TT 2026:27

Työnantaja oli toiminut vastoin lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräystä ja tuomittiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työnantajaliiton ei katsottu korjanneen jäsenyrityksensä virheellistä soveltamista riittävän nopeasti, ja se tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vahvistusvaatimus tutkittiin myös siltä osin kuin rikkomus oli kohdistunut sopimuksettomalle kaudelle. (Ks. myös TT 1980:7.)

Asia

Palkkaus

Kantaja

Ilmailualan Unioni IAU ry

Vastaajat 

Palvelualojen työnantajat PALTA ry
X Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 15.1.2026

Suullinen valmistelu 10.4.2026

Asia on käsitelty kirjallisessa menettelyssä asianosaisten suostumuksella.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä 13.7.2025–15.1.2027 voimassa olevassa lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

13. LUKU SAIRAUSAIKA JA ÄITIYSVAPAA
14. § Sairausajan palkka
15. Jos työntekijä ei voi tehdä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut tautia tai tapaturmaa tahallisesti tai aiheuttanut sitä rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, maksaa työnantaja hänelle sairausajalta palkkaa. Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella.

[–]

17. LUKU MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

[–]

105. § Pysyväismääräykset ja ohjesäännöt

Jos työnantajan pysyväismääräyksissä tai voimassa olevissa ohjesäännöissä on määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, noudatetaan työehtosopimusta.

[–]

127. § Erimielisyyksien ratkaiseminen
128. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä neuvotellaan ensin työnantajan ja asianomaisen työntekijän tai luottamusmiehen kesken. Ellei sovintoa synny, erimielisyyksistä neuvotellaan pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä.
129. Jos jompikumpi osapuoli esittää paikallisia neuvotteluja edellä tarkoitetuissa tapauksissa, ne aloitetaan mahdollisimman pian, mutta viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut käydään niin, että tarpeetonta viivytystä vältetään. Seuraavan neuvottelutilaisuuden ajankohdasta sovitaan neuvotteluissa.
130. Paikallisissa neuvotteluissa laaditaan kirjalliset muistiot, elleivät osapuolet yhdessä toisin sovi. Muistiot allekirjoittaa kumpikin osapuoli. Muistioissa mainitaan erimielisyyden aihe sekä osapuolten perustellut kannat. Muistiot laaditaan viimeistään kahden viikon kuluessa neuvottelujen päättymisestä.
131. Ellei neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, siirtyy asia liittojen käsiteltäväksi. Kumpikin liitto voi saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Jos liitot niin sopivat, voidaan asia saattaa ratkaistavaksi myös välimiesmenettelyssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimukseen osallisten 31.3.2011 allekirjoittamassa pöytäkirjassa, joka koskee työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 88 §:n (nykyään 93 §) 1. kohdan määräyksen tulkintaa, on todettu seuraavaa:

Käsiteltiin Tes 13 luku 88 § sairausajan palkka tulkintaa kohta alla:
”vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella”

Neuvotteluosapuolet tulkitsevat kyseisen kohdan tarkoittavan sellaista tilannetta, jossa työntekijällä on velvoite käyttää määrättyä lääkäriä.
Velvoite ei voi yleisesti koskea kaikkia yrityksen työntekijöitä.
Velvoite on määräaikainen.

TSL 2 luku 11 §:n mukaan: Työntekijän on pyydettäessä esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 93. §:n sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos hän ei voi tehdä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut sitä rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella. Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella.

Osapuolten kesken on riidatonta, ettei työnantaja voi etukäteen antamallaan ilmoituksella tai ohjeistuksella kollektiivisesti kiistää työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan, jos työntekijä toimittaa työnantajan ohjeistuksesta poikkeavalla tavalla hankitun lääkärintodistuksen, joka kuitenkin osoittaa lääketieteelliseen arvioon perustuen työntekijän olevan sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön työhönsä työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla.

X Oy ei ole maksanut työntekijöilleen A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle sairausajan palkkaa heidän toimittamiensa lääkärintodistusten perusteella. Tämä on perustunut siihen, että työntekijät eivät ole noudattaneet yhtiön sairauspoissaolon myöntämistä koskevaa ohjeistusta.

A:n ja C:n osalta työnantaja on katsonut, että työntekijät olivat toimineet ohjeistuksen vastaisesti hankkimalla sairauspoissaolotodistuksen digivastaanoton kautta, vaikka työnantajan ohjeen mukaan hyväksyttäviä olivat vain fyysiseltä vastaanotolta saadut todistukset.

B:n ja D:n osalta työnantaja on vedonnut siihen, että työntekijät olivat hakeutuneet suoraan työterveyshuoltoon tai lääkärin vastaanotolle ilman työnantajan edellyttämää ennakkokäyntiä työkykyasiantuntijalla (esihenkilön myöntämä poissaolo).

