TT 2026:19

Asiassa oli riidatonta, että työnantaja oli viitenä eri kertana jättänyt noudattamatta työehtosopimuksen määräystä työvuoron enimmäispituudesta tai työehtosopimuksen erityisiä työaikamääräyksiä. Työnantaja kiisti työehtosopimuksen tieten rikkomisen vedoten inhimillisiin virheisiin työvuorosuunnittelussa. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työnantaja tuomittiin työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asia

Muu riita-asia

Kantaja

Rautatiealan Unioni RAU ry

Vastaaja

X Oyj

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 11.11.2025

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n välinen veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskeva työehtosopimus (2.3.2023 – 31.3.2025) on sisältänyt muun ohessa seuraavat määräykset:

II TYÖAIKA

5 § Työaikamääräykset

7. Työvuoron pituus

Työntekijän työvuoro saa olla enintään 10 tuntia työskentelyn tapahtuessa sijoituspaikkakunnalla.

Työvuoron enimmäispituus matkatyössä on 12 tuntia.

Sellaisessa työvuorossa, joka on matkatyötä ja jossa vieraalla paikkakunnalla on lepoaika (lopetus- ja valmisteluaikojen välinen aika on yli 2 tuntia), voi työvuoron alkamisesta työvuoron päättymiseen laskettava aika lepoaikoineen olla enintään 15 tuntia.

Kyseessä on kaksi erillistä työvuoroa, kun ensimmäisen työvuoron alkamisen ja toisen työvuoron päättymisen välinen aika on yli 15 tuntia, ei kuitenkaan enempää kuin 24 tuntia (ns. matkatyövuoro). Matkatyövuorossa työvuorot erottaa toisistaan työvuorojen välissä oleva lepoaika vieraalla paikkakunnalla.

Edellä sanotut tuntimäärät saadaan ylittää vain, kun siitä on työntekijöiden tai heidän luottamusmiehensä kanssa etukäteen sovittu.

—

YHDENMIEHENAJOON LIITTYVÄT ERITYISET TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

B. Työvuoro tai työvuoron osa, johon sisältyy työtä klo 02.00–05.00 välillä

1. Ns. ympäriajotyövuorossa voi työvuoron enimmäispituus (ilman yötyön aikahyvitystä) olla 9 tuntia. Yhdenjaksoinen ajoaika voi olla enintään 3,5 tuntia ja ajoaikaa yhteensä enintään 7 tuntia.
2. Työvuorossa tai matkatyövuorossa, joihin sisältyy lepo vieraalla paikkakunnalla, yhdenjaksoinen ajoaika voi olla enintään 3,5 tuntia. Työvuorosuunnitteluun liittyvässä yhteistyössä voidaan paikalliset olosuhteet huomioon ottaen sopia ajoajan pidentämisestä 4 tuntiin ajoaikaelpymisellä erotettuna. Ennen tai jälkeen 6/4 tunnin lepoa sijoittuvan sekä klo 02.00–05.00 ulkopuolella olevan työvuoron tai työvuoron osan suhteen noudatetaan kohdan A mukaisia ajoaikasäännöksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Asioissa 49/2025, 50/2025 ja 53/2025 X Oyj on myöntänyt menetelleensä työehtosopimuksen 5 §:n 7 kohdan 2 momentissa olevan työvuoron enimmäispituutta koskevan määräyksen vastaisesti 24.1.2024 ja 6.2.2024 työvuoron 14012 ja 12.7.2024 työvuoron 16428 osalta.

Asioissa 51/2025 ja 52/2025 yhtiö on myöntänyt menetelleensä työehtosopimuksen yhdenmiehenajoon liittyvien erityisten työaikamääräysten B 1. tyypin työvuoron enimmäispituutta koskevan määräyksen vastaisesti 10.7.2024 työvuoron 36161 ja 14.7.2024 työvuoron 36059 osalta.

Asioissa 49–53/2025 on jokaisessa kysymys eri työntekijän työvuorosta.

Vastaajayhtiö on kiistänyt työehtosopimuksen tieten rikkomisen vedoten pääosin inhimillisiin virheisiin työvuorosuunnittelussa.

