TT 2026:1

Asiassa oli kysymys ensinnäkin siitä, oliko työnantajalla ollut oikeus kuitata riidattomasti liian vähän maksettuja yötyölisiä työehtosopimuksesta poiketen maksetuilla iltalisillä. Toiseksi asiassa oli kysymys siitä, sovellettiinko kanteen yötyölisiä koskevien suoritusvaatimusten vanhentumiseen työaikalain kanneaikasäännöstä vai työsopimuslain vanhentumis- ja kanneaikasäännöstä, sekä siitä, milloin saatavien vanhentuminen oli katkaistu.

Välituomiossaan työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että iltalisien maksamisesta työehtosopimusta paremmin olisi ollut voimassa työnantajaa sitova sopimus. Maksukäytännön oli kuitenkin selvitetty perustuneen työnantajan ja työntekijäpuolen välillä yhteisesti käytyyn keskusteluun, eikä työnantaja ollut päättänyt asiasta yksipuolisesti. Maksukäytäntö oli alkanut vuonna 1995 ja sitä oli noudatettu vielä joulukuussa 2019. Käytäntö oli siten jatkunut hyvin pitkään, ja sen noudattaminen oli ollut johdonmukaista. Työnantaja ei ollut puuttunut käytäntöön, vaan oli sallinut sen jatkumisen vuosina 2013 ja 2015 käytyjen keskustelujen jälkeen, joissa käytäntö oli ollut esillä. Ottaen lisäksi huomioon sen, että työntekijöillä on oikeus luottaa pitkään jatkuneen palkanmaksukäytännön oikeellisuuteen, työtuomioistuin katsoi, että iltalisien maksukäytäntö oli vakiintunut osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi, josta työnantaja ei ollut saanut yksipuolisesti luopua. Tämän johdosta työnantajalla ei ollut väittämäänsä vastasaatavaa, eikä siten oikeutta kuitata liian vähän maksettuja yötyölisiä työehtosopimuksesta poiketen maksetuilla iltalisillä.

Yötyölisiä koskevien suoritusvaatimusten vanhentumiseen sovellettiin työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaisesti työsopimuslain 13 luvun 9 §:n vanhentumis- ja kanneaikasäännöstä. Saatavien vanhentuminen oli katkaistu suullisesti työntekijöiden ja työnantajan edustajien välillä käydyissä keskusteluissa sekä paikallisissa ja liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Vastaajat

Elintarviketeollisuusliitto ry
ZZ Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 2.9.2024

Suullinen valmistelu 7.2.2025

Jatkettu valmistelu 2.10.2025

Pääkäsittely 11.11.2025

Työtuomioistuin on 27.6.2025 antamallaan päätöksellä (H35/2025) hylännyt vastaajien esittämän kannevaatimuksen 3 tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen ja katsonut olevansa toimivaltainen käsittelemään vastaajien esittämän kuittausväitteen. Lisäksi työtuomioistuin on päättänyt, ettei asiaa jätetä lepäämään Helsingin käräjäoikeudessa vireillä olevan asian (käräjäoikeuden diaarinumero L 706/2023/7880) käsittelyn ajaksi.

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 30 §:n 2 momentin nojalla ottanut erikseen välituomiolla ratkaistavakseen seuraavat kysymykset:

1. Onko ZZ Oy:llä ollut kuittausoikeus?

· Onko iltalisien maksaminen kantajan esittämällä tavalla perustunut sopimukseen tai muodostunut ZZ Oy:tä sitovaksi vakiintuneeksi käytännöksi?

· Onko ZZ Oy:n mahdollinen vastasaatava vanhentunut ja jos on, onko ZZ Oy voinut käyttää vanhentunutta saatavaa kuittaukseen?

· Toteutuvatko muut kuittauksen edellytykset?

2. Sovelletaanko kanteen 3 kohdassa vaadittujen saatavien vanhentumiseen työaikalain 40 §:n kanneaikasäännöstä vai työsopimuslain 13 luvun 9 §:n vanhentumis- ja kanneaikasäännöstä, ja milloin saatavien vanhentuminen on katkaistu?

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Maidonjalostajien ja meijeritukkukauppiaiden liitto M2L ry:n välinen maidonjalostusalan työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1.4.2014–31.1.2017 sekä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välinen meijerityöntekijöitä koskeva työehtosopimus 1.2.2017–31.1.2021, 1.2.2021–31.1.2023 (31.1.2022) ja 13.2.2023–31.1.2025 ovat sisältäneet seuraavat määräykset:

III TYÖAIKA

[–]

19 § Aamu-, vuoro-, ilta-, yö-, ja lauantailisät

[–]

Vuorotyölisät

Vuorotyötä tehtäessä maksetaan vuorotyöhön osallistuville työntekijöille iltavuorossa 15 %:n ja yövuorossa 30 %:n suuruista ohjetuntipalkasta laskettua vuorotyölisää.

[–]

Iltatyölisä

Kello 16 jälkeen tehdystä työstä maksetaan, mikäli työ ei ole järjestetty vuorotyöksi, iltatyölisää, jonka suuruus on 15 % ohjetuntipalkasta laskettuna.

Soveltamisohje:

Milloin työntekijän työvuoro alkaa kello 14.00 tai sen jälkeen, maksetaan iltatyölisää kuitenkin työvuoron alusta lukien.

[–]

Yötyölisä

Klo 21.00–06.00 välisenä aikana suoritetusta säännöllisestä työstä maksetaan yövuorolisän suuruista yötyölisää. Lisää ei kuitenkaan makseta vuorotyössä eikä niissä tapauksissa, joissa työntekijälle maksetaan aamutuntilisää.

Soveltamisohje:

Aamutuntilisää maksetaan, milloin työntekijän työvuoro alkaa klo 00 tai sen jälkeen.

[–]

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Maidonjalostusalan työntekijöitä ja meijerityöntekijöitä koskevien työehtosopimusten 19 §:n mukaan kello 21.00–06.00 välisenä aikana suoritetusta säännöllisestä työstä maksetaan yövuorolisän suuruista yötyölisää. Yötyölisän suuruus on 30 prosenttia ohjetuntipalkasta. ZZ Oy on maksanut vuosina 2015–2019 jaksotyötä tehneille työntekijöille kello 21.00 ja 22.00 väliseltä tunnilta 15 prosentin suuruista iltalisää eikä 30 prosentin suuruista yötyölisää. Virhe on korjattu, ja yötyölisää on alettu maksaa oikein 30 prosentin suuruisena vuoden 2020 alusta lukien.

Asiassa on riidatonta, että ZZ Oy on toiminut maidonjalostusalan työntekijöitä ja meijerityöntekijöitä koskevien työehtosopimusten 19 §:n vastaisesti maksaessaan työntekijöille edellä mainitulla tavalla yötyölisän sijaan iltalisää. Asiassa on riitaa siitä, tuleeko yhtiö tuomita tästä menettelystä hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella. Vastaajat ovat esittäneet kuittausväitteen, minkä takia asiassa on riitaa myös siitä, onko työntekijöillä oikeus kanteessa vaadittuihin saataviin.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut paikallisesti 29.4.2021 ja liittojen välillä 31.3.2022 ja 29.4.2022.

Työtuomioistuin on asianosaisten suostumuksin päättänyt ratkaista erikseen välituomiolla kysymykset ZZ Oy:n kuittausoikeudesta sekä kanteen 3 kohdassa vaadittujen saatavien vanhentumiseen sovellettavasta laista ja vanhentumisen katkaisemisen ajankohdasta.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa ZZ Oy:n menetelleen Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja maidonjalostajien ja meijeritukkukauppiaiden liitto M2L ry:n välisen maidonjalostusalan työntekijöitä koskeva työehtosopimuksen 19 §:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti, kun se on vuosina 2015–2019 maksanut työntekijöille kello 21.00 ja 22.00 väliseltä tunnilta iltalisää eikä yötyölisää;

2. tuomitsee ZZ Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

3. velvoittaa ZZ Oy:n maksamaan maidonjalostusalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen ja meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n mukaisia yötyölisiä

a. A:lle 77,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 68,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 325,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 143,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 117,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

b. B:lle 86,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 149,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

c. C:lle 56,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 97,21 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 365,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 37,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 159,41 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

d. D:lle 67,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 85,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 299,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 174,85 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 118,99 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

e. E:lle 69,61 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 40,11 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 176,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 10,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 6,35 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

f. F:lle 73,38 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 82,64 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 297,85 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 154,34 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 125,69 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

g. G:lle 85,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 59,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 242,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 107,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 133,78 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien

h. H:lle 81,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 84,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 395,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 180,34 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 178,61 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

i. I:lle 60,54 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 43,26 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 203,78 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 88,58 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 95,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

j. J:lle 13,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 4,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 8,48 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 21,39 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

k. K:lle 233,48 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 123,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 151,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

l. L:lle 67,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 63,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 287,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 119,09 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 150,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

m. M:lle 165,66 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 128,42 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 272,26 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 139,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 125,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

n. N:lle 43,43 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 62,47 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 179,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 119,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 127,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

o. O:lle 91,07 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 80,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 373,78 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 41,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 152,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

p. P:lle 27,63 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien ja 47,12 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien;

q. Q:lle 95,23 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 88,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 366,54 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 176,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 167,13 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

r. R:lle 0,76 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 19,66 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 6,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 1,65 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

s. S:lle 93,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 72,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 188,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 82,54 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 123,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

t. T:lle 71,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 76,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 325,58 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 123,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 105,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

u. U:lle 61,06 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 70,55 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 249,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 90,31 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 130,05 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

v. V:lle 73,49 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 63,53 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 251,76 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 143,45 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 100,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

w. W:lle 82,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 76,25 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 347,23 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 174,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 178,21 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

x. X:lle 74,82 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 79,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 154,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 153,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 152,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

y. Y:lle 49,23 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 46,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 153,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 81,93 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 62,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

z. Z:lle 81,82 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 70,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 341,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 167,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 148,12 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

å. Å:lle 70,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 68,63 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 219,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 100,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 120,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ä. Ä:lle 45,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 27,07 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 268,62 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 141,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 134,85 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ö. Ö:lle 61,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 30,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 236,31 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 143,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 141,99 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

aa. AA:lle 40,42 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 2,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 60,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 178,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 161,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

bb. BB:lle 36,12 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 139,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

cc. CC:lle 76,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 55,98 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 190,91 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 104,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 101,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

dd. DD:lle 76,19 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 70,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 297,74 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 149,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 125,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ee. EE:lle 51,09 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 39,96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 276,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 108,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 90,34 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ff. FF:lle 93,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 96,42 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 318,55 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 162,74 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 155,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

gg. GG:lle 83,73 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 66,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 251,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 122,81 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 122,53 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

hh. HH:lle 75,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 101,11 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 331,64 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 81,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 47,97 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ii. II:lle 50,35 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 6,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 15,33 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.5.2016 lukien, 222,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 139,77 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 84,63 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

jj. JJ:lle 67,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 94,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 307,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 147,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 134,41 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

kk. KK:lle 72,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 59,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 285,06 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 145,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 138,82 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ll. LL:lle 28,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 44,13 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 57,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 56,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 70,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

mm. MM:lle 168,08 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 85,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 453,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 300,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 255,92 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

nn. NN:lle 151,37 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

oo. OO:lle 151,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

pp. PP:lle 71,76 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 45,61 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 37,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

qq. QQ:lle 82,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 70,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 319,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 158,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 134,94 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

rr. RR:lle 76,74 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 79,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 360,43 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 165,33 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 141,02 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

ss. SS:lle 29,53 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 132,62 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

tt. TT:lle 10,86 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 112,46 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien;

uu. UU:lle 80,54 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 59,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 209,61 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 75,27 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 81,49 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien; ja

vv. VV:lle 74,25 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2015 lukien, 82,89 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2016 lukien, 324,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2018 lukien, 152,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2019 lukien ja 137,72 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2020 lukien.

4. velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja ZZ Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen perusteet

Tapahtumainkulku ja vahvistusvaatimus

Maidonjalostusalan työntekijöitä ja meijerityöntekijöitä koskevien työehtosopimusten 19 §:n mukaan kello 21.00–06.00 välisenä aikana suoritetusta säännöllisestä työstä maksetaan yövuorolisän suuruista yötyölisää. Yötyölisän sijaan ZZ Oy:ssä oli maksettu pienempää iltalisää kello 21–22.

Virhe oli havaittu vuonna 2019, jolloin pääluottamusmies J oli suullisesti vaatinut 9.12.2019työnantajalta, että yhtiö maksaa puuttuvat yötyölisät. Tämän jälkeen asiasta oli neuvoteltu vielä moneen otteeseen. Yötyölisän maksatukseen liittyvä virhe oli korjattu, ja yötyölisää oli alettu maksaa oikein eli 30 prosentin suuruisena vuoden 2020 alusta. Kanteessa tarkoitetut takautuvat saatavat ovat kuitenkin yhä suorittamatta työntekijöille.

Hyvityssakko

Työehtosopimusten 19 §:n määräys on selvä, eikä sen tulkinnasta ole erimielisyyttä. Yhtiön olisi tullut perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimusta. Työehtosopimuksen rikkomista ei tee vähäiseksi se, että työntekijäpuoli ei ollut sitä huomannut. Yhtiöllä oli velvollisuus olla selvillä sen työehtosopimuksen sisällöstä, johon se on sitoutunut. Hyvityssakon määrää korottavana tekijänä on otettava huomioon rikkomusten suuri määrä ja se, ettei yhtiö ole korjannut työehtosopimusten vastaista tilaa ennen vuotta 2020, vaikka sen olisi tullut huomata virheellinen menettely jo aikaisemmin.

Suoritusvaatimukset

Suoritusvaatimusten määrät

Iltalisän suuruus on 15 prosenttia ohjetuntipalkasta, kun taas yötyölisän suuruus on 30 prosenttia ohjetuntipalkasta. Kanteessa tarkoitetuille työntekijöille on näin ollen maksamatta 15 prosentin osuus tuntipalkasta vuosilta 2015–2019. Työaikakirjanpidosta on kunkin henkilön kohdalla otettu yötyölisään oikeuttavat tunnit ja laskettu puuttuvan yötyölisän määrä kulloisellakin tuntipalkalla. Esitettyihin suoritusvaatimuksiin ei sisälly ennen 13.12.2014 erääntyneitä saatavia eikä 31.12.2019 jälkeen erääntyneitä saatavia.

Vastaajat eivät ole esittäneet, miltä osin ja miksi kantajan toimittamat laskelmat olisivat virheellisiä. Työnantaja vastaa työsuhteessa siitä, että palkka on maksettu työntekijälle oikeamääräisenä ja oikeaan aikaan. Tämä näyttötaakkaan liittyvä asetelma palkasta ei kantajan käsityksen mukaan muutu täysin toiseksi työtuomioistuimessa.

Vanhentumista koskeva väite

Kanteessa vaadittujen saatavien vanhenemiseen ei sovelleta työaikalain mukaista raukeamisaikaa, vaan saatavat vanhenevat työsopimuslain 13 luvun 9 §:ssä säädetyssä ajassa.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että paikallisneuvotteluissa ja keskusneuvotteluissa on kyse velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:ssä tarkoitetusta vapaamuotoisesta katkaisutoimesta (TT 2015:58, TT 2017:146 ja TT 2024:20). Työtuomioistuin ei ole edellyttänyt yksittäiseltä työntekijältä euromääräisen vaatimuksen esittämistä työnantajalle. Oikeuskäytännön mukaan velallisen edellytykset itse arvioida ja selvittää vaatimuksen sisältöä otetaan huomioon, kun arvioidaan, onko velan vanhentuminen katkaistu (KKO 2012:75 ja KKO 2019:88).

Saatavien vanheneminen oli katkaistu asianmukaisella tavalla. Saatavien vanheneminen oli katkaistu suullisilla vaatimuksilla neuvotteluissa 10.2.2020, 26.2.2020, 19.8.2020, 24.9.2020 ja 21.10.2020, jolloin läsnä olivat olleet ainakin pääluottamusmies J ja työsuhdepäällikkö W2. Saatavien vanheneminen oli katkaistu myös kirjallisilla vaatimuksilla 13.12.2019 (K1) sekä erimielisyysneuvotteluilla, jotka oli käyty paikallisesti 29.4.2021 ja liittojen välillä 31.3.2022 ja 29.4.2022. Pääluottamusmiehen ja työsuhdepäällikön välisissä neuvotteluissa kuin myös erimielisyysneuvotteluissa oli yksilöity henkilöstö, jota työehtosopimuksen rikkominen koski ja se, että yötyölisän sijaan ZZ Oy:llä oli maksettu iltalisää kello 21–22 eli että näiltä tunneilta työntekijöille oli maksamatta 15 prosentin osuus tuntipalkasta.

ZZ Oy oli lisäksi väitteensä mukaan suorittanut puuttuvia yötyölisiä joillekin kanteessa tarkoitetuille työntekijöille 30.4.2021, mikä oli myös katkaissut vanhentumisen.

ZZ Oy:llä on yksittäisiä työntekijöitä huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvittää puuttuvan yötyölisän tarkka määrä kultakin vuodelta työntekijöittäin. Työntekijäpuolelta tarkkojen määrien selvittäminen on vaatinut työaikakirjanpidon hankkimista ZZ Oy:ltä, tuntipalkkojen määrän selvittämistä kulloiseltakin vuodelta ja lisäksi palkanlaskijan palveluksien käyttöä.

Kuittausväite

Kantaja on kiistänyt vastaajien esittämän kuittausväitteen. ZZ Oy:llä ei ole ollut väittämäänsä vastasaatavaa, koska se oli oma-aloitteisesti ja tarkoituksella maksanut iltalisiä enemmän kuin työehtosopimuksessa oli sovittu. Iltalisän maksatusta oli vuosien varrella tarkasteltu useaan otteeseen, ja silti maksatus oli jatkunut samanlaisena. Iltalisiä koskeva käytäntö on ollut todella pitkään samanlainen, ja siitä on kantajan käsityksen mukaan aikanaan sovittu. ZZ Oy oli perustellut iltalisän työehtosopimuksesta poikkeavaa maksatusta sillä, että se oli yksinkertaistanut palkanlaskentaa. Iltalisiä koskeva käytäntö on joka tapauksessa muodostunut ZZ Oy:tä sitovaksi vakiintuneeksi käytännöksi, josta ei ole saanut yksipuolisesti luopua.

ZZ Oy:n mahdollinen vastasaatava olisi perusteetonta etua, joten se oli joka tapauksessa vanhentunut kolmessa vuodessa. Edun perusteettomuuden todistaminen kuuluu suorituksen palauttamista vaativalle velkojalle. ZZ Oy oli yksipuolisesti muuttanut iltalisän maksatusta koskevaa käytäntöä 10.5.2021 lukien, joten yhtiön väitetyt vastasaavat työntekijöiltään olisivat ajallisesti tuota ajankohtaa edeltävältä ajalta. Perusteeton etu vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta. Työnantaja, jonka velvollisuus on maksaa palkka oikeamääräisenä, ei voi vuosikausia vedota tietämättömyyteensä. Kantaja katsoo, että virhe olisi tullut huomata silloin kun iltalisää käsiteltiin työpaikalla vuosina 2013 ja 2015.

Kantaja on kiistänyt kuittausväitteen myös, koska kuittausoikeuden edellytyksenä on, että saatava on selvä, riidaton ja erääntynyt. Kuittaukseen vetoavalla työnantajalla on näyttötaakka kuittauksen perusteesta ja kuitattavista määristä. ZZ Oy:n esittämä kuittausväite on määrältään ja perusteeltaan epäselvä. Kuitatut määrät ovat virheelliset, koska tiedot eivät ole siirtyneet poikkeusten, eli esimerkiksi sairauslomien ja ylitöiden, osalta oikein ZZ Oy:n laskelmiin, minkä seurauksena laskelma näyttää väärää lukua, kun siinä verrataan maksettuja summia siihen, mitä olisi pitänyt maksaa. Tämä on tuotu ZZ Oy:n tietoon jo aiemmin, mutta ZZ Oy ei ole korjannut laskelmaa. Kantajan käsityksen mukaan summissa on ollut virheitä ja iltalisiä on kuitattu työntekijöiltä, jotka eivät ole tehneet sellaisia vuoroja, joista kyseisiä iltalisiä olisi maksettu. Saatavalta puuttuu perimiskelpoisuus, koska vastasaatavalle ei ole perustetta. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät katso olevansa korvausvelvollisia työnantajalle, joten työnantaja ei silloin saa kuitata. Kuitattavalta vastasaatavalta on näin ollen puuttunut kuittaushetkellä siltä edellytetty selvyys ja riidattomuus. Riitaista vastasaatavaa kuittaukseen käyttävä kantaa riskin vastasaatavan osoittautumisesta perusteettomaksi.

Perusteettoman edun palautusta olisi joka tapauksessa perusteet sovitella esimerkiksi kolmasosaan kunkin työntekijän osalta (KKO 1983 II 174). Etu on ollut pitkäaikainen, ja sen saajat ovat olleet vilpittömässä mielessä sekä sopimussuhteen heikompia osapuolia.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja ZZ Oy ovat myöntäneet kanteen vahvistusvaatimuksen 1 ja vaatineet, että kanne muilta osin hylätään .

Elintarviketeollisuusliitto ry ja ZZ Oy ovat lisäksi vaatineet, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset asianosais- ja oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Vastauksen perusteet

Tapahtumainkulku

ZZ Oy:n henkilöstöhallinnon edustajat olivat olleet 9.12.2019 tehdaskierroksella ZZ Oy:n päävarastolla. Tehdaskierroksen yhteydessä M3-varaston työntekijöiden pääluottamusmies J oli tuonut henkilöstöhallinnon edustajien tietoon käsityksensä siitä, että M3-varastossa työskenteleville työntekijöille ja toimihenkilöille ei olisi maksettu sovellettavien työehtosopimusten mukaisesti jaksotyötä tekeville henkilöille kuuluvaa 30 prosentin yötyölisää kello 21.00 ja 22.00 väliseltä ajalta. Sitä vastoin kyseessä olevalta ajalta oli maksettu 15 prosentin lisää. Tämä työnantajan virheellisestä tulkinnasta johtunut väärä menettelytapa oli oikaistu palkanmaksussa vuoden 2020 alusta lukien .

