv

Toimihenkilölle, joka on tehnyt arkipyhäviikolla työtä enemmän kuin ko. arkipyhäviikon työaika edellyttää, korvataan ylittävät tunnit, kuten viikkoylityöstä on sovittu, mikäli sitä ei ole korvattava vuorokautisena ylityönä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 24 ja 25 §:iä sisällöllisesti vastaavat määräykset ovat sisältyneet sopimuskautta 1.2.2018–31.1.2021 edeltäneiden sopimuskausien 1.6.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2018 työehtosopimuksiin.

ASIAN TAUSTA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välillä solmittu Tallink Siljan toimihenkilöitä koskeva yrityskohtainen työehtosopimus on laadittu ensimmäisen kerran 1.2.2001 alkaneelle sopimuskaudelle. Nykyisiä työehtosopimuksen 24 §:n toisen ja kolmannen kappaleen määräyksiä vastaavat määräykset ovat sisältyneet yrityskohtaiseen työehtosopimukseen asiallisesti samansisältöisinä alusta alkaen. Ennen yrityskohtaista työehtosopimusta yhtiön toimihenkilötyössä noudatettu Palvelualojen Toimialaliiton toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus sisälsi vastaavat määräykset jo 1990-luvulla. Tämä työehtosopimus pohjautui teollisuuden teknisten toimihenkilöiden runkosopimukseen ja teollisuustoimihenkilöiden yleissopimukseen, joita noudatettiin vuoteen 1995 saakka.

Työehtosopimuksen arkipyhäviikon työaikaa koskevassa määräyksessä, joka nyt on työehtosopimuksen 25 §:ssä, on kaikkina työehtosopimuskausina määritetty arkipyhäviikkojen työpäivien lukumäärä eli säännöllinen työaika siten, että kukin 24 §:ssä luetelluista arkipyhistä on lyhentänyt viikon työaikaa yhdellä työpäivällä. Työehtosopimuksen 24 §:ssä on lueteltu ja luetellaan edelleen tietyt arkipyhät ja todetaan, että tuon arkipyhän sisältävän viikon lauantaina tehty työ korvataan säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä, tai jos vapaan antaminen ei ole mahdollista, korvataan se rahana kuten ylityö. Työehtosopimuksen 25 §:ssä on todettu ja todetaan edelleen, että toimihenkilölle, joka on tehnyt arkipyhäviikolla työtä enemmän kuin kyseisen arkipyhäviikon työaika edellyttää, korvataan ylittävät tunnit kuten viikkoylityöstä on sovittu, mikäli sitä ei ole korvattava vuorokautisena ylityönä.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko toimihenkilöille korvattu työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa tarkoitettu lauantaipäivänä tehty työ säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä tai rahana kuten ylityö mainitun säännöksen kolmannessa kappaleen mukaisella tavalla. Työehtosopimuksen tulkinnan osalta riitaa on siitä, onko määräyksessä tarkoitettu vapaa tullut antaa kokonaisena vapaapäivänä sekä siitä, onko vapaa annettava kyseisellä arkipyhäviikolla vai voidaanko se antaa myös muuna ajankohtana kyseisen tasoittumisjakson aikana. Osa-aikaisten toimihenkilöiden osalta riitaa on lisäksi siitä, onko korvauksen edellytyksenä se, että työehtosopimuksen 25 §:n mukainen viikkotyöaika tullut täyteen.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

Asiassa on päätetty ottaa erikseen välituomiolla ratkaistavaksi kysymys työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Tallink Siljan toimihenkilöitä koskevan, sopimuskausina 1.6.2014–31.1.2017, 1.2.2017–31.1.2018 ja 1.2.2018–31.1.2021 voimassa olleen työehtosopimuksen 24 §:n mukaan päivä- ja kaksivuorotyössä uudenvuodenpäivän viikon lauantaina, loppiaisviikon lauantaina, pääsiäislauantaina, pääsiäisen jälkeisenä lauantaina, vapunpäivän viikon lauantaina, helatorstaiviikon lauantaina, juhannusaattona, itsenäisyyspäiväviikon lauantaina, jouluaattona ja joulun jälkeisenä lauantaina tehdystä työstä on maksettava kokoaikaiselle työntekijälle 50 prosenttia korotettua palkkaa kahdeksaan työtuntiin saakka ja sen ylittäviltä osin 100 prosenttia korotettua palkkaa, ellei tuon työn korvaaminen säännöllisenä työaikana annettavina kokonaisina vapaapäivinä kyseisellä arkipyhäviikolla (ensisijainen vaatimus) tai kyseisen tasoittumisjakson aikana (toissijainen vaatimus) ole mahdollista

- vahvistaa, että Tallink Siljan toimihenkilöitä koskevan, sopimuskausina 1.6.2014–31.1.2017, 1.2.2017–31.1.2018 ja 1.2.2018–31.1.2021 voimassa olleen työehtosopimuksen 24 §:n mukaan päivä- ja kaksivuorotyössä uudenvuodenpäivän viikon lauantaina, loppiaisviikon lauantaina, pääsiäislauantaina, pääsiäisen jälkeisenä lauantaina, vapunpäivän viikon lauantaina, helatorstaiviikon lauantaina, juhannusaattona, itsenäisyyspäiväviikon lauantaina, jouluaattona ja joulun jälkeisenä lauantaina tehdystä työstä on maksettava osa-aikaiselle työntekijälle 50 prosenttia korotettua palkkaa kahdeksaan työtuntiin saakka ja sen ylittäviltä osin 100 prosenttia korotettua palkkaa, ellei tuon työn korvaaminen säännöllisenä työaikana annettavina kokonaisina vapaapäivinä kyseisellä arkipyhäviikolla (ensisijainen vaatimus) tai kyseisen tasoittumisjakson aikana (toissijainen vaatimus) ole mahdollista

- velvoittaa Tallink Silja Oy:n maksamaan tuomion liitteestä ilmeneville toimihenkilöille liitteestä ilmenevät määrät korkoineen sekä

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Tallink Silja Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksen 24 §:ää on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti siten, että määräyksen toisessa kappaleessa tarkoitettuina lauantaipäivinä työskentely korvataan säännöllisenä työaikana annettavilla kokonaisilla vapaapäivillä. Vapaa on annettava kyseisenä arkipyhäviikolla tai ainakin tasoittumisjakson aikana.

Osa-aikaisten toimihenkilöiden osalta työehtosopimusta ei voida tulkita vastaajan väittämin tavoin siten, että korvauksen maksamisen tai vapaan antamisen edellytyksenä on se, että työehtosopimuksen 25 §:n mukainen kokoaikaisen toimihenkilön viikkotyöaika on tullut täyteen. Korvausperusteena on yksinomaan työskentely 24 §:n toisessa kappaleessa tarkoitettuna arkipyhäviikon lauantaina.

Työehtosopimuksen arkipyhäviikon työaikaa koskevasta 25 §:n määräyksestä ilmenee osapuolten yhteinen tahtotila siitä, että 24 §:ssä mainitut arkipyhäksi osuvat pyhät lyhentävät kyseisen työviikon työaikaa yhdellä työpäivällä per arkipyhä. Tämä ilmenee siitä, että vuosittaisten arkipyhäviikkojen työaika on laskettu auki työehtosopimuksen 25 §:n sisältämään taulukkoon siten, että kyseisen työviikon säännöllinen työaika pienenee edellä todetusti. Kyseisen työviikon viikkoylityön kynnys laskee siten yhdellä työpäivällä per viikon arkipäiväksi osuva arkipyhä. Työehtosopimuksen 25 §:n perusteella maksettava arkipyhäviikon ylityökorvaus viikkoylityönä korvataan rahana, kuten ylityökorvaukset muutenkin, ellei toimihenkilön kanssa erikseen sovita korvaamisesta vapaana (22 §:n 2 kohta viides kappale).

Työehtosopimuksen 24 § on 25 §:stä erillinen säännös, joka koskee vapaapäivänä tehdyn työn korvaamista. Toisin kuin 25 §:n viikkoylityökorvausmääräys, 24 §:n sisältämät säännökset yleisesti ottaen koskevat säännöllisenä työaikana tehtävää työtä, mikä ilmenee sen ensimmäisen kappaleen toteamuksesta: "Arkipyhäviikolla on lauantain --- säännöllinen työaika sama kuin arkipäivänä." Työehtosopimuksen 24 § yleisesti ottaen sääntelee säännöllistä työaikaa ja vapaapäiviä arkipyhäviikolla eikä määräyksen mukaisten korvausten edellytyksenä ole se, että työ on ylityötä.

Työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa määritetään ensimmäisestä kappaleesta poiketen vapaapäivät (jotka olisivat muutoin ensimmäisen kappaleen mukaisesti säännöllisiä työpäiviä) ja kolmannessa kappaleessa on määräys noina toisen kappaleen mukaisesti vapaapäiviksi määritettyinä päivinä tehdyn työn korvaamisesta.

Työehtosopimuksen 24 §:n kolmannen kappaleen mukaisen korvauksen maksamisen edellytykseksi ei ole määritetty sitä, että kyse on viikkoylityöstä (että on työskennellyt tietyn työpäivä- tai työtuntimäärän saman viikon aikana). Tällaista kriteeriä ei ole tarkoitettu määräykseen sisällyttää. Päinvastoin on tarkoitettu, että tämä korotettu vapaapäivänä tehdyn työn korvaus maksetaan noina lauantaina tehdyltä muulta työltä kuin ylityöltä, koska kyseinen 24 § kokonaisuudessaan sääntelee muuta kuin ylityötä. Työehtosopimuksen 24 §:n vapaapäivänä tehdyn työn korvausperusteen erillisyyttä 25 §:n korvauksen perusteesta osoittaa myös se, että 24 §:n vapaapäivänä tehdyn työn korvaus on määritetty annettavaksi eri lailla kuin 25 §:n ylityökorvaus.

Kun kyse on ylityökorvausnormista (kuten 25 §), korvaus määrittyy ensi sijassa rahana ja toimihenkilön kanssa erikseen sovituissa tapauksissa poikkeuksellisesti vapaana (22 §:n 2 kohta viides kappale). Sen sijaan vapaapäivänä tehdyn työn korvaaminen tapahtuu ensi si-jassa vapaana, ja ylityökorvausta määrältään vastaavana rahallisena vapaapäiväkorvauksena vain, jos vapaana korvaaminen ei ole mahdollista (24 §:n sääntelemä korvaus).

Työehtosopimuksen oikean tulkinnan vapaapäivänä tehdyn työn korvaamisesta peruspalkkaa korkeammalla palkalla tai vastaavalla vapaalla osoittaa myös 24 §:n kolmannen kappaleen sanamuoto. Kolmas kappale alkaa termillä "näinä päivinä", jolla tarkoitetaan edellä olevassa toisessa kappaleessa määritettyjä arkipyhäviikkojen lauantaita. Työehtosopimuksen 24 §:n kolmannen kappaleen sanamuoto ei edellytä lauantaina tehdyn työn korotusosan maksamiselta sitä, että tuo tehty työ on viikkoylityötä tai muutoinkaan ylityötä. Päinvastoin kyse on 24 §:n kolmannen kappaleen sanamuodon mukaan vapaapäivänä tehdyn kaiken työn korvattavuuden rinnastuksesta ylityöhön. Tätä rinnastusta osoittaa termi "korvataan se rahana kuten ylityö." Tuollaista vapaapäivänä tehdyn (kaiken) työn ylityöhön rinnastavaa muotoilua ei olisi työehtosopimuksessa käytetty, jos edellytyksenä työn korvattavuudelle 24 §:n kolmannen kappaleen perusteella olisi tarkoitettu sitä, että tehty työ todella on ylityötä.

Työehtosopimuksen 24 §:n kolmannen kappaleen sääntelemän toissijaisen korvaustavan eli rahakorvauksen maininnalla "korvataan se rahana kuten ylityö" on tarkoitettu sitä, että rahakorvaus määrittyy kuten viikkoylityönä tehdyn työn korvaus. Tämä tarkoittaa kahdeksan ensimmäisen työtunnin korvaamista 50 prosenttia korotetulla palkalla ja kahdeksaa tuntia ylittävän työmäärän korvaamista 100 prosenttia korotetulla palkalla (22 §:n 2 kohdan ensimmäisessä kappaleessa määritetyt viikkoylityön korvausprosentit).

Siljalla ja myöhemmin Tallink Siljalla on jo 1990-luvulta lukien ollut voimassa yrityksen ja luottamusmiesten välillä sovittu paikallinen sopimus matkustajaterminaalien työaikajärjestelyistä. Paikallinen sopimus on ollut voimassa työehtosopimuksen alusta lukien keskeytymättä 30.6.2016 saakka, jolloin sen voimassaolo päättyi yhtiön irtisanottua paikallisen sopimuksen voimassaolon päättymään tuona päivänä. Paikallisessa sopimuksessa oli sovittu työehtosopimusmääräyksistä poiketen lyhyemmästä viikkotyöajasta (keskimääräinen säännöllinen työaika 35,25 tuntia viikko), jonka laskennassa oli huomioitu arkipyhien vaikutus työaikaan. Paikallisen sopimuksen voimassaolon päätyttyä sopimuksen piirissä olleiden toimihenkilöiden työssä on noudatettu 1.7.2016 lukien yrityskohtaisen työehtosopimuksen määräyksiä, eli samoja määräyksiä kuin muidenkin toimihenkilöiden työssä. Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyjä koskevan paikallisen sopimuksen piirissä olleet toimihenkilöt siirtyivät yrityskohtaisen työehtosopimuksen 18 ja 19 §:n mukaiseen keskimääräiseen työaikaan 1.7.2016 lukien. Tämän jälkeen heidän työaikansa on lyhentynyt vuosittain arkipyhäviikoilla samalla tavoin kuin muillakin toimihenkilöillä. Kanteessa tarkoitetuista toimihenkilöistä 46 kuului 30.6.2016 päättyneen paikallisen sopimuksen piiriin. Kanteessa vaaditaan korvauksia ajalta 1.7.2016–22.6.2018.

Työehtosopimuksen 24 §:n oikeasta soveltamisesta matkustajaterminaalien työhön ei ole olemassa soveltamiskäytäntöä vuoden 2003 jälkeiseltä ajalta. Ajalta 30.1.2003–1.7.2016 soveltamiskäytäntöä ei ole siitä syystä, että tuolloin noudatettu paikallinen sopimus määritti arkipyhien vaikutuksen säännölliseen työaikaan, työajan sijoitteluun ja korvattavuuteen työehtosopimuksen 24 ja 25 §:stä poikkeavasti. Asia on 1.7.2016 lukien ollut riitainen ensimmäisestä arkipyhästä (vuoden 2016 itsenäisyyspäivä) lukien.

Vastaajan väite yhtenäisestä vastaajan kannan mukaisesta soveltamiskäytännöstä ei pidä paikkaansa. Yhtiö on aikaisemmin maksanut kanneperusteiden mukaista rahakorvausta.

Eräisiin työtehtäviin sovelletuilla tasoittumisjaksoilla tai niiden pituuksilla ei ole merkitystä työehtosopimuksen 24 §:n sääntelemien työaikamuotojen mukaisessa työssä arkipyhäviikon lauantaina tehdyn työn korvaustason kannalta kokoaikaisen työntekijän eikä myöskään osa-aikaisen työntekijän osalta. Vaikka olisi sovittu tasoittumisjaksosta, se ei tee lauantaista työpäivää ja tuollaisena lauantaina tehty työ on korvattava kuten ylityö. Siten vahvistusvaatimukset on hyväksyttävä perusteiltaan, vaikka työpäivinä (ei lauantaina) tehdyn työn määrän tasoittumiseen olisi sovittu viikkoa pidempi tasoittumisjakso.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuimen on todettava, että työehtosopimuksen 24 §:n kolmannen kappaleen mukainen vapaapäiväkorvaus on annettava kaikesta toisen kappaleen määrittäminä lauantaipäivinä tehdystä työstä, ja ellei vapaana antaminen ole mahdollista, on kaikki noina lauantaina tehdyt työtunnit korvattava kuten viikkoylityö. Siten työtuomioistuimen on hyväksyttävä kantajan vahvistusvaatimus.

