TT 2026:22

Työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkanmaksun edellytyksenä oli muun muassa, että työntekijä oli sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä ja että työkyvyttömyydestä esitettiin työnantajan hyväksymä selvitys. ICD 10 -tautiluokituksen aikana työehtosopimusosapuolet olivat tulkinneet akuutin stressireaktion (ICD 10 -koodi F43.0) työehtosopimuksessa tarkoitetuksi sairaudeksi. Asiassa oli kysymys siitä, määrittikö ja rajoittiko mainittu ICD-koodi itsenäisenä tekijänä sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa maksettiin.

Ratkaisustaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi, että lääkärintodistuksen työkyvyttömyyttä ja sen kestoa koskevan arvion oikeellisuutta tuli harkita muunkin selvityksen perusteella kuin pelkästään tarkastelemalla yksittäistä diagnoosia akuutista stressireaktiosta ja ICD-koodia F43.0. Toipumisaika akuutista stressireaktiosta oli tyypillisesti hyvin lyhyt, korkeintaan muutamien päivien mittainen. Työnantajalle voi joissain tapauksissa muodostua perusteltu syy epäillä lääkärintodistukseen kirjattua arviota työkyvyttömyyden kestosta, jos sen kesto oli pidempi kuin muutamia päiviä ja ainoa diagnoosi oli akuutti stressireaktio. Tämä voi puolestaan johtaa velvollisuuteen selvittää sairauden laatua ja työkyvyttömyyden kestoa tarkemmin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 11.11.2025

Suullinen valmistelu 2.3.2026

Pääkäsittely 12.5.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksessa (7.3.2025−30.11.2027) on muun muassa seuraavat määräykset koskien sairausajan palkkaa:

15 §

Sairausaika, raskaus- vanhempain- ja tilapäinen hoitovapaa

1. Sairausajan palkka

Mom. 1. Ilmoitus työkyvyttömyydestä

Työntekijä on velvollinen viipymättä ja, mikäli mahdollista, ennen työvuoron alkua ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

Soveltamisohje:

Sairastumisesta ilmoitetaan lähimmälle esimiehelle tai työnantajan nimeämälle muulle henkilölle. Työnantajan tulee saattaa ilmoittamista koskevat menettelytavat työntekijöiden tietoon.

Jos työntekijä tahallisesti laiminlyö velvollisuutensa ilmoittaa viipymättä sairastumisestaan työnantajalle, maksetaan sairausajan palkkaa aikaisintaan siitä päivästä lukien, jona ilmoitus on tehty.

Mom. 2. Palkanmaksun edellytykset

Sairausajan palkka maksetaan seuraavin edellytyksin:

1. Työntekijä on sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä.
2. Työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys.

Soveltamisohje:

1 Työkyvyttömyyden toteaminen

Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella.

Taannehtiva lääkärintodistus hyväksytään, mikäli lääkäri on kirjoittanut todistukseen hyväksyttävät perusteet taannehtivuudelle.

Epidemioiden aikana voi lääkäri antaa työterveyshoitajalle oikeuden kirjoittaa tutkimuksensa perusteella todistuksia enintään kolmeksi vuorokaudeksi kerrallaan. Kertautuvan todistuksen antajan tulee olla aina sama terveydenhoitaja. Uusiutumistapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdolliseen lääkärinhoidon tarpeeseen. Ennen kuin hoitajan antamaa todistusta voidaan pitää selvityksenä työkyvyttömyydestä, hänen tulee todeta yhdessä lääkärin kanssa tilanteen olevan em. tavalla sellainen, että hoitaja voi antaa todistuksia työkyvyttömyydestä.

2 Yrityksen terveyspalvelujen käytön ensisijaisuus

Työntekijän tulee käydä ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle, mikäli työntekijä esittää työnantajalle hyväksyttävän syyn muun lääkärin käyttöön.

3 Lääkärintodistuksiin liittyvät epäselvyydet

Jos työnantaja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Työnantaja maksaa uuden lääkärintodistuksen hankkimisesta johtuvat kustannukset.

Lääkärintodistuksiin liittyvät epäselvyydet selvitetään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti. 

Mom. 3. Korvausajanjakson pituus

Sairausajan palkka maksetaan henkilökohtaisen aikapalkan mukaisesti sen pituisen kalenteriajanjakson työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhtäjaksoisesti:

vähintään 1 kuukauden mutta alle 3 vuotta               28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta                                           35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta                                         42 päivää

10 vuotta tai kauemmin                                                 56 päivää

Sairausajan palkka maksetaan kunkin korvattavan työpäivän työtuntijärjestelmän mukaisilta säännöllisiltä työtunneilta.

Vähintään 6 kuukauden työsuhteet

Työntekijälle, jonka työsuhde on ennen sairauden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 6 kuukautta, sairausajan palkka maksetaan ensimmäisen sellaisen sairauspäivän alusta lukien, joka työntekijän työssä ollessa olisi ollut hänen työpäivänsä.

Odotus- eli karenssipäivä yhden kuukauden, mutta alle 6 kuukautta jatkuneissa työsuhteissa

Sairausajan palkka maksetaan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työntekijän työssä ollessa olisi ollut hänen työpäivänsä. Ensimmäinen poissaolopäivä on karenssipäivä. Sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden jatkuessa sairastumispäivän jälkeen vähintään kuusi (6) arkipäivää maksaa työnantaja palkan myös karenssipäivältä.

Jos työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta, maksetaan sairausajan palkka myös karenssipäivältä.

Alle 1 kuukauden työsuhde

Jos sairaudesta tai tapaturmasta johtuva työkyvyttömyys alkaa ennen kuin työsuhde on jatkunut yhden kuukauden, maksaa työnantaja sairausajan palkkana 50 % työntekijän henkilökohtaisesta aikapalkasta. Sairausajan palkkaa maksetaan enintään niiltä työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä, jotka ovat työkyvyttömyyden alkamispäivän ja sen jälkeisen 9 arkipäivän pituisen ajanjakson sisällä. Sairausajan palkan maksamisen edellytykset samoin kuin karenssipäivä määräytyvät tämän pykälän mukaisesti. Jos työntekijälle sairausvakuutuslain mukaan kuuluva oikeus päivärahaan alkaa aikaisemmin, lyhenee vastaavasti aika, jolta palkkaa on maksettava.

Sairastuminen kesken työpäivän

Jos työntekijä tulee sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvyttömäksi kesken työpäivänsä, maksetaan hänelle hänen sinä päivänä menettämältään säännölliseltä työajalta henkilökohtaisen aikapalkan mukainen korvaus.

Soveltamisohje:

Määräys tarkoittaa sitä, että alle 6 kuukauden työsuhteissa työkyvyttömyyden jatkuessa seuraava työpäivä on karenssipäivä. Jos työntekijä jo työhön tullessaan on sairauden vuoksi työkyvytön, kyseistä päivää pidetään alle 6 kuukauden työsuhteissa karenssipäivänä.

Saman sairauden uusiutuminen

Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen enintään 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin viimeksi maksettiin sairausajan palkkaa tai sairauspäivärahaa, aloitetaan sairausajan palkan maksaminen ilman karenssipäivää, jos korvausajanjakso ei tämän sairauden osalta ole tullut täyteen. Sairausajan palkan maksamista jatketaan, kunnes sairaus- tai korvausajanjakso on päättynyt.

Soveltamisohje: Korvausajanjakson ei saman sairauden uusiutuessa tarvitse olla yhdenjaksoinen, vaan se voi koostua useasta työkyvyttömyys-ajanjaksosta. Onko kysymyksessä sama vaiko eri sairaus, ratkaistaan epäselvässä tapauksessa sairausvakuutuslain tulkintoja noudattaen. Jos sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut jostakin toisesta sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden aikana tai välittömästi sen jälkeen eikä työntekijä ole ollut välillä työkykyisenä työssä, katsotaan sairausajanjaksot sairausajan palkan maksamisen kannalta samaksi työkyvyttömyydeksi.