Samassa yhteydessä loppuvuonna 2019 oli havaittu, että M3-varastolla oli maksettu 15 prosentin iltalisää jaksotyötä tekeville henkilöille kello 12.00 ja 13.00 alkavista iltavuoroista työvuoron alusta lukien. Sovellettavien työehtosopimusten mukaan iltalisää olisi kuulunut maksaa työvuoron alusta lukien vain vuorotyötä tekeville mutta ei jaksotyötä tekeville henkilöille. Jaksotyössä iltalisää kuuluu maksaa kello 16.00 alkaen tai jos työvuoro alkaa kello 14.00 tai sen jälkeen, niin työvuoron alusta lukien. Iltalisän maksaminen työvuoron alusta lukien oli perustunut palkanlaskennassa omaksuttuun erehdykseen.

ZZ Oy oli neuvotellut sekä M3-varaston työntekijöiden että toimihenkilöiden kanssa erehdyksessä liian vähäisenä maksetun yötyölisän ja liian suurena maksetun iltalisän korjaamisesta. ZZ Oy:n ja M3-varaston työntekijöiden välillä ei ollut päästy yksimielisyyteen, vaan osapuolten käsitykset liiallisena tai liian vähäisenä maksettujen palkkaerien määristä olivat poikenneet olennaisella tavalla toisistaan. Sen sijaan ZZ Oy:n ja M3-varaston toimihenkilöiden välillä oli saavutettu yksimielisyys siitä, että liian vähäisenä maksettu yötyölisä ja liian suurena maksettu iltalisä olivat kuitanneet pitkälti toisensa.

Kun asiassa ei ollut saavutettu neuvotteluratkaisua työntekijöiden kanssa, ZZ Oy oli muuttanut iltalisän maksamista koskevat menettelytavat yksipuolisella päätöksellään työehtosopimuksen mukaisiksi 10.5.2021 alkaneen työaikajakson alusta lukien.

Vahvistusvaatimus

Kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on myönnetty oikeaksi. ZZ Oy oli havainnut vuonna 2019 toimineensa maidonjalostusalan työntekijöitä ja meijerityöntekijöitä koskevien työehtosopimusten vastaisesti, kun se oli vuosina 2015–2019 maksanut jaksotyötä tehneille henkilöille kello 21.00 ja 22.00 väliseltä tunnilta iltalisää eikä yötyölisää.

Hyvityssakko

ZZ Oy ei ollut tietoisesti ja tahallaan rikkonut maidonjalostusalan työntekijöitä ja meijerityöntekijöitä koskevien työehtosopimusten 19 §:n yötyölisiä koskevia määräyksiä. ZZ Oy oli jo vuonna 2019 myöntänyt työntekijöiden edustajille virheellisen menettelynsä ja korjannut toimintansa työehtosopimuksen mukaiseksi viipymättä tultuaan tietoiseksi menettelynsä virheellisyydestä.

Sitä, että ZZ Oy ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tietoisesti osoittaa sekin, että samaan aikaan, kun virheellinen yötyölisää koskeva tulkinta oli ollut voimassa, ZZ Oy oli erehdyksessä maksanut työntekijöiden eduksi iltalisiä enemmän kuin työehtosopimuksen määräysten mukaan olisi tullut maksaa. Rikkomuksen vähäisyyttä korostaa myös se, että työehtosopimuksen vastainen asiantila oli vallinnut usean vuoden ajan ilman, että työntekijäpuolikaan olisi kiinnittänyt siihen huomiota. Työehtosopimuksessa oli useita erilaisia työaikamalleja, joiden työaikalisiä koskevat määräykset poikkesivat toisistaan (esimerkiksi vuorotyö, jaksotyö).

ZZ Oy:llä olisi halutessaan ollut oikeus oikaista virheellinen iltalisää koskeva palkanmääräytymiskäytäntö yksipuolisin toimenpitein heti virheen tultua havaituksi loppuvuonna 2019, ei vasta 10.5.2021 lähtien. Ajalta 1.1.2020 – 21.5.2021 liikaa maksettuja iltalisiä ei ole käytetty kuittaukseen, eikä niitä ole peritty takaisin työntekijöiltä. Tämä ja se, että ZZ Oy oli virheellisen menettelytavan havaittuaan neuvotellut asian ratkaisemisesta pitkällisesti työntekijöiden ja heidän edustajansa kanssa, osoitti ennemmin työntekijöihin liittyvää positiivista erityiskohtelua kuin työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien rikkomista tai tahallista työehtosopimusmääräysten rikkomista.

Suoritusvaatimukset

Suoritusvaatimusten määrät

Suoritusvaatimusten perusteena olevat palkkasaatavat ovat riitaisia. On epäselvää, miltä ajankohdilta saatavia kunkin työntekijän osalta vaaditaan ZZ Oy:n maksettavaksi. Epäselvää on myös, miten saatavien määrät on laskettu kunkin työntekijän osalta. Kantajan on esitettävä näyttö vaatimiensa saatavien määristä.

Vanhentumista koskeva väite

Maksamattomista yötyölisistä johtuvat saatavat vuosilta 2015–2019 olivat vanhentuneet. Kyse oli työaikasaatavista, jotka raukesivat, mikäli kannetta ei ollut työsuhteen jatkuessa nostettu kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen oli syntynyt (vrt. KKO 2018:10).

Saatavien vanhentumista ei ollut katkaistu myöskään työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. Ensimmäinen velan vanhentumista koskevan lain 10 §:ssä edellytetty yksilöity vaatimus oli esitetty 2.9.2024 vireille tulleella kanteella. Työehtosopimuksen mukaisten erimielisyysneuvotteluiden käyminen työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta paikallisesti tai neuvotteluosapuolten välillä tai muukaan kollektiivinen erimielisyyden ilmaiseminen ei täyttänyt velan vanhentumisen katkaisutoimelle asetettuja edellytyksiä.

Saatavien vanhentumista ei ollut katkaissut se, kun ZZ Oy oli suorittanut puuttuvia yötyölisiä osalle kanteessa tarkoitetuista työntekijöistä 30.4.2021. Saatavat olivat silloin lakanneet, eikä näin ollen tarkoituksena ollut ollut katkaista vanhentumista. Velallisen suorittamaa tointa ei voitu katsoa velkojan toimeksi.

Kuittausväite

ZZ Oy oli tulkinnut työehtosopimusta virheellisesti, minkä takia jaksotyössä oleville työntekijöille oli maksettu vuosina 2015–2019 liikaa iltalisää ja liian vähän yötyölisää. ZZ Oy oli kuitannut vastakkaiset saatavat (V1). Kuittaus oli koskenut yhteensä 139 työntekijää, joista 51 työntekijää on tämän riita-asian piirissä. Yhteensä 27 työntekijän saatavat olivat olleet ZZ Oy:n saatavia suuremmat, ja ZZ Oy oli suorittanut saatavien erotuksen työntekijöille 30.4.2021. Siltä osin kuin ZZ Oy:llä oli ollut saatavia työntekijöiltä, ZZ Oy ei ollut perinyt liikaa maksettuja iltalisiä takaisin. Tämä oli aiheuttanut ZZ Oy:lle yhteensä noin 88.000 euron taloudellisen menetyksen, sillä 139 työntekijästä 112 oli sellaisia, joiden osalta liikaa maksettujen iltalisien määrä oli ylittänyt liian vähän maksetun yötyölisän määrän.

Kuittauksen ja sitä eräiden työntekijöiden kohdalla täydentäneen ZZ Oy:n maksusuorituksen 30.4.2021 seurauksena suoritusvaatimuksessa tarkoitetut saatavat olivat lakanneet. Työntekijöille on siten jo korvattu ZZ Oy:n virheellisestä yötyölisää koskevien työehtosopimusmääräysten tulkinnasta aiheutunut tosiasiallinen taloudellinen vahinko.

ZZ Oy ei ollut maksanut työntekijöille liikaa iltalisää tarkoituksella tai mihinkään sopimukseen perustuen. Työvuorojärjestelmään työaikalisien laskentaperusteisiin oli kirjattu erheellisesti jaksotyötä tekevien työntekijöiden kohdalle vuorotyötä tekeviä työntekijöitä koskeva työehtosopimuksen määräys. Kantajalla on näyttötaakka väittämästään sopimuksesta.

Lain tai työehtosopimuksen virheelliseen tulkintaan tai erehdykseen perustuvat käytännöt eivät vakiinnu osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi pelkästään ajan kulumisen seurauksena. Vakiintuminen työsuhteen ehdoksi edellyttäisi sitä, että ZZ Oy olisi tietoisesti hyväksynyt soveltuvasta työehtosopimusmääräyksestä poikkeavan (työntekijöille edullisemman) iltalisän maksamiskäytännön itseään sitovaksi. Pitkäänkään jatkunut erehdys ei ole muodostunut ZZ Oy:tä sitovaksi vakiintuneeksi käytännöksi siksi, että ZZ Oy ei ole huomannut virhettään ennen loppuvuotta 2019. ZZ Oy:llä on ollut oikeus korjata virhe palkanlaskennan perusteissa ja kuitata vastakkaiset, samaan oikeussuhteeseen liittyvät saatavat.

ZZ Oy on käyttänyt laskelmiensa pohjana kunkin työntekijän toteutuneita työvuoroja tarkasteluajanjaksolla, joka on käsittänyt yötyölisien osalta vuodet 2015–2019 ja iltalisien osalta saman ajanjakson. Liian vähän maksettujen yötyölisien ja liikaa maksettujen iltalisien määrittämiseksi ZZ Oy on syöttänyt työvuorojärjestelmään työehtosopimuksen oikeat tulkinnat ilta- ja yötyölisistä, ja järjestelmä on laskenut automaattisesti kunkin työntekijän kohdalla toteutuneiden työvuorojen mukaiset oikeat (työehtosopimuksen oikeisiin määräyksiin perustuvat) määrät ilta- ja yötyölisiä. Toisin kuin kantaja väittää, näissä laskelmien pohjana käytetyissä toteutuneissa työvuoroissa on ollut mukana muun ohessa ylityöt, sairauspoissaolot ja loma-ajat.

ZZ Oy:n vastasaatava tai kuittausoikeus ei ole vanhentunut perusteettomana etuna tai muutoin. ZZ Oy:llä on vuosina 2015–2019 ollut saatavaa työntekijöiltä ja työntekijöillä ZZ Oy:ltä. Saatavien peruste on sama, eli sovellettavan työehtosopimuksen työaikalisiä koskevien määräysten virheellinen soveltaminen. Kuittauksen edellytykset ovat olleet käsillä niin kauan kuin virheellinen työehtosopimuksen tulkinta on ollut voimassa ja vähintään toukokuuhun 2021 asti.

Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta ja perusteettoman edun saajasta. ZZ Oy on tullut tietoiseksi työehtosopimuksen iltalisää koskevan määräyksen virheellisestä soveltamisesta joulukuussa 2019.

ZZ Oy:llä on joka tapauksessa ollut oikeus kuittaukseen velan vanhentumisesta annetun lain 15 §:n 1 momentin nojalla, koska kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet ennen saatavien vanhentumista. Kuittauksen edellytykset ovat täyttyneet virheellisten maksujen tapahtumahetkellä ja jatkuvasti ajalla 1.1.2015 – 31.12.2019, kun ZZ Oy on maksanut liikaa iltalisä ja liian vähän yötyölisää. Lisäksi osapuolten saatavat liittyvät samaan oikeussuhteeseen eli ZZ Oy:n ja sen työntekijöiden väliseen oikeussuhteeseen.