Korvausvaatimukset

Korvausten perusteet

Yhtiö on maksanut 1.7.2016 jälkeen työntekijöiden arkipyhäviikon lauantaina tekemästä työstä vain yksinkertaisen tuntipalkan eli peruspalkan. Työehtosopimuksen 24 §:n kolmannen kappaleen mukaan peruspalkan lisäksi annettava korvaus olisi tullut antaa palkallisina vapaapäivinä. Yhtiö ei ole antanut työntekijöille lainkaan näitä vapaita. Näin ollen työntekijöillä on oikeus rahakorvaukseen, joka määräytyy kuten viikkoylityön rahakorvaus, vaikka kyse ei ole viikoittaisesta ylityöstä eikä muutoinkaan ylityöstä. Viikkoylityö korvataan 22 §:n 2 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan 50 prosenttia korotetulla palkalla enintään kahdeksaan työtuntiin saakka ja 100 prosenttia korotetulla palkalla kahdeksan tuntia ylittävältä osin.

Vastaajalla on todistustaakka väitteestä, että se on antanut työntekijöilleen palkallisen vapaan, eli korvannut arkipyhäviikkojen lauantaityön työehtosopimuksen mukaisesti.

Korvausten määrät

Kanteessa on vaadittu korvauksia niiden työntekijöiden osalta, joille yhtiö on maksanut ajalla 1.7.2016–22.6.2018 arkipyhäviikkoina tehdyiltä työtunneilta vain perustuntipalkan. Saatavien määrät on laskettu yhtiön omasta palkanlaskennastaan tekemän arkipyhäviikkojen lauantaiden peruspalkkojen maksamista koskevan selvityksen perusteella. Laskelmasta ilmenevät yhtiön kysymyksessä oleville työntekijöille maksamien peruspalkkojen määrät ja näiden määrien perusteella lasketut 50 prosentin ja 100 prosentin suuruiset korotusosat, joita kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset koskevat. Suoritusvaatimusten määrät on laskettu työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan ensimmäisen kappaleen viikkoylityön korvausperusteiden mukaisesti.

Yhtiö on maksanut työntekijöille palkan eri palkkapäivinä sen mukaan, onko kyse tunti- vai kuukausipalkkaisesta työntekijästä. Palkka on joka tapauksessa tullut maksaa viimeistään arkipyhäviikkoa seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä, jolloin kyseisen arkipyhäviikon palkat ovat jo erääntyneet. Siten viivästyskorkoa arkipyhäviikkojen lauantaiden palkkasaataville on vaadittu tuon työn tekemistä seuraavan kalenterikuukauden viimeisestä päivästä lukien.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Tallink Silja Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Ammattiliitto Pro ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Tallink Silja Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.249,21 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksen 24 §:n määräykset koskevat säännöllisen työajan suunnittelua. Työaikasuunnittelussa lähtökohtana on 24 §:n ensimmäisen kappaleen mukaisesti, että arkipyhäviikolla lauantain ja arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton säännöllinen työaika on sama kuin muina arkipäivinä. Sen sijaan työaikaa työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa mainittuina arkipyhäviikkoina työaikasuunnittelussa on otettava huomioon siinä mainittuina lauantai- ja aattopäivinä tehtävän työn korvaaminen. Näinä lauantai- ja aattopäivinä tehtävä työ korvataan 24 §:n kolmannen kappaleen mukaisesti ensisijassa säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä. Jos lauantai- tai aattopäivänä tehty työ korvataan vapaana säännöllisenä työaikana, arkipyhäviikon työajan pituus ei poikkea työehtosopimuksen 25 §:ssä määrätystä.

Vapaan antaminen ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus, kuten työehtosopimuksen 24 §:n kolmannesta kappaleesta ilmenee. Määräykset mahdollistavat sen, että lauantaina tai aattopäivänä tehtävää työtä ei korvata säännöllisenä työaikana annettavalla vapaalla. Edellytyksenä tälle on, että vapaan antaminen ei ole mahdollista. Tällöin arkipyhäviikon säännöllinen työaika on työehtosopimuksen 25 §:ssä määrättyä pitempi. Lauantai- ja aattopäivänä tehty työ korvataan tällöin rahana kuten ylityö.

Työehtosopimuksen 24 §:n määräykset mahdollistavat siten työajan suunnittelun siten, että säännöllinen työaika arkipyhäviikolla ei lyhene työehtosopimuksen 25 §:ssä määrätyllä tavalla. Sanotun 25 §:n mukaisen työajan ylittävä työ ei ole työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan ja 21 §:n ensimmäisen kappaleen määräykset huomioon ottaen lisätyötä eikä 22 §:n 1 kohdan ensimmäisen ja toisen kappaleen määräykset huomioon ottaen ylityötä. Koska säännöllinen työaika tällöin kuitenkin ylittää työehtosopimuksen 25 §:ssä määrätyn ajan, työstä maksettava korvaus on korotettu kuten ylityö.

Myös päivätyössä määräyksiä on noudatettu lähtökohtaisesti työssä, jossa lauantai on työehtosopimuksen 23 §:n ensimmäisen kappaleen mukaisesti ollut kiinteä toinen viikkovapaapäivä. Näissä tehtävissä työehtosopimuksen 24 § toisessa kappaleessa tarkoitettuna lauantai- tai aattopäivänä tehty työ on pääsääntöisesti korvattu antamalla sitä vastaava vapaapäivä. Määräysten tulkinnan taustalla ovat olleet jo 1990-luvun teollisuuden runkosopimusten tulkinnat. Nykyistä työehtosopimusta on tulkittava samalla tavalla kuin vuoden 1990 runkosopimusta.

Työehtosopimuksen 25 §:n mukainen työajan lyhentäminen ei alenna ylityökynnystä. Ylityö määräytyy työehtosopimuksen 22 §:n mukaisesti työaikalain mukaisesti. Arkipyhäviikon työajan ylittävä työ kuitenkin korvataan työehtosopimuksen 25 §:n 2 kappaleen ja 21 §:n 3 kappaleen mukaan kuten ylityö.

Työehtosopimuksen 24 § ja 25 § eivät ole erillisiä määräyksiä. Jos toimihenkilö on työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa tarkoitettuna lauantai- tai aattopäivänä ollut työssä, mutta saanut sen johdosta vastaavan vapaan, arkipyhäviikon työehtosopimuksen 25 §:n mukainen työaika ei ole ylittynyt. Tällöin rahakorvausta ei tule maksettavaksi. Jos taas työtä ei ole korvattu vastaavana vapaana, arkipyhäviikon työaika on ylittynyt, ja lauantai- tai aattopäivänä tehty viikkotyöajan ylitys tulee korvattavaksi rahana kuten ylityökorvaus.

Sillä, kuinka paljon toimihenkilö on tehnyt arkipyhäviikolla työtä, on merkitystä lauantai- tai aattopäivätyön korvaamiselle. Jos vastaava vapaa on annettu, arkipyhäviikon työaika ei ole ylittynyt eikä erillistä rahakorvausta makseta. Rahakorvaus maksetaan kuten ylityö vain, jos arkipyhäviikon tai työajan tasoittumisjakson, johon arkipyhä kuuluu, työehtosopimuksen 25 §:n mukainen säännöllinen työaika ylittyy.

Työehtosopimuksen 24 §:n toisen kappaleen mukaisina lauantai- ja aattopäivinä tehdyn kaiken työn korvattavuus ei rinnastu ylityöhön. Jos työ korvataan vapaana, korvaus ei rinnastu ylityön korvaamiseen. Jos vapaan antaminen ei ole ollut mahdollista ja säännöllinen lyhennetty viikkotyöaika on ylittynyt, vasta siinä tilanteessa työn korvaaminen rahana rinnastuu ylityön korvaamiseen.

Arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehdyn työn korvaaminen edellä sanotulla tavalla pätee niin kokoaikaisiin kuin osa-aikaisiin toimihenkilöihin. Jos osa-aikainen toimihenkilö tekee sovitun työaikansa ylittäen lisätyötä, hänelle maksetaan työehtosopimuksen 21 §:n 2 kappaleen mukainen korottamaton palkka tai annetaan vastaava vapaa. Jos osa-aikainen toimihenkilö tekee siinä määrin lisätyötä, että työehtosopimuksen 25 §:n mukainen lyhennetty työaika ylittyy eikä siten samanaikaisesti myöskään 24 §:n kolmannen kappaleen lauantai- tai aattopäivätyön korvaaminen säännöllisenä työaikana annettavalla vapaalla toteudu, sanottujen lauantai- ja aattopäivien työ on tällöin korvattava rahalla kuten kokoaikaiselle toimihenkilölle.