Mom. 4. Sairausajan palkan epääminen

Sairausajan palkkaa ei makseta, jos työntekijä on aiheuttanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Soveltamisohje: Mikäli sairausajan palkkaetuja käytetään tahallaan väärin, ei sairausajan palkkaa makseta. Tahallinen väärinkäyttö saattaa lisäksi johtaa työsopimuksen päättämiseen työsopimuslain säännösten perusteella.

[—]

Mom. 7. Korvaava työ

Työntekijä ei välttämättä aina ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön. Työntekijälle saattaa olla mahdollista osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Tämän alakohdan määräyksiä ja ohjeistusta on sovellettava myös silloin, kun alakohdan tarkoittamaa korvaavaa työtä kutsutaan toisella nimellä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja mahdollisuuksien mukaan työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa työtä tai joskus myös työntekijälle soveltuvaa koulutusta. Työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa olisi suotavaa kuvata ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Työnantajan päätöksen osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä on perustuttava lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Korvaavan työn teettämisen tulee perustua työpaikalla yhdessä käsiteltyihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa. Ennen korvaavan työn aloittamista varataan työntekijälle mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:n 2 momentin mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Työkyvyttömyydestä tulee esittää työnantajan hyväksymä selvitys. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Mikäli työnantaja ei hyväksy esitettyä lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Sairausajan palkkaa maksetaan kaikkien työehtosopimuksen mukaisten edellytysten täyttyessä pykälän 3 momentin mukaan työsuhteen kestosta riippuen 28, 35, 42 tai 56 päivältä.

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä kansainvälisen tautiluokituksen mukaisten diagnoosimerkintöjen eli ICD 10 -koodien merkityksestä sairausajan palkanmaksulle.

ICD 10 -tautiluokituksen aikana työehtosopimusosapuolet ovat tulkinneet akuutin stressireaktion (ICD 10 -koodi F43.0) työehtosopimuksessa tarkoitetuksi sairaudeksi. Asiassa on erimielisyyttä siitä, voiko ICD 10 -koodi F43.0 (akuutti stressireaktio) yksin rajoittaa sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa maksetaan.

Erimielisyysneuvottelut on käyty.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:ää on tulkittava siten, että sairausajan palkkaan oikeuttava ICD-koodi F43.0 (akuutti stressireaktio) ei itsenäisenä tekijänä määritä eikä rajoita sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa kulloinkin maksetaan, ja että mikäli sairausajan palkan maksuedellytykset täyttyvät, tulee sairausajan palkkaa maksaa koko työkyvyttömyyden ajalta mainitun pykälän 3 momentin asettamin rajoituksin, ja

2) velvoittaa Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.440 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimus ja sen tulkinta

Työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Jos työnantaja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Työehtosopimuksen sanamuodosta ei voi johtaa tulkintaa, että työnantaja voisi jokaisen ICD-koodin kohdalla erikseen päättää, kuinka monelta päivältä sairausajan palkkaa maksetaan, vaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on sidottu lääkärintodistuksella todettuun, sairaudesta tai tapaturmasta johtuvaan työkyvyttömyyteen.

Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimus ei mahdollista palkallisen sairausajan rajaamista työehtosopimuksella määriteltyä ajanjaksoa lyhyemmäksi pelkästään sillä perusteella, mihin sairauskoodiin työkyvyttömyys perustuu. Mikäli työnantaja siten katsoo, että jollakin tietyllä diagnoosilla työkyvyttömyyden kesto ei ole työnantajan näkemyksen mukaan uskottava, tulisi työnantajan osoittaa työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi.

Työnantajaliiton tulkinnan mukaan ICD-koodilla F43.0 (akuutti stressireaktio) ei tarvitse maksaa sairausajan palkkaa kuin kolmelta päivältä.

Työnantajaliitto on 6.10.2025 allekirjoitetussa erimielisyyspöytäkirjassa kuitenkin antanut tulkinnan, jonka mukaan ICD-koodilla F43.0 tulee maksaa sairausajan palkkaa viideltä päivältä. Työnantajaliitto myös ohjeisti jäsenyritystä kyseisellä tavalla.

Työnantajaliiton tulkinta perustuu heidän mukaansa Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n (EK) antamaan ohjeistukseen. EK ei ole työehtosopimuksen osapuoli, eikä sen ohjeistuksella siten ole merkitystä työehtosopimuksen tulkinnassa.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sairautta ja työkyvyttömyyttä arvioitaessa asia tulee ratkaista kulloinkin esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella (esim. TT 1997:61, TT 1998:74, TT 2000:33 ja TT 2020:89).

Puusepänteollisuuden työehtosopimusta koskeneessa työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2021:49 oli kyse sairausajan palkanmaksusta, kun työkyvyttömyyden syynä oli akuutti stressireaktio (ICD F43.0). Työkyvyttömyydet olivat kyseisessä tapauksessa kestoltaan noin kaksi viikkoa. Työtuomioistuimen perusteluiden mukaan riidanalaisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevissa sopimusmääräyksissä ei ollut niiden sanamuodon mukaan sovittu siitä, millainen sairaus oikeutti sairausajan palkkaan. Mitään sairautta ei siten ollut nimenomaisesti poissuljettu työehtosopimuksen mukaisen sairausajan palkan maksuperusteena edellyttäen, että työntekijä oli ollut sen vuoksi estynyt tekemästä työtä. Työtuomioistuimen mukaan akuutti stressireaktio luokiteltiin sairaudeksi, ja siten työntekijät olivat sairauden vuoksi kyvyttömiä tekemään työtään.

Työehtosopimusneuvotteluissa Teollisuusliitto ry:n ja Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n välillä ei ole keskusteltu mahdollisuudesta rajata palkallisen sairausajan pituutta riippuen työkyvyttömyyden syynä olevasta diagnoosista. Asiassa ei ole noussut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa työehtosopimusosapuolten tarkoituksen eroavan työehtosopimuksen sanamuodosta.

Kantaja on täysin vakiintuneesti tulkinnut määräystä siten, että ICD-koodi ei voi itsenäisenä tekijänä rajata sairausajan palkanmaksun kestoa. Kantaja ei ole koskaan hyväksynyt tulkintaa, jonka mukaan akuutin stressireaktion kohdalla sairausajan palkanmaksu rajoittuisi muutamaan päivään. Asiasta ei ole ollut pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimusosapuolten välillä aikaisemmin riitaa. Mikäli työehtosopimusta on sovellettu vastaajan väittämällä tavalla, kantaja ei ole ollut tietoinen siitä.

Kantaja on tulkinnut täysin vastaavalla tavalla myös kaikkien muiden työehtosopimusten sairausajan palkanmaksua koskevia määräyksiä. Kantaja on myös nimenomaisesti riitauttanut tällaisen tulkinnan esimerkiksi puusepänteollisuuden työehtosopimusta koskeneessa riidassa (TT 2021:49), jossa riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto oli hyvin vastaava kuin pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksessa. Mikään kantajan toiminnassa ei siten osoita kantajan hyväksyneen vastaajan tulkinnan.

Työnantajaliitto ei ole itsekään tulkinnut asiaa siten, että koodilla F43.0 tulisi maksaa sairausajan palkkaa vain enintään kolmelta päivältä. Työnantajaliitto on 6.10.2025 antanut kirjallisesti tulkinnan, jonka mukaan mainitulla koodilla tulee maksaa sairausajan palkkaa viideltä päivältä. Työnantajaliiton tulkinta on siten täysin vakiintumaton.

Työehtosopimusmääräys on sanamuodoltaan täysin selkeä ja riidaton. Sanamuoto myös vastaa olennaisilta osiltaan esille tuotujen työtuomioistuimen ratkaisujen riidanalaisten työehtosopimusten sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä. Asiassa ei siten ole perusteita poiketa työtuomioistuimen vakiintuneesta linjasta myöskään pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen osalta.