Asiasta on neuvoteltu paikallisesti ja myös liittojen välillä muutoin paitsi B:n osalta, jonka vaatimukset ovat kohdistuneet sopimuksettomalle kaudelle. Liittojen välisissä neuvotteluissa on todettu riidattomaksi, että sairausajan palkka tulee maksaa A:lle, C:lle ja D:lle. Palta on liittojen välillä todennut, että yhtiö tulee maksamaan sairausajan palkan myös B:lle. Työnantaja on maksanut sairausajan palkat korkoineen helmikuussa 2026.

Vastaajat ovat myöntäneet A:n, C:n ja D:n sairausajan palkkaa koskevan vahvistusvaatimuksen oikeaksi. Riitaa on siitä, voidaanko B:n sairausajan palkkaa koskeva vahvistusvaatimus tutkia työtuomioistuimessa. Erimielisyys koskee myös sitä, tuleeko X Oy tuomita hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Palta valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

KANNE

Vaatimukset

Ilmailualan Unioni IAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä ja D:llä on ollut oikeus lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 93. §:n 1. kohdan mukaiseen sairausajan palkkaan toimittamiensa lääkärinlausuntojen perusteella
2. tuomitsee X Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta
3. tuomitsee Palvelualojen työnantajat Palta ry:n maksamaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
4. velvoittaa Palvelualojen työnantajat Palta ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:n oikeudenkäyntikulut 6.906,60 eurolla korkoineen.

Kantaja on peruuttanut kanteen siltä osin kuin kanteessa on vaadittu, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 93. §:n 1. kohdan sisältävällä määräyksellä ”Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella” tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäisellä työntekijällä on velvoite käyttää määrättyä lääkäriä eikä velvoite voi yleisesti koskea kaikkia yrityksen työntekijöitä ja
• velvoittaa X Oy:n maksamaan sairausajan palkkaa A:lle 121,96 euroa korkolain mukaisine korkoineen 29.8.2025 lukien, B:lle 723 euroa korkolain mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, C:lle 131,44 euroa korkolain mukaisine korkoineen 31.1.2025 lukien ja D:lle 136,87 euroa korkolain mukaisine korkoineen 15.10.2025 lukien.

Perusteet

Työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely

X Oy oli ottanut käyttöön kollektiivisen ohjeistuksen, jonka mukaan vain fyysisellä vastaanotolla saadut lääkärintodistukset hyväksyttiin sairausajan palkan perusteeksi. Digivastaanotolta tai etäpalvelusta saadut lääkärintodistukset oli systemaattisesti hylätty, ja tästä käytännöstä oli tiedotettu koko yksikölle sähköpostitse, intranetissä ja viikkopalavereissa. Ohjeistus oli ollut voimassa 1.1.2024 alkaen. Lisäksi työnantaja oli ohjeistanut kesä-heinäkuussa 2025, että työmarkkinatilanteesta johtuen sairauspoissaolon myöntäminen edellytti työnantajan nimeämän ”työkykyasiantuntijan” lupaa. Työkykyasiantuntija voi tarvittaessa ohjata työntekijän todentamaan työkyvyttömyyden terveydenhuollon ammattilaisen todistuksella.

Kollektiivinen ohjeistus oli ristiriidassa työehtosopimuksen 93 §:n 1 kohdan sekä siitä sovitun tulkintaohjeen kanssa. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi vaatia työntekijältä tietyn lääkärin todistusta vain yksittäistapauksessa ja määräaikaisesti, ei koko henkilöstöä koskevana pysyvänä käytäntönä. Työehtosopimuksen 105 §:n mukaan ristiriitatilanteessa tulee noudattaa työehtosopimusta, ei työnantajan omaa ohjeistusta. Työnantajan kollektiivinen ohjeistus ei voi syrjäyttää työehtosopimuksen määräystä, vaan työntekijöiden oikeus sairausajan palkkaan tulee ratkaista työehtosopimusta koskevan määräyksen ja siitä sovitun tulkintaohjeen mukaisesti.

Työnantajan menettely johti konkreettisiin palkan menetyksiin (A 121,96 euroa, B 723 euroa, C 131,44 euroa ja D 136,87 euroa), vaikka työntekijät olivat olleet estyneitä tekemään työtä sairauden vuoksi eivätkä olleet aiheuttaneet tautia tai tapaturmaa työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla. Työntekijöiden toimittamat sairauspoissaolotodistukset olivat olleet luotettavia selvityksiä työkyvyttömyydestä, eikä työnantajalla ollut ollut perusteita niiden sivuuttamiseen. Kenelläkään työntekijöistä ei ole ollut myöskään yhdessä työterveyshuollon kanssa sovittua määräaikaista velvoitetta käyttää määrättyä lääkäriä. Työnantajan menettely oli näin ollen työehtosopimuksen vastaista.