Asioissa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallis- ja liittotasolla.

Asioissa 49–53/2025 on kysymys kantajan samaa vastaajaa vastaan nostamista kanteista, jotka perustuvat työehtosopimuksen työaikamääräysten rikkomiseen. Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 1 §:n nojalla työtuomioistuin on päättänyt käsitellä asiat yhdessä ja antaa niistä yhden tuomion.

KANTEET

Vaatimukset

Rautatiealan Unioni RAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee X Oyj:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta kunkin asian osalta erikseen hyvityssakkoon ja velvoittaa yhtiön korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 10.640 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työnantajan edustajat ovat laatineet työehtosopimuksen vastaisia työvuoroja toistuvasti ja kieltäytyneet korjaamasta niitä työehtosopimuksen mukaisiksi luottamusmiesten huomautuksista huolimatta. Työehtosopimusta on siten rikottu tieten, ei huolimattomuudesta.

Virheitä on ollut jokaisessa jaksosuunnittelussa useita jokaisella työvuorosuunnittelijalla ja käytönsuunnittelijalla. Asiaan on pyritty puuttumaan niin paikallisten luottamusmiesten, pääluottamusmiehen kuin liiton taholta, mutta työnantajan edustajien menettelyyn ei ole saatu muutosta. Esimiesten ja yhtiön johdon toiminta tilanteessa on ollut riittämätöntä.

Kanteissa vedotut tapaukset ovat vain esimerkkejä tästä menettelystä. Liian pitkiä työvuoroja on ollut enemmänkin, ja niitä on edelleen runsaasti. X Oyj on saanut jo 24.4.2025 (TT 2025:8) tuomion tieten rikkomisesta liittyen samaan ongelmaan eli tietoiseen työehtosopimuksen rikkomiseen työvuorosuunnittelussa, mutta asiaan ei ole tullut pitkällisten neuvottelujenkaan jälkeen muutosta.

Rautatiealan Unioni RAU ry antoi X Oyj:lle aikaa keväästä 2025 syksyyn saakka saattaa asiat kuntoon, mutta yhtiö ei ole edelleenkään ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin ongelmien korjaamiseksi. Työvuoronsuunnittelijat ja käytönsuunnittelijat joko eivät tunne työehtosopimusta tai noudata sitä. Esihenkilöiden tulisi puuttua kumpaankin tilanteeseen lisäkoulutuksella tai puhuttelulla.

Kahdessa uudessa erimielisyysmuistiossa työvuoroista, jotka oli tehty 15.12.2025, on ollut kyse vastaavasta ylipitkästä työvuorosta kuin käsillä olevissa kanteissa mainituissa tapauksissa. Nämä erimielisyysasiat on kuitenkin suostuttu sopimaan työpaikkatasolla, koska varsinaiseen ongelmaan pyritään löytämään ratkaisu. Kirjalliset todisteet osoittavat, etteivät työnantajan toimenpiteet ole olleet riittäviä työehtosopimuksen rikkomisen estämiseksi eikä kyse ole ollut vain yksittäisistä virheistä vaan toistuvasta tieten rikkomisesta. Vastaavia esimerkkejä löytyy joka jakson työvuoroista.

X Oyj on suuri työnantaja. X-konsernissa on noin 8.400 työntekijää, joista noin 1.200 työskentelee veturinkuljettajina Suomessa. X Oyj:n HR-osaston lakimiehet ovat työoikeuden ammattilaisia ja mukana työehtosopimusneuvotteluissa. X Oyj:n olisi pitänyt varmistua siitä, että sen työntekijät soveltavat työssään työehtosopimusta oikein, etenkin ensimmäisten erimielisyysmuistioiden jälkeen. Kun X Oyj ei ole toiminut näin, se on rikkonut työehtosopimusta tietensä, ja se tulee tuomita korotettuun hyvityssakkoon aiemman tuomion vuoksi.

Asia 49/2025 (työvuoro 24.1.2024)

Alun perin suunniteltu työvuoro 24.1.2024 oli ollut työehtosopimuksen mukainen ja luottamusmiehen tarkastama. Myöhemmin työvuoro oli muutettu yli 12 tuntia kestäväksi. Työvuoro toteutui 24.1.2024 siten, että se alkoi kello 8.35 ja päättyi kello 21.55.