Sairauspoissaolon tarpeen arviointi

Vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta sovittaessa päätettiin selvittää mahdollisuudet ottaa käyttöön ohjeistus sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Työterveyslaitokselle tehtäväksi kutsua koolle työryhmän. Työryhmän loppuraportin mukaan työkyvyn arviointi tulee aina tehdä tapauskohtaisesti ja arvioinnissa tulee ottaa huomioon työntekijän yksilölliset sekä työhön liittyvät tekijät. Diagnoosi ei voi itsenäisenä tekijänä määrittää sairauspoissaolon tarvetta erilaisissa töissä ja tehtävissä. Arvioinnissa tuleekin ottaa huomioon potilaan tilanne kokonaisuutena. Työryhmän mukaan sairauspoissaoloja koskevat ohjeistukset eivät saisi johtaa mekaaniseen sairauspoissaolon määrittelyyn, eikä ohjeistuksilla voida rajoittaa potilaan oikeuksia tai syrjäyttää lääkärin velvollisuutta arvioida tapauskohtaisesti sairauspoissaolon tarvetta.

Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista julkaistiin nykyisin voimassa oleva Käypä hoito -suositus vuonna 2019. Suositus ei sisällä diagnoosikohtaisia suosituksia sairauspoissaolon tarpeen arvioimiseksi. Käypä hoito -suositus perustuu sairauspoissaolon pituuden arvioinnissa nimenomaisesti lääkärin tekemään kokonaisarvioon, jossa diagnoosi on vain yksi osa työkyvyttömyyden keston arviointia. Sairauspoissaolon arviointiin vaikuttaa aina myös arvioitu toipumisaika.

Akuutin stressireaktion aiheuttama työkyvyttömyys

Akuutin stressireaktion kliinistä kestoa ei ole tarkasti määritelty. Voimakkaimmat oireet vaimenevat yleensä muutamassa päivässä, mutta paraneminen voi kestää 2–4 viikkoa. Oireiden kesto ja vakavuus vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Käypä hoito -suosituksen mukaan sairausloman kestoa ei arvioida mekaanisesti diagnoosin perusteella, vaan arviointi tehdään sairauspoissaolon tarpeen yleisten arviointiperiaatteiden mukaisesti. Suosituksen mukaan komplisoitumaton akuutti stressireaktio aiheuttaa yleensä enintään muutaman vuorokauden sairauspoissaolon tarpeen.

”Muutama” ei ole tarkkarajainen määrä, mutta yleiskielessä sillä tarkoitetaan normaalisti noin lukuja 3–9. Useimmissa tapauksissa sairausloman tarve on siten jo Käypä hoito -suosituksenkin mukaan hieman yli tai alle viikon. Käypä hoito -suosituksen mukaan sairauspoissaolon tarve akuutin stressireaktion kohdalla ei rajoitu tarkkarajaisesti esimerkiksi kolmeen tai viiteen päivään, vaan tarve voi olla tätä huomattavasti pidempikin.

Työkyvyttömyyden keston arviointi tuleekin tehdä tapauskohtaisesti, eikä tietty diagnoosi tietenkään määritä työkyvyttömyyden kestoa. Vastaavalla tavalla työkyvyttömyyden kesto vaihtelee täysin tapauskohtaisesti muidenkin sairauksien kohdalla. Ei ole olemassa ainuttakaan ICD-koodia, jonka kohdalla työkyvyttömyyden kesto olisi vakio.

VASTAUS

Vaatimukset

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 10.460 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 15 §:n mukaiset sairausajan palkanmaksun edellytykset

Työntekijän oikeus sairausajan palkkaan määräytyy työehtosopimuksen ja sen tulkintakäytännön perusteella. Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva 15 § asettaa lukuisia edellytyksiä sairausajan palkanmaksulle. Työnantaja arvioi palkanmaksun edellytyksiä kokonaisuutena, ja kaikkien edellytysten tulee täyttyä, jotta oikeus sairausajan palkkaan voi syntyä.

Keskeinen edellytys palkanmaksulle on se, että työntekijä on sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Kyseessä tulee siten olla sairaudeksi tai tapaturmaksi luokiteltava tila, joka liittojen tulkintakäytännön mukaan oikeuttaa sairausajan palkkaan, ja lisäksi kyseinen sairaus tai tapaturma aiheuttaa työkyvyttömyyden työhön. Sairausajan palkkaa maksetaan vain niin kauan kuin sairauden tai tapaturman aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu. Palkanmaksun edellytysten täyttyessä sairausajan palkkaa maksetaan enintään työehtosopimuksen mukaiselta, työsuhteen kestoon perustuvalta ajanjaksolta.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijän tulee esittää työkyvyttömyydestä työnantajan hyväksymä selvitys, joka on ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin antama lääkärintodistus. Selvityksen hyväksymisestä päättää työnantaja. Työnantajalla on oikeus olla hyväksymättä toimitettua selvitystä kokonaan tai osittain palkanmaksun perusteeksi.

Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksessa ei ole määritelty tarkemmin, mitä sairaudella tarkoitetaan. Toimialalla on kuitenkin vakiintuneesti noudatettu ICD 10 -tautiluokituksen mukaisia koodeja sairauden määrittelyn apuna. Sairausajan palkanmaksu edellyttää, että kyseessä on ICD 10 -tautiluokituksen mukainen sairausdiagnoosi, joka myös liittojen tulkintakäytännön mukaan on sairausajan palkkaan oikeuttava sairaus.

ICD 10 -tautiluokituksen mukaisilla koodeilla on keskeinen merkitys arvioitaessa työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan. Koodien perusteella arvioidaan ensinnäkin sitä, onko kyseessä ylipäätään sairaudeksi luokiteltava tila. Toiseksi koodin perusteella arvioidaan työntekijän työkykyä ja mahdollisen poissaolon myöntämistä. Kolmanneksi koodin perusteella arvioidaan, onko työnantajalla poissaolon ajalta työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ja kuinka pitkältä ajalta palkkaa maksetaan.

ICD 10 -koodit siten määrittävät, ja yksittäistapauksessa voivat rajoittaa, sairausajan palkanmaksun kestoa. Kyseessä on työehtosopimuksen osapuolten yhteinen tulkinta ja tarkoitus määräyksen sisällöksi. Kantajan väittämä tulkinta ei vastaa määräyksen sanamuotoa, osapuolten yhteistä tarkoitusta eikä työehtosopimuksen vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

ICD 10 -koodien merkitys sairausajan palkanmaksulle

Lääkärintodistus on lääkärin kirjallinen arvio potilaan terveydentilasta ja sen ennusteesta sekä suositus poissaoloksi työstä. Lausuessaan työntekijän terveydentilasta lääkäri ei tee päätöstä todistuksella haettavista etuuksista. Lääkäri ei siten päätä mahdollisen poissaolon palkallisuudesta, vaan tästä päättää työnantaja. Lääkäri ei myöskään päätä potilaan oikeudesta muihin etuuksiin kuten sairauspäivärahaan tai työkyvyttömyyseläkkeeseen. Lääkärintodistus ei ole miltään osin työnantajaa velvoittava asiakirja sairausajan palkanmaksun määrittelyssä.

ICD 10 -tautiluokitus sisältää tuhansia koodeja, joista vain osa kuvaa lääketieteellisesti sairaudeksi luokiteltavaa tilaa. Tautiluokituksesta ei ilmene suoraan, mitkä koodit ovat sairautta kuvaavia koodeja. Tulkitessaan eri ICD 10 -koodien luonnetta ja vaikutusta sairausajan palkkaan työehtosopimuksen osapuolten on turvauduttava lääketieteelliseen lähdeaineistoon. Vastaajan osalta tällaista lähdeaineistoa on yleisen työmarkkinakäytännön mukaisesti muun muassa kansallinen, tutkimusnäyttöön perustuva Käypä hoito -suositus ja EK:n asiantuntijalääkärin laatimat ohjeistukset eri sairauksien luonteesta. Lähdeaineiston perusteella arvioidaan, onko kyseessä työehtosopimuksessa tarkoitettu sairausajan palkkaan oikeuttava sairaus ja kuinka pitkältä ajalta on palkanmaksuvelvollisuus.

