TT 2026:25

Kysymys linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen tulkinnasta tilanteessa, jossa työntekijä työskentelee osa-aikaisesti osasairauspäivärahakaudella ja sairastuu eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän työskentelee osa-aikaisesti ja saa osa-sairauspäivärahaa. (Ks. myös TT 2026:8.)

Asia

Palkkaus

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaajat

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 13.11.2025

Suullinen valmistelu 23.2.2026

Pääkäsittely 20.5.2026

Asia käsitellään samassa oikeudenkäynnissä asian 54/2025 kanssa oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 6 §:n nojalla.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välisessä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa 26.2.2025–31.1.2028 (ja sitä edeltävässä työehtosopimuksessa) on muun ohella seuraava palkkaa koskeva määräys:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET  

21 § Sairausajan sekä raskaus- ja vanhempainvapaan palkka 

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, sairausajan palkkaa sen pituisen kalenteriajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti

alle 3 vuotta 28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta 35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 päivää

10 vuotta tai kauemmin 56 päivää

56 päivän kalenteriajanjaksoa sovelletaan työsuhteen kestosta riippumatta, mikäli työkyvyttömyyden aiheuttama sairaus tai tapaturma on aiheutunut työntekijään työtehtävissä kohdistetusta väkivallasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskentelee linja-autonkuljettajana X Oy:ssä.

A oli sairauden vuoksi poissa töistä seuraavasti: 14.–15.11.2024, 17.11.– 8.12.2024, 17.12.2024, 18.–24.12.2024, 27.12.2024, 28.–29.12.2024, 22.1.2025 ja 24.–26.1.2025.

A ja työnantaja solmivat 30.1.2025 osa-aikatyösopimuksen ajalle 28.1.–30.3.2025. Työajaksi sovittiin vaihteleva 32–48 tuntia kaksiviikkoisjaksolla. Osa-aikaisuuden aikana A työskenteli omissa tehtävissään. Osa-aikaisuuden aikana työnantaja maksoi A:lle palkan tehdystä työstä ja lisäksi A sai osasairauspäivärahaa Kelalta.

Työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkanmaksujakso (56 päivää) 14.11.2024 lukien laskettuna päättyi laskennallisesti 14.2.2025.

A sairastui ajalla 24.–26.3.2025 eri sairauteen (ICD-10-koodi J11) kuin siihen, jonka vuoksi hän oli poissa työstä aiemmin. Työnantaja ei maksanut kyseisiltä päiviltä A:lle palkkaa.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, oliko A:lla oikeus sairausajan palkkaan ajalta 24.–26.3.2025. Riitaa on siitä, onko työntekijällä työehtosopimuksen 21 §:n nojalla oikeus sairausajan palkkaan silloin, kun hän sairastuu eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän työskentelee osa-aikaisesti ja saa osasairauspäivärahaa.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy oli velvollinen maksamaan A:lle työehtosopimuksen 21 §:n mukaisen sairausajan palkan ajalta 24.–26.3.2025

2) velvoittaa että X Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen 21 §:n mukaista sairausajan palkkaa ajalta 24.–26.3.2025 yhteensä 273,62 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.3.2025 lukien

3) velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta

4) velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

5) velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.747,24 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeus sairausajan palkkaan

Osasairauspäivärahassa on kyse työntekijän aloitteesta ja työnantajan suostumuksella käynnistyvästä kuntoutusmenettelystä, jossa työntekijän sairaudesta johtuen sovitaan määräaikaisesta osa-aikatyöstä. Työntekijän työskennellessä osasairauspäivärahalla hänen työaikaansa lyhennetään työsopimuksessa sovitusta. Työntekijä on työkykyinen osa-aikaiseen työhönsä. Työnantaja ei maksa hänelle sairausajan palkka osa-aikatyön ajalta, vaan varsinaista palkkaa.

Osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännön esitöissä (HE 227/2005) on todettu, että mikäli työntekijä sairastuu osa-aikatyön aikana tilapäisesti, hänellä olisi määräaikaisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen kestäessä oikeus sairauslomaan. Työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa määräytyisi työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan.

Työehtosopimuksen 21 §:n mukaan työnantaja maksaa sairausajan palkkaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia.

Työehtosopimuksen 21 § kohdan määräys ei rajoita työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan tilanteessa, jossa hän tekee normaaleja töitään osa-aikaisesti osasairauspäivärahalla ja sairastuu osa-aikaisuuden aikana eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän on osasairauspäivärahalla.