Työehtosopimuksen soveltaminen yhtiössä

Yhtiö ei ole korvannut työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa määrätyn lauantaipäivän työtä vain maksamalla yksinkertaisen perustuntipalkan. Työ on korvattu sen lisäksi antamalla säännöllisenä työaikana palkallista vapaata tai, mikäli se ei ole ollut mahdollista, maksamalla lauantaipäivän työstä palkka korotettuna kuten ylityö. Korvauksen edellytyksenä ei ole se, että työ on ollut ylityötä. Kysymys on säännöllisenä työaikana lauantai- tai aattopäivänä tehdyn työn korvaamisesta säännöllisenä työaikana annettavalla vapaalla. Vain jos vapaan antaminen ei ole ollut mahdollista ja työehtosopimuksen 25 §:n mukainen arkipyhäviikon lyhennetty säännöllinen työaika on sen johdosta ylittynyt, työ on korvattu rahana kuten ylityö.

Kanteen mukaan työntekijän arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivänä tekemästä työstä ei ole annettu vapaata, mutta siitä on maksettu peruspalkka ilman korotusosaa. Toisaalta kanteessa ei väitetä, että arkipyhäviikon lyhennetty säännöllinen työaika olisi ylitetty. Tämä osoittaa, että työntekijän viikon tai työajan tasoittumisjakson työaika ei ole pidentynyt sanotusta lauantai- tai aattopäivätyöstä huolimatta. Johtopäätös tällöin on, että työntekijällä on saman viikon tai työajan tasoittumisjakson aikana ollut lauantai- tai aattopäivätyötä vastaava vapaa. Kun vastaava vapaa on annettu, työntekijöillä ei ole oikeutta kanteessa vaadittuihin palkan korotusosiin. Työntekijöillä olisi ollut oikeus vaatimiinsa palkan korotusosiin vain, jos työaika olisi sanotun työn johdosta pidentynyt siten, että samalla myös palkan perusosa olisi tullut erikseen korvata. Kanteesta ei nyt selviä, millä perustein vapaa on jäänyt työntekijöille antamatta ja vain palkan korotusosa maksamatta.

Yhtiön toiminnalliset tarpeet ovat edellyttäneet useassa operatiivisessa toimihenkilötehtävässä työn järjestämistä kaikille viikonpäiville, myös arkipyhille ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäiville, laivaliikenteen lähes ympärivuorokautisten tarpeiden mukaisesti. Järjestely on toteutettu tasoittuvaa työaikaa käyttäen. Arkipyhien työaikaa lyhentävä vaikutus on toteutettu pääsääntöisesti tasoittumisjakson työaikaa vähentämällä.

Tasoittuvassa työajassa myös arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehty työ on työehtosopimuksen 23 §:n toista kappaletta vastaavalla tavalla pääsääntöisesti korvattu siten, että työtä on vastannut arkipyhäviikolla tai tasoittumisjakson aikana jokin toinen vapaapäivä. Tasoittuvassa työajassa vapaa on voitu antaa työvuoroja lyhentämällä siten, että jakson lyhennetty työaika ei ylity. Vain jos työaika ei ole arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivänä tehdyn työn johdosta lyhentynyt arkipyhäviikon työaikaa vastaavasti, on maksettu rahakorvaus kuten ylityö. Tätä on riidatta noudatettu koko 2000-luvun ennen tätä riita-asiaa.

Arkipyhäviikkojen lauantai- tai aattopäivätyön korvaamiselta vapaana on tasoittuvassa työaikajärjestelmässä edellytettävä vain, että viikolla tai työajan tasoittumisjaksolla taikka sovitulla tavalla muutoin on annettava lauantai- tai aattopäivätyötä vastaava vapaa siten, että työehtosopimuksen 23 §:n toisen kappaleen määräys toteutuu. Vapaata ei erityisesti ole tarpeen nimetä korvaukseksi arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivätyöstä.

Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyjä koskeneen paikallisen sopimuksen (V6) mukaisen työajan tasoittumisjakson pituus oli kahdeksan viikkoa. Sopimuksen mukaan myös sellaiset muunlaiset vaihtoehdot olivat mahdollisia, joiden perusteena oli peräkkäisten kahdeksan työpäivän ja kuuden vapaapäivän jaksot.

Edellä sanottu paikallinen sopimus päättyi 30.6.2016, minkä jälkeiselle ajalle sovittiin 15.7.2016 yhtiön myyntipalveluissa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa toimineille kokoaikaisille toimihenkilöille uusi paikallinen sopimus työajan tasoittumisesta ja siihen liittyneistä järjestelyistä (V1). Sopimuksessa tasoittumisjakson pituus oli kolme kuukautta. Paikallisesti voitiin sopia pidemmästä tasoittumisjaksosta.

Edellä sanottu paikallinen sopimus päättyi 31.12.2017. Sopimusten keskeiset kohdat otettiin työehtosopimuksen uuteen 18 §:ään 1.2.2018 alkaneella sopimuskaudella.

Työehtosopimuksen 18 §:n mukaisesti tasoittumisjakson pituus myyntipalvelussa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa on enintään kolme kuukautta. Paikallisesti on voitu sopia pidemmästä tasoittumisjaksosta. Käytännössä useimmin tasoittumisjakson pituus on ollut kuusi tai kahdeksan viikkoa. Työnantaja on ilmoittanut toimihenkilölle tasoittumisjakson alkamis- ja päättymisajankohdan.

Osa kanteessa tarkoitetuista toimihenkilöistä on ollut edellä sanottujen sopimusten piirissä.

Osa kanteessa tarkoitetuista, matkamyymälöissä työtä tehneistä toimihenkilöistä on ollut ennen 1.2.2018 voimassa olleiden työehtosopimusten 18 §:n 2 kohdan, jota nykyisessä työehtosopimuksessa vastaa 19 §:n neljäs kappale, mukaisen keskimääräisen työajan piirissä. Nämä toimihenkilöt eivät siis aikaisemmin olleet matkustajaterminaalien paikallisen sopimuksen piirissä. Näiden toimihenkilöiden työssä on ennen 1.2.2018 ollut paikallisesti sovittu tasoittumisjakso, jolloin myös vuorokautinen työaika on voinut vaihdella. Nykyisen työehtosopimuksen aikana heidän työnsä on kuulunut työehtosopimuksen 18 §:n mukaisen tasoittuvan työajan piiriin.

Nykyisen työehtosopimuksen 19 §:n 1-3 kappaleiden, eli ennen 1.2.2018 alkanutta sopimuskautta edeltäneiden sopimusten 18 §:n 1 kohdan mukaan tasoittumisjaksoon tuli pykälän kolmannen kappaleen mukaisesti sisältyä määrätty määrä vapaapäiviä. Nykyisen 19 §:n 4-6 kappaleiden eli ennen 1.2.2018 alkanutta sopimuskautta edeltäneiden sopimusten 18 §:n 2 kohdan mukaan tasoittumisjakson vapaapäivien määrä voi vuorokautisten työtuntimäärien sekä 4 ja 5 kappaleista ilmenevien perusteiden mukaan vaihdella. Työtä voidaan tehdä useampana kuin viitenä päivänä viikossa. Arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehty työ saattaa lisätä työpäivien määrää, mutta vähentää tasoittumisjakson vuorokausien keskimääräistä työtuntien määrää. Tämän sekä myös työehtosopimuksen 23 §:n 2 kappaleen edellyttämällä tavalla vapaapäiviä annetaan vain työajan tasoittamiseksi vaadittava määrä. Tässä sanotut perusteet soveltuvat myös työajan järjestämiseen työehtosopimuksen nykyisen 18 §:n mukaisesti.

Koska työn teettäminen on ollut tavanomaista myös arkipyhinä ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä, työn korvaamisen muodot ovat monimuotoistuneet. Yhtiön käytännöissä on ollut työaikapankin kaltaisia järjestelyitä. Toimihenkilöllä on ollut mahdollisuus sanottua lauantai- tai aattopäivänä tekemäänsä työtä vastaavaan vapaaseen myös siirtämällä korvattavaa työtä vastannut tuntimäärä työaikasaldoihin ja käyttämällä sen mukainen vapaa myös muulloin kuin tasoittumisjakson aikana ja myös muutoin kuin kokonaisina vapaapäivinä. Yhtiön käytännössä lauantai- ja aattopäivänä tehtyä työtä on voitu korvata myös arkipäivien työvuorojen työaikaa lyhentämällä.