Työnantajan oikeus hyväksyä toimitettu selvitys on kirjattu selkeästi määräyksen sanamuotoon. Selvityksen perusteella työnantaja arvioi työehtosopimuksen mukaisia sairausajan palkanmaksun edellytyksiä kokonaisuutena ja voi päätyä arvioinnissaan erilaisiin lopputulemiin. Työnantaja voi harkintansa mukaan hyväksyä lääkärintodistuksen tai muun selvityksen sellaisenaan poissaolon ja sairausajan palkan perusteeksi. On myös mahdollista, että työnantaja arvioi työntekijän työkyvyttömäksi lääkärintodistuksen perusteella ja myöntää poissaolon työstä mutta evää sairausajan palkan esimerkiksi sen vuoksi, että kyseessä ei ole sairautta kuvaava ICD 10 -koodi (esimerkiksi esteettinen kauneuskirurgia), työkyvyttömyys on aiheutettu törkeällä tuottamuksella tai lääkärintodistus on sisällöltään puutteellinen tai virheellinen.

Joissakin tapauksissa työnantajalla on perusteltu syy hyväksyä lääkärintodistus vain osittain sairausajan palkanmaksun perusteeksi. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa lääkärintodistukseen kirjattu sairaus on luonteeltaan lyhytkestoinen, mutta lääkäri on arvioinut työkyvyttömyyden kestävän pitkään. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta on kantajan esiin tuoma ICD 10 -koodi F43.0 (akuutti stressireaktio), joka lääketieteellisen määritelmänsä mukaan aiheuttaa vain lyhytkestoista, muutamasta tunnista enintään 48 tuntiin kestävää oireilua. Kyseinen sairaus ei siten aiheuta muutamaa päivää pidempää työkyvyttömyyttä. Mikäli lääkäri on arvioinut akuutin stressireaktion aiheuttavan pitkän työkyvyttömyyden, kyseessä on tältä osin virheellinen arvio.

Akuuttia stressireaktiota kuvaava koodi F43.0 on selkeä esimerkki tilanteesta, jossa sairausajan palkanmaksun kesto voidaan rajata sairauden kliinisen määritelmän pituiselle ajanjaksolle eli enintään muutamalle päivälle. Tätä pidempi palkanmaksuvelvollisuus ei olisi työehtosopimuksen mukaan perusteltu, sillä sairaus ja sen aiheuttama työkyvyttömyys eivät enää jatku, eivätkä palkanmaksun edellytykset siten enää täyty. On myös huomattava, että vuonna 2028 voimaan tulevassa ICD 11 -tautiluokituksessa akuutti stressireaktio on siirretty pois sairauksien joukosta, eli uudessa tautiluokituksessa kyseistä koodia ei pidetä sairauskoodina lainkaan.

Epäselvissä tapauksissa työnantaja voi työehtosopimuksen mukaan osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Tällaisen lisäselvityksen hankkiminen on työnantajan oikeus, ei velvollisuus. Työnantajalla on aina harkintansa mukaan oikeus hyväksyä tai olla hyväksymättä lääkärintodistus joko kokonaan tai osittain hankkimatta lisäselvitystä. Siinäkin tapauksessa, että lisäselvitystä on toimitettu, työnantaja tekee päätöksen sairausajan palkanmaksusta.

Työehtosopimuksen tulkinta

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta arvioitaessa on määräyksen sanamuodon ohella tarkasteltava sitä, mikä on ollut työehtosopimuksen osapuolten yhteinen tulkinta määräyksen sisällöstä. Mikäli yhteistä tulkintaa tai sitä osoittavaa soveltamiskäytäntöä ei ole taikka sitä ei ole kyetty näyttämään, on ratkaisevaa asiassa saatu lääketieteellinen selvitys (TT 2020:89).

Riidanalaisen määräyksen sanamuodossa korostuu ”sairauden tai tapaturman” ja ”työkyvyttömyyden” merkitys sairausajan palkanmaksun edellytyksenä. Lisäksi sanamuodossa korostuu työnantajan harkintavalta toimitetun selvityksen hyväksymisessä ja oikeus harkintansa mukaan vaatia lisäselvitystä.

Sanamuodon mukaisesti palkanmaksu koko työehtosopimuksen mukaiselta enimmäisajanjaksolta (28, 35, 42 tai 56 päivää) edellyttää, että työntekijä on koko tämän ajan määräyksessä tarkoitetulla tavalla sairas ja työkyvytön. Sanamuodosta ei voida johtaa kantajan väittämää tulkintaa, jonka mukaan sairausajan palkkaa tulisi maksaa akuutin stressireaktion perusteella jopa koko enimmäisajanjaksolta riippumatta siitä, kuinka pitkään kyseinen sairaus tosiasiassa tai kliinisen määritelmänsä perusteella jatkuu. Tällainen tulkinta johtaisi tilanteeseen, jossa palkkaa maksettaisiin, vaikka työntekijä ei ole enää akuutin stressireaktion perusteella työkyvytön.

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei myöskään miltään osin ilmene työnantajan velvollisuutta hyväksyä lääkärintodistus sellaisenaan palkanmaksun perusteeksi. Osapuolet eivät ole sopineet tai tarkoittaneet sopia, että päätöksen sairausajan palkanmaksusta tai sen kestosta tekee yksittäinen lääkäri. Osana poissaolo-oikeuden ja palkanmaksun arviointia työnantajalla on oikeus hyödyntää muutakin saatavilla olevaa lääketieteellistä selvitystä sairauden luonteesta ja kestosta. Tällaista lääketieteellistä selvitystä voi olla esimerkiksi Käypä hoito -suositus tai työnantajaliitolta saadut, lääketieteeseen pohjautuvat ohjeistukset. Saatavilla olevan lääketieteellisen tiedon perusteella työnantaja voi perustellusti arvioida lääkärintodistuksen olevan virheellinen, jos siihen on kirjattu pitkä työkyvyttömyysjakso koodin F43.0 (akuutti stressireaktio) perusteella, ja rajata sairausajan palkanmaksun lääketieteellisesti perustellulle ajanjaksolle eli muutamalle päivälle.

Myös muut riidanalaisen määräyksen kirjaukset osoittavat, että työehtosopimuksen osapuolet ovat tarkoittaneet säilyttää sairauspoissaoloon liittyvät kysymykset työnantajan päätösvallassa. Esimerkiksi 15 §:n 4 momentin perusteella sairausajan palkanmaksu voidaan evätä, jos sairaus tai tapaturma on aiheutettu tahallisesti tai muulla määräyksessä tarkoitetulla tavalla, vaikka työntekijä on toimittanut työkyvyttömyydestään lääkärintodistuksen. Vastaavasti korvaavaa työtä koskevan 7 momentin mukaan työnantajalla on oikeus olla myöntämättä sairauspoissaoloa ja osoittaa työntekijälle korvaavaa työtä, vaikka lääkäri on arvioinut työntekijän työkyvyttömäksi omaan työhönsä. Nämäkin määräykset osoittavat, että lääkärintodistus ei ole suoraan työnantajaa velvoittava asiakirja.

Kantajan väittämä tulkinta on myös osapuolten yhteisen tarkoituksen ja tulkintakäytännön vastainen. Osapuolet ovat yhteisesti ja vakiintuneesti tulkinneet määräystä vastaajan esittämällä tavalla siten, että akuuttia stressireaktiota kuvaava ICD 10 -koodi voi rajata sairausajan palkanmaksun keston enintään muutamaan päivään. Vastaavasti osapuolet ovat tulkinneet, että poissaolo-oikeutta ja palkanmaksuvelvollisuutta arvioidaan erillisinä kysymyksinä.

