TT 2026:23

Kysymys leipomoalan työehtosopimuksen mukaisesta sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden määräytymisestä sellaisessa saman sairauden uusiutumistilanteessa, jossa työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa työntekijän ensimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta työsuhteen lyhyen keston vuoksi.

Sairausajan palkkaa koskeva määräys tuli sanamuotonsa mukaisesti sovellettavaksi silloin, kun työntekijän työsuhde sairastumishetkellä oli jatkunut vähintään kuukauden. Määräyksen niin sanotun 30 päivän säännön mukaan laskettiin se kalenteriajanjakso, jolta työnantaja oli velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhdeksi sairastumisajanjaksoksi.

Asiassa esitetty selvitys ei osoittanut osapuolten yhteisesti tarkoittaneen määräyksen tulkinnaksi muuta kuin sen sanamuodosta voi päätellä. Määräyksen sanamuoto kokonaisuudessaan taas vastasi paremmin työntekijäpuolen asiassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan työkyvyttömyysjaksoja ei kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ollut tarkoitus laskea yhdeksi sairastumisajanjaksoksi, vaikka kyse oli ollut sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen.

Kanteessa esitetyt vahvistus- ja suoritusvaatimukset hyväksyttiin ja työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Työnantaja oli toiminut liitolta saamansa ohjeistuksen mukaisesti, ja sitä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylättiin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

Vastaajat

Elintarviketeollisuusliitto ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 28.10.2025

Suullinen valmistelu 5.3.2026

Pääkäsittely 26.5.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välillä solmitussa leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa (”leipomoalan työehtosopimus”) 13.2.2023–31.1.2025 on muun ohella seuraavat määräykset:

19 § Sairausajan palkka 

1. Milloin työnantajan palveluksessa kuukauden ollut työntekijä estyy tekemästä työtä sairauden, tapaturman tai tartuntatautilain 20 §:n perusteella määrätyn karanteenin vuoksi eikä hän ole aiheuttanut tautia tai tapaturmaa tahallisesti, rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, maksaa työnantaja hänelle palkkaa sen pituisen kalenteriajanjaksoon sisältyviltä työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään

1 kuukauden mutta alle 3 vuotta — 28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta — 35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta — 42 päivää

10 vuotta tai kauemmin — 56 päivää

2. Sairausajan palkkaa maksetaan työntekijälle tämän pykälän sisältämien määräysten mukaisesti silloin, kun työntekijän työsuhde sairastumishetkellä on jatkunut vähintään kuukauden.

[- -]

10. Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan se kalenteriajanjakso, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhdeksi sairastumisajanjaksoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli X Oy:n palveluksessa 3.6.2024 alkaen. Hän oli sairauden vuoksi poissa töistä 28.–30.6.2024. Hänellä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan, koska työsuhde oli kestänyt alle kuukauden. A oli töissä 1.–5.7.2024. Hän oli sairauden vuoksi poissa töistä 6.7. ja 10.–11.7.2024. Lääkärintodistuksiin oli merkitty poissaolon syyksi kaikkien poissaolojen osalta sama diagnoosi.

Työnantaja ei maksanut A:lle sairausajan palkkaa 6.7.2024 lukien vedoten työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohtaan.

Kantaja on katsonut, että A:lle tulee maksaa sairausajan palkka ajalta 6.–11.7.2024. Tähän ajanjaksoon osui kolme työpäivää.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että X Oy oli leipomoalan työehtosopimuksen 19 §:n nojalla velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa A:lle ajalta 6.–11.7.2024
2. velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 6.–11.7.2024 yhteensä 332,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 110,96 eurolle 31.7.2024 lukien ja 221,92 eurolle 30.8.2024 lukien
3. velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta
4. velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja
5. velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 11.099,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeus sairausajan palkkaan

Työehtosopimuksen 19 §:n 1 kohdan edellytys koskee työsuhteen kestoa. Se täyttyi A:n osalta 2.7.2024. A oli töissä 1.–5.7.2024. Siten A:lla oli hänen sairastuttuaan 6.7.2024 lukien oikeus 19 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan.

