TT 2026:31

Kysymys siitä, oliko kuntayhtymä menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten vastaisesti määritellessään mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden tehtävän vaativuuden uudelleen ja tuliko sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtainen palkka määräytyä paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustason 2 vai matalammin palkatun tason 3 mukaisesti. Välituomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että asiassa oli menetelty virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti ja että tehtävä tuli sijoittaa vaativuustasolle 2. Kannevaatimukset hyväksyttiin.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaaja

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT

Kuultava

Pohjois-Savon hyvinvointialue

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 19.12.2025

Suullinen valmistelu 13.3.2026

Pääkäsittely 29.5.2026

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (1.4.2020–28.2.2022) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

II luku Palkkaus

[- -]

9 § Tehtäväkohtainen palkka

1 mom. Viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus.

Soveltamisohje

1 Tehtäväkuvaus tehtävän vaativuuden arviointia varten

[- -]

Tehtäväkuvauksen vahvistaa työnantaja. Se ei ole työsopimuksen osa ja työnantaja voi siten tarvittaessa tarkistaa sitä. Vahvistetusta tehtävänkuvauksesta annetaan kopio ao. viranhaltijalle/työntekijälle hänen pyynnöstään. Työntekijän tehtävien olennaisesta muuttamisesta ks. I luvun 10 § ja viranhaltijan tehtävien olennaisesta muuttamisesta, ks. laki kunnallisesta viranhaltijasta 23 § (viittausmääräys).

[- -]

Työntekijöiden/viranhaltijoiden tehtäväkuvaukset pidetään ajantasaisena. Kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtävänkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin, (ks. palkkausluvun 10 § Olennainen muutos tehtävässä).

2 Vaativuustekijät

Tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen (tiedot, taidot, harkinta), työn vaikutukset ja vastuu (laajuus, pysyvyys, johtaminen ja vaikutukset toimintaedellytyksiin) sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot (vuorovaikutus, ihmissuhdevaatimukset) ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä.

Osaaminen

Osaaminen kuvaa työn edellyttämien koulutuksella ja työkokemuksella hankittujen keskeisten tietojen ja taitojen syvyyttä, laajuutta ja monipuolisuutta sekä työn edellyttämää harkinnan itsenäisyyttä. Tietojen osalta arvioidaan työn edellyttämää koulutusta (ammatillinen peruskoulutus, jatko- ja täydennyskoulutus) ja ammatinhallinnan edellyttämää uuden tiedon hankkimista. Taitojen osalta arvioidaan työn edellyttämää työkokemuksella saavutettua osaamisen syvyyttä ja monipuolisuutta sekä erityisosaamista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Työn edellyttämien taitojen vaativuuteen vaikuttaa myös se, missä määrin työ edellyttää useiden eri tehtäväalueiden hallintaa tai monien asioiden yhtäaikaista hallintaa taikka toisistaan poikkeavien tietojen ja taitojen hallintaa. Harkinnan osalta arvioidaan työn edellyttämää itsenäisen harkinnan tasoa, johon vaikuttaa ohjeiden määrä ja laatu. Harkinta kuvaa myös tavoitteenasettelun itsenäisyyttä ammattialan ja organisaation arvoista ja tavoitteista.

Työn vaikutukset ja vastuu

Työn vaikutukset ja vastuu kuvaavat niitä vaikutuksia ja sitä merkitystä, joka työllä on kuntalaisten/asiakkaiden ja työyhteisön fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin. Vaikutuksia arvioidaan kohteiden laajuuden (erilaisuus, määrä) ja vaikutusten pysyvyyden (pitkäkestoisuus, muutettavuus) kannalta. Asiantuntija-, johtamis- ja esimiestyössä korostuvat toimintaedellytyksiä, tuloksellisuutta, vaikuttavuutta sekä työyhteisöjen toimivuutta koskeva vaikuttaminen ja vastuu. Toimintaedellytyksiin vaikuttamista ilmenee kaikilla organisaatiotasoilla.

Yhteistyötaidot

Yhteistyötaidot kuvaavat asiakassuhteissa ja työyhteisössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhdevaatimuksia. Vuorovaikutuksen osalta arvioidaan työn edellyttämää viestinnän ja kommunikoinnin oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta. Ihmissuhdevaatimusten osalta arvioidaan työn edellyttämää vaatimusta asettua toisen ihmisen tilanteeseen.

Työolosuhteet

Työolosuhteilla tarkoitetaan työhön kiinteästi liittyviä tavanomaisesta poikkeavia henkisiä ja fyysisiä työolosuhdetekijöitä, joita ei voida työsuojelutoimenpitein poistaa.

[- -]

4 Arviointijärjestelmä ja arviointi

Vaativuustekijöiden pohjalta tehdään arviointijärjestelmä, jonka avulla tehtävien vaativuuden arviointi voidaan suorittaa.

Suositeltavaa on käyttää tehtävien vaativuuden kokonaisarviointia, joka perustuu ennalta määriteltyihin objektiivisiin vaativuustekijöihin.

Eri vaativuustekijöillä voi olla erilaiset painoarvot. Työn edellyttämällä osaamisella on suurin painoarvo.

Tehtävien vaativuuden arvioinnin kohteena ovat samanaikaisesti saman työnantajan samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvat tehtävät ja näiden tehtävien keskinäinen vertailu. Tehtävien vaativuuden arviointi voidaan ulottaa koskemaan kunkin palkkaliitteen eri palkkahinnoittelukohdassa olevia tehtäviä, jotka ovat vertailukelpoisia keskenään, esim. ruokapalveluhenkilöstön palkkahinnoittelukohdissa 06RUO020–06RUO060. Paikallisesti voidaan kuitenkin käyttää myös laajempaa vertailua, mikäli sitä yhteisesti pidetään tarkoituksenmukaisena.

Ennen uuden arviointijärjestelmän käyttöönottoa tai arviointijärjestelmää muutettaessa asiasta neuvotellaan niiden luottamusmiesten kanssa, joiden edustamiin viranhaltijoihin/työntekijöihin arviointijärjestelmää tullaan soveltamaan. Arviointijärjestelmästä päättää viime kädessä työnantaja. Arviointijärjestelmästä tehdään kirjallinen kuvaus ja sen sisällöstä tiedotetaan viranhaltijoille/työntekijöille.

Arviointijärjestelmän toimivuutta on arvioitava säännöllisesti.

Kokonaisarviointi suoritetaan mahdollisimman yhteismitallisesti ja yhdenmukaisin perustein.

Kokonaisarviointi perustuu

• kirjalliseen tehtävän vaativuuden arviointia varten tehtyyn tehtäväkuvaukseen (ks. kohta 1),
• vaativuustekijöihin (ks. kohta 2),
• tehtävän vaativuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin (koulutus, lisätehtävä ja -vastuu, esimiesasema) (ks. kohta 3),
• arviointijärjestelmään (ks. kohta 4).

Tehtäväkohtainen palkka määritellään kokonaisarvioinnin perusteella (ks. kohta 5).

Toimivaltainen viranomainen voi rajata palkkausluvun 17 §:n mukaiset työnantajan edustajat arviointijärjestelmän ulkopuolelle.

Tarkoituksena on, että tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset ratkaistaan paikallisesti.

5 Tehtäväkohtaisesta palkasta päättäminen

Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon.

Tavoitteena on, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa.

Se, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuusvertailussa ei löydy olennaisia vaativuuseroja, ei merkitse sitä, että käytetään automaattisesti palkkahinnoittelukohdan peruspalkkaa. Työnjako on voitu tehdä siten, että kaikille kyseiseen palkkahinnoittelukohtaan kuuluville on määrätty vaativampia ja vähemmän vaativia tehtäviä, kokonaisvaativuuden ollessa suunnilleen sama. Tällöin kaikkien tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla suunnilleen samalla tasolla, mutta taso voi ylittää selvästikin peruspalkan. Toisaalta samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuuksissa voi olla merkittäviäkin eroja, minkä seurauksena myös tehtäväkohtaisessa palkassa voi olla merkittäviä suuruuseroja.

Tehtäväkohtaisen palkan tasoon vaikuttavat tehtävien vaativuuden lisäksi mm. paikkakunnan ja ao. ammattialan yleinen palkkataso sekä työnantajan noudattamat palkkapoliittiset periaatteet.

Toimivaltainen viranomainen päättää tehtäväkohtaisen palkan tasosta. Työntekijän osalta tehtäväkohtaisesta palkasta sovitaan työsopimuksella. Tehtäväkohtainen palkka voidaan määritellä uudelleen uutta viranhoitomääräystä annettaessa ja uutta työsopimusta tehtäessä esim. sijaisuuksia jatkettaessa.

Palkkahinnoittelun ulkopuolisten viranhaltijoiden/työntekijöiden palkka määritellään palkkausluvun 8 §:n mukaisesti. Työnantajan edustajien palkka määritellään palkkausluvun 17 §:n mukaisesti.

[- -]

10 § Olennainen muutos tehtävissä

1 mom.

Jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

[- -]

Soveltamisohje (1 mom. ja 2 mom.)

Tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla mm. siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Jos tehtäviä muutetaan määräajaksi ja uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi, tehtäväkohtainen palkka alenee välittömästi em. määräajan päätyttyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A, B, C ja D ovat työskennelleet sosiaalityöntekijän tehtävissä Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Sosiaalityöntekijät ovat siirtyneet kuntayhtymästä liikkeen luovutuksella Pohjois-Savon hyvinvointialueelle 1.1.2023 lukien.

Kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät ovat kuuluneet KVTES:n 2020–2021 liitteen 4 mukaisen hinnoittelutunnuksen 04SOS04A (sosiaalityön asiantuntijatehtävät) piiriin.

Kuntayhtymässä käytössä olleessa paikallisessa arviointijärjestelmässä hinnoittelutunnuksessa 04SOS04A on ollut neljä vaativuustasoa (jatkossa TVA-taso). TVA-taso 1 on ollut korkeimmin palkattu. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijät oli ennen 1.5.2020 sijoitettu TVA-tasolle 2. Samalle tasolle oli sijoitettu aikuissosiaalityössä, perhesosiaalityössä, vammaispalveluissa, perheneuvolassa ja gerontologiassa työskennelleet sosiaalityöntekijät. Tehtäväkohtainen palkka oli 2.915,87 euroa kuukaudessa.