Vastaaja on perustellusti ollut siinä käsityksessä, että kyseessä on ollut yhteinen ja riidaton tulkinta. Määräyksen sanamuoto ei ole vastaavana aikana muuttunut, osapuolet eivät ole sopineet määräykselle muunlaista sisältöä eikä tulkintaa ole aiemmin riitautettu.

Vastaajan näkemyksen mukaan ICD 10 -koodien merkitys sairausajan palkanmaksun rajaamiselle ei ole asia, josta osapuolten tulisi nimenomaisesti keskustella tai sopia työehtosopimusneuvotteluissa. Työehtosopimuksen sanamuoto itsessään poissulkee palkanmaksun sellaiselta ajalta, jolloin työntekijä ei ole sairaudesta tai tapaturmasta johtuen työkyvytön.

Vakiintunut soveltamiskäytäntö

Osapuolten yhteisesti hyväksymää tulkintaa osoittavat lisäksi työehtosopimuksen ja myös sen lähialojen vakiintunut soveltamiskäytäntö.

Tietyllä alalla noudatettu vakiintunut soveltamiskäytäntö voi tulla työehtosopimuksen tulkintaa ohjaavaksi perusteeksi, kun soveltaminen on ollut yhteisesti hyväksyttyä eli sellaista, jota työntekijäpuoli ei ole riitauttanut (TT 2015-114 ja TT 2016:18). Tällaisesta tilanteesta on kyse esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa työehtosopimusmääräystä on pitkään sovellettu työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti ilman erimielisyyksiä (TT 2007:77).

Työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksua koskevissa määräyksissä on koko historiansa ajan edellytetty sairautta tai tapaturmaa ja niiden aiheuttamaa työkyvyttömyyttä sairausajan palkanmaksun edellytyksenä. Vastaavasti sairausajan palkkaan liittyvät menettelytapasäännöt ovat säilyneet samansisältöisinä 1990-luvulta lähtien. Vastaaja on vakiintuneesti tulkinnut ja ohjeistanut määräystä siten, että ICD 10 -koodilla voi olla vaikutusta sairausajan palkanmaksun kestoon. Akuutti stressireaktio on verrattain yleinen diagnoosi, ja sitä koskevaa tulkintakäytäntöä on vuosikymmenten ajalta runsaasti, eikä kantaja ole aiemmin riitauttanut tätä tulkintaa, vaikka se on ollut kantajan tiedossa. Vastaajan käsityksen mukaan kantaja pyrkii muuttamaan aiempaa vakiintunutta tulkintakäytäntöä käsillä olevalla riita-asialla.

Pelti- ja teollisuuseristysalan sairausajan palkkaa koskevan määräyksen sisältö on riidanalaisilta osin yhtenevä teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen vastaavien määräysten kanssa. Teollisuusliitto ry on sopijapuolena molemmissa työehtosopimuksissa. Liitot ovat riidattomasti noudattaneet molempien työehtosopimusten piirissä samoja sairausajan palkanmaksuun liittyviä tulkintoja, eikä käsillä olevasta tulkintakysymyksestä ole vuosikymmenten aikana riidelty kummankaan työehtosopimuksen piirissä. Tämäkin osoittaa osapuolten yhteistä tarkoitusta määräyksen sisällöstä.

Kantajan väittämä tulkinta asettaisi työntekijät keskenään eriarvoiseen asemaan sen perusteella, kenen lääkärin toimesta heidät on tutkittu, sillä eri lääkärit saattavat kirjoittaa samankaltaisessa tilanteessa huomattavan eri mittaisia työkyvyttömyysjaksoja.

Vastaajan kokemuksen mukaan akuutin stressireaktion kohdalla eri lääkäreiden arviot työkyvyttömyyden kestosta voivat vaihdella yksittäisestä päivästä jopa useaan viikkoon, vaikka kyseessä on hyvin lyhytkestoinen sairaus. Tasapuolisen kohtelun vaatimus huomioiden työnantajan tulee voida – ja sillä on velvollisuus – kohdella samanlaisia tilanteita yhtäläisin perustein.

Akuuttia stressireaktiota kuvaava diagnoosi on osoittautunut kliinisessä käytännössä hankalasti sovellettavaksi, ja yksittäiset lääkärit voivat soveltaa sitä virheellisesti. Keskusjärjestöjen EK ja SAK asiantuntijalääkäreiden välillä on ollut konsensus siitä, että tätä diagnoosia ja muita mielenterveyteen liittyviä diagnooseja käytetään lääkäreiden keskuudessa virheellisin perustein. Kantajaa edustava palkansaajakeskusjärjestökin on siten tulkinnut, että lääkäri voi arvioinnissaan päätyä virheelliseen lopputulemaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyyspöytäkirja 6.10.2025
2. Ohjeistus sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointiin lääkäreille / Ohjeistuksen laadinnan mahdollisuutta arvioivan työryhmän loppuraportti 2016
3. Käypä hoito -suositus: Sairauspoissaolon tarpeen arviointi
4. Käypä hoito- suositus: Traumaperäinen stressihäiriö
5. Ote henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista koskien vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määrästä, 6. painos, 2024 (s. 95 ja 96)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Ote Terveysportti-tietokannasta: F43.0 akuutti stressireaktio
2. Ote Käypä hoito -suosituksesta: F43.0 akuutti stressireaktio
3. Ote Käypä hoito -suosituksesta: Sairauspoissaolon tarpeen arviointi 8.2019
4. Ote henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista koskien vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määrästä, 6. painos, 2024 (s. iii-vi, x-xv ja 25)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, teknologiasektorin sopimuspäällikkö, Teollisuusliitto ry
2. B, asiantuntijalääkäri, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. C, entinen neuvottelujohtaja
2. D, MTHL ry:n asiamies
3. E, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n entinen asiantuntijalääkäri

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:n 2 momentin mukaan sairausajan palkanmaksun edellytyksenä on muun muassa, että työntekijä on sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä ja että työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys. Sopimuskohdan soveltamisohjeissa on muun ohella lausuttu, että työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella, ja jos työnantaja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi.

Asiassa on riidatonta, että ICD 10 -tautiluokituksen aikana työehtosopimusosapuolet ovat tulkinneet akuutin stressireaktion (ICD 10 -koodi F43.0) työehtosopimuksessa tarkoitetuksi sairaudeksi. Riidatonta on myös se, että työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä kansainvälisen tautiluokituksen mukaisten diagnoosimerkintöjen eli ICD 10 -koodien merkityksestä sairausajan palkanmaksulle.

Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi ensinnäkin, että pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:ää on tulkittava siten, että sairausajan palkkaan oikeuttava ICD-koodi F43.0 (akuutti stressireaktio) ei itsenäisenä tekijänä määritä eikä rajoita sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa kulloinkin maksetaan. Vaatimuksen loppuosassa kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että mikäli sairausajan palkan maksuedellytykset täyttyvät, tulee sairausajan palkkaa maksaa koko työkyvyttömyyden ajalta mainitun pykälän 3 momentin asettamin rajoituksin.

Kantajan mukaan työnantaja ei voi jokaisen ICD-koodin kohdalla erikseen päättää, kuinka monelta päivältä sairausajan palkkaa maksetaan. Kantaja on vedonnut riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuotoon ja kiistänyt koskaan hyväksyneensä tulkintaa, jonka mukaan akuutin stressireaktion kohdalla sairausajan palkanmaksu rajoittuisi muutamaan päivään. Kantajan mukaan sairauspoissaolon pituuden arviointi perustuu lääkärin tekemään kokonaisarvioon, jossa diagnoosi on vain yksi osa työkyvyttömyyden keston arviointia. Työkyvyttömyyden keston arviointi tulee tehdä tapauskohtaisesti.