Työnantaja vetosi työnantajaliitosta saamansa ohjeen mukaisesti työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohtaan ja toi esiin, että koska samasta sairaudesta johtunut poissaolo on alun perin ollut palkaton 19 §:n 1 kohdan vuoksi, työntekijällä ei olisi oikeutta palkkaan, vaikka 19 §:n 1 kohdan mukainen työsuhteen kestoa koskeva edellytys olikin täyttynyt. Työnantaja esitti, että samasta sairaudesta johtuvat poissaolot lasketaan yhteen ja nämä tulkitaan yhdeksi sairastumisjaksoksi, jonka osalta palkanmaksuvelvollisuus ratkeaa (1 kohdan mukaisesti) sen mukaan, mikä tilanne oli ensimmäisen työkyvyttömyysjakson alkamishetkellä. Edelleen työnantaja esitti työnantajaliiton ohjeistamana, että vasta kun työhön paluun jälkeen on kulunut 30 päivää, samaa sairautta koskeva uusi sairausajan palkanmaksu voi alkaa.

Työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohta ei tule sovellettavaksi nyt puheena olevissa olosuhteissa työnantajan tarkoittamin tavoin. Määräyksen sanamuoto ei osoita eivätkä osapuolet ole siitä sopiessaan yhteisesti tarkoittaneet, että työntekijä ei olisi oikeutettu sairausajan palkkaan työsuhteen kestettyä kuukauden, jos hän kuukauden jälkeen työssä oltuaan sairastuu sellaiseen sairauteen, johon hän oli sairastuneena työsuhteen ensimmäisen kuukauden aikana. Työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohdan ilmiselvä tarkoitus on rajoittaa työnantajan velvollisuutta maksaa palkkaa saman sairauden johdosta uudelleen. A:lle ei ollut maksettu kyseisen sairauden vuoksi sairausajan palkkaa. Siten määräyksestä ilmenevä tarkoitus ja sanamuoto huomioon ottaen ei voida päätyä tulkintaan, jonka mukaan A:n olisi pitänyt olla terveenä työssä 30 päivää ennen kuin hänelle voitaisiin maksaa sairausajan palkkaa kyseisen sairauden vuoksi.

Suoritusvelvollisuus

Työnantaja vähensi tai kuittasi A:n palkasta yhteensä kolmen työpäivän osalta 332,88 euroa seuraavasti:

• 31.7.2024: 110,96 euroa
• 30.8.2024: 2 x 110,96 euroa eli yhteensä 221,92 euroa.

Hyvityssakot

Työnantaja on rikkonut työehtosopimusta jättäessään maksamatta sairausajan palkan. Sen olisi pitänyt työehtosopimuksen perusteella ymmärtää toimia toisin, vaikka sen katsottaisiinkin toimineen vain työnantajaliiton ohjeen mukaan.

Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa antaessaan yhtiölle työehtosopimuksen vastaisia ohjeita ja edelleen pitäytyessään näkemyksessään asian riitauduttua liittotasolla.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.437,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeus sairausajan palkkaan

Leipomoalan työehtosopimuksessa työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa on riippuvainen muun ohessa työsuhteen kestosta ennen työkyvyttömyyden alkua. Työehtosopimuksen mukaan työnantajalla ei ole ollenkaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta, jos työntekijän työsuhde on kestänyt sairastumishetkellä alle kuukauden. Tämän saman sairauden uusiutuessa työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohdan mukaisesti työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, vaikka työntekijän työsuhde uudelleensairastumisen hetkellä olisikin kestänyt yli 1 kuukauden, sillä työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan niin kauan kuin sama sairastumisjakso jatkuu.

Tämä tulkinta vastaa työehtosopimusmääräyksen sanamuotoa, osapuolten tarkoitusta, määräyksen soveltamiskäytäntöä ja aiempaa oikeuskäytäntöä. Sairauden uusiutumistilanteissa sairautta käsitellään kaikilta osin kuin kysymys olisi yhdestä sairastumisjaksosta.