Työnantajapuolen omaksuma tulkinta on myös yhdenvertaisuuslain vastainen. Työehtosopimuksella tulee antaa tulkinta, joka on pakottavan lainsäädännön mukainen. Työntekijän osa-aikainen työskentely on johtunut terveydentilasta. Verrokkina voidaan pitää työntekijää, joka on osa-aikainen muusta kuin terveydentilasta johtuvasta syystä. Työntekijä on, samoin kuin verrokki, antanut työnantajan hyväksi osa-aikaisuuden aikana täyden työpanoksen tekemillään työtunneilla. Työnantajapuolen omaksuma tulkinta asettaa työntekijän eriarvoiseen asemaan verrokkiin nähden molempien sairastuessa esimerkiksi influenssaan kolmen päivän ajaksi. Verrokille maksetaan sairausajan palkka ja osasairauspäivärahalla olevalla ei makseta, vaikka hänen kohdallaan kyse on eri sairaudesta kuin siitä, jonka vuoksi osa-aikatyöstä on sovittu.

Vastaajan vetoamat seikat eivät asiassa ole sellaisia yhdenvertaisuuslain 12 §:ssä tarkoitettua oikeuttamisperustetta, jolla työnantaja voisi osoittaa syrjintäolettaman kumoutuneen.

Vastaajan tulkinta johtaa epätasapuoliseen kohteluun suhteessa henkilöön, joka on osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Heitä tulisi lähtökohtaisesti kohdeltava sairausajan palkan suhteen samalla tavalla ja näin ei tässä tapauksessa ole.

Työtuomioistuimen tulee ratkaisussa noudattaa tuomiossaan TT 2026:8 omaksumaansa tulkintaa. Kantajan näkemyksen mukaan tämä asia on oikeudellisesti merkityksellisiltä osin täysin sama kuin ratkaisussa TT 2026:8.

Vastaajapuolen tulkinta johtaa siihen, että työntekijä joutuu epäsuotuisampaan asemaan osa-aikaisena työntekijänä.

Suoritusvelvollisuus

Työpäivien pituudet olisivat olleet listan mukaan seuraavat:

– 24.3. 5 tuntia

– 25.3. 5:36 tuntia

– 26.3. 5 tuntia

Yhteensä 15:36 tuntia.

Siten saatavan määrä on 15,6 tuntia x 17,54 euroa (KTA) = 273,62 euroa.

Työnantaja on velvollinen maksamaan sanotun määrän A:lle viivästyskorkoineen.

Hyvityssakot

Yhtiön on tullut havaita, ettei työehtosopimuksessa ole määräyksiä, jonka nojalla se on voinut kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa.

Työnantajaliitto on rikkonut valvontavelvollisuuttaan tukiessaan jäsenensä virheellistä tulkintaa asiassa.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.625 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeus sairausajan palkkaan

Osasairauspäivärahalla työskentely perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n mukaan osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan lain 8 luvun 4 §:n mukaisesti työkyvyttömän henkilön pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhön. Lain 8 luvun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa. Toisin sanoen henkilön on oltava työkyvytön, jotta hän on oikeutettu osasairauspäivärahaan.

Lain esitöiden (HE 227/2005) mukaan osittaisesta työskentelystä huolimatta työntekijää pidetään edelleen työkyvyttömänä. Edelleen lain esitöiden mukaan työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa määräytyy työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan. ALT:n ja AKT:n välisessä työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä osasairauspäivärahan aikana sairastumisesta, joten tämän osalta noudatetaan määräyksiä, joita muutenkin noudatetaan sairausajan palkan osalta.

ALT:n ja AKT:n välisessä työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten sairausajan palkanmaksu määräytyy tilanteessa, jossa työntekijä sairastuu työkyvyttömyytensä aikana uuteen, eri sairauteen. Tämän osalta osapuolten välillä on kuitenkin vakiintuneesti noudatettu sairausvakuutuslain tulkintaa, jonka mukaan kahta peräkkäistä eri sairautta ei käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole ollut työkykyisenä työssä. Sairausvakuutuslain mukaan sairautta ei pidetä uutena, vaikka se lääketieteellisesti olisi eri sairaus, jos vakuutettu ei ole edellisen työkyvyttömyyden päätyttyä ollut vähintään yhtä päivää työkykyinen (HE 50/2004 vp s. 43). Osapuolten välinen vakiintunut tulkinta perustuu Suomen Työnantajain Keskusliitto STK ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä sovittuun menettelyyn, ja siitä annettuun ohjeistukseen. Osapuolten välinen tulkinta on vastaajien näkemyksen mukaan riidaton, ja se on todettu saman sairauden uusiutumisen osalta tapauksessa TT 2017:100.