X Oy oli maksanut kanteessa vaaditut sairausajan palkat vasta samalla viikolla kuin sillä ja Paltalla oli määräpäivä toimittaa vastauksensa haasteeseen 13.2.2026.

Kanteen tutkiminen B:n osalta

Kannetta ei tule jättää tutkimatta tai hylätä B:n osalta.

Se, että B:n vaatimusperuste ajoittuu sopimuksettomalle kaudelle, ei estä asian tutkimista työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 1980:7 tutkinut riidan, vaikka vaatimukset perustuivat sopimuksettomalla kaudella sattuneisiin tapahtumiin. Ratkaisusta ilmenee periaate, jonka mukaan työtuomioistuimen toimivalta ei poistu yksinomaan sillä perusteella, että yksittäinen tapahtuma sijoittuu sopimuskausien väliin. Tämä oikeuskäytäntö tukee IAU ry:n kantaa siitä, että B:n tapaus voidaan tutkia riippumatta sopimuksettomasta ajankohdasta.

Paltan väite merkitsisi käytännössä sitä, että työnantaja voisi sopimuksettoman kauden aikana rikkoa työehtosopimuksen jälkivaikutuksen alaisia normatiivisia määräyksiä ilman mahdollisuutta saattaa asiaa liittojen väliseen erimielisyysmenettelyyn tai työtuomioistuimen tutkittavaksi. Työehtosopimusjärjestelmä ei tunne tällaista oikeustilaa. Jälkivaikutuksen tarkoituksena on nimenomaan estää se, että sopimuskatkos heikentäisi työntekijöiden oikeussuojaa tai mahdollistaisi työnantajalle normien sivuuttamisen.

Sairausajan palkkaa koskeva määräys on kuulunut työehtosopimuksen jälkivaikutuksen piiriin, ja sitä koskeva tulkintariita on käsiteltävissä työehtosopimuksen 127. §:n mukaisessa järjestyksessä sekä työtuomioistuimessa.

Lisäksi Paltan väite siitä, että B:n osalta kanne tulisi jättää tutkimatta erimielisyysmenettelyn puuttumisen vuoksi, ei pidä paikkaansa. Työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä on käyty työehtosopimuksen 127. §:n edellyttämät paikalliset erimielisyysneuvottelut myös B:n osalta ja asia on tämän jälkeen siirretty liittojen välisiin neuvotteluihin. Vastoin Paltan väitettä B:n asiaa ei ole jätetty liittotason tarkastelun ulkopuolelle, vaan sitä on käsitelty osapuolten välisissä neuvotteluissa osana samaa kokonaisuutta, joka on koskenut työnantajan sairauspoissaoloja koskevaa kollektiivista menettelyä ja työehtosopimuksen 93. §:n tulkintaa.

B:n osalta kyse ei ole yksittäisestä, työehtosopimuksesta irrallisesta saatavariidasta, vaan työnantajan kollektiivisesta menettelystä sekä työehtosopimuksen 93. §:n tulkinnasta sekä siitä, onko työnantajalla ollut oikeus evätä sairausajan palkka tietyntyyppisen lääkärintodistuksen perusteella. Tällainen riita kuuluu luonteensa puolesta työehtosopimuksen tulkintaa koskevien riitojen ytimeen ja siten työtuomioistuimen toimivaltaan riippumatta siitä, että yksittäinen sairauspoissaolo ajoittuu sopimuksettoman kauden aikaan. Muutoin saman menettelyn lainmukaisuus jouduttaisiin arvioimaan osin työtuomioistuimessa ja osin yleisessä tuomioistuimessa, mikä olisi prosessiekonomisesti kestämätöntä ja omiaan johtamaan ristiriitaisiin ratkaisuihin.

Se, että Palta on erimielisyysneuvottelujen aikana ja nyt oikeudenkäynnin yhteydessä vedonnut sopimuksettomaan kauteen B:n osalta, ei poista sitä tosiseikkaa, että työehtosopimuksen mukainen neuvottelumenettely on tosiasiallisesti käyty, eikä asiassa ole ollut prosessuaalista estettä kanteen nostamiselle.

Hyvityssakot

Vastaajien väite siitä, että työehtosopimuksen 93 §:n 1 kohdan määräyksen ja sitä koskevan vuoden 2011 tulkintaohjeen soveltaminen olisi ollut käsillä olleessa tilanteessa siinä määrin epäselvää, ettei hyvityssakon tuomitsemiselle ole perusteita, ei ole hyväksyttävä. Työehtosopimuksen määräys ja sitä koskeva tulkintaohje eivät sisällä lainkaan sellaista epäselvyyttä, johon vastaajat vetoavat. Ne eivät sisällä minkäänlaista perustetta tai harkintaa siitä, että työnantaja voisi jättää sairausajan palkan maksamatta tilanteessa, jossa työntekijä on toimittanut lääkärinlausunnon ja siitä ilmenee sairauden tai tapaturman aiheuttama työkyvyttömyys. Määräyksen viimeinen virke ja sitä koskeva tulkintaohje koskevat ainoastaan sitä poikkeuksellista tilannetta, jossa työkyvyttömyyden varmentamista voidaan vaatia työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella.

