TT 2026:17

Laivan järjestyksenvalvojana toiminut työntekijä oli toistuvasti tuonut nuuskaa maihin tullimääräysten vastaisesti. Työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että työnantajalla oli ollut aihetta vahvasti epäillä järjestyksenvalvojan syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen, mikä tapauksen olosuhteissa oli omiaan horjuttamaan vakavasti työnantajan luottamusta työntekijään ja hänen kykyynsä hoitaa tehtäviään jatkossa.

Järjestyksenvalvojan näytettiin lisäksi laiminlyöneen toistuvasti työ- ja turvallisuustehtäviään poistumalla luvattomasti laivasta työaikanaan. Hän oli myös säilyttänyt autoaan luvattomasti sataman turvallisuusalueella ja rikkonut työnantajan antamia määräyksiä laivan myymälässä asioimisesta. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoi, että työnantajalle oli voinut syntyä järjestyksenvalvojan työsopimuksen päättämiseen oikeuttava luottamuspula. Työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoi, että työnantajalla oli ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen varoitusta antamatta. (Ään.)

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Suomen Merimies-Unioni SMU ry

Vastaaja

Suomen Varustamot ry

Kuultavat                         

X Oy
Avoin työttömyyskassa A-kassa
Työllisyysrahasto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.11.2025

Pääkäsittely 3.3.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n välinen ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskeva työehtosopimus (1.3.2021-28.2.2023) on sisältänyt muun ohella liitteen 4, ”Merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista”. Liitteessä 4 on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

1 § SOVELTAMISALA

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.
—

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n mukaista painavaa syytä tai saman lain 8 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perustetta.

Irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen merityösopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
—

5 § PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA MAKSETTAVA VAHINGONKORVAUS

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen, eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä peruuta toimenpidettä, on irtisanotulla oikeus saada sen johdosta merityösopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettu vahingonkorvaus. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta irtisanomisen voimaan tullessa, on hyvikkeenä maksettava vähintään 6 kuukauden peruspalkka mahdollisine kiinteine lisineen.
—

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A oli työskennellyt 8.6.2015 lukien X Oy:n (jäljempänä myös työnantaja) palveluksessa järjestyksenvartijana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Hänen kuukausipalkkansa oli ollut määrältään keskimäärin 4.214,24 euroa.

Työnantaja oli 7.11.2022 saapuneen ilmoituksen perusteella ryhtynyt epäilemään A:n syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen, laiminlyöneen toistuvasti työ- ja turvallisuustehtäviään menemällä työaikana maihin, laiminlyöneen henkilökunnan ostoetuuksia (slabi) koskevia työnantajan ohjeita ja väärinkäyttäneen henkilökunnan etuuksia.

Laivatoimikunta oli käsitellyt salakuljetusta koskevaa asiaa 14, 18. ja 20.11.2022 toimitetuissa kokouksissaan, jolloin se oli kuullut A:ta salakuljetusepäilyistä. Työnantaja oli 21.11.2022 kirjallisesti irtisanonut A:n työsuhteen henkilökohtaisella perusteella päättymään irtisanomisajan jälkeen 20.2.2023. Työsuhteen irtisanominen oli perustettu laivatoimikunnan käsittelyyn ja siellä tehtyyn ratkaisuun. A ei ollut saanut menettelystään varoitusta. A:lla ei ollut työvelvoitetta irtisanomisaikana.

X Oy on Suomen Varustamot ry:n jäsenyrityksenä ollut velvollinen noudattamaan ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskevaa työehtosopimusta liitesopimuksineen. Asiassa on ratkaistava, onko työnantaja menetellyt irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn liitesopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsuhteen.

Erimielisyysneuvottelut on käyty.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni SMU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy on menetellyt irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimuksen 4 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen,
2. velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle merityösopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 50.570,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 10.6.2025 lukien ja
3. velvoittaa X Oy:n ja Suomen Varustamot ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n oikeudenkäyntikulut 15.459,83 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Työsopimuksen irtisanominen

Työnantajan vetoamat irtisanomisperusteet olivat virheellisiä, eivätkä ne yksin tai yhdessä arvioituna perustaneet oikeutta työsuhteen irtisanomiseen.

A ei ollut käyttänyt väärin henkilökunnan etuuksia. Nuuska ei ollut purutupakkatuote.

A ei ollut rikkonut X Oy:n slabi-ohjeistusta eikä syyllistynyt työnantajan väittämään nuuskan salakuljetukseen. Asioilla ei ollut myöskään välitöntä liityntää toisiinsa, koska se, mitä tai kuinka paljon alkoholi- tai nuuskatuotteita merimies voi luvallisesti ostaa aluksella, ja toisaalta se, kuinka paljon ostoksia on lupa viedä maihin, ovat kaksi täysin eri asiaa.

Nuuskan ostaminen voi tapahtua usealla tavalla. Merimies voi siten ostaa nuuskaa alukselta ensinnäkin slabi-hintaan enintään 1.000 g kuukaudessa. Enimmäismäärä edellyttää, ettei hän ole ostanut muita tupakkatuotteita slabi-hinnalla saman kuukauden aikana. Merimies voi myös ostaa nuuskaa laivan myymälässä kaikille myytävään hintaan rajattomissa määrin. Lisäksi hän voi ostaa sitä varustamon päättämällä tarjoushinnalla ja tarjouksen mahdollisilla ehdoilla esimerkiksi silloin, kun tuote on vanhentumassa tai varustamo muusta syystä haluaa päästä siitä eroon.

Merimiehen slabi-ostojen määrä on rajattu X Oy:n sisäisellä kassajärjestelmällä, joka kirjaa slabi-ostokset automaattisesti ja seuraa jäljellä olevan slabin määrää. Koska slabi-ostosten tekeminen edellyttää tunnistautumista kassajärjestelmään slabi-kortilla tai henkilökohtaisella ID-kortilla, A ei ole voinut ostaa slabi-tuotteita enemmän kuin kassajärjestelmään on ohjelmoitu. A:n virheellisiksi väitetyissä nuuskaostoissa on ollut kyse vanhentuvan nuuskan alennustuotteista, joiden osto ei ole vaikuttanut lainkaan slabi-ostojen määrään. Ostot eivät ole kuuluneet normaalien slabi-ostojen piiriin, eikä ostoilla ole rikottu slabi-ohjeistusta.

X Oy:llä on ollut vakiintuneena tapana myydä poistotuotteita tai vanhentumassa olevia tuotteita alennetuilla hinnoilla ilman, että ostoja on luokiteltu normaalien slabi-ostojen piiriin. Hankinnat eivät ole vähentäneet slabia. Esimerkiksi alkoholi- ja tupakkatuotteita on usein myyty erittäin suurilla alennuksilla suoraan henkilökunnalle tai kaikille aluksen mukana matkustaville. Kyseisiä poistotuotteita voi hankkia, vaikka työntekijä olisi kyseisenä kuukautena jo ostanut täyden määrän slabin alaisia tuotteita slabi-hinnalla.

A ei ollut myöskään laiminlyönyt tehtäviään. Se, että hän oli muutamaan otteeseen satamatauon aikaan poistunut työajalla autolleen 2–3 minuutin ajaksi, ei ollut ollut kielletty menettely, jonka rikkomisesta olisi voinut seurata edes varoitusta.

Työnantajan ja työntekijöiden tiedossa oli ollut, että henkilökunnalla oli mahdollisuus poistua alukselta omalle autolle niin kutsutulla satamatauolla. Näin myös A oli joskus tehnyt. A:n auto oli sijainnut satamassa aivan aluksen vieressä, ja siellä käynti oli vienyt muutaman minuutin. Vähintään saman ajan A oli käyttänyt käydessään sataman terminaalissa esimerkiksi avustamassa liikuntarajoitteisten matkustajien saapumista.

Käynnistä omalla autolla oli sovittu oman työparin tai ryhmänjohtajan kanssa. Käydessään autolla A oli ollut täydessä valmiudessa ja esimerkiksi radiopuhelinyhteyden tavoitettavissa samalla tavalla kuin muun muassa tavanomaisella terminaalikäynnillään, jolloin aluksesta poistutaan.

Kukaan ei ollut aiemmin puuttunut henkilökunnan tai esimerkiksi järjestyksenvalvojien lyhyisiin satamakäynteihin. Vasta A:n irtisanomisen jälkeen työnantaja on alkanut kiinnittää asiaan huomiota. A:n kohtelu oli ollut eriarvoista ja tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastaista.

Mikäli työnantaja oli havainnut A:n toimivan virheellisesti käydessään alukselta maissa, häntä olisi tullut ensin ohjeistaa työnantajan määräyksin. Vasta jos rike olisi tämän jälkeen toistunut, häneen olisi voitu kohdistaa työoikeudellisia sanktioita antamalla ensin huomautus tai varoitus.

Väite, että A olisi jättänyt täyttämättä tullikirjaa asianmukaisesti, on virheellinen. Lisäksi väite on esitetty ensi kerran 16.1.2026. Oikeustosiseikkaan ei siten ole edes vedottu kohtuullisessa ajassa, ja se on siitä syystä joka tapauksessa oikeudellisesti merkityksetön.

A:lla oli taustaltaan moitteeton työura. Mikäli katsottaisiin, että hän oli toiminut jollain tavalla velvollisuuksiensa vastaisesti, kyse oli voinut olla enintään suulliseen huomautukseen oikeuttavasta virheestä. Irtisanomiskynnys ei missään tapauksessa ollut ylittynyt.

Vaadittu korvaus ja sen määrä

Työnantajan työehtosopimuksen vastaisen menettelyn perusteella A:lle on tuomittava korvaus merityösopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla.

Kohtuullinen korvaus on 12 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli yhteensä 50.570,88 euroa (ks. KKO 2006:42 ja TT 2019:125). Puolet korvauksesta on kohdistettava palkkaetujen menetykseen eli niin kutsuttuun aineelliseen vahinkoon ja puolet aineettomaan vahinkoon, koska perusteeton päättäminen on aiheuttanut kärsimystä. Korvauksen määrässä on korottavana seikkana otettava huomioon, että virheellinen salakuljetusrikokseen syylliseksi leimaaminen on loukannut A:ta erityisellä tavalla.

VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Varustamot ry ja X Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 13.394,09 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

Työnantaja sai 7.11.2022 A:n toimiessa sen Y -laivalla järjestyksenvalvojana ilmoituksen, jonka mukaan A:n epäiltiin salakuljettaneen nuuskatuotteita laivasta. Seuraavana päivänä työnantaja aloitti sisäisen selvityksen ilmoituksen paikkansapitävyydestä ja oli yhteydessä myös tulliviranomaisiin. Erillisessä tarkastuksessa 8.11.2022 Tulli löysi A:n hallusta sallitun määrän ylittävän määrän nuuskatuotteita eli 12 nuuskatornia.

Ajalla 10.-13.11.2022 toteutetun sisäisen selvityksen perusteella ilmeni, että salakuljetusta oli tapahtunut. Laivan päällikkö ilmoitti 14.11.2022 A:lle, että työnantajalle oli toimitettu tieto siitä, että A salakuljetti nuuskaa ja että toiminta oli jatkunut pidempään. Samalla A:lle kerrottiin, että laivatoimikunta kokoontuu tutkimaan väitteiden paikkansapitävyyttä.

Laivatoimikunta kokoontui ensimmäisen kerran 14.11.2022 ja päätti merityösopimuslain mukaisesti ryhtyä keräämään asiaa koskevaa selvitystä ja selvittämään asiaa muin tarvittavin toimenpitein.

Työnantajan slabi-säännöissä eli henkilökunnan ostoetuja koskevissa säännöissä ja tupakkatuotteiden maahantuontirajoituksia koskevissa säännöksissä nuuska on rinnastettu purutupakkaan. Asiaa selvitettäessä ilmeni, että A oli 22.9. ja 8.10.2022 ostanut laivan myymälästä yhteensä 96 tornia nuuskaa, jotka painoivat yhteensä 23.040 grammaa. Näin menetellessään A oli rikkonut henkilökunnan ostoetuuksia koskevia määräyksiä, joiden mukaan työntekijä voi ostaa tuotteita, joita ei ole määritelty slabin rajoituksissa, työvuoron aikana laivalla määritetyn järjestelyn mukaisesti ja niin, että matkustajien palvelemiseen liittyvät toiminnot häiriintyvät mahdollisimman vähän.

Valvontakameran kuvien perusteella oli erittäin todennäköistä, että A vei toistuvasti nuuskalaatikoiksi tunnistettavia pahvilaatikoita ulos laivasta maihin. A oli nuuskan ostettuaan poistunut laivasta työaikanaan ilman lupaa ja kuljettanut tällöin nuuskaa ulos laivasta yhteensä yhdeksän kertaa aikavälillä 22.9.-8.11.2022. A ei ollut ilmoittanut Tullille nuuskatuotteista eikä maksanut niistä veroa. A oli ylittänyt merkittävästi laivan henkilökunnan nuuskatuotteiden maahantuontirajoituksen 1.000 grammaa kuukaudessa eikä ollut noudattanut velvollisuutta merkitä tuomiaan tavaroita tullauskirjaan. Menettelyllään A oli rikkonut tupakkatuotteiden maahantuontia ja maastavientiä koskevia rajoituksia rangaistavaksi säädetyllä tavalla. A oli lisäksi työvuorojen aikana ilman asianmukaista lupaa säilyttänyt autoaan sataman ISPS-turva-alueella, jolloin hänellä oli laivasta kulku autolleen ilman tullin läpi kulkemista. Tämä oli mahdollistanut A:lle nuuskatuotteiden viemisen pois laivasta autolleen.

Työnantaja teki 15.11.2022 epäillystä rikoksesta ilmoituksen Tullille. Tullille toimitettiin sen pyynnöstä kameratallenteet.

Laivatoimikunta kokoontui toisen kerran 18.11.2022 ja kuuli A:ta valvontakameran tallenteiden johdosta. A ei kuulemisessa muistanut, mitä tallenteilta ilmenneet hänen laivalta viemänsä laatikot olivat sisältäneet. Hän myös kertoi saaneensa suullisen luvan pitää autoaan ISPS-turva-alueella.

Laivatoimikunta kokoontui kolmannen kerran 20.11.2022. Kokouksessa todettiin, että varastonhoitaja oli kertonut laivatoimikunnalle A:n laivalta viemien laatikoiden sisältäneen luultavasti nuuskaa ja että A ei ollut saanut kertomaansa suullista lupaa pitää autoaan ISPS-turva-alueella. A itse kertoi vieneensä 8.11.2022 laivasta ulos 12 tornia nuuskaa, mikä ylitti sallitun rajan.

Laivatoimikunta totesi yksimielisesti salakuljetuksen tapahtuneen. Laivatoimikunta totesi, että A:n tehtäviin järjestyksenvalvojana kuului laivan satama-aikana ylläpitää yleistä järjestystä laivalla sekä taata henkilökunnan turvallisuutta ja tarkistaa mahdollisia palohälytyksiä ja että A oli toistuvasti laiminlyönyt näitä työ- ja turvallisuustehtäviään menemällä työaikana maihin. Lisäksi laivatoimikunta katsoi A:n toimineen vastoin henkilökunnan ostosääntöjä ja käyttäneen väärin henkilökunnan etuuksia.

Laivatoimikunta katsoi yksimielisesti A:n edellä sanotuista syistä menettäneen päälliköiden luottamuksen. Laivan päällikkö irtisanoi A:n työsopimuksen 20.11.2022, ja A poistui laivasta samana iltana. Kirjallinen ilmoitus irtisanomisesta annettiin 21.11.2022.

Tulli pyysi vielä 12.12.2022 lisämateriaalia omaa tutkintaansa varten. Valvontakameratallenteita pystyttiin toimittamaan ajalta 2.7.2022 lukien. Tallenteilta toistui edellä kuvatun kaltainen menettelytapa. A oli usean kerran työvuoronsa aikana vienyt autoonsa täysiä laukkuja.

Työsopimuksen irtisanominen

A:n työsopimuksen irtisanomisen syynä oli ollut työnantajan luottamuksen menettäminen A:han, minkä ensisijaisena syynä oli ollut epäilys A:n syyllistymisestä salakuljetusrikokseen. Työsopimuksen irtisanomisperuste muodosti kokonaisuuden, johon oli sanotun epäilyn lisäksi ja siihen liittyen kuulunut A:n työtehtävien laiminlyönti ja henkilökunnan ostoetuuksia koskevien määräysten rikkominen. A ei ollut myöntänyt menettelynsä epäasiallisuutta miltään osin, vaan oli häntä kuultaessa pyrkinyt salaamaan sen.

A:n oikeudettomasta nuuskatuotteiden kuljettamisesta laivasta maihin, menettelyn toistuvuudesta ja nuuskan määrästä oli valvontakameroiden tallenteiden perusteella uskottava näyttö. A oli näin menetellessään ollut työvuorossa, eikä hänellä ollut ollut työnantajan lupaa poistua laivalta.

A:n toistuva poistuminen laivasta työaikana oli merkinnyt työ- sekä turvallisuustehtävien laiminlyömistä ja yleisen turvallisuuden vaarantamista laivassa. Järjestyksenvalvoja toimi työtehtäväänsä hoitaessaan merityösopimuslain 13 luvun 18 §:n mukaisena päällikköä avustavana henkilönä. A oli tehtävänsä puolesta ollut työsopimuksen irtisanomisperustetta arvioitaessa erityistä luottamusta edellyttävässä asemassa.

Työnantaja ei ollut kohdellut A:ta eriarvoisesti tai tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastaisesti puuttuessaan hänen käynteihinsä satamassa työvuoron aikana. Laivan satamatauon aikana henkilöstöllä oli vapaa-aikanaan mahdollisuus poistua laivalta. Jos henkilöstön jäsen oli satamatauon aikana työvuorossa, hän ei voinut poistua laivasta muutoin kuin työnantajan määräämiin työtehtäviin.

A:lla ei ollut lupaa pysäköidä autoaan satama-alueella laivan läheisyydessä. ISPS-turva-alueen sisäpuolella oli pysäköintipaikkoja vain nimetyissä tehtävissä oleville työntekijöille. Poikkeuksellisesti lupa pysäköimiseen voitiin myöntää ja rekisteröidä erikseen kullekin autolle. A:lle lupaa ei ollut myönnetty eikä rekisteröity.

Luottamusta A:han oli horjuttanut se, että hän oli kuultaessa kertonut, että hän ei muistanut laivasta viemiensä laatikoiden sisältöä, ja että hän oli vastoin parempaa tietoaan väittänyt saaneensa luvan säilyttää autoaan työvuorojensa aikana sataman ISPS-turva-alueella.

Työnantajalla oli ollut merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ssä säädetty asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Riittävän perusteltua epäilystä työntekijän syyllistymisestä rikokseen voitiin pitää työsopimuksesta ja laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena ja velvollisuuksien laiminlyöntinä.

A:n oli työsopimuksensa mukaiset tehtävät ja vastuut huomioon ottaen pitänyt käsittää, että tuotteiden salakuljettaminen laivalta maihin oli niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. A:n työsopimus oli ollut laillisesti irtisanottavissa antamatta ennakolta varoitusta.

Ennen työsopimuksen irtisanomista asia oli käsitelty laivatoimikunnassa merityösopimuslain 11 luvun 2 §:n mukaisesti. Laivatoimikunta oli käsitellyt asian huolellisesti ja puolueettomasti ja katsonut yksimielisesti A:n menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti ja menettäneen työnantajan luottamuksen.

Vaadittu korvaus ja sen määrä

A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Ottaen huomioon A:n velvollisuuksiensa vastainen menettely ja hänen antamansa aihe työsopimuksen irtisanomiselle mahdollinen korvaus ei missään tapauksessa voi ylittää kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa määrää.