Kuntayhtymässä päivitettiin keväällä 2020 palkkausjärjestelmää siten, että hinnoittelutunnuksen 04SOS04A TVA-tasojen pisterajat tarkistettiin. Lisäksi TVA-ryhmässä arvioitiin uudelleen kaikkien hinnoittelutunnuksen piirissä olleiden työn vaativuus. Uudelleen arviointi tehtiin pisteyttämällä tehtävänkuvat osavaativuustekijöittäin asteikolla 1–3. Osavaativuustekijät olivat KVTES:n II luvun 5 §:n mukaisesti koulutus, taidot, harkinta, työn vaikutukset, vastuu, vuorovaikutustaidot ja ihmissuhdevaatimukset. Kunkin tehtävän pisteet syötettiin excel-sovellukseen, mistä saatiin kertoimen kautta tehtävän kokonaisvaativuus. TVA-ryhmä sijoitti tehtävät TVA-tasoille kokonaisvaativuuden perusteella. Muutokset tulivat voimaan 1.5.2020 lukien.

Muutoksen myötä työnantaja alkoi maksaa kullakin TVA-tasolla aiempaa korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa. Palkat ylittivät hinnoittelutunnuksen alarajan.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijän tehtävät arvioitiin tehtävien vaativuuden arvioinnissa TVA-tasolle 3 kun taas aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön, vammaispalveluiden, perheneuvolan ja gerontologian sosiaalityöntekijän tehtävät arvioitiin TVA-tasolle 2. Tämän johdosta aiemmin samaa tehtäväkohtaista palkkaa saaneiden sosiaalityöntekijöiden välille syntyi palkkaero. Muutos johtui pisterajojen tarkistuksesta sekä siitä, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät saivat osavaativuustekijöistä ”vastuu” ja ”harkinta” molemmista vain yhden pisteen, kun taas perhesosiaalityön, vammaispalveluiden ja gerontologian sosiaalityöntekijät kaksi pistettä kuten aiemminkin. Aiemmin myös mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijän tehtävässä ”vastuusta” ja ”harkinnasta” oli saanut kaksi pistettä. Perheneuvolan osalta korostuivat ”taidot” ja ”vastuu” (molemmista kaksi pistettä). Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijän tehtävässä korostui vain ”taidot” (kaksi pistettä).

Kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden tai verrokkien tehtävien sisältöä ei muutettu tässä yhteydessä eikä uusia tehtävänkuvauksia laadittu. Myöskään paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustekijöitä ei muutettu.

Kantaja on katsonut, että työnantajalla ei ollut perusteita arvioida kanteessa tarkoitettuja sosiaalityöntekijöitä ja mainitulla tavalla TVA-tasolle 2 sijoitettuja sosiaalityöntekijöitä eri vaativuustasoille ja siten muodostaa heidän välilleen tehtäväkohtaisen palkan eroa. Kantaja on katsonut työnantajan muutoinkin menetelleen KVTES:n vastaisesti arvioidessaan vaativuutta uudelleen, vaikka tehtävät eivät olleet muuttuneet. Työnantajapuoli on katsonut, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden tehtävien kokonaisuus oli vähemmän vaativa kuin TVA-tasolle 2 arvioitujen sosiaalityöntekijöiden tehtävät. Työnantajapuolen mukaan KVTES:ssä ei myöskään kielletä arviointijärjestelmän päivittämistä tai tehtävien vaativuuden uudelleen arviointia käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tehtäväkohtaista palkkaa korotetaan.

Asiassa on käyty paikallisneuvottelut 13.4.2021 ja keskusneuvotteluita ajalla 6.9.2022–16.12.2024.

Välituomiolla ratkaistaan kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä menetteli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten vastaisesti määritellessään sosiaalityöntekijöille A, B, C ja D tehtävän vaativuuden uudelleen 1.5.2020 lukien, vaikka tehtävät eivät olleet muuttuneet
2. vahvistaa, että A:n, B:n, C:n ja D:n tehtäväkohtaisen palkan tuli 1.5.2020 lukien määräytyä Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustasolle 2
3. vahvistaa, että Pohjois-Savon hyvinvointialue on velvollinen maksamaan A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle 1.5.2020 lukien kultakin kalenterikuukaudelta palkkaa määrän, joka saadaan, kun vaativuustason 2 mukaisesta tehtäväkohtaisesta palkasta kokemuslisineen vähennetään kyseiseltä kalenterikuukaudelta maksettu tehtäväkohtainen palkka kokemuslisineen, ja vahvistaa, että kullekin tällaiselle palkkaerälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko siitä kalenteripäivästä lukien kuin kyseisen kalenterikuukauden palkka on kulloinkin maksettu
4. velvoittaa Pohjois-Savon kuntayhtymän maksamaan puuttuvia palkkasaatavia

a. A:lle ajalta 1.5.2020–31.5.2023 yhteensä 3.087,12 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

80,92 eurolle                 15.5.2020 alkaen

80,92 eurolle                 15.6.2020 alkaen

80,92 eurolle                 15.7.2020 alkaen

81,91 eurolle                 14.8.2020 alkaen

81,91eurolle                  15.9.2020 alkaen

81,91eurolle                  15.10.2020 alkaen

81,91eurolle                  13.11.2020 alkaen

81,91eurolle                  15.12.2020 alkaen

81,91eurolle                  15.1.2021 alkaen

81,91eurolle                  15.2.2021 alkaen

81,91 eurolle                 15.3.2021 alkaen

82,72 eurolle                15.4.2021 alkaen

83,39 eurolle                14.5.2021 alkaen

83,39 eurolle                15.6.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.7.2021 alkaen

83,39 eurolle                 13.8.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.9.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.10.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.11.2021 alkaen

83,39 eurolle                15.12.2021 alkaen

83,39 eurolle                 14.1.2022 alkaen

83,39 eurolle                15.2.2022 alkaen

83,39 eurolle                15.3.2022 alkaen

83,39 eurolle                 14.4.2022 alkaen

83,39 eurolle                 13.5.2022 alkaen

83,39 eurolle                 15.6.2022 alkaen

85,05 eurolle                15.7.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.8.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.9.2022 alkaen

85,48 eurolle                 14.10.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.11.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.12.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.1.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.2.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.3.2023 alkaen

85,48 eurolle                 14.4.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.5.2023 alkaen

b. B:lle ajalta 1.5.2020–21.3.2022 yhteensä 1.739,82 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

77,18 eurolle                 15.5.2020 alkaen

77,18 eurolle                 15.6.2020 alkaen

77,18 eurolle                 15.7.2020 alkaen

78,12 eurolle                14.8.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.9.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.10.2020 alkaen

78,12 eurolle                 13.11.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.12.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.1.2021 alkaen

78,12 eurolle                 15.2.2021 alkaen

78,12 eurolle                 15.3.2021 alkaen

78,89 eurolle                15.4.2021 alkaen

79,52 eurolle                14.5.2021 alkaen

79,52 eurolle                 15.6.2021 alkaen

79,52 eurolle                 15.7.2021 alkaen

79,52 eurolle                 13.8.2021 alkaen

79,52 eurolle                 15.9.2021 alkaen

79,52 eurolle                 15.10.2021 alkaen

79,52 eurolle                 15.11.2021 alkaen

83,39 eurolle                15.12.2021 alkaen

83,39 eurolle                 14.1.2022 alkaen

83,39 eurolle                15.2.2022 alkaen

83,39 eurolle                15.3.2022 alkaen

c. C:lle ajalta 1.5.2020–31.5.2023 yhteensä 3.051,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

80,92 eurolle                 15.5.2020 alkaen

80,92 eurolle                 15.6.2020 alkaen

80,92 eurolle                 15.7.2020 alkaen

81,91 eurolle                14.8.2020 alkaen

81,91 eurolle                 15.9.2020 alkaen

81,91 eurolle                 15.10.2020 alkaen

81,91 eurolle                 13.11.2020 alkaen

81,91 eurolle                 15.12.2020 alkaen

81,91 eurolle                 15.1.2021 alkaen

81,91 eurolle                 15.2.2021 alkaen

81,91 eurolle                 15.3.2021 alkaen

82,72 eurolle                15.4.2021 alkaen

83,39 eurolle                14.5.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.6.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.7.2021 alkaen

83,39 eurolle                 13.8.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.9.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.10.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.11.2021 alkaen

83,39 eurolle                15.12.2021 alkaen

83,39 eurolle                 14.1.2022 alkaen

83,39 eurolle                 15.2.2022 alkaen

83,39 eurolle                 15.3.2022 alkaen

83,39 eurolle                 14.4.2022 alkaen

83,39 eurolle                 13.5.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.6.2022 alkaen

85,05 eurolle                15.7.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.8.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.9.2022 alkaen

85,48 eurolle                 14.10.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.11.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.12.2022 alkaen

85,48 eurolle                 15.1.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.2.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.3.2023 alkaen

85,48 eurolle                 14.4.2023 alkaen

85,48 eurolle                 15.5.2023 alkaen

d. D:lle ajalta 1.5.2020–31.5.2023 yhteensä 2.970,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna

77,18 eurolle                 15.5.2020 alkaen

77,18 eurolle                 15.6.2020 alkaen

77,18 eurolle                 15.7.2020 alkaen

78,12 eurolle                14.8.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.9.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.10.2020 alkaen

78,12 eurolle                 13.11.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.12.2020 alkaen

78,12 eurolle                 15.1.2021 alkaen

78,12 eurolle                 15.2.2021 alkaen

78,12 eurolle                 15.3.2021 alkaen

78,89 eurolle                15.4.2021 alkaen

79,52 eurolle                14.5.2021 alkaen

79,53 eurolle                 15.6.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.7.2021 alkaen

83,39 eurolle                 13.8.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.9.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.10.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.11.2021 alkaen

83,39 eurolle                 15.12.2021 alkaen

83,39 eurolle                 14.1.2022 alkaen

83,39 eurolle                 15.2.2022 alkaen

83,39 eurolle                 15.3.2022 alkaen

83,39 eurolle                 14.4.2022 alkaen

83,39 eurolle                 13.5.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.6.2022 alkaen

85,05 eurolle                15.7.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.8.2022 alkaen

85,05 eurolle                 15.9.2022 alkaen

85,47 eurolle                 14.10.2022 alkaen

85,47 eurolle                 15.11.2022 alkaen

85,47 eurolle                 15.12.2022 alkaen

85,47 eurolle                 15.1.2023 alkaen

85,47 eurolle                 15.2.2023 alkaen

85,47 eurolle                 15.3.2023 alkaen

85,47 eurolle                 14.4.2023 alkaen

85,47 eurolle                 15.5.2023 alkaen

ja

5. velvoittaa vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 27.257,78 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantajalla ei ollut oikeutta arvioida vaativuutta uudelleen

KVTES:n mukaan kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtävänkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi.

Kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden tehtävien sisällössä tai vastuissa ei tapahtunut muutoksia 1.5.2020. Tehtäväkokonaisuutta ei muutettu lainkaan. Tehtäväkuvauksia ei muutettu ainakaan tehtäväkokonaisuuden osalta. Tehtäväkuvauksia ei siten voitu tarkistaa ainakaan siten, että se johtaisi vaativuuden uudelleen arviointiin. Siten työnantaja ei ole voinut arvioida vaativuutta uudelleen. Merkitystä ei ole sillä, onko työnantaja muuttanut arviointijärjestelmänsä pisterajoja.

Vaativuuden uudelleen arviointia tuli myös tarkastella KVTES 10 §:n näkökulmasta. Siitä ilmenee periaate siitä, ettei palkkaa voida alentaa, ellei kyse ole olennaisesta muutoksesta tehtävän vaativuudessa. Tässä asiassa kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden palkka tosiasiassa aleni siitä, mitä se olisi 1.5.2020 lukien ollut uusien palkkataulukoiden mukaan, koska vaativuus arvioitiin uudelleen. Kuitenkaan tehtäväkokonaisuus ei muuttunut, joten vaativuuskaan ei ole voinut olennaisesti muuttua.

Mielenterveys- ja sosiaalityöntekijöiden työn vaativuutta arvioitaessa kyseessä olevia sosiaalityöntekijöitä ei ole aidosti kuultu eivätkä he ole toisin kuin muut sosiaalityöntekijät käyneet TVA-kuvausta läpi esihenkilönsä kanssa.

Pisterajojen muuttaminen ei oikeuttaisi tai oikeuttanut ainakaan tässä tapauksessa maksamaan erisuuruista palkkaa samanarvoisessa työssä eikä pisterajojen muuttamisella voitu alentaa kanteessa tarkoitettujen viranhaltijoiden vaativuusryhmää. Pisterajojen muuttaminen tarkoitti tosiasiassa palkan alentamista tai siihen rinnastettavaa menettelyä.

Palkan määräytyminen

Ensinnäkin tehtäväkokonaisuus ei ollut muuttunut ollenkaan tai ainakaan vähäistä merkittävämmin ja siten työnantaja ei ollut voinut arvioida vaativuutta uudelleen. Vaativuuskaan ei ollut olennaisesti muuttunut. Pisterajojen muuttamisella ei voitu alentaa kanteessa tarkoitettujen viranhaltijoiden vaativuusryhmää. Näin ollen palkan tuli 1.5.2020 lukienkin määräytyä tason 2 mukaisesti.

Toiseksi mikäli katsotaan, että vaativuus voitiin arvioida uudelleen, olisi kuitenkin arvioinnissa tullut päätyä siihen, että tehtävä kuuluu tasolle 2.

Työnantaja arvioi virheellisesti liian alhaiseksi osaaminen -vaativuustekijän alle kuuluvan osavaativuustekijän ”harkinta” sekä työn vaikuttavuus -vaativuustekijän alle kuuluvan osavaativuustekijän ”vastuu”. Työnantajapuoli on palkaneron perusteena vedonnut tarkemmin siihen, että näistä kahdesta osavaativuustekijästä vastuu ja harkinta arvioitiin aiemmasta poikkeavasti ja kiinnitettiin huomiota siihen, että kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät eivät tee viranhaltijapäätöksiä, joilla rajoitetaan asiakkaan oikeuksia. Sinänsä on riidatonta, että terveydenhuollon ja psykiatrisen puolen sosiaalityöntekijä eivät tee viranhaltijapäätöksiä, joilla rajoitetaan asiakkaan oikeuksia. Heillä kuitenkin on samoin kuin verrokeilla henkilökohtainen virkavastuu kaikesta toiminnastaan. Tilanne on ollut ennen ja jälkeen 1.5.2020 sama.

Arvioinnissa tuli huomioida se, että työnantajapuoli oli arvioinut kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden osaaminen -vaativuustekijän osavaativuustekijän ”taidot” korkeammalle tasolle kuin verrokkien.

Arvioinnissa tuli huomioida, että KVTES 9 §:n soveltamisohjeen 5 kohdan mukaan tehtäväkohtaisen palkan tasoon vaikuttavat tehtävien vaativuuden lisäksi muun muassa paikkakunnan ja kyseisen ammattialan yleinen palkkataso. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtaiset palkat olivat 1.1.2020 Kuopiossa, Kainuun SOTEssa, Siilinjärvellä, Pielavedellä ja Siun Sotessa samat tai suuremmat kuin verrokkiammateissa ja valtakunnallisesta palkat olivat samat. Ylä-Savon SOTEssa tehtäviä ei ole ollut perusteltua arvioida eri tavoin kuin näissä muissa työnantajissa.

Arvioinnissa ja sen lopputulemassa tuli ottaa huomioon tasapuolinen kohtelu. Tehtäväkohtaisen palkan määrittelyä ja palkkausjärjestelmää koskevia KVTES:n II luvun määräyksiä soveltamisohjeineen on tulkittava ja sovellettava kokonaisuutena ottaen huomioon työntekijöiden tasapuolisen kohtelun ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vaatimukset. Kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 12 §:n mukaan työnantajan on kohdeltava viranhaltijoita tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole viranhaltijoiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Työnantajan on varmistettava työntekijöiden ja viranhaltijoiden tasapuolinen kohtelu. Tällä on merkitystä myös vaativuuden muutoksen olennaisuutta arvioitaessa (ks. myös TT 2017:23).

KVTES:n määräyksiä ja paikallista arviointijärjestelmää tuli tässä asiassa soveltaa tasapuolisen kohtelun velvoite huomioon ottaen siten, että verrokkien kanssa samanarvoista työtä tekevien kanteessa tarkoitetuille sosiaalityöntekijöille vahvistetaan vaativuustason 2 mukainen palkka.

Kantaja vetoaa asiassa kunkin kanteessa tarkoitetun sosiaalityöntekijän osalta verrokkina erikseen kuhunkin sellaiseen sosiaalityöntekijään/sosiaalityöntekijän tehtävään, joka oli ennen 1.5.2020 sijoitettuna tasolle 2 ja joka muutoksen jälkeen myös jäi tasolle 2.

Työnantaja oli aiemmin arvioinut kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden ja verrokkien tehtävät yhtä vaativiksi ja siten samanarvoisiksi palkkauksen kannalta. Kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden ja verrokkien tehtäväkokonaisuuksissa tai vastuissa ei tapahtunut muutoksia 21.4.2020 jälkeen eikä niiden vaativuus muuttunut. Siten työnantaja ei ole voinut tasapuolisen kohtelun velvoite huomioon ottaen alkaa soveltaa KVTES:n palkkausmääräyksiä (9 §) tai KVTES:iin perustuvaa arviointijärjestelmäänsä siten, että samanarvoista työtä tehneille viranhaltijoille aletaan maksaa erisuuruista tehtäväkohtaista palkkaa. Tehtäväkohtaiset palkat eivät ole tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa ja eikä työnantaja ole tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käyttänyt harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon. Lopputulema olisi joka tapauksessa pakottavan lainsäädännön vastainen.

Uusi pisteraja tasolla 2 oli vastaajapuolen ilmoittaman mukaan 44–49, tasolla 3 pisteraja oli 34–43 ja tasolla 4 pisteraja oli 33. Vastaajapuolen mukaan TVA 2 tasolle sijoitettiin muut sosiaalityöntekijät pistein 43,17. Siten on ilmennyt, että nämä verrokit eivät ole saavuttaneet edellytettyä 44 pisteen tasoa. Lisäksi esimerkiksi kuraattori on jäänyt tasolle 4 pistein 33,33, kun raja tasolle 3 on ollut 34. Työnantaja ei ole soveltanut arviointia ja pisteytystä johdonmukaisesti ja tasapuolisesti. Näin ollen myös kanteessa tarkoitetuille sosiaalityöntekijöille olisi tullut maksaa tason 2 palkka, kun se maksettiin verrokeille, jotka hekään eivät saavuttaneet ilmoitettua seuraavan tason pisterajaa.

Työnantajapuoli on katsonut, että osaaminen -vaativuustekijän alle kuuluvan osavaativuustekijän ”harkinta” sekä työn vaikuttavuus -vaativuustekijän alle kuuluvan osavaativuustekijän ”vastuu” osalta verrokit voitiin arvioida korkeammalle tasolle. Työnantajapuoli on palkaneron perusteena vedonnut siihen, että kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät eivät tee viranhaltijapäätöksiä, joilla rajoitetaan asiakkaan oikeuksia. Sinänsä on riidatonta, että terveydenhuollon ja psykiatrisen puolen sosiaalityöntekijä eivät tee viranhaltijapäätöksiä, joilla rajoitetaan asiakkaan oikeuksia. Heillä kuitenkin on samoin kuin verrokeilla henkilökohtainen virkavastuu kaikesta toiminnastaan. Tilanne on ollut ennen ja jälkeen 1.5.2020 sama.

Kantaja on vedonnut lisäksi seuraaviin seikkoihin:

– Työnantaja on katsonut, että perheneuvolan sosiaalityössä vastuuta nostaa päätösten sijasta annettavien asiakkaisiin kohdistuvien lausuntojen määrä. Myös mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityössä on tehty kattavia lausuntoja esimerkiksi asiakkaiden päihdekuntoutukseen liittyen.

– Gerontologisen sosiaalityöntekijän työnkuvaan ei 1.5.2020 lukienkaan kuulunut viranhaltijapäätösten teko.

– Perheneuvolan sosiaalityöntekijän työnkuvaan ei kuulu viranhaltijapäätösten teko

– Mielenterveys- ja päihdepalveluissa työskenneltiin ilman ammatillisen esihenkilön tukea, toisin kuin suurimmalla osalla ylempien TVA-tasojen tehtävissä, mikä on lisännyt itsenäisen harkinnan ja vastuun määrää. Työssä ei ole ohjeita tai toiminta- ja ratkaisumalleja kaikkiin yksittäisiin tilanteisiin, jotka voivat muuttua nopeasti. Ratkaisut edellyttävät useista eri lähteistä saatavan tiedon selvittämistä, käytettävyyden arviointia ja yhteensovittamista. Työskentely edellyttää sosiaalityön arvojen ja ammattietiikan jatkuvaa huomioonottamista. Erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat ovat riippuvaisia terveyssosiaalityöntekijän antamasta tiedosta ja avusta.

– Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityössä edellytetään laajaa tietopohjaa myös sosiaalipalveluiden ulkopuolisista asioista esim. psykoosi- ja riippuvuussairauksista.

Edellä mainituin perustein kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden vastuu tai harkinta ei ole ollut eikä ole siinä määrin vähäisempää kuin yhden tai useamman verrokin, etteikö tehtäviä voitaisi pitää kokonaisuutena samanarvoisina ja yhtä vaativina. Arvioinnissa tuli huomioida se, että työnantajapuoli oli arvioinut kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden osaaminen -vaativuustekijän osavaativuustekijän ”taidot” korkeammalle tasolle kuin verrokkien.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Pohjois-Savon hyvinvointialue ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja on menetellyt KVTES:n määräysten mukaisesti

Työnantaja on toiminut asiassa KVTES:n määräysten mukaisesti. Tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmää on ollut sallittua päivittää TVA-tasojen pisterajoja muuttamalla, kun tehtäväkohtaisia palkkoja ei ole alennettu. Kanteessa tarkoitetuille sosiaalityöntekijöille on maksettu tehtävän vaativuutta vastaavaa oikeaa palkkaa ajanjaksolla 1.5.2020–31.5.2023.

KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan arviointijärjestelmän toimivuutta on arvioitava säännöllisesti. Soveltamisohjeessa todetaan myös, että arviointijärjestelmää muutettaessa asiasta neuvotellaan niiden luottamusmiesten kanssa, joiden edustamiin viranhaltijoihin/työntekijöihin arviointijärjestelmää tullaan soveltamaan. Edelleen todetaan, että arviointijärjestelmästä päättää työnantaja.

KVTES:ssä ei ole kielletty arviointijärjestelmän päivittämistä tai tehtävien vaativuuden uudelleen arviointia. Tämä ei ole kiellettyä etenkään tilanteessa, jossa tehtäväkohtaista palkkaa ei alenneta, vaan korotetaan.

Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymässä palkkausjärjestelmän päivittäminen ja tehtävien vaativuuden uudelleen arviointi keväällä 2020 olivat tarpeen, koska ajan kuluessa oli käynyt niin, etteivät sosiaalityöntekijätehtävien todelliset vaativuuserot näkyneet tehtäväkohtaisen palkan suuruudessa. Palkkausjärjestelmä oli otettu käyttöön vuonna 2011. Palkkausjärjestelmän päivittämisen ja tehtävien vaativuuden uudelleen arvioinnin kautta onnistuttiin saamaan näkyviin tehtävien todelliset vaativuuserot, jolloin tehtäväkohtainen palkka oli jatkossa oikeammassa suhteessa työn vaativuuteen. Sosiaalityöntekijöitä oli haastavaa rekrytoida, joten siitäkin syystä oli tärkeää, että tehtäväkohtaiset palkat olivat oikeassa suhteessa tehtävien vaativuuteen. Tehtävien vaativuuden arviointi tehtiin TVA-ryhmässä, jossa olivat edustettuina sosiaalityöntekijöitä edustavat pääluottamusmiehet. Tehtävien vaativuuden uudelleen arviointi ja sijoittelu TVA-tasoille oli yksimielinen.

Pisterajojen päivittämisen ja tehtävien vaativuuden uudelleen arvioinnin myötä TVA-tasoille sijoittelu muuttui sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtaisten palkkojen korottamisen yhteydessä siten, että aiemmin TVA-tasolla 2 olleet mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät sijoittuivat 1.5.2020 lukien TVA-tasolle 3. Myös esimerkiksi terveydenhuollon sosiaalityöntekijät ja vastaavat kuraattorit sijoitettiin uudelleen arvioinnissa tasolle 3. Mikäli pisterajoja ei olisi muutettu, mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät olisivat sijoittuneet edelleen TVA-tasolle 2.

Tehtävien vaativuuden arviointi suoritettiin TVA-ryhmässä osavaativuustekijöiden pisteyttämisen kautta. Tehtävät sijoitettiin TVA-tasoille osavaativuustekijöistä, kuten esimerkiksi ”vastuu”, ”harkinta” ja ”taidot”, saatujen pisteiden kokonaismäärän perusteella. Osavaativuustekijöistä saadun kokonaispistemäärän ja uusien pisterajojen perusteella mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden työ kuului TVA-tasolle 3. Tehtävien vaativuus arvioitiin mallitehtävänkuvien perusteella.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden tehtävien kokonaisuus oli vähemmän vaativa kuin TVA-tasolle 2 arvioitujen sosiaalityöntekijöiden tehtävät. TVA-tasolle 2 arvioituja sosiaalityöntekijän tehtäviä olivat aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön, vammaispalveluiden, perheneuvolan ja gerontologian sosiaalityöntekijän tehtävät. Näiden sosiaalityöntekijäryhmien tehtäviin kuului päätöksentekoa asiakkaan elämäntilanteeseen merkittävästi vaikuttavista etuisuuksista tai palveluista taikka vaativuudeltaan vastaavien lausuntojen antamista. Tällaiset tehtävät olivat erityisen vastuullisia ja henkisesti kuormittavia ja näkyivät TVA-ryhmässä suoritetussa tehtävien vaativuuden arvioinnissa suurempina pisteinä osavaativuustekijöistä vastuu ja harkinta. Perheneuvolan osalta korostui taidot ja vastuu.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijän työhön ei kuulunut vastaavien päätösten tai lausuntojen antamista. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityössä tehtävät lausunnot asiakkaiden päihdekuntoutusta koskien eivät vastuultaan tai vaativuudeltaan vastaa TVA-tasolla 2 tehtäviä päätöksiä tai lausuntoja.

Näistä syistä mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden pisteet vastuusta ja harkinnasta jäivät tehtävien vaativuuden uudelleen arvioinnissa TVA-tason 2 sosiaalityöntekijöitä pienemmiksi.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden tehtävissä katsottiin osavaativuustekijöiden vastuu ja harkinta sijaan korostuvan vain taidot. Kokonaispistemäärä jäi kuitenkin TVA-tasolle 2 arvioituja sosiaalityöntekijäryhmiä pienemmäksi.

Kanteessa mainitut mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden lausunnot esimerkiksi asiakkaiden päihdekuntoutusta koskien eivät vastaa vaikutuksiltaan tai vastuultaan perheneuvolan sosiaalityössä annettavia lausuntoja esimerkiksi huostaanotto- tai huoltoriitatapauksissa.

Gerontologian sosiaalityöntekijän työhön on kuulunut asiakasmaksuhuojennusta koskevien viranhaltijapäätösten tekeminen.

Viranhaltijapäätösten tekeminen tai merkittävyydeltään vastaavien lausuntojen antaminen vaativimmilla TVA-tasoilla 1 ja 2 edellyttää esihenkilön seurantaa yhteneväisen linjan säilymiseksi. Tällä ei ole vaikutusta päätösten tai lausuntojen tekemisen vaativuuteen tai vastuun määrään, joka johtuu etenkin päätösten tai lausuntojen erityisen suuresta merkittävyydestä.

Sosiaalityöntekijän työn peruslähtökohta on, että palvelujärjestelmä tunnetaan laaja-alaisesti eli esimerkiksi aikuissosiaalityössä työskentelevän on tunnettava myös ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet.

Kantajan väitteet ja viittaukset toisiin työnantajiin tai alueisiin ovat täysin perusteettomia. Tehtäväkohtaisen palkan määrään voi vaikuttaa soveltamisohjeen mukaan paikkakunnan ja ammattialan ohella yhtä lailla muun ohella työnantajan noudattamat palkkapoliittiset periaatteet. Kullakin työnantajalla on toimivalta määrittää itse kussakin tehtävässä maksettavat tehtäväkohtaiset palkat, jotka perustuvat työnantajan omaan tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmään. KVTES:ssa ei ole sellaista määräystä, joka velvoittaisi asettamaan tehtäväkohtaisen palkan johonkin valtakunnalliseen keskitasoon tai vastaavaan. Lisäksi tehtävät ovat erilaisia eri alueilla ja eri työnantajilla, eivätkä ne siten ole vertailukelpoisia keskenään.

Lopullinen arviointi työn vaativuuden arviointijärjestelmässä tehdään kokonaisarviointina. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät ovat saaneet kokonaisarvioinnissa vähemmän pisteitä kuin verrokit. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät ovat saaneet TVA-ryhmän arvioinnissa 2 pistettä vain yhdestä vaativuustekijästä (taidot korostuivat), kun taas tasolle 2 sijoittuneet verrokit ovat saaneet 2 pistettä kahdesta vaativuustekijästä (vastuu ja harkinta tai taidot ja vastuu korostuivat). TVA-ryhmä on sijoittanut sosiaalityöntekijöiden tehtävät TVA-tasoille objektiivisesti arvioiden ja yksimielisesti.

Edellä selvitetyllä tavalla A:n, B:n, C:n ja D:n oikea tehtäväkohtainen palkka ajanjaksolla 15.2020–31.5.2023 on ollut TVA-tason 3 tehtäväkohtainen palkka. Heidän tehtäväkohtainen palkkansa oli pienempi kuin TVA-tason 2 sosiaalityöntekijöiden palkka, koska tehtäväkokonaisuus oli TVA-tasoon 2 verrattuna vähemmän vaativa.

Palkkausjärjestelmän päivittämisen ja tehtävien vaativuuden uudelleen arvioinnin lisäksi oli tarpeen myös korottaa sosiaalityöntekijöiden palkkoja haastavan rekrytointitilanteen vuoksi. Kuntayhtymän yhtymähallitus päätti keväällä 2020 hinnoittelutunnuksen 04SOS04A palkkaohjelmasta. Sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtaisia palkkoja korotettiin palkkaohjelmalla kaksi kertaa. Ensimmäinen palkankorotus tehtiin 1.5.2020 eli samaan aikaan TVA-tasomuutosten kanssa. Toinen korotus tuli voimaan 1.5.2021 lukien.

A:n, B:n, C:n tai D:n sijoittaminen TVA-tasolle 3 ei johtanut tehtäväkohtaisten palkkojen alentamiseen. Päinvastoin heidän tehtäväkohtaiset palkkansa korottuivat TVA-tasomuutoksen yhteydessä 1.5.2020 lukien lähes sata euroa kuukausitasolla. Koska palkat eivät ole alentuneet, ei työnantaja ole menetellyt KVTES:n määräysten vastaisesti. Työnantaja on päinvastoin KVTES:n II luvun 9 §:n soveltamisohjeen 4 kohdan mukaisesti arvioinut arviointijärjestelmän toimivuutta ja päivittänyt vuonna 2011 käyttöön ottamaansa arviointijärjestelmään tarpeellisilta osin.