Olennaista on lisäksi, että vastaajat eivät alun perin edes väittäneet työntekijöiden toimittamien lääkärintodistusten olevan lääketieteellisesti epäselviä tai puutteellisia. Sairausajan palkan maksamatta jättäminen perustui yksinomaan työnantajan omaan, kollektiiviseen ohjeistukseen todistusten hankintatavasta ja -kanavasta, ei määräyksen tulkinnan tosiasialliseen epävarmuuteen. Kyse ei siten ole ollut vilpittömästä tai ymmärrettävästä tulkintaerimielisyydestä, vaan työehtosopimuksen määräyksen ja vakiintuneen, vuoden 2011 tulkintaohjeeseen perustuvan soveltamiskäytännön tietoisesta syrjäyttämisestä.

Lisäksi asiassa on kyse neljästä erillisestä tapauksesta, joissa työnantaja on jättänyt sairausajan palkan maksamatta työehtosopimuksen vastaisesti. Kyse ei siten ole yksittäisestä virheestä vaan toistuvasta menettelystä, minkä vuoksi hyvityssakon määräämistä on arvioitava näiden rikkomusten kokonaisuuden perusteella. Tällä on merkitystä myös hyvityssakon määrää arvioitaessa, koska toistuva ja samansisältöinen työehtosopimuksen rikkominen osoittaa menettelyn asteittaista vakavuutta. Tällaisessa tilanteessa määräyksen väitetty epäselvyys ei voi muodostaa perustetta hyvityssakon tuomitsematta jättämiselle.

Työehtosopimuslain mukaan työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, jos selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole sovellettu osapuolten yksimielisen kannan mukaisesti eikä virheellistä soveltamista ole olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjattu sen tultua yhdistyksen tietoon. Käsillä olevassa asiassa sairausajan palkkaa koskeva työehtosopimuksen 93 §:n 1 kohdan määräys ja sitä koskeva vuoden 2011 tulkintaohje ovat olleet sisällöltään selkeitä ja pitkään vakiintuneella tavalla sovellettuja. Palta sai tiedon jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaisesta kollektiivisesta menettelystä viimeistään 13.3.2025, mutta kieltäytyi ryhtymästä valvontatoimiin vedoten 15.3.2025 alkaneeseen sopimuksettomaan kauteen, vaikka määräyksen jälkivaikutus ja vakiintunut tulkinta säilyivät voimassa. Pelkkä sopimukseton kausi ei poista yhdistyksen valvontavelvollisuutta, kun kyse on sopimuskaudella alkaneesta, tiedossa olevasta, selvästä ja merkityksellisestä työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä.

Vaikka Palta myöhemmin loka-marraskuussa 2025 liittojen välisissä neuvotteluissa myönsi, että työntekijöillä on ollut oikeus sairausajan palkkaan, se ei tästä huolimatta valvonut tehokkaasti sitä, että jäsenyritys korjaa menettelynsä viivytyksettä. Työnantaja maksoi sairausajan palkat vasta helmikuussa 2026, eli lähes vuoden sen jälkeen, kun asia oli tullut Paltan tietoon ja useita kuukausia sen jälkeen, kun Palta itse oli hyväksynyt vaatimusten oikeellisuuden. Valvonta on siten ollut passiivista ja tehotonta eikä ole täyttänyt työehtosopimuslain edellyttämää nopeaa ja vaikuttavaa puuttumisvelvollisuutta. Näin ollen Palta on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, ja sille on perusteet tuomita työehtosopimuslain mukainen hyvityssakko.

Vaikka työehtosopimuslain mukainen hyvityssakkotehoste ei vakiintuneen kannan mukaan tule sovellettavaksi pelkästään jälkivaikutuksen aikana tapahtuneeseen yksittäiseen menettelyyn, tämä ei estä B:n tapauksen tutkimista eikä sen huomioon ottamista asiassa. B:n tapaus ei ole irrallinen, vaan osa samaa työnantajan kollektiivista menettelyä, joka on alkanut ja jatkunut myös sopimuskaudella.

Tämän vuoksi B:n tapausta voidaan ja tulee arvioida osana kyseistä kokonaisuutta, erityisesti arvioitaessa työehtosopimuksen rikkomisen toistuvuutta, kestoa ja vakavuutta. Jälkivaikutuksen tarkoitus huomioon ottaen työnantajan menettelyä ei voida pilkkoa siten, että sopimuksettomalle kaudelle ajoittuva osa jäisi kokonaan vailla merkitystä hyvityssakon kokonaisharkinnassa.