MUIDEN KUULTAVIEN LAUSUMAT

Avoin työttömyyskassa A-kassa ja Työllisyysrahasto ovat toimittaneet niiltä pyydetyt kirjalliset lausumat.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Irtisanomisilmoitus 21.11.2022
2. Laivatoimikunnan pöytäkirjat 14, 18. ja 20.11.2022
3. A:n kuulustelupöytäkirja 23.2.2023
4. Kuva slabi-kuitista 20.1.2026
5. Työnantajan mainoksia ja kuvia laivan myymälästä
6. Valokuva A:n laukusta
7. Länsi-Suomen syyttäjäalueen päätös 29.11.2024, asia R 23/4767

Vastaajan kirjalliset todisteet

1–3. Laivatoimikunnan pöytäkirjat 14, 18. ja 20.11.2022

4. Slabi-myynnit / X:n henkilökortit ja niiden käyttöön liittyvät ehdot, voimassa 1.5.2019 lukien
5. Länsi-Suomen syyttäjäalueen päätös 29.11.2024, asia R 23/4767
6. Ote Tullin verkkosivuilta (https://tulli.fi/rajoitukset/tupakka/tarkentavat-ohjeet#matkustajatuonti_ahvenanmaalta_muuhun_suomeen)
7. Ote Tullin verkkosivuilta (https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/matkailijalle/tullauskirja)
8. A:n kuulustelupöytäkirja 23.2.2023

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa
2. B, luottamusmies
3. C, pääluottamusmies

Vastaajan henkilötodistelu

1. D, laivan päällikkö
2. E, yliperämies
3. F, Safety Officer, yliperämies

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asian taustasta ilmenevin tavoin A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa järjestyksenvalvojana 8.6.2015 lukien. Laivatoimikunta, jonka tehtävänä merityösopimuslain 11 luvun 2 §:n mukaan on käsitellä asiat, jotka koskevat työsopimuksen irtisanomista tai purkamista työntekijästä johtuvasta aluksella todetusta syystä, sekä asiat, jotka koskevat epäilyä työntekijän työpaikalla tekemästä rikoksesta, kutsuttiin koolle marraskuussa 2022 käsittelemään työnantajan tietoon tuotua epäilyä A:n syyllistymisestä salakuljetusrikokseen. Laivatoimikunta katsoi kolmannesta kokouksestaan 20.11.2022 laaditun pöytäkirjan (todiste K2/V3) mukaan yksimielisesti A:n syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen, laiminlyöneen toistuvasti työ- ja turvallisuustehtäviään menemällä työaikana maihin, toimineen vastoin henkilökunnan slabi-ohjeistusta ja käyttäneen väärin henkilökunnan etuuksia. Laivatoimikunta totesi A:n menettäneen päälliköiden luottamuksen järjestyksenvalvojana ja päällikön irtisanovan hänen työsopimuksensa. Kirjallisessa, 21.11.2022 päivätyssä irtisanomisilmoituksessa on viitattu edellä mainittuun laivatoimikunnan pöytäkirjaan ja merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ään ja todettu, että A:n työsopimus oli irtisanottu laivatoimikunnan päätöksellä 20.11.2022. Ilmoituksen mukaan A:n työsuhde päättyi 20.2.2023 ilman työvelvoitetta irtisanomisaikana.

A ei ollut saanut varoitusta mistään irtisanomisen perusteena vedotusta menettelystä. Riitaa on siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksessa ja merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ssä (756/2011) tarkoitetut perusteet A:n työsopimuksen päättämiseen.

Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

Asiassa sovellettavan työehtosopimuksen eli irtisanomisen ja lomautuksen perusteista solmitun merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimuksen 4 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n mukaista painavaa syytä tai saman lain 8 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perustetta. Määräyksen mukaan irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen merityösopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:n (756/2011) mukaan työsopimuksen irtisanominen edellytti A:n irtisanomisen aikaan asiallista ja painavaa syytä, jollaisena voidaan pitää muun muassa työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Merityösopimuslain esitöissä (HE 174/2010 vp s. 85) on lausuttu, että työntekijän lainvastainen menettely voi muodostaa merityösopimuslain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun irtisanomisperusteen, mikäli työntekijän lainvastainen teko vaikuttaa olennaisesti sopijaosapuolten asemaan työsuhteessa. Työntekijän tekemän rikoksen tai rikkomuksen merkitystä on arvioitava suhteessa työntekijän työtehtäviin. Työntekijän syyllistyminen esimerkiksi verovilppiin, näpistykseen tai varkauteen ei ole automaattisesti peruste työsopimuksen irtisanomiseen, mutta se on mahdollisista silloin, kun työntekijä toimii sellaisissa tehtävissä, joiden hoitaminen edellyttää erityistä luottamusta. Tällainen tilanne olisi käsillä esimerkiksi silloin, jos työntekijä osallistuu työnantajan rahavarojen tai omaisuuden hallinnointiin.

Merityösopimuslain asiallisen ja painavan perusteen edellytys on vastannut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä säädettyä, ja näitä säännöksiä on sovellettu yhdenmukaisesti. Tämän vuoksi työsopimuslakia koskeva oikeuskäytäntö voidaan ottaa huomioon myös käsillä olevassa merityösopimuslain soveltamiseen perustuvassa työsopimuksen irtisanomista koskevassa asiassa.

Merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, työsopimuksen irtisanominen ei pykälän 5 momentin nojalla edellytä varoituksen antamista.

Merityösopimuslain 2 luvun 2 §:n mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työtuomioistuin toteaa tasapuolisen kohtelun periaatteen lähtökohtana olevan, että samassa tai vertailukelpoisessa asemassa olevia työntekijöitä kohdellaan samankaltaisissa tai vertailukelpoisissa tilanteissa yhdenvertaisesti. Tasapuolisuuden vaatimus edellyttää työnantajalta johdonmukaisia toimia tai ratkaisuja suhteessa työntekijöihinsä myös työsuhteen päättämistilanteissa.

Käsillä olevassa asiassa työnantaja on vedonnut irtisanomisperusteena A:n toiminnasta aiheutuneeseen luottamuspulaan. Luottamuspula irtisanomisperusteena liittyy merityösopimuslain 4 luvun 1 §:ssä säädettyyn lojaliteettivelvoitteeseen, joka vastaa työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä säädettyä. Sen mukaan työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Työtuomioistuin katsoo, että luottamuspulan merkitystä työsopimuksen päättämisen perusteena on arvioitava kokonaisharkintaa käyttäen. Tällöin erityistä huomiota on kiinnitettävä työntekijän ja työnantajan olosuhteisiin, luottamussuhteen vahingoittumisen syyhyn, työntekijän työtehtävien laatuun ja hänen asemaansa työnantajan organisaatiossa. Kun työntekijän ja työnantajan välisen luottamussuhteen vahingoittumisen syy on ollut työntekijän rikollinen menettely, arvioinnissa on annettava merkitystä myös esimerkiksi rikoksen vakavuudelle, laadulle ja toteuttamistavalle.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikoksen merkitystä päättämisperusteena on arvioitava aina kulloistenkin työtehtävien ja työsuhteessa muutoin vallitsevien olosuhteiden kannalta. Esimerkiksi näpistys tai varkaus ei välttämättä muodosta irtisanomisperustetta, jos työntekijän tehtävänä ei ole vastata työnantajan rahavaroista. Jos työntekijän menettely on omiaan aiheuttamaan työnantajalle niin sanottua mainehaittaa tai huonontaa työnantajan julkisuuskuvaa, työntekijän menettelyä voidaan arvioida ankarammin. Työntekijän rikollisen teon vakavuutta arvioitaessa merkitystä on myös työnantajan toimialalla. Esimerkiksi palvelualalla voidaan työntekijöiltä odottaa suurta luotettavuutta suhteessa asiakkaisiin ja työnantajaan. Mitä vastuullisemmassa asemassa työntekijä on, sitä pienempi rikkomus voi johtaa työsopimuksen päättämiseen. (Kari-Pekka Tiitinen ja Tarja Kröger: Työsopimuslaki, 2012, s. 524 ja 525 sekä Seppo Koskinen ym: Työsuhteen päättäminen, 2012, s. 71 ja 72)

Työnantajalla on katsottu olleen oikeus irtisanoa työntekijä jo rikosprosessin aikana, mikäli irtisanomisen edellytykset muutoin täyttyvät (esimerkiksi TT 2016:124 ja Helsingin hovioikeus 11.11.1997, S 97/749). Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2016:124 todennut, että suomalaisessa oikeuskäytännössä tuomitsemiskynnys rikosasioissa on selvästi korkeampi kuin kynnys päättää työntekijän työsuhde.

Irtisanomisen perusteista esitetty selvitys

Asian käsitteleminen laivatoimikunnassa

X Oy:n Y -aluksen päällikön D:n mukaan henkilökunnan jäsen oli ilmoittanut 7.11.2022, että A oli mahdollisesti syyllistynyt nuuskan salakuljetukseen. Tämän johdosta D oli kutsunut laivatoimikunnan koolle ja myös tehnyt asiasta ilmoituksen tulliviranomaisille varmistettuaan ensin itse, että epäily oli perusteltu. Laivatoimikunnan tehtävänä oli ollut tutkia asiaa, kerätä siihen liittyvä aineisto ja tehdä aineiston perusteella tarvittavat päätökset. D oli ilmoittanut A:lle puhelimitse salakuljetusepäilystä ja laivatoimikunnan koollekutsumisesta. Laivatoimikunta oli kokoontunut käsittelemään asiaa 14, 18. ja 20.11.2022.

D ja A:n lähiesihenkilö, yliperämies ja Safety Officer F ovat kertoneet, että salakuljetusepäilyä oli ryhdytty selvittämään hankkimalla kuitit A:n ostoksista tax free -myymälästä, tarkastelemalla valvontakameratallenteita sekä kuulemalla A:ta ja muuta laivan henkilökuntaa laivatoimikunnassa. Myös Tulli oli ryhtynyt tutkimaan salakuljetusepäilyä, ja työnantaja oli Tullin pyynnöstä toimittanut sille laivatoimikunnan keräämän aineiston.

A on kertonut kuulleensa esihenkilöltään F:ltä sekä laivan päälliköltä, että häntä epäiltiin nuuskan salakuljetuksesta ja että laivatoimikunta oli määrätty keräämään todisteita salakuljetuksesta. A on katsonut, että työnantaja oli kohdistanut häneen tarkkailua jo pidemmän aikaa, sillä hänen mielestään oli mahdotonta, että työnantaja olisi ehtinyt koota häntä koskevat videotallenteet vain muutamassa päivässä. F on työtuomioistuimessa kuultuna kiistänyt, että työnantaja olisi kohdistanut A:han pidempiaikaista seurantaa. F on kertonut ryhtyneensä keräämään valvontakameramateriaalia päällikön pyynnöstä vasta sen jälkeen, kun laivatoimikunta oli jo kutsuttu koolle selvittämään salakuljetusepäilyä. F:ltä oli kulunut materiaalin keräämiseen vain muutama tunti, koska hänellä oli tieto siitä, minä aikoina A oli ollut työssä.