Kantaja vetoaa kanteessaan KVTESin II luvun 10 §:ään, jota sovelletaan tehtävien vaativuuden olennaisten muutosten yhteydessä. A:n, B:n, C:n tai D:n tehtäviä ei ole muutettu, joten KVTESin II luvun 10 § ei liity asiaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Organisaatiokaavio 2019
2. TVA-tasot 2019
3. Dynasty-palvelussa saatavilla ollut palkkaohjelmaan liittyvä asiakirja
4. E:n sähköposti 6.5.2020 sisältäen Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän yhtymähallituksen päätöksen 21.4.2020 §84 sekä sen liitteen
5. Oikaisuvaatimus 4.5.2020
6. Muistio 1.6.2020 sekä liite (1.6.2020 pidetty esitys)
7. Sähköposti 24.6.2020

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. TVA-ryhmän muistio 9.4.2020
2. TVA-ryhmän muistio 27.4.2020
3. TVA-tason 2 tehtävien (vammaispalvelut, aikuissosiaalityö, perhesosiaalityö) ja TVA-tason 3 (mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät) mallitehtävänkuvat 27.4.2020
4. TVA-ryhmän muistio 2.4.2020
5. Yhtymähallituksen päätös 21.4.2020 § 84
6. Päätös 14.6.2011 TVA-järjestelmän käyttöönottamisesta

Kantajan henkilötodistelu

1. D todistelutarkoituksessa
2. F, entinen psykiatrisen ja riippuvuusosaston esihenkilö

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. G, entinen hyvinvointipalveluiden johtaja, Pohjois-Savon hyvinvointialue
2. H, alue-esihenkilö, Pohjois-Savon hyvinvointialue
3. J, entinen henkilöstöpäällikkö, Pohjois-Savon hyvinvointialue

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Riitakysymys koskee sitä, onko Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten vastaisesti määritellessään sosiaalityöntekijöille A, B, C ja D tehtävän vaativuuden uudelleen 1.5.2020 lukien ja tulisiko heidän tehtäväkohtaisen palkkansa 1.5.2020 lukien määräytyä Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustasolle 2.

Henkilötodistelu

Kantajan nimeäminä on kuultu D:tä todistelutarkoituksessa ja entistä psykiatrisen ja riippuvuusosaston esihenkilöä F:ää. Vastaajapuolen nimeäminä on kuultu Pohjois-Savon hyvinvointialueen entistä hyvinvointipalveluiden johtajaa G:tä, Pohjois-Savon hyvinvointialueen entistä henkilöstöpäällikköä J:tä ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen alue-esihenkilöä H:ta.

D on kertonut muun ohella, että keväällä 2020 kanteessa tarkoitettuihin sosiaalityöntekijöihin ei ollut oltu yhteydessä tehtävien vaativuutta uudelleen arvioitaessa eikä arviointia ollut heille avattu. TVA-ryhmässä mukana ollut luottamusmies ei ollut tuntenut mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden työtä, koska hänen taustansa oli ollut lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä. Haaste oli ollut siinä, että terveyssosiaalityö oli ollut terveydenhuollon alaisuudessa, mikä tarkoitti muusta sosiaalityöstä erillään olemista. Tästä syystä terveyssosiaalityössä oli ihmetelty, miten työn vaativuutta olivat arvioineet sosiaalipuolen ihmiset, jotka eivät tunteneet heidän työtään. Vaativuustason alentaminen oli aiheuttanut hämmennystä, koska sosiaalityöntekijöiden työtehtävät eivät olleet muuttuneet eikä työntekijöitä ollut otettu prosessiin mukaan. Oikaisuvaatimuksessa (K5) esitettyihin näkemyksiin oli saatu joitakin selityksiä 1.6.2020 tapaamisessa (K6). Työntekijät olivat tilaisuudessa esitelleet työnsä sisältöä, jotta vaativuutta olisi tarkasteltu uudestaan. Työnantaja tai luottamusmies eivät olleet esittäneet työn sisältöihin liittyen kannanottoja.

Kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät olivat työskennelleet mielenterveys- ja päihdepalveluissa erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa. Potilailla ei yleensä ollut muuta sosiaalityön asiakkuutta. He olivat tyypillisesti kohdanneet jonkin kriisin tai heillä oli toimintakykyä hankaloittava sairaus tai oireita siten, että he tarvitsivat hoitoa. Hoitohenkilökunta hoiti heitä hoitosuositusten mukaisesti, ja sosiaalityöntekijät olivat mukana tuomassa sosiaalipuolen näkökulmaa tukeakseen asiakkaan arjessa pärjäämistä sekä taloudellista ja perhetilannetta. Sosiaalityöntekijät tekivät asiakkaan sosiaalisen tilanteen kartoituksen, jossa huomioitiin nykytila, asumisen asiat, etuudet, työhistoria, opiskeluhistoria, päihdekäyttö, sosiaaliset suhteet, taloudellinen tilanne ja taloudellisten asioiden hoitaminen sekä verkostot. Kun oli selvitetty potilaan kanssa tilanne keskustellen läpi, tultiin mahdolliseen yhteisymmärrykseen haasteista ja siitä, mitä apua, tukikeinoja ja etuuksia tarvittiin. Tehtävä edellytti harkintaa siltä osin, miten potilasta lähdettiin ohjaamaan. Potilailla saattoi olla elämänhallintaan liittyviä ongelmia, ja sosiaalityöntekijät kertoivat heille mahdollisuuksista saada apua, tukikeinoista, kuntoutuksesta, sosiaalipalveluista, perhepalveluista ja niin edelleen. Menettelyohjeita ei ollut, vaan sosiaalityöntekijöiden piti tuntea tuki- ja palvelujärjestelmän lisäksi eri sairauksia ja niiden hoitomenetelmiä. Erikoissairaanhoito oli vielä oma maailmansa verrattuna perusterveydenhuoltoon. Työympäristö piti tuntea hyvin, ja kenttä oli laaja. Työssä ei ollut sosiaalipuolen esihenkilöä neuvomassa, ja työtä tehtiin virkavastuulla. Tarvittaessa toimittiin lääkärin työparina, mutta lääkäriltä ei voinut kysyä neuvoa esimerkiksi siihen, mitä kuntoutusta asiakkaalle voi hakea. Viranhaltijapäätökset eivät sinänsä kuuluneet työtehtäviin. Myöskään perheneuvolan työntekijöiden tehtäviin ei kuulunut viranhaltijapäätösten tekeminen.

Gerontologian puolella oli tehty päätöksiä asiakasmaksuhuojennuksista, jotka sittemmin oli siirretty laskutuksen hoidettavaksi. Kyse oli siitä, että terveydenhuollon asiakasmaksujen tuli olla tasoltaan sellaisia, etteivät ne vaarantaneet asiakkaan toimeentuloa. Asiakas teki hakemuksen jonkin maksun kohtuullistamisesta ja toimitti tiliotteet ja tiedot varallisuudesta. Tietojen perusteella gerontologinen sosiaalityöntekijä teki laskelman, jotta nähtiin, riittivätkö asiakkaan tulot menoihin. Jos laskelma jäi miinukselle, asiakasmaksua huojennettiin.

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät antoivat lausuntoja erilaisista asioista, yleensä liittyen potilaan toimintakykyyn sekä avun- ja tuentarpeeseen. Kyse saattoi olla suosituksista tai kannanotoista Kelalle, jos siellä oltiin esimerkiksi kohtuullistamassa asumismenoja tai sieltä haettiin muuttoavustusta tai muita etuuksia. Tarvittaessa lausuntoja voitiin tehdä edunvalvonnasta ja sen tarpeesta Digi- ja väestötietovirastolle. Lausunnot saattoivat päätyä tuomioistuimeen, jossa oltiin kuultavana asiantuntijana. Lausuntoja saatettiin antaa myös erityisasumispalveluille, joissa päätettiin mielenterveys- ja päihdekuntoutujien tukipalveluista ja asumisesta. Tarvittaessa oli voitu tehdä sosiaaliseen tilanteeseen liittyen lausunto myös lastensuojelun tarpeesta. Lausunnot eivät toisin sanoen koskeneet pelkästään päihdekuntoutusta. Jos potilas tarvitsi lausunnon päihdekuntoutuksen hakemiseen, piti kuvata henkilön toimintakyky, aiempi historia, ymmärrys tilanteesta, muutosmotivaatio, aiemmat palvelut ja miksi henkilön katsottiin hyötyvän tietynlaisesta päihdekuntoutuksesta. Kyse oli henkilön koko elämään vaikuttavista asioista, asumisesta, etuuksista ja ylipäätään toimintakyvystä. Tällaista päätöksentekoa tehtiin päivittäin.

D:n mukaan työn vastuu ja siinä edellytetty harkinnankäyttö oli jopa suurempaa kuin muissa sosiaalityön tehtävissä. Potilas tuli tuntea paremmin kuin esimerkiksi työikäisissä, ja erityistä tukea tarvitsevilla asiakkailla oli sairaus, vamma tai päihteidenkäyttöä, minkä vuoksi palveluita oli vaikea hakea tai vastaanottaa. Oli avun tarvetta, taloudellisia vaikeuksia ja asunnottomuutta. Psykiatrialla henkilön sairastavuus oli edennyt siihen asti, että henkilö oli erikoissairaanhoidossa eikä hoitoa pystytty toteuttamaan perusterveydenhuollossa. Päihdeasiakkaat kohtasivat myös paljon negatiivista kohtelua. Sosiaalityöntekijät varmistivat asiakkaiden oikeusturvan, mikä lisäsi vastuuta.

Gerontologiseen sosiaalityöhön verrattuna psykiatrialla asiakastapaukset olivat vaikeampia ja vaativampia. Vammaispalveluissa avuntarvitsijoilla oli fyysistä toimintakyvyn rajoitetta ja kehitysvammahuoltoa, mutta asiakaskunta ei ollut sielläkään yhtä haasteellinen. Perheneuvolan sosiaalityössä työ kytkeytyi perheneuvolan asiakkuuteen, eivätkä ongelmat olleet vielä niin pitkälle edenneitä kuin psykiatrialla. Terveyssosiaalityöntekijöiden piti olla kuulolla eri työyksiköissä ja tiimeissä, ja löydettävä potilasmassasta oikeat henkilöt. Tämä lisäsi työn edellyttämää vastuuta. Heitä myös konsultoitiin paljon yhteistyökumppaneiden, lääkäreiden ja muiden sosiaalipalveluiden taholta.