Kantajan näkemyksen mukaan edellä selostettu tulkinta on yhdenvertaisuuslain vastainen. Kuitenkin lainsäätäjä on esimerkiksi vuosilomalain lisävapaapäivien osalta päätynyt siihen, ettei osasairauspäivärahan aikana osa-aikaisena työskentely katkaise poissaolon yhdenjaksoisuutta (vuosilomalaki 7 a §). Lain esitöissä (HE 219/2018) tätä perustellaan sillä, että sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n mukainen osasairauspäiväraha edellyttää työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyyden jatkuessa työskentely osasairauspäivärahalla ei siten katkaisisi sairauspoissaolon yhdenjaksoisuutta. Lainsäätäjä on tällöin lähtenyt siitä, että osa-aikaisena osasairauspäivärahalla työskentelevä voidaan asettaa eri asemaan kuin muuten osa-aikaisena työskentelevä. Näin ollen vastaajat katsovat, ettei myöskään AKT:n ja ALT:n vakiintuneeseen yhteiseen tulkintaan perustuva tulkinta vastaajien sairausvakuutuslain soveltamisesta riidanalaiseen tilanteeseen ole yhdenvertaisuuslain vastainen.

Huomioitava on lisäksi, ettei osa-aikaisena työskentelevää voida pitää verrokkina osasairauspäivärahalla työskentelevän kanssa sairastumistilanteessa, sillä osasairauspäivärahalla työskentelevällä on oikeus osasairauspäivärahaan myös sairauspäiviltä. Toisin sanoen hänen taloudellinen tilanteensa on turvattu toisella tavoin kuin osa-aikaisena muuten työskentelevällä. Tätä kantaa tukee myös tuomiossa TT 2026:8 todettu, jonka mukaan sairausajan palkan tarkoituksena on yleisesti ottaen korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä.

Vaikka katsottaisiin, että asiassa syntyy syrjintäolettama, on työnantajalla ollut lain 12 §:n mukainen oikeuttamisperuste. Työntekijä on ollut työkyvytön työhönsä, eikä hän ole voinut tehdä työtä alkuperäisen työsopimuksensa mukaisesti. Työnantajalla ei ole ollut tarve teettää osa-aikaista työtä, vaan osa-aikatyöstä on sovittu, jotta voitaisiin tukea työntekijän työkyvyn palautumista. Erilainen kohtelu on perustunut työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Kohtelu on myös ollut oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi, koska työntekijä ei ole jäänyt kokonaan vaille taloudellista tukea sairastuttuaan työkyvyttömänä eri sairauteen, sillä hän on saanut sairastumisensa ajalta Kelalta osasairauspäivärahaa.

Tuomiossa TT 2026:8 on todettu, että osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevaa ja osasairauspäivärahalla työskentelevää on kohdeltava samalla tavalla. Vastaajat ovat tästä samaa mieltä. Työehtosopimuksessa ei ole määräystä myöskään osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan sairastuessa eikä heitä kohdella eri tavalla.

Mikäli vastoin vastaajien näkemystä katsottaisiin, että yhtiöillä olisi ollut velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa, tulee tuomioistuimen huomioida yhtiöiden maksuvelvollisuuden osalta työehtosopimuksen 21 §:n 15 kohta: ”Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella.” Työntekijöille mahdollisesti tuomittavista sairausajan palkoista tulee siis vähentää heidän niiltä päiviltä saamansa osasairauspäiväraha.

Hyvityssakot

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä koskien osasairauspäivärahaa. Yhtiö ei ole voinut tietää rikkovansa määräyksiä, joita ei ole. Yhtiö on noudattanut liittojen vakiintunutta tulkintaa sairausajan palkanmaksuun liittyen Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ohjeistuksen mukaan. Työehtosopimuslaissa säädetyt edellytykset hyvityssakkoon tuomitsemiselle eivät täyty.