Korkein oikeus ei ole oikeuskäytännössään edellyttänyt kuittausvaatimuksia koskevissa velkomusasioissa sitä, että kuittaukseen käytettävä saatava olisi riidaton (KKO 2007:25).

Perusteita kohtuullistaa työntekijöiltä takaisin perityn (kuittaukseen käytetyn) perusteettoman edun määrää ei ole. Yhdenkään työntekijän varallisuusasema ei ole kuittauksen takia heikentynyt. Kuittaukseen on käytetty kunkin työntekijän osalta enintään se määrä, jota vastaavan määrän ZZ Oy oli velkaa työntekijälle. Kantajan viittaama korkeimman oikeuden tapaus KKO 1983-II-174 ei vastaa olosuhteiltaan käsillä olevaa asetelmaa.

VÄLITUOMIOLLA RATKAISTAVIA KYSYMYKSIÄ KOSKEVA TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostikirjeenvaihtoa 13.12.2019 alkaen

Vastaajien kirjalliset todisteet

Ei kirjallista todistelua

Kantajan henkilötodistelu

1. J, pääluottamusmies

2. W2

Vastaajien henkilötodistelu

1. X2, Director, Employee Relations

2. Y2, hankintavastaava

3. Å2, HR Development Manager

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta

Asiassa on edellä selostetuin tavoin riidatonta, että ZZ Oy on maksanut jaksotyötä tekeville henkilöille 15 prosentin suuruista iltalisää kello 21.00 ja 22.00 väliseltä ajalta, vaikka sovellettavien työehtosopimusten 19 §:n mukaan kello 21.00–6.00 suoritetusta säännöllisestä työstä tulee maksaa yövuorolisän eli 30 prosentin suuruista yötyölisää. Virhe oli havaittu vuonna 2019, ja yötyölisää oli alettu maksaa oikein eli 30 prosentin suuruisena vuoden 2020 alusta.

Asiassa on niin ikään riidatonta, että ZZ Oy on maksanut vuosina 2015–2021 (10.5.2021 saakka) jaksotyötä tehneille työntekijöille 15 prosentin suuruista iltalisää kello 12.00 ja 13.00 alkavista iltavuoroista työvuoron alusta lukien, vaikka työehtosopimusten 19 §:n mukaan iltalisää tuli maksaa jaksotyössä kello 16.00 alkaen, tai jos työvuoro alkoi kello 14.00 tai sen jälkeen, työvuoron alusta lukien.

ZZ Oy on katsonut, että sillä on ollut oikeus kuitata liian vähän maksetut yötyölisät liikaa maksetuilla iltalisillä, koska iltalisän maksaminen työvuoron alusta lukien oli perustunut palkanlaskennassa omaksuttuun virheeseen. Tämän virheen takia iltalisää oli maksettu jaksotyössä vuorotyötä koskevien määräysten perusteella. ZZ Oy:n mukaan kuittauksen ja sitä eräiden työntekijöiden kohdalla täydentäneen ZZ Oy:n maksusuorituksen seurauksena kanteen suoritusvaatimuksessa tarkoitetut saatavat ovat lakanneet.

Kantajan mukaan ZZ Oy:llä ei ole ollut kuittausoikeutta, koska se on oma-aloitteisesti ja tarkoituksella maksanut iltalisiä enemmän kuin työehtosopimuksessa on sovittu. Kantajan käsityksen mukaan iltalisiä koskevasta käytännöstä oli sovittu tai se oli joka tapauksessa muodostunut ZZ Oy:tä sitovaksi vakiintuneeksi käytännöksi, josta se ei ollut saanut yksipuolisesti luopua.

ZZ Oy:n kuittausoikeus

Sopimus tai vakiintunut käytäntö ja virheen merkitys

Asiassa on ensin ratkaistava, onko iltalisän maksaminen työehtosopimuksesta poikkeavalla tavalla perustunut kantajan väitteen mukaisesti sopimukseen tai onko iltalisän maksamiskäytäntö vakiintunut kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsuhteiden ehdoksi. Tässä yhteydessä on myös selvitettävä, mikä merkitys on sillä vastaajien väitteellä, että kyseessä on ollut palkanlaskennassa omaksuttu virhe.

Iltalisien maksamiskäytäntöä ja paikallista sopimista koskeva todistelu

Iltalisien maksamiskäytännöstä ja paikallisesta sopimisesta on kuultu kantajan nimeäminä todistajina SEL ry:n aluesihteeri W2:tä ja pääluottamusmies J:tä sekä vastaajien nimeäminä todistajina ZZ Oy:n työsuhdejohtajaa X2:ta, kuljetusyksikön päällikköä Y2:ta ja HR Development Manager Å2:ta. Kantajan kirjallisena todisteena on esitetty J:n ja X2:n välistä sähköpostikirjeenvaihtoa 13.12.2019 alkaen (K1).

W2 on kertonut työskennelleensä ZZ Oy:n Pitäjänmäen varastolla vuosina 1984–2000 ja toimineensa osastonluottamusmiehenä vuodesta 1991 alkaen, työsuojeluvaltuutettuna noin vuodesta 1994 alkaen ja viimeiset neljä vuotta pääluottamusmiehenä.

W2 on kertonut, että hänen aikanaan varastolla oli tehty vuorotyötä, vaikka se oli ollut jaksotyön nimellä. Vuorot olivat pääsääntöisesti olleet kello 6–14, 14–22 ja 22–6. ZZ Oy:llä oli ollut 1990-luvulla kultavuodet, vaikka oli eletty laman jälkeistä aikaa. Töitä oli ollut enemmän kuin oli pystytty tekemään, työvuoroja oli muutettu jatkuvasti ja ne olivat alkaneet kello 11–14 välillä. Työnjohtajien oli pitänyt kuitata muuttuneet vuorot ja laittaa ne eteenpäin palkkakonttoriin. Jossain vaiheessa palkkakonttori ei ollut enää pysynyt tässä perässä. Tämän seurauksena oli käyty neuvotteluja siitä, että olisi järkevää sopia aika, joka kattaisi suurimman osan vuorojen muutoksista. Asian selkeyttämiseksi silloisen varastopäällikön Ä2:n kanssa oli sovittu, että iltalisää alettiin maksaa kello 12 alkaen. W2 on muistellut, että kello 12 alkava työvuoro oli otettu käyttöön vuonna 1994 ja että edellä mainittu sopimus oli tehty vuonna 1995. Sopimusta oli noudatettu koko sen ajan, kun W2 oli ollut ZZ Oy:llä. ZZ Oy oli hyötynyt siitä, että työntekijät olivat vastaavasti joustaneet, jos oli täytynyt jäädä ylitöihin tai tehdä pidempää päivää. Sopimusta ei ollut tehty kirjallisesti, vaan se oli ollut hyvässä hengessä tehty herrasmiessopimus, kuten useat muutkin tuohon aikaan tehdyt sopimukset.

W2 on lisäksi kertonut, että osa paikallisista sopimuksista oli tehty suoraan varastopäällikön kanssa. Tällaisia olivat olleet esimerkiksi työaika- ja työmenetelmiä koskevat sopimukset sekä sopimukset siitä, otetaanko uusia työntekijöitä. Osan asioista W2 oli sopinut osastonluottamusmiehenä ja joskus myös pääluottamusmies oli ollut mukana. Isompia summia koskevat asiat, kuten urakkapalkkoihin sovitut vuorolisäkorotukset, oli hoidettu paperilla pääkonttorilla. W2:n aikaan ZZ Oy:llä oli tehty lukemattomia suullisia sopimuksia työehtosopimusta paremmista ehdoista. Esimerkiksi työntekijöiden olisi pitänyt työehtosopimuksen mukaan olla jaksotyössä, mutta he olivat tehneet normaalityöaikaa eli kahdeksan tunnin päivää. Punaisella olevat päivät, jotka olisi ollut mahdollista jaksotyön puitteissa laittaa työpäiviksi, olivat olleet heillä vapaapäiviä. Seinälle oli tullut lista, jossa oli kysytty vapaaehtoisia, ja vapaaehtoisia oli löytynyt aina. AVIn tarkastuksessa olikin tullut hankaluuksia, kun työaikakirjanpito oli tehty normaalityöajan mukaan eikä työehtosopimuksen mukaisen työajan mukaan. Tämä oli korjattu, mutta muutosta työaikaan ei ollut tullut, vaan edelleen oli jatkettu kahdeksan tunnin työpäivää. Lisäksi työehtosopimusta paremmin oli sovittu siitä, että arkipyhät olivat vapaapäiviä, eikä työntekijöillä myöskään ollut ollut pidempiä päiviä, vaikka sekin olisi ollut työehtosopimuksen mukaan mahdollista. Näistä sopimuksista ainakin punaisia päiviä koskeva käytäntö oli edelleen käytössä. Toimihenkilöpuolen luottamusmies ei ollut ollut mukana työntekijäpuolen keskusteluissa.

W2:n mukaan ZZ Oy olisi huomannut, jos iltalisän maksamisessa olisi tapahtunut virhe, ja korjannut sen. Matkan varrella oli ollut yhteistoimintamenettelyjä, joissa johtajat olivat käyneet läpi kaikki lisät ja sopimukset. Näin oli tehty ainakin, kun Meijeritien toiminta oli siirtynyt vanhasta M2-varastosta tien toiselle puolelle uuteen M3-varastoon vuonna 1992 tai 1993.

J on kertonut työskennelleensä ZZ Oy:n päävarastossa logistiikkatyöntekijänä vuodesta 2001 alkaen. Hän oli toiminut vuodesta 2012 alkaen yhden kauden varapääluottamusmiehenä ja vuodesta 2015 lukien pääluottamusmiehenä. J on kertonut, että heidän tontillansa oli sovittu vuonna 2013 perjantain iltavuoron aikaistamisesta, koska osastopalaverin takia varasto oli käynyt aiemmin tunnin tyhjää ja varaston toiminta oli pysähtynyt. Iltavuoron aikaistamisesta oli lähdetty sopimaan sillä ajatuksella, ettei siitä koituisi mitään haittaa. J oli kysynyt, aikoiko työnantaja saada säästöjä vuorolisien osalta, mihin silloinen pääkonttorin HR-päällikkö Ö2, joka oli ollut X2:n edeltäjä, oli vastannut, ettei tästä ollut kysymys, vaan kyseessä oli win-win-tilanne, jossa molemmat osapuolet hyötyivät. Käytäntöä oli noudatettu tuosta alkaen. Aikaisemmin varastolla ei ollut ollut ennen kello 14 alkavia vuoroja. J oli myös tarkistanut henkilöstöltä, miten iltalisä on maksettu, ja he olivat vastanneet, että iltalisä oli maksettu normaalisti, mistä J oli päätellyt, että iltalisä oli sovittu maksettavaksi alkavilta vuoroilta heti vuoron alusta. Kirjallista sopimusta asiasta ei ollut tehty.

J on lisäksi kertonut, että toimipaikalla oli 9.1.2015 käyty asioita läpi, kun rajat olivat menneet kiinni ja määräaikaisuudet oli lopetettu. Tuolloin oli siirrytty tekemään vakiokiertolaisille kello 12 alkavaa lauantaivuoroa, joka oli tullut kolme kertaa vuodessa. Työnantajan edustajan A3:n kanssa oli lähdetty siitä, ettei tästä saisi koitua ylimääräistä harmia vakinaisille henkilöille. Asiasta oli tehty sopimus, ja samassa yhteydessä oli käsitelty iltalisäasiaa eikä ollut lähdetty muuttamaan sen maksamiskäytäntöä. Iltalisäasiasta ei ollut tässä yhteydessä tehty sopimusta, eikä siitä ollut käyty nimenomaista erillistä keskustelua, vaan se oli mennyt vähemmän haitan periaatteella. Sopimuksen allekirjoittanut varastopäällikkö B3 oli tarkistanut asian henkilöstöpäällikkö Ö2:lta, koska muuten sopimusta ei olisi saatu tehtyä.