Vastaaja on vaatinut, että kanne hylätään. Vastaaja on katsonut, että työnantajalla on oikeus olla hyväksymättä työntekijän työkyvyttömyydestä esitettyä selvitystä kokonaan tai osittain palkanmaksun perusteeksi. Nimenomaisesti akuuttia stressireaktiota koskevan vaatimuksen osalta vastaaja on lausunut, että ICD 10 -tautiluokituksen mukaisilla koodeilla on keskeinen merkitys arvioitaessa työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan, ja ne määrittävät, ja yksittäistapauksessa voivat rajoittaa, sairausajan palkanmaksun kestoa. Vastaaja on vedonnut riidanalaisten määräysten sanamuotoon, osapuolten yhteiseen tarkoitukseen ja tulkintaan sekä työehtosopimuksen vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön.

Akuutti stressireaktio -diagnoosin vaikutus sairausajan palkanmaksuun

Työehtosopimuksen määräykset

Kanteessa esitettyjen vaatimusten johdosta keskeinen riitakysymys asiassa on se, määrittääkö ja rajoittaako ICD 10 -koodi F43.0 (akuutti stressireaktio) itsenäisenä tekijänä sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa maksetaan. Asianosaisten vetoamien seikkojen johdosta asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon riidanalaisen määräyksen sanamuoto, mahdollinen työehtosopimuksen sopijapuolten yhteinen tarkoitus ja tulkinta sekä vakiintunut soveltamiskäytäntö.

Sanamuodon osalta työtuomioistuin toteaa olevan riidatonta, että työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä kansainvälisen tautiluokituksen mukaisten diagnoosimerkintöjen eli ICD 10 -koodien merkityksestä sairausajan palkanmaksulle. Sen johdosta työtuomioistuin katsoo, että sanamuoto ei tue käsitystä, jonka mukaan ICD-koodi F43.0 voisi yksin määrittää sairausajan palkanmaksun keston.

Teollisuusliitto ry:n ja sen edeltäjän Metallityöväen Liiton palveluksessa vuodesta 2007 lukien työehtosihteerinä, sopimuspäällikkönä ja pelti- ja teollisuuseristysalan sopimusvastaavana toiminut A on kertonut vastanneensa pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen neuvotteluista vuoteen 2021 asti. Hänen mukaansa työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut lainkaan keskusteltu siitä, että työnantaja voisi rajata sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta pelkästään ICD 10 -koodin perusteella.

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n ja sittemmin Teknologiateollisuus ry:n palveluksessa vuosina 1989–2022 neuvottelujohtajana toiminut C on kertonut vastanneensa liiton pääalan sopimuksen eli teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen soveltamisesta, neuvonnasta, kouluttamisesta sekä vuodesta 1996 lukien työehtosopimusneuvotteluista ja työehtosopimustulkinnoista neuvottelujohtajan roolissa. C oli osallistunut vuodesta 1989 vuoteen 1996 asti pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen työehtosopimusneuvotteluihin. Kun C oli vuonna 1996 ottanut päävastuun liiton pääalan sopimusten työehtosopimusneuvotteluista, hän oli valvonut ja koordinoinut liiton sivusopimusten kuten pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen sopimusneuvotteluita ja osallistunut tarvittaessa myös sivusopimusten työehtosopimusneuvotteluihin.

Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n asiamies D on kertonut toimineensa pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen pääneuvottelijana vuodesta 2013 lukien sekä toimineensa myös aluepäällikkönä Teknologiateollisuus ry:ssä, jossa hän oli neuvonut ja kouluttanut jäsenyrityksiä teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen tulkinnasta sekä ollut mukana erimielisyysneuvotteluissa.

Todistajat C ja D eivät ole työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet työehtosopimusneuvotteluissa keskustellun siitä, että työnantaja voisi rajata sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta pelkästään ICD 10 -koodin perusteella. Työtuomioistuin katsoo, että A:n, C:n ja D:n kertomuksista ei voida päätellä työehtosopimukseen osallisilla liitoilla olleen tarkoitus sopia siitä, että mainittu koodi voisi yksin määrittää sairausajan palkanmaksun keston.

Edellä mainitut todistajat ovat kertoneet riidanalaisten työehtosopimusmääräysten tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä toisiinsa nähden ristiriitaisin tavoin. A:n mukaan mikäli työnantaja kieltäytyi maksamasta sairausajan palkkaa työntekijän toimittaman lääkärintodistuksen perusteella, työnantajan tuli ohjata työntekijä toiselle lääkärille. Hänen mukaansa työntekijäpuoli ei ollut ollut tietoinen siitä, että työnantajapuoli oli tulkinnut työehtosopimusta siten, ettei työnantajalla ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa akuutin stressireaktion kohdalla pidempään kuin kolmelta päivältä.

C:n mukaan liitoille oli jo 2000-luvun alussa muodostunut yhteinen käsitys siitä, miten palkanmaksu määräytyi niin sanotun ”suruloman” eli akuutin stressireaktion kohdalla. Työntekijäliiton ohjeistuksessa vuodelta 2004 oli ollut maininta siitä, ettei niin sanottu suruloma oikeuttanut pitkää poissaoloa. Tämä oli ollut työnantajapuolen ja työntekijäpuolen yhteinen tulkinta asiasta, eikä asiasta ollut ollut erimielisyyksiä C:n aikana. C on kertonut, ettei tässä asiassa todistajana kuultu A ollut vielä töissä työntekijäliitossa, kun asiasta oli keskusteltu.

D:n mukaan edellä mainittuja työehtosopimuksia oli tulkittu siten, että akuutti stressireaktio velvoitti työnantajaa maksamaan sairausajan palkkaa enintään kolmelta poissaolopäivältä. D:n mukaan asiasta oli vallinnut liittojen välillä yhteinen tulkinta, sillä työnantajaliitto oli neuvonut jäsenyrityksiä tällä tavoin 15 vuoden ajan ilman, että tulkintaa oli riitautettu. D ei ollut keskustellut akuutin stressireaktion palkanmaksuun liittyvistä kysymyksistä työntekijäliiton neuvotteluista vastanneen A:n kanssa, koska asiasta ei ollut noussut esille erimielisyyksiä.

D on kertonut laatineensa todisteena esitetyn Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisen 6.10.2025 päivätyn erimielisyyspöytäkirjan (K1), johon on kirjattu, että työnantajayritys oli maksanut Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n (EK) ohjeistuksen mukaisesti sairausajan palkkaa viideltä päivältä muistioprosessin aikana. Tulkinta viidestä päivästä ei vastannut Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n tulkintaa asiasta, mutta D oli ehdottanut sitä kyseisen asian sovinnolliseksi ratkaisuksi.

Todistajien kertomuksia arvioituaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen osapuolet olisivat kumpikin tulkinneet tai niiden yhteisesti hyväksymäksi soveltamiskäytännöksi olisi muodostunut, että akuutti stressireaktio diagnoosina voisi yksin määrittää sairausajan palkanmaksun keston.

Akuutin stressireaktion kestosta esitetty selvitys

Kirjallisena todisteena esitetyn Käypä hoito -suosituksen (K4) mukaan akuutin stressireaktion (F43.0) oireet alkavat tunnin kuluessa altistumisesta merkittävälle fyysiselle tai henkiselle rasitukselle. Jos rasitustekijä on ohimenevä, oireet vaimenevat viimeistään 8 tunnin kuluessa. Jos taas rasitustekijä esiintyy jatkuvana, oireet vaimenevat viimeistään 48 tunnin kuluessa. Potilas tutkitaan yleensä 0–3 vuorokauden kuluessa tapahtumasta. Akuutin stressihäiriön (DSM-5) diagnostiset oireet sen sijaan kestävät kolmesta vuorokaudesta yhteen kuukauteen tapahtumasta. Jos oireilu kestää pitempään, kyseessä on yleensä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD).