Työehtosopimuksessa ei ole selvää ja riidatonta työehtosopimusmääräystä, jota olisi rikottu. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n tulkinta on perustunut osapuolten vakiintuneeseen tulkintaan sairausajan palkanmaksuun liittyen. Työehtosopimuslaissa säädetyt edellytykset hyvityssakkoon tuomitsemiselle eivät täyty.

TODISTELU

Vastaajien kirjallinen todiste

1. STK:n kiertokirje 13.8.1973

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 21 §:n mukaan työnantaja maksaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, sairausajan palkkaa sen pituisen kalenteriajanjakson työpäiviltä kuin määräyksestä tarkemmin käy ilmi.

A on asian taustasta ilmenevin tavoin ollut sairauden vuoksi poissa töistä eri ajanjaksoina marraskuusta 2024 tammikuun lopulle 2025. Hän on tämän jälkeen työskennellyt osa-aikaisesti 28.1. ja 30.3.2025 välisen ajan omissa tehtävissään. Osa-aikaisuuden aikana työnantaja maksoi A:lle palkan tehdystä työstä ja lisäksi A sai osasairauspäivärahaa Kelalta.

Työsopimuslain 2 luvun 11 a §:n 1 momentin mukaan työntekijän oikeudesta osasairauspäivärahaan ja sen perusteena olevasta määräaikaisesta osa-aikatyötä koskevasta sopimuksesta säädetään sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:ssä. Osa-aikaisen sairauspoissaolon tarkoituksena on tukea työntekijän työssä pysymistä ja oma-aloitteista paluuta kokoaikaiseen työhön. Sopimus osa-aikatyöstä tehdään työntekijän terveydentilaa koskevan selvityksen perusteella.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan osasairauspäiväraha on tarkoitettu tukemaan 4 §:n mukaisesti työkyvyttömän 18–67-vuotiaan vakuutetun pysymistä työelämässä ja paluuta kokoaikaiseen työhön.

Säännöksessä mainitun 4 §:n mukaan vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

Sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:n 3 momentin mukaan osasairauspäivärahaoikeuden edellytyksenä muun ohella on, että vakuutettu pystyy terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään. Luvun 12 §:n mukaan osasairauspäivärahaa maksetaan enintään 150 arkipäivältä.

Osasairauspäivärahajärjestelmä on ollut voimassa vuoden 2007 alusta lukien. Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena oli luoda järjestelmä, joka tukee työntekijän paluuta takaisin hänen omaan työhönsä pitkähkön sairausloman jälkeen. Järjestelmän tavoitteena on myös mahdollistaa eräänlainen työkokeilu, jonka aikana saadaan selvitetyksi, mahdollistaako henkilön jäljellä oleva työkyky omista tehtävistä suoriutumisen. Uudistuksen tavoitteena oli luoda vaihtoehto niihin tilanteisiin, joihin se jäljellä olevan työkyvyn puitteissa ja työpaikan olosuhteet huomioon ottaen sopii. Edellytyksenä on, että työntekijä pystyy hoitamaan osan työtehtävistään terveyttään tai toipumistaan vaarantamatta. (HE 227/2005 vp s. 9 ja 15.)

Oikeus osasairauspäivärahaan perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen osa-aikatyöstä. Osasairauspäivärahan maksaminen edellyttää siten osa-aikaista työntekoa ja toisaalta osa-aikaista sairauspoissaoloa. Osa-aikainen sairausloma toteutetaan työsopimuskumppanien välisellä sopimuksella työajan lyhentämisestä. Sairausloman pitäminen osa-aikaisena on ulotettu tapauksiin, joissa sairaudesta tai työkyvyttömyydestä johtunut työstä poissaolo on jatkunut suhteelliseen pitkään ja joissa työntekijän työkyky on kokoaikaisen sairausloman aikana palautunut siinä määrin, että hän kykenee osa-aikaiseen työhön. (HE 227/2005 vp s. 17.)

Aiemmin voimassa olleeseen lakiin ei sisältynyt mahdollisuutta maksaa sairauspäivärahaa osalta päivää. Jotta vakuutettu voitiin katsoa sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvyttömäksi, tuli hänen olla kokonaan poissa työstään. Jos vakuutettu palasi työhönsä ennen sairausloman päättymistä, katsottiin, ettei hän enää ollut sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön. Osasairauspäivärahajärjestelmän luominen mahdollisti työntekijän osittaisen paluun työelämään pitkähkön työkyvyttömyyden jälkeen, vaikka työkyvyttömyys edelleen jatkuu. Osittaisesta työskentelystä huolimatta työntekijää voidaan edelleen pitää sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvyttömänä, jos tämä terveydentilansa perusteella ja muutoin täyttää sairausvakuutuslaissa työkyvyttömyydelle asetetut edellytykset. (HE 227/2005 vp s. 14.)