J on lisäksi kertonut, että palkkojen toimipaikkakierroksella 9.12.2019 oli käyty läpi työaikamuodot ja keskeiset muutokset työaikalakiin. Kierroksella oli myös ollut dialla listaus, jossa oli kerrottu tunti tunnilta, miten vuorolisiä tulisi maksaa eri vuoroissa ja sen jälkeen tästä poikkeavat työehtosopimusta paremmin sovitut toimipaikkakohtaiset paikalliset käytännöt. Dian listauksessa oli lueteltu muun ohessa iltalisä, jonka osalta J oli kirjannut muistiinpanoihinsa 12–20 vuoro, Pitäjänmäki-lisä, vapaapäivän korvaus, rästivapaat sekä niin sanottujen hälykorvausten paikalliset käytännöt. Tuolloin oli myös käyty läpi kaikki vuorot, jolloin oli huomattu, että kello 21–22 oli maksettu iltalisää, vaikka olisi pitänyt maksaa yötyölisää. Tässä yhteydessä X2 oli todennut, että työnantaja haluaisi eroon Pitäjänmäki-lisästä ja tiedustellut, miten se olisi mahdollista. J oli todennut tähän, että taitaa työnantajan rahat loppua kesken, mihin X2 oli vastannut näin varmaan olevan.

Työehtosopimusta paremmin sovituista paikallisista käytännöistä J on kertonut, että hälykorvausta oli menneisyydessä voitu sopia maksettavaksi ilman, että oli tullut varsinainen soitto työajan jälkeen. Pitäjänmäki-lisä maksettiin 100 prosenttisena kello 22–6. Rästivapaat tarkoittivat sitä, että ylityön perusosaa sai kerätä säästöön käytettäväksi myöhemmin. Lisäksi paikallisesti oli sovittu työehtosopimusta paremmin siitä, että pekkaset kertyivät osa-aikaisillekin, ja vuonna 2022 oli kirjoitettu sopimus siitä, että opettajille maksettiin opetuslisää 7,15 euroa. Näitä sopimuksia ei ollut aina tehty kirjallisesti, esimerkiksi hälykorvausta ei ollut sovittu kirjallisesti. Etenkään aikaisemmin niitä ei ollut ollut tapana kirjata paperille. Joitakin isompia sopimuksia, kuten Pitäjänmäki-lisä, oli tehty kirjallisesti. Myös opetuslisästä oli sovittu kirjallisesti.

J on vielä kertonut, että pääkonttorilla 26.2.2020 pidetyssä palaverissa yötyölisän kertakorvauksen suuruudesta keskusteltaessa työnantaja oli nostanut keskusteluun myös Pitäjänmäki-lisän maksamisperusteet ja sen, ettei iltalisä ollut työehtosopimuksen mukainen. J oli ihmetellyt muun ohella iltalisäasian nostamista keskusteluun, koska sen työehtosopimusta paremmasta maksatuksesta oli ollut maininta jo palkkojen toimipaikkakierroksen 9.12.2019 listauksessa. Riidanalaista asiaa myöhemmin selvittäessään J oli soittanut aluesihteeri W2:lle, joka oli kertonut, että iltalisän maksaminen oli aikoinaan sovittu alkamaan kello 12, mihin J oli myös viitannut X2:lle 3.3.2020 lähettämässään sähköpostiviestissä. Saatuaan tämän tiedon J oli ymmärtänyt, että käytäntö oli itse asiassa ollut koko ajan voimassa, mutta tällaisia vuoroja ei ollut aina tehty. Henkilöstö oli vaihtunut tiuhaan vuoden 2013 jälkeen, joten työnantajalla ei ollut tietoa siitä, miten iltalisäasia oli mennyt.

X2 on kertonut työskennelleensä ZZ Oy:llä vuodesta 2018 alkaen ensin työsuhdepäällikkönä ja tällä hetkellä työsuhdejohtajana. Tehdaskierroksella joulukuussa 2019 oli käyty läpi uuden työaikalain voimaantuloon liittyviä asioita, työaikamuotoja ja niiden perusteella maksettavia haittalisiä. Jo aiemmin samana vuonna oli yhdessä ETL:n asiantuntijoiden kanssa kirkastettu ensin itselle ja sitten muille, että työaikamuoto, eli jaksotyö tai vuorotyö, määritti sen, miten haittalisiä maksettiin. Päävaraston tehdaskierroksen yhteydessä työntekijöiden pääluottamusmies J oli nostanut esille, että kello 21–22 oli maksettu iltatyölisää, vaikka olisi pitänyt maksaa yötyölisää. Tässä yhteydessä iltatyölisä ei ollut ollut muulla tavoin esillä. Tulkinta oli oikaistu vuoden 2020 alusta lukien.

X2 on kertonut, että palkanlaskenta oli alkuvuonna 2020 ilmoittanut, että varastolla ja mehutehtaalla maksettiin iltatyölisää työehtosopimuksesta poikkeavalla tavalla. X2 on arvellut virheen taustalla olleen sen, että Pitäjänmäen meijeri oli lakkautettu tontilla 1990-luvun puolivälissä ja sen tilalle oli perustettu mehutehdas ja paikalla oli ollut myös päävarasto. Tuolla tontilla työaikamuoto oli jossain vaiheessa muutettu vuorotyöstä jaksotyöksi, mutta haittalisien tulkinta oli jäänyt siinä yhteydessä korjaamatta. Työehtosopimuksen mukaan vuorotyössä iltavuorolisä maksetaan vuoron alusta lukien silloin, kun kyseessä on vakiintunut iltavuoro. Jaksotyössä puolestaan iltatyölisää maksetaan kello 16 alkaen tai jos työvuoro alkaa kello 14 tai sen jälkeen, niin työvuoron alusta lukien. Pitäjänmäellä on tehty jaksotyötä. Jaksotyö on ZZ Oy:llä yleisesti käytössä erityisesti jakeluvarastoilla. Työnantajan näkemyksen mukaan ilta- ja yötyölisää koskevissa asioissa oli kyse kahdesta korjattavasta virheestä, kun taas työntekijöiden mukaan yötyölisäasia oli työnantajan virhe ja iltalisäasia saavutettu etu.

X2:n mukaan iltalisän maksaminen työehtosopimusta edullisemmin ei ollut perustunut sopimukseen. Paikalliset sopimukset tehdään siten, että niistä keskustellaan ensin henkilöstöpäällikön, tehtaanjohtajan, varastopäällikön ja molempien henkilöstöryhmien luottamusmiesten kanssa. Sopimukset kirjataan paperille, allekirjoitetaan ja toimitetaan palkanlaskentaan. Hallinnossa olisi tieto paikallisesta sopimuksesta, vaikka se olisi tehty vuosia sitten. Työnantajan kannalta ei olisi ollut järkevää sopia tällaista sopimusta, koska siinä vain työntekijäpuoli olisi voittanut. Lisäksi työnantaja voi työnjohto-oikeuden perusteella muuttaa työaikajärjestelyjä ja työaikamuotoa, jolloin haittalisät olisi maksettu työehtosopimuksen mukaisesti. ZZ Oy:n muissa toimipaikoissa ei ole sovittu iltalisän maksamisesta työehtosopimusta edullisemmin. Olisi tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastaista, jos Helsingissä maksettaisiin lisiä paremmin kuin muualla Suomessa.

X2 on vielä kertonut J:n vuoden 2015 kiertävää lauantaivuoroa koskevasta sähköpostiviestistä 30.1.2020 (K1). X2:n mukaan on mahdollista, että työnantaja oli vuonna 2015 ottanut viestissä mainitut lauantaivuorot käyttöön. Työnantaja on voinut tehdä näin työnjohto-oikeuden perusteella, jolloin lisät olisi maksettu työehtosopimuksen mukaisesti. Työnantajalla ei olisi ollut syytä lähteä sopimaan asiasta. Jos tällaiset vuorojärjestelyt otettaisiin käyttöön ja toimittaisiin puhtaasti työehtosopimuksen perusteella, työntekijät menettäisivät jonkin verran iltalisiä suhteessa aikaisempaan. Toisaalta, jos iltavuoro alkaisi aikaisemmin, myös työstä pääsisi kotiin aikaisemmin, mikä olisi etu työntekijöille. Ainoa päävarastolla ja mehutehtaalla oleva työehtosopimusta parempi lisä oli ollut liittojen 1990-luvulla sopima Pitäjänmäki-lisä eli ylimäärinen lisä yötyöstä. Tälläkään sopimuksella ei ollut tänä päivänä enää merkitystä, koska säännölliset yövuorot päävarastolla ja mehutehtaalla oli lakkautettu vuonna 2015.

Y2 on kertonut työskennelleensä ZZ Oy:llä vuodesta 2001 alkaen ja toimineensa vuosina 2015–2019 mehutehtaan hankintavastaavana. Y2 on toiminut toimihenkilöiden luottamusmiehenä vuosina 2012–2020. Y2:n käsityksen mukaan iltalisien ja yötyölisien maksaminen työehtosopimuksesta poiketen oli ollut virhe. X2 oli näin sanonut, ja Y2 luotti ZZ Oy:n palkanlaskentaan. Työntekijät ja toimihenkilöt olivat keskustelleet eri pöydissä, eikä Y2 ollut osallistunut työntekijöiden keskusteluihin. Toimihenkilöt olivat hyväksyneet työnantajan esityksen palkanmaksussa tapahtuneiden virheiden korjaamisesta. Y2 ei ole ollut tietoinen siitä, että Pitäjänmäellä olisi ollut iltalisien maksamista koskeva sopimus. Tiedossa olevat paikalliset sopimukset koskivat kaikkia työntekijäryhmiä, joten tällainen sopimus olisi koskenut myös toimihenkilöitä. Y2:n aikana paikalliset sopimukset on tehty kirjallisesti.

Å2 on kertonut olleensa töissä ZZ Oy:n palkanlaskennassa vuodesta 2003 alkaen ja vetäneensä ZZ Oy:n koko Suomen palkanlaskentatiimiä vuodesta 2016 alkaen. Å2 oli ollut mukana tehdaskierroksella joulukuussa 2019. Kierroksella oli käyty läpi työaikalain muutosta ja työaikamuotoja. Å2 oli laatinut diaesityksen, jonka tarkoituksena oli ollut tuoda ymmärrystä työehtosopimuksen mukaisten työaikamuotojen, eli jaksotyön ja vuorotyön, erilaisuudesta ja siitä, milloin näitä tehdään. Havaintona oli ollut, että niin työntekijät kuin esihenkilöt saattoivat herkästi sekoittaa nämä työaikamuodot ja ajatella, että kun työtä tehtiin vuorossa, oltiin vuorotyössä, vaikka kyse olisi ollut jaksotyöstä. Iltalisän osalta oli tehty havainto iltavuoron käsitteestä, joka oli vuorotyössä määräävä tekijä sille, maksettiinko vuoron alusta iltalisää. Tässä kohtaa oli puhuttu iltavuorosta, joka alkoi kello 12, 13 tai 14, ja vuoron alusta oli maksettu iltalisää, koska se oli käsitteenä iltavuoro. Se oli virheellistä, koska kyse ei ollut vuorotyöstä vaan jaksotyöstä. Jaksotyössä iltalisää tuli maksaa kello 16 alkaen tai jos vuoro alkoi kello 14 alkaen, niin vuoron alusta alkaen.