Oikeudenkäyntikulut

IAU ry:n kanne ei ole ollut tarpeeton, vaan se on perustunut todelliseen työehtosopimuksen tulkintariitaan sekä työnantajan kollektiivisen, työehtosopimuksen vastaisen menettelyn oikaisemiseen. Oikeudenkäynnin vireillepanohetkellä vastaajat eivät olleet korjanneet menettelyään, eikä työntekijöiden oikeutta sairausajan palkkaan ollut turvattu vapaaehtoisesti, minkä vuoksi IAU ry:llä on ollut perusteltu oikeussuojan tarve saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen IAU ry:tä ei voida velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikuluja, vaan vastaajat ovat velvollisia korvaamaan IAU ry:n oikeudenkäyntikulut.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat

• myöntäneet kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimuksen oikeaksi A:n, C:n ja D:n osalta
• vaatineet, että kanne jätetään tutkimatta B:n osalta, ja
• vaatineet, että kanne hylätään muilta osin.

Lisäksi ne ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Ilmailualan Unioni IAU ry:n korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 5.040 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantajan menettely

Vastaajat ovat myöntäneet, että työntekijöillä on ollut oikeus sairausajan palkkaan. Yhtiö on jo maksanut mainitut saatavat kaikkien mainittujen henkilöiden osalta.

Asiassa on käyty työehtosopimukseen osallisten liittojen välisiä erimielisyysneuvotteluja A:n, C:n sekä D:n osalta 2.10.2025 alkaen. Neuvottelujen aikana osapuolet ovat päätyneet toteamaan riidattomaksi sen, että mainittujen henkilöiden sairausajan palkka tulee maksaa. Palta on ollut siinä käsityksessä, että sairausajan palkkaa koskevat A:n, C:n ja D:n vaatimukset ovat tulleet ratkaistuksi liittojen välillä. Tämän muodolliseksi vahvistamiseksi Palta on lähestynyt 9.12.2025 IAU:ta asiakirjaluonnoksella, jonka myötä erimielisyysasiat olisi voitu todeta päättyneiksi ja maksamatta jäänyt sairausajan palkka maksaa työntekijöille. IAU ei miltään osin ole vastannut Paltan lähettämään asiakirjaluonnokseen, jolla sairausajan palkkaa koskevat erimielisyydet olisi ratkaistu lopullisesti.

B:tä koskevat kannevaatimukset

B:n osalta kanteen vaatimukset kohdistuvat ajankohtaan, jolloin työehtosopimus ei ole ollut voimassa (4.–11.7.2025). Sopimuksettoman kauden aikaisia vaatimuksia ei voida käsitellä varsinaisessa liittojen välisessä erimielisyysmenettelyssä, mikä olisi prosessinedellytys asian saattamiseksi työtuomioistuinkäsittelyyn. Sopimuksettoman kauden aikaisia vaatimuksia ei ylipäätään voida saattaa käsiteltäväksi työtuomioistuimeen, vaan asian oikea forum olisi yleinen tuomioistuin.

Edellä todetusta huolimatta Palta on todennut liittojen välillä, että myös B:n osalta yhtiö tulee maksamaan maksamatta jääneen palkan sairausajalta.

Hyvityssakot

Asiassa ei tule tuomita vastaajille hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta taikka valvontavelvollisuuden mukaisesta laiminlyönnistä.

Vaikka asiaan liittyvä työehtosopimusmääräys ja siihen liittyvä tulkintaohje on itsessään ollut selkeä ja riidaton, ei sen soveltuminen yhtiössä käsillä olleeseen riitaan ole ollut alun perin selvä. Asiassa on ollut alun perin epäselvää etävastaanotoilta hankittujen lääkärintodistusten asianmukaisuus sekä muun muassa yhtiön tilapäinen käytäntö työterveyshuollon hakeutumiseen liittyen. Etävastaanottoa ei ole ylipäätään ollut käytössä liittojen välisen tulkintaohjeen laatimisen aikaan. Myöskään tulkintaohje ei ole suoraan ottanut kantaa työterveyshuoltoon hakeutumiseen liittyen. Näihin asioihin on saatu riittävä selvitys liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa vasta sen jälkeen, kun kaikki asian tapahtumakulkuun liittyvät tosiasiat on saatu selvitetyiksi.