Työvuoron toteutunut pituus 13 tuntia 20 minuuttia ylitti työehtosopimuksessa sovitun vuoron enimmäispituuden ja sitä oli muutettu kysymättä työntekijältä, joten se oli työehtosopimuksen vastainen.

Asia 50/2025 (työvuoro 6.2.2024)

Työntekijälle oli 5.2.2024 tarjottu heittovuorossa 6.2.2024 alkavaa työvuoroa. Työvuoron kokonaispituus oli 12 tuntia 20 minuuttia. Työntekijä oli soittanut operaatiokeskukseen tallipäivystäjälle ja sanonut vuoron olevan työehtosopimuksen vastainen. Tallipäivystäjä oli vastannut, että vuoro oli tehtävä, koska paikallinen luottamusmies oli sopinut sen suunnitteluvaiheessa, vaikka enimmäispituus ylittyi. Tosiasiassa luottamusmies ei ollut sopinut kyseistä vuoroa ylipitkäksi. Koska päinvastaista oli väitetty vielä työntekijän huomautettua asiasta, kyse oli tietoisesta työehtosopimuksen rikkomisesta eikä virheestä.

Resurssipulan takia työntekijä oli suostunut tekemään työehtosopimuksen vastaisen vuoron, koska muuten vuoron sisältämiä junia ei olisi saatu ajettua käytännössä ollenkaan kuljettajapulan vuoksi. Väärän numeroinnin vuoksi kyseinen työvuoro oli työvuorojen tarkastus- ja lausumisvaiheen aikana jäänyt luottamusmiehiltä huomaamatta ja siten myös kommentoimatta.

Työvuoron pituus ylitti työehtosopimuksessa sovitun vuoron enimmäispituuden ja oli siten työehtosopimuksen vastainen.

Asia 51/2025 (työvuoro 10.7.2024)

Työntekijä oli tehnyt keskiviikkona 10.7.2024 työvuoron, jonka pituus oli 10 tuntia 57 minuuttia ja joka oli sisältänyt työtä kello 02 ja 05 välisenä aikana. Työvuoro ylitti työehtosopimuksessa sovitun B1-tyypin työvuoron enimmäispituuden ja oli siten työehtosopimuksen vastainen.

Asia 52/2025 (työvuoro 14.7.2024)

Työntekijä oli tehnyt sunnuntaina 14.7.2024 työvuoron, jonka pituus oli 9 tuntia 30 minuuttia ja joka oli sisältänyt työtä kello 02 ja 05 välisenä aikana. Työvuoro ylitti työehtosopimuksessa sovitun B1-tyypin työvuoron enimmäispituuden ja oli siten työehtosopimuksen vastainen.

Asia 53/2025 (työvuoro 12.7.2024)

Työntekijä oli tehnyt 12.7.2024 työvuoron, jonka pituus oli 13 tuntia 46 minuuttia. Työvuoron pituus ylitti työehtosopimuksessa sovitun vuoron enimmäispituuden ja oli siten työehtosopimuksen vastainen.

Edellä mainituista työvuoroista 10, 12. ja 14.7.2024 (asiat 51–53/2025) oli työvuorosuunnitteluun ilmoitettu jo etukäteen, ettei luottamusmies tulisi enää hyväksymään niitä ylipitkinä. Työvuorosuunnittelu oli silti pannut ne muuttamattomina työvuoroluetteloihin sovitun työvuoron numerolla, jotta luottamusmies ei tarkastaessaan huomaisi niitä. Oli ilmeistä, ettei kyse ollut ollut työvuorosuunnittelijan virheestä vaan tahallisesta toiminnasta.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaaja oli esittänyt asian sovinnolliseksi ratkaisuksi rahakorvauksen maksamista kantajalle. Vastaaja ei kuitenkaan ollut kyennyt osoittamaan, että varsinaista ongelmaa olisi pyritty riittävän tehokkaasti ratkaisemaan. Tästä syystä kantaja katsoi, että sovinnolliseen ratkaisuun ei ollut edellytyksiä ja päätti nostaa kanteet.