Hyttiemäntä ja laivan luottamusmies B on kertonut osallistuneensa luottamusmiehen asemassa laivatoimikunnan kokouksiin, joissa oli käsitelty epäilyä A:n syyllistymisestä nuuskan salakuljetukseen. Kyseessä oli ollut ensimmäinen kerta, kun B oli osallistunut laivatoimikuntaan, sillä hän oli hoitanut luottamusmiehen tehtävää vain lyhyen aikaa ennen kysymyksessä olevia tapahtumia.

Kun laivatoimikunta oli kokoontunut viimeisen kerran 20.11.2022 keskustelemaan A:han kohdistuneista epäilyistä, B:lle oli ilmennyt, että kapteeni oli laatinut kyseisen päivän kokouspöytäkirjan (K2/V3) ennalta valmiiksi niin, että siitä oli puuttunut enää laivatoimikunnan jäsenten allekirjoitukset. B oli pitänyt menettelyä erikoisena, sillä pöytäkirjassa oli todettu A:n syyllistyneen salakuljetukseen ja laiminlyöneen tehtäviään jo ennen kuin laivatoimikunta oli ehtinyt keskustella siitä, mihin tämä johtopäätös oli perustunut ja miten asiaa oli selvitetty.

Kapteeni oli esitellyt A:ta koskevia valvontakamerakuvatallenteita laivatoimikunnalle ja katsonut niiden osoittavan A:n syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen. B on kertonut tuoneensa tässä yhteydessä esille, ettei yhdestäkään kuvatallenteesta ollut käynyt ilmi muuta kuin se, että A kantoi kasseja ulos laivasta. B:n mielestä kuvatallenteet eivät osoittaneet A:n syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen, sillä kuvista ei ollut nähtävissä, mitä kassit sisälsivät. Koska B oli ollut uusi luottamusmiehen tehtävässä, hän ei ollut ymmärtänyt, että hän olisi voinut kirjata asiasta eriävän mielipiteen laivatoimikunnan kokouksen pöytäkirjaan ennen sen allekirjoittamista.

Slabi-ohjeistuksen vastainen toiminta ja henkilökunnan ostoetuuksien väärin käyttäminen

A:n, B:n ja pääluottamusmies C:n kertomuksilla on selvitetty, että slabilla tarkoitetaan henkilökunnan oikeutta ostaa tax free -myymälän tuotteita työnantajan määrittämään määrään asti normaalia edullisempaan henkilökuntahintaan. Henkilökunnalla on lisäksi mahdollisuus ostaa tax free -myymälän tuotteita samoilla hinnoilla kuin matkustajat, jolloin ostomääriä ei ole työnantajan toimesta rajoitettu.

Vastaajapuoli ei ole enää pääkäsittelyssä vedonnut siihen, että A olisi rikkonut työnantajan slabi-ohjeistuksia ostaessaan nuuskaa laivan myymälästä. Vastaajapuoli on kuitenkin katsonut A:n rikkoneen henkilökunnan ostoetuuksia koskevia määräyksiä (V4, kohta 1.2.2), joiden mukaan työntekijä voi ostaa tuotteita, joita ei ole määritelty slabin rajoituksissa, työvuoron aikana laivalla määritetyn järjestelyn mukaisesti ja niin, että matkustajien palvelemiseen liittyvät toiminnot häiriintyvät mahdollisimman vähän.

Laivan päällikkö D ja yliperämies F ovat kertoneet, ettei henkilökunnan ollut sallittua käydä työaikana työvaatteissa ostoksilla tax free -myymälässä. Videokameratallenteista oli selvinnyt, että A oli rikkonut työnantajan ohjeistuksia tältä osin. D on myös kertonut, että henkilökunta ei saanut ostaa tuotteita kerralla enemmän kuin matkustajat saivat ostaa. D on lisäksi katsonut olleen erityisen moitittavaa, että A oli itse hakenut ostamansa nuuskat myymälän varastosta kuittia vastaan. A:n olisi tullut järjestyksenvalvojana ja henkilökunnan jäsenenä ymmärtää, että myytävien tuotteiden tuli kulkea tiskin yli eikä niitä voinut hakea itse suoraan varastosta. F:n mukaan A:n oli täytynyt olla tietoinen henkilökunnan ostosäännöistä, sillä ne olivat saatavilla intranetissä. Lisäksi laivan intendentti oli säännöllisesti muistuttanut henkilökuntaa niistä.

A on kertonut käsityksenään, että henkilökunta oli saanut käydä tekemässä ostoksia tax free -myymälässä työvuoron aikana silloin, kun työtilanne sen salli.

Nuuskan salakuljetusepäily

Työnantajan mukaan A oli 22.9. ja 8.10.2022 ostanut laivan tax free -myymälästä nuuskaa yhteensä 96 tornia, joiden yhteispaino oli yli 23 kiloa. Valvontakameroista oli ilmennyt, että A oli 22.9. ja 8.11.2022 välisenä aikana poistunut laivasta työaikanaan yhdeksän kertaa kantaen autoonsa pahvilaatikoita, jotka työnantajan mukaan erittäin todennäköisesti sisälsivät nuuskaa. A:n maahantuoma määrä oli merkittävästi ylittänyt 1.000 gramman määrän, jonka henkilökunta oli oikeutettu tuomaan nuuskaa maihin yhden kuukauden aikana. Koska A ei ollut ilmoittanut nuuskatuotteista Tullille eikä maksanut niistä veroa, työnantaja on katsonut A:n rikkoneen menettelyllään tupakkatuotteiden maahantuontia ja maastavientiä koskevia rajoituksia rangaistavaksi säädetyllä tavalla.

A ei ole kiistänyt tehneensä edellä mainittuja nuuskaostoksia. Kantajan mukaan A ei kuitenkaan ollut syyllistynyt salakuljetukseen. Nuuskatuotteiden ostamisesta ei voitu päätellä, kuinka paljon nuuskaa A oli vienyt maihin.

Tullin tullauskirjaa koskevista määräyksistä ilmenee, että laivan henkilökunta voi tuoda työmatkoiltaan verottomasti yhden kalenterikuukauden aikana saman määrän tavaraa kuin laivan matkustajat yhdellä kertaa. Verottomuuden edellytyksenä on lisäksi se, että henkilökunnan jäsen merkitsee tuomansa tavarat Tullin myöntämään henkilökohtaiseen tullauskirjaansa. (ote Tullin verkkosivuilta, V7) Tupakkalain ja Tullin määräysten nojalla henkilökunnan jäsen on siten saanut tuoda verottomasti maahan nuuskaa omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä enintään 1.000 grammaa kalenterikuukaudessa (ote Tullin verkkosivuilta, V6).

Kirjallisena todisteena esitetyn A:n 23.2.2023 päivätyn kuulustelupöytäkirjan (K3/V8) mukaan A oli myöntänyt ostaneensa 96 tornia nuuskaa, mutta hän oli kiistänyt syyllistyneensä nuuskan salakuljetukseen tai veropetokseen. A on kertonut työtuomioistuimessa ja esitutkinnassa, että vanhentumassa ollut nuuska oli ollut erittäin hyvässä tarjouksessa, joten hän oli tarjoutunut ostamaan sitä myös poissaolevien työkavereidensa puolesta. Esitutkinnassa A on kertonut pitäneensä ostamastaan nuuskasta itse yhteensä 42 nuuskatornia, joka vastasi 10.080 grammaa nuuskaa. A on kertonut käyttäneensä osan tästä määrästä työpaikallaan. A on myöntänyt poliisille tuoneensa maahan nuuskaa yleensä kuusi tornia kerrallaan.

D ja F ovat kertoneet, että työnantajan epäily salakuljetuksesta oli vahvistunut, kun tulliviranomaiset olivat 8.11.2022 tehneet tarkastuksen A:n autoon, josta he olivat löytäneet yhteensä 12 nuuskatornia. F:n mukaan A oli myös myöntänyt laivatoimikunnan kokouksessa, että hänen hallustaan oli löytynyt 12 tornia nuuskaa Tullin tarkastuksessa. F on kertonut laivatoimikunnan näyttäneen A:lle valvontakameratallenteita ja kysyneen, mitä hänen autolle kantamansa laatikot olivat sisältäneet. A oli kuitenkin väittänyt, ettei hän muistanut niiden sisältöä. Laivatoimikunnan pöytäkirjaan 18.11.2022 (K2/V2) on merkitty A:n vastanneen, että laatikot olivat luultavasti sisältäneet joitain ostoksia. F on kertonut varastopäällikön todenneen laivatoimikunnalle, että A:n autoonsa viemät laatikot näyttivät nuuskalaatikoilta.

F on myöntänyt, ettei hän voinut valvontakameratallenteiden perusteella olla varma siitä, että A oli vienyt kaikki ostamansa 96 nuuskatornia maihin. F:n mukaan A oli kuitenkin menettänyt toiminnallaan työnantajan luottamuksen ostaessaan nuuskaa huomattavasti yli sallitun maahantuontimäärän sekä vieneensä sitä maihin ainakin 12 tornin verran, joka oli ylittänyt sallitun maahantuontimäärän.

D ja F ovat kertoneet A:n kuljettaneen tavaroita autolleen käyttäen sellaisia kulkureittejä, joiden avulla hän oli välttynyt tullin läpi kulkemiselta. A:n oli selvitetty käyttäneen artistihissiä, jolla hän oli päässyt suoraan autolleen kulkematta terminaalin ja tullin läpi. D:n mukaan laivan henkilökunnalla ei ollut avainta artistihissiin, mutta laivan infopisteessä oli pidetty ylimääräistä avainta. D ja F ovat kertoneet, että A:n olisi ollut mahdollista ajaa myös automatkustajille tarkoitetun tullitoimipaikan kautta satama-alueelta poistuessaan. Näin hän ei kuitenkaan ollut toiminut. Kameratallenteilta oli ilmennyt, että hän oli ajanut satama-alueelta pois sellaisen portin läpi, jonka kautta ainoastaan sataman maahenkilökunta ja viranomaiset saivat poistua. A oli näin toimiessaan rikkonut työnantajan ohjeistusta siitä, että henkilökunnan oli kuljettava tullin läpi laivasta ja satamasta poistuessaan. D:n mukaan A oli ilmeisesti onnistunut saamaan jostain koodin, jolla satama-alueen takaportin sai auki.