Tallink Siljassa on käytetty kokoaikaisen työvoiman lisäksi osa-aikaisia tuntipalkkaisia toimihenkilöitä. Osa-aikaisille toimihenkilöille on työsopimuksella sovittu vähimmäistyöajaksi tietty tuntimäärä kuukautta kohden. Toimihenkilön työaika määrätään työsopimuksen perusteella kolmen viikon pituisen työvuoroluettelojakson aikana kullekin viikolle siten, että enimmäistyöaika kullakin viikolla on kokoaikaisen toimihenkilön 37,5 tunnin työaikaa vastaava. Arkipyhäviikolla kukin arkipyhä vähentää enimmäistuntimäärää samalla tavoin kuin kokoaikaisella työntekijällä.

Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyjä koskeneen paikallisen sopimuksen päätyttyä 30.6.2016 sovittiin 15.7.2016 yhtiön myyntipalveluissa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa toimineille osa-aikaisille toimihenkilöille paikallinen sopimus työajan tasoittumisesta ja siihen liittyneistä järjestelyistä (V2). Sopimuksessa tasoittumisjakson pituus oli yksi viikko. Tämä sopimus päättyi 31.12.2017. Osa-aikaisen toimihenkilön työaika voi nykyisen työehtosopimuksen 18 §:n mukaisesti tasoittua työsopimuksen mukaiseksi kahden tai kolmen peräkkäisen arkipyhiä sisältävän viikon muodostamalla työajan tasoittumisjaksolla. Muulloin osa-aikaisen toimihenkilön työaikaa ei tasoiteta. Työajan tasoittaminen merkitsee tässä, että jonkun tasoittumisjakson viikon enimmäistyöaika 37,5 tuntia voi ylittyä siten, että työaika jakson aikana kuitenkin tasoittuu työsopimuksen mukaiseksi. Työajan suunnittelussa pitää tällöin lisäksi ottaa huomioon arkipyhän aiheuttama työajan lyhennys kuten kokoaikaisella toimihenkilöllä. Arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivänä tehtyä työtä vastaava vapaa on toteutettu tällä tavoin tasoittumisjakson aikana.

Kanteen vahvistusvaatimukset näyttävät tekstiasunsa mukaisina riidattomilta kuitenkin siten, että tasoittuvissa työaikajärjestelyissä vapaa on voitu antaa myös työvuoroja lyhentämällä. Asianosaiset kuitenkin saattavat ymmärtää tekstin eri tavalla.

Säännöllisenä työaikana työehtosopimuksen 24 §:n 2 kappaleessa tarkoitettuna arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivänä tehty työ on tullut korvattua kokoaikaiselle toimihenkilölle vapaana, jos lauantai- tai aattopäivätyö työ ei ole johtanut arkipyhäviikon lyhennetyn säännöllisen työajan pidentymiseen, vaan sitä vastaava työtuntimäärä on työaikaa suunniteltaessa vähennetty arkipyhäviikon tai sen työajan tasoittumisjakson, johon arkipyhä kuuluu,

säännöllisen työajan työtuntimäärästä jonain muuna päivänä. Vastaavasti osa-aikaiselle toimihenkilölle sanottu lauantai- tai aattopäivänä säännöllisenä työaikana tehty työ on tullut korvattua vapaana, jos lauantai- tai aattopäivätyö ei ole johtanut arkipyhäviikon kokoaikaisen lyhennetyn säännöllisen työajan pidentymiseen, vaan sitä vastaava työtuntimäärä on vähennetty arkipyhäviikon säännöllisen työajan työtuntimäärästä jonain muuna päivänä. Kahden tai kolmen peräkkäisen arkipyhiä sisältäneen viikon muodostaman työajan tasoittumisjakson aikana sanotun lauantai- ja aattopäivätyön tuntimäärä on voitu vähentää tasoittumisjakson ajan muiden päivien tuntimääristä.

Arkipyhäviikkojen lauantai- tai aattopäivänä tehty työ ei lyhennä viikon tai tasoittumisjakson säännöllistä työaikaa kuten arkipyhä. Jos arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivätyö on tullut korvattua vapaana edellä sanotuin tavoin, työstä ei ole enää sen lisäksi annettava erillistä vapaapäivää. Vielä erillisen vapaapäivän antaminen merkitsisi säännöllisen työajan lyhentämistä työehtosopimuksen 25 §:ssä määrättyä lyhyemmäksi. Tästä ei ole sovittu työehtosopimuksessa eikä paikallisissa sopimuksissa, eikä tällaista käytäntöä ole muutoinkaan ollut.

Vakiintunut käytäntö

Työehtosopimuksen 24 §:n määräystä on noudatettu toimihenkilöiden työssä koko 2000-luvun. Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyitä koskeneiden paikallisten sopimusten päätyttyä matkustajaterminaaleissa työskennelleiden toimihenkilöiden työssä on noudatettu samoja määräyksiä kuin muidenkin toimihenkilöiden työssä.

Työehtosopimuksesta on muodostunut edellä kerrotun sisältöinen soveltamiskäytäntö ainakin vuodesta 2001 lukien. Noudattamisen perusteet ovat tätäkin vanhemmat. Työehtosopimuksen 24 §:n tarkoitus lauantai- ja aattopäivätyön korvaamisesta ilmenee näin vakiintuneesta ja yhteisesti hyväksytystä yhtenäisestä soveltamiskäytännöstä.

Kanteen mukaan riita lauantai- ja aattopäivätyön korvaamisesta on alkanut 1.7.2016 lukien, kun matkustajaterminaalien työaikajärjestelyä koskenut paikallinen sopimus on päättynyt. Kanteessa ei kuitenkaan esitetä perusteita sille, miksi riita koskee myös sitä enemmistöä kanteessa kerrotuista työntekijöistä, jotka eivät ole kuuluneet sanotun paikallisen sopimuksen piiriin, vaan joiden työssä on ainakin 2000-luvun ajan noudatettu samoja edelleen noudatettavia työaikamääräyksiä. Myöskään sanotussa paikallisessa sopimuksessa ei ole sovittu lauantai- tai aattopäivätyön korvaamisesta, vaan ainoastaan arkipyhän työaikaa lyhentävästä vaikutuksesta. Paikallisen terminaalisopimuksen päättyminen on muuttanut arkipyhien korvaamisen tapaa, mutta ei lauantai- tai aattopäivien korvaamisen käytäntöä.

Korvausvaatimukset

Korvausten perusteet

Kanteen korvausvaatimukset ovat perusteettomia, koska arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivien työ on korvattu pääsääntöisesti säännöllisenä työaikana annetulla vapaalla.

Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyjä koskevan paikallisen sopimuksen piirissä olleet 46 toimihenkilöä siirtyivät yrityskohtaisen työehtosopimuksen mukaiseen keskimääräiseen työaikaan 1.7.2016 lukien. Keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä on koko ajan, eli myös paikallisten sopimusten voimassa ollessa, ollut osa toimihenkilöistä. Keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä työskennelleiden toimihenkilöiden arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehty työ on korvattu antamalla työajan tasoittumisjakson aikana tai muutoin sovittu vastaava vapaa.

Osa toimihenkilöistä (A, B, C) on ollut säännöllisen viikoittaisen päivätyön piirissä. Näille toimihenkilöille on annettu arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivätyötä vastaava vapaa saman viikon aikana tai muutoin erikseen sovitulla tavalla.

Suuri osa toimihenkilöistä on ollut osa-aikaisia ja tuntipalkkaisia. Heille on annettu arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivätyötä vastaava vapaa arkipäivinä.

Jaksotyötä tehneet toimihenkilöt (D, E, F, G, H, I, J, K, L) eivät ole olleet työehtosopimuksen 24 §:n toisen ja kolmannen kappaleen määräysten piirissä.