Työtuomioistuin on ottanut ratkaisussa TT 2025:30 kantaa hyvityssakkoja koskevaan kysymykseen tilanteessa, jossa työehtosopimuksen solmineet liitot ovat kanteen nostamisen jälkeen päätyneet yksimielisyyteen riidasta. Nyt käsillä oleva tapaus poikkeaa mainitusta ratkaisusta olennaisesti, sillä liitot ovat tosiasiassa jo keskinäisten neuvottelujensa aikana päätyneet noin kahden kuukauden kuluessa yksimielisyyteen kaikista kanteessa mainituista suoritus- ja vahvistusvaatimuksista, minkä on katsottava tarkoittavan liiton toteuttaneen valvontavelvollisuuttaan tehokkaasti. Liitot eivät ole jääneet asiassa erimielisiksi. On varsin tavanomaista, että liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa käsiteltävän asiakokonaisuuden olosuhteet ja tosiseikat selviävät vasta neuvottelujen kuluessa, vaikka riidan taustalla olevasta työehtosopimusmääräyksen sisällöstä ei olisikaan varsinaisesti epäselvyyttä tai riitaa. Ennenaikaisen ja tarpeettomaksi osoittautuneen kanteen nostaminen tulee käsittää moitittavana toimintana työehtosopimusjärjestelmää sekä siihen sisältyvää erimielisyysneuvotteluprosessia kohtaan.

Hyvityssakon tuomitsematta jättämistä tukee myös se, että kaikki kanteessa vaaditut suoritusvaatimukset on jo maksettu työntekijöille.

Huomioon on otettava myös jäljempänä oikeudenkäyntikulujen osalta todettu.

Oikeudenkäyntikulut

IAU ry on saattanut kanteessa kerrotun asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi, vaikka Palta ja IAU ovat käyneet liittojen välisiä erimielisyysneuvotteluja 2.10.2025 alkaen ja päätyneet jo niiden aikana yksimielisesti siihen, että neuvotteluissa käsitellyt sairausajan palkkaa koskevat vaatimukset ovat riidattomia.

Työehtosopimuksen 127. §:n 4 kohdan mukaan syntyneen erimielisyyden voi saattaa työtuomioistuimeen, ellei neuvotteluissa päästä yksimielisyyteen. Asianmukainen menettely olisi siten edellyttänyt asian selvittämistä ja erimielisyysneuvottelujen loppuun saattamista. Toisin kuin kanteessa on väitetty, osapuolet eivät ole neuvottelujen aikana loppuun saakka pitäytyneet omissa kannoissaan, vaan liittojen välillä käsitelty erimielisyys on todellisuudessa jo ratkaistu sovinnollisesti, vaikka asian päättävää asiakirjaa ei lopullisesti ole laadittu tai allekirjoitettu. Asiakirjan laatimatta jättäminen on ollut seurausta IAU:n passiivisuudesta. IAU ei miltään osin ole vastannut Paltan 9.12.2025 lähettämään asiakirjaluonnokseen, jolla sairausajan palkkaa koskevat erimielisyydet olisi ratkaistu lopullisesti.

Kannevaatimuksessa alun perin esitetty ensimmäinen vahvistusvaatimus on pääasiallisesti riidaton lukuun ottamatta yhtä sanaa koskevan lisäyksen merkitystä, minkä vuoksi asiassa ei voi olla tarvetta oikeudenkäynnille. B:n osalta kiistäminen perustuu ainoastaan vahvistus- ja suoritusvaatimuksen prosessuaalisten edellytysten puuttumiseen.

Paltan todettua tämän ja yhtiön sittemmin maksettua sairausajan palkat kokonaisuudessaan IAU ry:llä ei ole ollut oikeussuojan tarvetta kanteelleen.  Kyse on tarpeettomasta oikeudenkäynnistä, minkä vuoksi kantaja on tuomittava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyysmuistio A 17.10.2025

2. Erimielisyysmuistio B 17.10.2025

3. Erimielisyysmuistio C 14.3.2025

4. Erimielisyysmuistio D 17.10.2025

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Paltan 9.12.2025 IAU:lle lähettämä asiakirjaluonnos

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistusvaatimus

Vastaajat ovat myöntäneet kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen oikeaksi siltä osin kuin se on koskenut A:ta, C:tä ja D:tä. Vaatimus on hyväksyttävä myöntämisen perusteella.

B:n osalta vastaajat ovat vaatineet, että kanne jätetään tutkimatta, koska hänen osaltaan kanteen vaatimukset kohdistuvat ajankohtaan 4.–11.7.2025, jolloin työehtosopimus ei ole ollut voimassa. Vastaajat ovat vedonneet myös siihen, että edellä mainitusta syystä B:n osalta asiassa ei ole tullut käydä erimielisyysneuvotteluja, mikä olisi prosessinedellytys asian saattamiseksi työtuomioistuinkäsittelyyn.