F on kertonut toimineensa muun ohella osastonhoitajana, ja tässä tehtävässä sairaanhoitajien lisäksi erityistyöntekijöiden kuten psykologien ja sosiaalityöntekijöiden esihenkilönä. Yksikön sosiaalityöntekijät tekivät terveyssosiaalityötä eli sosiaalisen tilanteen arvioita ja kartoituksia, palvelutarpeen arvioita, lausuntoja ja psykososiaalista hoitoa. He olivat osa ammatillista tiimiä, jossa he toimivat sosiaalityön asiantuntijoina ja olivat konsultoitavissa lääkäreiden ja hoitajien taholta. Heidät pyydettiin paikalle, kun potilaan tilanne edellytti enemmän selvittelyä. Heillä ei ollut ammatillista esihenkilöä. Lääkäri oli vastuussa potilaan kliinisestä ja lääketieteellisestä hoidosta mutta sosiaalityöntekijän toimenkuva oli siitä erillinen. Lisäksi oli useita yksiköitä, joissa potilas ei hoitojakson aikana tavannut lääkäriä ollenkaan. Terveyssosiaalityössä tehtävät lausunnot annettiin tyypillisesti työkykyyn, toimintakykyyn, edunvalvontaan ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa, jotka olivat henkilölle todella merkittäviä. Kyse oli asioista, joilla oli tärkeä merkitys potilaan mielenterveyden ja kuntoutumisen kannalta. Tehtäväkenttä oli hyvin laaja-alainen.

F oli ihmetellyt sitä, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden työ oli arvioitu vähemmän vaativaksi kuin muiden sosiaalityöntekijöiden työ. Lastensuojelun tai sosiaali- ja kriisikeskuksen päivystyksen tehtävät saattoivat ollakin vaativampia, mutta verrattuna esimerkiksi työikäisiin tai perheneuvolan sosiaalityöntekijöihin asia oli herättänyt ihmetystä. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijät tekivät vaativaa asiantuntijatyötä, ja he olivat ainoita substanssinsa edustajia, jotka toimivat laaja-alaisesti, antoivat lausuntoja ja konsultoivat lääkäreitä. Erityisen tuen tarpeessa olevilla henkilöillä oli mielenterveyden haasteita, psykiatrisia sairauksia tai päihderiippuvuutta siten, etteivät he kyenneet itse hakemaan palveluita, tukia tai etuuksia. Työssä oli vahva psykososiaalisen tuen elementti ja yhteistyösuhteen rakentuminen asiakkaan kanssa oli keskeistä.

G on kertonut olleensa kuntayhtymän johtoryhmän jäsen, ja hyvinvointipalvelujen johtajana hänellä oli ollut kehittäminen ja kokonaisvastuu toiminnasta. F oli työskennellyt kuntatasolla myös sosiaalityöntekijänä, sosiaalijohtajana tai perusturvajohtajana.

G on kertonut sosiaalityön eri osa-alueista seuraavasti. Aikuissosiaalityössä kyse oli aikuisen henkilön ja monesti koko perheen tukemisesta, jos henkilöllä oli elämänhallinnan ongelmia, hän ei ollut päässyt työelämään tai hänellä oli taloudellisia vaikeuksia. Työssä tehtiin viranhaltijapäätöksiä esimerkiksi ehkäisevästä tai harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta liittyen vaikkapa asumisen turvaamiseen, tai päätöksiä ostopalveluista yksityisistä asumispalveluista.

Perhesosiaalityössä kyse oli matalan kynnyksen perheiden tukemisesta tilanteessa, jossa tarvetta lastensuojeluun ei ollut. Avohuollon tukitoimina tuettiin lapsia, nuoria ja perheitä. Viranhaltijapäätöksinä myönnettiin tukihenkilö tai -perhe, taikka lyhytaikainen avohuollon tukitoiminnan sijoitus. Toimeentulotuen päätöksiä tehtiin esimerkiksi perheen asumisen turvaamiseksi tai lasten harrastustoiminnan tukemiseksi. Palvelutarpeen arviointi oli tärkeää, jolloin arvioitiin myös sitä, pitikö asiakas siirtää lastenhuollon asiakkuuteen.

Vammaispalveluissa asiakkuudet olivat erityisen pitkiä. Kehitysvammaisten lasten osalta tärkeää oli perheen tukeminen ja tukitoimet. Muiden vammaisten henkilöiden osalta keskeistä oli säännöllinen palveluntarpeen arviointi ja sen mukaiset tukitoimet, esimerkiksi asunnon muutostyöt niin, että kodissa selvittiin. Päätöksenteko koski välineitä ja laitteita, kuljetuspalvelua ja henkilökohtaista apua.

Perheneuvolassa korostuivat kasvatukseen liittyvät haasteet ja perheiden kriiseihin ja muihin tilanteisiin liittyvä ohjaus ja neuvonta. Työssä laadittiin huoltoriitoihin liittyen vaativia lausuntoja esimerkiksi lähihuoltajuudesta, tapaamisoikeudesta sekä huostaanotosta.

Mielenterveys- ja päihdehuollossa oltiin moniammatillisen työryhmän jäseninä erityisesti sosiaalihuollon asiantuntijoita. Työssä kartoitettiin asiakkuuteen tulevan henkilön osalta ensisijaisten etuuksien käyttö, mahdollisuus saada hoitotukea, ja suurten elämänhaasteiden osalta se, tarvittiinko tukitoimia kotiin tai palveluita laitoshoidosta kotiutuessa. Mielenterveys- ja päihdepalveluissa sosiaalityöntekijä ei tehnyt viranhaltijapäätöksiä, vaan lääkäri. F:n tiedon mukaan mielenterveys- ja päihdepalveluissa oli tehty päihdekuntoutukseen liittyviä lausuntoja ja mahdollisesti muitakin, mutta ei F:n käsityksen mukaan samalla vaativuudella kuin perheneuvolassa, jossa lausunnon vaikutus oli pitkäaikainen ja merkittävä yksilön kannalta.

Perhesosiaalityön, aikuissosiaalityön ja vammaispalveluiden sosiaalityö oli arvioitu vaativammaksi, koska työssä tehtiin viranhaltijapäätöksiä, joista joutui henkilökohtaisesti vastaamaan. Palvelu- ja avustuspäätöksiä piti tehdä tasapuolisesti lakisääteisissä aikarajoissa. Perheneuvolassa ei tehty viranhaltijapäätöksiä, mutta kuormitusta lisäsivät huostaanottoihin ja huoltoriitoihin liittyvät lausunnot, joilla oli pitkäaikainen vaikutus ja suuri merkitys perheen ja lapsen ja nuoren elämään.

Sosiaalityön tehtäväalueella aikuissosiaalityössä, perhesosiaalityössä ja vammaispalveluissa oli kaikissa sosiaalityötaustainen sosiaalityöntekijä esihenkilönä, perheneuvolassa sen sijaan hoitajataustainen. Kun koko yksikkö tuotti yksinomaan sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja, piti esihenkilön olla sosiaalitaustainen sosiaalityöntekijä. Moniammatillisissa yksiköissä ei ollut sosiaalityöntekijätaustaisia esihenkilöitä. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalvelut olivat valtaosin terveydenhuollon palvelua ja siellä oli suhteellisen vähän sosiaalityöntekijöitä, eikä siellä tehty viranhaltijapäätöksiäkään vaan lausuntoja, ja tuotiin työryhmään sosiaalityön asiantuntijuutta. Sosiaalityössä, jossa tehtiin viranhaltijapäätöksiä, oli hyvä, että oli sosiaalityöntekijätaustainen esihenkilö tukena.

H on kertonut olleensa vuonna 2020 gerontologisen sosiaalityöntekijän esihenkilö. Gerontologisen sosiaalityöntekijän tekemät viranhaltijapäätökset olivat olleet maksuhuojennuspäätöksiä. Asiakas teki maksuhuojennushakemuksen ja sosiaalityöntekijä hankki siihen liittyvät asiakkaan tulo- ja omaisuustiedot eri yhteistyökumppaneilta kuten edunvalvonnasta, Kelalta ja eläkevakuutusyhtiöltä. Asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen, toimintakykyyn ja palvelujen tarpeeseen peilaten sosiaalityöntekijä teki harkinnanvaraisen päätöksen siitä, alennettiinko asiakkaan sosiaalipalvelumaksuja tietyltä ajalta. Lisäksi sosiaalityöntekijä oli laajan ikääntyneiden palvelujen kokonaisuuden ainoa sosiaalityöntekijä eli toimi yksin neljän kunnan yli 65-vuotiaiden asiakkaiden gerontologisena sosiaalityöntekijänä. Hänelle ohjautuivat vaativat palvelun tarpeen arvioinnit eli jos asiakkaalla oli isoja haasteita kuten hyväksikäyttöepäilyjä, kaltoinkohtelua, laajoja taloudellisia vaikeuksia, asumiseen liittyviä vaikeuksia, häätöuhkaa. Lisäksi hän toimi asiantuntijatukena koko ikääntyneiden palvelujen henkilöstölle. Tähän kuuluivat yli 65-vuotiaat kotihoidon ja palveluasumisen asiakkaat ja kotona asuvat palveluja tarvitsevat asiakkaat.

J on kertonut toimineensa kuntayhtymässä muun ohella henkilöstöpäällikkönä. Hän oli keväällä 2020 ollut mukana TVA-ryhmässä ja palkkausjärjestelmän päivityksessä. TVA-järjestelmä oli otettu käyttöön vuonna 2011 eikä sitä ollut pieniä muutoksia lukuun ottamatta päivitetty. Keväällä 2020 sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä palkkatasoa oli tarkistettu, koska sosiaalityöntekijöitä oli ollut vaikea saada erityisesti vaativampiin tehtäviin kuten lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijät olivat lähes kaikki taulukon yläpäässä ja heitä piti saada alemmillekin tasoille niin, että tehtävien vaativuus tulisi näkyville. Tehtävät piti saada tehtävien vaativuuden perusteella tasaisesti sijoittumaan siten, että kaikki eivät olleet vanhalla tasolla eli tasoilla 1 ja 2. Kaikkien järjestöjen henkilöstöedustajat eli pääluottamusmiehet olivat olleet mukana TVA-työskentelyssä. Ryhmässä oli päätetty yksimielisesti sosiaalityöntekijöiden sijoitukset eri tasoille tehtävänkuvien perusteella. Ryhmän työ oli tehtävien uudelleen arvioinnin osalta yksimielinen. Mukana oli ollut myös JUKO ry:n luottamusedustaja.