Uudistuksella ei toisin sanoen muutettu työkyvyttömyyden käsitettä, vaan työntekijää pidetään edelleen työkyvyttömänä, vaikka tämä työskentelisi sairauslomansa aikana. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoi mietinnössään (StVM 9/2006 vp s. 3), että jos osa-aikainen työskentely mahdollistettaisiin myös lyhyissä sairauslomissa, olisi työkyvyttömyyskäsitteen sisältöä tarpeen arvioida uudelleen ja mahdollisesti ottaa käyttöön esimerkiksi porrasteinen osatyökyvyttömyyden käsite.

Koska osasairauspäivärahaa saavaa henkilöä pidetään osittaisesta työskentelystään huolimatta sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä henkilönä, myös osasairauspäivärahaa saavan henkilön työttömyysturva rinnastuu sairauspäivärahaa saavan työkyvyttömän henkilön työttömyysturvaan. (StVM 9/2006 vp s. 4; HE 62/2009 vp s. 2.)

Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että jos työntekijä sairastuu osa-aikatyön aikana tilapäisesti esimerkiksi tavanomaiseen nuhakuumeeseen, hänellä on määräaikaisen osa-aikatyötä koskevan sopimuksen kestäessä oikeus sairauslomaan. Työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa määräytyy työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan. Osa-aikatyön perusteella maksettavan sairausajanpalkan lisäksi työntekijällä on oikeus osasairauspäivärahaan. (HE 227/2005 vp s. 15 ja 19.)

Tässä asiassa A on sairastunut influenssaan. Hän on ollut tästä syystä poissa työstä 24.–26.3.2025. Työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkanmaksujakso alkuperäisen sairauden johdosta oli jo päättynyt, eikä työnantaja ole maksanut kyseiseltä päivältä A:lle palkkaa. Asiassa on näin ollen riitaa siitä, onko työntekijällä oikeus sairausajan palkkaan silloin, kun hän sairastuu eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän työskentelee osa-aikaisesti ja saa osasairauspäivärahaa.

Työehtosopimuksen tulkinta

Riidanalaisen määräyksen mukaan työnantaja maksaa sairausajan palkkaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia.

Kuten kantaja on korostanut, määräyksen sanamuoto ei rajoita työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan tilanteessa, jossa hän tekee normaaleja töitään osa-aikaisesti osasairauspäivärahalla ja sairastuu osa-aikaisuuden aikana eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän on osasairauspäivärahalla.

Työnantajapuolen mukaan osapuolten välillä on kuitenkin vakiintuneesti noudatettu sairausvakuutuslain mukaista tulkintaa, jonka mukaan kahta peräkkäistä eri sairautta ei käsitellä erillisenä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole välillä ollut työkykyisenä työssä. Työkykyisyyden käsitettä taas tulkitaan työnantajapuolen mukaan samalla tavalla kuin sairausvakuutuslaissa. Työnantajapuolen mukaan alan vakiintunut tulkinta perustuu keskusjärjestöjen välillä sovittuun menettelyyn ja siitä vuonna 1973 annettuun ohjeistukseen (V1) sekä tuomioon TT 2017:100, jossa on katsottu, että työntekijän olisi tullut olla työkykyinen vähintään 30 päivän ajan, jotta hänellä olisi ollut oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon saman sairauden perusteella. Sekä ohjeistus että tuomio koskevat kuitenkin saman sairauden uusiutumista, ei sairastumista eri sairauteen osasairauspäivärahakaudella, josta tässä asiassa on kyse. Työnantajapuolen mukaan sairausvakuutuslain mukaisia tulkintoja on noudatettava myös silloin, kun kyse on eri sairauksista.