Työtuomioistuin toteaa, että se voi tutkia työehtosopimusmääräyksen tulkintaa koskevan vahvistuskanteen, vaikka konkreettinen erimielisyys koskisi sopimuksettomana aikana sattuneita tapahtumia (TT 1980:7). Kuten kantaja on lisäksi todennut, työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä on käyty paikalliset erimielisyysneuvottelut myös B:n osalta (K2), ja asia on tämän jälkeen siirretty liittojen välisiin neuvotteluihin. Liittojen välisissä neuvotteluissa B:n asian on katsottava olleen osa sitä samaa erimielisyyskokonaisuutta, joka on koskenut työnantajan sairauspoissaoloja koskevaa kollektiivista ohjeistusta ja työehtosopimuksen 93. §:n tulkintaa. Palta onkin esittänyt liittojen välillä kannanottonsa myös B:n osalta. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole estettä tutkia kannetta myös B:n osalta.

Asiassa on riidatonta, että X Oy ei ole maksanut B:lle palkkaa ajanjaksolta 4.–11.7.2025 hänen toimittamansa lääkärintodistuksen perusteella. Tämä on perustunut siihen, että B ei ole noudattanut sairauspoissaolon myöntämistä koskevaa ohjeistusta vaan hakenut sairauspoissaolotodistuksen suoraan työterveydestä ilman työnantajan edellyttämää ennakkokäyntiä työkykyasiantuntijalla.

D on toiminut vastaavalla tavalla kuin B. D:n osalta vastaajat ovat myöntäneet vahvistusvaatimuksen oikeaksi. Erimielisyysneuvotteluissa Palta on edellä todetusti todennut, että myös B:n osalta yhtiö tulee maksamaan maksamatta jääneen palkan sairausajalta. Myös B:llä on siten ollut oikeus sairausajan palkkaan, ja vahvistusvaatimus tulee hyväksyä myös hänen osaltaan.

Hyvityssakot

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 93. §:n 1 kohdan mukaan jos työntekijä ei voi tehdä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut tautia tai tapaturmaa tahallisesti tai aiheuttanut sitä rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, maksaa työnantaja hänelle sairausajalta palkkaa. Vaadittaessa se varmennetaan työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella.

Osallisten 31.3.2011 allekirjoittaman pöytäkirjan mukaan neuvotteluosapuolet tulkitsevat edellä mainitun määräyksen viimeisen virkkeen tarkoittavan sellaista tilannetta, jossa työntekijällä on velvoite käyttää määrättyä lääkäriä. Velvoite ei voi yleisesti koskea kaikkia yrityksen työntekijöitä. Velvoite on määräaikainen.

Asian taustasta ilmenevin tavoin osapuolten kesken on riidatonta, ettei työnantaja voi etukäteen antamallaan ilmoituksella tai ohjeistuksella kollektiivisesti kiistää työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan, jos työntekijä toimittaa työnantajan ohjeistuksesta poikkeavalla tavalla hankitun lääkärintodistuksen, joka kuitenkin osoittaa lääketieteelliseen arvioon perustuen työntekijän olevan sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön työhönsä työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetulla tavalla.

Vastaajayhtiö on 1.1.2024 alkaen ottanut käyttöön kollektiivisen ohjeistuksen, jonka mukaan vain fyysisellä vastaanotolla saadut lääkärintodistukset on hyväksytty sairausajan palkan perusteeksi. Digivastaanotolta tai etäpalvelusta saadut lääkärintodistukset on hylätty, ja tästä käytännöstä on tiedotettu koko yksikölle sähköpostitse, intranetissä ja viikkopalavereissa. Lisäksi työnantaja on ohjeistanut kesällä 2025, että työntekijät eivät voi hakeutua suoraan työterveyshuoltoon tai lääkärin vastaanotolle ilman ennakkokäyntiä työnantajan nimeämällä työkykyasiantuntijalla. (K1–K4.)

Vastaajayhtiö ei ole maksanut kanteessa tarkoitetuille työntekijöille sairausajan palkkaa heidän toimittamiensa lääkärintodistusten perusteella, koska he eivät ole noudattaneet yhtiön sairauspoissaolon myöntämistä koskevaa edellä selostettua ohjeistusta.

Vastaajapuolen mukaan työehtosopimusmääräys ja siihen liittyvä tulkintaohje on sinänsä ollut selkeä ja riidaton, mutta sen soveltuminen yhtiössä käsillä olleeseen riitaan ei ole ollut alun perin selvä. Asiassa on vastaajapuolen mukaan ollut epäselvää etävastaanotoilta hankittujen lääkärintodistusten asianmukaisuus sekä muun muassa yhtiön tilapäinen käytäntö työterveyshuoltoon hakeutumiseen liittyen. Näihin asioihin on vastaajapuolen mukaan saatu riittävä selvitys liittojen välisessä erimielisyysneuvottelussa vasta sen jälkeen, kun kaikki asian tapahtumakulkuun liittyvät tosiasiat on saatu selvitetyiksi.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajan on tullut perustellusti tietää rikkovansa selvää ja yksiselitteistä työehtosopimusmääräystä, kun se on ottanut käyttöön edellä kuvatun kaltaisen ohjeistuksen, jonka perusteella sairausajan palkkaa ei ole maksettu yksinomaan siitä syystä, että työntekijä on toiminut vastoin kyseistä ohjeistusta. Se on tuomittava työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon asiassa.