Å2 on lisäksi kertonut, että heti tehdaskierroksen jälkeen oli ilmennyt, että yötyölisää oli maksettu liian vähän, koska työntekijöitä oli käsitelty vuorotyöntekijöinä eikä jaksotyöntekijöitä. Tämä asia ei ollut ollut aikaisemmin Å2:n tiedossa.

Å2 on vielä kertonut, että iltalisää koskevaan virheeseen oli johtanut inhimillinen erehdys siitä, ollaanko työehtosopimuksen mukaisessa vuorotyössä vai jaksotyössä. Vuorotyö-termiä käytettiin yleisesti puhekielessä. Å2 ei ole osannut sanoa tarkemmin, kuinka kauan virhetulkinta oli ollut voimassa, mutta pitkään. Jos palkkoja koskien olisi tehty paikallisia sopimuksia, ne olisivat olleet Å2:n tiedossa, koska hän oli palkanlaskennasta vastaava henkilö. Paikalliset sopimukset oli kerätty palkanlaskentaan, eikä suullisia sopimuksia ollut lähtökohtaisesti tehty.

Oikeudelliset lähtökohdat

Paikallisella sopimuksella voidaan lähtökohtaisesti sopia työehtosopimusta paremmista ehdoista. Tällaiseen sopimukseen vetoavalla on näyttötaakka sopimuksen olemassaolosta.

Vakiintuneen käytännön osalta oikeuskäytännössä on katsottu, että se voi muuttaa ja täydentää työsopimuksessa sovittuja taikka työsuhteessa muuten noudatettuja ehtoja. Työnantajan ja työntekijän yhteisesti noudattama menettely voi siten muodostua sitovaksi käytännöksi työsuhteessa. Samoin työnantajan yksipuolisesti myöntämä etuus voi vakiintua työsuhteen sitovaksi ehdoksi. Tällaisissa tapauksissa sopimusosapuolten sitoutumistarkoitus ja sopimuksen syntyminen eivät ilmene osapuolten nimenomaisista tahdonilmaisuista, vaan ne joudutaan päättelemään osapuolten tosiasiallisen toiminnan tai käyttäytymisen perusteella. Kysymys on tilanteesta, jossa sopimusosapuolten voidaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan katsoa hiljaisesti hyväksyneen käytännön ja sitä kautta sitoutuneen siihen. Työsopimussuhde on yleensä pitkäkestoinen. Siihen tulkintaan, onko jokin käytäntö muodostunut työsuhteen sitovaksi ehdoksi, on saattanut osaltaan tällöin vaikuttaa työntekijän suojelun tarve samoin kuin vilpittömän mielen suojaa ja perusteltua luottamusta koskevat periaatteet. (Ks. esim. KKO 2021:76 ja KKO 2010:93).

Oikeuskäytännössä on edellytetty, että käytännön tulee olla jatkunut pitkähkön ajan, jotta sitä voitaisiin pitää vakiintuneena. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:76 pitkän ajan (noin 21 vuotta) johdonmukaisesti noudatettu selkeä taukokäytäntö oli vakiintunut sitovaksi työsuhteen ehdoksi. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1990:103 työnantaja oli maksanut työntekijöille joulurahaa noin 30 vuoden ajan, muuttanut neuvotteluiden jälkeen joulurahan kuukausipalkkaan tulevaksi korotukseksi ja kolmen kuukauden jälkeen lakkauttanut korotuksen maksamisen. Tämä pitkähkön ajan kestänyt maksukäytäntö oli viimeistään maksutavan muutoksen yhteydessä muodostunut työnantajaa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, jota työnantaja ei saanut yksipuolisesti muuttaa. Tapauksessa KKO 1985 II 41 (ään.) taas oli jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi sitoutunut noudattamaan virkaehtosopimuksen määräyksiä lomarahan suorittamisesta tai että työsuhteessa olisi vakiintunut käytännöksi sanotunlaisen lomarahan maksaminen. Käytäntö oli jatkunut noin seitsemän vuoden ajan. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1984 II 23 ei ollut esitetty tarkkaa selvitystä suullisen työsopimuksen sisällöstä. Työnantajan lähes kolmen vuoden ajan maksama työehtosopimuksen mukaisia palkkoja korkeampi tuntipalkka oli kuitenkin muodostunut työnantajaa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi, jota työnantaja ei saanut yksipuolisesti muuttaa. (Ks. myös KKO 1995:52, jossa vuosikymmeniä maksettua joulurahaa pidettiin vakiintuneena työsuhde-etuna ja KKO 2009:83, jossa lisäeläkeoikeudesta oli tullut vakiintuneen käytännön perusteella työsuhteen ehto.)

Käytännön pitkäkestoisuus ei kuitenkaan yksin riitä tekemään siitä sitovaa esimerkiksi tilanteissa, joissa työnantaja on vuosittain tehnyt etuutta koskevia päätöksiä (ks. KKO 2010:93), eikä silloin kun kyse on ollut lahjanluonteisesta käytännöstä (ks. KKO 1989:92 ja 1984 II 135).

Oikeuskirjallisuudessa on käytännön vakiintuneisuutta ja sitovuutta arvioitaessa annettu keston lisäksi merkitystä muun ohella käytännön toistuvuudelle, käytännön sisällön selvyydelle ja yksiselitteisyydelle, käytännön johdonmukaiselle noudattamiselle sekä osapuolten sitoutumistahdolle. Palkkausta tai muita työsuhteeseen välittömästi liittyviä taloudellisia etuja koskevan vakiintuneen käytännön on todettu voivan muodostua osapuolia sitovaksi. Pidättyvämmin on suhtauduttu työaikaa koskevien järjestelyjen ja muiden työnantajan työnjohtovaltaan keskeisesti kuuluvien kysymysten sitovuuteen, vaikka tätä ei ole pidetty poissuljettuna. (Kari-Pekka Tiitinen – Tarja Kröger, Työsopimusoikeus, 2012, s. 772–777, Martti Kairinen, Työoikeus perusteineen, 2009, s. 213 ja Matleena Engblom, Työsuhteen ehdot: määräytyminen, tulkinta ja muuttaminen, 2013, s. 156–160)

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 32 §:n mukaan, jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että virheeseen nojaavat käytännöt eivät sido työnantajaa ja jos palkkaetuuden maksaminen on perustunut aitoon erehdykseen, se ei lähtökohtaisesti vakiinnu työsuhteen ehdoksi. Etuuksien maksamisen perusteet ovat normaalisti aina työnantajan tiedossa tai ainakin selvitettävissä. Työsuhteen ehdon vakiintumiseksi riittää, että työnantajan on ainakin tullut tietää poikkeavasta palkanmaksukäytännöstä eikä käytäntöön ole silti puututtu. Kun asia oikaistaan havaittaessa, noudatettu menettely ei vakiinnu työsuhteen ehdoksi varsinkaan tilanteessa, jossa käytäntö on myös sovellettavan normiston vastainen. Jos tahdonilmaisun saaja kuitenkin on ollut vilpittömässä mielessä, ts. hän ei ole tiennyt eikä hänen ole pitänytkään tietää toisen osapuolen tahdonmuodostuksen erehdyksestä, tahdonilmaisu voi erehdyksestä huolimatta sitoa antajaansa. Arvioinnissa voi lisäksi olla merkitystä myös sillä, onko virheellinen palkanmaksu jatkunut pitkään vai lyhyemmän ajan. Erehdyksen olennaisuus ei ole lyhytaikaisissa työsuhteissa yleensä kovin merkittävä, mutta pitkään jatkunutta olotilaa voidaan arvioida kohtuusnäkökulmasta. Näissä tilanteissa suojataan työntekijän luottamusta maksetun palkan oikeellisuuteen. Työnantajalla on työntekijää paremmat mahdollisuudet tarkistaa maksettujen palkkojen oikeellisuus, ja työntekijöiden on lähtökohtaisesti voitava luottaa siihen, että heille maksetut palkat on maksettu oikein. (ks. esim. Seppo Koskinen – Martti Kairinen – Kimmo Nieminen – Kim Nordström – Vesa Ullakonoja – Mika Valkonen, Työoikeus, Helsinki: Alma Talent, kohta I 2. Virheet, päivitetty 20.10.2017 ja kohta III 10. Erehtyminen palkanmaksussa, päivitetty 2.5.2021 ja Harri Hietala – Martti Kairinen – Petteri Ojanen – Esa Schön, Paikallinen sopiminen, 2025, s. 57–58).

Työtuomioistuimen johtopäätökset sopimuksesta tai vakiintuneesta käytännöstä ja virheen merkityksestä

Työehtosopimuksen 19 §:n mukaan vuorotyössä maksetaan vuorotyölisää iltavuoron alusta alkaen. Jaksotyössä puolestaan maksetaan iltatyölisää kello 16 jälkeen tehdystä työstä tai työvuoron alusta lukien, jos työntekijän työvuoro alkaa kello 14 tai sen jälkeen. Asiassa on riidatonta, että jaksotyötä tehneille työntekijöille on maksettu pitkän aikaa iltalisää kello 12 ja 13 alkavissa iltavuoroissa työvuoron alusta lukien. Kantaja on vedonnut siihen, että iltalisien työehtosopimusta edullisemmasta maksamisesta oli tehty suullinen sopimus tai se oli joka tapauksessa vakiintunut työnantajaa sitovaksi käytännöksi, josta työnantaja ei ollut saanut yksipuolisesti luopua. Vastaajat ovat kiistäneet suullisen sopimuksen olemassaolon ja sen, että käytäntö olisi vakiintunut, sekä katsoneet, että kyseessä on ollut virhe.

Asiassa työnantajan nimeämänä kuultu työsuhdejohtaja X2 on arvellut virheen taustalla olleen sen, että Pitäjänmäen meijeri oli lakkautettu 1990-luvun puolivälissä ja sen tilalle oli perustettu mehutehdas. Paikalla oli ollut myös päävarasto. Tuolla tontilla työaikamuoto oli jossain vaiheessa muutettu vuorotyöstä jaksotyöksi, mutta haittalisien tulkinta oli jäänyt siinä yhteydessä korjaamatta palkanlaskentaan. Työntekijöiden entinen pääluottamusmies W2 taas on kertonut sopineensa vuonna 1995 silloisen varastopäällikön kanssa, että iltalisää aletaan maksaa kello 12 alkaen. Sopimus oli tehty palkanlaskennan selkeyttämiseksi, koska tuohon aikaan työvuoroja oli muutettu usein, eikä palkkakonttori ollut enää pysynyt perässä muutoksissa. Sopimusta oli noudatettu koko sen ajan kuin W2 oli työskennellyt ZZ Oy:llä eli vuoteen 2000 asti. W2 on myös kertonut, että tuolloin oli oltu jaksotyössä, vaikka työtä olikin tehty kahdeksan tunnin vuoroissa.