Sanamuoto ja osapuolten tarkoitus

Työntekijän sairastuessa uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan ei sairausajan palkanmaksujakso ala alusta, vaan tällöin kyse on ns. saman sairauden uusiutumisesta, jolloin sairastumisjaksoja käsitellään yhtenä sairastumisjaksona (30 päivän sääntö). Näin ollen esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on ensimmäisen kerran sairastuttuaan ollut työsuhteessa vähintään 3 vuotta, mutta alle 5 vuotta (oikeus sairausajan palkkaan 35 kalenteripäivältä) ja toisen kerran sairastuttuaan samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan kuitenkin jo vähintään 5 vuotta, ei hänelle makseta palkkaa 42 kalenteripäivältä, vaan enintään 35 kalenteripäivältä, ja ensimmäisen sairastumisen yhteydessä maksettu aika vähennetään toisen palkallisen jakson pituudesta.

Mikäli nyt käsillä olevassa tapauksessa tulkittaisiin niin, että poikkeuksellisesti 30 päivän sääntöä ei noudatettaisikaan, vaan työntekijällä olisikin oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon (aiempi jakso ollut 0 kalenteripäivää), johtaisi tämä selkeään epäjohdonmukaisuuteen tekstin tulkinnassa ja soveltamiskäytännössä.

Työehtosopimuksen 19 §:n 10 kohdan mukaisen 30 päivän säännön tarkoituksena on ensinnäkin yhdistää ne 30 päivän sisällä uusiutuvat sairastumisjaksot, jotka aiheutuvat samasta sairaudesta. Lisäksi säännön ilmiselvänä tarkoituksena on nimenomaan rajoittaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta näissä sairauden uusiutumistilanteissa. Säännöksen tarkoituksena ei ole muuttaa alkuperäistä palvelussuhteen kestoon liittyvää sairausajan palkanmaksun edellytystä, vaan estää palkanmaksuvelvoitteen muuttuminen ja pidentyminen uusiutumistilanteissa, sillä kyse on samasta sairaudesta ja sairautta käsitellään kaikilta osin kuin se olisi myös sama sairastumisjakso. Työntekijän ensimmäisen sairastumisjakson alkamishetki on se, joka määrittää sekä oikeuden sairausajan palkkaan että myös palkallisen jakson pituuden sairauden uusiutumistilanteissa. Jos työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan ensimmäisen yhdistettävän sairastumisjakson osalta, ei sairastumisjakso myöskään jälkimmäisen osan osalta muutu palkalliseksi. Kantaja on katsonut, että 10 kohdan tarkoituksena on palkanmaksuvelvoitteen rajoittaminen. Jos määräystä kuitenkin tulkittaisiin kantajan esittämällä tavalla, johtaisi se pikemminkin palkanmaksuvelvollisuuden laajentumiseen, sillä alle yhden kuukauden työsuhteessa olleiden kohdalla asetettaisiinkin sairauden uusiutumistilanteissa kaksi eri kalenteriajanjaksoa sairausajan palkan maksamiseksi.

Määräyksen sanamuoto ei myöskään muutoin anna aihetta tulkita työehtosopimusta kantajan esittämällä tavalla. Mikäli sopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet tehdä 10 kohdan soveltamisesta poikkeuksen joitakin työntekijöitä koskien, tämä olisi kirjattu sopimustekstiin. 30 päivän sääntöä koskevasta määräyksestä ei käy kantajan väittämällä tavalla ilmi, ettei kyseistä määräystä olisi tarkoitus soveltaa kaikkiin sairauden uusiutumistilanteisiin.

Elintarvikealalla noudatettu käytäntö ja määräyksen historia

Vastaava määräys sairausajan palkan maksamisvelvollisuudesta saman sairauden uusiutumistilanteissa on myös muissa ETL-SEL työehtosopimuksissa. Elintarviketeollisuusliitto on jäsenyrityksiä neuvoessaan noudattanut tässä asiassa vastaajien esittämää tulkintaa, eikä tulkinnasta ole aiemmin ollut riitaa Suomen Elintarviketyöläisten liiton kanssa.

Työehtosopimuksen määräys sairausajan palkattomuudesta alle kuukauden pituisissa työsuhteissa sekä määräys saman sairauden uusiutumisesta on ollut leipomoiden työehtosopimuksessa käytännössä samansisältöisenä hyvin pitkään.