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksissa vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määristä (K5/V4) on muun ohella lausuttu, että akuutin stressireaktion oireet vaimentuvat 1–2 vuorokauden kuluessa ja kestävät yleensä enintään kolme vuorokautta. Se paranee pysyvää haittaa jättämättä 2–4 viikon kuluessa, ellei se jatku traumaperäisenä stressihäiriönä. Akuutti stressireaktio aiheuttaa tilapäistä haittaa 1–3 vuorokauden ajan.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n asiantuntijalääkäri B on kertonut, että akuutissa stressireaktiossa työkyvyttömyyden kesto oli tyypillisesti muutamia päiviä. Kansainvälisessä luokituksessa puhuttiin akuutista tai äkillisestä stressihäiriöstä, joka kesti noin kuukauden, sekä traumaperäisestä stressihäiriöstä, kun oireet kestivät yli kuukauden. Suomessa alle kuukauden kestävä oirekuva oli jaettu kahteen osaan, akuuttiin stressireaktioon ja akuuttiin stressihäiriöön. EK:n entisen asiantuntijalääkärin E:n mukaan akuutissa stressireaktiossa työkyvyttömyyden kesto oli maksimissaan kolme vuorokautta. Jos henkilölle aiheutui pidempään jatkuvaa oireilua, kyseessä oli akuutti stressihäiriö, joka oli erityyppinen tila kuin akuutti stressireaktio. Akuutin stressihäiriön kesto oli kolmesta päivästä kuukauteen. Oireilun jatkuessa pidempään kuin kolme päivää suositus oli käyttää koodia F43.8, muu reaktio vaikeaan stressiin. Mikäli oireilu jatkui tämän jälkeen, kyseessä oli traumaperäinen stressireaktio.

Oikeuskäytäntö

Korkein oikeus lausui ennakkoratkaisussaan KKO 1993:150, että työnantajayhtiöllä oli tapauksen olosuhteissa ollut perustellut syyt epäillä, ettei lääkäri ollut 4.6.1991 suoritetun tutkimuksen perusteella voinut arvioida työntekijän työkyvyttömyyden jatkuvan 30.6.1991 saakka sekä näin ollen tämän sairaudesta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä esitetyn selvityksen luotettavuutta ja siten poikkeuksellisesti osoittaa hänet työnantajan kustannuksella lisätutkimuksiin. Työntekijä oli laiminlyönyt noudattaa kehotusta, eikä hän ollut muullakaan tavoin esittänyt luotettavaa selvitystä työkyvyttömyydestään. Työnantajayhtiö ei siten ollut velvollinen suorittamaan työntekijälle sairausajan palkkaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:34 koski edellytyksiä, joiden nojalla tuomarille voidaan antaa hakemuksetta ero virastaan työkyvyn menettämisen johdosta. Ratkaisunsa perusteluissa (k. 80, 81 ja 129) korkein oikeus lausui muun ohella, että tuomarin työkyvyn tai sen menettämisen arviointi ei ollut ensisijaisesti lääketieteellinen kysymys. Sen, jonka tuli tehdä asiassa ratkaisu, oli arvioitava erikseen jokainen selvitys, mukaan lukien lääketieteellisten asiantuntijoiden selvitys. Työkykyä oli arvioitava lähtökohtana tosiasiallinen kyky hoitaa ne tehtävät, joita asianmukainen viranhoito edellytti. Arviointi tuli tehdä käsillä olevan tapauksen olosuhteiden perusteella.

Työtuomioistuin on todennut ratkaisunsa TT 2021:101 perusteluissa katsoneensa työehtosopimusten sairausajan palkkamääräysten tulkintaa koskevissa aiemmissa tuomioissaan, että jotta työnantaja voisi lääkärintodistukseen merkityn diagnoosin perusteella olla hyväksymättä lääkärintodistusta selvitykseksi työntekijän työkyvyttömyydestä, työnantajan on voitava tuoda esiin perusteltuja epäilyksiä sen seikan tueksi, että kysymyksessä saattaisi olla väärinkäytös. Samoin on katsottu, että työnantaja voi kieltäytyä hyväksymästä lääkärintodistusta palkallisen sairausloman myöntämisen perusteeksi myös niissä tilanteissa, joissa työnantajalla on perustellut syyt sille epäilylle, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio on joltakin osin virheellinen. Tällöin työnantaja voi yleensä lähettää työntekijän osoittamansa lääkärin tarkastukseen. Työntekijällä on katsottu olleen oikeus työehtosopimusmääräysten mukaiseen sairausajan palkkaan lääkärintodistusten mukaiselta työkyvyttömyysajalta, jos työnantaja ei ole kyennyt osoittamaan lääkärin tekemää työkyvyttömyyttä koskevaa arviota virheelliseksi eikä esittänyt riittävää lääketieteellistä näyttöä sen tueksi, että työntekijä ei ollut ollut työkyvytön koko lääkärintodistuksiin merkityn työkyvyttömyysajan. (Ks. esim. TT 1991:112, 1997:61, 1998:74, 2000:33, 2020:89, 2021:45.)

Edellä mainitussa työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2021:101 oli kysymys tilanteesta, jossa vakuutusyhtiö oli katsonut, että työntekijän kuvaama tapaturma 16.9.2016 ei olisi voinut aiheuttaa terveeseen selkään kuin venähdysvammaan verrattavan vamman, joka paranee kahden, kolmen viikon kuluessa. Työterveyslääkärin kirjoittamissa lääkärintodistuksissa sen sijaan oli merkitty myös 7.10.2016 jälkeen aina 18.12.2016 asti, että kyse oli ollut työtapaturmasta. Työtuomioistuin katsoi, että lääkärintodistusten ja vakuutusyhtiön päätöksestä ilmenevien tietojen perusteella työnantaja ei ollut voinut katsoa, että työntekijän työkyvyttömyydestä johtuvan poissaolon syy ei 7.10.2016 jälkeen enää osaksikaan olisi ollut hänelle 16.9.2016 työtehtävissä sattunut tapaturma. Työnantaja ei ollut yksin vakuutusyhtiön epäävän korvauspäätöksen ja siitä ilmenevän, työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvan syy-yhteysarvion perusteella voinut keskeyttää työehtosopimuksen mukaista sairausajan palkanmaksua.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sairautta ja työkyvyttömyyttä arvioitaessa asia tulee ratkaista kulloinkin esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella (esim. TT 2021:49 ja siinä mainitut ratkaisut). Ratkaisukäytännössä on myös katsottu, että työnantaja voi osoittaa työntekijän toisen lääkärin tutkittavaksi sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä esimerkiksi silloin, kun diagnoosin täsmällisyydestä on syntynyt epäselvyyttä. Ratkaisussaan TT 1987:4 työtuomioistuin totesi, että exhaustiosta taudinmäärityksenä oli esitetty erilaisia käsityksiä sen lääketieteellisen täsmällisyyden suhteen. Exhaustion käyttäminen diagnoosina saattoi antaa aihetta sairauden laadun tarkempaan selvitykseen.

Ratkaisussa TT 2021:45 työtuomioistuin totesi, että työntekijä oli esittänyt työnantajalle julkisesta terveydenhuollosta saamansa asianmukaisen lääkärintodistuksen, johon merkityn työkyvyttömyyden pituutta ei ollut pidettävä diagnoosiin nähden poikkeuksellisena. Työkyvyttömyyden syyksi merkitty diagnoosi oli vastannut työntekijän aikaisempaa sairaushistoriaa, josta työnantaja oli ollut tietoinen. Työntekijän kertomuksesta ei ilmennyt, että työnantaja olisi sinänsä epäillyt lääkärintodistuksessa olevan diagnoosin oikeellisuutta, vaan sairausloman väärinkäytösepäily oli herännyt työntekijän toimintaan ja käytökseen liittyvistä seikoista. Työnantajalla ei ollut näytetty olleen perusteltua syytä epäillä, että lääkärintodistukseen merkitty lääketieteellinen arvio olisi ollut joiltakin osin virheellinen.