Korvausten määrät

Jos toimihenkilöt eivät olisi saaneet lauantai- tai aattopäivänä tekemäänsä työtä korvaavaa vapaata, mutta kuitenkin saaneet yksinkertaisen palkan, määriltään kanteen vaatimukset vaikuttavat oikein lasketuilta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen sopimus 30.1.2003

2. M:n työnantajan hyväksymä työtuntilista 1.–7.5.2000

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen sopimus kokoaikaisten toimihenkilöiden työajan tasoittumisesta Tallink Siljan myyntipalveluissa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa 15.7.2016

2. Paikallinen sopimus osa-aikaisten toimihenkilöiden työajan tasoittumisesta Tallink Siljan myyntipalveluissa, matkamyymälöissä, lähtöselvityksessä ja rahdissa 15.7.2016

3. Luottamusmiesten N:n ja O:n 10.12.1999 antama tiedote

4. Esimerkkitaulukko arkipyhien ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehdyn työn korvaamisesta vapaana vuodelta 2001

5. Yhtiön intranetissä 15.10.2012 julkaistu pysyväisohje arkipyhien työajan suunnittelusta

6. Matkustajaterminaalien työaikajärjestelyt -sopimus 30.3.2010

7. Ote vuoden 1990 runkosopimuksesta STK-STTK-T

Kantajan henkilötodistelu

1. N, luottamusmies, Tallink Silja Oy, todistelutarkoituksessa

2. M, terminaalityöntekijä, Tallink Silja Oy, todistelutarkoituksessa

3. P, entinen luottamusmies, Tallink Silja Oy

Vastaajan henkilötodistelu

1. Q, entinen palkkahallintopäällikkö

2. R, HR Manager, Tallink Silja Oy

3. S, HR Director, Tallink Silja Oy

4. T, palkkapäällikkö, Tallink Silja Oy

5. U, entinen työvuorosuunnittelija, Tallink Silja Oy, todistelutarkoituksessa

ASIANTUNTIJALAUSUNTO

Professori Seppo Koskisen asiantuntijalausunto

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välillä solmitun Tallink Siljan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 24 §:n mukaan arkipyhäviikolla on lauantain ja arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton säännöllinen työaika sama kuin muina arkipäivinä. Vapaapäiviä ovat kuitenkin päivä- ja kaksivuorotyössä uudenvuodenpäivän viikon lauantai, loppiaisviikon lauantai, pääsiäislauantai, pääsiäisen jälkeinen lauantai, vapunpäivän viikon lauantai, helatorstaiviikon lauantai, juhannusaatto, itsenäisyyspäiväviikon lauantai, jouluaatto ja joulun jälkeinen lauantai. Näinä päivinä työskentely korvataan säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä. Mikäli vapaan antaminen ei ole mahdollista, korvataan se rahana kuten ylityö. Korvaamistapaa koskevat kysymykset tulee selvittää etukäteen.

Työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa mainitut arkipyhät lyhentävät kyseisen työviikon työaikaa yhdellä työpäivällä per arkipyhä, mikä ilmenee myös työehtosopimuksen 25 §:ään sisällytetystä taulukosta. Mainitun 25 §:n mukaan toimihenkilölle, joka on tehnyt arkipyhäviikolla työtä enemmän kuin ko. arkipyhäviikon työaika edellyttää, korvataan ylittävät tunnit, kuten viikkoylityöstä on sovittu, mikäli sitä ei ole korvattava vuorokautisena ylityönä.

Riidatonta on, että työehtosopimuksen 24 ja 25 §:ää sovelletaan myös osa-aikaisten toimihenkilöiden työsuhteissa sekä niiden toimihenkilöiden työsuhteissa, joiden työaika on järjestetty keskimääräiseksi.

Vastaaja ja kuultava ovat korostaneet määräysten tulkinnassa sitä, että jos toimihenkilö on työehtosopimuksen 24 §:n toisessa kappaleessa tarkoitettuna lauantai- tai aattopäivänä ollut työssä, mutta saanut sen johdosta vastaavan vapaan joko kyseisellä arkipyhäviikolla tai kyseisen tasoittumisjakson aikana siten, että arkipyhäviikon työehtosopimuksen 25 §:n mukainen lyhennetty työaika ei ole ylittynyt, rahakorvausta ei tule maksettavaksi. Jos taas työtä ei ole korvattu vastaavana vapaana ja arkipyhäviikon lyhennetty työaika on ylittynyt, lauantai- tai aattopäivänä tehty lyhennetyn työajan ylitys tulee korvattavaksi rahana kuten ylityö.

Työtuomioistuin toteaa, että siltä osin kuin kyse on kokoaikaisesta, kuukausipalkkaisesta toimihenkilöstä kantajan tulkinta vastaa edellä selostettua vastaajan ja kuultavan tulkintaa, tosin siten, että vapaa on kantajan mukaan annettava ensisijaisesti kyseisellä arkipyhäviikolla ja vasta toissijaisesti kyseisen tasoittumisjakson aikana. Sen sijaan osa-aikaisten tuntipalkkaisten osalta kantaja on katsonut, että työehtosopimusta ei voida tulkita vastaajan väittämin tavoin siten, että palkallisen vapaan antamisen tai korvauksen maksamisen edellytyksenä on se, että työehtosopimuksen 25 §:n mukainen kokoaikaisen toimihenkilön viikkotyöaika on tullut täyteen.

Riidatonta on, että työehtosopimuksen 24 §:n mukainen ensisijainen korvaus määräyksen toisessa kappaleessa mainittuina päivinä työskentelystä on vapaan antaminen säännöllisenä työaikana. Toissijainen korvaus on rahakorvaus, jos vapaana korvaaminen ei ole mahdollista. Tällöin työskentely "korvataan rahana kuten ylityö", millä osapuolet ovat tarkoittaneet, että rahakorvaus määräytyy kuten viikkoylityönä tehdyn työn korvaus. Tämä tarkoittaa työehtosopimuksen 22 §:n määräyksen 2 kohdan 1 kappaleen viikkoylityöprosentteja vastaten kahdeksan ensimmäisen työtunnin korvaamista 50 prosenttia korotetulla palkalla ja kahdeksaa tuntia ylittävän työmäärän korvaamista 100 prosenttia korotetulla palkalla. Rahakorvausta ei makseta, jos työskentely on korvattu säännöllisenä työaikana annetulla vapaalla. Vapaata ei määrätä korotettuna.

Ratkaistavana on kysymys työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta siltä osin, tuleeko 24 §:ssä tarkoitettu vapaa antaa kokonaisena vapaapäivänä sekä siitä, onko vapaa annettava kyseisellä arkipyhäviikolla vai voidaanko se antaa myös muuna ajankohtana kyseisen tasoittumisjakson aikana. Osa-aikaisten toimihenkilöiden osalta riitaa on lisäksi siitä, onko korvauksen edellytyksenä se, että työehtosopimuksen 25 §:n mukainen kokoaikaisen toimihenkilön lyhennetty viikkotyöaika on kyseisellä arkipyhäviikolla tullut täyteen.

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksen tulkinnan lähtökohtana on sopimuksen sanamuoto. Kollektiivisopimukselle on kuitenkin annettava ensisijaisesti sopimuksen osapuolten tarkoittama sisältö, käy se sitten ilmi suoraan sopimustekstistä tai muulla tavoin. Sanamuoto voidaan kokonaan sivuuttaakin, jos osapuolten toisenlaisesta yhteisestä tarkoituksesta esitetään vahva näyttö. Osapuolten yhteistä tarkoitusta voi ilmentää muun ohella määräyksen soveltamiskäytäntö, joka voi muodostua sopimuksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi silloin, kun se on vakiintunutta, yhtenäistä ja yhteisesti hyväksyttyä (ks. esim. TT 2002:43, 2007:77, 2016:18).

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen 24 §:n sanamuoto vaikuttaa selvältä. Määräyksen toisessa kappaleessa on lueteltu ne arkipyhäviikkojen vapaapäivät, joina päivinä työskentely on korvattava säännöllisenä työaikana annettavilla vapaapäivillä, tai jos vapaan antaminen ei ole mahdollista, työskentely on korvattava rahana kuten ylityö. Määräyksen sanamuoto puoltaa siten tulkintaa, jonka mukaan korvaus voidaan suorittaa vain kokonaisina vapaapäivinä tai jos se ei ole mahdollista, rahana. Määräyksen sanamuodosta ei sitä vastoin ole pääteltävissä, että vapaapäivää ei voisi antaa tasoittumisjakson aikana myös muuna ajankohtana kuin kyseisellä arkipyhäviikolla. Sanamuodosta ei niin ikään ole pääteltävissä, että osa-aikaisten tuntipalkkaisten toimihenkilöiden osalta palkallisen vapaapäivän antaminen tai korvauksen maksaminen edellyttäisi sitä, että kokoaikaisen toimihenkilön työehtosopimuksen 25 §:n mukaisesti lyhennetty viikkotyöaika on kyseisellä arkipyhäviikolla tullut täyteen.