Arviointi ja johtopäätökset

Sosiaalityöntekijät A, B, C ja D ovat edellä selostetuin tavoin työskennelleet Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän palveluksessa mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Mainitulla tehtäväalueella on toiminut aikuispsykiatrinen poliklinikka, psykiatrian erikoispoliklinikat sekä psykiatrinen ja riippuvuusosasto (K1).

Paikallisessa arviointijärjestelmässä sosiaalityön asiantuntijatehtävien hinnoittelutunnuksessa on ollut neljä vaativuustasoa, joista TVA-taso 1 on ollut korkeimmin palkattu. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijät on ennen 1.5.2020 sijoitettu TVA-tasolle 2 samoin kuin aikuissosiaalityössä, perhesosiaalityössä, vammaispalveluissa, perheneuvolassa ja gerontologiassa työskennelleet sosiaalityöntekijät.

Keväällä 2020 kuntayhtymässä on päivitetty palkkausjärjestelmää siten, että sosiaalityön asiantuntijatehtävien hinnoittelutunnuksen TVA-tasojen pisterajoja on tarkistettu. Lisäksi kaikkien hinnoittelutunnuksen piirissä olleiden työn vaativuus on arvioitu TVA-ryhmässä uudelleen, jolloin mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijät ovat saaneet osavaativuustekijöistä ”vastuu” ja ”harkinta” molemmista vain yhden pisteen aiemman kahden pisteen sijaan. Pisterajojen muutoksen ja tehtävien uudelleen arvioinnin johdosta mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden tehtävät on sijoitettu aiempaa alemmalle TVA-tasolle 3. Aikuissosiaalityössä, perhesosiaalityössä, vammaispalveluissa, perheneuvolassa ja gerontologiassa työskennelleet sosiaalityöntekijät on edelleen arvioitu ylemmälle TVA-tasolle 2. TVA-ryhmä on ollut yksimielinen, ja siinä ovat olleet edustettuina myös sosiaalityöntekijöitä edustavat pääluottamusmiehet (J, V1–V5, K4).

Riidatonta on, että sosiaalityöntekijöiden tehtävien sisältöä ei ole muutettu eikä uusia tehtäväkuvia laadittu. Arviointijärjestelmän vaativuustekijöitä ei ole myöskään muutettu. Asiassa on selvitetty, että muutoksen taustalla on ollut tarve tarkistaa sosiaalityöntekijöiden palkkatasoa, koska sosiaalityöntekijöitä oli ollut vaikea saada erityisesti vaativampiin tehtäviin kuten lastensuojeluun (J, K4, V5). Tehtäväkohtaisia palkkoja onkin korotettu kaikilla TVA-tasoilla. Lisäksi J:n mukaan sosiaalityöntekijöiden tehtäviä piti saada tasaisesti sijoittumaan eri tasoille siten, että tehtävien vaativuus tulisi näkyviin eivätkä kaikki sosiaalityöntekijät olisi taulukon yläpäässä.

Yhtymähallitus on 21.4.2020 tekemällään päätöksellä hyväksynyt palkkauksen tarkistamista koskevan esityksen (K4, V5). Päätökseen on 4.5.2020 vaadittu oikaisua (K5). Oikaisuvaatimuksessa mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijät ovat vaatineet, että heidän TVA-tasonsa palautetaan aiemmalle tasolle 2, koska heidän työtehtävissään ei ollut tapahtunut muutoksia ainakaan vähemmän vaativaan suuntaan edellisen vaativuusarvioinnin jälkeen ja koska mielenterveys- ja päihdepalveluissa tehty sosiaalityö ei heidän mukaansa eroa vaativuudeltaan muista, TVA-tasolla 2 olevista sosiaalityön tehtävistä. Oikaisuvaatimuksessa sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esiin myös sen, että he eivät ole kokeneet tulleensa palkkaohjelmaa laadittaessa riittävästi kuulluiksi.

Kuntayhtymässä on järjestetty 1.6.2020 kokous, jossa on käsitelty mielenterveys- ja sosiaalipalvelujen sosiaalityöntekijöiden tehtävien vaativuustasoa. Kokouksessa on ollut läsnä muun ohella hyvinvointijohtaja G, mielenterveys- ja päihdepalvelujen esihenkilöitä ja sosiaalityöntekijöitä. Kokouksesta laaditusta muistiosta (K6) ilmenee, että tilaisuudessa sosiaalityöntekijä D on esitellyt mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden tehtävänkuvaa ja työn vaativuutta, minkä jälkeen on käyty keskustelua siitä, miten sosiaalityöntekijöiden palkkaohjelman käsittely on edennyt ja millä perusteella TVA-taso on arvioitu aiempaa vähemmän vaativammaksi. Hyvinvointijohtaja on muistion mukaan kertonut itse painottaneensa työn vaativuuden arvioinnissa sitä, kuuluuko työhön päätöksentekoa viranhaltijana eli virkavastuulla. Kokouksessa on kysytty perusteita sille, miksi perheneuvolan sosiaalityöntekijöiden TVA-tasoa ei ole alennettu, vaikka heidänkään työhönsä ei kuulu viranhaltijapäätösten tekoa. Hyvinvointijohtaja ei ole ottanut asiaan kantaa vaan ohjannut olemaan asiassa yhteydessä henkilöstöpäällikköön. Muistion mukaan tehtäväalueen päällikkö on tiedustellut perusteita TVA-tason alentamiselle henkilöstöpäälliköltä, joka on perustellut päätöstä sillä, että ”esim. lääkärillä on kokonaisvastuu asiakkaan tilanteesta”. Kokouksessa on yhteisesti todettu, että lääkärillä on toki vastuu potilaan kliinisestä hoidosta, mutta terveyssosiaalityöntekijät tekevät itsenäistä asiantuntijatyötä ja ovat itse, ilman ammatillisen esihenkilön tukea, vastuussa omasta työstään. Kokouksessa on niin ikään todettu, että TVA-tasomuutoksesta ei voi vaatia oikaisua vaan asiassa on käytävä työ- ja virkaehtosopimuksen mukaiset paikallisneuvottelut.

Mielenterveys- ja päihdepalvelujen esihenkilöt ja sosiaalityöntekijät ovat vielä 24.6.2020 lähettäneet muun ohella hyvinvointijohtajalle ja henkilöstöpäällikölle sähköpostin (K7), jossa he ovat pyytäneet työnantajaa arvioimaan uudelleen tehtäväalueen sosiaalityöntekijöiden vaativuustason. Sähköpostissa on tuotu esiin, että sosiaalityöntekijöiden tehtävänkuvat eivät ole muuttuneet millään tavalla ja että TVA-tason alentaminen on ollut perusteetonta.

KVTES:n palkkausta koskevan II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 4 kohta koskee arviointijärjestelmää ja arviointia. Määräyksen mukaan vaativuustekijöiden pohjalta tehdään arviointijärjestelmä, jonka avulla tehtävien vaativuuden arviointi voidaan suorittaa. Suositeltavaa on käyttää tehtävien vaativuuden kokonaisarviointia, joka perustuu ennalta määriteltyihin objektiivisiin vaativuustekijöihin. Tässä asiassa kuntayhtymässä on sovellettu vuonna 2011 laadittua paikallista arviointijärjestelmää, jossa osavaativuustekijät ovat olleet KVTES:n mukaiset. Tehtävien vaativuuden arvioinnissa tehtäväkuvat on pisteytetty osavaativuustekijöittäin asteikolla 1–3. Lopullinen vaativuusarviointi on arviointijärjestelmässä tehty kokonaisarviointina (V6). Arviointijärjestelmän kirjallista kuvausta ei ole toimitettu työtuomioistuimelle.

Edellä mainitussa soveltamisohjeessa on todettu lisäksi muun ohella, että arviointijärjestelmää muutettaessa asiasta neuvotellaan niiden luottamusmiesten kanssa, joiden edustamiin viranhaltijoihin/työntekijöihin arviointijärjestelmää tullaan soveltamaan. Arviointijärjestelmästä päättää viime kädessä työnantaja. Arviointijärjestelmän toimivuutta on arvioitava säännöllisesti.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä tarkoitetaan soveltamisohjeeseen kirjatulla ”arviointijärjestelmän toimivuuden säännöllisellä arvioinnilla”. Tässä asiassa arviointijärjestelmää on joka tapauksessa muutettu ainoastaan pisterajojen osalta. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että eri vaativuustekijöistä saatujen pisteiden yhteismäärä on tullut olla vähintään 44 aiemman 40 sijaan, jotta tehtävä on voitu sijoittaa tasolle 2. Mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijän tehtävässä kokonaispistemäärä on uudelleen arvioinnin jälkeen ollut 40,83. Tästä syystä heidät on sijoitettu alemmalle tasolle 3. Asiassa on tosin selvinnyt, että muita sosiaalityöntekijöitä on sijoitettu tasolle 2 pistein 43,17 eivätkä hekään ole siten saavuttaneet edellytettyä 44 pisteen tasoa. Tältä osin vastaajapuoli on vedonnut siihen, että lopullinen arviointi työn vaativuuden arviointijärjestelmässä tehdään kokonaisarviointina.

Vastaajapuoli on asiassa katsonut, että tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmää on ollut sallittua päivittää TVA-tasojen pisterajoja muuttamalla, kun sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtaisia palkkoja ei ole alennettu. Työtuomioistuimella ei ole KVTES:n tulkinnasta esitetyn selvityksen perusteella syytä arvioida asiaa tältä osin toisin.

Vastaajapuoli on katsonut, että KVTES:ssä ei ole kielletty myöskään tehtävien vaativuuden uudelleen arviointia etenkään tilanteessa, jossa tehtäväkohtaista palkkaa ei alenneta, vaan korotetaan. Tältä osin työtuomioistuin toteaa, että kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden TVA-tason 2 mukainen tehtäväkohtainen palkka on ennen 1.5.2020 muutosta ollut 2.915,87 euroa, ja heidän TVA-tason 3 mukainen tehtäväkohtainen palkkansa 1.5.2020 ja 1.5.2021 tehtyjen korotusten jälkeen 3.100 euroa (K4). Heidän tehtäväkohtainen palkkansa on siten noussut, kuten vastaajapuoli on korostanut. Jos heidän tehtäviensä vaativuutta ei olisi arvioitu uudelleen vaan tehtävät olisivat edelleen olleet TVA-tasolla 2, heidän tehtäväkohtainen palkkansa olisi palkkojen tarkistusten jälkeen kuitenkin noussut 3.250 euroon. Muilla tehtäväalueilla työskennelleiden, TVA-tasolle 2 sijoitettujen sosiaalityöntekijöiden tehtäväkohtainen palkka on noussut edellä mainittuun 3.250 euroon (K4). Kantaja on katsonut, että tehtävien vaativuutta ei ole voitu arvioida uudelleen ainakaan viranhaltijan vahingoksi, ja syntynyt palkkaero on perusteeton.