Elintarviketeollisuusliitto ry on ennen nykyisen yhdistyksen perustamista toiminut muun muassa nimellä Elintarvikealan työnantajaliitto. Elintarvikealan työnantajaliitto on kuulunut aikanaan työmarkkinajärjestö Liiketyönantajain Keskusliittoon (LTK), joka on ollut liiketyönantajien edunvalvontajärjestö. Tähän järjestöön elintarvikealalta on kuulunut elintarviketeollisuudesta leipomo- ja meijeritoiminta sekä yksityinen liha-ala. Vuonna 1984 solmitun leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevat määräykset ovat uusiutumista koskien olleet ainakin jo vuodesta 1983 vastaavat kuin nykyisessä työehtosopimuksessa.

Kaupan, ravintolan ja elintarvikkeen aloilla on yhteinen historia Liiketyönantajain keskusliitossa. Myös määräykset saman sairauden uusiutumistilanteissa ovat olleet aloilla yhteneväiset. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräykset ovat olleet jo 80-luvulla uusiutumismääräyksen osalta vastaavat kuin leipomoalalla.

Aiempi oikeuskäytäntö

Työtuomioistuin on jo aiemmin ratkaisussaan TT 2010:56 ottanut kantaa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen tulkintaan vastaavanlaisessa saman sairauden uusiutumista koskevassa tilanteessa. Ratkaisussa työehtosopimusta on tulkittu niin, ettei työntekijällä ollut oikeutta sairausajan palkkaan.

Ottaen huomioon leipomo-, matkailu- ja ravintola-alan työehtosopimusten yhteinen historia, määräysten samankaltaisuus sekä tämän jo ratkaistun tulkinta-asian lopputulos, on tässä asiassa otettava huomioon tämä aiempi oikeuskäytäntö tavallistakin suuremmissa määrin, mikä puoltaa myös vastaajien esittämää tulkintaa leipomoalan työehtosopimuksesta tässä asiassa.

Suoritusvaatimus

Suoritusvaatimus myönnetään määrän osalta.

Hyvityssakot

Molempiin vastaajiin kantajan kohdistamat hyvityssakkovaatimukset tulee asiassa hylätä.

Mikäli työtuomioistuin hyväksyisi kantajan vaatimukset asiassa, tulisi hyvityssakkovaatimukset joka tapauksessa jättää tuomitsematta. Ottaen huomioon muun muassa aiempi oikeuskäytäntö ja pitkään noudatettu tulkinta, ei voida todeta, että X Oy olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta. Myöskään Elintarviketeollisuusliitto ei ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan antaessaan tulkinnasta ohjeen, jota muun muassa aiempi oikeuskäytäntö sekä neuvonnassa noudatettu linja on tukenut. SEL ry ei ole myöskään esittänyt liittotason neuvotteluissa asiassa sellaisia perusteita, joiden mukaisesti Elintarviketeollisuusliitto ry:n olisi tullut muuttaa tulkintaansa.

Oikeudenkäyntikulut

Jos asia ratkaistaan vastaajien hyväksi, tulee vastaajien oikeudenkäyntikulut velvoittaa kokonaisuudessaan kantajan maksettavaksi, sillä huomioiden oikeuskäytäntö ja muu asiassa esitetty, asia ei ole ollut siten epäselvä, että kantajalla olisi ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin.

Jos asia ratkaistaan kantajan hyväksi, oikeudenkäyntikulut tulee määrätä asianosaisten vahingoksi. Asiassa käydyissä liittotason neuvotteluissa vastaaja on tuonut esille aiemman oikeuskäytännön ja noudatetun tulkintalinjan, eikä kantaja ole tässä vaiheessa esittänyt sanamuodon lisäksi mitään muita perusteita oman tulkintansa tueksi. Vastaajalla on sen sijaan tässä vastauksessa esitetyin perustein ollut perusteltu tulkinta riidanalaisesta määräyksestä, mikä on tuotu myös kantajan tietoon.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Ote leipomoiden työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta 1983

2. Ote Liiketyönantajain keskusliiton sisäisistä ohjeista työntekijän sairastumista koskevista määräyksistä (1983)

3. Ote majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta ja soveltamisohjeista 1.4.1985–28.2.1987

Kantajan henkilötodistelu

1. B, SEL ry:n sopimuspäällikkö

Vastaajien henkilötodistelu

1. C, ETL:n entinen toimialapäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Asiassa on kysymys leipomoalan työehtosopimuksen mukaisesta sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden määräytymisestä sellaisessa saman sairauden uusiutumistilanteessa, jossa työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa työntekijän ensimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta työsuhteen lyhyen keston vuoksi.