Työntekijöiden pääluottamusmies J on kertonut, että iltalisiä oli käsitelty työpaikalla, kun työvuoroihin oli tehty muutoksia vuosina 2013 ja 2015. Perjantain iltavuoroa oli vuonna 2013 aikaistettu alkamaan ennen kello 14. J oli tuolloin kysynyt HR-päällikkö Ö2:lta, aikoiko työnantaja saada vuoroja aikaistamalla säästöjä vuorolisistä, mihin Ö2 oli vastannut kieltävästi. Edelleen J on kertonut, että vuoroja oli aikaistettu myös vuonna 2015, kun oli otettu käyttöön kello 12 alkava lauantaivuoro. J:n mukaan tällöin oli työnantajan edustajan A3:n kanssa lähdetty siitä, ettei työvuoromuutoksesta saisi koitua haittaa henkilöstölle eikä iltalisien maksamiskäytäntöä ollut lähdetty muuttamaan. J on kertonut vastaavasti lauantaivuorosta 30.1.2020 X2:lle lähettämässään sähköpostiviestissä (K1).

Asiassa on esitetty henkilötodistelua siitä, miten ZZ Oy:llä on tehty paikallisia sopimuksia. W2 ja J ovat kertoneet, että ZZ Oy:llä oli etenkin aikaisempina vuosina ollut useita työehtosopimusta edullisempia paikallisia käytäntöjä. Käytännöistä oli usein sovittu suullisesti varastolla, ja vain isommat sopimukset oli laadittu kirjallisesti pääkonttorilla. X2:n mukaan päävarastolla ja mehutehtaalla oli ollut vain yksi työehtosopimusta parempi lisä, joka oli ollut liittojen sopima yötyötä koskeva Pitäjänmäki-lisä. X2 on lisäksi kertonut, että jos iltalisistä olisi tehty paikallinen sopimus, se olisi tehty kirjallisesti ja toimitettu palkanlaskentaan. Å2:n mukaan palkkoja koskevat sopimukset olisivat olleet palkanlaskennan tiedossa, eikä suullisia paikallisia sopimuksia ollut lähtökohtaisesti tehty. Myös toimihenkilöiden luottamusmies Y2 on kertonut, että paikalliset sopimukset oli hänen aikanaan tehty kirjallisesti, mutta hän ei ollut neuvotellut samassa pöydässä työntekijöiden kanssa.

Työtuomioistuin toteaa, että W2 on asiassa kuulluista todistajista ainoa, joka on ollut töissä ZZ Oy:llä 1990-luvulla, jolloin hänen kertomansa sopimus iltalisistä on solmittu. J ja Y2 ovat tulleet yhtiön palvelukseen vuonna 2001, Å2 vuonna 2003 ja X2 vuonna 2018. Näin ollen W2 on todistajista ainoa, jolla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten asioista oli tuohon aikaan sovittu. J on kertonut, että työehtosopimusta edullisemmista paikallisista käytännöistä oli sovittu suullisesti vielä hänenkin aikanaan, kun taas samoihin aikoihin yhtiön palvelukseen tulleiden Y2:n ja Å2:n mukaan mahdolliset paikalliset sopimukset oli tehty lähtökohtaisesti kirjallisesti. Todistelu on siten tältä osin jossain määrin ristiriitaista.

Työtuomioistuin toteaa, että W2:n, X2:n ja Y2:n kertomusten mukaan Pitäjänmäen varastolla ja mehutehtaalla on ollut yli 100 työntekijää, joten palkanmaksuun liittyvät sopimukset ja käytännöt ovat vaikuttaneet suureen määrään työntekijöitä. Työtuomioistuin pitää sinänsä uskottavana, että palkkoja koskevista asioista olisi sovittu sellaisella tavalla, että tieto niistä olisi mennyt asianmukaisesti palkanlaskentaan ja palkat olisi osattu maksaa sovitun mukaisesti. Tähän viittaa myös ZZ Oy:n palkanlaskennassa yli 20 vuotta työskennelleen Å2:n kertomus, jonka mukaan paikalliset sopimukset oli kerätty palkanlaskentaan ja mahdolliset palkkoja koskevat sopimukset olisivat tulleet palkanlaskennan tietoon. Poissuljettuna ei kuitenkaan voida pitää sitä, että sopimuksia olisi W2:n ja J:n kertomin tavoin tehty myös suullisesti, erityisesti varhaisempina vuosina.

Vastaajien mukaan iltalisän maksaminen työvuoron alusta lukien oli perustunut samaan palkanmaksujärjestelmässä olleeseen virheeseen, jonka takia yötyölisää oli jäänyt maksamatta kello 21 ja 22 väliseltä ajalta. Å2 on vahvistanut tämän kertomuksessaan. Työtuomioistuin pitää sinänsä johdonmukaisena, että palkanlaskentajärjestelmään jäänyt väärä työaikamuoto olisi vaikuttanut sekä asiassa riidattomaksi todettuun yötyölisien virheelliseen maksamiseen että iltalisien maksamiseen. Poissuljettuna ei toisaalta voida pitää myöskään sitä, että iltalisien osalta merkintä olisi tehty asiasta sopimisen jälkeen tietoisesti palkanmaksujärjestelmään ja vain yötyölisää koskeva, tässä tai muussa yhteydessä tehty merkintä, olisi virheellinen.

Edellä kerrotun perusteella työtuomioistuin toteaa, että asiassa on esitetty sinänsä johdonmukaisesti, miten iltalisän varhaisemmasta maksamisesta oli sovittu 1990-luvun puolivälissä, minkä jälkeen iltalisien maksukäytäntö oli ollut esillä työnantajan ja työntekijöiden edustajien välisissä keskusteluissa vuosina 2013 ja 2015, kun työnantaja oli ottanut käyttöön uusia ennen kello 14 alkavia työvuoroja. Vuosina 2013 ja 2015 käytyjä keskusteluja ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voida pitää riittävänä näyttönä iltalisiä koskevan sopimuksen syntymisestä ottaen myös huomioon tuota aikaa koskeva sopimusten tekotavoista esitetty selvitys. Sitä vastoin työtuomioistuin pitää selvitettynä, että W2 on vuonna 1995 sopinut varastopäällikön kanssa iltalisän maksamisesta kello 12 alkaen iltavuorossa. J:n kertomuksen perusteella vuorojen alkamisajankohdat ovat vuosien varrella vaihdelleet, eikä varastolla ole aina ollut käytössä ennen kello 14 alkavia iltavuoroja. Sanottu seikka huomioon ottaen sen ohella, että suullisesta sopimuksesta saatu selvitys on jäänyt yleiselle tasolle, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että edelleen olisi voimassa työnantajaa sitova sopimus. Iltalisien maksukäytännön on kuitenkin selvitetty perustuneen työnantajan ja työntekijäpuolen välillä yhteisesti käytyyn keskusteluun.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että iltalisän maksaminen työvuoron alusta lukien oli perustunut palkanmaksujärjestelmään jääneeseen virheeseen. Ottaen huomioon, mitä edellä on kerrottu varhennetun iltalisän maksamisen alkuperäisestä taustasta sekä maksamisen jatkamisesta vuosina 2013 ja 2015 työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä käytyjen keskustelujen jälkeen, työtuomioistuin katsoo, ettei maksaminen ole perustunut sellaiseen teknisluontoiseen virheeseen, johon vastaajat ovat vedonneet.

Kuten edellä on todettu, asiassa on riidatonta, että jaksotyötä tehneille työntekijöille on maksettu pitkän aikaa iltalisää kello 12 ja 13 alkavissa iltavuoroissa työvuoron alusta lukien. Oikeudenkäynnin kuluessa on tarkentunut, että käytäntö on alkanut vuonna 1995 ja iltalisää on maksettu iltavuoron alusta lukien vielä joulukuussa 2019, minkä jälkeen maksamiskäytännöstä on aloitettu keskustelut työnantajan ja työntekijöiden välillä. Työtuomioistuin toteaa, että iltalisää on siten maksettu iltavuorossa hyvin pitkän aikaa työehtosopimuksessa määrättyä paremmin. Käytäntöä on noudatettu johdonmukaisesti ennen kello 14 alkavissa iltavuoroissa. Iltalisän maksamisesta vuonna 1995 tehdystä suullisesta sopimuksesta saatu selvitys on edellä todetuin tavoin jäänyt yleiselle tasolle, mutta maksukäytännön on joka tapauksessa selvitetty perustuneen työnantajan ja työntekijäpuolen välillä yhteisesti käytyyn keskusteluun, eikä työnantaja ole päättänyt asiasta yksipuolisesti. Vielä työtuomioistuin toteaa, että työnantaja ei ole puuttunut käytäntöön, vaan on sallinut sen jatkumisen vuosina 2013 ja 2015 käytyjen keskustelujen jälkeen, joissa iltalisien maksukäytäntö on ollut esillä. Ottaen lisäksi huomioon sen, että työntekijöillä on oikeus luottaa pitkään jatkuneen palkanmaksukäytännön oikeellisuuteen, työtuomioistuin katsoo, että iltavuoron varhennettua iltalisien maksamista koskeva käytäntö on vakiintunut osapuolia sitovaksi työsuhteen ehdoksi, josta työnantaja ei ole saanut yksipuolisesti luopua.

Edellä todetun johdosta ZZ Oy:llä ei ole ollut väittämäänsä vastasaatavaa eikä siten oikeutta kuitata liian vähän maksettuja yötyölisiä työehtosopimuksesta poiketen maksetuilla iltalisillä. Työtuomioistuimen ei näin ollen ole tarpeen lausua vastasaatavan vanhentumisesta eikä kuittauksen muiden edellytysten täyttymisestä.

Kanteen yötyölisiä koskevien suoritusvaatimusten väitetty vanhentuminen

Vanhentumiseen sovellettava laki

Kanteen 3 kohdan yötyölisiä koskevat suoritusvaatimukset kohdistuvat ajalle 31.7.2015–1.1.2020. Riitaa on siitä, ovatko vaatimukset vanhentuneet. Osapuolet ovat erimielisiä siitä, tuleeko asiassa sovellettavaksi työaikalain (605/1996) 38 §:n kanneaikaa koskeva säännös vai työsopimuslain 13 luvun 9 §:n vanhentumissäännös.

Työtuomioistuin on täysistuntoratkaisussaan TT 2019:30 linjannut, että sillä ei ole korkeimman oikeuden antamasta ratkaisusta KKO 2018:10 huolimatta syytä poiketa aiemmasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstään, jonka mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvissa, työehtosopimukseen perustuvia työaikasaatavia koskevissa asioissa työaikalain kanneaikasäännös ei tule sovellettavaksi (ks. myös KKO 2020:77). Sen sijaan sovellettavaksi tulee työsopimuslain 13 luvun 9 §:n säännös palkkasaatavan vanhentumisajasta. Työtuomioistuin viittaa tältä osin siihen, mitä se on ratkaisussaan TT 2019:30 lausunut. Työtuomioistuin on edellä mainitun täysistuntoratkaisunsa jälkeen noudattanut vakiintuneesti jo aiemmin omaksumaansa tulkintaa (ks. TT 2021:25, TT 2022:26–30, TT 2023:46 ja TT 2023:68, TT 2024:25).

Edellä lausutuilla ja edellä kerrotusta ratkaisukäytännöstään ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kanteen 3 kohdassa vaadittujen yötyölisiä koskevien saatavien vanhentumiseen sovelletaan työsopimuslain 13 luvun 9 §:n vanhentumis- ja kanneaikasäännöstä.