Kantaja on tältä osin vedonnut ensinnäkin KVTES:n 2 luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeeseen, jonka 1 kohdassa on todettu, että henkilön tehtävänkuvaus tarkistetaan muuttuneen tilanteen mukaiseksi silloin kun tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi, minkä jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin. Kantaja on vedonnut myös mainitun luvun 10 §:ään, joka koskee olennaista muutosta tehtävissä. Määräyksen 1 momentin mukaan jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä. Soveltamisohjeen mukaan tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla muun muassa siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Kantajan mukaan määräyksistä ilmenee periaate siitä, että palkkaa ei voida alentaa, ellei kyse ole olennaisesta muutoksesta tehtävän vaativuudessa.

Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa sosiaalityöntekijöiden tehtäväkokonaisuutta ei ole muutettu eikä se ole muuttunut. Kyse ei ole ollut 10 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, koska kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät eivät ole siirtyneet toiseen virkaan tai tehtävään eikä heidän tehtäviään ole uudelleenjärjestelty. Myöskään paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustekijöitä ei ole muutettu siten, että tehtävien vaativuus olisi ollut perusteltua arvioida uudelleen muutettuihin kriteereihin peilaten. Edellä todetuin tavoin vastaajapuoli on kuitenkin katsonut, että tehtävän vaativuus on tästä huolimatta voitu arvioida uudelleen ja vaativuustasoa laskea, koska KVTES:ssä tätä ei ole erikseen kielletty etenkään tilanteessa, jossa henkilön tehtäväkohtainen palkka tosiasiassa nousee.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten osapuolet ovat tarkoittaneet tulkita työ- ja virkaehtosopimusta edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa. Tässä asiassa työtuomioistuin kiinnittää kuitenkin huomiota seuraaviin seikkoihin.

Kuntayhtymässä paikallinen palkkausjärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2011, ja mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden tehtävä on ennen 1.5.2020 arvioitu yhtä vaativaksi kuin aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön, vammaispalveluiden, perheneuvolan ja gerontologian sosiaalityöntekijän tehtävät. Tehtävissä ei ole väitettykään tapahtuneen muutoksia miltään osin. Vastaajapuolen mukaan tehtävien uudelleen arviointi on kuitenkin ollut tarpeen tehtävien vaativuuserojen näkyväksi tekemiseksi palkoissa, mikä on tukenut myös sosiaalityöntekijöiden haastavaa rekrytointia. Vastaajapuolen mukaan aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön, vammaispalveluiden, perheneuvolan ja gerontologian sosiaalityöntekijän tehtäviin on kuulunut päätöksentekoa asiakkaan elämäntilanteeseen merkittävästi vaikuttavista etuisuuksista tai palveluista taikka vaativuudeltaan vastaavien lausuntojen antamista, eikä mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden työhön ole kuulunut vaativuudeltaan vastaavien päätösten tai lausuntojen antamista. Tämä on vastaajapuolen mukaan näkynyt TVA-ryhmässä suoritetussa tehtävien vaativuuden arvioinnissa suurempina pisteinä vaativuustekijöissä ”vastuu” ja ”harkinta”, perheneuvolan osalta vaativuustekijässä ”vastuu”.

KVTES:n 2 luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen vaativuustekijöitä koskevassa 2 kohdassa on todettu, että harkinnan osalta arvioidaan työn edellyttämää itsenäisen harkinnan tasoa, johon vaikuttaa ohjeiden määrä ja laatu. Harkinta kuvaa myös tavoitteenasettelun itsenäisyyttä ammattialan ja organisaation arvoista ja tavoitteista. Työn vaikutukset ja vastuu taas kuvaavat niitä vaikutuksia ja sitä merkitystä, joka työllä on kuntalaisten/asiakkaiden ja työyhteisön fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin.

Työtuomioistuin katsoo D:n ja F:n kertomuksilla tulleen selvitetyksi, että myös mielenterveys- ja päihdepalveluissa on annettu erilaisia lausuntoja, joilla on yhtä lailla voinut olla suuri merkitys usein erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan olosuhteisiin. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella mielenterveys- ja päihdepalveluissa annettujen lausuntojen olisi katsottava olevan muilla tehtäväaloilla annettavia päätöksiä tai lausuntoja vähemmän merkittäviä. Esitettyä selvitystä KVTES:n vaativuustekijöitä koskeviin kirjauksiin peilaten mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden työssä itsenäisen harkinnan määrä ja vastuu on lisäksi korostunut siltä osin kuin työtä on tehty ilman ammatillisen esihenkilön tukea ja asiakaskunta on ollut haastava. Sen, että sosiaalityöntekijä on terveydenhuollossa toiminut osana moniammatillista tiimiä, ei ole selvitetty vähentäneen sosiaalityöntekijöiden sosiaalityön alaan kuuluvaa harkintaa ja vastuuta. Virkavastuulla toimiminen on koskenut kaikkea sosiaalityöntekijän työtä. Lisäksi terveydenhuollon toimintaympäristö on edellyttänyt sairauksien ja niiden hoitomenetelmien tuntemusta, mikä onkin ilmeisesti näkynyt siinä, että mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityössä vaativuustekijästä ”taidot” on saanut kaksi pistettä.

Edellä mainitut seikat puhuvat sen puolesta, että mielenterveys- ja päihdepalveluissa tehtävää sosiaalityöntekijän työtä ei kokonaisarvioinninkaan perusteella voida pitää ainakaan vähemmän vaativana kuin aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön, vammaispalveluiden, perheneuvolan ja gerontologian sosiaalityöntekijän työtä. Tätä tukee osaltaan myös se, että palkkatilastojen perusteella lähialueilla ja valtakunnallisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen sosiaalityöntekijöiden työtä ei ole arvioitu vähemmän vaativaksi kuin muiden sosiaalityöntekijöiden työtä (K3). Vastakkaista päätelmää Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän osalta ei voida tehdä G:n ja H:n kertomusten perusteella.

Kirjallisina todisteina esitetyistä mallitehtävänkuvista (V3) ei myöskään ilmene, että tehtävien vaativuudessa olisi eroa. Harkinnan osalta vammaispalvelujen, aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden sosiaalityöntekijöiden tehtäväkuvauksiin on kaikkiin kirjattu, että ”asiakkaan tilannearviointi, ratkaisut, lausunnot ja viranhaltijapäätökset tehdään itsenäisesti harkiten lakeihin, ohjeisiin, säädöksiin ja konsultaatioon perustuen” ja että ”ammatilliset arvot ja eettiset periaatteet sekä tutkittu tieto ohjaavat toimintaa”. Lisäksi on kirjattu, että tehtävässä ”itsenäisten päätösten tekeminen korostuu”. Kuitenkin vain vammaispalvelujen, aikuissosiaalityön, perhesosiaalityön sosiaalityöntekijöiden tehtävissä on harkinnan osalta annettu kaksi pistettä. Vastuun osalta kaikkiin tehtäväkuvauksiin on kirjattu, että ”työntekijä on vastuussa omasta työsuorituksestaan”. Myös tästä vaativuustekijästä kaksi pistettä ovat saaneet vain edellä mainitut sosiaalityöntekijät. Perheneuvolan ja gerontologisen sosiaalityöntekijän mallitehtävänkuvauksia ei ole esitetty.

Edellä todetut seikat huomioiden työtuomioistuin katsoo, että kuntayhtymä ei ole voinut määritellä kanteessa tarkoitettujen sosiaalityöntekijöiden tehtävien vaativuutta uudelleen 1.5.2020 lukien siten, että se on laskenut sosiaalityöntekijöiden vaativuustasoa tasolta 2 tasolle 3. Näin menetellessään se on toiminut myös vastoin kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 12 §:ssä tarkoitettua tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun sen menettelyn johdosta yhtä vaativaa eli samanarvoista työtä tekevien sosiaalityöntekijöiden välille on syntynyt perusteeton palkkaero.

Ratkaisevaa merkitystä asiassa ei voida antaa sille, että TVA-ryhmä on ollut vaativuuden arvioinnissa yksimielinen. Kanteessa tarkoitetut sosiaalityöntekijät ovat edellä selostetuin tavoin riitauttaneet asian yhtymähallituksen päätöksestä tiedon saatuaan ja vaatineet tehtävien uudelleen arviointia. JUKO ry on joka tapauksessa voinut muodostaa lopullisen kantansa asiaan erimielisyysneuvottelujen kuluessa ja nostaa viime kädessä kanteen työtuomioistuimessa. (Ks. myös TT 2019:20 ja TT 2023:26.)

Kanteessa esitetyt vahvistusvaatimukset 1 ja 2 on edellä lausutuilla perusteilla hyväksyttävä. Asiassa on riidatonta, että jos vahvistusvaatimukset 1 ja 2 hyväksytään, myös vahvistusvaatimus 3 on hyväksyttävä.

Asian käsittelyn jatkuessa oikeudenkäyntikuluista ei ole tarpeen tässä vaiheessa lausua.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä menetteli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten vastaisesti määritellessään sosiaalityöntekijöille A, B, C ja D tehtävän vaativuuden uudelleen 1.5.2020 lukien, vaikka tehtävät eivät olleet muuttuneet
2. vahvistaa, että A:n, B:n, C:n ja D:n tehtäväkohtaisen palkan tuli 1.5.2020 lukien määräytyä Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymän paikallisen arviointijärjestelmän vaativuustasolle 2 ja
3. vahvistaa, että Pohjois-Savon hyvinvointialue on velvollinen maksamaan A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle 1.5.2020 lukien kultakin kalenterikuukaudelta palkkaa määrän, joka saadaan, kun vaativuustason 2 mukaisesta tehtäväkohtaisesta palkasta kokemuslisineen vähennetään kyseiseltä kalenterikuukaudelta maksettu tehtäväkohtainen palkka kokemuslisineen, ja vahvistaa, että kullekin tällaiselle palkkaerälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko siitä kalenteripäivästä lukien kuin kyseisen kalenterikuukauden palkka on kulloinkin maksettu.

Asian jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Anna Lavikkala, Risto Lerssi, Sanna Rantala ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Välituomio on yksimielinen.