Leipomoalan työehtosopimuksen 19 §:n 1 kohdasta ilmenevin edellytyksin työnantajan palveluksessa vähintään kuukauden olleelle työntekijälle maksetaan sairausajan palkkaa sen pituiseen kalenterijaksoon sisältyviltä työpäiviltä kuin määräyksestä käy ilmi.

Määräyksen 2 kohdan mukaan sairausajan palkkaa maksetaan työntekijälle tämän pykälän sisältämien määräysten mukaisesti silloin, kun työntekijän työsuhde sairastumishetkellä on jatkunut vähintään kuukauden.

Määräyksen 10 kohdan mukaan jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan se kalenteriajanjakso, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhdeksi sairastumisajanjaksoksi.

Kanteessa tarkoitetun työntekijän työsuhde on alkanut 3.6.2024, ja hän on ollut sairauden vuoksi poissa töistä 28.–30.6.2024. Hänellä ei siten ole ollut oikeutta sairausajan palkkaan, koska työsuhde oli kestänyt alle kuukauden. Työntekijä on ollut töissä 1.–5.7.2024, mutta sairastunut uudelleen samaan sairauteen ja ollut tästä syystä poissa töistä 6.7. ja 10.–11.7.2024.

Työtuomioistuin toteaa, että riidanalaisen 19 §:n 1 ja 2 kohdan sanamuodon mukaisesti määräys tulee sovellettavaksi silloin, kun työntekijän työsuhde sairastumishetkellä on jatkunut vähintään kuukauden. Niin sanottua 30 päivän sääntöä koskevan 19 §:n 10 kohdan sanamuodon mukaan lasketaan se kalenteriajanjakso, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhdeksi sairastumisajanjaksoksi. Riidatonta on, että kalenteriajanjakso, jolta sairausajan palkka tällöin maksetaan, määräytyy sen mukaan, kuinka kauan työsuhde on jatkunut ensimmäisen työkyvyttömyysjakson alkaessa.

Määräyksen sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan määräys on tullut sovellettavaksi kanteessa tarkoitetussa tilanteessa 6.7.2024, kun työntekijän työsuhde on sairastumishetkellä jatkunut vähintään kuukauden. Koska työnantaja ei ole ollut velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa ensimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta 28.–30.6.2024, määräyksen 10 kohdan sanamuoto puhuu sen puolesta, että työkyvyttömyysjaksoja ei ole tarkoitus laskea yhdeksi sairastumisajanjaksoksi, vaikka kyse on ollut sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen. Määräyksen sanamuoto vastaa siten kantajan omaksumaa määräyksen tulkintaa.

Työnantajapuolen mukaan riidanalaista määräystä ei ole kuitenkaan tarkoitettu tulkittavan, eikä tulkittu, kantajan esittämällä tavalla. Sen mukaan 30 päivän sääntöä noudatetaan myös tilanteissa, joissa ensimmäinen työkyvyttömyysjakso on alkanut työsuhteen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta ei ole. Tällöin palkanmaksuvelvollisuutta ei ole myöskään saman sairauden uusiutuessa 30 päivän kuluessa työhön palaamisesta, vaikka työsuhde olisi jo tuolloin kestänyt vähintään kuukauden, koska palkanmaksuvelvollisuus ja sen pituus määräytyvät ensimmäisen työkyvyttömyysjakson perusteella.

Asiassa on riidatonta, että riidanalaisen määräyksen tulkinnasta nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa ei ole käyty keskustelua osallisten välillä eikä erimielisyyksiä ole aiemmin ollut. Työnantajaliiton mukaan elintarvikealalla noudatettu käytäntö on kuitenkin vastannut työnantajapuolen asiassa esittämää tulkintaa.

Työtuomioistuimessa on kuultu Elintarviketeollisuusliitossa vuosina 2016–2022 muun ohella toimialapäällikkönä toiminutta C:tä. Hänen mukaansa tässä asiassa käsiteltävä tulkintakysymys oli ollut esillä liiton jäsenneuvonnassa, ja ohjeistus oli ollut, että 30 päivän sääntö soveltui myös tällaiseen tilanteeseen. Liitto oli myös kouluttanut jäsenyrityksiä tällä tavoin. Vastaava tulkinta oli C:n mukaan kaikissa Elintarviketeollisuusliiton sopimuksissa.