D ja F ovat epäilleet A:n pyrkineen hankaloittamaan työnantajan havainnointia pukeutumalla siviilivaatteisiin autolle mennessään. A on työtuomioistuimessa kuultaessa kertonut, että autolla käydessään hänellä oli saattanut olla työvaatteiden päällä huppari. F on todennut A:n rikkoneen työnantajan määräystä siitä, että järjestyksenvalvojan tuli olla tunnistettavissa työaikana. Tämä vaatimus perustui yksityisistä turvallisuuspalveluista annettuun lakiin.

Kantaja on vedonnut siihen, ettei syyttäjä ollut katsonut A:n toiminnan täyttäneen edes syytekynnystä. Länsi-Suomen syyttäjäalueen 29.11.2024 tekemän päätöksen (K7/V5) mukaan syyttäjä on jättänyt nostamatta syytteen A:ta vastaan salakuljetuksesta ja veropetoksesta riittämättömän näytön vuoksi. Päätös on perustunut siihen, että todisteet olivat osoittaneet vain A:n ostaman nuuskan mutta eivät maahan tuodun nuuskan määrää. Syyttäjä on pitänyt mahdollisena, että osa nuuskasta oli käytetty laivalla. Syyttäjä on tulkinnut laskelmiensa perusteella A:n myöntämät teot lieväksi salakuljetukseksi, jonka osalta syyteoikeus oli jo vanhentunut. Veropetoksen osalta syyttäjä on todennut, että A:lla oli ollut itsekriminointisuojan perusteella oikeus jättää tuotteet tullaamatta. Näillä perusteilla syyttäjä on päätynyt siihen, ettei näyttö riittänyt syytekynnyksen ylittymiseen.

D ja F ovat työtuomioistuimessa kuultuina todenneet, ettei edellä selostetussa syyttäjän päätöksessä ollut huomioitu sitä, että A oli ollut nuuskaa maahantuodessaan laivatyöntekijän asemassa ja että laivan henkilökunta sai viedä maahan ainoastaan kerran kuussa saman määrän, jonka matkustajat saivat viedä yhdellä kerralla. Siten A oli tosiasiassa ylittänyt sallitun tuontimäärän moninkertaisesti syyttäjän laatimaan laskelmaan nähden. Asia ei ollut tullut esille, koska laivan henkilökuntaa ei ollut lainkaan kuultu esitutkinnassa. Syyttämättäjättämispäätöksessä ei ollut myöskään mainittu sitä, että tulliviranomaiset olivat löytäneet A:n hallusta yhdellä kerralla 12 tornia nuuskaa.

A on työtuomioistuimessa kiistänyt laivatoimikunnan kokouksen 20.11.2022 pöytäkirjan (K2/V3) kirjauksen, jonka mukaan hän olisi myöntänyt laivatoimikunnalle vieneensä 8.11.2022 maihin yhdellä kertaa 12 nuuskatornia. A on kertonut olleensa lähdössä kotiin, kun tulliviranomaiset olivat saapuneet 8.11.2022 hänen autolleen suorittamaan tarkastusta ja tiedustelemaan, oliko hänellä mukanaan nuuskaa. A on kertonut tuoneensa kyseisenä päivänä ainoastaan kuusi nuuskatornia laukussaan. Tullin tarkastuksessa hänen hallustaan löytyneistä 12 tornista kuusi oli A:n mukaan jäänyt autoon aiemmalta kerralta. Tulli oli kehottanut häntä menemään seuraavalla kerralla terminaalin ja tullin kautta, mutta hän oli päässyt jatkamaan matkaansa ilman huomautusta tai sanktiota.

Työ- ja turvallisuustehtävien laiminlyönti ja auton säilyttäminen sataman turva-alueella

Laivan päällikkö D ja A:n esihenkilö, yliperämies F ovat kertoneet, että laivan ollessa satamassa järjestyksenvalvojan tehtävänä on suorittaa kulunvalvontaa laivalla viranomaissäännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla. Laiva on ISPS-turva-alue, mistä syystä työnantajalla on velvollisuus tietää, keitä laivalla liikkuu. Järjestyksenvalvojan tulee myös vastata yleisestä turvallisuudesta satamassaoloaikana. F on kertonut, että muu henkilökunta voi tarvita satamassaoloaikana järjestyksenvalvojan apua, mikäli he esimerkiksi kohtaavat työssään juopuneita tai aggressiivisia matkustajia. Lisäksi työhön voi kuulua myös matkustajien saattamista maihin. F:n mukaan laivalla oli aiemmin ollut hankaluuksia, kun järjestyksenvalvojia oli ollut ainoastaan yksi, ja tämän oli tullut saattaa matkustajia maihin. Sen vuoksi työnantaja oli työturvallisuussyistä määrännyt, että laivan ollessa satamassa järjestyksenvalvojia tuli olla työvuorossa vähintään kaksi.

D ja F ovat kertoneet A:n poistuneen aluksesta 22.9.-8.11.2022 työaikanaan yhdeksän kertaa ilman, että työnantaja oli antanut A:lle lupaa poistua laivalta hoitamaan omia asioitaan. A:n kuulustelupöytäkirjan (K3/V8) mukaan A on esitutkinnassa ilmoittanut pitävänsä mahdollisena, että hän oli poistunut laivasta yhdeksän kertaa, kuten työnantajan toimittamista valvontakamerakuvista oli ilmennyt. A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hän ei kuitenkaan ollut laiminlyönyt työ- ja turvallisuustehtäviään. Järjestyksenvalvojilla oli ollut käytäntönä, että satamatauolla voi poistua muutamaksi minuutiksi ulos laivan ollessa tyhjä, mikäli siihen sai työkaverilta luvan. Tämä menettely ei ollut johtanut varoitukseen kenenkään kohdalla. Poistuessaan ulos A:lla oli ollut aina mukanaan radiopuhelin, joten hän oli ollut koko ajan tavoitettavissa. F on kertonut, ettei työnantaja ollut hyväksynyt A:n väittämää käytäntöä siitä, että järjestyksenvalvojan olisi sallittua sopia työkaverinsa kanssa lyhyestä poistumisesta laivasta.

A on kertonut saaneensa yliperämies E:ltä korona-aikana luvan säilyttää autoaan ISPS-turva-alueella laivan laituripaikan vieressä. A oli säilyttänyt autoaan terminaalin ja laivan yhdistävän kävelytunnelin alla aina viikon kerrallaan keväästä 2020 irtisanomiseensa asti ilman, että häntä olisi huomautettu siitä. Laivan päällystö ja yliperämiehet olivat olleet tietoisia asiasta, ja toinen yliperämiehistä oli jopa kehottanut häntä laatimaan oman nimikyltin autopaikalle. A on kertonut käyttäneensä laivan artistihissiä, jolla hän oli päässyt suoraan parkkipaikalle kulkematta terminaalin läpi.

D ja F ovat arvioineet, että laivalta poistumiseen ja palaamiseen A:n käyttämän kulkureitin kautta kului aikaa viidestä kymmeneen minuuttia.

Yliperämies E on kertonut, ettei hän ollut keskustellut auton säilyttämisestä ISPS-turva-alueella A:n kanssa eikä hän ollut myöskään antanut tälle lupaa pysäköidä autoaan sinne. E:n mukaan hänellä ei olisi edes valtuuksia antaa pysäköintilupaa, sillä X Oy ei hallinnoinut parkkipaikkoja, vaan ne kuuluivat satamalle ja terminaalille.

Myös F on kertonut, ettei A:lla ollut lupaa pysäköidä sataman turva-alueelle. Työnantajalla tai aluksen henkilöstöllä ei ollut valtuuksia antaa pysäköintilupaa, sillä sataman turva-alueen parkkipaikat kuuluivat terminaalille, ja niiden myöntämisestä päätti terminaalipäällikkö.

Laivan luottamusmies B ei ole tuntenut pysäköintikäytäntöjä. Pääluottamusmies C:llä ei ole ollut tiedossa, että työnantaja olisi puuttunut henkilökunnan pysäköintiin turva-alueella. Hänen mukaansa osalla päällystöstä oli siellä pysäköintipaikka.

Järjestyksenvalvojien asema ja tehtävät laivalla

D ja F ovat kertoneet, että laivan järjestyksenvalvojilta vaaditaan nuhteettomuutta sekä ehdotonta lain ja toimintaohjeiden noudattamista. Järjestyksenvalvojilla on suuremmat toimivaltuudet kuin muulla henkilöstöllä, ja heillä on erityisasemansa vuoksi sellaista tietoa, jota muulla henkilöstöllä ei ole. Järjestyksenvalvojat vastaavat laivan turvallisuudesta. Järjestyksenvalvojien päivittäisiin tehtäviin kuuluu yhteydenpito viranomaisiin sekä tarvittavien ilmoitusten tekeminen Tullille ja poliisille rikoksien selvittämiseksi. D on korostanut, että päällikön on tärkeä voida luottaa järjestyksenvalvojiin, joita laivalla on ainoastaan viisi. Järjestyksenvalvojat toimivat päällikön alaisuudessa ja raportoivat suoraan päällikölle.

F on kertonut, että A:n toiminnalla oli ollut työnantajan kannalta huomattava merkitys, sillä hän oli ollut järjestyksenvalvojana keskeisessä roolissa alusturvallisuuden ja viranomaisyhteistyön osalta. Järjestyksenvalvojan tehtävässään A:n oli tullut estää ja selvittää rikoksia, kuten esimerkiksi salakuljetusrikoksia, yhteistyössä viranomaisten kanssa. F on korostanut, että järjestyksenvalvojat ovat erityisessä luottamusasemassa, sillä he saavat tehtävässään arkaluonteista ja luottamuksellista viranomaistietoa. F:n tiedossa ei ole ollut, että joku järjestyksenvalvoja olisi aiemmin syyllistynyt salakuljetukseen siinä mittakaavassa, josta A:ta oli epäilty.

Työtuomioistuimen arviointi ja johtopäätökset

Työnantaja on irtisanonut A:n työsopimuksen kirjallisesti 21.11.2022. A oli ennen irtisanomistaan työskennellyt kahdeksan vuotta työnantajansa palveluksessa laivan järjestyksenvalvojana. Irtisanomisen hetkellä työnantajalla ei ole ollut käytettävissä päätöksensä tueksi työtuomioistuimessa todisteina esitettyjä A:n kuulustelukertomusta vuodelta 2023 (K3/V8) ja syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä vuodelta 2024 (K7/V5). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (esimerkiksi KKO 1990:18, TT 2004:113 ja TT 2025:5) työnantaja voi vedota työsuhteen päättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä myös irtisanomisperusteeseen, joka ei ollut työnantajan tiedossa työsuhdetta päätettäessä.