Lähtökohtana työehtosopimuksen tulkinnassa on määräyksen sanamuoto, ellei selvitys osapuolten toisenlaisesta yhteisestä tarkoituksesta muuta osoita tai pakottava lainsäädäntö muuta edellytä. Edellä todetuin tavoin sairausvakuutuslakia vuonna 2007 muutettaessa ja osasairauspäivärahajärjestelmää käyttöönotettaessa laissa tarkoitettua työkyvyttömyyden käsitettä ei muutettu, vaan myös osasairauspäivärahaa saavaa henkilöä pidetään osittaisesta työskentelystään huolimatta sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä henkilönä. Tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä työkyvyttömyydellä yleiskielessä tarkoitetaan, sillä osa-aikaisesti osasairauspäivärahalla työskentelevän on katsottava olevan työkykyinen osa-aikaiseen työhönsä. Työtuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään katsonut, että sairausajan palkkaa koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ei voida katsoa olevan sisällöllistä yhteyttä sairausvakuutuslain tulkintoihin ilman, että työehtosopimusosapuolet ovat yhteisesti sellaisesta sopineet (TT 1989:44, TT 1991:100, TT 2001:59).

Työtuomioistuin toteaa, että riidanalaisessa määräyksessä ei ole viittausta sairausvakuutuslakiin. Asiassa on riidatonta, että riidanalaisen määräyksen tulkinnasta nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa ei ole osallisten kesken käyty tarkempaa keskustelua sopimusneuvotteluiden aikana tai muutoinkaan, eikä erimielisyyksiä ole ollut. Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että osapuolet olisivat yhteisesti tarkoittaneet rajoittaa sairausajan palkanmaksua kanteessa tarkoitetussa tilanteessa. Tarkemman selvityksen puuttuessa määräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Edellä todetuin tavoin määräyksen sanamuoto vastaa kantajan asiassa esittämää tulkintaa.

Työnantajapuolen tulkinta on lisäksi yhdenvertaisuuslaissa kielletyn syrjinnän kiellon vastainen, kuten työtuomioistuin on jo tuomiossa TT 2026:8 todennut.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan perusteella. Lain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Osasairauspäivärahakaudella oleva työntekijä työskentelee osa-aikaisesti terveydentilastaan johtuvista syistä. Koska työnantajapuolen tulkinnan mukaan tällaisella työntekijällä ei ole nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa oikeutta sairausajan palkkaan toisin kuin muilla osa-aikaisilla työntekijöillä, häntä kohdellaan terveydentilan perusteella epäsuotuisammin kuin sellaista työntekijää, joka on osa-aikainen muusta kuin terveydentilasta johtuvasta syystä.

Jotta tilanteet ovat yhdenvertaisuuslain 10 §:ssä tarkoitetussa mielessä vertailukelpoisia, tulee niiden olla rinnastettavissa toisiinsa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen osalta (HE 19/2014 vp s. 70). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilanteiden vertailukelpoisuutta on tarkasteltava erityisesti erilaiseen kohteluun johtavan sääntelyn tai muun menettelyn perusteen tavoitteeseen nähden, toisin sanoen erottelun luovan sääntelyn tarkoituksen ja päämäärän kannalta (ks. esim. tuomio 18.11.2010, Kleist, C-356/09, EU:C:2010:703, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vertailtavien tilanteiden vertailukelpoisuus ei myöskään tarkoita tilanteiden identtisyyttä vaan ainoastaan niiden samankaltaisuutta, eikä vertailtavuutta tule tutkia kokonaisuutena ja abstraktisti, vaan tapauskohtaisesti ja konkreettisesti kyseessä olevan etuuden kannalta (ks. esim. tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Työtuomioistuin katsoo, että nämä periaatteet tulevat sovellettavaksi, vaikka tämä asia ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalalle (KKO 2018:39, kohta 19).

Sairausajan palkan tarkoituksena on yleisesti ottaen korvata työkyvyttömyydestä työntekijälle aiheutuvia ansionmenetyksiä (HE 188/2017 vp s. 34).

Tämä tarkoitus huomioon ottaen osasairauspäivärahakaudella työskenteleviä ja muita osa-aikaisia työntekijöitä on työtuomioistuimen arvion mukaan pidettävä toisiinsa rinnastettavina käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Oikeudellisesti merkityksellisenä seikkana ja myös olennaisena määräyksen tarkoituksen kannalta on tässä yhteydessä pidettävä tosiasiallista työn tekemistä työnantajan hyväksi kahden eri sairauden aiheuttaman työkyvyttömyysjakson välissä. Terveydentilansa perusteella osa-aikaista työtä tekevien ja muiden osa-aikaisten on sairausajan palkan suhteen katsottava olevan tältä osin vertailukelpoisessa tilanteessa. Merkitystä ei ole sillä työnantajapuolen vetoamalla seikalla, että osasairauspäivärahalla työskentelevällä on oikeus osasairauspäivärahaan myös sairauspäiviltä. Koska vertailukelpoisuutta arvioidaan aina tapauskohtaisesti suhteessa kyseessä olevaan etuuteen, myöskään sillä ei ole merkitystä, jos muualla lainsäädännössä osasairauspäivärahalla työskentelevä on asetettu muihin osa-aikaisiin nähden eri asemaan.