Selvitetyksi on tullut, että tässä asiassa riidanalaisista kysymyksistä ei ole käyty keskustelua työehtosopimusneuvotteluissa. Luottamusmiehinä toimineiden N:n ja P:n kertomusten perusteella arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehdyn työn korvaamisen periaatteista on kuitenkin käyty työnantaja- ja toimihenkilöpuolen välillä keskustelua ainakin vuonna 2016, kun yhtiössä aiemmin voimassa olleet paikalliset sopimukset on irtisanottu ja myös matkustajaterminaalisopimuksen piirissä olleiden toimihenkilöiden työssä on 1.7.2016 lukien alettu noudattaa yrityskohtaisen työehtosopimuksen määräyksiä. Näiden keskustelujen tarkempi sisältö on jäänyt jossain määrin epäselväksi ainakin tässä asiassa riidanalaisten kysymysten osalta. Nyt käsiteltävä erimielisyys on syntynyt 1.7.2016 tapahtunutta muutosta seuraavan ensimmäisen arkipyhäviikon aikaan, kun toimihenkilöpuoli on katsonut, että itsenäisyyspäiväviikon lauantaina tehtyä työtä ei ollut korvattu työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Vastaajan ja kuultavan mukaan työehtosopimusosapuolten tarkoitus lauantai- ja aattopäivätyön korvaamisen osalta ilmenee työehtosopimuksen 24 §:n vakiintuneesta ja yhteisesti hyväksytystä sekä yhtenäisestä soveltamiskäytännöstä. Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet siihen, että määräystä on noudatettu toimihenkilöiden työssä koko 2000-luvun ja että määräystä on sovellettu yhtiössä niiden esittämällä tavalla ainakin vuodesta 2001 lukien, jolloin yrityskohtainen työehtosopimus solmittiin. Ennen yrityskohtaista työehtosopimusta yhtiön toimihenkilötyössä noudatettu Palvelualojen Toimialaliiton ja Teollisuustoimihenkilöiden liitto STL:n välinen toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus on sisältänyt vastaavat määräykset jo 1990-luvulla. Tämä työehtosopimus taas on pohjautunut teollisuuden teknisten toimihenkilöiden runkosopimukseen ja teollisuustoimihenkilöiden yleissopimukseen, joita on noudatettu vuoteen 1995 saakka.

Yhtiössä on 30.6.2016 asti ollut voimassa yrityksen ja luottamusmiesten välillä solmittu paikallinen sopimus matkustajaterminaalien työaikajärjestelyistä. Sopimus on solmittu jo 1970-luvulla ja se on uusittu ainakin vuosina 2003 (K1) ja 2010 (V6). Paikallisessa sopimuksessa oli sovittu työehtosopimusmääräyksistä poiketen lyhyemmästä viikkotyöajasta, jonka laskennassa oli huomioitu arkipyhien vaikutus työaikaan. Kantaja on vedonnut siihen, että työehtosopimuksen 24 §:n oikeasta soveltamisesta matkustajaterminaalien työhön ei ole olemassa soveltamiskäytäntöä vuoden 2003 jälkeiseltä ajalta, sillä ajalla 30.1.2003–1.7.2016 noudatettu paikallinen sopimus määritti arkipyhien vaikutuksen säännölliseen työaikaan, työajan sijoitteluun ja korvattavuuteen työehtosopimuksen 24 ja 25 §:stä poikkeavasti. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että kaikki toimihenkilöt eivät ole kuuluneet mainitun matkustajaterminaalisopimuksen piiriin. R:n ja S:n kertomusten perusteella sopimuksen piiriin kuuluneita toimihenkilöitä on ollut vuosittain noin 40. Muiden toimihenkilöiden työssä arkipyhäviikon työaika ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivien työ on myös paikallisen sopimuksen voimassaoloaikana määräytynyt pääsääntöisesti työehtosopimuksen 24 ja 25 §:n määräysten mukaisesti. Asiassa on sen vuoksi tarpeen tarkastella sitä, minkälaiseksi riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytäntö on yhtiössä muotoutunut.

Kokoaikaiset toimihenkilöt

Vastaaja ja kuultava ovat tuoneet esiin sen, että yhtiön laivaliikenteen toiminnalliset tarpeet ovat edellyttäneet useassa operatiivisessa toimihenkilötehtävässä työn järjestämistä kaikille viikonpäiville, myös arkipyhille ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäiville. Järjestely on toteutettu tasoittuvaa työaikaa käyttäen. Tasoittuvassa työajassa arkipyhien työaikaa lyhentävä vaikutus on yhtiössä huomioitu myös työvuoroja lyhentämällä siten, että tasoittumisjakson lyhennetty työaika ei ole ylittynyt. Vain jos työaika ei ole arkipyhäviikon lauantai- tai aattopäivänä tehdyn työn johdosta lyhentynyt arkipyhäviikon työaikaa vastaavasti, on maksettu rahakorvaus kuten ylityöstä.

Yhtiön intranetissä on ollut 15.10.2012 julkaistu pysyväisohje arkipyhien työajan suunnittelusta (V5), jossa todetaan, että tietyt yhtiön toimipisteet ovat auki myös arkipyhäviikon lauantaisin. Tällaisia ovat ohjeen mukaan esimerkiksi myyntipalvelu, lähtöselvitykset, matkamyymälät, Net Shop, rahtivaraamo, rahtikentät ja -lähtöselvitykset. Ohjeen mukaan arkipyhäviikon jälkeinen lauantai ei ole kaikille vapaa, vaan työvuoroluettelon mukainen työpäivä. Vastaava vapaa voi tarvittaessa olla mikä tahansa muu arkipäivä samalla viikolla tai saman tasoittumisjakson aikana niin että sen viikon tai tasoittumisjakson kokonaistyöaika ei ylitä sen määrätyn ajanjakson lyhennettyä työaikaa. Jos vastaavaa vapaata ei voida antaa samalla viikolla tai tasoittumisjaksolla, maksetaan viikon / tasoittumisjakson lyhennetyn työajan ylittävistä tehdyistä työtunneista kuten viikkoylityöstä on sovittu.

Työnantajapuolen todistajien kertomuksista on ilmennyt, että työvuorosuunnittelussa esimerkiksi neljän työpäivän arkipyhäviikolle, jossa normaali 37,5 tunnin viikkotyöaika oli lyhentynyt 7,5 tunnilla, työtunteja oli suunniteltu 30. Jos arkipyhäviikon lyhennetty työaika oli ylittynyt, työehtosopimuksen mukaisesta aatto- ja lauantaipäivien työstä oli annettu vastaava vapaa kyseisellä tasoittumisjaksolla tai maksettu korvaus kuten ylityöstä. R on korostanut sitä, että keskimääräisessä, tasoittuvan työajan järjestelmässä työvuorojen pituudet olivat voineet vaihdella toisin kuin normaalissa päivätyössä, minkä vuoksi oli seurattu työtuntien kertymää koko kyseisellä tasoittumisjaksolla. R:n ja muiden työnantajapuolen todistajien mukaan arkipyhäviikon aatto- ja lauantaityöstä vastaava vapaa oli annettu kokonaisina vapaapäivinä silloin, kun se oli onnistunut, ja muussa tapauksessa työvuoroja lyhentämällä. Arkipyhäviikon lyhennetyn työajan ylittäneen osan oli voinut siirtää myös saldopankkiin myöhemmin käytettäväksi.

Selvitetyksi on tullut, että yhtiössä on toimittu edellä selostetun käytännön mukaisesti 2000-luvulla pitkään jo ennen tämän erimielisyysasian synnyttyä vuonna 2016. Työnantajapuolen todistajien tiedossa ei ole ollut tähän kysymykseen liittyviä erimielisyyksiä, vaikka vuorojen lyhentämisestä olikin R:n mukaan käyty keskustelua. Myöskään kantajapuolen todistelun perusteella ei voida päätellä, että vastaavan vapaan antamisesta työvuoroja lyhentämällä olisi ollut erimielisyyksiä.