Työnantaja on vedonnut asiallisena ja painavana perusteena luottamuksen menetykseen järjestyksenvalvoja A:n muun muassa syyllistyttyä salakuljetukseen, joka on rikoslain nojalla rangaistava teko.

Työnantajan mukaan A oli ostanut 22.9 ja 8.10.2022 laivan tax free -myymälästä yhteensä 96 tornia nuuskaa. A ei työtuomioistuimessa kuultuna ole kiistänyt näitä seikkoja. Asiassa on jäänyt epäselväksi, kuinka suuren määrän ostamastaan nuuskasta A oli vienyt maihin 22.9. ja 21.11.2022 välisenä aikana. A on poliisikuulustelussa 23.2.2023 kertonut jakaneensa ostamastaan määrästä osan työkavereidensa kanssa ja pitäneensä itse 42 tornia eli yli 10 kiloa nuuskaa. A:n mukaan hän oli käyttänyt tästä määrästä osan itse laivalla ennen kuin työnantaja oli irtisanonut hänet 21.11.2022. Työtuomioistuin toteaa, että A on saanut tuoda maahan verovapaasti kolmen kalenterikuukauden aikana yhteensä kolme kiloa nuuskaa, koska hän on ollut laivan henkilökuntaa.

D ja F ovat kertoneet Tullin tehneen 8.11.2022 tarkastuksen A:n autoon, josta oli löytynyt 12 tornia nuuskaa. Laivatoimikunnan kuulemisessa A oli myöntänyt Tullin löytäneen hänen hallustaan 12 tornia. Työtuomioistuimessa A on kiistänyt tuoneensa maahan kyseisenä päivänä koko tarkastuksessa löytyneen määrän. Hänen mukaansa autoon oli jäänyt aiemmalta kerralta kuusi tornia nuuskaa. Työtuomioistuin toteaa, että maahantuonnin kannalta merkitystä ei ole sillä, onko a tuonut 12 nuuskatornia laivalta autoonsa yhdellä vai useammalla kerralla, kun hän on tuona päivänä joka tapauksessa ohittanut tullin 12 nuuskatornia mukanaan. Syyttäjän päätöksestä 29.11.2024 ilmenee, että kuusi tornia nuuskaa painoi yhteensä 1.440 grammaa. Näin ollen Tullin tarkastuksessa A:n hallusta löytyneet 12 tornia nuuskaa painoivat yhteensä 2.880 grammaa. Määrä vastasi yksinään melkein sitä määrää, jonka A olisi saanut tuoda maahan verottomasti kolmen kalenterikuukauden aikana.

A on kertonut poliisikuulustelussa 23.2.2023 (K3/V8), että hän oli tuonut maahan tavallisesti kuusi tornia nuuskaa kerrallaan lähdettyään laivalta kotiin. Kuulustelukertomuksesta ei kuitenkaan ilmene, montako kertaa näin oli tapahtunut. Työtuomioistuin toteaa, että yksikin A:n myöntämä maahantuonti on tarkoittanut kalenterikuukauden aikana verovapaasti tuotavan nuuskan enimmäismäärän huomattavaa ylittämistä.

D:n ja F:n mukaan valvontakameroista oli selvinnyt, että A oli 22.9.-8.11.2022 luvattomasti poistunut laivasta työaikanaan yhdeksän kertaa kantaen autoonsa pahvilaatikoita ja kasseja. Laivatoimikunnan pöytäkirjaan 18.11.2022 (K2/V2) on kirjattu A:n kertoneen, että laatikoissa ja kasseissa oli ollut luultavasti ostoksia, mutta hän ei ole muistanut tarkemmin, mitä laatikot olivat sisältäneet. Varastonhoitajan on kirjattu kertoneen laivatoimikunnalle, että laatikot sisälsivät luultavasti nuuskaa. Laivatoimikunta on tämän jälkeen katsonut, että salakuljetus oli tapahtunut.

Työtuomioistuin toteaa, että laivatoimikunnan kuulemisessa A ei ole kyennyt uskottavasti selittämään, mitä tavaroita hän oli kyseisellä ajanjaksolla vienyt autolleen. Lisäksi laivatoimikunnan koostamista valvontakameratallenteista oli ilmennyt, että A oli käyttänyt sellaisia epätavallisia ja jopa kiellettyjä kulkureittejä, joilla hän oli voinut välttää tullin läpi kulkemisen käydessään työaikana autollaan ja poistuessaan satama-alueelta työvuoronsa jälkeen. Käydessään autollaan A:n on selvitetty pukeneen siviilivaatteet järjestyksenvalvojan työasun päälle. Työtuomioistuin katsoo, että edellä mainituista syistä työnantajalla on ollut laivatoimikunnan hankkiman selvityksen perusteella aihetta epäillä vahvasti A:n syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen.

Arvioitaessa irtisanomisperusteen täyttymistä merkitystä on annettava sille, että D:n ja F:n mukaan laivan järjestyksenvalvojan tehtävä edellytti erityistä luottamusta paitsi työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa myös suhteessa työnantajan yhteistyökumppaneina toimiviin viranomaisiin. D on kertonut, että A:n tapaus oli ollut isku yhteistyölle Tullin kanssa ja työnantajan maine viranomaisissa oli kärsinyt. D:n ja F:n kertomuksilla on selvitetty, että järjestyksenvalvojan työhön kuuluu osallistuminen laivalla tapahtuvien rikosten, mukaan lukien salakuljetusrikosten, selvittämiseen yhdessä Tullin, poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Työtuomioistuin katsoo, että näissä olosuhteissa vahva epäilys järjestysmiehen tekemästä salakuljetusrikoksesta on omiaan horjuttamaan vakavasti työnantajan luottamusta työntekijään ja hänen kykyynsä hoitaa tehtäviään jatkossa. Jo sen, että A:n autosta oli löytynyt 12 nuuskatornia, voidaan perustellusti olettaa vähentäneen paikallisten tullivirkailijoiden luottamusta häneen.

Laivatoimikunnan pöytäkirjoilla sekä D:n ja F:n kertomuksilla A:n on lisäksi selvitetty laiminlyöneen työ- ja turvallisuustehtäviään poistumalla työvuoronsa aikana luvatta autolleen yhdeksän kertaa sekä säilyttäneen autoaan sataman turvallisuusalueella ilman asianmukaista lupaa. A on myös rikkonut työnantajan määräyksiä käydessään työajalla työvaatteissa ostoksilla laivan myymälässä sekä noutaessaan ostamansa nuuskan itse myymälän varastosta. Näiden seikkojen on katsottava osaltaan horjuttaneen työnantajan luottamusta A:n kykyyn toimia järjestyksenvalvojan tehtävissä.

A oli toiminut laivan järjestyksenvalvojan tehtävissä yli seitsemän vuotta, joten hänen on täytynyt tuntea hyvin tavaroiden maahantuontia koskevat säännökset ja määräykset. Jo hänen esitutkinnassa kertomansa nuuskan maahantuonti osoittaa jatkuvaa, tahallista säännösten ja määräysten vastaista toimintaa. Asiassa esitettyä selvitystä arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että A on toiminut tietoisesti myös edellä kuvattujen työnantajan määräysten rikkomisten ja laiminlyöntien osalta.

Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A on vakavasti rikkonut ja laiminlyönyt työsopimuksesta johtuvia ja työnantajan työnjohto-oikeudella antamia työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että työnantajalle on voinut syntyä A:n työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttava luottamuspula. A:n on tullut ilman varoitustakin ymmärtää toimintansa moitittavuus ja nuuskan maahantuonnin osalta myös sen lainvastaisuus. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella työnantajan voitaisiin katsoa toimineen vastoin tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen työnantajalla on ollut työehtosopimuksen ja merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. Irtisanomisen perusteena oleva työsuhteeseen liittyvä rikkomus on ollut niin vakava, ettei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, joten työsopimuksen irtisanominen ei ole edellyttänyt varoituksen antamista.

Edellä mainituilla perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla Suomen Merimies-Unioni SMU ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Suomen Varustamot ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut.

Vastaaja ja kuultava ovat ilmoittaneet oikeudenkäyntikulujensa määräksi 13.394,09 euroa. Määrä ei sisällä arvonlisäveroa. Oikeudenkäyntikulut muodostuvat 51 työtuntiin perustuvasta asiamiehen palkkiosta 240 euron tuntiveloituksella, 1.000 euron suuruisesta todistajanpalkkiosta ja 154,09 euron suuruisista matkakuluista. Kantaja on paljoksunut asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työmäärää 40 tuntia ylittäviltä osin ja todistajanpalkkiota siltä osin kuin se ylittää 500 euroa, mutta hyväksynyt oikeudenkäyntikululaskun määrältään muilta osin. Kantaja on siten paljoksunut vastaajapuolen oikeudenkäyntikulujen määrää siltä osin kuin se ylittää 10.254,09 euroa. Vastaajan asiamies on perustellut 51 tunnin ajankäyttöään sillä, että asia on vaatinut laajaa todistelua ja vastaajapuolella on ollut asiassa kantajaa enemmän työtä.

Kantajan asiamies on käyttänyt asian ajamiseen työtuomioistuimessa pääkäsittely mukaan lukien noin 40 tuntia. Työtuomioistuin toteaa, että vastaajalla ja kuultavayhtiöllä on ollut asiassa todistustaakka. Tämän vuoksi on pidettävä hyväksyttävänä, että vastaajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämä aika on ylittänyt kantajan asiamiehen ajankäytön. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen työtuomioistuin pitää vastaajapuolen asiamiehen asian ajamiseen käyttämää työtuntien määrää kohtuullisena.

Vastaajapuolen nimeämä todistaja on perustellut vaatimaansa ja vastaajapuolen hyväksymää 1.000 euron suuruista todistajanpalkkiota sillä, että hän oli valmistautunut asiaan ja että hän arvosti vapaa-aikaansa. Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kantaja tulisi velvoittaa korvaamaan vastaajapuolen maksamasta todistajanpalkkiosta enemmän kuin kantajan hyväksymä 500 euron määrä.