Johtopäätökset

Asiassa on esitetty todisteena Työterveyslaitoksen julkaisu Ohjeistus sairauspoissaolon tarpeen ja keston arviointiin lääkäreille (K2). Julkaisu on ohjeistuksen laadinnan mahdollisuutta arvioineen työryhmän loppuraportti, jonka sivulla 25 on muun ohella lausuttu: ”Suositus voisi lisätä potilaiden yhdenvertaisuutta, jos lääkäreiden väliset erot sairauspoissaolotarpeen ja keston arvioinnissa vähenevät. — Toisaalta ongelmana on, että suosituksessa on haastava huomioida yksilöittäin vaihtelevia sairauspoissaoloon vaikuttavia tekijöitä, kuten muut sairaudet, psykososiaalinen tilanne ja työhön liittyvät tekijät. Diagnoosin lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota toimintakykyyn ja työn vaatimusten ja toimintakyvyn suhteeseen.” Todistaja B on katsonut, että akuutista stressireaktiosta johtuvan työkyvyttömyyden keston arviointi tuli tehdä yksilöllisesti ottaen huomioon taustalla oleva tapahtuma, potilaan yksilölliset ominaisuudet ja voimavarat selviytyä tilanteesta, työn luonne ja sen vaatimukset sekä terveydenhuollon realiteetit eli saatavilla olevat vastaanottoajat jatkotapaamisia ajatellen. Todistaja E:n mukaan työkyvyn arviointi tuli tehdä suhteessa työhön ja sen vaatimuksiin. Koska akuutti stressireaktio oli lyhytaikainen tila, henkilön tekemän työn merkitys oli tavallista vähäisempi.

Työtuomioistuin katsoo edellä mainitun todistelun viittaavan siihen, että työkyvyttömyyden keston arviointia ei voida akuutin stressireaktion osalta perustaa kaavamaisesti ainoastaan siihen diagnoosiin ja ICD 10 -koodiin, jonka lääkäri on merkinnyt lausuntoonsa. Työtuomioistuin on jo ratkaisussaan TT 1984:83 katsonut, että taudinmääritys kuuluu olennaisena osana lääkärintodistukseen. Todistajat B ja E ovat tältä osin yhdenmukaisesti kertoneet, että työkyvyn arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös työntekijän tekemä työ ja sen asettamat vaatimukset. Esitetyn todistelun ja edellä todetun oikeuskäytännön perusteella työtuomioistuin katsoo, että oikeutta sairausajan palkkaan tulee myös akuutin stressireaktion tilanteissa arvioida tapauskohtaisesti ja ottaen huomioon kaikki olosuhteista, mukaan lukien työntekijän työhön liittyvistä tekijöistä esitetty tai muuten tiedossa oleva selvitys.

Johtopäätöksinään työtuomioistuin katsoo, että lääkärintodistuksen työkyvyttömyyttä ja sen kestoa koskevan arvion oikeellisuutta tulee harkita muunkin selvityksen perusteella kuin pelkästään tarkastelemalla yksittäistä diagnoosia akuutista stressireaktiosta ja ICD-koodia F43.0. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten tältä osin hyväksyttävä. Työtuomioistuin katsoo akuutin stressireaktion kestosta esitetyn todistelun kuitenkin osoittavan, että akuutti stressireaktio on tarkoitettu käytettäväksi diagnoosina poikkeuksellisen fyysisen tai henkisen kuormituksen aiheuttamaan reaktioon, josta toipumisaika on tyypillisesti hyvin lyhyt, korkeintaan muutamien päivien mittainen. Sen johdosta työtuomioistuin katsoo, että työnantajalle voi joissain tapauksissa muodostua perusteltu syy epäillä lääkärintodistukseen kirjattua arviota työkyvyttömyyden kestosta, jos sen kesto on pidempi kuin muutamia päiviä ja ainoa diagnoosi on akuutti stressireaktio. Tämä voi puolestaan johtaa velvollisuuteen selvittää sairauden laatua ja työkyvyttömyyden kestoa tarkemmin.

ICD 10 -tautiluokituksen aikana työehtosopimusosapuolet ovat tulkinneet akuutin stressireaktion työehtosopimuksessa tarkoitetuksi sairaudeksi. Vastaaja on vedonnut asiassa siihen, että vuonna 2028 voimaan tulevassa ICD 11 -tautiluokituksessa akuuttia stressireaktiota ei ole enää luokiteltu sairaudeksi. Todistaja E on kertomuksellaan vahvistanut näin tapahtuvan. Tällä perusteella työtuomioistuin katsoo, että kantajan vahvistusvaatimus on hylättävä siltä osin kuin siinä on mainittu ICD-koodin F43.0 olevan sairausajan palkkaan oikeuttava.

Vaatimus sairausajan palkan maksamisesta koko työkyvyttömyyden ajalta

Kantaja on vaatimuksensa loppuosassa vaatinut vahvistettavaksi, että mikäli sairausajan palkan maksuedellytykset täyttyvät, tulee sairausajan palkkaa maksaa koko työkyvyttömyyden ajalta mainitun pykälän 3 momentin asettamin rajoituksin.

Vastaaja on vastauksensa perusteissa lausunut muun ohella, että pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva 15 § asettaa lukuisia edellytyksiä sairausajan palkanmaksulle. Palkanmaksun edellytysten täyttyessä sairausajan palkkaa maksetaan enintään työehtosopimuksen mukaiselta, työsuhteen kestoon perustuvalta ajanjaksolta.

Työtuomioistuin toteaa, että edellä mainittua kantajan vaatimusta ei ole juurikaan käsitelty työtuomioistuimen pääkäsittelyssä. Vastaajan vastauksen perusteella on selvää, että asianosaiset ovat yhtä mieltä yleisellä tasolla esitetystä vaatimuksesta. Kantajalla ei siten ole oikeussuojan tarvetta tässä tarkoitetun vaatimuksen vahvistamiseen. Vaatimus on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Lain 38 §:n mukaan mikäli tässä laissa ei muuta säädetä, noudatetaan asioiden käsittelyssä soveltuvin osin mitä oikeudenkäynnistä riita-asioissa säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti sovellettava, milloin asianosaisen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi. Tällöin voidaan asianosaiselle kuitenkin tuomita täysi korvaus kuluistaan myös siinä tapauksessa, että hänen vaatimuksensa hyväksymättä jäänyt osa koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian.

Työtuomioistuin toteaa, että Teollisuusliitto ry:n vahvistusvaatimus on hyväksytty ainoastaan osaksi. Osa kantajan vaatimuksesta on jätetty tutkimatta, eikä hyväksymättä jäänyt osa ole koskenut harkinnanvaraista seikkaa. Sillä, minkä kantaja on hävinnyt, on kuitenkin ollut vain vähäinen vaikutus asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vastaaja on velvoitettava korvaamaan osa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Vastaajan esittämä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut muodostuvat asiamiehen palkkiosta 9.000 euroa ja oikeudenkäyntimaksusta 2.440 euroa. Korvattavaksi vaadittujen kulujen yhteismäärä on siten 11.440 euroa, mikä määrä ei sisällä arvonlisäveroa. Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa vastaajan korvaamaan 6.000 euroa Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikuluista.

Tuomiolauselma

Vahvistusvaatimus, jonka mukaan mikäli sairausajan palkan maksuedellytykset täyttyvät, tulee sairausajan palkkaa maksaa koko työkyvyttömyyden ajalta pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:n 3 momentin asettamin rajoituksin, jätetään tutkimatta.

Työtuomioistuin vahvistaa, että pelti- ja teollisuuseristysalan työehtosopimuksen 15 §:ää on tulkittava siten, että ICD 10 -koodi F43.0 (akuutti stressireaktio) ei itsenäisenä tekijänä määritä eikä rajoita sitä, kuinka pitkältä ajanjaksolta sairausajan palkkaa kulloinkin maksetaan.

Työtuomioistuin velvoittaa Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto – MTHL:n Työnantajat ry:n maksamaan Teollisuusliitto ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästys-korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään enemmälti.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Suvi Lahti-Leeve, Sanna Rantala ja Samuli Hiilesniemi jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.