Asiassa on siten syntynyt yhdenvertaisuuslain 28 §:ssä tarkoitettu syrjintäolettama.

Yhdenvertaisuuslain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Työnantajapuoli on vedonnut siihen, että työntekijä on ollut työkyvytön työhönsä, eikä hän ole voinut tehdä työtä alkuperäisen työsopimuksensa mukaisesti. Työnantajalla ei ole myöskään ollut tarve teettää osa-aikaista työtä, vaan osa-aikatyöstä on sovittu, jotta voitaisiin tukea työntekijän työkyvyn palautumista. Kohtelu on työnantajapuolen mukaan ollut oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi, koska työntekijä ei ole jäänyt kokonaan vaille taloudellista tukea, sillä hän on saanut sairastumisensa ajalta Kelalta osasairauspäivärahaa.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajapuolen vetoamat seikat eivät ole sellaisia yhdenvertaisuuslain 12 §:ssä tarkoitettuja työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskevia todellisia ja ratkaisevia vaatimuksia, jotka oikeuttaisivat osasairauspäivärahalla työskentelevän työntekijän epäsuotuisamman kohtelun sairausajan palkanmaksussa tilanteessa, jossa työntekijä sairastuu eri sairauteen kuin siihen, jonka vuoksi hän työskentelee osasairauspäivärahalla.

Yhteenvetona edellä todetusta työtuomioistuin toteaa, että asiassa esitetty selvitys ei ole osoittanut osapuolten yhteisesti tarkoittaneen määräyksen tulkinnaksi muuta kuin sen sanamuodosta voi päätellä. Määräyksen sanamuoto taas vastaa kantajan asiassa esittämää tulkintaa. Joka tapauksessa vastaajan tulkinnan on katsottava olevan pakottavan lainsäädännön vastainen.

Kanteen vahvistusvaatimus on edellä lausutuilla perusteilla hyväksyttävä.

Koska A:lla on ollut oikeus sairausajan palkkaan ajalta 24.–26.3.2025 ja vaadittu sairausajan palkan määrä on riidaton, myös kanteessa esitetty suoritusvaatimus on hyväksyttävä. Riidatonta kuitenkin on, että A:lle tuomittavasta sairausajan palkasta tulee vähentää hänen niiltä päivältä saamansa osasairauspäiväraha.

Hyvityssakot

Työnantajan olisi jo työehtosopimuksen sanamuodon perusteella pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa määräystä. Se on tuomittava hyvityssakkoon asiassa.

Työnantajaliiton olisi viimeistään tuomion TT 2026:8 antamisen jälkeen tullut pyrkiä oikaisemaan jäsenyrityksensä virheellinen menettely. Liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan jäsenensä virheellistä tulkintaa asiassa. Tämän vuoksi se on velvollinen maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Kantajan oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus on 9.747,24 euroa. Asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen noin 20 tuntia, ja tuntiveloitusperuste on ollut 260 euroa. Vastaajien asiamies on paljoksunut kantajan asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää tuntimäärää siltä osin kuin se on ylittänyt asioissa 54 ja 55/2025 yhteensä 22 tuntia. Asian laatu ja laajuus huomioiden kantajan asiamiehen ilmoittamaa työtuntimäärää on kuitenkin pidettävä kohtuullisena. Vastaajat on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisina.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1) vahvistaa, että X Oy oli velvollinen maksamaan A:lle työehtosopimuksen 21 §:n mukaisen sairausajan palkan ajalta 24.–26.3.2025

2) velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen 21 §:n mukaista sairausajan palkkaa ajalta 24.–26.3.2025 yhteensä 273,62 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.3.2025 lukien

3) velvoittaa X Oy:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta

4) velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

5) velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.747,24 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Edellä kohdassa 2 tarkoitetusta määrästä (273,62 euroa) on vähennettävä A:n niiltä päiviltä saama osasairauspäiväraha.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä   Markku Saarikoski, Mika Lallo, Kristel Nybondas, Satu Tähkäpää ja Paula Ilveskivi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.