Työehtosopimuksen määräysten rikkomista koskeva oikeudenkäynti ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeeton. Työehtosopimuslain 7 §:ssä säädetty hyvityssakko on ainoa seuraamus, jota sopimusrikkomuksesta voisi edes vaatia. Kantajan oikeudenkäyntikuluja ei siten tule jättää kantajan itsensä vastattavaksi sillä perusteella, että vastaaja on tarjonnut ratkaisuksi rahakorvausta.

Oikeudenkäyntikulut sisältävät vain yhden oikeudenkäyntimaksun ja palkkion yhden yhteisen lausuman laatimisesta. Haastehakemuksen laatiminen on huomioitu laskussa kunkin jutun osalta erikseen.

VASTAUS

Vastaus kanteisiin

X Oyj on myöntänyt kanteet oikeiksi työvuorojen enimmäispituuden ylittämisten osalta mutta kiistänyt työehtosopimuksen tieten rikkomisen. X Oyj on lisäksi vaatinut, että Rautatiealan Unioni RAU ry velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut yhteensä 2.400 eurolla korkoineen tai toissijaisesti, että asianosaiset velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Perusteet

Yleistä

Kantaja on nimennyt kirjallista todistelua sen vuoksi, että vastaaja on kiistänyt toistuvan tieten rikkomisen. Käsillä olevissa kanteissa on tarkasteltavana yhteensä viisi työvuoroa vuodelta 2024. X:n logistiikkaliiketoiminta suunnitteli vuonna 2024 kaiken kaikkiaan 148.557 työvuoroa. Logistiikan suunnitteluvolyymit huomioon ottaen kanteissa tarkoitettuja tapauksia ei voida pitää toistuvina eikä myöskään tieten rikkomisina. Suunnitteluvirheet eivät ole johtuneet vastaajan tahallisesta menettelystä vaan jäljempänä todetuista syistä.

Kantaja ei voi vedota kanteidensa tueksi toisiin tapauksiin, jotka ovat osapuolten sopimia ja joista osa koskee vieläpä eri liiketoimintayksikköä eli lähiliikennettä. Kantaja ei voi vedota myöskään yksilöimättömiin tapauksiin, joita ei ole edes käyty läpi asianmukaisissa prosesseissa työnantajan kanssa.

Asia 49/2025 (työvuoro 24.1.2024)

Kyseisen työvuoron taustalla oli yksittäisen työntekijän virhe ja valitettava informaatiokatkos käytönsuunnittelijan ja henkilöstönohjaajan välillä, joka oli johtanut siihen, että muutettu työvuoro oli liian pitkä. Kyseessä ei siten ollut työehtosopimuksen tieten rikkominen.

Asia 50/2025 (työvuoro 6.2.2024)

Vuoron pituus johtui inhimillisestä virheestä. Lisäksi liian pitkän työvuoron toteutumiseen sitä edeltävästä keskustelusta huolimatta oli vaikuttanut tallipäivystäjän väärinkäsitys, jonka mukaan kyseisestä työvuorosta olisi sovittu luottamushenkilön kanssa. Kyseessä ei ollut työehtosopimuksen tieten rikkominen.

Asiat 51–53/2025 (työvuorot 10.7.2024, 14.7.2024 ja 12.7.2024)

Kyseessä olivat olleet yksittäisen työntekijän virheet, eikä kyseinen henkilö ollut enää yhtiön palveluksessa. Yhtiössä oli ollut se käsitys, että työvuoroista oli sovittu työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Työvuoron 10.7.2024 (asia 51/2025) osalta työvuoron enimmäispituuden ylitys oli ollut seurausta myös työvuoroon myöhemmin, operatiivisessa vaiheessa, tehdyistä autosiirtymistä työvuoron aloituspaikan takia. Työvuoron suunniteltu aloituspaikka oli ollut toinen kuin todellinen aloituspaikka, eikä lisätyistä autosiirtymistä aiheutunutta ylitystä huomattu inhimillisen virheen johdosta. Kyseessä ei siten ollut työehtosopimuksen tieten rikkominen.