Työtuomioistuimessa on kuultu myös Suomen Elintarviketyöläisten Liitossa vuodesta 2005 muun ohella sopimuspäällikkönä toiminutta B:tä. Hän on kertonut, että työntekijäliiton tietoon ei ollut aiemmin tullut nyt käsillä olevan kaltaista tilannetta. Nyt käsiteltävä asia oli tullut liiton tietoon työpaikan luottamusmiehen kautta. Työntekijäliitossa riidanalaista määräystä ja sen 30 päivän sääntöä koskevaa 10 kohtaa oli tulkittu sen sanamuodon mukaisesti siten, että nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa ensimmäistä sairausjaksoa ei voitu huomioida laskennassa, koska siltä ajalta ei ollut ollut velvoitetta maksaa sairausajan palkkaa. Tilanne oli toinen, jos ensimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta oli ollut palkanmaksuvelvollisuus. Työnantajaliitto oli erimielisyysneuvotteluissa vedonnut ratkaisuun TT 2010:56, vaikka sopimuskirjaus oli tuossa asiassa erilainen kuin leipomoalan työehtosopimuksessa. B:n mukaan osapuolilla ei myöskään ollut sellaista yhteistä tulkintaa, että leipomoalan työehtosopimusta tulisi tulkita samalla tavalla kuin majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta, josta mainitussa ratkaisussa oli ollut kyse.

Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty selvitystä sellaisesta vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksymästä riidanalaisen sopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä, jonka voitaisiin katsoa muodostavan osallisten yhteisen tarkoituksen määräyksen oikeasta tulkinnasta. Selvitystä ei ole myöskään siitä, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto olisi muutoin hyväksynyt Elintarviketeollisuusliiton omaksuman tulkinnan asiassa.

Työnantajapuoli on lisäksi vedonnut työtuomioistuimen tuomioon TT 2010:56, joka on koskenut nyt käsiteltävän asian kaltaista tilannetta majoitus- ja ravitsemisalalla. Elintarviketeollisuusliitto on vedonnut siihen, että elintarvikealalla ja majoitus- ja ravitsemisalalla on yhteinen historia Liiketyönantajain keskusliitossa, ja alojen työehtosopimuksia tulisi riidanalaisen määräyksen osalta tulkita samalla tavalla.

Vastaavalla tavalla kuin tässä asiassa, tuomiossa TT 2010:56 oli kyse tilanteesta, jossa työntekijä oli sairastunut ensimmäisen kerran työsuhteensa kestettyä alle kuukauden, mistä johtuen hänellä ei ollut ollut työehtosopimuksen mukaan oikeutta sairausajan palkkaan kyseiseltä työkyvyttömyysjaksolta. Tuomiossa katsottiin, että työntekijällä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan myöskään samasta sairaudesta johtuneelta uudelta työkyvyttömyysjaksolta, vaikka hänen työsuhteensa uuden työkyvyttömyysjakson alkaessa oli jo kestänyt yli kuukauden. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa sovelletussa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa sairauden uusiutumista koskeva 30 päivän sääntö oli kuitenkin sanamuodoltaan erilainen kuin tässä asiassa riidanalaisessa leipomoalan työehtosopimuksessa. Alle kuukauden kestäneitä työsuhteita ei ensinnäkään ollut jätetty määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toiseksi määräykseen kirjatun 30 päivän säännön mukaan ”työntekijän sairastuessa samaan sairauteen 30 päivän kuluessa edellisen työkyvyttömyysjakson päättymisestä maksetaan sairausajan palkka seuraavasti: poissaolojaksot lasketaan yhteen ja niiltä maksetaan palkka kuin kyseessä olisi yksi sairastumisjakso”. Poissaolojaksot tuli siten tuossa asiassa sovellettavan työehtosopimuksen mukaan laskea yhteen riippumatta siitä, oliko työnantaja ollut velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa ensimmäiseltä poissaolojaksolta. Tuomiossa katsottiin, että osapuolten yhteiseksi tulkinnaksi oli muodostunut se, että sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden alkaminen määräytyi aina ensimmäisen sairastumisjakson perusteella.