Edellä todetuin perustein Suomen Merimies-Unioni SMU ry on velvoitettava korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikuluista 51 työtunnin ja 240 euron tuntiveloituksen perusteella 12.240 euroa, todistajanpalkkion osuutena 500 euroa ja matkakuluina 154,09 euroa eli yhteensä 12.894,09 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Merimies-Unioni SMU ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Varustamot ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 12.894,09 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Mika Lallo, Paula Ilveskivi (erim.) ja Samuli Hiilesniemi (erim.) jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Hiilesniemi, jonka lausuntoon jäsen Ilveskivi yhtyi, lausui:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että A:n menettely on ollut työnantajan ohjeiden ja työpaikan menettelytapojen kannalta moitittavaa. Toisin kuin enemmistö katson, että asiassa näytetty menettely ei kuitenkaan ole ollut merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajan ei olisi tullut ensisijaisesti antaa työntekijälle varoitus ja mahdollisuus korjata menettelynsä. Näin ollen ja tästä syystä olen eri mieltä enemmistön kanssa siitä, että X Oy:llä olisi ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus näissä olosuhteissa.

Katson tämän vuoksi, että X Oy on menetellyt Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n välisen ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskevan työehtosopimuksen liitteen 4, ”Merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista”, 4 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen. Perustelen kantani seuraavasti.

Sovellettavat määräykset ja oikeudellinen arviointikehikko

Asiassa on kysymys työntekijän henkilöön liittyvästä irtisanomisperusteesta. Merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:n (756/2011) mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tällaisena työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää muun ohella työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 3 momentti sisältää varoitusvelvollisuuden. Sen mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Saman pykälän 5 momentin mukaan varoitusta ei kuitenkaan edellytetä, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Merityösopimuslain 4 luvun 1 §:ssä säädetty työntekijän lojaliteettivelvollisuus vastaa työsopimuslain 3 luvun 1 §:ää. Työntekijän on siten toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Lisäksi merityösopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetty tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttää työnantajalta johdonmukaista menettelyä myös päättämistilanteissa.

Merityösopimuslain asiallisen ja painavan perusteen vaatimus vastaa työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä säädettyä. Tämän vuoksi myös työsopimuslakia koskevalla oikeuskäytännöllä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyillä kannanotoilla on merkitystä arvioitaessa sitä, milloin työntekijän henkilöön liittyvä irtisanomisperuste edellyttää varoituksen antamista ja milloin rikkomus on poikkeuksellisesti niin vakava, että varoitusta ei tarvita.

Varoitusvelvollisuus on työntekijän henkilöstä johtuvissa irtisanomisissa keskeinen oikeussuojakeino. Varoituksen tarkoituksena ei ole vain moittia työntekijää jälkikäteen, vaan osoittaa työntekijälle, että työnantaja pitää menettelyä niin vakavana, että sen jatkuminen voi johtaa työsuhteen päättämiseen. Samalla varoitus antaa työntekijälle mahdollisuuden muuttaa menettelyään. Tämän vuoksi varoituksen sivuuttaminen edellyttää konkreettisesti näytettyä ja työsuhteen jatkamisedellytyksiin välittömästi vaikuttavaa vakavaa rikkomusta.

Rikosepäilyn merkitys asian arvioinnissa

Työnantaja on irtisanomisperusteen täyttymisen osalta vedonnut keskeisesti siihen, että A:n katsottiin syyllistyneen nuuskan salakuljetukseen tai ainakin menettelyyn, jota työnantaja piti rangaistavaksi säädettynä. Laivatoimikunta totesi salakuljetuksen tapahtuneen, ja työnantaja on myös oikeudenkäynnissä pitänyt kiinni siitä, että A oli rikkonut tupakkatuotteiden maahantuontia ja maastavientiä koskevia rajoituksia rangaistavaksi säädetyllä tavalla.

Pidän tätä lähtökohtaa ratkaisevasti ongelmallisena. Asiassa ei ole työnantajan oman arvion tueksi eikä muutenkaan näytetty, että A olisi syyllistynyt rikoslain mukaiseen salakuljetusrikokseen tai muuhun rikokseen. Asiassa on selvitetty, että rikosepäilyn johdosta ei ole nostettu syytettä A:ta vastaan. Esitetyn rikosepäilyn merkityksen arvioinnin osalta tässä tapauksessa olennaista ei ole se, millä kaikilla perusteilla syyttäjä on päätynyt jättämään syytteen nostamatta, vaan se, ettei syytekynnys ole ylipäätään ylittynyt. Tältä osin ainoa mahdollinen lähtökohta rikosepäilyn merkityksen osalta on se, että rangaistavaksi säädettyä menettelyä ei ole tapahtunut, eikä työnantaja voi vedota välittömänä irtisanomisperusteena sellaiseen rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jota ei toimivaltaisen viranomaisen arviossa ole todettu. Merkitystä on tämän ohella annettava myös sille, että syyttäjän arvio on joka tapauksessa ollut työnantajan arviota olennaisesti lievempi: kysymys olisi syyttäjän mukaan voinut olla enintään lievästä salakuljetuksesta.

Tämä ero on työoikeudellisessa arvioinnissa merkityksellinen. Työnantaja on perustanut varoituksen sivuuttamisen ja suoran irtisanomisen arvioon vakavasta lainvastaisesta menettelystä, vaikka toimivaltaisen rikosprosessuaalisen viranomaisen arvio on ollut, ettei asiassa ole edellytyksiä syytteen nostamiselle ja että mahdollinen rikosoikeudellinen moitittavuus olisi jäänyt joka tapauksessa olennaisesti työnantajan käsitystä vähäisemmäksi.

Työnantaja voi sinänsä arvioida työsuhteen jatkamisedellytyksiä rikosprosessista erillään. Työoikeudellinen arviointi ei edellytä rikostuomiota. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että työnantajan oma rikosoikeudellinen tulkinta voisi sellaisenaan korvata näytön sellaisesta vakavasta työsuhteeseen liittyvästä rikkomuksesta, jonka perusteella varoitusvelvollisuus syrjäytyy. Jos työnantaja perustaa varoituksen sivuuttamisen siihen, että työntekijän menettely on ollut rangaistavaa, tulee tämän lähtökohdan saada tukea asiassa esitetystä näytöstä. Tässä tapauksessa näin ei ole.

Rikosepäilyn ja tähän liittyvän menettelyn jäädessä näyttämättä arvioitavaksi tulee se, mitä työntekijän velvollisuuksien rikkomista asiassa on muutoin näytetty. Tällöin kysymys on ensisijaisesti työnantajan ohjeiden ja työpaikan menettelytapojen noudattamisesta, ei rikokseen rinnastuvasta vakavasta lainvastaisesta menettelystä.

Tulliohjeiden, verotuksellisten seuraamusten ja rikosvastuun ero

Arvioinnissa on erotettava toisistaan yhtäältä Tullin henkilökunnan tuontia koskevat ohjeet, tullauskirjan käyttämistä koskevat määräykset ja verottoman tuonnin edellytykset sekä toisaalta rikoslain mukainen salakuljetusrikos. Henkilökunnan tullauskirjaa, verotonta tuontia ja maahantuonnin määrällisiä rajoja koskevien ohjeiden rikkominen voi sinänsä johtaa tullioikeudellisiin tai verotuksellisiin seuraamuksiin. Tällaiset seuraamukset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin rikoslain mukainen salakuljetusrikos.

Työtuomioistuimen arvioitavana eivät ole rikosvastuu, maahantuontia koskevat ohjeet tai veroseuraamukset. Kun rikosta ei ole näytetty, työoikeudellinen arvio on rakennettava sen varaan, mitä asiassa on muutoin näytetty A:n työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien rikkomisesta. Näin arvioituna menettelyssä on ollut työnantajan kannalta moitittavia piirteitä, mutta ne ovat olleet sellaisia, joihin merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu varoitus soveltuu juuri ensisijaisena oikeudellisena seuraamuksena.

A:n asema järjestyksenvalvojana

Enemmistön tavoin katson, että asiassa on merkitystä A:n asemalla. A työskenteli laivan järjestyksenvalvojana. Järjestyksenvalvojan tehtävä liittyy järjestyksen ylläpitämiseen, turvallisuuteen sekä eräiltä osin myös lain ja työnantajan ohjeiden noudattamisen valvontaan. Tästä seuraa, että järjestyksenvalvojalta voidaan perustellusti edellyttää korostunutta huolellisuutta ja nuhteettomuutta verrattuna sellaiseen työntekijään, jonka tehtäviin turvallisuus- tai järjestysvastuu ei lainkaan liity.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että järjestyksenvalvoja olisi asemaltaan rinnastettavissa laivan päällikköön, turvallisuuspäällikköön tai muuhun sellaiseen työnantajan edustajaan, jolta voidaan edellyttää yksityiskohtaista tullioikeudellista tai rikosoikeudellista normintuntemusta. A:n tehtävänä on ollut järjestyksenvalvojan käytännön työ, joka ei välittömästi liity esimerkiksi henkilökunnan tuontirajoitusten tulkintaan tai soveltamiseen.

Tämän vuoksi pidän olennaisena, että asiassa on ollut kyse verraten yksityiskohtaisista tullaukseen, henkilökunnan ja matkustajien tuontioikeuksiin, verottomuuden edellytyksiin ja henkilökohtaiseen käyttöön liittyvistä säännöistä. Näitä koskeva normisto ei ole sellainen, jonka yksityiskohtaista sisältöä järjestyksenvalvojana työskentelevältä työntekijältä voidaan varoitusvelvollisuuden syrjäyttävällä tavalla edellyttää. A on voinut uskottavasti hahmottaa oikeuksiaan yleisten matkustajatuontia koskevien määrällisten rajoitusten sekä sen perusteella, että hän oli ostanut tuotteita laivan myymälästä avoimesti ja työnantajan järjestelmän mahdollistamalla tavalla. Tätä arviota vahvistaa se, että työnantaja oli vähintään sallinut henkilökunnalle juuri tässä tapauksessa tarkasteltujen slabi-kiintiön ulkopuolisten tuotteiden rajoituksettoman myynnin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että A:n ei olisi pitänyt noudattaa työnantajan ohjeita. Voidaan todeta, että asemansa vuoksi hänen olisi tullut varmistua siitä, että tuotteiden kuljettaminen laivasta, auton pitäminen ISPS-alueella ja kulkeminen satama-alueella tapahtuivat työnantajan määräysten mukaisesti. Tästä syystä hänen menettelyään tulee pitää moitittavana. Mutta hänen asemaansa järjestyksenvalvojana ei voida käyttää perusteena sille, että työnantajan varoitusvelvollisuus kokonaan syrjäytyisi.