Oikeudenkäyntikulut

Ennen kuin kantaja oli nostanut käsiteltävänä olevat kanteet, vastaaja oli useaan otteeseen esittänyt asian sovinnollista ratkaisua oikeudenkäynnin välttämiseksi. Vastaaja oli viimeiseksi tarjonnut kantajalle kaikkien käsiteltävänä olevien kanteiden osalta yhteensä 30.000 euron sovinnollista ratkaisua. Kantaja on aiheuttanut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:ssä tarkoitetun tarpeettoman oikeudenkäynnin.

Mikäli mahdollisesti tuomittava hyvityssakko alittaa vastaajan tekemän sovintotarjouksen määrän, kantaja tulee velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkoineen.

Toissijaisesti oikeudenkäyntikulut tulee jättää kummankin osapuolen omaksi vahingoksi ottaen huomioon vastaajan pyrkimykset edistää asian sovinnollista ratkaisua.

Joka tapauksessa kantajan kuluvaatimus on määrältään liiallinen ottaen huomioon muun muassa se, että vastaaja on paikallistason käsittelystä lähtien myöntänyt kanteissa kuvatun menettelyn ja edelleen esittänyt asian sovinnollista ratkaisua. Kantaja on myös nimenomaan väittänyt, että tarkasteltavana olevat tapaukset ovat olleet samanlaisia.

Kantaja on tietoisesti pyrkinyt nostamaan oikeudenkäyntikulujen määrää ja pitkittämään prosessia, sillä kantajan nimeämä todistelu ei liity käsiteltävänä oleviin kanteisiin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköposti A:lta B:lle 13.1.2026
2. Erimielisyysmuistio 6.3.2026
   3. Erimielisyysmuistio 16.1.2026
   4. Erimielisyysmuistio 15.2.2016

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hyvityssakkoa koskeva vaatimus

Asiassa on riidatonta, että X Oyj on jättänyt noudattamatta veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 7 kohdan 2 momentissa olevaa työvuoron enimmäispituutta koskevaa määräystä 24.1.2024 ja 6.2.2024 työvuoron 14012 ja 12.7.2024 työvuoron 16428 osalta sekä työehtosopimuksen yhdenmiehenajoon liittyvien erityisten työaikamääräysten B 1. tyypin työvuoron enimmäispituutta koskevaa määräystä 10.7.2024 työvuoron 36161 ja 14.7.2024 työvuoron 36059 osalta.

Asian taustasta ilmenevin tavoin työehtosopimuksen mukainen työvuoron enimmäispituus on ylittynyt yhdellä tunnilla ja 20 minuutilla 24.1.2024 työvuorossa 14012, 20 minuutilla 6.2.2024 työvuorossa 14012, yhdellä tunnilla ja 57 minuutilla 10.7.2024 työvuorossa 36161, yhdellä tunnilla ja 46 minuutilla 12.7.2024 työvuorossa 16428 ja 30 minuutilla 14.7.2024 työvuorossa 36059.

X Oyj on myöntänyt kanteet oikeiksi työvuorojen enimmäispituuden ylittämisten osalta mutta kiistänyt työehtosopimuksen tieten rikkomisen vedoten inhimillisiin virheisiin työvuorosuunnittelussa.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimusmääräysten sisältö on ollut selvä ja että asianosaiset ovat lausuneet käyneensä jo aiemmin neuvotteluja X Oyj:n työvuorosuunnittelusta. Työtuomioistuimen tuomiolla TT 2025:8 vastaajayhtiö on tuomittu maksamaan hyvityssakkoa osaksi toisten työvuoroja koskevien työehtosopimusmääräysten rikkomisesta vuonna 2023. Käsillä olevassa asiassa työvuorojen enimmäispituudet on laiminlyöty viitenä erillisenä kertana.

Ottaen huomioon X Oyj:n työvuorosuunnittelussa tapahtuneiden virheiden määrä ja yhtiön käytettävissä ollut aika saada työvuorosuunnittelu vastaamaan paremmin työehtosopimuksen vaatimuksia työtuomioistuin katsoo, että Rautatiealan Unioni RAU ry:n hyvityssakkovaatimus on hyväksyttävä. X Oyj on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee X Oyj:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon kunkin nyt käsiteltävän asian osalta erikseen.

Työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita X Oyj:n maksamaan hyvityssakkona työehtosopimuksen viidestä eri tietensä rikkomisesta kustakin 1.500 euroa eli yhteensä 7.500 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Lain 38 §:n mukaan mikäli tässä laissa ei muuta säädetä, noudatetaan asioiden käsittelyssä soveltuvin osin mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään.

Työtuomioistuin toteaa X Oyj:n vastaajana hävinneen käsillä olevat asiat työtuomioistuimessa.

X Oyj on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut tai että toissijaisesti asianosaiset määrätään pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Yhtiö on lausunut, että sen pyrkimykset edistää asian sovinnollista ratkaisua tulee ottaa huomioon päätettäessä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Yhtiön mukaan Rautatiealan Unioni RAU ry oli aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin kieltäytymällä sopimasta asiaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan voittanut asianosainen on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jos hän on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, tai jos hän on muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jos siihen on aihetta asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden. Lainkohdan esitöissä (HE 191/1993 vp s. 12) on todettu, että oikeudenkäynnin aloittamisesta ilman vastapuolen antamaa aihetta saattaa olla kysymys esimerkiksi silloin, kun asia olisi järjestynyt ilman oikeudenkäyntiäkin kantajan haluamalla tavalla. Jos kuitenkin kantajan on nostettava kanne saadakseen suoritusta koskevan täytäntöönpanokelpoisen tuomion, oikeudenkäyntiä ei ole pidettävä tarpeettomana.

Asianosaisten lausumien mukaan X Oyj oli tehnyt kantajalle sovintoehdotuksia, joissa oli tarjottu rahallista korvausta työehtosopimuksen määräysten rikkomisesta. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen osapuolella on oikeus nostaa työtuomioistuimessa kanne sen vahvistamiseksi, että vastapuoli on rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Samalla kantaja voi vaatia rikkomisen johdosta maksettavaksi hyvityssakkoa, jonka ainoastaan työtuomioistuin voi tuomita. Käsillä olevassa asiassa kantajalla on siten ollut perusteltu syy kanteiden nostamiseen, vaikka asiat ovat kannevaatimusten osittaisen myöntämisen seurauksena osoittautuneet työehtosopimusmääräysten rikkomisen osalta riidattomiksi. Näin ollen kantajan ei ole katsottava aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä. (Ks. TT 2025:30)

Asian hävinneenä X Oyj on velvollinen korvaamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut. Yhtiön kantajaan kohdistama oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on vastaavasti hylättävä. X Oyj on paljoksunut kantajan oikeudenkäyntikulujen määrää. Kantaja on ilmoittanut kulujensa määräksi käsillä olevien, yhdessä käsiteltävien kanteiden osalta yhteensä 10.640 euroa, mikä sisältää työtuomioistuimen veloittaman oikeudenkäyntimaksun 2.440 euroa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Työtuomioistuin toteaa, että yhdessä käsiteltävät kanteet ovat koskeneet kahden työehtosopimuksessa olevan työaikamääräyksen rikkomista, ja kaikkien osalta on vedottu virheeseen työvuorosuunnittelussa. Kanteet on pantu vireille työvuorokohtaisesti. Haastehakemusten sisältö on ollut suurelta osin sama.

Ottaen huomioon asioiden laatu ja laajuus sekä niiden liittyminen toisiinsa, asioiden hoitamisen vaatimat tarpeelliset toimenpiteet sekä se, että asiat on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä, työtuomioistuin pitää kohtuullisena kantajan oikeudenkäyntikulujen määränä kaikkien tällä tuomiolla ratkaistujen asioiden osalta yhteensä 7.440 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee X Oyj:n suorittamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:lle veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 7.500 euroa työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa ja velvoittaa X Oyj:n korvaamaan Rautatiealan Unioni RAU ry:n oikeudenkäyntikulut 7.440 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Sanna Rantala ja Samuli Hiilesniemi jäseninä. Esittelijä on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.