Tässä asiassa on selvitetty, että riidanalainen määräys on ollut työehtosopimuksessa jo pitkään, ainakin vuodesta 1983 (V1). Liiketyönantajain keskusliiton vuoden 1983 sisäisissä ohjeissa (V2) on todettu seuraavasti: ”Kaupan, ravintolan ja elintarvikkeen aloilla on sovittu sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta saman sairauden uusiutuessa. Tällöin sairauspoissaolot lasketaan yhteen ja palkkaa maksetaan yhteensä työehtosopimuksen mukaiselta ajanjaksolta. Tämä edellyttää paitsi samaa sairautta myös sitä, että uudelleen sairastuminen tapahtuu 30 päivän kuluessa työhön palaamisesta.” Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1985–1987 on selvitetty olleen riidanalaisilta osin samansisältöinen määräys kuin leipomoalan työehtosopimuksessa (V3). Tuomiossa TT 2010:56 käsitellyssä tapauksessa majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen määräys poikkesi kuitenkin olennaisella tavalla leipomoalan työehtosopimuksen vastaavasta määräyksestä edellä selostetuin tavoin. Esitetty selvitys ei myöskään osoita sellaista osapuolten yhteistä tarkoitusta, jonka mukaan työehtosopimuksia tulisi tulkita samalla tavalla erilaisista kirjauksista huolimatta. B:n mukaan tällaista yhteistä tarkoitusta osallisten välillä ei ole.

Yhteenvetona edellä lausutusta työtuomioistuin toteaa, että asiassa esitetty selvitys ei ole osoittanut osapuolten yhteisesti tarkoittaneen määräyksen tulkinnaksi muuta kuin sen sanamuodosta voi päätellä. Määräyksen sanamuoto kokonaisuudessaan taas vastaa paremmin kantajan asiassa esittämää tulkintaa.

Kanteen vahvistusvaatimus on edellä lausutuilla perusteilla hyväksyttävä.

Koska A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkaan ajalta 6.–11.7.2024 ja vaadittu sairausajan palkan määrä on riidaton, myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakot

X Oy on menetellyt asiassa työnantajaliitolta saamansa ohjeistuksen mukaisesti. Tämän tapauksen olosuhteissa yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta tietensä. Yhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus on siten hylättävä.

Asiassa on selvitetty, että Elintarviketeollisuusliitto on pitkään tulkinnut riidanalaista määräystä toisin kuin mitä sen sanamuodon on edellä katsottu osoittavan. Osapuolten kesken asiasta ei ole aiemmin syntynyt erimielisyyksiä eikä ylipäätään keskustelua. Elintarviketeollisuusliiton olisi kuitenkin huolellisesti toimiessaan tullut viimeistään liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa havaita, että sen tulkinta ei vastaa määräyksen sanamuotoa eikä osallisten yhteistä tarkoitusta. Kun se ei ole puuttunut jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn ja pyrkinyt sitä oikaisemaan, sen on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa asiassa. Tämän vuoksi se on velvollinen maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kantajan vaatimukset on asiassa muutoin hyväksytty, mutta vastaajayhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus on hylätty. Työtuomioistuin katsoo, että sillä, minkä kantaja on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, ja sen tulee saada täysi korvaus kuluistaan. Työnantajapuoli on siten asian pääosin hävitessään velvollinen korvaamaan kantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Kantajan oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus on yhteensä 11.099,50 euroa. Asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen 26,5 tuntia, ja tuntivelvoitusperuste on ollut 260 euroa. Vastaajien asiamies on paljoksunut kantajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää tuntimäärää siltä osin kuin se on ylittänyt asian hoitamiseen itse käyttämänsä 21,75 tuntia. Asian laatu ja laajuus huomioiden kantajan asiamiehen ilmoittamaa työtuntimäärää on kuitenkin pidettävä kohtuullisena. Vastaajat on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

• vahvistaa, että X Oy oli leipomoalan työehtosopimuksen 19 §:n nojalla velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa A:lle ajalta 6.–11.7.2024
• velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 6.–11.7.2024 yhteensä 332,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 110,96 eurolle 31.7.2024 lukien ja 221,92 eurolle 30.8.2024 lukien
• velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja
• velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 11.099,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

X Oy:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Merru Tuliara, Olli Varmo, Satu Tähkäpää ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.