Saatavien vanhentumisen katkaiseminen

Osapuolet ovat erimielisiä myös siitä, milloin kanteen 3 kohdassa vaadittujen yötyölisiä koskevien saatavien vanhentuminen on katkaistu. Kantajan mukaan saatavien vanhentuminen on katkaistu kirjallisella vaatimuksella 13.12.2019 (K1), suullisilla vaatimuksilla J:n ja X2:n välillä käydyissä neuvotteluissa 10.2.2020, 26.2.2020, 19.8.2020, 24.9.2020 ja 21.10.2020 sekä erimielisyysneuvotteluilla, jotka oli käyty paikallisesti 29.4.2021 sekä liittojen välillä 31.3.2022 ja 29.4.2022. Kantajan mukaan vanhentumisen oli katkaissut myös se, kun ZZ Oy oli väitteensä mukaan suorittanut puuttuvia yötyölisiä joillekin kanteessa tarkoitetuille työntekijöille 30.4.2021. Vastaajien mukaan ensimmäinen velan vanhentumisesta annetun lain 10 §:ssä edellytetty yksilöity vaatimus on esitetty 2.9.2024 vireille tulleella kanteella.

Vanhentumisen katkaisemista esitetty henkilötodistelu

J on kertonut, että palkkojen toimipaikkakierroksella 9.12.2019 oli huomattu, että kello 21–22 oli maksettu iltalisää, vaikka olisi pitänyt maksaa yötyölisää. J oli lähettänyt asiasta sähköpostin X2:lle, joka oli luvannut, että virhe korjataan välittömästi ja ehdottanut kertakorvausta (K1). Keskustelua kertakorvauksesta oli käyty sähköpostien välityksellä ja pääkonttorilla 26.2.2020 pidetyssä palaverissa. Työntekijät eivät olleet suostuneet työnantajan esittämään kahden vuoden takautuvaan korvaukseen vaan katsoneet, että takautuvia saatavia tuli maksaa viideltä vuodelta.

X2:n kanssa oli pidetty lisäpalaveri 19.8.2020, jossa oli keskusteltu viiden vuoden takautuvista yölisistä ja käyty läpi erilaisia laskelmia. ZZ Oy oli halunnut ”könttäsummaa”. Työntekijäpuolen ajatuksena oli ollut, että summan tuli täsmätä yötyölisien todellista määrää, eikä sieltä saanut vähentää mitään pois. Kertakorvausta koskevat keskustelut olivat jatkuneet 24.9.2020. Keskusteluja oli edelleen jatkettu 21.10.2020, jolloin oli käyty läpi muun ohessa vanhentumisaikoja. Palaverissa 21.4.2021 työnantaja oli ilmoittanut, että iltalisät vähennetään yötyölisistä ja työnantaja maksaa erotuksen sekä muuttaa iltalisän maksun työehtosopimuksen mukaiseksi. J oli kirjoittanut asiasta erimielisyysmuistion 29.4.2021. Paikallisissa neuvotteluissa oli keskitytty summiin ja siihen, että kertakorvaus olisi helpoin kaikille, mutta sen pitäisi vastata todellista lukua.

X2 on kertonut, että J oli tehdaskierroksella nostanut esille, että kello 21–22 oli maksettu iltatyölisää, vaikka olisi pitänyt maksaa yötyölisää. Tulkinta oli oikaistu vuoden 2020 alusta lukien. J oli kysynyt X2:lta yötyölisiä koskevista takautuvista korvauksista, mutta X2 oli torpannut keskustelut toteamalla, että iltalisien virheellinen maksaminen pitäisi selvittää ensin. Iltalisää ja yötyölisää oli käsitelty vuosien 2020–2021 aikana J:n kanssa noin 4–5 palaverissa.

Oikeudelliset lähtökohdat

Vanhentumislain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallisen velasta. Pykälän 2 momentin mukaan velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivat ne ole velallisen tiedossa.

Lain esitöiden (HE 187/2002 vp s. 56) mukaan vanhentumisen katkaisemisella pyritään ensisijaisesti varmistamaan se, että velallinen tietää omasta suoritusvelvollisuudestaan. Tavoitteena ei ole velan määrän tai velkasuhteen muun sisällön tarkka selvittäminen katkaisuhetkellä. Esitöissä (s. 57) todetaan edelleen, että vahingonkorvausvelan tai muun hyvityksen osalta on velallisen kannalta tarpeen, että hän voi velkojan ilmoituksen perusteella arvioida vaatimuksen oikeellisuutta, hankkia omia selvityksiään ja varautua myös maksuvelvollisuutensa täyttämiseen. Tällaisessa tapauksessa velkojan olisi ilmoitettava velan perusteena olevat tosiseikat sekä velan arvioitu määrä muistutushetkellä. Pelkästään ilmoitus, jonka mukaan kysymyksessä on vahingonkorvaus tai muu hyvitys, ei siten riitä. Ilmoituksesta on käytävä ilmi vaatimuksen arvioimiseksi tarpeelliset tosiseikat. Perusteesta on ilmoitettava teko, laiminlyönti, tapahtuma tai muu olosuhde, joka velkojan käsityksen mukaan aiheuttaa korvaus- tai hyvitysvastuun, sekä aiheutettu vahinko. Vahingon määrän osalta ei kuitenkaan vaadita tarkkaa rahamäärää. Esitöissä viitataan vielä korkolain 7 §:ssä omaksuttuihin periaatteisiin sen suhteen, mitä velan määrän ilmoittamisen osalta kohtuudella voidaan vaatia. Viimeksi mainitun säännöksen esitöiden (HE 109/1981 vp s. 21) mukaan tässä harkinnassa on kiinnitettävä huomiota muun muassa molempien osapuolten asiantuntemukseen ja heidän taloudellisiin ja organisatorisiin mahdollisuuksiinsa selvittää asia.

Vanhentumislain esitöissä (s. 58) todetaan myös, että korvaus- ja hyvitysvelkojen vanhentumisen katkaisemista koskevalla säännöksellä ei ole tarkoitus estää tai vaikeuttaa katkaisua silloin, kun saatavan määrä on vaikeasti selvitettävissä. Epäselvissäkin tapauksissa kuitenkin vaaditaan, että velkoja ilmoittaa katkaisuhetkellä vallitsevan käsityksensä perusteesta ja saatavan määrästä. Ilmoittamisvelvollisuudella ei pyritä velkasuhteen sisältöä koskevien erimielisyyksien selvittämiseen jo vanhentumisen katkaisuvaiheessa.

Työtuomioistuimen johtopäätöksen vanhentumisen katkaisemisesta

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (TT 2015:58, TT 2017:146 ja TT 2024:20) on katsottu, että erimielisyysneuvotteluissa on kyse vanhentumislain 10 §:ssä tarkoitetusta vapaamuotoisesta katkaisutoimesta. Käsillä olevassa asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallisesti 29.4.2021 ja liittojen välillä 31.3.2022 ja 29.4.2022, joten saatavien vanhentuminen on kyseisinä ajankohtina katkaistu.

Kantajan mukaan saatavien vanhentuminen on katkaistu jo ennen erimielisyysneuvotteluja kirjallisella vaatimuksella 13.12.2019 (K1) sekä suullisilla vaatimuksilla J:n ja X2:n välillä käydyissä neuvotteluissa 10.2.2020, 26.2.2020, 19.8.2020, 24.9.2020 ja 21.10.2020.

Kantajan vetoamassa sähköpostiviestissä 13.12.2019 (K1) J on kirjoittanut X2:lle, että heille maksetaan kello 21–22 tunnilta 15 prosentin suuruista iltalisää ja tiedustellut, tulisiko kyseiseltä tunnilta maksaa 30 prosentin suuruista yötyölisää. Työtuomioistuin toteaa, ettei kyseisessä viestissä ole esitetty sellaista yksilöityä vaatimusta, joka olisi katkaissut velan vanhentumisen. Edellä mainittuun viestiin 18.12.2019 lähettämässään vastauksessa X2 on todennut olevan totta, että työehtosopimuksen mukaan jaksotyössä 30 prosentin yötyölisää pitää maksaa jo kello 21 alkaen ja että asia korjataan ensi tilassa. Edelleen sähköpostikeskustelusta ilmenee, että J on 19.12.2019 tuonut esille, että työntekijöillä on yötyölisiin perustuvia takautuvia palkkasaatavia, ja tiedustellut, lähdetäänkö niitä laskemaan vai keskustellaanko kertakorvauksesta, mihin X2 on samana päivänä vastannut, että kertakorvaus olisi järkevämpi vaihtoehto. J:n kertomuksen mukaan kertakorvauksesta oli keskusteltu pääkonttorilla pidetyssä palaverissa 26.2.2020. Edelleen J:n mukaan yötyölisistä oli keskusteltu ja niitä koskevia laskelmia oli käyty läpi palavereissa 19.8.2020, 24.9.2020, 21.10.2020 ja 21.4.2021. Myös X2 on kertonut, että yötyölisää ja iltalisää oli käsitelty vuosien 2020–2021 aikana 4–5 eri palaverissa.

Esitetyn todistelun perusteella J on työntekijöiden edustajana tuonut edellä mainituissa vuosien 2019–2021 aikana käydyissä keskusteluissa työnantajan tietoon takautuvia palkkasaatavia koskevan vaatimuksen perusteen eli sen, että kello 21–22 tunnilta oli jaksotyössä oleville maksettu virheellisesti yötyölisän sijasta iltalisää sekä vaatinut, että saamatta jääneet palkkasaatavat maksetaan työntekijöille. Keskusteluissa on J:n mukaan käyty läpi erilaisia laskelmia ja neuvoteltu kertakorvauksesta.

Todistelusta ei ilmene, että työnantajalla olisi ollut jotain epäselvää asian osalta, ja yötyölisän maksaminen on osattu korjata vuoden 2020 alusta lukien. Edellä todetuin tavoin vanhentumisen katkaiseminen ei edellytä vaatimuksen tarkan rahamäärän ilmoittamista eikä vanhentumisen katkaisemista koskevalla säännöksellä ole tarkoitus estää tai vaikeuttaa katkaisua silloin, kun saatavan määrä on vaikeasti selvitettävissä. Työtuomioistuin toteaa, että työnantajalla on työntekijöitä parempi mahdollisuus selvittää maksamatta olevien palkkasaatavien määrät.

Työtuomioistuin katsoo, että työntekijät ovat 26.2.2020, 19.8.2020, 24.9.2020, 21.10.2020 ja 21.4.2021 suullisesti katkaisseet vaatimiensa palkkasaatavien vanhentumisen vanhentumislaissa edellytetyllä tavalla.

Tuomiolauselma

ZZ Oy:n kuittausväite hylätään.

Kanteen 3 kohdassa vaadittujen saatavien vanhentumiseen sovelletaan työsopimuslain 13 luvun 9 §:n vanhentumis- ja kanneaikasäännöstä.

Kanteen 3 kohdassa vaadittujen saatavien vanhentuminen on katkaistu 26.2.2020, 19.8.2020, 24.9.2020, 21.10.2020 ja 21.4.2021 käydyissä neuvotteluissa sekä paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa 29.4.2021 ja liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa 31.3.2022 ja 29.4.2022.

Asian jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Pirjo Aaltonen, Juha Teerimäki, Kristel Nybondas, Samuli Hiilesniemi ja Anna Tapio. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.