Siltä osin kuin työnantajan ohjeistus on koskenut digivastaanotolta tai etäpalvelusta saatuja lääkärintodistuksia, Palta on saanut tiedon jäsenyrityksensä menettelystä viimeistään 13.3.2025. Sopimuskausi on alalla päättynyt 15.3.2025, ja uusi sopimuskausi on alkanut 13.7.2025. Liittojen väliset erimielisyysneuvottelut asiassa on aloitettu 2.10.2025. Neuvotteluissa on loka-marraskuun aikana 2025 päädytty siihen, että kanteessa tarkoitetuilla henkilöillä on ollut oikeus sairausajan palkkaan. Työnantaja on maksanut sairausajan palkat korkoineen helmikuussa 2026.

Työtuomioistuin toteaa, että valvontavelvollisuuden täyttäminen edellyttää valvontavelvollisen ryhtyvän heti työehtosopimuksen määräysten rikkomisesta tiedon saatuaan toimenpiteisiin rikkomisen estämiseksi tai lopettamiseksi. Se sattumanvarainen seikka, että sopimuskausi on ollut juuri päättymässä, ei poista valvontavelvollisen velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin sopimuskaudella sattuneen rikkomuksen oikaisemiseksi. Työnantaja on tässä asiassa maksanut sairausajan palkat lähes vuosi sen jälkeen, kun asia on tullut Paltan tietoon. Olosuhteet ja viivästyksestä esitetty selvitys huomioon ottaen Paltan ei voida katsoa korjanneen jäsenyrityksensä virheellistä soveltamista riittävän nopeasti. Palta on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla.

Hyvityssakkoa tuomitessaan työtuomioistuin on ottanut huomioon sen, että B:tä koskevilta osin työehtosopimusta on kesällä 2025 noudatettu niin sanotun jälkivaikutuksen nojalla, eikä jälkivaikutukseen liity työehtosopimuslain mukaisia oikeusvaikutuksia, kuten hyvityssakkotehostetta. Työnantajan työehtosopimuksen vastainen ohjeistus on kuitenkin ollut koko ajan voimassa ja menettely on jatkunut myös uudella sopimuskaudella, kun työnantaja on jättänyt maksamatta sairausajan palkkaa D:lle sairauslomapäivältä 17.7.2025 (K4) ja A:lle sairauslomapäivältä 11.8.2025 (K1).

Hyvityssakkojen määrän osalta on otettu huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin.

Kantaja on peruuttanut kanteessa alun perin esitetyn vahvistusvaatimuksen osapuolten päästyä yhteisymmärrykseen työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta. Myös kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset on peruutettu työnantajan maksettua vaaditut sairausajan palkkasaatavat. Kanne on jätettävä näiltä osin sillensä. Muilta osin kantajan vaatimukset on hyväksytty.

Vastaajat ovat katsoneet, että kyse on ollut tarpeettomasta oikeudenkäynnistä, koska alun perin esitetty työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa koskeva vahvistusvaatimus on ollut riidaton yhtä sanaa lukuun ottamatta ja koska osapuolet olivat neuvotteluissa päätyneet siihen, että kanteessa tarkoitetuilla työntekijöillä on ollut oikeus sairausajan palkkaan (V1).

Työtuomioistuin toteaa, että kantajan oikeussuojan tarve asiassa on liittynyt ennen muuta työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seuraamukseen. Kantajalla on ollut intressi saattaa työtuomioistuimen tutkittavaksi, tuleeko vastaajat tuomita hyvityssakkoihin asiassa. Kantaja on tältä osin voittanut asian. Työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi, että vastaajat velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

• vahvistaa, että A:lla, B:llä, C:llä ja D:llä on ollut oikeus lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 93. §:n 1. kohdan mukaiseen sairausajan palkkaan toimittamiensa lääkärinlausuntojen perusteella
• tuomitsee X Oy:n maksamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta
• tuomitsee Palvelualojen työnantajat Palta ry:n maksamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:lle hyvityssakkoa 4.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
• velvoittaa Palvelualojen työnantajat Palta ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:n oikeudenkäyntikulut 6.906,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanne jätetään sillensä peruutetuilta osiltaan.

Palvelualojen työnantajat Palta ry:n ja X Oy:n yhteinen oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Juha Teerimäki, Kristel Nybondas, Samuli Hiilesniemi ja Anna Tapio jäseninä. Esittelijä on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.