Osa-aikaiset toimihenkilöt

Tallink Siljassa on käytetty kokoaikaisen työvoiman lisäksi osa-aikaisia tuntipalkkaisia toimihenkilöitä. Osa-aikaisille toimihenkilöille on työsopimuksella sovittu vähimmäistyöajaksi tietty tuntimäärä kuukautta kohden. Toimihenkilön työaika on suunniteltu työsopimuksen perusteella työvuoroluettelojakson aikana kullekin viikolle siten, että enimmäistyöaika kullakin viikolla on kokoaikaisen toimihenkilön 37,5 tunnin työaikaa vastaava. Arkipyhäviikolla arkipyhä on vähentänyt enimmäistuntimäärää 7,5 tunnilla samalla tavoin kuin kokoaikaisella työntekijällä. Jos tuo tuntimäärä on ylittynyt, toimihenkilölle on maksettu korvausta kuten ylityöstä. Työnantajapuolen henkilötodistelun perusteella näin on yhtiössä toimittu koko 2000-luvun ajan.

Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet muun ohella toimihenkilöiden luottamusmiesten vuonna 1999 antamaan ohjeistukseen, joka on koskenut Palvelualojen toimialaliiton ja STL:n työehtosopimuksen arkipyhäviikkoja koskevaa määräystä (V3). Ohjeistuksessa on todettu, että vaikka esimerkiksi myymälät ja terminaalit ovat määräyksessä tarkoitettuina arkipyhäviikkojen aatto- ja lauantaipäivinä avoinna, on päivistä maksettava 50 prosentilla korotettu palkka kahdeksalta tunnilta ja mahdollinen kahdeksan tunnin ylitys 100 prosentilla korotettuna, edellyttäen, että "työviikko muuten on tullut täyteen". Työnantajapuolen todistajat Q, R ja S ovat kertoneet, että korvaukset on yhtiössä maksettu tästä ohjeistuksesta ilmenevän periaatteen mukaisesti koko ajan, myös yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmimisen jälkeen. Näin on toimittu heidän mukaansa paitsi kokoaikaisten myös osa-aikaisten toimihenkilöiden kohdalla, mikä on tarkoittanut sitä, että osa-aikaisillekin on maksettu korvaus vain silloin, kun kokoaikaisen toimihenkilön lyhennetty arkipyhäviikon työaika on tullut "täyteen". N:n kertomuksen perusteella ohjeistus on myös toimihenkilöpuolen mukaan koskenut osa-aikaisia. N itse on ollut toinen ohjeen antaneista luottamusmiehistä.

Lisäksi yhtiön työaikasuunnittelussa on vuodesta 2001 ollut käytössä esimerkkitaulukko, jossa on kuvattu arkipyhien ja arkipyhäviikkojen lauantai- ja aattopäivinä tehdyn työn korvaamisen perusteita (V4). Ohjeen erään esimerkin mukaan tuntipalkkaiselle ei tullut maksaa lauantaityöstä korvausta, kun arkipyhäviikolla työaika ei ylittänyt 30 tuntia. Esimerkkitapauksessa itsenäisyyspäiväviikolla oli tehty kuusi viiden tunnin työpäivää, joista vain itsenäisyyspäivältä tuli maksaa sunnuntaityökorotus. Asiassa on selvitetty, että taulukon on laatinut palkkahallintopäällikkö Q, joka on hyväksyttänyt sen myös luottamusmies N:llä. Ohje on ollut yhtiön intranetissä, eikä sitä ole riitautettu.

Kantaja on katsonut, että soveltamiskäytäntö osa-aikaisten osalta ei ole ollut yhtenäistä, vaan arkipyhäviikon lauantaityöstä on maksettu korvausta osa-aikaiselle, vaikka arkipyhäviikon lyhennetty työaika ei ole täyttynyt. Kirjallisena todisteena kantaja on esittänyt yhtiössä muun ohella terminaalivirkailijana työskennelleen M:n työnantajan hyväksymän työtuntilistan vappuviikolta vuonna 2000. Työtuntilistasta ilmenee, että M oli työskennellyt kyseisellä arkipyhäviikolla viitenä päivänä yhteensä 23,5 tuntia. Lauantaina hän oli työskennellyt kaksi tuntia lähtöselvityksessä, jolta ajalta hän oli saanut 50 prosentilla korotetun korvauksen. M on häntä kuultaessa kertonut, että taulukon oli täyttänyt hänen silloinen esimiehensä. Työnantajapuolen todistajat ovat katsoneet, että korvaus oli maksettu M:lle virheellisesti, koska tämä ei ollut työskennellyt kyseisellä viikolla yli 30 tuntia. Työtuomioistuin katsoo, ettei voida pitää poissuljettuna sitä, että kyse on ollut yksittäisestä tapauksesta ottaen erityisesti huomioon luottamusmiesten edellisenä vuonna antama ohjeistus asiasta (V3) ja työnantajapuolen todistajien yhtiön vakiintuneesta käytännöstä kertoma.

Luottamusmies N on häntä kuultaessa tuonut lisäksi esiin käsityksensä, jonka mukaan työnantaja ei voisi enää vedota työehtosopimuksen nykyistä 24 ja 25 §:ää koskeviin osapuolten yhteisiin ohjeistuksiin (V3 ja V4) sen jälkeen, kun paikalliset sopimukset on vuonna 2016 irtisanottu. Työtuomioistuin katsoo, että mainitut ohjeistukset osaltaan tukevat sitä, että työehtosopimuksen tulkinnasta on tässä asiassa riidanalaisten, osa-aikaisia toimihenkilöitä koskevien kysymysten osalta vallinnut yhteisymmärrys, eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että paikallisten sopimusten irtisanominen olisi jollakin tapaa muuttanut tätä tulkintaa.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työehtosopimusmääräyksen sanamuoto puoltaa kantajan tulkintaa asiassa. Määräyksen sanamuodon mukaan vastaava vapaa on annettava vapaapäivänä. Määräyksessä puhutaan toisaalta myös päivätyöstä, jolla yhtiössä on tarkoitettu maanantaista perjantaihin tehtävää työtä. Työehtosopimuksen sanamuotojen taustalla on ollut vuoden 1990 teollisuuden teknisten toimihenkilöiden runkosopimus ja teollisuustoimihenkilöiden yleissopimus. Yhtiössä on laivaliikenteen tarpeiden mukaisesti teetetty kuitenkin myös keskimääräisen, tasoittuvan työajan mukaista työtä, jolloin työtä on säännönmukaisesti tehty myös lauantaisin ja vaihtelevin työpäivien pituuksin. Yhtiössä on työskennellyt myös osa-aikaisia tuntipalkkaisia toimihenkilöitä.

Edellä on katsottu selvitetyksi, että työehtosopimuksen 24 §:n kolmannessa kappaleessa tarkoitettu vapaa on yhtiössä pitkään noudatetun käytännön mukaisesti voitu antaa paitsi kokonaisina vapaapäivinä, myös työvuoroja lyhentämällä. Näin on toimittu sekä kokoaikaisten että osa-aikaisten toimihenkilöiden kohdalla. Vaikka matkustajaterminaalisopimuksen piirissä olevilla toimihenkilöillä arkipyhäviikon työaikaa lyhentävä vaikutus on vuosien 2003–2016 aikana huomioitu kokonaistyöajassa, työehtosopimuksen soveltamistapaukset eivät ole voineet olla niin harvinaisia, ettei Ammattiliitto Pro ry olisi ollut niistä tietoinen. Yhtiössä noudatettu menettelytapa on lisäksi vastannut luottamusmiesten aikoinaan antamaa tai hyväksymää tarkempaa ohjeistusta (V3, V4). Toimihenkilöpuolen ei ole selvitetty reagoineen tähän soveltamiseen ennen riidanalaista tapausta. Tämän pitkäaikaisen ja riidattoman soveltamiskäytännön perusteella työtuomioistuin katsoo työnantajapuolen tulkinnan vastaavan sopijapuolten yhteistä tarkoitusta.

Kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset on edellä lausutuin perustein hylättävä. Koska työehtosopimusta on tässä asiassa riidanalaisten kysymysten osalta tulkittava vastaajan ja kuultavan esittämällä tavalla, myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus on hylättävä. Kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Ammattiliitto Pro ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Tallink Silja Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut.

Paltan ja Tallink Siljan asiamies on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 19.249,21 euroa. Asian hoitamiseen on käytetty 81,25 tuntia, ja tuntiveloitusperusteena on ollut 190 euroa. Pro on paljoksunut asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää 50 tuntia ylittäviltä osin ja hyväksynyt oikeudenkäyntikulujen määräksi 11.780 euroa.

Työtuomioistuin katsoo, että Paltan ja Tallink Siljan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Kantajan on siten korvattava vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Tallink Silja Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 19.249,21 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarikoski, Tuliara, Ruohoniemi, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 9.6.2020