Työsuoritukseen kohdistuneen vaikutuksen puuttuminen

Asiassa ei ole myöskään näytetty, että A:n menettelyllä olisi ollut konkreettista vaikutusta hänen työsuoritukseensa tai että jokin tietty järjestyksenvalvojan tehtävä olisi jäänyt hoitamatta. Työnantaja on vedonnut siihen, että A oli poistunut laivasta työvuoron aikana ja että tämä oli vaarantanut turvallisuutta. Tätä on pidettävä sinänsä vakavasti otettavana väitteenä. Näyttö on kuitenkin jäänyt yleiselle tasolle. Asiassa ei ole osoitettu, että A:n menettelyn seurauksena olisi syntynyt konkreettinen turvallisuuspuute, matkustaja- tai henkilöstöturvallisuuteen kohdistunut vaara, viranomaisyhteistyön laiminlyönti tai muu yksilöitävissä oleva häiriö hänen varsinaisessa työsuorituksessaan.

Varoitusta on pidettävä ehdottomana pääsääntönä silloin, kun menettely liittyy työnantajan ohjeiden noudattamiseen eikä asiassa ole näytetty konkreettista vaikutusta työntekijän työn suorittamiseen tai työnantajan toimintaan. A:n menettely on voinut perustellusti antaa aiheen varoitukseen. Se ei kuitenkaan ole osoittanut sellaista ilmeistä piittaamattomuutta työnantajan määräyksistä tai työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomista, että irtisanominen olisi voitu tehdä ilman varoitusta.

Ostot, slabi-ohjeistus ja työnantajan käytännöt

Asiassa on jäänyt epäselväksi myös se, missä määrin A:n nuuskaostot itsessään olivat työnantajan ohjeiden vastaisia. Vastaajapuoli ei ole pääkäsittelyssä enää vedonnut siihen, että A olisi rikkonut slabi-ohjeistusta ostamalla nuuskaa laivan myymälästä. Asiassa on todistelulla selvitetty, että työnantaja on vähintään sallinut slabi-kiintiön ulkopuolisten tuotteiden rajoituksettoman myynnin henkilökunnalle laivalla. Henkilökunnalla on siten ollut mahdollisuus ostaa tax free -myymälän tuotteita samoilla hinnoilla kuin matkustajat, eikä ostomääriä ole tältä osin työnantajan toimesta rajoitettu. A:n ostamat tuotteet ovat olleet juuri tällaisia slabi-kiintiön ulkopuolisia alennustuotteita, eivätkä ostot ole sellaisenaan vähentäneet hänen slabi-kiintiötään.

Nähdäkseni tämä tosiseikka on tullut näytetyksi ja on omiaan heikentämään työnantajan arviota siitä, että kyse olisi ollut henkilökunnan etuuksien väärinkäytöstä. Tällä tosiseikalla on merkitystä myös arvioitaessa A:n mahdollisuuksia ymmärtää menettelynsä oikeudellinen luonne. Kun työnantaja on vähintään sallinut henkilökunnan ostaa slabi-kiintiön ulkopuolisia tuotteita rajoituksetta ja kun juuri tällaisista tuotteista on ollut kysymys, työntekijän on voinut olla vaikeampi arvioida, missä määrin tuotteiden hankintaan ja maahantuontiin liittyi henkilökunnan erityisasemasta seuraavia tavanomaisista matkustajatuontirajoista poikkeavia velvoitteita. Tämä ei poista työntekijän velvollisuutta noudattaa Tullin ja työnantajan ohjeita, mutta se puoltaa sitä, että mahdollinen virhe olisi tullut ensisijaisesti korjata selkeällä ohjeistuksella ja varoituksella. Jos työnantajan myymäläkäytännöt ovat mahdollistaneet suurtenkin alennustuote-erien ostamisen, työntekijän menettelyn moitittavuus ei voi perustua pelkästään ostettujen tuotteiden määrään. Merkitykselliseksi jää se, miten tuotteita on kuljetettu, onko tuontirajoja noudatettu ja onko työntekijä noudattanut työnantajan liikkumista, työvuoron aikaista poistumista ja satama-alueen käyttöä koskevia määräyksiä. Nämä seikat olisi tullut tarvittaessa yksilöidä varoituksessa.

Laivatoimikunnan käsittely ja työnantajan päättelyketju

Laivatoimikunnan käsittely ei poista varoitusvelvollisuutta. Päinvastoin asiassa esitetty todistelu puhuu vahvasti sen puolesta, että työnantajan päättelyketju on jo käsittelyvaiheessa rakentunut vahvasti sen oletuksen varaan, että salakuljetusrikos oli tapahtunut.

Luottamusmies B:n kertomuksen mukaan viimeisen laivatoimikunnan kokouksen pöytäkirja oli laadittu ennalta valmiiksi niin, että siitä puuttuivat enää allekirjoitukset, ja pöytäkirjassa oli jo todettu A:n syyllistyneen salakuljetukseen ennen kuin laivatoimikunta oli ehtinyt keskustella siitä, mihin johtopäätös perustui. B on myös kertonut tuoneensa esiin, etteivät valvontakameratallenteet osoittaneet, mitä A on tosiasiassa vienyt maihin.

Työnantajan oikeus irtisanoa työsopimus ilman varoitusta ei voi perustua siihen, että työnantaja itse on ennenaikaisesti pitänyt rikosta selvitettynä. Se, että A ei ollut kyennyt uskottavasti selvittämään kaikkia kantamiensa laatikoiden ja kassien sisältöjä, voi vahvistaa työnantajan epäilyä ja oikeuttaa työnantajan puuttumaan menettelyyn. Se ei kuitenkaan osoita rikosta eikä poista merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 3 momentissa säädettyä varoitusvelvollisuutta.

Kokonaisharkinta

Kokonaisharkinnassa on otettava huomioon sekä työntekijän menettelyn moitittavuus että työsuhteen päättämisen ankaruus. A oli ollut työnantajan palveluksessa vuodesta 2015 lähtien. Asiassa ei ole esitetty, että hänen työhistoriansa olisi ennen kysymyksessä olevia tapahtumia ollut moitteita sisältävä. Aikaisempien huomautusten tai varoitusten puuttuminen korostaa työnantajan velvollisuutta turvautua ensin lievempään seuraamukseen, ellei käsillä ole poikkeuksellisen vakavaa rikkomusta.

Pidän A:n tehtävää järjestyksenvalvojana luottamusta edellyttävänä. Tämä seikka puoltaa työnantajan oikeutta suhtautua vakavasti työntekijän epäselvään ja ohjeiden vastaiseen menettelyyn. Sillä ei kuitenkaan voida perustella sitä, että työnantajan ei tarvitsisi noudattaa varoitusvelvollisuutta, kun rikosta ei ole näytetty, kun työntekijä on ollut suorittavan tason asemassa ja kun asiassa ei ole näytetty konkreettista vaikutusta hänen työsuoritukseensa.

Työnantaja olisi voinut antaa A:lle vakavan kirjallisen varoituksen, jossa olisi yksilöity hänen menettelynsä: työvuoron aikainen poistuminen ilman asianmukaista lupaa, kulkeminen muutoin kuin määrättyjen reittien kautta, auton säilyttäminen ISPS-alueella ilman lupaa, tuotteiden kuljettaminen laivasta tavalla, joka aiheutti epäselvyyttä tullimääräysten noudattamisesta, sekä henkilökunnan ostokäytäntöjen epäasianmukainen noudattaminen. Tällainen varoitus olisi tehnyt A:lle selväksi, että menettelyn jatkuminen johtaa työsuhteen päättämiseen. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että varoitus olisi ollut hyödytön tai että A ei olisi voinut muuttaa toimintaansa.

Enemmistö on antanut ratkaisevan merkityksen luottamuksen menettämiselle ja rikosepäilyn vakavuudelle. Luottamuksen menettäminen ei kuitenkaan ole itsenäinen irtisanomisperuste, vaan sen on perustuttava näytettyihin tosiseikkoihin ja niiden oikeasuhtaiseen arviointiin. Jos luottamuksen menettäminen perustuu olennaiselta osin työnantajan virheelliseen tai ainakin näyttämättä jääneeseen oletukseen rikoksesta, sitä ei voida käyttää perusteena varoitusvelvollisuuden sivuuttamiselle.

Näissä olosuhteissa A:n menettely on ollut moitittavaa ja työnantajalla on ollut aihetta reagointiin. Menettely ei kuitenkaan ole ollut niin vakavaa, että työsuhde olisi voitu irtisanoa ilman merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua varoitusta.

Johtopäätökset

Edellä lausutuilla perusteilla katson, että X Oy:llä ei ole ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta ilman varoitusta. Työnantaja on siten menetellyt ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskevan työehtosopimuksen liitteen 4 4 §:n vastaisesti.

Se, että A:n oma menettely on kuitenkin ollut moitittavaa ja hän on antanut työnantajalle aiheen puuttua toimintaansa riittävällä vakavuudella, tulee ottaa huomioon merityösopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen määrää alentavana seikkana. Toisaalta korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon, että työnantaja on perustanut päättämisen keskeisesti vakavaan rikosepäilyyn, jota ei ole näytetty, ja että tällainen salakuljetusrikokseen yhdistäminen on ollut työntekijän kannalta erityisen leimaavaa.

Tuomitsen A:lle maksettavaksi merityösopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän viivästyskorkoineen.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Koska X Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen, kantajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada oikeudenkäyntikulunsa korvatuiksi.

A:n omaa menettelyä on kuitenkin pidettävä siinä määrin moitittavana, ettei vastaajaa ole aihetta velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja täysimääräisesti. Oikeudenkäyntikulujen määrää alentavana seikkana on siten otettava huomioon, että A on omalla toiminnallaan antanut työnantajalle aiheen puuttua asiaan, vaikka irtisanomiselle ilman varoitusta ei olekaan ollut riittäviä oikeudellisia perusteita.

Velvoitan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi arvioidulta osin. Kohtuullisena korvauksena on pidettävä tässä asiassa 11.000 euroa.